Kysy Sadulta

Otan mielelläni vastaan terveisiä ja kysymyksiä.

Sähköpostini: satu.taavitsainen(at)hotmail.com

Tältä sivulta voit lukea jo kysyttyjä kysymyksiä.

Mitä harrastat? Vai ehtiikö poliitikko harrastamaan mitään?

Satu: Poliitikolla pitää olla vahvat istuma- ja leukalihakset, joskus myös hartiavoimia tarvitaan :). Liikunta auttaa jaksamaan. Aloitin v. 2010 judon uudestaan 20 vuoden luovan tauon jälkeen. Minulla on keltainen vyö. Aina kun ehdin käyn lenkillä ja kuntosalilla. Ratsastanut olen koko ikäni, nykyään valitettavasti harvemmin.

Mindy-koiramme kanssa harrastan Mikkelin Palveluskoirayhdistyksen porukassa vetämistä ja agilityäkin Mindyn kanssa on kokeiltu. Aiemmilla koirillani kilpailin agilityssä aktiivisesti. Nyt meillä saksanpaimenkoiran pentu Stella, jonka kanssa toivon tulevaisuudessa harrastavani pk-lajeja ja agilitya. 

Melkein aina on myös joku kirja luettavana, viimeisimmäksi luin joulunaikaan Dan Brownin Kadonnut symboli.

Hei! Mitä mieltä olet mielenterveyspalvelujen saatavuudesta Mikkelin seudulla/koko Suomessa?

Satu: Hei ja kiitos hyvästä kysymyksestä. Mielenterveys ja päihteet oli yksi niistä osa-alueista, johon perehdyin syvemmin opiskellessani sosionomiksi. Muutama vuosi sitten, kun minulla ei ollut vielä lapsia ja oli enemmän aikaa, niin toimin myös vapaaehtoisena Suomen mielenterveysseuran kriisipuhelimessa.

Laki sanoo, että kunnan on järjestettävä asukkailleen mielenterveyspalvelut. Se voi tuottaa ne itse tai hankkia ne esimerkiksi yksityiseltä palveluntuottajalta. Palvelut voivat olla avopalveluja (terveyskeskus tai mielenterveystoimisto), välimuotoisia palveluja (tuettu asuminen) tai sairaalapalveluja. Palveluja on kyllä saatavilla mutta aivan liian vähän. Toiminta on kuin tulipalojen sammuttamista. Ennaltaehkäisyyn pitäisi satsata.

1990-luvulla lamasta kärsi terveydenhuoltojärjestelmämme, ja varsinkin mielenterveyspalvelut, niin Mikkelissä kuin koko Suomessa. Samalla, kun siirryttiin avohoitoa painottaviin hoitokäytäntöihin, ei resursseja kuitenkaan siirretty lakkautetuista sairaalapaikoista avopuolelle. Näiden päätösten seuraukset ovat olleet näkyvissä jo jonkin aikaa. Erityisen huolestuttavaa on lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöiden laajuus ja hoitoon pääsemisen vaikeus. Järjestelmässä on siis vakavia puutteita.

Mikkelissä on liian laitospainotteinen palvelurakenne mielenterveyspalvelujen osalta. Avohoito kärsii resurssipulasta ja esim. mielenterveysyksikkö ei pysty vastaamaan asiakkaiden tarpeisiin. Näin ollen laitoshoidosta ei voida siirtää kuntoutujia koteihinsa, koska he jäävät yksin ja heidän vointinsa romahtaa mistä seuraa taas laitosjakso. Resursseja tulisi siirtää psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta avohoitoon ja kehittää uusia toimintoja, esimerkiksi tukea kotisairaanhoitoa vastaamaan paremmin myös psyykkisistä sairauksista kärsivien tarpeisiin.

Mielenterveys on olennainen osa terveyttä eli ihmisen psyykkistä, fyysistä, henkistä ja sosiaalista kokonaisuutta. Mielen hyvinvointi ei ole pysyvä olotila, vaan vaihtelee elämämme eri vaiheissa aivan kuten fyysinen kuntomme. Mielenterveys ei tarkoitakaan sitä, ettei elämässä ole ongelmia. Kukaan ei myöskään ole jatkuvasti aivan terve ja tasapainoinen; elämän solmukohdissa paha olo ilmenee sekä psyykkisinä että fyysisinä oireina. Elämä muovaa mielenterveyttä ja kaikki kokemukset vaikuttavat omalla tavallaan.

Mielenterveysongelmat koskettavat väestöä laajasti kodeissa, oppilaitoksissa ja työpaikoilla. Valitettavan usein mielenterveysongelmat liittyvät myös lastensuojeluongelmiin ja perheiden kriiseihin. Mikäli kunnissa annettaisiin enemmän resursseja ennaltaehkäisyyn, niin voitaisiin välttyä monelta huostaanotolta. Esim. jos äiti kärsii masennuksesta ja tarvitsisi kodinhoitoapua mutta kunnalla ei ole sitä hänelle antaa, voi tilanne ajautua siihen pisteeseen, että loppujen lopuksi äiti joutuu laitoshoitoon ja lapset otetaan huostaan.

On myös parannettava mielenterveyspotilaiden ja -kuntoutujien taloudellista asemaa. Sillä "hyväkään terapia ei auta, jos ihmisellä on nälkä tai hänellä ei ole rahaa tarvittaviin lääkkeisiin".

Mikä on suhtautumisesi juutalaisiin?

Satu: Suhtaudun juutalaisiin ihan samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin. Minulle sillä ei ole väliä, mihin uskontokuntaan henkilö kuuluu, vaan sillä minkälainen hän on ihmisenä. En kuitenkaan hyväksy sotimista uskonnon varjolla enkä joitakin uskonnollisia tapoja, esim. poikien ja tyttöjen ympärileikkauksia ja kunniamurhia. Mielestäni lapsen ruumiiseen ei saa kajota edes uskonnollisista syistä. Kunniamurhat taas eivät edes perustu mihinkään uskontoon mutta niitä yritetään perustella uskontojen, kuten islamin moraalisäännöillä.

Mitä mieltä olet ydinvoiman lisärakentamisesta?  

Satu: Minä en kuulu ydinvoiman kannattajiin.

Ensinnäkin ydinjätteen loppusijoitus on ongelma. Joudumme hautaamaan sen maan alle tulevien sukupolvien riesaksi. Ydinvoimassa on myös aina riskinsä. Pienikin määrä ydinjätettä riittää saastuttamaan maamme.

Ydinvoiman rooli ilmastonmuutoksen torjumisessa on marginaalinen, sillä valtaosa päästöistä tulee esim. liikenteestä, joihin ydinvoimalla ei voida vaikuttaa. Uraani ei myöskään ole ehtymätön luonnonvara, sekin loppuu aikanaan. Uraanin louhiminen ei ole ympäristöystävällistä toimintaa.

Uusiutuvat energiavarat parantavat meidän energiaomavaraisuutta ja lisäävät hyvinvointia tuomalla työpaikkoja etenkin meille tänne Etelä-Savoon. Rahaa pitää laittaa vaihtoehtoisten energiamuotojen tutkimukseen ja kehitykseen.