Olen SDP:n eurovaaliehdokas

Torstai 18.4.2019 - Satu Taavitsainen

SDP:n puoluehallitus asetti tänään minut eurovaaliehdokkaaksi.

Ilman Iso-Britanniaa jatkava uusi Euroopan Unioni tarvitsee uuden edustajan ja jatkan mielelläni työtä suomalaisten hyväksi. Olen kiitollinen saatuani palvella Suomen kansaa Eduskunnassa neljä vuotta. Ne olivat työntäyteiset vuodet. Olin hyvin omistautunut Eduskunnassa pienituloisten palkan- ja eläkkeensaajien sekä työttömien asioihin ja erityisesti ulosottoon joutuneiden auttamiseen. Tahdon saada kansainväliset perintäyhtiöt ja pikavippifirmat kuriin ja olisi upeaa päästä europarlamenttiin työskentelemään näiden asioiden kuntoon laittamiseksi. Laiton perintä ja pienituloisten ihmisten ja yrittäjien ulosottoon laittaminen pitää saada loppumaan.

EU:ssa pitää selvittää, onko pikavippijärjestelmä lainkaan tarpeellinen ja tarkoituksenmukainen ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Koronkiskonnan lopettamiseksi Suomi pääsi jo eteenpäin, kun eduskunta sääti pikavippeihin 20% korkokaton.

EU:n voimaa ja kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan, sillä perintäyhtiöt toimivat häikäilemättömästi Suomen lisäksi muissakin EU-maissa. Esimerkkinä perintäyhtiö Alektum, jonka toiminta Suomessa kiellettiin laittoman perinnän takia. Tavallisten ihmisten velkoja myydään ympäri maailmaa ja ihmiset ovat joutuneet kaikenlaisten väärinkäytösten uhriksi. Tälle on tultava loppu.

Tavoitteenani on, että Itä- ja Pohjois-Suomeen tulee vähintään nykyistä tasoa vastaava rahoitus. Itä- ja Pohjois-Suomella on Suomen EU-liittymissopimukseen kirjattu erityisasema, joka perustuu harvan asutuksen, pitkien etäisyyksien ja kylmän ilmaston aiheuttamaan pysyvään kilpailukykyhaittaan. Itä- ja Pohjois-Suomelle on korvamerkitty EU:n aluepolitiikan rahoitusta näihin erityishaasteisiin, mutta siivu on kaventunut ohjelmakaudesta toiseen.

Tiet ja rautatiet ovat Suomessa rapistuneet, joten infran korjauksiin tulee EU:sta saada nykyistä enemmän rahaa. On kumma, kun me Suomessa emme saa käyttää EU-ohjelmarahaa teiden kunnostukseen, samaan aikaan kun Itä-Euroopan maat saavat. Tämä on mielestäni väärin ja olen tämän usein nostanut esille liikenne- ja viestintävaliokunnassa työskennellessäni. Vaikka Suomi on hyvinvointivaltiona vauraampi kuin osa EU-maista niin meillä on paikoittain varmasti yhtä huonokuntoisia teitä.

Muutoinkin liikenneasiat ovat minulle tärkeitä ja uskon, että minulla on niihin annettavaa europarlamentissa. Tavaran kuljetusten tarve tulee lähivuosina lisääntymään. Ongelmina Suomessa ovat kotimaisen kuljetusyritysten toiminnan turvaaminen ja kabotaasiliikenteen valvonta. Sipilän hallitus lievensi kabotaasisääntelyä ja nyt Suomessa on lisättävä ulkomaisten kuljetusyritysten valvontaa. Olen huolissani ajo- ja lepoaikalain noudattamisesta ja ulkomaisten rekkojen renkaiden ja jarrujen kunnosta sekä oikeasta kuormansidonnasta. Kilpailuetua ei saa havitella lakia rikkomalla. Liikkuvan poliisin lakkauttamisen jälkeen valvonta on käytännössä jäänyt Tullin ja Rajavartiolaitoksen tehtäväksi. Paikallispoliisilla ei ole riittävästi työntekijöitä ja osaamista raskaan liikenteen valvontaan. Ulkomaisille rekoille on laitettava tienkäyttömaksu, joka on ohjattava tiestön kunnostamiseen.

Kutsun Sinut eurovaalikampanjaani osallistumaan, vaikuttamaan ja äänestämään. Toimitaan yhdessä tavallisten ihmisten, hyvän elämän ja sosiaalisesti oikeudenmukaisemman Euroopan puolesta!

Jakautuneet työmarkkinat

Keskiviikko 17.4.2019 - Satu Taavitsainen

Maatalouden liikkuva työvoima on suurin riiston ja orjuuttamisen kohteeksi joutunut ryhmä Meksikossa, maatalouden päivätyöläisten verkoston maaliskuussa julkaistu raportti kertoo.

Samaa tapahtuu Euroopassa. Esimerkiksi Italian työmarkkinat ovat totaalisen jakautuneet ja ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäytöstä on muodostunut laitonta järjestelmällistä toimintaa, jonka parissa on 3-4 miljoonaa työntekijää. Työtä teetetään Italiassa pimeästi, työsuhteen ehdoissa ei noudateta lakia.

Noin 80 prosenttia näistä hyväksikäytön kohteena olevista työntekijöistä on ulkomaalaisia. Erityisesti riistetään maataloustyöntekijöitä. Yrittäjät tilaavat työvoimaa välittäjältä, joka rekrytoi työntekijät ja kuljettaa heidät työpaikalle. Palkka on yleensä alle puolet työehtosopimuksen edellyttämästä ja työ kestää keskimäärin 8-12 tuntia päivässä.

Noin 60 prosentilla Italian maatalouden työntekijöistä ei ole käytössään juoksevaa vettä tai wc-tiloja. Kyydistä, majoituksesta, ruoasta ja muista perustarpeista peritään maksu. Pahimmissa tapauksissa työntekijöitä kohtaan käytetään väkivaltaa, heidän henkilöllisyyspaperinsa viedään ja heidät majoitetaan ala-arvoisiin oloihin. Tilanne on todella paha.

Ihmisten toimeentulo on eri puolilla Eurooppaa heikentynyt ja työehdot ja olosuhteet ovat heikentyneet. Kaikkien työntekijöiden palkat ovat laskeneet, kun yritykset maksavat ulkomaisille työntekijöille vähemmän. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ulkomaisen työvoiman tulo maahan on auttanut yrityksiä, mutta se ei ole vaurastuttanut Britannian väestöä. Työnantajat ovat vain laskeneet palkkoja alaspäin. Tämä ei ole ulkomaalaisten ihmisten vika, vaan järjestelmän vika, joka mahdollistaa tällaiset ahneet ja itsekkäät työmarkkinat. Ihmiset kuitenkin syyttävät ulkomaalaisia tilanteesta.

Nykytilanne Italiassa johtuu ennen kaikkea poliittisista päätöksistä. Viimeisten 20 vuoden aikana siellä on työntekijöiden suojelua koko ajan purettu ja työvoimatoimistoja karsittu. Kun valtion roolia on heikennetty, tyhjiön on täyttänyt rikollisuus. Välittäjät tarjoavat tehokkaan palvelun yrittäjille, jotka etsivät työvoimaa.

Hyväksikäyttöä on Suomessakin. Aivan Italian tasolle työmarkkinoiden jakautumisessa ei Suomessa ole (vielä) vajottu, mutta meilläkin on aloja, joilla todistettavasti tapahtuu ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöä. Esimerkiksi vastikään suomalaismies sai ihmiskaupasta ehdollisen vankeustuomion, kun toi Suomeen 26 thaimaalaista marjanpoimijaa.

Alipalkkausta esiintyy Suomessa esimerkiksi siivous-, rakennus- ja ravintola-alalla. Teollisuudessa on myös ollut yrityksiä, joissa on ollut ongelmia ja ihmiskaupaksi luettavia tilanteita. Ulkomaalaisillle on joko maksettu palkka alle työehtosopimuksen, tai kikkailtu niin että osan palkasta on joutunut maksamaan takaisin työnantajalle. Voi olla että työsopimusta ei ole ollut lainkaan, tai on ollut kaksi erikielistä sopimusta joissa on eri työehdot. On myös tapauksia joissa ei ole maksettu lisiä, vaan joku tietty könttäsumma.

Ilmiöön liittyy myös työntekijän kontrollointia. Pitkien työpäivien lisäksi työntekijää saatetaan estää luomasta suhteita suomalaiseen yhteiskuntaan, opiskelemasta kieltä ja ymmärtämästä omia oikeuksiaan. Työntekijät saattavat asua ala-arvoisissa olosuhteissa ja olla riippuvaisia työnantajastaan.

Vuonna 2014 julkaistiin Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tutkimus, jossa kaksi taloustutkijaa paljasti yhteyden työvoiman järjestäytymisasteen laskun ja ylimmän tuloluokan tulojen lisääntymisen välillä länsimaissa vuosina 1980-2010. Sen mukaan arviolta puolet tuloerojen kasvusta johtuu ammattiliittojen heikentyneestä asemasta. Kun ihmiset eivät kuulu liittoon, mahdollistuu työolojen heikentyminen ja palkat alenee.

Järjestäytyminen ammattiliittoihin on ratkaisu. Esimerkiksi Kanadassa työnantaja ei ota töihin sairaanhoitajaa, joka ei kuulu ammattiliittoon. Siellä työnantaja katsoo, että on kaikkien etu, että työntekijät kuuluvat ammattiliittoon. Siellä sairaanhoitajien palkat ovatkin paljon paremmat kuin Suomessa; käteen jää noin 4300 euroa.

On puututtava järein toimin

Näihin kuvaamiini työelämän ongelmiin pitää tiukasti puuttua sekä kotimaassa että EU:n tasolla. Työtä toisen hyväksi tekeville ihmisille tulee maksaa asianmukainen palkka ja kaikenlainen vilunki ja hyväksikäyttö tulee saada loppumaan.

Suomessa on lisättävä aluehallintovirastojen työsuojeluun ulkomaalaistarkastajien määrää ja poliisin on saatava lisää ihmiskauppatutkintaan erikoistuneita poliiseja. Myös julkisten toimijoiden; valtion, kuntien ja niiden konserniin kuuluvien yhtiöiden, virastojen ja liikelaitosten tekemiä hankintoja ja tilaamia urakoita ja alihankintaketjuja on tarkasteltava suurennuslasilla ja laitettava asiat kuntoon.

Verohallinnon otetta tulee tiukentaa, sillä nykyisillä ohjeilla yritykset ovat alkaneet kikkailla niin, etteivät maksa enää työntekijöistään sosiaaliturva- ja eläkevakuutusmaksuja. Jättämällä työnantajamaksut maksamatta, ne hakevat kilpailuetua. Työtä ilman sotu- ja eläkemaksuja teetetään jatkuvasti mm. ruokalähettiyrityksissä, Helsingin Sanomien jakamista Itä-Uudellamaalla, toimistotöitä, siivoustyötä, kaupassakäyntiä vanhuksille, muuttoapua, pihatöitä jne jne.

Yritykset, jotka eivät maksa työnantajamaksuja kilpailevat epäreilusti sellaisten yritysten kanssa, jotka hoitavat työnantajamaksut asiallisesti. Oikein toimivat yritykset häviävät kilpailutuksia ja vähentävät työntekijöitä ja negatiivinen kierre syntyy koko yhteiskuntaan ja Eurooppaan.

Tämä kotimainen ilmiö on pahentunut valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok) johdolla. Hänen aikanaan on verohallinnon suhtautumista työnantajamaksujen maksamatta jättämiseen löysytetty. Vuonna 2016 verohallinto poisti kokonaan ohjeestaan lauseen: ”Työsuhde syntyy verotuksessa aina tilanteessa, jossa myös työoikeudellisen työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät." Linja on ollut tietoinen valinta. Saada kilpailukykyä yrityksille. Keino on väärä ja epäreilu. Se johtaa siihen, että valtion kassaan ei kerry sosiaaliturvamaksuja, eläkerahastoihin ei kerry rahaa ja lehdenjakajalle ei kerry eläkettä ja näin ollen työntekijä on eläkkeellä köyhä, vain takuueläkkeen varassa elävä. Tämä suunta on muutettava.

Kiitos

Maanantai 15.4.2019 - Satu Taavitsainen

Kiitos äänestäjilleni luottamuksesta. Kiitos kaikista ihanista viime viikkojen keskusteluhetkistä ja viesteistä ja halaukset vielä aivan upealle tukitiimilleni. Teimme parhaamme!

Äänimääräni oli täsmälleen sama kuin neljä vuotta sitten: 5416. Ne eivät tällä kertaa ihan riittäneet kansanedustajan paikkaan. Usein kuitenkin on niin, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu. Lämpimät onnittelut kaikille valituiksi tulleille!

Osa teistä on ollut tietoisia siitä, että kesken vaalikampanjan perhettäni kohtasi yhtäkkiä suru lasteni ihanan mummon, mieheni äitin sairastuttua. Vaalipäivän aattoon asti hän jaksoi pinnistellä, mutta sitten voimat ehtyivät ja hän lähti taivaan kotiin. Kuolema ei kysele, se tulee kutsumatta järkyttäen. Sen vuoksi pitää rakastaa. Tärkeintä elämässä ei ole pitkälle pääseminen, vaan lähelle tuleminen.

Valtakunnallinen vaalitulos on mielenkiintoinen ja puhututtaa varmasti vielä pitkään. Äänestäneet ovat kuitenkin sanansa sanoneet ja näillä mennään. Aika näyttää, joten eteenpäin.

Jälkikirjoitus: Tarkastuslaskennan jälkeen äänimääräni oli 5419.

Tehdään yhdessä vastuuntuntoinen Suomi!

Perjantai 12.4.2019 - Satu Taavitsainen

Olen nähnyt paljon sellaisia ihmisiä, jotka yrittävät tulla toimeen niin niukoilla tuloilla, että romahduksen vaara vaanii päivästä toiseen.

Olen tavannut lukuisia ihmisiä, joilla ei ole vaaa ostaa tarvitsemiaan tavaroita, vaatteita, lääkkeitä ja ruokaa. Nykyinen hallitus on pahentanut tilannetta. Tulevan eduskunnan on tartuttava toimeen ja korjattava ihmisten elämisen mahdollisuuksia. Meidän on työskenneltävä ahkerasti sitä hirvittävää epätoivoa vastaan, joka pienituloisilla tämän päivän Suomessa on. Meidän on tehtävä loppu köyhyydelle.

Meidän on muutettava se, että koko ajan enemmän ihmisiä ajautuu ulosottoon ja maksuhäiriömerkintöihin, ja se että työttömien lapset eivät saa samanarvoisesti varhaiskasvatusta, pienituloisten perheiden nuoret joutuvat keskeyttämään opintonsa, että pienituloiset eläkeläiset eivät saa ostettua reseptilääkkeitään ilman pikavippiä, että tiet rapistuvat ja asutus keskittyy vai muutamaan suureen kaupunkiin.

On luotava vastuuntuntoinen Suomi, joka huolehtii kaikkien asukkaidensa hyvinvoinnista - ei vain harvojen ja valittujen. Gallupeilla ei vielä muutosta tehdä, vaan se tehdään sunnuntaina 14.4., vaalipäivänä, jolloin toivon, että SINÄ annat äänesi Suomen uudelle suunnalle; paremmalle huomiselle. Minua voit äänestää Kaakkois-Suomessa numerolla 148. Jokaisesta vaalipiiristä löytyy upeita muutoksen puolesta työskenteleviä ehdokkaita ja kannustan rohkeasti äänestämään!

Rakenteellista korruptiota pitää torjua

Torstai 11.4.2019 - Satu Taavitsainen

Olen tyytyväinen Mikkelin kaupungin elinvoima- ja konsernijaoston tiistaina tekemään päätökseen, että kaupungin konserniohjeeseen lisätään teksti:

”Riippumattomuuden varmistamiseksi konserniyhtiöiden hallitusten jäsenten ei sallita tekevän yhtiöille hallituksen jäsenyyteen liittymättömiä työ- tai muita suorituksia ilman tavanomaista konsernin hankintasäännön mukaista kilpailutusmenettelyä. Rajoitus koskee ostopalveluna sellaisilta yrityksiltä tehtyjä hankintoja, joissa hankinnan tekevän konserniyhtiön hallituksen jäsen on suoritteen myyvässä yrityksessä johtavassa asemassa ja/tai omistajana.”

Tämä kuuluu sarjassamme niihin asioihin, jotka ovat nousseet esiin kuntalaisten kanssa keskustellessani ja olen vienyt asiaa eteenpäin. Kaupungin konserniyhtiöitä ovat esimerkiksi Metsäsairila Oy, Biosairila Oy, Etelä-Savon Energia Oy.

Rakenteellista korruptiota pitää torjua ja säännöt olla sellaiset, etteivät ne sitä mahdollista. Tämä pieni korjaus antaa toivoa siitä, että on keinoja saada lisättyä kansalaisten luottamusta julkiseen hallintoon sekä lisättyä asukkaiden ja yritysten yhdenvertaista kohtelua.

Tapani toimia kuntalaisten valitsemana kaupunginvaltuutettuna, kansanedustajana perustuu ihmisten kanssa vuorovaikutukseen. Pitää tuntea kaupunkilaisten ajatukset ja muodostaa yhteisö, jossa keskustellaan yhteisistä asioista ja vaikutetaan kaupungin toimintaan. Sadun klinikka on toiminut yhtenä vuorovaikutuskanavana ja olen pitänyt sitä säännöllisesti jo vuodesta 2014. Perjantaina on taas klinikkapäivä ja toivotan Sinut lämpimästi tervetulleeksi keskustelemaan pienistä ja suurista asioista!

Tarvitsemme kansallisen liikennepoliisin

Maanantai 8.4.2019 - Satu Taavitsainen

Liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä on ollut mielenkiintoista olla kuluneet neljä vuotta. Liikennevalvonta tuntuu kuitenkin vähentyneen Itä-Suomen tiestöltä Liikkuvan poliisin lakkauttamisen (vuonna 2013) jälkeen.

Olen sitä mieltä, että eduskunnan pitää tulevalla kaudella perustaa kansallinen liikennepoliisi sisäministeriön alaisuuteen. Perustelen tätä sillä, että tavaran kuljetusten tarve tulee lähivuosina entisestään lisääntymään.

Sipilän hallitus lievensi kabotaasisääntelyä ja nyt Suomessa on yhä enemmän ulkomaisia kuljetusyrityksiä. Olen huolissani mm. ajo- ja lepoaikalain noudattamisesta ja ulkomaisten rekkojen renkaiden ja jarrujen kunnosta sekä oikeasta kuormansidonnasta. Kilpailuetua ei saa havitella lakeja rikkomalla.

Normaalia pidemmille ja raskaammille HCT-rekoille on saatava tiukemmat liikenneturvallisuusvaatimukset ja linjaus, että ainoastaan Suomeen rekisteröidyt ajoneuvot saavat käyttää isoja kuormia. Liikkuvan poliisin lakkauttamisen jälkeen raskaan liikenteen valvonta on käytännössä jäänyt Tullin ja Rajavartiolaitoksen tehtäväksi. Paikallispoliisilla ei ole riittävästi työntekijöitä ja osaamista raskaan liikenteen valvontaan.

Tarvitsemme siis kansallisen liikennepoliisin yleisen liikenneturvallisuuden parantamiseksi ja harmaan talouden vähentämiseksi.

Lisäksi kuljetusalalla on otettava käyttöön henkilökortti ja veronumero. Alustatalous on tuonut tullessaan epärehellisyyden kuljetusalalla esim. Ukko.fi -palvelu, jossa yrittäjän ja työntekijän väliin on luotu epäselvä "kevytyrittäjä" käsite, jossa eläke- ja ympäristövastuu kysymykset eivät ole kenenkään vastuulla.

On tehtävä selkeäksi se, että kuljettaja on joko y-tunnuksella toimiva yrittäjä tai palkansaaja, jonka puolesta työnantaja maksaa eläke- ja sosiaaliturva- ja vakuutusmaksut. Kaikenlaiset välimallin toimeksiantosuhteet ja vilunki on saatava loppumaan.

Äänestä!

Keskiviikko 3.4.2019 - Satu Taavitsainen

Ajat ovat niin vakavat, ettei politiikkaan voi suhtautua kevyesti. Tänään alkoi eduskuntavaalien ennakkoäänestys. Kyse on jokaisella ihmisellä olevasta yhdestä äänestä ja siitä, että jokaisella täysi-ikäisellä suomalaisella on yhtäläinen oikeus vaikuttaa asioihin. Tulevan eduskunnan on oltava sellainen, että se korjaa vallitsevia epäkohtia pienituloisten, palkansaajien ja tavallisten ihmisten näkökulmasta ja johtaa meidät parempaan tulevaisuuteen.

Sadat tuhannet suomalaiset joka puolella maata kärsivät huomattavaa taloudellista hätää. Meidän on tehtävä loppu maamme lapsi- ja eläkeläisköyhyydestä. Emme voi sallia sitä, että vanhuksia ja vammaisia ei hoideta arvokkaasti ja turvallisesti. Meidän on muutettava nykyinen tilanne, että eläkeläisillä ja työttömillä ei ole varaa hankkia tarvitsemiaan reseptilääkkeitä ja käydä lääkärissä korkeiden asiakasmaksujen vuoksi. Emme voi sallia ulosottoon joutuneiden ahdingon jatkumista. Meidän on helpotettava liian pienellä palkalla työskentelevien yksinhuoltajien ja perheiden tilannetta. Meidän on korjattava nykyinen tilanne, jossa nuoret joutuvat keskeyttämään toisen asteen opintonsa rahapulan vuoksi.

Kun ihmiset asettuvat yhteen rintamaan puolustamaan perusasioita, kaikki on mahdollista. Meidän on vielä mahdollista rakentaa hyvä Suomi. Tehdään muutos yhdessä ja äänestetään niin että tuntuu. Pyydän teitä liittymään kampanjaani, osallistumaan ja äänestämään sellaisen tulevaisuuden puolesta, joka huomioi kaikki ihmiset, eikä pelkästään harvalukuista hyvätuloisten joukkoa. Meidän Suomemme on vastuuntuntoinen ja kiinnostunut kaikkien hyvinvoinnista. Numeroni on 148. Käy äänestämässä.

Painajainen keskellämme

Perjantai 29.3.2019 - Satu Taavitsainen

Lapsiin kohdistuneet hirvittävät seksuaalirikokset ylittävät normaalin ymmärryksen ja julmuudet saavat kysymään, kuinka ihmiset ovat kyenneet tällaisiin synkkiin tekoihin. Uutisia lukiessa alkaa puistattaa ja oksettaa.

Näiden rikollisten on täytynyt täysin vaientaa itsestään inhimilliset reaktiot ja rapauttaa moraali-identiteettinsä. Kaikki lämpimät tunteet ja inhimillisyys toista ihmistä, uhria, lasta kohtaan on täytynyt kuolla ja myötätunnon tilalle tulla kovuus. Kunnioitus ja empatia uhria kohtaan on jäätynyt, aivan kuten sotien hirmuteoissa, natsismissa.

Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia pitää tuntuvasti koventaa ensi vaalikaudella. Näistä hirvittävistä, julmista rikoksista ei voi selvitä ehdollisella rangaistuksella. Normaalit ihmiset kokevat vastenmielisyyttä lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia kohtaan ja lakien uudelleen kirjoittamisessa tämä ihmisten oikeustaju, terve järki on otettava huomioon. Suomeen tarvitaan myös lisää poliiseja, jotta rikolliset saadaan kiinni ja vastuuseen teoistaan ja rikoksia pystytään ennaltaehkäisemään.

Rangaistusten lepsuus tai ankaruus lapsiin kohdistuvissa rikoksissa antaa kuvan myös yhteiskunnan asenteesta. Tällä hetkellä liian löysät rangaistukset kuvastavat yhteiskunnan selän kääntämistä uhreille ja yhteiskunnan omantunnon äänen hiljaisuutta. Yhteiskunnan moraalisäännöstö luo pohjan kansalaisten moraalille. Ihmisten eettisiä pidäkkeitä pitää Suomessa vahvistaa ja osoittaa kaikin keinoin se, että Suomi ryhtyy vahvemmin suojelemaan lapsia.

Rakenteellista korruptiota torjuttava

Lauantai 23.3.2019 - Satu Taavitsainen

Kirjoitin viime viikon torstaina Mikkelin kaupungin viranhaltijoille kuntalaisten esittämiä epäilyjä teknisen toimen toiminnasta. Siitäpä ryöpsähti mediassa iso juttu, kun viranhaltija itse julkisti asian tekemällä viikonloppuyönä päivityksen facebookkiin syyttäen minua kunnianloukkauksesta. Olen esittänyt kaupungin sisäisissä keskusteluissa jo pitkään teknisen toimen asioiden selkiyttämistä, mutta nyt kun asiasta tuli julkinen niin se antaa mahdollisuuden keskustella asiasta muillakin foorumeilla.    

Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat aseita rakenteellista korruptiota vastaan, joka voi ottaa vallan kunnissa silloin, jos yritystoiminnan tarpeet alkavat ohjata kunnan päätöksentekoa ja horjuttaa sen uskottavuutta.    

Mikkeliläisten kuntalaisten ja yrittäjien luottamusta kaupungin maankäytön suunnitteluun, tonttien myyntiin ja poikkeamislupien ja rakennuslupien myöntämiseen on viime vuosien aikana vahingoitettu.    

Tontin varaaminen äskettäin Saksalan kaupunginosassa kaavan vastaiseen toimintaan hoivayritykselle, oli mikkeliläisille selkeästi viimeinen niitti.    

Räikeitä tapauksia on ollut esimerkiksi Pankalan kerrostalojen rakentaminen rakennusluvan ja kaavan vastaisesti, jota tutki myös poliisi. Poliisin esitutkinnassa on kerrottu kaupungin asianomaisten johtavien viranhaltijoiden olleen alusta alkaen tietoisia siitä, että tarkoitus on ollut rakentaa kaksi asuntoa myös alimpaan kerrokseen kaavan vastaisesti ja että taloon tulee siten kuusi asuinkerrosta. Se, jos viranhaltijat tiesivät luvan vastaisesta rakentamisesta ja nimenomaan esittivät menettelyä jälkikäteiseen luvittamiseen, on vakava asia, joka on Mikkelin kaupungin selvitettävä. Miten tällaista on voinut tapahtua? Menettely on kaikkinensa täysin lainsäädännön vastainen. On myös tullut ilmi, että kaupungin luottamushenkilöä on painostettu ja peloteltu mm. taloudellisella seuraamuksella, jos tässä Pankalan tapauksessa asettuu poikkeamisluvan myöntämistä vastaan.    

Rakenteellisessa korruptiossa päätöksentekoprosessissa on lainvastaisuuksia ja oikeudellisia puutteita. Siinä suositaan jotakin osapuolta päätöksenteossa, ja sen ohjenuorana on yksityisen edun vaaliminen.    

Muita kuntalaisten luottamusta heikentäneitä tapauksia on mm. Sammonkadun kerrostalotontin ja muiden kerrostalotonttien hinnoittelu virkamiehen toimesta valtuuston päätöksen vastaisesti, joiden osalta kaupunki on nyt velvollinen purkamaan jo tehtyjä kauppoja ja palauttamaan liikaa otettuja rahoja taloyhtiöille, Muurikin rantapuiston epäselvyydet Ristiinassa, Siilokorttelin tonttien myynnissä tapahtuneet kuntalain vastaisuudet, jotka korjattiin vasta kun kieltäydyin ottamasta asiaa valtuuston käsittelyyn, ja viimeisimpänä esiin noussut Jääkärinkadun case, jossa on kyse kaavan vastaisesti kerrostalon rakentamisesta. Tästä on jätetty kuntalaisten taholta kaupungille hallintokantelu 18.3.2019 (liitteenä, asiakirja on julkinen ja saatavilla kaupungin kirjaamosta).

Tilanne kansalaisten yhteydenottojen osalta on kiihtynyt ja tulkintani on, että kuntalaisten luottamus kaupungin tekniseen toimeen on heikentynyt. Asukkaidemme taholta on meille luottamushenkilöille heitetty ilmaan kysymys virkamiesten korruptoitumisesta. Ihmiset eivät ymmärrä, miksi virkamiehet toimivat niin kuin toimivat. En ymmärrä sitä itsekään.    

Olen kysynyt tekniseltä johtajalta, milloin on tulossa meille luottamushenkilöille luvatut prosessikuvaukset maankäytön suunnittelun, poikkeamislupien ja rakennustarkastustoiminnan osalta. Nämä on luvattu tuoda kaupunginhallituksen käsittelyyn mahdollisia hallinto- ja toimintasääntömuutoksia varten. Näitä selkeyttämällä sekä avoimuutta ja läpinäkyvyyttä lisäämällä voitaisiin parantaa nykyistä tilannetta. Prosessit ja päätöksenteko pitää saada pikaisesti teknisessä toimessa kuntoon ja kuntalaisten ja yrittäjien luottamusta kaupungin tekniseen toimeen lisättyä.

Poikkeamisluvat kaavan vastaiseen rakentamiseen tulee tehdä monijäsenisessä toimielimessä, eikä olla yksittäisen virkamiehen päätöksiä. Näin varmistettaisiin parempi luottamus päätöksiin ja kaikkien tasapuolinen kohtelu. Poikkeamiset kaavasta on sananmukaisesti poikkeamia, eikä niillä voi muuttaa kaavoituksen sisällöllisiä perusteita. Näissä on kyseessä usein isot taloudelliset hyödyt.

Rakenteelliseen korruptioon tulee suhtautua vakavasti ja torjua epäeettisen ja laittoman toiminnan pesiytyminen laillisiin rakenteisiin. Asiaa ei tule vähätellä. On tärkeää vahvistaa Suomen kunnissa ja valtion hallinnossa demokratiaa, luottamusta ja hyvää hallintotoimintaa.

Postin töitä ei pidä siirtää Viroon!

Tiistai 12.3.2019 - Satu Taavitsainen

Posti on ilmeisesti siirtämässä töitään Tallinnaan (https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006026578.html). Arvelen tämän olevan samaa asiaa, johon kiinnitin huomiota jo vuonna 2017, jolloin aikeesta tuli julkisuuteen tieto ja tuli ilmi Postin koodinimellä ”Tokio” olevasta projektista, johon oli palkattu PWC-konsulttiyhtiö touhuamaan henkilöstöjohtajan rinnalla.

Postin tavoite tuossa salamyhkäisessä projektissa on, että 314 henkilöä työskentelisi Tallinnassa vuoden 2020 loppuun mennessä. Ne olisivat taloushallinnon, henkilöstöhallinnon ja tietotekniikan työpaikkoja. Säästöksi tälle töiden siirtämiselle on kirjattu 8 miljoonaa euroa vuodessa.

Minulle tämä näyttäytyy niin, että Postin tarkoituksena on selkeästi säästää työvoimakustannuksissa. Tällainen 314 ihmisen töiden siirtäminen ulkomaille valtion omistamalta yhtiöltä on täysin moraalitonta.

Kun tämä asia vuonna 2017 nousi julkisuuteen, niin Postin johto kielsi asian jyrkästi. ”Emme suunnittele työpaikkojen siirtämistä Tallinnaan”, sanottiin tuolloin Postin tiedotteessa. Silloin näköjään julkisuuteen sanottiin muunneltua totuutta, valehdeltiin.

Sipilän hallituksen omistajaohjauksen linjauksinko valtion yhtiön on annettu salassa suunnitella tällaista? Eikö Sipilän mielestä valtion yhtiön pidä työllistää suomalaisia TES:n mukaisin palkoin ja saada näin Suomelle verotuloja ja saada työttömyyttä vähennettyä Suomessa?

Suomessa tarvitaan työpaikkoja ja nimenomaan sellaisia, joissa palkka on sellainen, että sillä pystyy itsensä ja perheensä elättämään, ja jotka ovat kokoaikaisia, vakituisia työsuhteita. Tässä tavoitteessa pitää eduskuntavaalien jälkeen olla myös valtion yhtiöt mukana mieluiten omasta tahdostaan mutta jos eivät ymmärrä rooliaan, niin tällöin ne on napakasti hallituksen taholta omistajaohjattava oikeille raiteille. Suomalaisten etu on työpaikat Suomessa. 

Juha Sipilän porvarihallitus on epäonnistunut ja eroaa

Perjantai 8.3.2019 - Satu Taavitsainen

Juha Sipilän porvarihallitus on epäonnistunut ja eroaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa oltiin menossa kohti tuhoa. Kokoomuksen markkinamalli ja Keskustan maakuntamalli yhdessä eivät olleet Suomen perustuslain mukaisia.

Perustuslakia tulee aina ja kaikkialla kunnioittaa, vaikka olisi millaisia männistöjä ja rätyjä lobbaamassa yritysten taloudellinen voiton tekemisen kiilto silmissään.

Ihmisten tarpeet jäivät markkinoiden ja valtapelin jalkoihin. Sipilän hallitus ei neljään vuoteen pystynyt tekemään perustuslain mukaista sote-uudistusta.

Jatkossa on keskityttävä juurisyiden korjaamiseen, eli on parannettava sosiaali- ja terveydenhuollon sisältölakeja. Hallintohimmeleiden parissa puuhastelu on loputtava. Ne tulevat tärkeysjärjestyksessä viimeisenä. Sipilän sote on ollut vain "kananmunan kuorien", maakuntahallinnon ja hoivajättien maksimaalisen voiton tuottamisen kimpussa. Eduskuntavaaleissa toivon eduskuntaan valittavan enemmistön, joka keskittyy "keltuaiseen", ytimeen, eli soten sisältölakien korjaamiseen ihmisen hyvinvointi punaisena lankanaan.

Kolme asiaa, joilla saadaan korjattua 80% soten juuriongelmista. Nämä on tehtävä heti vaalien jälkeen vuoden 2019 aikana:

1.    Asiakasmaksulakia on muutettava niin, että maksuja alennetaan ja joitakin poistetaan kokonaan, muun muassa terveyskeskusmaksu. Tällöin ihmisten hoitoon pääsy ja kuntoutuminen helpottuu. Perintäyhtiöiden käyttäminen on lopetettava ja ihmisten ajaminen ulosottoon asiakasmaksujen vuoksi on loputtava. Valtion on rahoitettava asiakasmaksujen alentaminen ja poistaminen.

2.    On muutettava terveydenhuoltolain § 51, jossa säädetään perusterveydenhuollon hoitoon pääsystä. Tätä lakia on muutettava niin, että potilaan on päästävä lääkärin vastaanotolle viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hoidon tarpeen arvioinnista nykyisen kolmen kuukauden sijaan.

3.    Nopeampaa perusterveydenhuollon hoitoon pääsyä toteuttamaan on palkattava tuhat lääkäriä ja tuhat hoitajaa lisää tekemään vastaanottotyötä ja valtion on annettava kunnille ja kuntayhtymille tähän riittävä rahoitus.

Hengenhädässä

Maanantai 4.3.2019 - Satu Taavitsainen

Pidän säännöllisesti Mikkelin kauppakeskus Stellassa SADUN KLINIKKAA, jossa aina useamman tunnin ajan keskustelen kansalaisten kanssa. Viime lauantaina klinikalla jälleen yhtenä keskustelun aiheena olivat sosiaali- ja terveydenhuollon korkeat asiakasmaksut ja kalliiksi käyneet lääkkeet. Ihmiset tulivat pyytämään apua, kun heillä tai heidän omaisillaan ei ole ollut rahaa maksaa sote-laskuja ja sairaalamaksuja on päätynyt ulosottoon.

En voi kerta kaikkiaan käsittää julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon ymmärtämättömyyttä siitä, että ihmisen elämä on kokonaisuus. Sairaala kotiuttaa ihmisen mutta ei huolehdi sitä, että hänellä on mahdollisuus selvitä asiakasmaksuista ja ostaa lääkkeet ja näin kuntoutua takaisin toimintakykyiseksi. Sairaalasta tulevat laskut kuormittavat pienituloisia ihmisiä niin paljon, että viime vuonna eräs hautaustoimisto oli hakenut 20 itsemurhan tehneen vanhuksen ruumista heidän kotoaan. Näiden itsemurhien taustalla olivat olleet vaikeudet ostaa lääkkeitä ja maksaa laskuja. Erityisesti vanhukset pelkäävät ulosottoon joutumista. Sen ajatteleminen ahdistaa heitä valtavasti. He ovat sote-laskujen takia hengenhädässä.

Julkisen sosiaali- ja  terveydenhuollon asiakasmaksujen vuoksi ulosottoon ajautuneiden laskujen määrä on kasvanut. Vuonna 2018 ulosottoon laitettiin 386 471 julkisen puolen soten asiakasmaksua. Ne olivat aivan tavanomaisia terveyskeskusmaksuja, hammashoitomaksuja ja sairaalamaksuja.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) kauden, eli vuodesta 2015 lähtien ulosottoon menneiden soten asiakasmaksujen määrä on kasvanut 45 prosentilla, mikä tarkoittaa 121 000 sote-laskua enemmän meni vuonna 2018 ulosottoon kuin vuonna 2014. Tähän on vaikuttanut se, että Sipilän hallitus on korottanut asiakasmaksuja liki 30 prosenttia ja nosti lääkkeiden omavastuuhintoja.

Kuntien, kuntayhtymien ja sairaanhoitopiirien talousjohtajat ja hallintojohtajat ovat omaksuneet kylmäverisen toimintatavan olla alentamatta maksuja, vaikka asiakasmaksulaki tähän velvoittaa ja antaa mahdollisuuden. Lain mukaan on pakollista alentaa maksua tai vapauttaa ihminen siitä kokonaan, jos kyse on tulosidonnaisista maksuista ja se vaarantaa asiakkaan tai hänen perheensä toimeentulon. Sen sijaan kiinteät maksut, joihin kuuluvat esim. terveyskeskusmaksu, hammashoidon maksut, erikoissairaanhoidon lääkärikäynnit ja sairaalan päivämaksut, ovat lain mukaan kunnan, kuntayhtymän ja sairaanhoitopiirin omassa harkinnassa, että alennetaanko ja poistetaanko niitä, jos maksu vaarantaa ihmisen toimeentulon.

Tätä harkintaa käytetään hyvin harvoin ihmisen eduksi. Päätöksiä maksuista tekevät talous- ja hallintohenkilöt, eivätkä ihmisen hoidosta ja kuntoutuksesta vastaavat henkilöt, joilla luulisi olevan sanansa sanottavana siinä, kuinka heidän tekemäänsä työtä nollataan. Ihminen ei voi ostaa lääkkeitään, koska sairaalasta tulee satojen eurojen lasku ja näin yhteiskunnan maksama hoidollinen toimenpide mitätöidään. Näin siis toimitaan, vaikka Suomen perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Viranhaltijoiden on sovellettava lakeja siten, että niiden päätökset ovat perustuslain mukaisia ja tulkinnat perusoikeusmyönteisiä.

Lisäksi Kuntaliitto on mennyt suosittelemaan kunnille, että maksuja ei kannata alentaa, vaan ihminen pitää ohjata hakemaan toimeentulotukea, josta osan maksaa valtio. Näin kuntien talousosastot siis laskelmoivat kuntien taloudenpitoa välittämättä lainkaan ihmisistä. Esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS on tehnyt asiakasmaksuohjeen, että kiinteät maksut peritään kaikilta asiakkailta ja HUS:n hallintopäälliköltä tulee suunnilleen saman sisältöinen hylkäävä päätös kaikille maksuhuojennuksen hakijoille. Harkintaa ei käytetä. Pöyristyttävän julmaa. Pidän tätä lainvastaisena toimintana.

Eduskunnan Oikeusasiamies on antanut päätöksen koskien erästä sairaanhoitopiiriä. Oikeusasiamiehen käsitys on, että kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon maksut ovat muutoksenhakukelpoisia ja oikaisumahdollisuudesta tulee ilmoittaa asiakkaalle myös kiinteiden maksujen yhteydessä.

Oikeusasiamies: ”Kun kysymys on haavoittuvassa asemassa olevista henkilöistä, on syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei julkisoikeudellisten maksujen laskutusprosessista aiheudu aiheetonta velkaantumista. Näin ollen järjestelmien tulisi olla sellaisia, että ne tukevat ratkaisuja, joissa joustavasti otetaan huomioon asiakkaiden tarpeet. Julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen.”  

Tästä oikeusasiamiehen ratkaisusta huolimatta kunnat, kuntayhtymät ja sairaanhoitopiirit lähettävät useiden satojen eurojen, jopa tuhansien eurojen laskuja, jolloin pienituloisen ihmisen toipuminen sairaudestaan hidastuu. Jos ihminen ei kykene maksamaan, annetaan lasku kansainvälisen perintäyhtiön perittäväksi, jolloin kulut nousevat valtavasti ja kun ihminen vielä vähemmän kykenee laskua perintätoimistolle maksamaan, niin kunta, kuntayhtymä tai sairaanhoitopiiri kylmästi laittaa laskun ulosottoon. Siinä vaiheessa se onkin jo perintäkulujen ja korkojen kertymisen takia niin suuri, että ihminen ei siitä pienen eläkkeensä ulosmittauksen myötä selviä, saati että selättäisi sairautensa laskun aiheuttaman huolen keskellä.

Asiakasmaksut ovat este peruspalvelujen käytölle ja aiheuttavat köyhyyttä, perintää ja ulosottoa. Perustuslakivaliokunta on todennut, että kansalaisten saatavilla täytyy olla palveluita, eivätkä ne saa maksujen takia jäädä saamatta. Nyt näin käy ja tämä vallitseva tilanne pitää pikaisesti muuttaa.

Suomi ei tarvitse massiivista sote-uudistusta maakuntiin. Riittää, että korjaamme sisältölakeja. Asiakasmaksulakia on muutettava niin, että maksuja alennetaan ja joitakin poistetaan kokonaan, muun muassa terveyskeskusmaksu. Tällöin ihmisten hoitoon pääsy ja kuntoutuminen helpottuu. Perintäyhtiöiden käyttäminen on lopetettava. Lisäksi kun muutamme terveydenhuoltolain perusterveydenhuollon hoitotakuuta niin, että vähintään seitsemässä arkipäivässä on päästävä lääkäriin ja palkkaamme tuhat lääkäriä ja hoitajaa lisää, niin 80 % sote-uudistuksesta on tehty.

Karkotus häikäilemättömälle rahaeliitille!

Sunnuntai 24.2.2019 - Satu Taavitsainen

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) ja Anne Bernerin (kesk) markkinahenki, rahaeliitin yritys kävellä ihmisten perusoikeuksien ylitse on häikäilemätöntä.

Onneksi perustuslakimme suojaa ihmisiä. Hämmästyttävää on ollut Sipilän hallituksen uppiniskaisuus vänkyttää perustuslakiamme vastaan.

Perustuslakivaliokunta on ollut koko ajan tyytymätön samoihin sote-uudistuksen osa-alueisiin ja tehnyt niistä valtiosääntöoikeudellisia ponsia, joissa on huomautettu mm. rahoituksen riittävyydestä, kaikkein heikoimmassa asemassa olevien palveluiden turvaamisesta ja ihmisten tietosuojasta.

Kuitenkaan Sipilän johtama hallitus ei ole juurikaan muuttanut sosiaali- ja terveydenhuollon lakiesitystensä sisältöä, vaan yrittää väkisin, väsytystaktiikalla viedä tahtonsa läpi.

Tämä toimintatapa on sama kuin pääomasijoittajien omistamilla vanhusten hoivajäteillä, joiden laajamittainen lakien ja valvonnan väheksyminen on loukannut suomalaisia. Valviran johtaja kertoi sosiaali- ja terveysvaliokunnalle, kuinka heidän antamia huomautuksia ei hoivayrityksissä kunnioiteta ja noudateta, vaan huomautuksiin lähetetään lakimiesten laatimia vastineita ja jankataan vastaan, kuinka Valviva on muka väärässä ja yritys oikeassa. Asenne valvontaa kohtaan on muuttunut röyhkeäksi.

Samaa on tapahtunut kansainvälisten perintäyhtiöiden toiminnassa, kun heille on aluehallintoviraston toimesta annettu huomautuksia ja varoituksia laittomasta perinnästä Suomessa, ovat ne viitanneet kintaalla valvonnalle ja jatkavat yhä toimintaansa. Samoin jotkut ulkomaiset kaivosyhtiöt viis veisaavat ympäristömääräyksistä ja ottavat suomalaisten malmit, tekevät taloudellista voittoa ja jättävät ympäristöongelmat suomalaisten veronmaksajien hoidettavaksi.

Näiden kasvottomien pääomasijoittajien toimintatapa ja päämäärä on aivan sama kuin Sipilän, Bernerin ja Petteri Orpon (kok) asenne maan hallituksessa. Hallituksen sielu on jo syntyessään ollut sysimusta, eikä siltä ole neljään vuoteen herunut myötätuntoa pienituloisten palkan- ja eläkkeensaajien ja työttömien ihmisten suojelemiseksi.

Sipilän johdolla perustuslakivaliokunnan sote-lausuntoihin on suhtauduttu uppiniskaisesti ja yritetty väkisin viedä omaa ohjelmaa, kaiken markkinaehtoiseksi saattamista, läpi.
Sote-uudistuksella on yritetty muokata Suomesta markkinaehtoista yhteiskuntaa, josta lopetetaan julkisia palveluilta. Sipilän hallituksen aikana tapahtuneille asioille löytyy yllättävän paljon yhtäläisyyksiä Yhdysvaltoihin, jossa rikkaat perheet, mm. Kochin veljekset, joiden omaisuus on 82 miljardia dollaria, joiden omistama yritys on USA:n toiseksi suurin firma, ovat vaatineet sairausvakuutusjärjestelmän lakkauttamista, verovaroin ylläpidettyjen terveydenhuolto-ohjelmien lopettamista, valtion postipalvelujen lakkauttamista, minimipalkkalakien kumoamista, oppivelvollisuuslakien kumoamista ja koulutuksesta leikkaamista, valtateiden ja rautateiden yksityistämistä, köyhien tukemiseksi tarkoitettujen ohjelmien lopettamista ja perintöverojen ym. muita rikkaiden veroalennuksia. Koch on vaalirahalla saanut kongressiin edustajia, jotka esittelevät lakiehdotukset ja vievät ne kongressissa läpi kansalaisten vastustuksesta välittämättä.

Suomessa on tapahtunut isossa kuvassa ihan sama kuin Yhdysvalloissa: Rikkaille on annettu verohelpotuksia ja tämän jälkeen on alettu valittaa maan velkaantumisesta. Talouden tasapainottamiseksi ei ole esitetty valtion tulojen lisäämistä vaan syviä budjettileikkauksia, joilla on supistettu koulutusta, terveydenhuoltoa ja lasten vanhusten, työttömien ja sairaiden ihmisten tueksi tarkoitettua sosiaaliturvaa. Onneksi suomalaiset ovat alkaneet tiedostaa tämän.

Ahneus ja häikäilemättömyys on saatava karkotettua suomalaisesta politiikasta ja julkisten peruspalveluiden tuottamisesta. Valtion rahakirstun tyhjentäminen on saatava loppumaan, sillä sinne kertyneet varat on tarkoitettu laadukkaan sosiaali- ja terveydenhuollon takaamiseen kaikille ihmisille, koulutuksen ja varhaiskasvatuksen tuomiseen kaikkien lasten ja nuorten ulottuville, eläkeläisten arvokkaan elämän takaamiseen, työtätekevien hyvinvoinnin lisäämiseen, maanteiden ja rautateiden korjaamiseen, köyhyyden vähentämiseen ja luonnon suojeluun.

Vakuutuslääkärijärjestelmän epäkohtien korjaaminen etenee!

Torstai 14.2.2019 klo 20:41 - Satu Taavitsainen

Mielestäni nykyisessä vakuutuslääkärijärjestelmässä on huomattavan paljon epäkohtia ja siksi olen todella tyytyväinen, että Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta yksimielisesti ehdottaa vakuutuslääkärijärjestelmän epäkohtien korjaamista. Saimme valiokunnassa tänään valmiiksi mietinnön vakuutuslääkäreihin liittyvästä kansalaisaloitteesta.

Olen todella hyvillään, että valiokunta otti vakavasti vakuutuslääkäreiden lausuntoihin liittyvät kansalaisten kokemukset. Ongelmallisia ovat erityisesti tilanteet, joissa hakijaa hoitaneiden lääkäreiden lausunnot ja vakuutuslääkäreiden näkemykset eroavat ja vaikuttavat ihmisen saamiin korvauksiin ja hänen toimeentuloonsa ja kuntoutukseen.

Mielestäni hoitavien lääkärien lausunnoille on annettava nykyistä suurempi painoarvo. Vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkäreiden valvontaa tulee myös parantaa ja vakuutusyhtiöt pitää laittaa korvausvastuuseen, jos heidän vakuutuslääkärin todetaan syyllistyneen virheeseen tai laiminlyöntiin, jonka seurauksena vakuutettu on kärsinyt joko terveydellisesti tai taloudellisesti.

Esimerkiksi aivovammoihin on liittynyt paljon epäoikeudenmukaisuuksia. Suomessa on viisi aivovammapoliklinikkaa, joissa on maan paras aivovammoja koskeva osaaminen. Missään muualla kuin näissä yksiköissä ei osata tehdä aivovammaepäilyjen diagnostiikka, aivovammojen vaikeusasteen arviointia ja siihen liittyvää diagnostiikkaa, kuntoutusarvioita ja kuntoutussuunnitelmia. Näissä yksiköissä työ perustuu moniammatillisiin tutkimuksiin. Tällaisen yksikön arvion sivuuttaminen ei saa olla mahdollista ilman erittäin painavia perusteita. On täysin kestämätöntä, että tällä hetkellä tällaisen yksikön arvion diagnostiikasta tai hoidosta voi sivuuttaa yksin ja täysin itsenäisesti vakuutusyhtiön ortopedi tai psykiatri, jolla ei ole mitään kokemusta aivovammoista.

Vaikea aivovamma voidaan nykyään vakuutusyhtiössä todeta ortopedin toimesta lieväksi ja potilas jää ilman kuntoutusta ja toimeentuloa. Lopputulos on ollut monen ihmisen kohdalla katastrofaalinen. Se, että vakuutusyhtiö kieltäytyy korvaamasta, ei tarkoita sitä, että vammautunut ihminen olisi parantunut ja työkykyinen. Hänen hoitonsa, kuntoutuksensa ja ansionmenetyksiinsä liittyvät kustannukset siirtyvät yhteiskunnan maksettavaksi.

Myös Kela lähettää ihmisille hylkääviä sairauspäivärahapäätöksiä, vaikka henkilön toimittamassa lääkärintodistuksessa lukisi, että hän on sairas ja että hänen työkykynsä ei riitä edes osa-aikatyöhön terveydentilan vuoksi. Kielteisiä päätöksiään Kela perustelee omien vakuutuslääkäreidensä tekemällä arviolla potilaspapereiden pohjalta.

80 vuoden salassapito

Aivovammaliitto on tuonut esille myös erittäin tärkeän asian. Sen, että vammautuneella ihmisellä ei ole oikeutta omiin tietoihinsa 80 vuoden salassapidon vuoksi. Vakuutuslääkäreiden valvonta ei ole mahdollista tämän vuoksi. Vammautuneella ei ole oikeutta saada ratkaisuun osallistuneen vakuutuslääkärin lausuntoa. Tämä on ehdottomasti muutettava lakiin oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa.

Valiokunta korostaa, että jonkin korvauksen tai etuuden epääminen ei saa merkitä sitä, että henkilö jää kokonaan ilman toimeentuloturvaa. Näin tapahtuu tällä hetkellä. Järjestelmä on monimutkainen ja voi aiheuttaa ihmiselle huomattavia taloudellisia vaikeuksia.

Valiokunnan käsittelyssä tuli ilmi, että aloitteessa ehdotettu lakimuutos ehdotetulla tavalla ei ole mahdollista, koska kansalaisaloitteessa viitattu laki on jo vanhentunut. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että eduskunta teknisesti hylkää kansalaisaloitteen lakiehdotuksen, mutta toteaa, että kansalaisaloite tuo merkittävällä tavalla esille seikkoja, joiden perusteella vakuutuslääkärijärjestelmää on arvioitava ja kehitettävä kansalaisten oikeusturvan ja järjestelmän hyväksyttävyyden parantamiseksi.

Valiokunta pitää välttämättömänä vakuutuslääkärijärjestelmän kehittämistä ja kansalaisten oikeustajun huomioon ottamista tässä kehittämistyössä ottaen huomioon myös kansalaisaloitteessa ja kansalaiskeskustelussa esiin tulleet koetut epäkohdat.

Valiokunta esittää, että valtioneuvosto (=hallitus) valmistelee esityksen vakuutuslääkärijärjestelmän epäkohtien korjaamiseksi ja antaa eduskunnalle ehdotukset lainsäädännön muutoksiksi vuoden 2020 kevätistuntokaudella. Tässä yhteydessä on myös selvitettävä vakuutuslääkäreiden lausuntojen muotovaatimusten kirjaamista lainsäädäntöön.

Olen todella tyytyväinen, että tämä asia etenee parempaan suuntaan. Kaikki puolueet ovat sitoutuneet. Nyt on vahdittava, että seuraava hallitus noudattaa tätä päätöstä. Asia on kirjattava hallitusohjelmaan.

Tarvitsemme vanhustenhuollon vallankumouksen

Torstai 14.2.2019 - Satu Taavitsainen

Yksityisen Esperi Care-hoivayrityksen vanhusten hoidon laiminlyönnit nostivat keskusteluun vanhustenhuollon riekaleisen nykytilan.

Omaiset, hoitajat ja kuntien valtuutetut ovat jo vuosia nostaneet esiin niitä vanhustenhuollon ongelmia, joista nyt valtakunnallisesti puhutaan. Huolemme on ollut henkilökunnan riittävyydessä ja hoivan laadussa. On tehty epäkohtailmoituksia ja valvova viranomainen on tutkinut. Silti merkittäviä parannuksia ei ole tapahtunut.

Läpimurto viimein tuli, kun Valvira puuttui tiukasti ja sulki yhden Esperi Caren yksikön. Hyvää hoitoa on räikeästi rikottu ja vaarannettu ihmisten turvallisuus ja elämä. Tutkinnan vyöry on lähtenyt liikkeelle ja kaikki Esperin ja muutkin vanhustenhuollon yksiköt läpivalaistaan. Jopa 15 vanhuksen epäillään kuolleen laiminlyöntien vuoksi.

Suomen ei pidä tuhlata vuosittain satoja miljoonia euroja keinottelun ja verokikkailun tukemiseen, yritysjohtajille ja sijoittajille maksettaviin valtaviin palkkioihin. Verorahat pitää käyttää hoitajien, lääkäreiden, sosiaalityöntekijöiden, mielenterveyden ja muiden ammattilaisten palkkaamiseen, sillä he tarjoavat konkreettisia, ihmisen elämää parantavia palveluja.

Samalla tavalla kuin asiakkaat, myös työntekijät, joiden tehtävänä on huolehtia ihmisistä, joutuvat kärsimään voitontavoitteluun keskittyneessä bisneksessä vanhustenhuollon lisäksi myös vammaispalveluissa, lastensuojelussa ja varhaiskasvatuksessa. Tähän haluan muutoksen. Taloudellisen voiton tavoittelu näissä on kiellettävä.

Tahdon vanhuspalvelulakia muutettavan niin, että asetetaan sitovaksi henkilöstömitoituksen alarajaksi 7 hoitajaa 10 vanhusta kohden. Myös kotihoitoa pitää vahvistaa, jotta hoitajia ei uuvuteta liian suurella päivittäisellä kotikäyntien määrällä. Kotihoitaja voi olla vanhuksen ainoa ja odotetuin ihmiskontakti päivän aikana. Aikaa hoivaan ja jutteluun pitää olla riittävästi. Ihminen tarvitsee ihmistä. Hyvää Ystävänpäivää!

Taloudellinen voitontavoittelu on lailla kiellettävä varhaiskasvatuksessa

Perjantai 8.2.2019 - Satu Taavitsainen

Kirjoitin ja jätin tänään lakialoitteen taloudellisen voitontavoittelun kieltämiseksi lasten varhaiskasvatuksessa. Esitän lisättäväksi varhaiskasvatuslakiin seuraavan lauseen: ”Palveluntuottaja ei saa tuottaa varhaiskasvatusta taloudellisen voiton tavoittelemiseksi.”

Perusopetuslaissa, lukiolaissa, ammatillisen koulutuksen laissa ja vapaan sivistystyön laissa on selkokielisesti sanottu: ”Koulutusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi”. Varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus ja tärkeä osa lasten koulupolkua. Sen vuoksi voitontavoittelun kielto pitää ulottaa myös varhaiskasvatukseen.

Nykyään laatu ja voitontavoittelu ovat ristiriidassa keskenään.

Laadukas, hyvin suunniteltu ja toteutettu varhaiskasvatus tukee lapsen yksilöllistä kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Laadukas varhaiskasvatus muodostuu kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuudesta, jolloin voidessaan hyvin lapsi oppii ja kehittyy. Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen oppimisvalmiuksia peruskoulua varten.

Yksityisten voittoa tavoittelevien yritysten ylläpitämissä päiväkodeissa, kuten Touhula-ketjun päiväkodeissa ei aina pystytä hoitamaan lapsia laadukkaasti. Touhulan hallituksen puheenjohtaja on sama henkilö kuin hoivayritys Esperi Caren, ja johdon linjaukset laadussa näyttää olevan samat kuin vanhustenhuollossa. Pääomasijoittajat haluavat rahallista tuottoa.

Pahimmillaan päivähoidon henkilökunnan on vaikea huolehtia edes siitä, että lapsilla on riittävästi ruokaa ja kuivat vaipat. Ongelmat johtuvat siitä, että yritykset eivät palkkaa riittävästi henkilökuntaa. Henkilöstövaje on suunnitelmallista toimintaa, jolla pyritään minimoimaan yrityksen menot ja maksimoimaan yrityksen voitot.

Yksityisten voittoa tavoittelevien yritysten ylläpitämät päiväkodit myös herkästi purkavat lapsen hoitosopimuksen, jos lapsi tarvitsee erityistä tukea tai jos lapsen ruoka-aineallergia vaatii erityisiä poikkeusjärjestelyjä. Yritys ei voiton tavoittelussaan halua mitään ylimääräisiä kuluja. Tämä ei ole lapsen edun mukaista.

Suomen tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkein tehtävämme on lasten laadukas hoitaminen, kasvattaminen ja kouluttaminen. Ensimmäiset neljä elinvuotta ovat kaikkein merkittävimmät ihmisen aivojen kehityksessä.

Vanha kiinalainen sananlasku sanoo: ”Jos teet suunnitelmia yhdeksi vuodeksi, kylvä riisiä. Jos teet suunnitelmia kymmeneksi vuodeksi, istuta puita. Jos teet suunnitelmia sadaksi vuodeksi, opeta ihmisiä”.

Ihmettelen, miksi kokoomuslainen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ei ole kyennyt lakia muuttamaan. Onko kyse siitä, ettei kokoomus ole saanut pääomasijoittaja-kavereiltaan lupaa lain muuttamiseksi?

Soten ydin, maksut jäävät käsittelemättä

Torstai 24.1.2019 - Satu Taavitsainen

Juha Sipilän (kesk) hallitus ei ymmärrä, että asiakasmaksut ovat sosiaali- ja terveydenhuollon ydin.

Suomi ei itse asiassa tarvitse edes mitään massiivista sote-uudistusta maakuntiin. Riittää, että alennamme ja poistamme maksuja, niin ihmisten hoitoon pääsy helpottuu. Lisäksi kun palkkaamme tuhat lääkäriä ja hoitajaa lisää, niin avot, moni ongelma on korjattu. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.

Ministeri Annika Saarikko (kesk) on tänään lausunut, että asiakasmaksulakia ei todennäköisesti ehditä käsitellä tällä kaudella.

Eli koko soten ydin jää pois. Oppositiosta sanoimme useaan kertaan, että kaikki sote-lait pitää tuoda eduskuntaan yhtä aikaa ja ihmettelimme, miksi asiakasmaksulakia ei annettu vaan sitä pitkitettiin ja tuotiin eduskuntaan vasta joulukuussa 2018.

Maksut ovat perustuslainkin mukaan aivan ydin. On ehdottoman tärkeää, etteivät asiakasmaksut ole esteenä palvelun käytölle ja aiheuta köyhyyttä, perintää ja ulosottoa. Perustuslakivaliokuntakin on todennut, että kansalaisten saatavilla täytyy olla palveluita, eivätkä ne saa maksujen takia jäädä saamatta. Nykyisinhän näin tapahtuu.

Ainoa asia, mitä Sipilän ja Petteri Orpon (kok) hallitus on kyennyt tekemään asiakasmaksuille, on se, että he korottivat maksuja lähes 30 prosenttia vuoden 2016 alusta.

Tämä teko on vaikuttanut niin, että asiakasmaksujen vuoksi ulosottoon joutuneiden määrä on kasvanut. Vuonna 2018 ulosottoon laitettiin 386 471 julkisen puolen sote-asiakasmaksua. Ne olivat aivan tavanomaisia terveyskeskusmaksuja, hammashoitomaksuja ja sairaalamaksuja.

Sipilän kauden, eli vuodesta 2015 lähtien ulosottoon menneiden sote-maksujen määrä on noussut 45 prosenttia, mikä tarkoittaa laskujen määrässä yli 120 000 sote-laskua enemmän ulosottoon kuin neljä vuotta sitten. Suomalaisilla eläkkeensaajilla, työttömillä ja lapsiperheillä ei ole varaa Sipilän sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Sipilän hallitus on ulosottohallitus.

Lapsiperheen laittaminen ulosottoon ei ole lapsen edun mukaista

Keskiviikko 23.1.2019 klo 19:10 - Satu Taavitsainen

Laki varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista tuli voimaan 1.3.2017. Lain 13 §:ssä säädetään maksun perimättä jättämisestä ja alentamisesta. Pykälän mukaan varhaiskasvatuksesta määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä olisi alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa palvelun käyttäjän tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai palvelun käyttäjän lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Lain mukaan varhaiskasvatuksen maksujen alentaminen tai perimättä jättäminen on kunnan velvollisuus ja ensisijainen toimeentulotukeen nähden.

Valtakunnanvoudilta tänään saamani tilaston mukaan kuntien päivähoitomaksuja laitettiin vuonna 2018 ulosottoon 34 490 kappaletta. Määrä on onneksi valtakunnan tasolla laskenut 3,4% verrattuna vuoteen 2017, eli pienentynyt 1219 laskun verran. Aika vaatimattomasti kuitenkin siihen nähden, että laki oli voimassa jo toista vuotta.

Omassa maakunnassani Etelä-Savossa tilanne sen sijaan on pahentunut. Päivähoitomaksujen laittaminen ulosottoon on vuonna 2018 kasvanut 26,5% eli yhteensä 954 laskuun. Etelä-Savon kaltaisella ikääntyneellä maakunnalla ei luulisi olevan intressiä ajaa lapsiperheitä ulosottoon päivähoitomaksujen vuoksi, vaan kohdella lapsiperheitä kuin kukkaa kämmenellä sovitellen ja alentaen maksuja. Elämäntilanteet lapsiperheissä vaihtelevat, tulee sairastumisia ja muita äkillisiä tilanteita.

Lapsiperheen laittaminen ulosottoon kunnan viranhaltijan toimesta ei ole mielestäni lapsen edun mukaista. Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatusta suunniteltaessa, järjestettäessä tai tuotettaessa ja siitä päätettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Ja tulee toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä.

Ennen näin raskasta toimenpidettä, ulosottoon laittamista, on kunnan käytettävä harkintavaltaa jättää maksu perimättä tai alentaa maksua. Valitettavasti valtakunnallisesti tällainen harkinta on vuonna 2018 jätetty käyttämättä 34 490 kertaa ja Etelä-Savon maakunnassa 954 kertaa ja Mikkelissä, omassa kotikaupungissani 390 kertaa. Miksi? Luullaanko kunnissa kunnan talouden olevan näistä kiinni?

On lapsen edun mukaista ennaltaehkäistä perheen joutumista ulosottoon. Pidän hyvin tärkeänä, että lain varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista 13 § mukaisesta varhaiskasvatusmaksun perimättä jättämisen tai alentamisen mahdollisuudesta tiedotetaan monipuolisin, tehokkain keinoin ja siten huolehditaan, että kuntalaiset ovat tietoisia kyseisistä mahdollisuuksista hakea maksun perimättä jättämistä tai alentamista. Kuntien tulee kouluttaa ja ohjeistaa työntekijänsä, jotta he osaavat neuvoa perheitä oikein.

Päivähoidon maksupäätöksessä, laskussa ja muistutuslaskussa pitää lukea selkeästi asiakasmaksulain 13 §:n mukaisesta mahdollisuudesta tarvittaessa alentaa tai jättää maksu perimättä. Huoltajille pitää lähettää tiedote ja yksiköiden ja ryhmien seinällä tulee olla paperinen tiedote ja asiasta on ilmoitettava kunnan kotisivuilla.

Maksun alentaminen tai perimättä jättäminen tulee aina tehdä ennen toimeentulotuen myöntämistä. Huoltajia on tiedotettava ilmoittamaan toimeentulotuesta varhaiskasvatuksen toimistoon tulotietoja toimittaessaan. Mutta pelkästään toimeentulotukea saavia varten lakia ei ole säädetty, vaan kaikkia lapsiperheitä varten.

Sekin on tärkeää, että kunnat käyvät läpi omat prosessinsa ulosottoon laittamisessa. Perintätoimisto ei lain mukaan saa lähettää laskua ulosottoon kunnan nimissä, vaan ratkaisu ulosottoon siirtämisestä tulee tehdä saatavakohtaisesti kaupungin viranhaltijan toimesta. Kuitenkin Kuntaliiton tutkimuksen mukaan puolet kunnista rikkoo tätä lakia!

Sinä, joka olet kunnan luottamushenkilönä, tiedätkö kuka viranhaltija kunnassasi tekee päätöksen lapsiperheen laittamisesta ulosottoon. Kysy asiaa. Millä osaamisella tämä viranhaltija tekee päätöksen? Usein viranhaltija on esimerkiksi talouspäällikkö. Mitä hän tietää varhaiskasvatuksen asiakasmaksulaista? Kuinka lapsiperheen tilanne selvitetään ennen ulosottoon laittamista? Konsultoiko talouspäällikkö ennen päätöstä varhaiskasvatuksen viranhaltijaa? Tehdäänkö ulosottopäätöksistä viranhaltijapäätös?

Mielestäni kunnan talousosastolla ei voi olla harkintavaltaa tällaisessa. Kuntien tulee linjata, että aina ennen varhaiskasvatusmaksun ulosottoon laittamista talousosasto on velvollinen pyytämään asiasta varhaiskasvatuksen viranhaltijan näkemyksen. Tai siirtää suoraan toimivalta varhaiskasvatusosastolle.

Huojennuksen hakemisen ja ratkaisemisen on oltava helppoa. Maksuhuojennuksen hakemiseen ei saisi liittyä häpeää tai leimaantumista. Mitä enemmän liitteitä, kuitteja ja selvityksiä tarvitaan, sitä vähemmän perheet hakevat apua tilanteeseensa. Mitä enemmän toimenpiteitä asiakasmaksun alentaminen vaatii, sitä todennäköisemmin se jää hakematta ja lain tarkoitus ei toteudu.

Se, kuinka kunta vaatii perhettä osoittamaan, että perheen toimeentulo on vaarantunut, on merkityksellistä avun hakemisen kannalta. Mitä enemmän harkintavaltaa viranomaisella on ja mitä vähemmän läpinäkyviä ohjeita, sitä enemmän hakijan kannalta epävarmuus hakemuksen läpimenoon kasvaa.

On ehdottoman tärkeää, etteivät varhaiskasvatuksen asiakasmaksut ole esteenä palvelun käytölle ja aiheuta lapsiperheille köyhyyttä, perintää ja ulosottoa. Perustuslakivaliokuntakin on todennut, että kansalaisten saatavilla täytyy olla palveluita, eikä ne saa maksujen takia jäädä saamatta.

Ulosoton tuoreet tilastot paljastavat entistä karmivamman tilanteen

Keskiviikko 23.1.2019 - Satu Taavitsainen

Tilanne on pahentunut! Arvasin että näin käy! Kaikki ennusmerkit olivat olemassa, mutta Sipilä ja Orpo eivät kuunnelleet kansanedustajia eivätkä kansalaisia.

Valtakunnan voudin tuore tilasto julkisten sosiaali- ja terveystoimen asiakasmaksujen ulosottoon päätymisestä on vuodelta 2018 aivan karmea.

Yhteensä 386 471 maksua meni ulosottoon! Kasvua on vuodessa tapahtunut 21 prosenttia, eli nyt ulosottoon meni 66 712 sote-laskua enemmän kuin vuonna 2017.

Erityisesti huolettaa se, että kotimaakunnassani Etelä-Savossa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen ulosottomäärät ovat kasvaneet todella rajusti. Vuonna 2018 Etelä-Savossa päätyi ulosottoon 15 367 soten asiakasmaksua, jossa on kasvua 85% edelliseen vuoteen verrattuna eli nyt 7070 laskua enemmän. Tämä on totaalisen järkyttävää toimintaa kahdelta maakuntamme kuntayhtymältä Essotelta ja Sosterilta sekä Etelä-Savon kunnilta.

Esimerkiksi sairaala- ja laitoshoitomaksujen laittamisessa ulosottoon on Etelä-Savossa tapahtunut vuodessa 524 % nousu! Tämä tarkoittaa laskujen määrässä yhteensä 4178 sairaalamaksua ulosottoon.

Koko Suomessa sairaala- ja laitoshoitomaksujen ulosottoon joutuneiden maksujen määrä on ollut yhteensä 125 629, jossa kasvua on ollut 25%, eli 25233 laskua enemmän meni koko maassa ulosottoon kuin vuonna 2017. Järkyttäviä kasvuprosentteja. Eikö kellään hallituksen ministerillä ole hälytyskellot soineet?

Tuhannet pienituloiset vanhukset ja työttömät syöpäsairaat rukoilevat joka puolella Suomea sairaalan osastoilla, että pääsisivät jo sieltä pois, koska heillä ei ole varaa olla sairaalassa. Missä on sairaalan sosiaalityöntekijät? Missä on ollut inhimillisyys ja henkilökunnan aloitteellisuus?

Ulosottoon joutuminen ahdistaa myös perhettä ja läheisiä. Palkkoja ja eläkkeitä ulosmitataan joka päivä ja ihmisiä häädetään kodeistaan. He ovat ihmisiä, jotka kuitenkin vastuuntuntoisesti yrittävät huolehtia asioistaan, mutta ovat sairastuneet, mille ei mitään mahda. Heitä ei saa ajaa umpikujaan ulosoton toimenpitein. Tilapäinen rahapula, sairastuminen, taikka työttömyys eivät saa johtaa elinikäiseen velkavankeuteen, kuten nyt tapahtuu.

Etelä-Savossa ulosottoon laitetuissa terveyskeskusmaksuissa on tapahtunut 155% kasvu, yhteensä 3029 laskua laitettiin ulosottoon, jossa on kasvua vuoden aikana 1843 laskua enemmän kuin vuonna 2017. Valtakunnallisesti terveyskeskusmaksujen laittamisessa ulosottoon on tapahtunut 5,2% kasvu. Yhteensä 69 228 terveyskeskusmaksua meni ulosottoon Suomessa vuonna 2018. Tästä huolimatta Sipilän ja Orpon linjaus asiakasmaksulaissaan on, että nostetaan terveyskeskusmaksuja sadoilla euroilla vuodessa poistamalla kolmen kerran sääntö ja laskuttamalla jokaisesta käynnistä.

Jopa eräs Suomessa toimiva suuri kansainvälinen perintäyhtiö on alkanut moittia kuntia ja kuntayhtymiä siitä, että se laittaa perintäyhtiölle täysin varattomien ihmisten sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja perittäväksi. Jopa perintäyhtiö kehottaa kuntia noudattamaan asiakasmaksulain 11 pykälää, jossa säädetään maksujen alentamisesta. Perintäyhtiökään ei näe järkevänä pienituloisten ihmisten kiusaamista maksuilla, joita ihmiset eivät kykene maksamaan. Milloin kunnat ja kuntayhtymät huomaavat toimivansa moraalittomasti ja epäeettisesti? Milloin valtiovarainministeriön virkamiehet ja ministeri Orpo huomaavat toimivansa moraalittomasti, kun haluavat uppiniskaisesti kerätä 1,5 miljardia euroa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja, eivätkä suostu siihen, että niitä alennetaan?

On moraalisesti väärin, että sadoilla tuhansilla vanhuksilla ei ole varaa mennä lääkäriin, ostaa lääkkeitä ja ruokaa, kun samaan aikaan 10% suomalaisista on niin rikkaita, että omistavat yhtä paljon kuin loput 90% yhteensä ja viime vuonna varakkaimpien pienessä piirissä kasvatettiin tuloja tuhansilla euroilla.

Eduskuntavaalit ovat erittäin tärkeät. Ei ole samantekevää, mitkä puolueet ja ketkä henkilöt kantavat hallitusvastuuta. Uuden eduskunnan kiireellisin tehtävä on pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden, eläkkeensaajien, palkansaajien, työttömien, sairaiden, ulosottoon joutuneiden, opiskelijoiden, vammaisten ja yksinyrittäjien taloudellisen pärjäämisen parantaminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentaminen on aivan keskeisessä roolissa ihmisten arkisessa toimeentulossa ja on koko sote-uudistuksen ydin.

Tämä järkyttävä sairaiden ihmisten saalistus on loputtava.

Minun ääneni on Sinun äänesi!

Perjantai 11.1.2019 - Satu Taavitsainen

Eduskuntavaaleihin on enää kolme kuukautta. Tulevat vaalit ovat erittäin tärkeät. Tämä kausi on osoittanut kristallinkirkkaasti sen, että ei ole samantekevää, mitkä puolueet ja ketkä henkilöt kantavat hallitusvastuuta.

Pidän yhtenä uuden eduskunnan kiireellisimmistä tehtävistä pienituloisten lapsiperheiden, työttömien, sairaiden ja eläkeläisten taloudellisen ja yhteiskunnallisen pärjäämisen vahvistamista. Muuten on seurauksena kahtiajaon syveneminen ja jakautuminen suurten tulo- ja varallisuuserojen mukaisiin luokkiin. Niissä toiset ovat hyvin toimeentulevia ja toiset ihmisiä, jotka ponnisteluistaan huolimatta eivät pääse kiinni hyvään elämään. Tällaisen kuilun syntymistä pitää kaikin tavoin välttää ja sen estämiseksi on tehtävä joka päivä töitä.

Innostuneena ja motivoituneena lähden kansanedustajaehdokkaaksi toiselle kaudelle. Ensimmäinen kausi on ollut hyvin opettavainen. Olen iloinnut onnistumisista, esimerkiksi perustamastani ulosottoon joutuneiden tukijat eduskunnassa -ryhmän toiminnasta. Ryhmä edistää eduskunnassa tarmokkaasti niiden ihmisten asiaa, jotka eivät itse enää jaksa puolustaa oikeuksiaan perintäyhtiöitä ja ulosottoa vastaan vuosiksi venyneissä kiistoissa. Moni häpeää velkaantumistaan eikä puhu siitä edes läheisilleen, mikä on kamala taakka.

Aivan liian usein nykyisen porvarihallituksen aikana on kuultu sen kaltaista puhetta, että: "Mitä kaikkia pienituloisille suunnattuja tukia olisi mahdollista leikata?" Ja käänteisesti: "Kuinka paljon myöntäisimme verohelpotuksia hyvätuloisille?" Miksi maailman parhain maa Suomi toimii näin? Onko moraalisesti oikein, että sadoilla tuhansilla vanhuksilla ei ole varaa ostaa itselleen lääkkeitä ja ruokaa ja samaan aikaan 10 prosenttia väestöstämme omistaa yhtä paljon kuin loput 90 prosenttia yhteensä? Onko moraalisesti oikein, että maksuhäiriömerkinnät ja ulosottoon joutuneiden määrä kasvaa joka vuosi? Onko oikein se, että puolet palkansaajista ansaitsee alle 2816 €/kk ja varakkaimman kymmenyksen pienessä piirissä kasvatettiin tuloja viime vuonna keskimäärin 2773 euroa?

Suomen pitää palauttaa arvopohjamme solidaarisuuden periaatteelle. Suomella on oltava myötätuntoa kaikkia kansalaisiaan kohtaan. Edistystämme ei mitata sillä, kuinka paljon maan rikkaimmat vaurastuvat, vaan sillä kuinka huolehdimme niistä, joilla on hyvin vähän.

Kutsun Sinut kampanjaani osallistumaan ja vaikuttamaan. Toimitaan yhdessä tavallisten ihmisten ja hyvän elämän puolesta.

Vihdoin alkaa tapahtua taistelussa perintäyhtiöitä vastaan!

Sunnuntai 6.1.2019 - Satu Taavitsainen

Olen todella tyytyväinen aluehallintoviraston tuoreeseen päätökseen peruuttaa perintäyhtiö Alektum Oy:lta toimilupa.

Perintäyhtiö Alektum on menetellyt toistuvasti lain ja hyvän perintätavan vastaisesti. Se on vuoden 2018 aikana kohdistanut perintätoimenpiteitä sellaisiin saataviin, joiden perintä on todettu lainvastaiseksi. Alektum on perinyt lainvastaisia saatavia ja kohtuuttomia perintäkuluja, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, aiheuttanut kansalaisille tarpeettomia kuluja jättäessään yhdistämättä samaan velkasuhteeseen perustuvat saatavat ja pitkittänyt perintää sekä perinyt ostettujen saatavien perintäkuluja lainvastaisesti.

Kaiken kukkuraksi Alektum on ihan pokkana jatkanut lainvastaista menettelyään aluehallintovirastolta vuonna 2018 saamiensa useiden lainvoimaisten varoitustenkin jälkeen.

Perustin Ulosottoon joutuneiden tukijat eduskunnassa -ryhmän, jonka puheenjohtajana toimin. Ryhmä edistää tarmokkaasti niiden ihmisten asiaa, jotka eivät itse enää jaksa puolustaa oikeuksiaan perintäyhtiöitä ja ulosottoa vastaan vuosiksi venyneissä kiistoissa. Moni häpeää velkaantumistaan eikä puhu siitä edes läheisilleen, mikä on kamala taakka.

Olen käynyt lukuisia keskusteluja kansalaisten kanssa Alektumin ja muidenkin perintäyhtiöiden laittomista toimista. Kansalaisia on käynyt luonani eduskunnassa ja olemme yhdessä miettineet ratkaisuja asioille. Vihdoinkin tämä yksi toimija saatiin pois kiusaamasta ihmisiä. Erityinen kiitos kuuluu niille aktiivisille kansalaisille, jotka jaksoivat vaikeuksiensa keskellä tehdä kanteluja yhtiön toiminnasta. Kiitos teille!

Tämän mahtavammin ei olisi voinut vuosi 2019 alkaa, sillä Alektumin on välittömästi lopetettava kaikki perintätoimintansa. Yhtiön on myös lopetettava perintätoimintansa markkinointi.

Perintätoimintaa on harjoitettava lainmukaisesti. Kansalaisten ei tarvitse sietää vanhentuneiden saatavien ja kiistettyjen laskujen perintää ja kohtuuttoman suuria perintäkuluja.

Laissa on selkeästi sanottu, että perintätoiminnassa on noudatettava hyvää perintätapaa ja saatavien perinnässä ei saa käyttää velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Perintää ei saa jatkaa, jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa. Hyvä perintätapa tarkoittaa, että perintäasian perustellun riitauttamisen tuomioistuimessa, kuluttajariitalautakunnassa tai muussa ratkaisuelimessä tulee aina keskeyttää perintä.

Hyvää perintätapaa koskevassa perintälain 4 §:ssä on nimenomaisesti kielletty kohtuuttomien tai tarpeettomia kulujen ja tarpeettoman haitan aiheuttaminen velalliselle. Perintälain mukainen lähtökohta on, että mikäli perintätoimisto menettelee hyvän perintätavan vastaisesti, ei velallisella ole velvollisuutta korvata perintäkuluja. Hyvää perintätapaa rikkova yhtiö ei saa korvausta kuluistaan. Suomessa ei ole voimassa viidakon lait ja on erinomainen asia, että saamme laittomasti toimivat yhtiöt pois Suomesta.    

Jokaisen Suomessa toimivan perintäyhtiön on huolehdittava siitä, että sen johto ja työntekijät noudattavat toiminnassaan lakia ja hyvää perintätapaa, ja että kussakin toimipaikassa työskentelevillä työntekijöillä on riittävä ammattitaito. Perintätoimistolla on myös vastuu siitä, että sen perintätoiminnassaan käyttämät tietokonejärjestelmät toimivat lain mukaisesti.

Tänä vuonna meidän kaikkien yhdessä on jatkettava ahkeraa työskentelyä saadaksemme laittomasti toimivat perintäyhtiöt pois Suomesta.

Terveyskeskusmaksu on poistettava

Torstai 20.12.2018 - Satu Taavitsainen

Eduskunnan tämän vuoden viimeisellä suullisella kyselytunnilla keskustelimme köyhyydestä ja eriarvoisuuden kasvusta. Suomessa on tällä hallituskaudella lähdetty kulkemaan huolestuttavaa polkua. Juuri julkaistun Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan suomalaisten eriarvoisuus on kasvavien tuloerojen myötä kasvussa. Pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvia henkilöitä oli 654 000 vuonna 2017. Pienituloisten osuus kotitalousväestöstä oli 12,1 prosenttia, mikä on 0,6 prosenttiyksikköä enemmän kuin edeltävänä vuonna.

Köyhyyskehitys on vieläkin yleisempää, kun kotitalouksien terveydenhuollon asiakasmaksut huomioidaan, selviää THL:n tuoreesta tutkimuksesta. Kun asiakasmaksut vähennetään ihmisten käytettävissä olevista tuloista, köyhien osuus väestöstä kasvaa tuhansilla ihmisillä. Tyypillinen terveydenhuollon asiakasmaksu on terveyskeskuksen lääkärikäynnistä perittävä maksu. Esimerkiksi yli 65-vuotiaiden köyhyysaste kasvaa lähes 2 prosenttiyksikköä, kun asiakasmaksut otetaan huomioon.

Eniten asiakasmaksuja maksavat pienituloiset ja eläkeläiset. Toisaalta siksi, että heillä on enemmän palvelujen tarvetta ja toisaalta siksi, että heillä ei ole turvanaan vapaaehtoisia sairausvakuutuksia tai työterveyshuoltoa. Kun rahat eivät enää yksinkertaisesti riitä, he säästävät lääkärikäynneistä tai ruuasta. Tämä on arkipäivää kymmenesosalle vanhuksistamme. Lisäksi 30 prosenttia pitkäaikaissairaista lykkää lääkkeen ostamista tai vaihtaa sen halvempaan. Tämä on minusta hyvinvointivaltiolta huonoa sosiaalipolitiikkaa.

Ei ole sattumaa sekään, että viime vuonna ulosottoon päätyi 320 000 julkisen puolen sosiaali- ja terveydenhuollon maksua. Nämä olivat tavallisia hammashoidon, terveyskeskuksen, sairaalan tai laitos- ja kotipalvelujen ynnä muiden sote-palvelujen maksuja – ei siis mitään luksuskuluja. Vaikka asiakasmaksut ovat olleet jo ennestään Suomessa kansainvälisesti vertailtuna korkeita, niitä on nykyhallituksen toimesta korotettu lähes 30 prosenttia. Näin on lisätty ihmisten köyhyyttä ja ulosottoon joutumista.

Terveyskeskusmaksu pitäisi poistaa kokonaan. Se auttaisi heti pienituloisia eläkeläisiä ja perheitä joissa on työttömyyttä.

Yksinäisille juhlapyhät, illat ja viikonloput ovat pahimpia

Keskiviikko 5.12.2018 - Satu Taavitsainen

Eilen illalla tuli TV1:ltä ajankohtainen ja tärkeä ohjelma: Yksinäisyyden Suomi (voit katsoa ohjelman Yle Areenasta klikkaamalla oheista linkkiä).

Ohjelmaan haastatellut henkilöt antoivat kasvot suomalaisten yksinäisyydelle. Näin Itsenäisyyspäivän ja joulun alla aihe on erityisen tärkeä nostaa keskusteluun, koska yksinäisille juhlapyhät, illat ja viikonloput ovat pahimpia. Yksinäisyys on Suomessa keskeinen hyvinvointivaje ja se aiheuttaa psyykkistä ja fyysistä kipua: unettomuutta, surumielisyyttä, tarmottomuutta, toivottomuutta, arvottomuuden kokemusta, alakuloisuutta ja elämän ilon katoamista. Suomesta on tullut yksinäisten yhteiskunta.

Vaikka valtio ja kunnat eivät pysty tarjoamaan ihmisille suoraan ihmissuhteita, niin silti jokaisen päättäjän on tunnettava yhteisvastuuta yksinäistymisestä, tiedostettava sen seuraukset (sairastuminen, hyvinvoinnin laskeminen) ja tehtävä toimenpiteitä, jotka parantavat tilannetta ja tukevat ihmisten sosiaalisten suhteiden vahvistumista. Yhteiskunnallisesti ihmisten yksinäisyys ei ole hyvä asia. Englannissa asiaan on herätty sillä vakavuudella, että siellä on hallituksessa yksinäisyysministeri. Tätä toivon myös Suomen uuteen hallitukseen ensi vuonna.

Kansalaisjärjestöjen toimintaa tukemalla saadaan pienellä vipuvarrella paljon toimintaa aikaiseksi. Ennen kansanedustajuutta työskentelin toiminnanjohtajana Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tuki -yhdistyksessä Mikkelissä. Tuolloin perustin yksinäisille vertaistukiryhmän. Kysyessämme ryhmän toimintaan osallistuvilta, mitä odotuksia heillä on, nousi ruokaileminen yhdessä yhdeksi keskeiseksi toiveeksi. On raskasta aina syödä yksin ja sen vuoksi syöminen yhdessä tulikin ryhmän voimavaraksi.

Juttelin taannoin tuntemattoman vanhan miehen kanssa Prisman pihalla. Hän kertoi, että olin sinä vuonna toinen ihminen, joka jutteli hänen kanssaan. Se toinen oli ollut kaupan kassa. Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut ketään läheistä ihmistä. Hänkin nosti ruokailemisen esille; "En haluaisi aina syödä kotona yksinäni", hän sanoi ja jatkoi, että ”jokaisella pitäisi olla joku läheinen”.

Kotona perheen parissa asuminen ja eläminen oli ennen itsestäänselvyys, nyt se on etuoikeus. Itsenäisyys tuo usein mukanaan yksinäisyyden. Vanhusten toive on ruokailla yhdessä. Näitä mahdollisuuksia tulee luoda eikä vain viedä ihmisille palveluja kotiin. Ruoka ei maistu, jos aina joutuu syömään yksin. Hyviä esimerkkejä löytyy eri puolelta Suomea kunnista, joissa kunnan henkilöstön lounaspaikat, koulut, päiväkodit on avattu myös kotona asuville vanhuksille, jolloin vanhukset saavat tulla sinne lounaalle ja olla ihmisten parissa.

Yhteisöllisestä asumisesta on hyviä kokemuksia kuntien vuokrataloyhtiöissä, joissa on tehty avattava väliseinä kahden asunnon välille, jolloin naapureina asuvat yksinäiset henkilöt pystyivät avamaan väliseinän ja syömään yhdessä ja katsomaan televisiota yhdessä silloin kuin haluavat.

Jossain kunnissa on toteutettu myös yhteisöllistä kaavoitusta niin, että kunta jätti omakotitaloalueen keskelle yhden tyhjän tontin, jolloin muodostui neliön keskelle aukko, jossa on talojen yhteinen grilli, leikkikenttä ja lentopalloverkko. Aikuiset ja lapset oppivat tuntemaan toisensa. Naapuruston yhteisöllisyys vahvistui. Kunta tinki tonttituloistaan yhteisöllisyyden vuoksi. Esimerkillistä toimintaa!

Vapaaehtoistoiminnalla ja vertaistuella on keskeinen sija yksinäisyyden torjumisessa. Lukuisissa järjestöjen ja seurakuntien kerhoissa ja ryhmissä syödään, jutellaan, lauletaan, pelataan, jumpataan, tanssitaan ja matkustellaan yhdessä. Toiminta näkyy vapaaehtoisten käynteinä vanhusten luona, ulkoiluseurana ja lehtien lukijana. Kansalaistoiminta on ollut ja tulee yhä olemaan keskeinen yhteiskunnan sidosaines, joka on olennainen sekä sosiaalisen hyvinvoinnin että yhteisöllisyyden vahvistamisessa.

Yksinäisyys koskettaa kuitenkin muitakin kuin vanhuksia. Se koskettaa kaikenikäisiä ihmisiä. Yksinäisyys on monen lapsen ja nuoren elämänlaatua heikentävä kipeä tunne. Nuorista, 15-29-vuotiaista, 35 prosenttia sanoo kokevansa itsensä yksinäiseksi joskus. Tutkimusten mukaan joka viides lapsi tai nuori kärsii vakavasta yksinäisyydestä. Yksinäisyys alentaa lasten ja nuorten itseluottamusta ja lisää riskiä muun muassa tunne-elämän ongelmiin, kuten masennukseen ja ahdistukseen sekä käytöshäiriöihin. Lapsuudessa koettu pitkäaikainen yksinäisyys jatkuu usein myös nuoruudessa, mikä on suuri syrjäytymisriski. Yksinäisyydestä kärsivien mielestä yksinäisyys on kaikkein viheliäisin kohtalo. Yksinäisyys on myös yhteydessä perheiden tulotasoon; pienituloiset kokevat olevansa yksinäisempiä kuin hyvätuloiset.

Kuva: www.tietoanuorista.fi

Vuonna 2017 aloitimme Mikkelissä 2-vuotisen maksuttoman joukkoliikenteen kokeilun kaikkien mikkeliläisten alle 17-vuotiaiden peruskoululaisten osalta. Korttiin on ladattu rajaton kulkuoikeus linja-autoissa Mikkelin kaupungin rajojen sisäpuolella. Lapset voivat kulkea kortilla vuoden jokaisena päivänä, lomat, illat viikonloput, sekä koulu- että vapaa-ajanmatkat. Kokeilu on ollut voimassa 1,5 vuotta ja tänä syksynä kokeilusta kysyttiin lasten ja heidän vanhempiensa mielipidettä. Tulos on huikea! 72 prosenttia lapsista sanoo, että maksuttoman joukkoliikenteen ansiosta hän pääsee tapaamaan useammin kavereitaan. Upeaa! Ensi viikolla olevassa valtuuston talousarviokokouksessa päätämme tehdä lasten ja nuorten maksuttomasta joukkoliikenteestä pysyvän palvelun. Olen tässä asiassa niin onnellinen ja ylpeä kotikaupungistani.

On ihmisoikeus asia, että jokainen ihminen saa kokea iloa ja naurua, toisen ihmisen läsnäoloa ja välittämistä. Ketään ei saa jättää yksin. Jo pelkästään tervehtiminen, hymyileminen ja jutteleminen liikennevaloissa tai linja-autopysäkillä voi pelastaa päivän.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Työnantajamaksuja kiertävät yritykset kuriin!

Lauantai 1.12.2018 - Satu Taavitsainen

Jätin kirjallisen kysymyksen sosiaaliturva- ja eläkemaksujen kiertämisestä.

Osa yrityksistä on johdonmukaisesti ja tarkoituksella alkanut kiertää työnantajavelvoitteitaan. Ne eivät enää palkkaa työntekijöitä työsuhteeseen ja tee henkilön kanssa työsopimusta, vaan ottavat työntekijöitä toimeksiantosuhteeseen, ”freelancereiksi”. Esimerkiksi Etelä-Suomessa tällaisia yrityksiä ovat ruoankuljetuspalvelu Foodora, ruokalähettipalvelu Wolt ja lehtiä jakava Earlybird.

”Freelancer” ei sairastuessaan saa sairauspäivärahaa, hänelle ei makseta lomakorvausta eikä hän saa korvausta omien työvälineidensä käytöstä esimerkiksi puhelimesta ja polkupyörästä tai autosta. Työntekijällä ei ole työnantajan maksamaa työterveyshuoltoa, eikä työstä kerry eläkettä.

”Freelancerit” eivät tosiasiallisesti voi itse päättää, milloin ja missä he tekevät työtään, vaan työtä on tehtävä silloin, kun ruoka tai lehti pitää toimittaa asiakkaalle. Lisäksi yritys voi kuljetusten aikana antaa työn tekemistä koskevia ohjeita, ainakin ruokalähettien kohdalla näin tapahtuu.

Kaikki työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, vaikka työtä markkinoidaan vain lisäansioiden hankkimisena, jopa harrastuksena.

Näiden yritysten toiminnasta aiheutuu mittavia yhteiskunnallisia menetyksiä sosiaaliturva- ja eläkemaksujen jäädessä kertymättä. Kyse on työntekijälle kuuluvan ansion varastamisesta. Lisäksi ne vääristävät yritysten välistä kilpailua.

Työntekijälle kuuluvia perustavaa laatua olevia oikeuksia ovat oikeus työsopimukseen, sairauslomaan, eläkkeeseen ja työterveyshuoltoon. Lisäksi työntekijän kuuluu saada korvaus omien työvälineiden ja ajoneuvon käytöstä ja hänen tulee voida käyttää työpaikan sosiaalitiloja.

Kysyn ministeriltä miksi työsuojeluviranomainen, jonka pitäisi valvoa työsopimuslain noudattamista, ei ole puuttunut edellä mainittuihin epäkohtiin, tai jos työsuojeluviranomainen on selvittänyt asiaa, mutta tullut siihen tulokseen, että työsuhteen tunnusmerkistö ei täyty, millä perusteella tähän on päädytty.

Haluan myös tietää mihin toimenpiteisiin ministeri aikoo ryhtyä sen selvittämiseksi, ovatko nämä freelancerit työsuhteessa vai eivät ja onko ministeri laskenut, kuinka paljon Suomessa jää sosiaaliturva- ja eläkemaksuja maksamatta tällaisten freelancer-työsuhteisiin pakottavien yritysten takia ja mihin voi johtaa sellainen kehitys, kun yritykset kiertävät työsopimuslakia ja jättävät maksamatta sosiaaliturva- ja eläkemaksuja.

Hyvä lapsuus syntyy yhdessä!

Sunnuntai 25.11.2018

Tällä viikolla vietettiin kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää. Lapsen oikeuksien foorumi antoi julkilausuman, joka luovutettiin ministereille. Julkilausuma on yli 10 järjestön, säätiön, Hämeenlinnan kaupungin sekä Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön yhteinen ÄÄNI lapsen oikeuksien puolesta.

Lasten elämä on tässä ja nyt, eivätkä he voi odottaa parempia taloudellisia aikoja. Eduskunnan pitää ryhtyä tekemään lasten ja nuorten elämään myönteisesti vaikuttavia päätöksiä.

Aivan äskettäin Eduskunnassa SDP:n eduskuntaryhmän järjestämässä tilaisuudessa kävi Reykjavíkin apulaispormestari Heiða Björg Hilmisdóttir kertomassa nuorten hyvinvoinnin tekijöistä. Hänen mukaan vielä parikymmentä vuotta sitten islantilaiset nuoret olivat Euroopan huonoimmin voivimpia monella mittarilla. Kyselytutkimukset vuosilta 1992, 1995 ja 1997 paljastivat, että he joivat eniten alkoholia Euroopassa; runsas 40 prosenttia 14-16-vuotiaista nuorista oli juonut itsensä humalaan edellisen kuukauden aikana. Lähes neljäsosa tupakoi päivittäin ja 17 prosenttia oli käyttänyt huumeita. Ei ihme, että alakuloinen tunnelma heijastui koko maahan.

Vuonna 1998 Islannissa päätettiin, että nuorten pahoinvoinnista on tultava loppu. Maan päättäjät, koulut ja vanhemmat yhdistivät voimansa ja aloittivat määrätietoisen ja pitkäjänteisen yhteistyön synkän kehityssuunnan kääntämiseksi päinvastaiseksi.

Avainasemaan nostettiin sosiaalinen väliintulo – käytännössä ongelmien ennaltaehkäisy, ei-toivottavaan käyttäytymiskulttuuriin puuttuminen sekä lasten ja nuorten vapaa-ajan vieton valvominen. Muutos vaati kaikilta osapuolilta lujaa sitoutumista, mutta myös kestävää rahoitusta, sillä se ei olisi ikinä onnistunut lyhytaikaisten projektien kautta.

Työkaluksi valittiin malli, joka pohjaa kolmeen peruspilariin:  - tutkimustietoon perustuvat käytännöt  - yhteisöperustainen lähestymistapa ja  - vuoropuhelun luominen ja säilyttäminen tutkimuksen, käytäntöjen ja politiikan välillä.

Tutkimuksista oli saatu tietoa päihteiden käytön riskeistä ja suojaavista tekijöistä. Suojaavia tekijöitä olivat erityisesti nuorten säännöllinen osallistuminen järjestettyyn toimintaan (varsinkin liikuntaan ja urheiluun), ajan viettäminen vanhempien kanssa, koulun huolenpito oppilaista sekä se, ettei nuori vietä paljon vapaa-aikaa iltaisin ulkona. Näiden perusteella valittiin vaikuttavimmat toimenpiteet kansallisesti ja paikallisesti ja näin suunnitelma "Youth in Iceland" oli syntynyt.   

Mitkä käytännön toimet purevat nuorten pahoinvointiin?

Islannissa täysi-ikäisyyden raja päätettiin nostaa 16 ikävuodesta 18 vuoteen (v. 1999) ja alkoholin ostamisen ikäraja 18 ikävuodesta 20 vuoteen. Tupakan ja alkoholin mainostaminen kiellettiin, tupakkatuotteet piilotettiin kaupoissa pois näkyviltä ja alkoholin myynti sallittiin vain erikoisliikkeissä.

Lisäksi jokaiselle koululle laadittiin ongelmien ennaltaehkäisyyn tähtäävä ohjelma. Koulut alkoivat opettaa elämäntaitoja ja puuttua kiusaamiseen. Vuonna 2007 käyttöön otettiin lisäksi harrastuskortti (leisure card). Kortilla nuori saa valita noin 400 euron edestä harrastustoimintaa. Harrastukset alkavat oppituntien jälkeen, mutta vanhempien ei tarvitse lähteä töistä kuljettamaan lapsiaan, vaan kuntien ja urheiluseurojen yhteistyön ansiosta lapset ja nuoret haetaan busseilla suoraan koulusta harrastamaan. Harrastukset päättyvät samoihin aikoihin kuin useimpien vanhemmat työpäivä, jolloin vanhemmat noutavat lapsensa kotiin.  Reykjavik panosti nuorten vapaa-ajanviettomahdollisuuksien kehittämiseen käyttäen siihen toissa vuonna noin sata miljoonaa euroa.   

Vanhempien tärkeä rooli

Kiistatta vanhemmat ja nuoren lähipiirin aikuiset ovat hyvinvoinnin edistämisessä keskeisessä roolissa.  Tutkimuksissa löytyi yhteys muun muassa amfetamiinin käytön ja vanhempien antaman tuen välillä. Niiden nuorten osuus käyttäjinä oli huomattavasti suurempi (23,8 %), jotka eivät saaneet vanhemmilta tukea, verrattuna paljon tukea saaviin (3,5 %).

Vanhemmuutta on Suomessakin paremmin tuettava tukemalla ja auttamalla vanhempia elämän solmukohdissa. Ydinviesti on, ettei nuorista huolehtiminen ja heidän tekemisten valvominen ole holhoamista vaan välittämistä.

Islannissa vanhemmat ottivat välittämisestä ja huolenpidosta kopin ja päättivät viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Samalla he loivat lapsiinsa paremman kontaktin suhtautumalla heihin positiivisesti, olemalla kiinnostuneita heidän tekemisistään ja kannustamalla nuoria osallistumaan järjestettyyn toimintaan. Nuorten vanhemmat myös allekirjoittavat yhdessä sovitut säännöt, jotta hyvin alkanut käytäntö ei unohtuisi silloin, kun erimielisyyksiä ilmenee.

Vanhemmuuden tukemiseksi lapsille asetettiin koko maassa aikarajat, milloin he saivat olla ulkona iltaisin. Alle 13-vuotiaiden kotiintuloaika oli talvella iltakahdeksalta ja kesäisin iltakymmeneltä ja 13-16-vuotiaiden talvella iltakymmeneltä ja kesällä puolen yön aikaan. Näin myös nuorten oli helpompi pitää kotiintuloajoista kiinni, kun niistä oli yhdessä sovittu ja ne olivat kavereillekin samat. Nuorten käyttäytymistä kaupungilla ja kotiintuloaikoja valvoivat vanhempien lähiöpartiot.   

Muutos hämmästyttää

Muutokset nuorison käyttäytymisessä ovat olleet poikkeuksellisia - suorastaan järisyttäviä. Hyvä kehitys nuorten alkoholin käytön vähenemisessä on näkynyt kaikissa Pohjoismaissa viime vuosikymmenenä, mutta eniten nuorten juominen on vähentynyt Islannissa. Tutkimusajanjaksolla 1998-2016 edellisenä kuukautena humalaan juoneiden nuorten määrä laski 42 prosentista 5 prosenttiin. Päivittäin tupakoivien määrä putosi 23 prosentista 3 prosenttiin. Kannabista kokeilleiden määrä putosi aikaisemmasta 17 prosentista 7 prosenttiin.

Yhdeksäsluokkalaisten vähintään neljä kertaa viikossa ohjattuun urheilutoimintaan osallistuvien nuorten määrä nousi 23 prosentista (v. 2000) 42 prosenttiin (v. 2014). Niiden 9.- ja 10.-luokkalaisten nuorten, jotka viettivät usein tai melkein aina aikaa vanhempien kanssa arkiviikolla, määrä nousi 23 prosentista (v. 1997) 50 prosenttiin (v. 2014). Samoin vanhempien, jotka tiesivät, mitä heidän 9.-10.-luokkalaiset nuorensa tekevät iltaisin, osuus kasvoi 52 prosentista (v. 2000) 75 prosenttiin (v. 2014).

Yhteistä kaikille edellä kuvatuille muutostoimille on, että ne ovat ennaltaehkäiseviä. Aivan olennaista on, että ihmisten muuttamisen sijasta Islannissa ryhdyttiin muuttamaan olosuhteita ja koko ympäristöä. Kaikki kehitys tapahtui myönteisen kautta: kun aikaisemmissa valistuskampanjoissa korostettiin päihteiden haittoja, uudessa lähestymistavassa ei mainittu päihteitä laisinkaan. Tilalle tarjottiin nuorille mielekkäitä vaihtoehtoja.

Hyvin tärkeää on jatkuva tiedon keruu ja arviointi koko ikäluokalta, yhteisön yhteiset ponnistukset ja yhteiset viestit. Näin saatiin aikaan pysyvä muutos asenteissa ja käytännöissä, kun samat ohjeet pätivät kaikille kaikkialla. Vanhempia kannustettiin ja nuoria innostettiin osallistumaan ohjattuun vapaa-ajan toimintaan.

Lisäksi Islannissa käytiin avointa kaikkien toimijoiden välistä vuoropuhelua: politiikkojen, vanhempien, koulun, terveys- ja sosiaaliviranomaisten, etsivän nuorisotyön, urheilu- ja nuorisojärjestöjen ja poliisin kesken.

Ennaltaehkäisyyn panostaminen on säästänyt rahaa ja sen ansiosta hajonneita perheitä, sosiaalituen tarvetta, työttömyyttä, kuntoutuksen tarvetta, rikollisuutta ja vankeusrangaistuksia on nyt vähemmän.

Nykyään muihin Euroopan 15-16-vuotiaisiin nuoriin verrattuna islantilaisnuoret elävät terveellisintä elämää ja kuuluvat hyvinvoivimpien joukkoon. Puhutaan jopa Islannin ihmeestä. Tärkein sanoma on, että kouriintuntuva muutos on mahdollinen myös Suomessa, sillä sekä nuoriin kohdistuvat riskit että suojaavat tekijät ovat universaaleja.

On hyvä muistaa, että positiivisen muutoksen aikaansaamiseen tarvitaan käytännön työtä perheiden ja vanhempien kanssa, rakenteellisten ongelmien ennaltaehkäisyä, vapaa-ajan toimintamahdollisuuksien ja järjestetyn urheilutoiminnan lisäämistä, valvontaa sekä rahaa valtiolta ja kunnilta.

Hyvä lapsuus ja suotuisa nuoruus on oltava mahdollista kaikille lapsille!

Luottotietorekisteri julkiseksi tehtäväksi

Keskiviikko 21.11.2018

Kansalaisten oikeusturvan toteutumisen ja luottotietojen menettämiseen liittyvien epäkohtien korjaamisen takia luottotietotoiminta tulee säätää julkiseksi tehtäväksi. Tästä kirjoitin lakialoitteen. Se parantaisi luottotietojen asianmukaista ja yhdenvertaista käsittelyä sekä parantaisi virheiden korjaamista. Lakialoitteeni toisi maksuhäiriörekisterin valvonnan eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin valvonnan piiriin.

Suomessa vallitsee iso ongelma maksuhäiriömerkintöjen oikeellisuudesta, niiden hallinnoinnista, niiden tarkastamisesta ja rekisteristä poistamisesta.

Noin 375 000 suomalaista on saanut maksuhäiriömerkinnän – määrä vastaa lähes kymmentä prosenttia aikuisista kuluttajista. Nämä kansalaiset muodostavat huomattavan suuren luottotiedottomien ihmisten luokan.

Maksuhäiriömerkinnän myötä elämä hankaloituu monella eri tavalla, koska maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa tai estää kokonaan asunnon, kotivakuutuksen, sähkösopimuksen, puhelinliittymän ja muiden välttämättömyyshyödykkeiden sekä joskus myös työpaikan saamisen. Velan maksaminen ei poista rekisterimerkintää, vaan maksuhäiriömerkinnät säilyvät luottotietorekistereissä 2-4 vuotta.

Erityisen ongelmallista on, että tällä hetkellä maksuhäiriörekisteri ei ole julkisen toimijan käsissä, vaan sitä ylläpitää yksityinen yritys, Suomen Asiakastieto Oy, joka on pankkien omistama.

Kansalaisilta on tullut palautetta aiheettomista maksuhäiriömerkinnöistä. Niitä on tapahtunut esimerkiksi ulosottomiehen virheen vuoksi. Virheellisiä merkintöjä ei ole kuitenkaan kaikissa tapauksissa korjattu. Tällöin ihminen asetetaan 2-4 vuodeksi luottotiedottomaan tilaan täysin syyttä.

Eduskunnan oikeusasiamies nosti vuoden 2017 kertomuksessaan esiin oikeusministeriön tietojärjestelmävirheestä aiheutuneet aiheettomat maksuhäiriömerkinnät.

Esimerkiksi eräässä tapauksessa henkilö oli jättänyt ostamansa tuotteen maksamatta, koska se ei hänen mielestään ollut luvatun mukainen. Velkomusoikeudenkäynnissä henkilö oli riitauttanut saatavan, mutta käräjäoikeus oli tuominnut hänet maksuvelvolliseksi. Tämän jälkeen henkilö oli maksanut laskun, mutta tuomio oli johtanut maksuhäiriömerkintään.

Eduskunnan oikeusasiamies otti asian tutkittavaksi ja totesi, että tapauksessa ei täyty maksuhäiriömerkinnän tekemisen perusteena oleva luottotietolain edellytys siitä, että merkinnän on osoitettava maksukyvyttömyyttä tai maksuhaluttomuutta.

Onhan ihmisen saatava riita-asiassa tuomioistuimen arvio maksuvelvollisuudesta ilman, että mahdollinen langettava tuomio johtaa maksuhäiriömerkintään.

Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan huomattava määrä velallisista oli saanut virheellisin perustein maksuhäiriömerkinnän!

Oikeusasiamies totesi, että oikeusministeriön tietojärjestelmästä ei tulisi luovuttaa tällaisia luottotietolain ja henkilötietolain vastaisia tietoja luottotietoyhtiöille ja että velallisten oikeusturvan toteutumiseksi on tärkeää, että tietojärjestelmän puutteellisesta toiminnasta johtuneet virheelliset merkinnät poistetaan luottotietorekistereistä ja vastaisuudessa estetään tällaisten tietojen luovutus luottotietoyhtiöille.

On tullut kuitenkin ilmi, ettei virheellisiä maksuhäiriömerkintöjä ole poistettu, vaikka oikeusministeriö ehdotti, että luottotietorekisterin pitäjä poistaisi virheelliset merkinnät rekisteristään. Koska maksuhäiriörekisteri on yksityisen yrityksen käsissä, ei rekisterin oikeellisuuden valvonta kuulu nykyisin Eduskunnan oikeusasiamiehen toimivaltaan.

Näyttää sille, että merkintöjen tekemisessä vallitsee viidakon lait ja koska maksuhäiriörekisterin ylläpitäminen ei ole julkinen tehtävä, niin virheellisiä merkintöjä ei saada korjattua. Ihmisten oikeusturva on heikentynyt. Tämä pitää muuttaa.

Perusopetuslain rikkomiselle loppu kunnissa!

Keskiviikko 7.11.2018 - Satu Taavitsainen

Hyvä! Opetusministerin vastaus on aivan selkeä – kuntien on muutettava nykykäytäntöään.

Sain opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselta (kok.) vastauksen kirjalliseen kysymykseeni kunnissa vallitsevista opettajien sijaiskäytännöistä.

Opetusministerin vastaus on aivan selkeä linjaus sille, että kunnat eivät voi enää olla palkkaamatta sijasta opettajan poissaolon ajaksi. Sijaisen hankintaan on ryhdyttävä välittömästi sijaistarpeen tultua työnantajan tietoon. Toisen opettajan luokasta huolehtiminen oman työn ohella ei voi ministerin mukaan olla vakiintunut menettelytapa.

Ministeri viittaa vastauksessaan myös Työtuomioistuimen ratkaisuun vuodelta 2017, että jos äkillisesti ja yllättävästi poissaolevalle opettajalle ei saada heti hankittua sijaista, voidaan opettajalta tarvittaessa edellyttää toisen opettajan luokasta huolehtimista oman työn ohella siihen saakka, kunnes sijaisjärjestelyt saadaan hoidettua (TT 2017:22). Opetusministeri alleviivaa, että tämä menettely tarkoittaa ainoastaan yllättäviä ja äkillisiä tilanteita. Näin juuri!

Yhdyn ministerin näkemykseen myös siitä, että oppilailla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta jokaisena koulupäivänä. Opetuksen järjestäjä on vastuussa tästä. Kaikissa tilanteissa opetuksen on oltava lainmukaista.

Suomalaisen peruskoulujärjestelmän ehdoton vahvuus on ammattitaitoiset opettajat. Heitä on oltava riittävästi. Kuntien säästövimma siinä kohtaa, että lyhytaikaisiin, noin viikon kestäviin tai sitä lyhyempiin sijaisuuksiin ei palkata opettajille sijaista on saatava nyt loppumaan.

Käytäntö on heikentänyt perusopetuksen laatua ja vaarantanut oppilaiden koulupäivän turvallisuuden. Ilman opettajaa tai vain tilapäisesti opettajan opetuksessa olevien oppilaiden oppiminen, kouluhyvinvointi ja jaksaminen on heikentynyt.

OTO-sijaiskäytännöllä on myös negatiiviset vaikutuksensa opettajien työhyvinvointiin, koska opettajien väsyminen lisääntyy heidän joutuessaan opettamaan kahta luokkaa samaan aikaan ja vaihtamaan jatkuvasti luokasta toiseen.

Opettajien jouduttua tilanteeseen, jossa heidät ylhäältä päin määrätään huolehtimaan yhtä aikaa kahden luokan opettamisesta, on aikaansaanut sen, että lapset eivät ole saaneet riittävästi apua tehtävissään. Samalla työrauhaongelmat ja kiusaamistilanteiden riski ovat kasvaneet. Kun sijaista ei ole palkattu, niin varsinkin erityistä tukea tarvitsevat peruskoululaiset ovat jääneet vaille tarvitsemaansa tukea ja ohjausta.

Oppilaan huomioiminen yksilönä ja uusien opetussuunnitelmien edellyttämä vuorovaikutteinen ja toiminnallinen opetus ei toteudu oman työn ohella eli OTO-sijaisopettamistilanteessa, jolloin yksi opettaja huolehtii kahdesta luokasta yhtä aikaa.

Tämän ministerin vastauksen myötä jokainen rehtori on velvollinen ja oikeutettu palkkamaan sijainen, jos opettaja on esimerkiksi sairaana tai koulutuksessa. Rehtoreita ei voi enää käskyttää kaupungintalojen kulmahuoneista säästämään budjetissa ja olemaan palkkaamatta sijaista.

Rehtoreiden pitää huolehtia siitä, mitä ministerikin korostaa vastauksessaan, että perusopetuslain 29 §:n mukaan oppilailla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Siihen kuuluu fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus. Työturvallisuuslain 2 §:n mukaan opetushenkilöstöllä on puolestaan oikeus turvalliseen työympäristöön. Opetuksen järjestämisen lähtökohtana on oppilaiden ja henkilökunnan turvallisuuden varmistaminen kaikissa tilanteissa.

Perusopetuslain rikkominen saa nyt luvan loppua kunnissa!

Lääkäriin seitsemässä päivässä

Perjantai 26.10.2018 klo 10:07 - Satu Taavitsainen

Tein lakialoitteen, jolla taataan ihmisten pääsy lääkärille.

Tällä hetkellä ihmiset eivät saa terveyskeskukseen lääkäriaikaa riittävän nopeasti, vaan usein vastaanottoaika myöhästyy liian pitkälle ihmisen tarpeeseen nähden. Jos nyt soittaa ja varaa aikaa terveyskeskukseen, saattaa hyvässä lykyssä saada lääkäriajan joulukuulle. Viimeisimpien tilastojen mukaan jonossa on henkilöitä, jotka ovat odottaneet ajan saamista jopa yli 90 päivää.

Nykyisessä terveydenhuoltolaissa ei ole säädetty perusterveydenhuoltoon aikarajaa, niin eipä ole ihme, ettei lääkäriaikoja saa. Siksi tein lakialoitteen, jossa esitän terveydenhuoltolain pykälään 51 lisättäväksi, että mikäli hoidon tarpeen arvioinnissa todetaan tarve perusterveydenhuollon lääkärin tutkimukselle, on potilaan päästävä lääkärin vastaanotolle viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä.

Tahdon ennaltaehkäistä sen, että kun ihmisten vaivat pitkittyvät, niin ne aina myös mutkistuvat. Esimerkiksi diabetespotilaiden ei pidä joutua odottamaan lääkäriaikaa jalkaongelmissaan. Jos diabetekseen liittyviä jalkojen haavaumia ei hoideta heti, vaan viivyttelyllä aiheutetaan jalkojen tummuminen ja kuolio, on vaarana joutua jalka-amputaatioon. Ennaltaehkäisy ja varhainen apu auttaa aina paremmin kuin vitkuttelu.

Paljon puhuttu Sipilän sote-uudistus ei tuo lääkäriin pääsyyn parannusta, koska terveydenhuoltolaki sisältölakina määrittelee edelleen perusterveydenhuoltoon pääsyn. Sote-lakien yhteydessä ei ole hallituksen esityksiä sisältölakeihin, koska hallitus on tekemässä vain ”lain kuoria”. Ihmettelen sitä, miten hallitus ei ole ymmärtänyt ydintä.

Nykytilanne voidaan korjata terveydenhuoltolakia muuttamalla ja velvoittamalla kunnat järjestämään asia kuntoon. Lääkäreiden virkoja on lisättävä ainakin tuhannella, ja sen maksamiseksi valtion pitää antaa enemmän valtionosuuksia kunnille. Halvemmaksi tämä minun esitys kuitenkin tulee kuin Sipilän miljardeja maksava sote-uudistus, johon on jo nyt palanut satoja miljoonia, mutta niillä on saatu aikaan vain järkyttävät pinot papereita, eikä ole autettu ihmisiä hädässä.

Suomalaisten kansallisaarre uhrataan Sipilän leikkausvimman alla

Sunnuntai 21.10.2018 - Satu Taavitsainen

Taas on noussut esiin uusi asia, mitä Juha Sipilän (kesk.) porvarihallituksen koulutusleikkaukset ovat saaneet aikaan.

Hevosurheilulehti julkaisi perjantaina uutisen, että Ypäjän hevosopisto luopuu suomenhevosistaan.

Juurisyy asiaan selvisi viikonlopun aikana: Syynä on Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset. Kansallisaarteemme, suomenhevonen joutuu Sipilän porvarihallituksen leikkauspolitiikan uhriksi.

Ypäjän hevosopiston ammatillisen koulutuksen rahoja on leikattu Sipilän hallituksen toimesta vuositasolla yli 2 miljoonaa euroa. Vuonna 2015 opetuksen vuosittainen rahoitus oli 6,4 miljoonaa euroa ja vuonna 2018 rahoitus on enää 4,3 miljoonaa euroa.

Leikkausten seurauksena hevosopisto on joutunut taloudellisesti niin kestämättömään tilaan, että se joutuu luopumaan suomenhevosistaan. Hevosopiston opetustoimi on ollut perinteisesti hyvin voimakkaasti suomenhevosiin pohjautuva ja suomenhevosten kasvatuksessa ja jalostuksessa Ypäjän hevosopistolla on ollut merkittävä rooli. Tätä työtä valtio on tukenut Sipilän hallituksen valtaan astumiseen saakka. Sipilän politiikan myötä Hevosopiston rahoitusta on leikattu ja opisto ei saa enää valtion rahoituksella ylläpidettyä perustoimintaansa, vaan joutuu luopumaan suomenhevosistaan.

Eli Sipilän hallitus on mennyt muuttamaan sen pitkään jatkuneen valtion linjan, että valtio tukee suomenhevosen kasvatukseen ja jalostukseen liittyviä asioita. Tämä ei ole oikein. En usko kansalaisten tällaista haluavan. Suomen kansa on ikuisessa kunniavelassa suomenhevoselle, joka on sotiemme sijaiskärsijä, karjalaisen kansan pelastaja ja savipeltojemme puurtaja.

Omaa suomenhevostani harjatessani olen usein ajatellut sitä, että kuinka kiitollisia saamme olla urhealle suomenhevoselle, joka pelasti yli puoli miljoonaa ihmistä tuoden karjalaiset turvaan. Siitä on syntynyt valtava kiitollisuus suomenhevosta kohtaan.

Ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että suomalaisilla on oma kotimainen, kullanarvoinen hevosrotu - niin uskollinen, kaunis, sitkeä, monikäyttöinen, rauhallinen ja rohkea. Se on kulkenut suomalaisten rinnalla niin sodassa kuin rauhassa jo yli sata vuotta. Suomenhevonen on alkuperäisrotu, ja ainoa hevosrotu, jonka säilymisestä suomalaisilla itsellään on vastuu. Sitä ei voi tuoda, ainoa keino säilyttää laji on kasvattaa sitä täällä.

Suomenhevosia ei jätetty sodassa kuolemaan, jos ne haavoittuivat rintamalla, vaan ne hoidettiin kenttäsairaaloissa toisin kuin muualla Euroopassa, jossa haavoittuneiden hevosten kohtalona oli ampuminen. Suomen kenttäarmeijan sairaaloissa hoidettiin 106 000 hevospotilasta. Suomen valtio oli luvannut kansalaisilleen, että hevoset palautetaan koteihinsa sodan päätyttyä. Edes sodan aikana ei tässä asiassa haluttu säästää rahaa.

Suomenhevonen on osa historiaamme. Nykyisten ja tulevien sukupolvien tehtävänä on huolehtia kunniavelkamme suomenhevoselle. Pitää niistä huolta ja kohdella niitä hyvin sekä varmistaa rodun säilyminen ja geeniperimä.

En ymmärrä kylmäkiskoista leikkausvimmaista Sipilän hallitusta, joka ei osoita arvostusta ja kunnioitusta millekään kansalaisille tärkeälle asialle. Hallitus leikkaa myös sotaveteraanien rintamalisää ensi vuoden talousarviossaan. Mikään ei näköjään ole pyhää heille. Sipilän hallitus on kylmä, kalsea, jäätävä, hyinen, tunteeton, kylmäverinen, epäinhimillinen, rakkaudeton, ynseä, piittaamaton, välinpitämätön, turta, sydämetön ja häikäilemätön.

Miksi isänmaamme laitetaan näkemään tällaista?

Jälkikirjoitus: Suomenhevosesta voisi tulla vientibrändi islanninhevosen tapaan. Uutinen on vuodelta 2010. Tuolloin Ypäjän hevostutkimus ja Hevosopisto olivat sitä mieltä, että suomenhevosta kannattaa ryhtyä kasvattamaan vientiin esim. Saksaan ja Japaniin. Tuolloin vielä uskottiin, että suomenhevosesta voi tulla islanninhevosen kaltainen brändi. "Vahvajalkaisen ja hyväluontoisen hevosen askelta vetävät eteenpäin sen esi-isien hienot kilometriajat. Ypäjän Hevosopiston aikuiskoulutusjohtaja Päivi Laine muistuttaa, että suomalaiset hevosihmiset ovat jo maailmalla kuuluja, miksei siis olisi myös hevonen." Kahdeksassa vuodessa on asia näköjään muuttunut.

Suomalaiset hevosihmiset eivät linjamuutosta purematta niele:

Huoli suomenhevosen tulevaisuudesta ja Hevosopiston tilanteesta

Hippos paheksuu hevosopiston aikeita luopua suomenhevosista

Vähemmän repimistä, enemmän sopimista!

Torstai 18.10.2018 - Satu Taavitsainen

Jätin Sadun päivänä 18.10.2018 lakialoitteen, jolla lisättäisiin työelämän kiistojen sopimista.

Ehdotan lakialoitteessani työneuvoston roolin päivittämistä, koska työelämässä on tapahtunut niin paljon muutoksia. Työneuvoston toimivallan laajentaminen keventäisi tuomioistuimiin menevien juttujen paljoutta ja parantaisi kansalaisten oikeusturvaa. Epäselvyyksien vieminen työneuvostoon on helpompaa ja halvempaa kuin oikeudenkäynti tuomioistuimessa ja ratkaisukin tulee nopeammin.

Työneuvosto on valtioneuvoston nimittämä työ- ja elinkeinoministeriön alainen riippumaton erityisviranomainen, joka antaa pyynnöstä lausuntoja muun muassa työaikalain, vuosilomalain, työturvallisuuslain ja nuorista työntekijöistä annetun lain soveltamisesta ja tulkinnasta.

On ollut monia tilanteita, joihin työneuvosto on antanut oikeusohjeen ja asia on pystytty ratkaisemaan työpaikalla ilman raskasta ja vuosia kestävää oikeudenkäyntiä. Työneuvoston käyttäminen on osapuolille tuomioistuinta edullisempi vaihtoehto.

Nykyisen lain puute on, että yksittäisellä työntekijällä, työnantajalla, työntekijä- ja työnantajaliitolla ja yrittäjien yhdistyksellä ei ole oikeutta pyytää lausuntoa työneuvostolta. Nykyaikaa ei ole se, että liittojen on pyydettävä keskusjärjestöään tai aluehallintovirastoa vaatimaan lausuntoa työneuvostolta. Yksittäisen työntekijän, työnantajan, liittojen ja yrittäjien yhdistysten voi näin ollen olla hankalaa saada asiansa selvitetyksi. Nykyinen käytäntö on monimutkainen ja hidastaa asian etenemistä.

Tein lakialoitteen työneuvoston muuttamisesta siten, että myös yksittäinen työnantaja, työntekijä, työntekijöiden ja työnantajien sekä yrittäjien järjestöt voivat pyytää työneuvoston lausuntoa. Työneuvoston tehtäviä esitän lisäksi laajennettaviksi siten, että työneuvosto valvoisi ja kehittäisi toimialaansa kuuluvaa työlainsäädäntöä. Työneuvostolla olisi myös oikeus kuulla todistajia, vahvistaa sovintoja ja esittää vahingonkorvausta tai muuta hyvitystä.

Nuori tämän päivän yhteiskunnassa

Keskiviikko 17.10.2018 - Kirjoittaja Noora Rauhala, 15 v. TET-harjoittelijana eduskunnassa

Tämän päivän yhteiskunnassa nuorella on aina kiire. Ollaan koulussa, harrastetaan, tehdään läksyt, luetaan kokeisiin, mutta koitetaan silti olla sosiaalisia kaiken tämän lisäksi. Kiire luo kiristyneen ilmapiirin, stressiä ja muita negatiivisia tunteita, jotka vaikuttavat nuoreen tämän jokapäiväisessä elämässä. On kiire elää hetkessä, on kiire miettiä tulevaisuutta.

Mitä tehdään peruskoulun jälkeen? Valinnan tekee 15-vuotias nuori, usein yhteishaussa keskellä suurta koevyörymää, mikä siihen aikaan lukukaudesta vieritetään niskoille. Projektien deadlinet lähestyvät ja läksyissä menee enemmän ja enemmän aikaa. Amis vai lukio? Mille linjalle? Mihin keskiarvo riittää? Tutkimusten mukaan nuori on tarpeeksi kypsä päättämään urastaan 21 vuoden iässä. Iso paine tulevaisuudesta ja siihen liittyvistä valinnoista 15-vuotiaan hartioilla vaikuttaa pakostikin muihin elämän osa-alueisiin.

Tämän päivän yhteiskunnassa nuori ei ole koskaan tarpeeksi. Edellä mainittu stressi koulussa suorittamisesta on monelle nuorelle jokapäiväistä. Korkeasti koulutetuille vanhemmille ei saata kelvata ammatillinen koulutus, vaan nuori on joko lukio-oppilas tai pettymys. Nuori tekee suuria päätöksiä omasta tulevaisuudestaan jo 15 vuoden iässä, mutta tulee silti kohdelluksi kuin tarhaikäinen lapsi, koska ikä ei riitä kunnioitukseen vanhemmilta.

Nuori kokee myös painetta omasta identiteetistään ja tavoista ilmaista itseään. Nyky-yhteiskunta tekee hyvin selväksi, mikä on in ja mikä out, millainen ihmisen pitää olla, että tulisi hyväksytyksi. Onko ok olla erilainen? Onko ok olla tyttö? Onko ok olla maahanmuuttaja? Onko ok kuulua vähemmistöön? ”Nykynuoriso” on samaan aikaan sekä maailman avointa, että ahdasmielisimpää porukkaa. Kun kuulee tarpeeksi, että jokin ei ole ok, sen pikkuhiljaa sisäistää ja näin hieman erilaisemmat henkilöt joutuvat kouluissa ja harrastuksissa porukan ulkopuolelle. Kuka tahansa säikähtäisi tätä.

Meidän yhteiskunnassamme nuori pelkää. Terrorismi ja kauheat teot maailmalla lisääntyvät. Planeetta jätetään meille huonoon kuntoon, kun vanhemmat sukupolvet kuolevat pois. Työpaikkaa on hankala saada. Nuorten luottamus oikeusjärjestelmään on alhainen. Me tarvitsemme tapoja, joilla saamme nuoret tuntemaan olonsa motivoituneiksi ja optimistisiksi, jotta nuoret eivät syrjäytyisi tai masentuisi.

Nykyajan Suomessa nuorella on myös etuoikeuksia. Nuori saa hyvän koulutuksen, nauttii puhtaasta ilmasta ja kotimaan mielenkiinnosta nuoren terveyttä ja menestyvyyttä kohtaan. Suomalainen nuori tietää, että joissakin maissa nuorten tilanne ei ole yhtä hyvä. Tytöt saattavat olla naimisissa jo ennen teini-ikään tulemista. Nuorilla ei saata olla mahdollisuuksia koulutukseen, tai koulutuksen taso voi olla huonoa ja puutteellista. Pystyykö Suomalainen nuori tekemään tilanteelle mitään?

Nuoret ovat aina olleet ja tulevat aina varmasti olemaan kiinnostuneita omista oikeuksistaan, ainakin jollakin tasolla. Yhteiskunnassamme on otettu monta askelta eteenpäin nuoriin liittyvissä asioissa, mutta monissa maissa edistyksen tuhoaa huono hallinto tai jonkinlainen painostus siihen, että oma mielipide ajankohtaisesta tilanteesta, oli se sitten politiikkaan liittyvä tai nuoren omaa elämää koskeva jollain muulla tavalla, pitää piilottaa.

Meidän kaikkien tehtävä yhteiskuntaa luodessa ja kehittäessä on tuoda nuorille hyvä, turvallinen kasvuympäristö ja mahdollisuudet olla oma itsensä ja ottaa kantaa itseään koskeviin asioihin monella tasolla. Painostusta tulevaisuuden tien valitsemisesta pitäisi jollain tavalla lykätä, että nuori ihminen saa ensin kasvaa ja kehittyä kunnolla. Täytyy muistaa, että nykynuoret ovat tulevaisuuden vaikuttajia. Eikö siis tulevaisuuden vaikuttajille pitäisi antaa mahdollisimman hyvät ainekset elämään?

Noora Rauhala (15v.)
Mikkeli
TET-harjoittelijana kaksi viikkoa eduskunnassa kansanedustaja Satu Taavitsaisella

Toisen asteen opiskelun kustannuksia alennettava

Tiistai 16.10.2018 - Satu Taavitsainen

Lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelijoilla on velvollisuus itse hankkia opinnoissa tarvitsemansa oppikirjat, opiskelun välineet ja vastata tutkintomaksuista. Opiskelun aikana merkittäviä kustannuksia aiheuttavat myös asuminen, koulumatkat ja harrastukset. Monelle eteläsavolaiselle lukiolaiselle ja ammattiin opiskelevalle kustannukset ovat liian suuria.

Ammatillisessa koulutuksessa materiaalikustannukset vaihtelevat koulutusalan tai tutkinnon mukaan 100 euron ja 780 euron välillä. Jos opinnot edellyttävät tietokoneen hankintaa, niin kustannukset nousevat yli tuhanteen euroon.

Lukio-opintoihin liittyvät kustannukset ovat koko opiskeluajalta keskimäärin 2500 euroa. Digitaalisuuden lisääminen ei ole juurikaan vähentänyt kustannuksia. Osa käytettävistä tietokoneohjelmista on maksullisia ja näiden ohjelmien käyttäminen edellyttää, että opiskelijat ostavat ohjelmien lisenssit.

On hälyttävää, että ilman tutkintoa ja koulutuspaikkaa olevista nuorista lähes puolet on joutunut karsimaan tai luopumaan opinnoistaan rahan puutteen takia. Opetushallituksen mukaan 35 prosentilla lukiolaisista tai heidän perheistään on taloudellisia vaikeuksia.

Rahan puutteella on suora yhteys opintojen keskeytymiseen. Tämä ei ole oikein. Jokaisella nuorella pitää olla tasavertaiset mahdollisuudet toisen asteen koulutukseen. Perheen taloudellinen tilanne ei saa määritellä nuoren koulutusvalintaa peruskoulun jälkeen. Siksi tarvitsemme pikaisesti konkreettisia tekoja nostaaksemme nuorten koulutus- ja osaamistasoa ja torjuaksemme opintojen keskeytymistä.

Kannatan maksuttomia oppimateriaaleja ja työvälineitä toiselle asteelle. Parhaiten ne toteutuisivat lain tasolla säädettynä koko maahan. Valtion toimista riippumatta eteläsavolaisten kuntien tulee alentaa toisen asteen opiskelijoidelle kohdistuvia kustannuksia. Ikääntyvälle Etelä-Savon maakunnalle on elinehto saada nuoret valmistumaan täällä ammatteihin, pääsevän töihin ja perustamaan perhettä.

Jokaisessa Etelä-Savon kunnassa on etsittävä ratkaisuja oppikirjojen, opiskeluvälineiden, tutkintomaksujen, opiskelijoiden matkakustannusten, asumisen ja harrastusmaksujen alentamiseksi, jotta maakuntamme lukiolaisten ja ammatillista perustutkintoa suorittavien opiskelu ei jää kiinni taloudellisista syistä.

Valitettavasti maan hallitus ei ole ymmärtänyt opiskelijoiden ongelmia. Sen sijaan, että hallitus olisi pienentänyt opiskelijoille koituvia kustannuksia, on se leikannut opintotuesta ja koulutuksesta satoja miljoonia.

Hätähuutoja opettajilta, vanhemmilta ja nuorilta tulee päivittäin. Opiskelijat ihmettelevät kotona, kun heillä ei ole riittävästi opetusta. Lähiopetuksen määrää on vähennetty. Suomen ammattikouluista on 1600:lta opettajalta työt loppuneet koulutusleikkausten vuoksi. Opiskelijoiden lukujärjestyksessä on tyhjiä päiviä, tyhjiä tunteja, ”etäopiskelua”. Nuorilla olisi motivaatiota opiskella, mutta opetusta ja ohjausta ei ole riittävästi saatavilla. Juuri lähiopetusta opiskelijat kaipaavat lisää.

Kouluvuosi on vasta alkanut ja vaikuttaa siltä, että Suomessa on käsillä vakava tilanne. Tarvitaan hallituksen ja opposition rajat ylittävä yhteinen kriisikokous, jotta toisen asteen koulutus saadaan kuntoon.

Työntekijä sisään, ei ulos

Keskiviikko 3.10.2018 - Satu Taavitsainen

Hallituksen on vedettävä valmisteilla oleva irtisanomislaki pois. Laki on epäoikeudenmukainen ja eriarvoistaa ihmisiä riippuen siitä, minkä kokoisella työpaikalla he työskentelevät. Työntekijälle koituisi työpaikan menettämisen lisäksi vielä rangaistuksena kahden kuukauden aika ilman työttömyysturvaa. Tuen ammattiliittojen toimia lain vastustamiseksi ja ihmettelen, miksi hallitus ajaa isänmaamme umpikujaan. Mieluummin hallituksen pitäisi työskennellä sopien kuin sanellen.

Muutoinkin hallituksen työllistämispolitiikka on ollut työttömiä ja työntekijöitä syyllistävää, kurittavaa. Esimerkkinä mainittakoon ihmisten arkea kurjistanut työttömien aktiivimalli, työttömyysturvan leikkaukset ja julkisen sektorin lomarahaleikkaukset nyt valmistelussa olevan irtisanomislain lisäksi.

SDP on esittänyt hyviä ehdotuksia työllistämisen edistämiseen, mutta hallitus vain uppiniskaisesti ajaa toimiaan, jotka tietävät työrauhatonta, riitaisaa, kallista talvea työpaikoille. 

Irtisanomislaki on huono, eikä se täytä tavoitteita työllisyyden parantamiseksi. Yksinyrittäjiä on paljon ja heidän tilanteen helpottamiseksi pitää tehdä toimia, jotta ensimmäisen työntekijän palkkaaminen helpottuisi. SDP on esittänyt 20 000 euron verovähennystä yksinyrittäjien arjen helpottamiseksi sekä arvonlisäveron alarajan nostamista. Työntekijä pitää saada sisään eikä ulos.

Ihmisten oikeusturvaa vahvistettava vakuutuslääketieteellisissä asioissa

Maanantai 24.9.2018

Korkein oikeus on tehnyt esityksen maan hallitukselle, että ihmisten oikeusturvaa on vahvistettava vakuutuslääketieteellisissä asioissa. Tätä olen odottanut!  Nykyinen vakuutusyhtiöiden ja Kelan vakuutuslääkäreiden toiminta ei nauti kansalaisten luottamusta.

Ihmiset ovat aivan liian usein joutuneet tilanteeseen, että vakuutuslääkäri toteaa ihmisen olevan työkykyinen, vaikka hän makaisi sängyssä kykenemättä liikkumaan. Ihmiset ovat siten jääneet vaille korvauksia, vaille sairauspäivärahaa, vaille kuntoutusta. Kielteisiä päätöksiään esim. Kela perustelee omien vakuutuslääkäreidensä tekemällä arviolla potilaspapereiden perusteella. Ei ihmisten oikeudentajuun mene se, miten vakuutuslääkäri voi potilasta näkemättä tehdä päätöksen. Ihmisiä ajetaan kohtuuttomiin, epäoikeudenmukaisiin elämäntilanteisiin.

Korkeimmalta oikeudelta voi hakea muutosta vakuutusoikeuden ratkaisuun, jos kysymys on siitä, oikeuttaako vamma, sairaus tai kuolema työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön mukaiseen korvaukseen, tai siitä, kenen korvaus on maksettava.

Toivon hallituksen toimivan ripeästi ja kirjoittavan lain, jolla määrätään riippumattoman taho antamaan lausunto vakuutusoikeudellisissa asioissa. Asialla on kiire. Puolueettoman  asiantuntijan  näkemyksen  saaminen  parantaa  ihmisten oikeusturvaa. Lausuntojen tulee olla muutoksenhakijoille maksuttomia.

Korkein oikeus esittää lausunnon antajaksi sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviraa. Sen lakisääteiseksi tehtäväksi säädettäisiin työtapaturma- ja ammattitautiasioissa antaa korkeimmalle oikeudelle pyynnöstä vakuutuslääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja.

Suomessa on ollut jo pitkään ongelmana, että vakuutuslääkäreiden ratkaisuun muutosta hakeva kansalainen ei saa oikeutta. Tällä hetkellä ei ole puolueetonta tahoa, joka olisi velvollinen antamaan vakuutusoikeudellisessa asiassa lääketieteellisen lausunnon.

Lakien korjaaminen vakuutuslääkäreiden mielivallan poistamiseksi ei ole edennyt sosiaali- ja terveysministeriössä, vaikka kansanedustajat ovat asiasta puhuneet, tehneet kirjallisia kysymyksiä ja lakialoitteita.

Korkein oikeuskin on toistuvasti tiedustellut asian etenemisestä ministeriöltä, mutta ministeriö on vedonnut säädösvalmisteluresurssien puutteeseen. Viimeksi joulukuussa 2017 ministeriö on perustellut hidasteluaan korkeimmalle oikeudelle resurssiensa puutteilla. Rahaa varmasti olisi ollut palkata virkamies kirjoittamaan laki, jos tahtoa korjata epäkohta olisi ollut.

Muutoksenhakijat vakuutusoikeudellisissa asioissa ovat usein vakavasti loukkaantuneita, vaikean sairauden uuvuttamia, sairauslomalle joutuneita ja sitä myötä vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen ajautuneita, hankalissa olosuhteissa eläviä ihmisiä. He taistelevat suurten vakuutusyhtiöiden ja Kelan vakuutuslääkäreiden puolueellisia lausuntoja vastaan. Heiltä ei voi edellyttää, että he pystyisivät maksamaan puolueettomasta lääketieteellisestä lausunnosta, jota vakuutusoikeudellisen asian ratkaiseminen korkeimmassa oikeudessa edellyttää.

Korkein oikeus on aivan oikeassa sanoessaan, että valittajien oikeusturva heikentyy merkittävästi, jos he eivät asiantuntijalausunnoista aiheutuvien kustannusten pelossa ryhdy vaatimaan oikeuksiaan hakemalla muutosta korkeimmasta oikeudesta tilanteissa, joissa siihen olisi perusteita.

Toivon tälle asialle vihdoinkin ratkaisua, joka muuttaa järjestelmää oikeudenmukaisemmaksi ja paremmaksi.

Kotihoito ei riitä

Perjantai 14.9.2018

Kaunis ja lämmin kesä on kääntynyt taas syksyksi. Kunnat ja kuntayhtymät käsittelevät syksyn ensimmäisissä kokouksissaan talousarvionsa toteutumista ja lehdet ovat uutisoineet erittäin huolestuttavia uutisia eri paikkakunnilta, että sosiaali- ja terveyspalveluissa aiotaan säästää rahaa nostamalla asiakasmaksuja ja leikkaamalla henkilöstökuluista sekä vanhusten palveluasumisen paikoista. Nämä on estettävä!

On todella väärin ja epäoikeudenmukaista, että palveluasumisen paikkoja on liian vähän ja huonokuntoiset vanhukset joutuvat odottamaan vapautuvaa paikkaa joko kotona, jossa eivät pärjää tai sairaalan osastoilla, joissa yhden hoitopäivän maksu on 48,90 euroa. Kun vuosittainen 683 euron maksukatto on täyttynyt, jää sairaalan hoitopäivämaksuksi maksettavaksi vielä 22,50 e/vrk. Maksukaton täyttyminen ei siis nollaa maksua, vaan ainoastaan alentaa hintaa.

Näistä summista koituu ihmisille satojen, jopa tuhansien eurojen laskut. Vanhusten laskut menevät heidän kotiinsa, eikä siellä välttämättä ole kukaan niitä avaamassa, ja vaikka olisikin niin vanhuksen pieni eläke ei niihin riitä. Sairaaloiden talousjohto ei anna armoa. Hyvin nopeasti laskujen perijäksi vaihtuu perintäyhtiö ja ulosottomies. Tämä pitää muuttaa!

Suomessa ihmiset elävät yhä pidempään ja yli 90-vuotiaiden määrä on seitsemän kertaa suurempi nyt kuin vuonna 1980. Suuri osa vanhuksista tarvitsee elämänsä loppuvuosina ympärivuorokautista hoivaa. Kotihoito ei riitä.

Jos vanhus ei pääse omassa kodissaan tuolista pois tai sängystä ylös tai ei pääse vessaan, eikä kykene hakemaan juotavaa ja syötävää, ei pääse ulkoilemaan, ei ehkä tiedä onko päivä vai yö, ei tiedä missä on, eikä tiedä tuleeko asuntoon enää koskaan ketään toista ihmistä, tilannetta ei auta kotihoidon useatkaan käynnit. Tällöin vanhus tarvitsee sitä, että apua on saatavilla koko ajan. Kotiin annettavat palvelut eivät riitä takaamaan ihmisarvoista ja arvokasta elämää sekä arvokasta kuolemaa vanhuksillemme. Tarvitsemme riittävästi palveluasumisen paikkoja sekä saattohoitoon erikoistuneita yksiköitä.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) tavoittele sote-uudistuksellaan 3 miljardin euron säästöjä. Suunnitelmana on sote-uudistuksen myötä noin 700 miljoonan euron säästöt vanhustenhoitoon. Sydäntä raastavan karmeaa. Tämä on saatava tämän syksyn aikana eduskunnassa muutettua!

Ihmisten hoito ei käy säästökohteeksi

Keskiviikko 29.8.2018 klo 9:00 - Satu Taavitsainen

Länsi-Savo on uutisoinut Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän aikovan säästää 5 miljoonaa euroa loppuvuonna. Säästöjen yhtenä kohteena on henkilöstö.

Samaan aikaan puhutaan säästämisestä, kun Porrassalmenkadun varteen rakennetun 25 miljoonaan euron sairaalarakennuksen julkisivuun on ilmestynyt jättimäinen taideteos. Tähän on varattu veronmaksajien rahaa noin 200 000 euroa. Taideteosta on jo korjattu ja tässä yhteydessä sitä on lehdessä kommentoitu seuraavasti: ”Kustannuksista ei vielä ole tietoa, ja ehdottomasti toteutamme taideteoksen sellaisena kuin se on ollut tarkoituskin toteuttaa.”

Toivon, että samalla määrätietoisuudella Essoten johto kommentoisi myös seinien sisäpuolella tapahtuvaa työtä. ”Ehdottomasti toteutamme kansalaisten palvelut, niin kuin ne on ollut tarkoituskin toteuttaa.”

Kannatan uuden sairaalarakennuksen rakentamista, mutta pelkät hienot seinät eivät ihmisille riitä. Meille kansalaisille ei ole ratkaisevaa Essoten seinien ulkoinen kauneus, vaan seinien sisällä saamamme hoito ja kuntoutus. Jos on rahaa kauniisiin seiniin, on oltava rahaa myös henkilöstön palkkaukseen. Muutoin Essote on ulkokultainen, kuin vedetön pilvi, joka ei anna sitä, jota on luvattu.

Essotella on kunnanjohtajista koostuva neuvottelukunta. Saamani tiedon mukaan kunnanjohtajat ovat olleet tiukkana, vaatineet säästöjä. Tällaista valtakirjaa me päättäjät emme ole antaneet kunnanjohtajille, vaan korostamme palvelujen toimivuutta. Kunnilla on vastuu palveluidensa rahoittamisesta.

Kunnanjohtajien toimielin ei ole demokraattinen, eikä se edusta kansalaisia. Kannustan Essoten hallitusta ja valtuustoa ajattelemaan eteläsavolaisia ihmisiä. Essotella on vastuu palveluidensa lakisääteisyyden noudattamisesta. Terveydenhuoltolain 8 §:n 1 momentin nojalla terveydenhuollon toiminnan on perustuttava hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua.

Asiakasmaksuja ei saa korottaa talouden tasapainottamiseksi. Päinvastoin niitä tulee alentaa. Jo nyt useat pienituloiset vanhukset Mikkelin keskussairaalan osastoilla rukoilevat, että pääsisivät pian kotiin, koska heillä ei ole varaa olla sairaalassa. Yhden hoitopäivän maksu on 48,90 euroa. Kun vuosittainen 683 euron maksukatto on täyttynyt, jää sairaalan hoitopäivämaksuksi vielä 22,50 euroa. Näistä summista koituu sairastuneille satojen, jopa tuhansien eurojen laskut. Ulosottoon joutuneiden määrä on noussut.

Viime talvena suurena ongelmana oli lääkäriajan saaminen ja päivystyksen sekä lastensuojelun ruuhkautuminen, ja mikäli Essotessa ryhdytään säästämään henkilöstön palkkaamisessa, niin sama kaaos on odotettavissa. Jos sijaisia ei saa palkata, niin henkilökunta väsyy, sairauslomia tulee yhä enemmän ja kansalaiset eivät saa heille kuuluvia palveluja.

Essoten kivijalka on henkilöstö, jota tulee arvostaa ja kohdella hyvin. Lain mukaan päivystävissä sairaaloissa on oltava riittävät voimavarat ja osaaminen, jotta hoidon laatu ja potilasturvallisuus toteutuvat. Kasvaneeseen potilasmäärään tulee reagoida palkkaamalla lisää työntekijöitä. Henkilöstöstä säästämiseen ei todellakaan ole mahdollisuutta.

Varhaiskasvatuksessa työvoimapula

Tiistai 28.8.2018 - Satu Taavitsainen

Jätin kaupunginvaltuuston kyselytunnille kysymyksen, että miten Mikkelin kaupunki aikoo ratkaista varhaiskasvatuksessa vallitsevan pätevän työvoiman pulan.

Mikkelissä on pula pätevistä työntekijöistä päivähoidossa, erityisesti lastentarhanopettajista, lastenhoitajista ja varhaiskasvatuksen erityisopettajista. Jos vakituiseen työsuhteeseen ei löydy työntekijää, tarkoittaa se työvoimapulan paikkaamista tiheään tahtiin vaihtuvilla sijaisilla. Tällainen tilanne on ikävä ja hankala lasten, perheiden ja työyhteisön kannalta. Henkilöstön vaihtuvuus heikentää varhaiskasvatuksen laatua.

Mikkelin kaupunginvaltuusto on kesäkuussa 2018 linjannut kaupungin tavoitteeksi, että yhä useampi mikkeliläinen lapsi osallistuisi varhaiskasvatukseen. Tällä hetkellä osallistumisaste on 70 prosenttia ja tavoitteena on nostaa se lähivuosina 80 prosenttiin. Tavoitteensa toteuttamiseksi kaupungin tulee saada rekrytoitua riittävästi osaavia työntekijöitä.

Mikkelin kaupungin on oltava vetovoimainen varhaiskasvatuksen työntekijöiden työnantaja. Yksi tekijä on liian matala palkka. Julkisella sektorilla naisten palkat ovat huomattavasti alhaisemmat kuin miehillä saman koulutus- ja pätevyystason työtehtävissä. Ellei kaupunki tee nopeasti vaikuttavia korjaavia toimenpiteitä, niin lähivuosina työvoimapula entisestään pahenee, sillä nykyhenkilöstöä jää eläkkeelle samaan aikaan kun varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrä kasvaa.

Eli miten Mikkelin kaupunki aikoo ratkaista varhaiskasvatuksessa vallitsevan pätevän työvoiman pulan?

Mikkelissä 27.8.2018

Satu Taavitsainen
Kaupunginvaltuutettu, SDP
Mikkeli

Eroon huumeista

Tiistai 17.7.2018

Olen saanut useilta teini-ikäisten lasten vanhemmilta huolestuneita viestejä kasvaneesta huumeiden käytöstä Mikkelissä ja niiden yhä näkyvämmästä kaupittelusta. Käytön lisääntyminen näkyy kaduilla, kauppakeskuksissa ja puistoissa sekavasti käyttäytyvinä ihmisinä ja huumeiden kauppaamisena. Jopa aikaansa viettävien rupattelevien eläkeläisten viereen on istahdettu ja tarjottu huumeita. Lasten ja nuorten vanhempia tilanne ahdistaa.

Huumeet ovat kasvanut ongelma myös tieliikenteessä. Liikenneturvan tutkimuksen mukaan joka neljäs 15-20-vuotias nuori tuntee huumeissa ajoneuvoa kuljettaneen.

Onneksi kauppakeskus Stella on huume-epäilyjen takia tehostanut omaa vartiointiaan, samoin poliisi valvoo keskustan alueita sekä Mikkelin kaupunki lisää keskustaan valvontakameroita vahvistaakseen turvallisuutta.

Huumeet koskettavat yhä nuorempia lapsia ja nuoria. Osa ajautuu käyttäjiksi kokeilun tai rajojen rikkomisen halusta, osa seuratessaan esimerkkiä. Nuoret ovat ikänsä ja kokemattomuutensa puolesta haavoittuvia, eivätkä osaa arvioida sitä, miten helposti kokeilusta ja satunnaiskäytöstä voi jäädä koukkuun. Lähes kaikki kuvittelevat pystyvänsä hallitsemaan käyttöä ja lopettamaan halutessaan milloin tahansa, vaikka totuus on toinen.

Tie lapsuudesta aikuisuuteen ei ole aina selkeä ja esteetön vaan mutkikas, epäselvä, herkkä ja joskus lohdutonkin. Nuorten elämällä on oltava tarkoitus ja mieli. He tarvitsevat runsaasti onnistumisen kokemuksia ja arvostusta. Jos elämästä puuttuu mieli, ei ihminen enää välitä siitä, mitä hänelle tai toiselle ihmiselle tapahtuu. Nuori ei välitä, jos hänestä tuntuu, ettei hänestäkään välitetä. Tämän me aikuiset voimme muuttaa.

On hyvä tiedostaa, että ei ole vain yhtä tapaa joutua huumekoukkuun, vaan jokaisen huumenuoren tarina on omanlaisensa. Jokainen heistä tarvitsee apua ja tukea päästäkseen eroon huumeista.

Monelle nuorelle työttömyys tuo mukanaan päihteet. Nuorisotyöttömyys on edelleen Etelä-Savossa aivan liian korkealla tasolla. Taloudellisen eriarvoisuuden kasvu ja nuorten työntäminen yhteiskunnan ulkoreunoille, sen notkoihin ja pimentoihin on Suomelta tyhmyyttä. Nuoret tarvitsevat koulutusta ja työtä. Ne estävät syrjäytymistä.

Kesälomalla nuoret liikkuvat kavereidensa kanssa ja tapaavat toisiaan kesätapahtumissa, konserteissa ja festareilla. Vanhempien, isovanhempien, läheisten, kummien, naapureiden ja kaikkien aikuisten on oltava valppaina. Meidän on yhdessä huolehdittava siitä, etteivät nuoret joudu huumeiden ja muiden päihteiden vaaroille alttiiksi.

Vaikka poliisi pystyykin kitkemään kaduilla tapahtuvaa huumekauppaa, jää usein piiloon netissä toimivia myyntikanavia. Saatavuuden helppous lisää huumeiden käyttöä sekä myös nuorten seuraamien julkkisten antama esimerkki ja huumeisiin kohdistuvat myönteiset asenteet. Asenteisiin me jokainen pystymme osaltamme vaikuttamaan. Huumeissa ja niiden käyttämisessä ei ole mitään ihailtavaa. Jokaisen nuoren pitäisi uskaltaa olla se, jolla on rohkeutta sanoa EI.

Omalla esimerkillämme me aikuiset voimme parhaiten ohjata nuoria turvalliseen ja terveellisiä elämäntapoja edistävään käyttäytymiseen. Toivon liekki lepattakoon paremmasta tulevaisuudesta lapsillemme ja nuorillemme.

Nousuvesi ei nosta kaikkia veneitä

Keskiviikko 30.5.2018 - Satu Taavitsainen

Järjestin Sadun klinikan viikko sitten lauantaina kauppakeskus Stellassa Mikkelissä. Kävijöitä oli paljon, monet heistä eläkeläisiä. Heidän suuri huolensa oli rahan riittäminen päivittäisiin menoihin ja korkeiksi nousseisiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin.

Eräs eläkkeellä oleva pariskunta tuli klinikalleni apteekin lähettämänä. He kertoivat huolensa lääkkeiden ostamisen mahdottomuudesta. Heidän pienet työeläkkeensä eivät yksinkertaisesti riitä. He olivat tehneet tulo- ja menolaskelmansa paperille, jotta antaisin sen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteelle. Vein terveiset Rinteelle, joka vastasi kuulleensa saman huolen eri puolilta Suomea. Pienituloiset eläkkeensaajat maamme joka kolkassa kärsivät samoista vaikeuksista kuin meillä Etelä-Savossa. Rahat eivät riitä asumiseen, ruokaan, lääkkeisiin ja soten asiakasmaksuihin.

Eläkeläisten köyhyys estää sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttämisen. Myös sairastuminen, korkeat asiakasmaksut ja lääkkeiden omavastuut ajavat ihmisiä köyhyyteen. Pienituloisten vanhusten voimat alkavat loppua. He joutuvat käyttämään kaiken energiansa selviytyäkseen juuri tästä päivästä.

Pienituloisten eläkkeensaajien tilannetta ei korjaa talouskasvu tai työllisyyden parantuminen. Nousuvesi ei nosta kaikkia veneitä. Tarvitaan toimenpiteitä. Antti Rinne on esittänyt pieniin alle 1400 euron eläkkeisiin 100 euron kuukausittaista nettokorotusta. Tuen esitystä. Se parantaisi pienituloisten eläkeläisten asemaa ja nostaisi yli 50 000 suomalaista köyhyysrajan yläpuolelle. 

Oikeistopuolueet yrittävät mitätöidä esityksen ja vastaavat eläkeläisille vain: ”Rahat eivät riitä, koittakaa pärjäillä”.

Suomessa valtiontalous on ajautunut negatiiviseen tilaan rikkaiden liiallisten vaatimusten takia. Rikkaiden tulot ja omaisuus ovat lisääntyneet nopeasti viimeisten 20 vuoden aikana. Tämä on seurausta erityisesti hyvätuloisille annetuista edullisista veroalennuksista. Samaan aikaan pienituloisten palkat, eläkkeet ja sosiaalietuudet ovat pysyneet ennallaan tai pienentyneet.

Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.” Matt 25:29

Tätä Matteuksen evankeliumin jaetta voi verrata Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen politiikkaan. Matteus-vaikutus tarkoittaa etujen kasautumista niille, joilla niitä on jo ennestään. Rikkaille on annettu rahaa, köyhiltä on otettu.

Maan hallitus on ottanut velkaa korvatakseen veroja, joita se ei ole tohtinut kerätä rikkaimmilta kansalaisilta. Keskusta, kokoomus, perussuomalaiset/siniset ovat leikanneet eläkeläisiltä, kun eivät ole halunneet lisätä suurten tulojen ja omaisuuksien verotusta, jotta Suomi voisi huolehtia kansalaisistaan ja valtion lisääntyneistä tehtävistä.

Tämä ajattelutapa pitää kääntää ensi kevään eduskuntavaaleissa. Toivon pienituloisten eläkeläisten antavan äänensä sosialidemokraateille ja näin vaikuttavan positiivisesti omaan tulevaisuuteensa. Nousuvesi ei nosta kaikkia veneitä. Tarvitaan SDP, joka työntää kaikki veneet vesille.

Sosiaali- ja terveyspalveluilla on merkitystä eläkeläisten toimeentulolle

Sunnuntai 6.5.2018 - Satu Taavitsainen

"Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.” Matt 25:29

Tätä Matteuksen evankeliumin jaetta voi verrata Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen politiikkaan. Matteus-vaikutus tarkoittaa etujen kasautumista niille, joilla niitä on jo ennestään. Rikkaille on annettu rahaa, köyhiltä on otettu.

Pienituloisten eläkkeensaajien voimat alkavat loppua. He joutuvat käyttämään kaiken energiansa selviytyäkseen juuri tästä päivästä. Maan hallituksen pitää korjata eläkkeensaajien toimeentuloa ja vahvistaa heidän ihmisarvoista elämää.

SDP:n tavoite on tehdä alle 1 400 euron eläkkeisiin 100 euron kuukausikorotus. Tämä parantaisi pienituloisten asemaa ja nostaisi yli 50 000 suomalaista köyhyysrajan yläpuolelle.

Eläkeläisten toimeentuloon vaikuttaa tulojen ohella myös välttämättömät menot, joista sosiaali- ja terveyspalveluiden menot ovat yksi keskeisimmistä. Tämä on luonnollista, koska eläkkeensaajilla sote-palveluiden tarve on muuta väestöä keskimääräistä suurempi: vanhemmilla eläkeläisillä iän mukana heikentyvän terveyden ja toimintakyvyn vuoksi, nuoremmilla työkyvyttömyyseläkkeen saajilla alentuneen työkyvyn ja heikomman terveydentilan vuoksi.

Soten asiakasmaksuihin liittyy tärkeitä oikeudenmukaisuuskysymyksiä. Vanhimmista (yli 85-vuotiaista) eläkeläisistä 32 % kuuluu pienituloisimpaan ja vain 9 % rikkaimpaan tuloviidennekseen. Hyvin vanhoilla eläkeläisillä on paljon hoivatarvetta mutta heillä ei ole rahaa maksaa palveluista. Korkeat maksut ovat esteenä palvelujen saannille ja eniten ilman riittävää apua olevia on pienituloisissa. Tämä on epäoikeudenmukaista.

Pienituloiset eläkeläiset käyttävät julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja enemmän kuin suurituloiset. Yksityisiä sote-palveluja, joihin on haettu Kela-korvauksia, on käyttänyt hieman yli puolet eläkeläisistä mutta heistä 71 prosenttia on ylimmästä tuloluokasta. Kela-korvauksesta huolimatta monella pienituloisella ei ole varaa yksityisten sote-palveluiden tai palvelusetelien käyttöön. Kela-korvausjärjestelmä ja palvelusetelit hyödyttävätkin eniten suurituloisia. (Lähde eläketurvakeskuksen tutkimus). Tämä on epäoikeudenmukaista ja siksi on hyvä, että Kela-korvausjärjestelmä yksityisiin sote-palveluihin aiotaan kokonaan lakkauttaa.

Kotihoidon palveluja on saanut noin joka seitsemäs eläkeläinen, mutta osuus on huomattavasti suurempi vanhemmissa ikäryhmissä, erityisesti yli 85-vuotiailla, joista lähes puolet on käyttänyt kotihoidon palveluita. Ero pienituloisten ja suurituloisten välillä on iso kotihoidon käytössä: alimpaan tuloviidennekseen kuuluvista yli 85-vuotiaista puolet on saanut kotihoitoa. Hyvätuloisemmat eläkeläiset eivät ole käyttäneet kotihoidon palveluita näin laajasti. Tämä on yhteydessä yksin asumisen yleisyyteen erityisesti alimmassa tuloluokassa, ja heikompaan terveydentilaan ja vähäisempään yksityisten palvelujen käyttöön.

Eläkeläisille kasautuu paljon lääkkeiden omavastuita, mutta pienituloiset maksavat lääkkeistään suhteellisesti enemmän. Lääkkeitä paljon tarvitsevista merkittävä osa on vanhuksia ja lähes kaikilla on krooninen tauti ja useita samanaikaisia (osittain epäsopivia) lääkityksiä. Etenkin pienituloiset ja pitkäaikaissairaat ihmiset jättävät kustannussyistä lääkkeitä ostamatta tai puolittavat annoksia.

Oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyteen ja hoivaan kuuluu kaikille. Köyhyys estää pääsyn sosiaali- ja terveyspalvelujen pariin, mutta sairastuminen ja korkeat asiakasmaksut ja lääkkeiden omavastuut myös ajaa ihmisiä köyhyyteen. Tämä pitää muuttaa.

Suomen pitää palauttaa arvopohjamme solidaarisuuden periaatteelle: kaikille ihmisille turvataan pääsy laadukkaiden julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin maksukyvystä ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.

Suomi ei tarvitse mitään massiivista Sipilän sote-uudistusta maakuntiin, vaan tarvitsemme perinpohjaisen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksu-uudistuksen.

Korkeat asiakasmaksut ovat este sote-palvelujen käytölle

Tiistai 24.4.2018 - Satu Taavitsainen

Useimmissa Euroopan maissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja reseptilääkkeet ovat maksuttomia tai asiakasmaksut hyvin pienet. Toisin on Suomessa. Meillä asiakasmaksut ja lääkkeiden hinnat ovat korkeat. Siitä huolimatta, että ne ovat huono keino kerätä rahaa.

Korkeat maksut ovat este palvelujen käytölle ja erityisesti juuri heille, jotka eniten niitä tarvitsisivat: vanhukset, vammaiset, mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät, pitkäaikaissairaat, työttömät ja ulosottoon joutuneet.

Pienituloisilla ei ole Suomessa varaa sairastua, eikä hoitaa itseään. Vuonna 2017 päätyi noin 320 000 tavanomaista terveyskeskus-, sairaala-, laitoshoito-, kotipalvelu- ja hammashoitomaksua ulosottoon.

Asiakasmaksut kasaantuvat harvojen maksettavaksi. Ne kohdistuvat eniten pienituloisille sairaille. Suurimpia maksuja maksavat vanhukset ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevat. Myös dementiaa ja psykoosia sairastavilla maksujen osuus tuloista kohoaa usein hyvin korkeaksi. Kymmenesosa pienituloisista vanhuksista säästää lääkärikäynneistä ja joka neljäs heistä jää usein vaille riittävää kotihoitoa. Pitkäaikaissairaista 30 prosenttia on siirtänyt lääkkeen hankkimista tai pyytänyt halvempaa ja lähes 60 prosenttia kokee kalliiden lääkkeiden aiheuttavan taloudellisia vaikeuksia.

Noin 55 000 ihmisellä, enimmäkseen erittäin pienituloisilla ja yli 75-vuotiailla vanhuksilla sote-asiakasmaksut, reseptilääkkeiden ja matkojen omavastuut ovat muodostuneet katastrofaalisiksi, eli maksut ylittävät 40 prosenttia henkilön tuloista.

Kuntien välillä on eroja, sillä kaikki kunnat eivät peri asukkailtaan maksuja. Esimerkiksi Helsinki ei peri lainkaan terveyskeskusmaksua, mikä on erinomainen asia. Suomessa on selviä eroja asiakasmaksuissa myös maakunnittain. Valitettavasti Etelä-Savossa sote-asiakasmaksujen arvo on koko Suomen suurin asukasta kohti mitattuna.

Korkeat asiakasmaksut ovat Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon suurin ongelma. Maan hallitus ei ole tätä tajunnut. Hallitus on nimenomaan korottanut asiakasmaksuja noin 30 prosentilla. Tällainen linja on kansanterveyden kannalta aivan väärä.

Itse asiassa Suomi ei edes tarvitse mitään massiivista sote-uudistusta maakuntiin, vaan tarvitsemme perinpohjaisen soten asiakasmaksu-uudistuksen.

Suomen tulee palauttaa arvopohjamme solidaarisuuden periaatteelle: kaikille turvataan pääsy laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin maksukyvystä ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.

Ehdotan asiakasmaksu-uudistukselle evääksi muutamia asioita.

Alle 20-vuotiailta ei jatkossa peritä lainkaan asiakasmaksuja perusterveydenhuollossa, erikoislääkärillä käynnistä, fysioterapiasta, reseptilääkkeistä ja hammashuollosta. Näin on Ruotsissakin.

Aikuisväestön osalta poistetaan terveyskeskusmaksu koko maassa ja muiden palveluiden osalta maksuja vähintään puolitetaan.

Nykyisiä reseptilääkkeiden, palveluiden ja matkojen maksukattoja alennetaan reilusti. Nyt näiden maksukatot ovat yhteensä 1600 euroa vuodessa. Tämä on aivan liikaa! Jatkossa ne saisivat olla korkeintaan 440 euroa yhteensä.

Soten asiakasmaksujen vuoksi ulosottoon joutuneet pitää armahtaa velastaan. Suomen on lisäksi lopetettava kansainvälisille perintäyhtiöille kansalaistemme sote-laskujen myyminen.

Australian jo huonoksi todettu malli tulossa Suomeen

Keskiviikko 18.4.2018 - Satu Taavitsainen

Työvoimatoimistot aiotaan siirtää valtion kontolta yksityisten yritysten hoidettaviksi. Sipilän hallituksen ministerit ovat kopioineet Australian mallin käytettäväksi Suomeen. He eivät kuitenkaan ole ottaneet huomioon sitä, että Australia jo huomasi, ettei malli toimi ja muuttivat sitä. Australiassa yksityistäminen johti kermankuorintaan, kun yrityksille maksettiin siitä, että ihminen työllistyi. Tällöin yritykset palvelivat niitä asiakkaita, jotka on helposti työelämään saatettavissa ja pitkäaikaistyöttömät, osatyökykyiset ja muut vaikeasti työelämään johdateltavat jäivät vaille palveluita. 

Samaa kermankuorinta-ilmiötä Sipilän hallitus yrittää estää sotessa. Sitä, että yksityiset yritykset pyrkivät keräämään helppoja asiakkaita ja välttämään paljon palveluita tarvitsevia. Eli ansaita rahat helpoiten. Kermankuorinta on aivan loogista, kun tunnustaa sen tosiasian, että osakeyhtiön perustehtävä on tuottaa rahallista voittoa, eikä hyvinointia, kuten julkisen toimijan. Sipilän hallituksen pitäisi nähdä ja tunnustaa tosiasiat. 

Soten osalta kermankuorinnan ehkäisemiseksi on valmistelussa kansalaisten pisteytysjärjestelmä, eli annetaan pisteitä sen mukaan, paljonko työtä kyseinen ihminen sote-keskuksen asiakkaana todennäköisesti aiheuttaa ja henkilön sote-pisteet sitten vaikuttavat yksityisen sote-keskuksen saamaan maksuun, eli kapitaatiokorvaukseen. Pisteitä annetaan mm. sukupuolesta, iästä ja sairauksista. 

Tuleeko tämä sama pisteytysmalli myös työllisyydenhoitoon kermankuorinnan estämiseksi, etteivät yritykset haluaisi palvella vain helppoja työttömiä? Mitä enemmän työttömyyspisteitä henkilölle laskettaisiin, sitä enemmän yritys saisi rahaa hänen auttamisestaan. Näinhän tämä sote-logiikalla menisi. Siinä olisi kansalaiset sitten pisteytetty ja arvotettu oikein kunnolla. Tällöin ongelmaksi muodostuisi se, että hyväkuntoiset työttömät eivät enää kiinnostaisi yritystä ja pitäisi odottaa, kunnes ihminen on pudonnut pohjalle, jotta hänestä saisi enemmän rahaa. Sote-keskuksiakaan ei varmasti hyväkuntoisten nuorten hoitaminen ja sairauksien ennaltaehkäisy kovinkaan kiinnosta, kun rahaa niihin virtaa pisteytyksen myötä eniten sairastavista ja ikääntyneistä. Suo siellä, vetelä täällä. 

Sipilän hallitus olisi voinut työvoimapalveluihin valita Australian jo huonoksi todetun mallin sijaan Tanskan mallin, joka on hyväksi havaittu. Tanskassa työllisyydenhoito kuuluu kunnille. Kunnilla on Suomessakin motivaatio saada asukkaansa töihin, sillä se lisää kunnan verotuloja. Maakunnallahan tällaista kannustinta ei ole, koska maakunnalla ei ole verotusoikeutta. Kunnan perustehtävään kuuluu elinvoimasta huolehtiminen ja työllisyyden edistäminen. Kunta myös tuntee asukkaansa ja yrityksensä parhaiten. Mutta eihän tämä sopinut Sipilän markkinaideologiaan.

Maakuntiin tulee muodostumaan ihan järkyttävän suuri organisaatio pelkästään seuraamaan ja valvomaan yksityisten sote-keskusten ja työvoimapalveluja tuottavien yritysten toimintaa, sillä valvottavaa tulee monin verroin lisää nykyisestä. Mitä järkeä on tuhlata veroeuroja tähän valvontakoneistoon, kun ne julkisen sektorin työntekijät voisivat olla palvelemassa ihmisiä? 

Tosiasia on se, että sosiaali- ja terveydenhuolto ja työvoimapalvelut ovat julkisen sektorin perustehtäviä, jotka sen kuuluu itse tuottaa. Yrityksiltä ja järjestöiltä voidaan ostaa täydentäviä palveluita. Toivottavasti Sipilän sote kaatuu, eikä maakunta-, kasvupalvelu- ja sotelainsäädäntöä tule tällaisina markkinaversioina kuin ne nyt ovat.

Hallituksella viime hetki tehdä parannuksia ulosottoon joutuneiden asemaan!

Keskiviikko 11.4.2018 - Satu Taavitsainen

Esitän, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen sekä lasten päivähoitomaksujen ulosottokäytäntöön tehdään raju muutos: Ryhdytään noudattamaan voimassa olevia lakeja eli sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulakia ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksulakia ja jokainen ulosotossa oleva maksu käydään läpi arvioiden, voidaanko se asiakasmaksulain mukaisesti jättää perimättä tai alentaa.

Tästä asiasta hallituksen pitää tehdä päätös tänään kehysriihessä. Se olisi ulosotossa oleville ensimmäinen lupaus uudesta alusta. Hallituksella on nyt viimeinen hetki auttaa ulosottoon joutuneita.

Pelkästään viime vuonna päätyi 320 000 julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua ulosottoon ja 36 000 kuntien päivähoidon maksua ulosottoon. Näitä palveluja varten on säädetty asiakasmaksulait, joissa on pykälät ihmisten turvaamiseksi, ettei asiakasmaksuilla aiheuteta maksuvaikeuksia. Näitä lakeja ei vain noudateta.

Suomeen on synnytetty massatyöttömyyden rinnalle massaulosotto- ja maksuhäiriöongelma. Yli puoli miljoonaa ihmistä kamppailee vuosittain ulosoton kanssa. Meille on muodostunut luottotiedoton luokka. He ovat kaikkein heikoimmassa asemassa ja heillä on vain hyvin vähän puolustajia.

Nämä ihmiset tarvitsevat pohjan uudelle alulle. Odotan Sipilän hallituksen kehysriihestä parannuksia ulosottovelallisten ja luottotiedottomien aseman parantamiseksi, asiakasmaksujen lisäksi esimerkiksi ulosoton suojaosuuden tason nostaminen mahdollistaisi monelle mahdollisuuden tehdä työtä.

Koirien pentutehtailu on saatava loppumaan!

Perjantai 6.4.2018

Jätin tänään maa- ja metsätalousministerille kirjallisen kysymyksen koirien pentutehtailusta. Suomessa rehottava laiton lemmikkikauppa ja sen kasvu huolestuttaa yhä laajempaa joukkoa kansalaisia eikä Eduskunta voi ummistaa silmiään tältä haitalliselta, rikollisen liiketoiminnan ilmiöltä.

Koiria salakuljetetaan ulkomailta, asiakirjoja väärennetään ja mikrosiruja vaihdetaan. Ihmiset hankkivat koiranpentuja usein tietämättään vastuuttomasti toimivilta henkilöiltä.

Paheksun näitä koiranpentuja ”autojen takakontista” myyviä henkilöitä, jotka ovat osoittaneet vakavaa piittaamattomuutta eläinten hyvinvoinnista. Koirille on aiheutunut sairauksia ja kärsimystä ja niiden ostajille sekä henkistä pahoinvointia että taloudellisia menetyksiä suurista eläinlääkärikuluista johtuen pennun ostamisen jälkeen. Uhkana on myös erilaisten tarttuvien tautien, kuten Rabieksen, leviäminen.

Pentutehtailu on saatava loppumaan ja ihmisten tietoisuutta on lisättävä siitä, että koiranpentu tulee aina ostaa vastuulliselta kasvattajalta, joka on sitoutunut edistämään koirien hyvinvointia ja terveyttä.

Kysymykseni ministerille on, mitä ministeri aikoo tehdä kitkeäkseen Suomesta laittoman koirakaupan, koirien pentutehtailun ja lemmikkien salakuljetuksen ulkomailta sekä näihin liittyvät eläinsuojelurikokset sekä miten ministeri aikoo edistää sitä, että Suomessa koiranpentu hankittaisiin aina vain vastuulliselta kasvattajalta.

Kirjallinen kysymys: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_124+2018.aspx

Etelä-Savossa 293 euroa/asukas sote-maksuja - eniten Suomessa!

Perjantai 6.4.2018

Valtioneuvoston kanslian aivan tuore, tänään julkistettu, tutkimus toteaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut kasaantuvat harvojen maksettavaksi. Asiakasmaksut kohdistuvat eniten pienituloisille sairaille ja suhteessa henkilön tuloihin vuoden maksurasite on suurempi pienituloisilla. Asiakasmaksut ovat este palveluiden käytölle osalle ihmisistä.

Suurimpia maksuja maksavat ikääntyneet ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevat. Myös dementiaa ja psykoosia sairastavilla maksujen osuus tuloista kohoaa usein hyvin korkeaksi.

Noin 3,6 prosenttia koko väestöstä maksaa lähes puolet kaikista tasasuuruisista asiakasmaksuista ja 0,5 prosenttia väestöstä maksaa noin 44 prosenttia kaikista tulosidonnaisista asiakasmaksuista.

Noin 55 000 ihmisellä Suomessa, enimmäkseen erittäin pienituloisilla ja yli 75-vuotiailla vanhuksilla, sote-asiakasmaksut, lääkkeiden ja matkojen omavastuut ovat muodostuneet katastrofaalisiksi, eli maksut ylittävät 40% henkilön tuloista.

Kuntien välillä on eroja asiakasmaksuissa, sillä kaikki kunnat eivät peri asiakkailta nykylainsäädännön mukaisia enimmäismaksuja. Esimerkiksi Helsinki ei peri lainkaan terveyskeskusmaksua, mikä on erinomainen asia. Näin ollen kansalaisten yhdenvertaisuus ei toteudu sosiaali- ja terveyspalveluissa. Lainmukainen maksujen alentaminen ja maksuista vapauttaminen ei myöskään toteudu käytännössä. Kunnissa ei juurikaan laista edes tiedetä tai ollaan tahallaan tietämättömiä!

Suomessa on selviä eroja tasasuuruisia, tulosidonnaisia ja suun terveydenhuollon asiakasmaksuja maksaneissa myös maakunnittain.

Asukasta kohden vuoden aikana kertynyt tasasuuruisten, tulosidonnaisten ja suun terveydenhuollon asiakasmaksujen ikä- ja sukupuolivakioitu keskimääräinen arvo oli suurin Etelä-Savossa (293 €/asukas) ja pienin Uudellamaalla sekä Etelä-Karjalassa (247 €/asukas). Koko maassa asiakasmaksuja näistä palveluista oli arviolta keskimäärin 260 euroa asukasta kohden.

Etelä-Savon huono tilanne johtuu siitä, että meillä on paljon palvelutarpeita omaavia vanhuksia, paljon pienituloisia, sairastavia ja kunnat ja kuntayhtymät ovat laittaneet maksut maksimiin, eikä maksuhuojennuksia myönnetä. Tämä tilanne pitää nopeasti muuttaa niin, että maksuja alennetaan ja maksuhuojennuksia myönnetään.

Maksut alas!

Tiistai 3.4.2018 - Satu Taavitsainen

Selvittelin sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen historiaa. Suomessa on soten asiakasmaksut kansainvälisesti korkeat ja ne ovat nousseet todella paljon 30 vuodessa. Ruotsissa asiakasmaksut ovat käytössä vain pienimuotoisesti. Siellä julkisen verorahoituksen osuus sote-kustannuksista on 84 %. Suomessa vain 75 %. Eli Suomessa ihmisiltä kerätään asiakasmaksuja huomattavasti enemmän. Myös Englannissa julkisen rahoituksen osuus on 83% ja terveydenhuoltopalvelut pääosin ilmaisia ihmisille. (Lähde: THL:n julkaisu.)

Korkeat asiakasmaksut ovat sosiaali- ja terveydenhuollon suurin ongelma ja ne ovat johtaneet siihen, ettei suomalaisilla pienituloisilla ihmisillä ole enää varaa sairastua, eikä hoitaa itseään.

Korkeat soten asiakasmaksut ovat aiheuttaneet myös sen, että vuonna 2017 päätyi 320 000 julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksua ulosottoon. Ne ovat tavanomaisia hammashoito-, terveyskeskus-, sairaala-, laitos- ja kotipalvelu ynnä muita sote-maksuja. Jopa alaikäisiä on joutunut ulosottoon terveydenhuollon maksujen vuoksi, vaikka ähtökohtaisesti maksut tulisi osoittaa alaikäisen huoltajalle. Tämä ei ole kuitenkaan toteutunut käytännössä. Ratkaisuna tähän olisi, että alle 18-vuotiaiden sosiaali- ja terveydenhuollosta ei voitaisi enää periä maksua. Tätä on jo vuonna 2005 ehdotettu, mutta erityisesti kunnat vastustivat ehdotusta, koska uudistus olisi vähentänyt niiden asiakasmaksutuloja. Tämä on mielestäni kunnilta pöyristyttävää rahastuksen himoa! Aina on ensisijaisesti otettava huomioon lasten ja nuorten etu. Yhteiskunnan on kyettävä lainsäädännöllä huolehtimaan, ettei lapsille ja nuorille aiheudu pitkälle aikuisuuteen ulottuvia velkaongelmia.

No niin, mutta siihen historiaan. Joka näyttää toistavan itseään. Vuonna 1992 säädettiin sosiaali- ja terveydenhuoltoon asiakasmaksulaki. Tuolloin pääministerinä oli keskustalainen Esko Aho ja muut hallituspuolueet olivat kokoomus, RKP ja KD. Sosiaali- ja terveysministerinä Ahon hallituksessa toimivat keskustalaiset Eeva Kuuskoski ja Jorma Huuhtanen.

Lailla säädettiin tuolloin, että terveyskeskuksen avosairaanhoidon lääkäripalveluista ja kotisairaanhoidosta voitiin periä maksua. Ennen tätä useimmat terveyskeskuksen palvelut olivat maksuttomia palvelujen käyttäjille. Kunnat alkoivat tuosta alkaen periä maksuja ja siitä alkaen ne ovat yleensä perineet lain mahdollistaman korkeimman maksun.

Vuoden 1992 keskustavetoinen porvarihallitus ei poikkea nykyisestä, koska konstit näyttävät olevan samat. Otetaan köyhiltä ja sairailta. Tuolloinkin asiaa perusteltiin valtion talouden tasapainottamisella. Aivan samoin kuin ensitöikseen Juha Sipilän (kesk) porvarihallitus päätti valtaan päästyään vuonna 2015 nostaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja 27,5 prosenttia. Näin Sipilän hallitus halusi antaa 150 miljoonaa euroa kunnille sairaiden ihmisten lompakosta. Eniten maksut kohdistuvat vanhuksiin, vammaisiin, työttömiin ja lapsiperheisiin, sillä työssäkäyvät ihmiset ovat maksuttoman työterveyshuollon piirissä.  

Ennen vuoden 1992 kurjaa päätöstä oli saatu voimaan kansanterveyslaki vuonna 1972. Sen myötä kaikkiin kuntiin tuli terveyskeskus. Lakia säädettäessä määriteltiin sairaanhoitopalveluiden maksuttomuus keskeiseksi osaksi kansanterveyslain säätämistä. Niinpä kansanterveyslain piiriin kuuluvat terveydenhuoltopalvelut säädettiin niiden käyttäjille maksuttomiksi. Tätä lakia säätäessä pääministeriys ja sosiaali- ja terveysministerin paikat olivat SDP:llä. Teimme arvojemme mukaista politiikkaa! Hyvä me! Nyt on tässäkin saatava historia toistamaan itseään. Maksut alas!

Valinnanvapaus ei hyödytä pienituloista pätkän vertaa!

Perjantai 16.3.2018 - Satu Taavitsainen

Hallituksen esittämä soten valinnanvapaus ei hyödytä pienituloisia eläkkeensaajia, työttömiä eikä lapsiperheitä pätkän vertaa.

Miten voi valita, kun ei ole rahaa?

Pienituloisilla ei ole varaa sairastua, eikä hoitaa itseään. Korkeat asiakasmaksut ovat sosiaali- ja terveydenhuollon suurin ongelma. Maan hallitus ei ole tätä tajunnut. Nykyinen maksutaso ei vastaa tavoitetta maksujen kohtuullisuudesta, eikä oikeudenmukaisesta sosiaali- ja terveyspolitiikasta.

Vuonna 2017 päätyi 320 000 julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksua ulosottoon. Ne ovat tavanomaisia hammashoito-, terveyskeskus-, sairaala-, laitos- ja kotipalvelu ynnä muita sote-maksuja.

Julkisten terveyspalveluiden maksuilla on kalenterivuosittainen maksukatto, joka on 683 euroa. Myös lääke- ja matkakustannuksilla on omat maksukattonsa, jotka ovat lääkkeille 605,13 euroa ja matkoille 300 euroa. Yhteenlaskettuna maksukatot ovat 1588,13 euroa. Paljon sairastavien ja pienituloisten tilannetta on entisestään heikentänyt hallituksen tekemät matkakorvausten leikkaukset sekä reseptilääkkeiden omavastuu. Kelan korvaamien matkojen omavastuu nousi vuoden 2016 alussa 56 prosenttia ja lääkkeille säädettiin 50 euron alkuomavastuu. Ruotsissa asiakasmaksut ovat käytössä vain pienimuotoisesti. Siellä julkisen rahoituksen osuus sote-kustannuksista on 84 %. Suomessa 75 %. Eli Suomessa ihmisiltä kerätään asiakasmaksuja huomattavasti enemmän. Myös Englannissa julkisen rahoituksen osuus on 83% ja terveydenhuoltopalvelut pääosin ilmaisia ihmisille.

Sipilän hallituksen tavoitteena on nimenomaan ollut sote-maksuilla kerätä rahaa valtion kassaan. Toimissa ei ole käytetty lainkaan sosiaali- ja terveyspoliittista harkintaa. On katsottu vain, että tuolla prosentilla saadaan tietty summa kasaan. Sipilän hallituksen toiminta kuluneet kolme vuotta on ollut kansanterveyden kannalta kestämätöntä. Ja näillä arvoilla sote-uudistusta on valmisteltu.

Valinnanvapauslaissa ei kerrota asiakasmaksujen tulevasta tasosta. Hallitus jätti asiakasmaksulain kaiken ulkopuolelle ja aikoo antaa sen vasta syksymmällä. Aavistan, että Sipilän porvarihallitus ei tule ajattelemaan pienituloisia ja poistamaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja, vaan he tulevat keräämään niillä nykyisen määrän rahaa 1,7 miljardia euroa.

Yksityisten sote-keskusten ja maakunnan liikelaitoksen asiakasmaksut tasataan. Jokainen voi arvata, miten siinä käy. Suunta on varmasti ylöspäin nykyisestä. Nyt julkinen erikoislääkärimaksu on 41,20 e ja yksityinen 120 e. Näiden keskiarvo on 80,60 e. Ei ole mitään tietoa, millä matematiikalla hallitus aikoo maksut määritellä. Samaan aikaan työssä olevat saavat jatkossakin maksutonta työterveyshoitoa. Hallituksen esitykset vain lisäävät eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta!

"Taavitsaisen malli" sote-uudistukselle on, että asiakasmaksut poistetaan ja armahdetaan julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden laskujen vuoksi ulosotossa olevat. Ihmisten on saatava uusi alku!    

On pöyristyttävää vaatia eduskuntaa hyväksymään sote-lait sokkona ilman, että kaikkein tärkein laki on paketissa mukana. Jo nykyinen 41,20 e lääkärimaksu on liikaa ihmisille. Saati nykyinen päiväkirurginen toimenpide, josta veloitetaan 135,10 euroa. Uskoo ken tahtoo, että uudet hinnat olisivat edes nykyisen tasoisia.

Maksujen nousulle tulevaisuudessa tuo painetta se, että Sipilä tavoittele sote-uudistuksella 3 miljardin euron säästöjä. Maakunta ei saa ottaa velkaa, eikä kerätä veroja. Sen ainoa keino selvitä hengissä on saada tuloja lisää nostamalla asiakasmaksuja. Tai vähentää menoja leikkaamalla palveluita. Tämä on raaka tosiasia valinnanvapaushötön takana. Konkreettisesti se tarkoittaa 689 miljoonan euron säästöjä vanhustenpalveluista. Tämä aiotaan toteuttaa vähentämällä laitoshoitoa ja vähentämällä kotihoidon henkilökuntaa. Sydäntä raastavan karmeaa.

Täältä voit lukea hallituksen kaikki karmeat suunnitelmat, mistä kaikesta he suunnittelevat säästävänsä tällä heidän sote-mallillaan. Auttakaa hyvät ihmiset, että Sipilän sote saadaan estettyä!

Tämä on saalistusta - ulosoton tuoreet tilastot paljastavat kauhean tilanteen Suomessa!

Tiistai 13.3.2018 - Satu Taavitsainen

Pidän ulosoton eilen julkistettuja tilastoja karmeina. Hallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin heti. Kyseessä on kansallinen hätätila.

Vuonna 2017 ulosottoon tuli vireille lähes 3,3 miljoonaa asiaa. Määrä on noussut vuodessa yli 20 prosenttia. Vuonna 2017 ulosotossa oli lähes 4,2 miljardia euroa. Tässä on kasvua edellisvuoteen noin 50 prosenttia. Maksamalla ulosottoveloistaan selviytyneiden uusien velallisten osuus on vähentynyt ja varattomien, eli henkilöiden, joilla ei ole tuloja eikä omaisuutta, osuus on kasvanut vuoden 2017 aikana.

Eniten ulosotto koskettaa pieni- ja keskituloisia ihmisiä, joiden elämä on käynyt yhä tukalammaksi Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen tekemien leikkausten vuoksi. Työttömiin kohdistuva aktiivimalli pahentaa yhä tilannetta, koska se leikkaa työttömyysturvaa ja ihmiset eivät selviä arkipäivän kuluistaan, kuten sairaalamaksuista.

Sote-uudistuksen myötä on armahdettava julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden laskujen vuoksi ulosotossa olevat. On saatava uusi alku! Satoja tuhansia kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon maksuja päätyy vuosittain ulosottoon. Hammashoito-, terveyskeskus-, sairaala-, laitos- ja kotipalvelumaksuja yms. Pienituloisilla ei ole varaa sairastua, eikä hoitaa itseään Suomessa. Korkeat asiakasmaksut ovat sosiaali- ja terveydenhuollon suurin ongelma. Hallitus ei ole tätä tajunnut.  

Tällainen saalistus on loputtava. Moni ulosottoon joutunut on maksanut velkansa moninkertaisesti korkoina ja perintäkuluina. Esimerkiksi eräs työssäkäyvä henkilö kertoi joutuneensa ulosottoon vuonna 2009. Alkuperäinen velka oli 63 000 euroa. Yhdeksän vuoden maksamisen jälkeen, ulosotto on saanut häneltä 65 000 euroa, mutta pääoma on lyhentynyt vain 5000 euroa. Hänellä on siis vielä maksamatta 58 000 euroa. Ei tällaisissa menettelyissä ihmisten elinikä riitä vapautumaan velkahelvetistä ja olenkin kuullut ulosottomiesten todenneen velkasaatavista, että: ”Maksamalla se ei koskaan lopu.” Tilanne on järjetön ja kohtuuton.

Nykyjärjestelmää tulee korjata lakeja muuttamalla ja esimerkiksi on nostettava ulosoton suojaosuutta, korjattava velkaa paisuttava korkomenettely, estettävä velan vanhentumisen pitkittäminen ja oikaistava virheelliset, perusteettomasti määrätyt velkatuomiot ja virheet. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksut pitää poistaa Suomessa. Kuntien tulee luopua kansainvälisten perintäyhtiöiden käyttämisestä ja ottaa käyttöön sosiaalinen luototus.

On törkeää, että kunnat laittavat lapsiperheitä ulosottoon!

Torstai 8.3.2018 - Satu Taavitsainen

Jätin opetusministerille kirjallisen kysymyksen päivähoidon maksuja säätelevän lain noudattamisesta.

Eduskunta hyväksyi vuonna 2016 lain varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista. Laki tuli voimaan 1.3.2017. Lain 13 §:ssä säädetään maksun perimättä jättämisestä ja alentamisesta. Pykälän mukaan varhaiskasvatuksesta määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä olisi alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa palvelun käyttäjän tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai palvelun käyttäjän lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Säännös vastaa sisällöllisesti voimassa olevan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain 11 §:n 1 momenttia. Pykälän mukaan varhaiskasvatuksen maksujen alentaminen tai perimättä jättäminen on kunnan velvollisuus ja ensisijainen toimeentulotukeen nähden.

Toimeentulotukilain mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Koska kyseessä on viimesijainen tuki, on ensisijaisesti toimittava niin, että palvelun käyttäjän ja perheen maksukykyyn vaikuttavia varhaiskasvatuksen maksuja jätetään kunnan toimesta perimättä tai niitä alennetaan.

Kelan tilaston mukaan varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja on maksettu 3 248 kotitaloudelle vuonna 2017 toimeentulotuesta sen sijaan, että kunta olisi noudattanut velvollisuuttaan alentaa maksua tai jättänyt maksun perimättä. On perin kummallista, että näin on, vaikka lain mukaan ensisijaista on maksujen alentaminen tai perimättä jättäminen ja toimeentulotuki on viimesijainen tuki. 

Valtakunnanvoudin tilaston mukaan kuntien varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja on tullut ulosottoon 37 792 kappaletta vuonna 2016 ja 35 709 kappaletta vuonna 2017. Lapsiperheen laittaminen ulosottoon kunnan viranhaltijan toimesta kunnan päivähoitomaksujen vuoksi ei ole lapsen edun mukaista, ja ennen näin raskasta toimenpidettä on kunnan käytettävä harkintavaltaa jättää maksu perimättä tai alentaa maksua. Todennäköisesti näin ei tehdä.

Mielestäni Kelan ja valtakunnanvoudin tilastot kertovat siitä, että kunnissa ei noudateta velvollisuutta alentaa maksua tai jättää maksu perimättä. Näin siitä huolimatta, että Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. 

Kunnissa tulee olla vakiintuneet käytännöt, selkeät säännöt ja lain sovellusohjeet, ja perheille pitää tiedottaa asiasta. Lain soveltamisessa pitää ottaa huomioon, että pykälä 13 kohdistuu ihmisiin, jotka ovat vaikeassa elämäntilanteessa, eivätkä välttämättä kykene ajamaan omaa asiaansa. Pykälän tulkinnan pitää olla ohjeistettu avoimesti ja läpinäkyvästi valtakunnallisesti. Näin taataan lapsiperheille yhdenvertainen kohtelu eri puolilla Suomea. Lähtökohtana on oltava automaattiset prosessit ja viranomaisaloitteellisuus.

Varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain 13 §:n soveltamisen pitää olla lapsiperheille ymmärrettävää ja selkeää. Perheille on tiedotettava aktiivisesti mahdollisuudesta maksujen alentamiseen tai perimättä jättämiseen. Kuntien tulee kouluttaa ja ohjeistaa työntekijänsä, jotta he osaavat neuvoa perheitä oikein. Varhaiskasvatusmaksun laskussa pitää lukea selkeä ohje, kuinka toimia, jos perheellä on maksuvaikeuksia. On lapsen edun mukaista ennaltaehkäistä perheen joutumista ulosottoon.

Maksuhuojennuksen hakemiseen ei saisi liittyä häpeää tai leimaantumista. Mitä enemmän liitteitä, kuitteja ja selvityksiä tarvitaan, sitä vähemmän perheet hakevat apua tilanteeseensa. Mitä enemmän toimenpiteitä asiakasmaksun alentaminen vaatii, sitä todennäköisemmin se jää hakematta ja lain tarkoitus ei toteudu. Se, kuinka kunta vaatii perhettä osoittamaan, että perheen toimeentulo on vaarantunut, on merkityksellistä avun hakemisen kannalta. Mitä enemmän harkintavaltaa viranomaisella on ja mitä vähemmän läpinäkyviä ohjeita, sitä enemmän hakijan kannalta epävarmuus hakemuksen läpimenoon kasvaa.

Kunnissa tarvitaan tapauskohtaista harkintaa, mutta huojennuksen hakemisen ja ratkaisemisen on oltava helppoa. On muistettava, että Suomen perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Kunnallisten viranhaltijoiden on sovellettava lakeja siten, että niiden päätökset ovat perustuslain mukaisia ja tulkinnat perusoikeusmyönteisiä.

On ehdottoman tärkeää, etteivät varhaiskasvatuksen asiakasmaksut ole esteenä palvelun käytölle ja aiheuta lapsiperheille köyhyyttä, perintää ja ulosottoa. Perustuslakivaliokunta on todennut, että kansalaisten saatavilla täytyy olla palveluita eivätkä ne saa maksujen takia jäädä saamatta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitin opetusministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko ministeri antanut kunnille ohjeen varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista säädetyn lain 13 §:n soveltamisesta,

kuinka monta kertaa 1.3.2017 alkaen varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain 13 §:ää on sovellettu kunnissa ja myönnetty huojennusta asiakasmaksuihin,

kuinka monessa kunnassa ja miten sovelletaan käytännössä varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista säädetyn lain 13 §:ää,

mitä ministeri aikoo tehdä sille, että kuntien varhaiskasvatuksen maksuja maksetaan toimeentulotuesta sen sijaan, että noudatettaisiin varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain 13 §:ssä olevaa kunnan velvollisuutta ensisijaisesti alentaa asiakasmaksua tai jättää se perimättä,

mitä ministeri aikoo tehdä sille, että kuntien varhaiskasvatuksen maksuja laitetaan ulosottoon sen sijaan, että noudatettaisiin varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain 13 §:n velvollisuutta alentaa asiakasmaksua tai jättää se perimättä,

miten ministeri varmistaa sen, että lapsiperheet ovat tietoisia oikeudestaan saada varhaiskasvatuksen maksuihin huojennusta ja 

miten ministeri aikoo varmistaa, valvoa ja seurata, että kunnat noudattavat varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain 13 §:ää käytännössä?

Helsingissä 8.3.2018

Satu Taavitsainen/sd.
Kansanedustaja

Onnea Mikkeli!

Keskiviikko 7.3.2018 - Satu Taavitsainen

Mikkeli, St. Michel, arkkienkeli Mikaelin mukaan nimetty kotikaupunkini täyttää tänään 180 vuotta. Onnea!

Alkutaipaleellaan Mikkeli oli venäläinen kaupunki, jonka virallinen hallinnon kieli oli ruotsi ja jossa tavan kansalaiset puhuivat suomea, eivätkä ymmärtäneet lainkaan mitä kaupungintalolla päätettiin! Meni 43 vuotta ennen kuin valtuusto viimein päätti, että koska kaupunkilaiset eivät oikein ymmärrä pöytäkirjoja, niin aletaan tekemään ne suomeksi.

Kaupungin alkuaikoina valtuustossa käsiteltiin joskus hyvin yksityiskohtaisia asioita, kuten v. 1874 valtuusto päätti, ettei anna lappeenrantalaiselle palvelijattarelle muuttotodistusta Mikkeliin, koska hän oli jo 48-vuotias ja olisi saattanut vanhemmiten tulla rasitukseksi kaupungin vaivaishoidolle.

1900-luvun alussa alkoi tulla kaupungin ratkaistavaksi useita suuria kunnallisia tehtäviä. Kaupunginvaltuustossa päätettiin katujen rakentamisesta ja niiden päällystämisestä, vesijohto- ja viemäriverkoston rakentamisesta sekä sähkön hankkimisesta. Nämä suuret ja kauaskantoiset päätökset saivat yksi toisensa jälkeen myönteisen päätöksen ja Mikkeli kulki Itä-Suomen kaupungeista edellä kävijänä.

Toivon, että myös nyt 180 vuotta myöhemmin kaupunginvaltuustossa tehtävistä päätöksistä, voisivat tulevat sukupolvet olla tyytyväisiä.

Arkkienkeli Mikaelin tehtävä on taistella pahan valtaa vastaan. Kaupunkimme nimen alkuperä olkoon meidän jokaisen innoituksen lähde; toimitaan hyvyyden puolesta! Hyvää juhlapäivää mikkeliläiset!

Kodittomuuden ratkaiseminen vaatii yhteistyötä

Maanantai 26.2.2018 - Satu Taavitsainen

Kirjoitin marraskuussa tekemistäni havainnoista USA:n länsirannikon kodittomuusongelmassa: Ilmaisten muovipussien jälkeen. Kalifornian osavaltiossa asuu liittovaltion arvion mukaan 134 000 koditonta.

Viime viikolla Mikkelin seudulla ilmestyvässä Länsi-Savo lehdessä kerrottiin huumeiden käyttäjien sotkevan Mikkelin torin ja kirkkopuiston yleisövessoja ja yöpyvän käymälöissä. Tämä on ollut jo pidempään jatkunut ongelma ja jos meinaamme saada tilanteen korjattua niin juurisyyt tulee selvittää ja ratkaista; asunnottomuus, päihde- ja mielenterveysongelmien hoitaminen, rikollisuuden kitkeminen. Olen jo pyytänyt Kelan johtoa selvittämään, miksi Kela ei maksa enää toimeentulotuessa päihdekuntoutujien omavastuuosuutta ja linjauksellaan Kela estää huumeriippuvaisten hoitoonpääsyn.

Kaliforniassa, jossa lähisukulaisiani asuu, on tilanne marraskuusta edennyt ja toimenpiteisiin ryhdytty. Voimakkaasti lisääntyneen kodittomuuden ja asunnottomuuden ongelmien ratkaisemiseksi, Kalifornian 11 suurimman kaupungin - Santa Ana, Anaheim, Los Angeles, Long Beach, San Diego, San Jose, San Francisco, Fresno, Sacramento, Oakland ja Bakersfield - pormestarit lupasivat varoja (1,5 miljardia dollaria) rahastojen perustamiseksi. Rahastojen varoilla on tarkoitus tuottaa kohtuuhintaisia asuntoja, väliaikaisia lisärakennuksia, tukipalveluita ja tehdä kenttätyötä.

Kalifornian osavaltion kaupunkeihin on muodostunut vuosien saatossa julkisille alueille laajoja asunnottomien alueita, joissa yhdessä paikassa voi asua satoja, jopa tuhatkunta koditonta ihmistä. Ihmiset asuvat puistoissa, lasten leikkipaikoilla, jokien tyhjissä ylivuotokanavissa ja siltojen alla. Jotkut majoittuvat tilaisuuden tullen myös yksityisalueille.

Kodittomat nukkuvat taivasalla, peittojen tai vaatekasojen alla ja teltoissa. Vähät tavarat ovat tavallisesti ostoskärryssä, joillakin on mukanaan lemmikkejä. Osa on asunut näin vuosikausia, joukossa on useamman polven kodittomia. On nuoria, joiden äiditkin ovat olleet kodittomia. On nuoria, jotka ovat perheen hajoamisen tai vanhempien kuoleman jälkeen jääneet kodittomiksi. On vammaisia ja fyysisesti tai psyykkisesti sairaita, vankilasta vapautuneita, huumeiden ja muiden päihteiden käyttäjiä. Joukossa on liian kalliiden vuokrien takia asunnottomia, osa on asunnottomia, koska heidän on esim. mielenterveysongelmien takia vaikea saada asuntoa mistään. Lisäksi on vaeltelevia kodittomia, jotka asuvat näillä alueilla jonkin aikaa ja muuttavat sitten muualle.

Saadaaksen suurimman jokikanavan alueen tyhjennettyä kodittomista ja heidän tavaroistaan, Santa Anan kaupunki päätti myöntää kodittomille maksusitoumuksia paikallisiin motelleihin vähintään kuukauden ajaksi, kunnes kaupunki saa järjestettyä muita asuntoja. Ihmisiä on kuljetettu heille varattuihin motelleihin, jotta kaupungin joen varauomassa oleva telttakylä voidaan purkaa pois.

Kolmannen sektorin toimijat ovat lajitelleet kodittomien tavaroita niihin, jotka on viety roskiin ja niihin, jotka kaupunki on luvannut siirtää muualle ja säilyttää. Niitä, jotka eivä ole halukkaita muuttamaan motelliin on uhattu pidättämisellä. Muuttamispakkoa kaupunki perustelee joen ylivuotokanavan huoltotöillä.

Kaliforniassa ollaan laajasti sitä mieltä, että yhä paheneva asunnottomuuskriisi on huonon politiikan seurausta. Toisaalta kodittomien ahdinkoa ymmäretään, eikä asunnottomuutta pidetä näiden ihmisten omana syynä. Toisaalta on myös koventuneita äänenpainoja siitä, että kodittomat eivät halua ottaa palveluita vastaan, eikä työttömyys tai kohtuuhintaisten asuntojen puute ole asunnottomuuden syy, vaan se, että kodittomat eivät halua elää yhteiskunnan normien mukaan.

Kiinteistöjen ja talojen omistajat valittavat asuinalueidensa arvon alentumisesta, koska kaikille yhteiset alueet (mm. puistot) ovat roskaantuneet, muuttuneet epäsiisteiksi ja asuinalueille on levinnyt rikollisuutta (pahoinpitelyjä, murtoja, ryöstelyä jne). Jotkut vaativat liittovaltiolta kovempia otteita rikollisuuden suhteen, jopa niin, että pieniäkään rikoksia (ikkunoiden rikkominen, julkinen juopottelu jne.) seuraisi rangaistus, jotta yhteiskunta lähettäisi kovan viestin siitä, että mitään rikollisuutta ei alueella suvaita.

Osa asukkaista pelkää tarttuvien tautien vaaraa, joita asunnottomat ja heidän ulosteet voivat levittää. Turvallisuus on myös heikentynyt ja julkiset puistoalueet poistuneet kaikkien asukkaisen käytöstä, kun ne ovat muuttuneet telttakyliksi. Kalifornian päihdepolitiikka saa myös arvostelua osakseen, osa asukkaista on sitä mieltä, että Kaliforniassa sijaitsevat lukuisat päihde- ja huumeiden vieroitusklinikat (”Katkaisuklinikoiden Riviera”) vetävät puoleensa asunnottomia. Jotkut haluaisivat, että kaupungit kustantaisivat kodittomien muuttamisen muualle. Myös kuukauden pituisten maksusitoumusten antamista paikallisiin motelleihin on arvosteltu siitä, että se vetää alueella vain uusia asunnottomia. Kaupunki on vastannut, että maksusitoumuksia annetaan vain niille, jotka ovat aikaisemmassa kartoituksessa listattu asunnottomiksi.

Eräs 28-vuotias nainen kertoo, että on innokas muuttamaan motelliin. Tämä on jo viides kerta, kun hänet on häädetty Orange Countyn asunnottomien leiristä. Hän joutui kodittomaksi teini-ikäisenä 12 vuotta sitten, kun hänen äitinsä kuoli. Siitä lähtien hän on elänyt Teksasissa, Long Beachillä, Los Angelesissa ja Fountain Valleyssä ajautuen huume- ja varkausrikoksiin. Hän muutti Orangeen pari kuukautta sitten kunnan virkailijan neuvosta. Hän toivoo, että kuukauden motelliasuminen antaisi hänelle mahdollisuuden saada elämänsä raiteilleen. Hän on äskettäin saanut kokoaikaisen työpaikan paikalliselta rakennustyömaalta. Hän on sitä mieltä, että kuukauden säännöllisen elämän jakso auttaa häntä säästämään tarpeeksi, jotta hän voisi päästä omaan asuntoon. "Haluaisin, että se johtaisi parempaan kuin mitä minulla nyt on".

Eräs 47-vuotias mies on iloinen pääsystä asumaan sisällä, mutta huolissaan siitä, kuinka hän sopeutuu sääntöihin, sillä hän on tottunut asumaan ulkona muiden kodittomien kanssa. "Menen motelliin, koska en halua joutua vankilaan", hän sanoo. "Mutta motelli on vain laastari haavoihin, kun emme tiedä mitä tapahtuu kuukauden jälkeen."

Päättäjät hyväksyivät ”hätäapupaketin”, joka sisälsi maksusitoumuksen motelliin, ruokiin ja terveystarkastuksen kaikille tilapäiseen majoitukseen tuleville ja lisää vuodepaikkoja jo olemassolevissa majoitustiloissa. Motellimaksusitoumukset ovat keino ostaa aikaa samalla kun perustetaan hätäsuojia muihin tiloihin.

Yleisesti Kaliforniassa ymmärretään, että kodittomuuden ratkaiseminen vaatii eri tahojen välistä yhteistyötä, niin paikallistoimijoiden, vapaaehtoistyöntekijöiden kuin yksityissektorinkin, mukaan lukien jatkuva työ City Net-kaltaisten toimijoiden kanssa. Ihmiset ymmärtävät, että kodittomuuden, mielisairauksien ja päihteiden väärinkäytön kriminalisointi ei ole ratkaisu, vaan viranomaisten käytäntöjen pitäisi näkyä siinä, että toteutetaan ohjelmia, jotka auttavat kodittamat rikkomuksiin syyllistyneet palvelujen piiriin.

Palveluiden tuottajien, kuten Orange Countyn neulojen vaihto-ohjelman, joka hiljattain häädettiin Santa Anan Civic Centeristä (=palvelukeskus), pitäisi antaa toimia, ei vain kansanterveyden näkökulmasta, vaan myös siksi, että ne saavuttavat ne väestöryhmät, joita muut eivät pysty tavoittamaan.

Suomessakin valtion ja jokaisen kaupungin pitää tehdä ripeitä, konkreettisia toimia kodittomuuden vähentämiseksi. Toivon seuraavan maan hallituksen ottavan tämän kärkihankkeekseen. Meidän ei kannata odottaa sitä, että ongelma räjähtää käsiin.

Olkapäätä, ei kyynärpäätä!

Keskiviikko 14.2.2018

Olin tänään, ystävänpäivän aamuna Velallisten Tuki ry:n varapuheenjohtajan Hilkka Laikon kanssa keskustelemassa MTV3 Huomenta Suomi -lähetyksessä ulosottovelallisten ahdingosta ja epäkohdista, jotka Suomessa tulee korjata.

https://www.katsomo.fi/sarja/huomenta-suomi-33001003/velkahelvetti-piinaa-satoja-tuhansia-877334

Ehdimme sanoa vain pienen osan laajasta ongelmasta, mutta tämä oli hyvä päänavaus. Toivoni vahvistui, että nyt Suomessa käytäisiin kunnon keskustelu ja tehtäisiin korjaavat toimenpiteet lakeihin, laittomuuksiin ja valvontaan velallisten ahdingon helpottamiseksi ja ihmisten oikeusturvan takaamiseksi.

1990-luvun laman ja 2008 laman aikana tapahtuneet vääryydet ovat vieläkin korjaamatta ja niin kauan kun näin on, tilanne Suomessa on kuin märkivä, mätänevä avohaava. Eheytyminen ja yhteiskunnan paraneminen vaatii sekä 90-luvun että 2008 kriisien ja työttömyyden vuoksi velkaantuneiden pelastamista ikuisesta velkavankeudesta.

Moni heistä on jo velkansa moninkertaisesti korkoina ja perintäkuluina maksaneet. Esimerkiksi eräs työssäkäyvä henkilö kertoi joutuneensa ulosottoon vuonna 2009. Alkuperäinen velka oli 63 000 euroa. Lähes 9 vuoden maksamisen jälkeen, ulosotto on saanut häneltä 65 000 euroa, mutta pääoma on lyhentynyt vain 5000 euroa. Hänellä on siis vielä maksamatta 58 000 euroa. Ei tällaisissa menettelyissä ihmisten elinikä riitä vapautumaan velkahelvetistä ja olenkin kuullut ulosottomiesten todenneen velkasaatavista, että: ”Maksamalla se ei koskaan lopu.” Tilanne on mielestäni järjetön ja kohtuuton.

Velalliset ymmärtävät, että velka on maksettava pois, mutta eivät ymmärrä nykyjärjestelmää, joka on koronkiskontaa ja ihmisten pitämistä velkavankeudessa lopunikänsä. Ulosotto on kuin ikuinen rangaistus ja pidempi tuomio kuin henkirikoksista annettavat tuomiot. Ihminen kulkee vankina vapaudessa, eli velkavankina.

Ulosottovelallisuus on yli puolta miljoonaa suomalaista koskettava tilanne ja jokaiselle heille henkilökohtainen tragedia. Heidän läheisensä, lapsensa kärsivät ja ihmiset kokevat Suomen syrjäyttävän heidät yhteiskunnan ulkoreunoille, pimeisiin notkoihin. Moni on menettänyt terveytensä, masentunut ja menettänyt työkykynsä tai se on vaakalaudalla mennä.

Nykyjärjestelmää tulee korjata velalliselle kohtuullisemmaksi ja inhimillisemmäksi. Yhteiskunnan tulee aina olla pienemmän puolella vahvemman mielivaltaa vastaan.

Tarjotaan ihmisille erityisesti tänään ja vuoden jokaisena päivänä olkapäätä, ei kyynärpäätä. Hyvää ystävänpäivää!

Kohtuuttomista veloista ja perintäyhtiöistä eroon

Tiistai 13.2.2018

Suomessa elää paljon heikossa taloustilanteessa olevia ihmisiä. Maksuhäiriöt lisääntyivät jyrkästi työttömyyden seurauksena viimeisten lamavuosien aikana. Ihmiset ovat joutuneet ikuiseen oikeustaisteluun, koska virheellisiin aiempiin päätöksiin vedotaan oikeuskäsittelyissä, eikä niitä korjata.

Ulosotot koskettavat yli puolta miljoonaa suomalaista vuodessa. Mielestäni tämä on kansallinen hätätila! Olen puhunut eduskunnassa ulosottovelallisten asemasta ja jättänyt ministerille kirjalliset kysymykset pienituloisten ulosottovelallisten ahdingon korjaamiseksi, lasten ulosotosta ja viime viikolla sosiaalisesta luototuksesta.

Mielestäni kuntien antama sosiaalinen luototus on tärkeää, koska sillä autetaan kuntalaisia saamaan taloutensa hallintaan, katkaisemaan velkakierre, kuntoutumaan, työllistymään, saamaan asunto tai pääsemään yli muusta kriisistä.

Suomessa noin 30 kuntaa myöntää sosiaalista luottoa asukkailleen. Luoton myöntäminen on kunnille vapaaehtoista, mikä asettaa vähävaraiset ihmiset huomattavan eriarvoiseen asemaan kotikunnastaan riippuen.

Kuntien luottotappioriski on ollut pieni, vain noin prosentin verran. Ihmiset hoitavat asiansa, kun heille annetaan siihen mahdollisuus.

Mielestäni sosiaalinen luototus on yhtenäistettävä koskemaan kaikkia kuntia. Toivon kaikkien Etelä-Savon kuntien ottavan sen käyttöön.

Kannustan myös Etelä-Savon kuntia ja kuntayhtymiä lopettamaan perintäyhtiöiden käytön. Mikkelin kaupunki teki tämän päätöksen SDP:n valtuustoryhmän aloitteesta. On käsittämätöntä, että Essotekin käyttää perintäyhtiöitä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen perintään. Jopa alaikäiset ovat joutuneet Essoten laskujen perinnän kohteiksi, vaikka se on vastoin oikeusministeriön kantaa.

Eduskunnan käsittelyssä on paraikaa hallituksen esitys, jossa ehdotetaan perintätoimen luvanvaraisuudesta luopumista. Alalla vallitsee jo nyt viidakon lait ja niitä vielä lievennettäisiin! Aluehallintovirasto on todennut, ettei sillä ole resursseja valvoa laittomuuksia. Esimerkiksi PRA International on saanut USA:ssa 80 miljoonan dollarin sakot laittomasta perinnästä. Aivan samaa toimintaa yritys harjoittaa Suomessa. Hallituksen esitystä perinnän luvanvaraisuuden poistamisesta ei missään nimessä saa hyväksyä.

Käräjäoikeudet ovat käsitelleet velka-asioita 50 000 kpl vuonna 1995, 70 000 kpl vuonna 2005 ja 300 000 kpl vuodessa 2010-luvulla. Tämä on kriisiyttänyt oikeuslaitoksen, joka ei selviydy työtaakasta ja antaa sen takia virheellisiä tuomiota. Tilanne on kestämätön ja vastoin oikeusvaltioperiaatteita.

Tarpeet korjata ulosottovelallisten asemaa ja suitsia perintäyhtiöiden häikäilemätöntä toimintaa ovat mittavia. Ensisijaisesti on nostettava ulosoton suojaosuutta, korjattava velkaa paisuttava korkomenettely, estettävä velan vanhentumisen pitkittäminen ja oikaistava virheelliset, perusteettomasti määrätyt velkatuomiot ja virheet.

Lakien uudistaminen parantaisi ulosottovelallisten työllisyyttä ja lisäisi ihmisten hyvinvointia.

Päivähoitoon lisää työntekijöitä!

Perjantai 9.2.2018

Jätin opetusministerille kirjallisen kysymyksen päivähoidon henkilöstön määrästä.  

Mielestäni kuntien toiminta vaikuttaa oudolle, kun ammattiliittojen ylityö- ja vuoronvaihtokiellon alettua kunnissa supistettiin päiväkotien aukioloaikoja ja lasten hoitopaikaksi voitiin osoittaa toinen päiväkoti. Myöskään vuorohoidossa ei pystytty enää vastaamaan perheiden muuttuneisiin hoidontarpeisiin.  

Kysehän on vain siitä, että työntekijät noudattavat heille tehtyä työvuorolistaa. Ylityö- ja vuorovaihtokielto ei tarkoita sitä, että työntekijät jättäisivät työnsä hoitamatta. Se tarkoittaa sitä, että he tekevät työvuoronsa niin kuin ne on työnantajan kanssa sovittu. Tätä sopimista kutsutaan työvuorolistaksi, joka on virallinen asiakirja.  

Millään työpaikalla työntekijän ei pitäisi joutua jatkuvasti joustamaan vaihtamalla työvuoroja ja jäämällä ylitöihin. Päivähoidon työntekijöilläkin on oma elämänsä, lapset ja harrastukset, jotka eivät saa kärsiä jatkuvien joustojen ja päivähoidon aliresurssoinnin vuoksi.  

Tilanne ylityö- ja vuoronvaihtokiellon aikana kertoo siitä, että kunnissa ei ole päivähoidossa riittävästi vakituista henkilökuntaa, vakituista varahenkilöstöä eikä riittävästi sijaisia. Lasten turvallisuus sekä varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttävät, että ryhmissä on oltava koko ajan riittävä, vähintään suhdeluvun täyttävä määrä henkilökuntaa.  

Toivon ministerin reagoivan ja puuttuvan tilanteeseen ja vahtivan varhaiskasvatuslain sisällöllistä toteutumista, lasten päivähoidon turvallisuutta ja korkeaa laatua sekä henkilöstömitoituksen noudattamista. Ei ole normaalia, jos päivähoito ei pysty noudattamaan varhaiskasvatuslakia ilman työntekijöiden jatkuvia ylitöitä ja vuoronvaihtoja.

Tästä pääset kirjalliseen kysymykseen.

Sosiaalinen luototus yhtenäistettävä koko maahan

Tiistai 6.2.2018

Jätin kirjallisen kysymyksen sosiaalisesta luototuksesta. Olen aiemminkin puhunut eduskunnassa ulosottovelallisten asemasta ja tehnyt kirjallisen kysymyksen pienituloisten ulosottovelallisten tilanteesta ja lasten ulosotosta.

Mielestäni kuntien antama sosiaalinen luototus on tärkeää, koska sillä ehkäistään taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä autetaan ihmisiä saamaan taloutensa hallintaan, katkaisemaan velkakierre, kuntoutumaan, työllistymään, saamaan asunto tai pääsemään yli muusta kriisistä. Yli puolet sosiaalisten luottojen saajista on palkansaajia, seuraavaksi suurin ryhmä on eläkeläiset.

Suomessa noin 30 kuntaa myöntää sosiaalista luottoa oman kuntansa asukkaille. Luoton myöntäminen on kunnille vapaaehtoista, mikä asettaa vähävaraiset ihmiset huomattavan eriarvoiseen asemaan kotikunnastaan riippuen.

Sosiaaliselle luotolle on selkeä tarve, sillä Suomessa elää paljon heikossa taloustilanteessa olevia ihmisiä. Maksuhäiriöt lisääntyivät jyrkästi työttömyyden kasvun seurauksena viimeisten lamavuosien aikana.

Mahdollisuus saada kohtuullisin lainaehdoin luottoa saadakseen elämänsä takaisin raiteilleen, tukee myös lapsiperheiden vanhempien hyvinvointia, mikä vaikuttaa suoraan lasten elämään ja lasten köyhyyteen korjaavasti.

Kuntien luottotappioriski on ollut pieni, vain noin prosentin verran. Ihmiset hoitavat asiansa, kun heille annetaan siihen mahdollisuus.

Mielestäni sosiaalinen luototus on yhtenäistettävä koskemaan kaikkia kuntia. Toteutuakseen se edellyttää lainsäädännön uudistamista ja kysyin ministeriltä muun muassa, aikooko hän esittää sosiaalisesta luototuksesta annettua lakia muutettavaksi siten, että myös sosiaalinen luototus ulotetaan jokaisen kunnan lakisääteiseksi tehtäväksi yhtenäisesti koko maassa ja miten ministeri aikoo varmistaa sosiaalityön ja sosiaalisen luototuksen saumattoman yhteistyön toteutumisen, kun sosiaalityö siirtyy maakuntien tehtäväksi.

Koulut ja päiväkodit lasten lähelle

Lauantai 27.1.2018

Yksinäisyys on monen lapsen ja nuoren elämänlaatua heikentävä asia.  Tutkimusten mukaan joka viides lapsi tai nuori kärsii vakavasta yksinäisyydestä. Lapsuudessa koettu pitkäaikainen yksinäisyys jatkuu usein myös nuoruudessa, mikä syrjäyttää nuoria ja työntää heitä yhteiskunnan ulkoreunoille.

Mikkelin kaupunginvaltuusto on asettanut tavoitteeksi asukkaiden hyvinvointierojen kaventamisen, eriarvoisuuden ehkäisyn, yhteisöllisyyden lisäämisen, mielen hyvinvoinnin edistämisen, yksinäisyyden ja syrjäytymisen vähentämisen.

Mikkelin tulee ryhtyä nyt ripeästi toimeenpanemaan tavoitteita. Mielestäni yhtenä tärkeänä arjen toteuttajana on päivähoitopaikkojen ja erityisopetuksen hajauttaminen lähelle lapsia.

Päivähoito on lähipalvelu. Se tarkoittaa sitä, että lapsen pitää päästä päivähoitoon omalla asuinalueellaan, jolloin lapsi tutustuu oman lähiympäristönsä lapsiin ja saa mahdollisuuden kuulua luonnollisen ympäristönsä kaveripiiriin. Kavereiden kanssa leikkiminen voi ystävystymisen myötä jatkua myös viikonloppuisin ja loma-aikoina helposti ja turvallisesti omassa pihapiirissä. Päivähoidossa muodostuneet kaverisuhteet tukevat lapsen koulupolkua, kun saman ikäluokan lapset jatkavat yhdessä koulutaivalta samalta asuinalueelta. 

Tällä hetkellä aivan liian useat mikkeliläiset lapsiperheet joutuvat kuljettamaan lastaan päivähoitoon oman asuinalueensa ulkopuolelle ja aivan liian moni erityisoppilas käy koulua muussa kuin lähikoulussaan.

Perusopetuslaki takaa lapsille oikeuden lähikouluun ja riittävän varhaisen ja ennaltaehkäisevän tuen oppimisvaikeuksiin ym. tuen tarpeisiin omassa koulussaan. Lähikouluperiaate tarkoittaa sitä, että lapsi voi käydä lähikouluaan eli sitä koulua, jonka oppilaaksi hän asuinpaikkansa perusteella kuuluu. Mikkelissä erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat heikommassa asemassa kuin muut. Osa erityisluokkien oppilaista kuljetetaan kauaksi lähikoulustaan ja asuinympäristöstään, mistä voi seurata yksinäisyyttä ja yhteisöllisen tuen vähenemistä.

Erityinen tuki pitää jatkossa Mikkelissä kohdentaa lähelle lapsen asuinympäristöä. Tukea ja apua on saatava omassa lähipäiväkodissa ja lähikoulussa. Meillä on oltava riittävä määrä pienryhmiä, erityisopettajia ja avustajia hajautettuna eri puolille kaupunkia ja tilojen esteettömyyttä on parannettava.

Mikkelin on siirryttävä tiedolla johtamiseen. Kun tiedetään missä lapset asuvat, on näille alueille perustettava tarpeen mukainen määrä palveluita. Tällä tavalla vältämme myös turhat investoinnit. Oli ja on aivan pöljää tehdä massiivisen suuria päiväkoteja keskelle ei mitään, kuten tehtiin Kalevankankaalle, jonne lapsia kuljetetaan autoilla Mikkelin eri lähiöistä. Jokainen lähiö tarvitsee omat palvelunsa. Kaupungin lähiöiden palveluiden vahvistaminen on myös ympäristöystävällistä, kun turhat autolla ajelut jäävät pois.

Lasten koulumatka-aikoja lyhennettävä!

Maanantai 22.1.2018

SDP:n valtuustoryhmä teki alla olevan valtuustoaloitteen.

Mikkelin kaupunginvaltuustolle 22.1.2018

VALTUUSTOALOITE LASTEN KOULUMATKA-AIKOJEN LYHENTÄMISEKSI

Koulukuljetuksen piirissä on Mikkelissä päivittäin yli 1300 lasta eli noin joka kolmas, joten koulumatkoihin kuluvalla ajalla on suuri merkitys kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä päivittäiseen elämään.

Mikkelissä on käynyt niin, että 10-15 minuutin suora automatka pidentyy jopa tunnin mittaiseksi, koska kaupunki on järjestänyt taksi- ja bussikyydit niin, että koulukyyti ei aja suorinta reittiä kouluun, vaan kiertelee pikkuteitä pitkin keräten oppilaita kyytiin. Matkapahoinvoinnista kärsivät lapset voivat huonosti ja ovat aamupäivän ajan koulussa pahoinvoivia. On selvää, että opiskelu kärsii. Ei ole lasten edun mukaista, että he istuvat useita tunteja päivässä autossa turvavöihin sidottuna. Tämä ei varsinkaan ole Liikkuvan Mikkelin tavoitteiden mukaista!

Mikkeliläisten lasten arjen hyvinvointi on heikentynyt, kun koulumatkaan kuluu liian paljon aikaa. Seurauksena on koulukyydin odottamisesta, pitkästä matkasta ja autossa istumisesta väsyneitä oppilaita, keskittymisvaikeutta oppitunneilla ja oppimistulosten heikkenemistä. Lasten harrastamiseen ja vapaa-aikaan käytettävissä oleva aika on vähentynyt.

Edellä olevan perusteella SDP esittää, että Mikkelissä aletaan noudattaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 31 artiklassa mainittua lapsen oikeutta leikkiin, harrastamiseen ja vapaa-aikaan ja päätetään, että mikkeliläisten kuljetusoppilaiden päivittäinen koulumatka odotuksineen saa kestää enintään 1,5 h tuntia nykyisen 2,5 tunnin sijaan. Jos oppilas on lukuvuoden alkaessa täyttänyt 13 vuotta, saa koulumatka kestää enintään kaksi tuntia nykyisen kolmen tunnin sijaan.

Lisäksi esitämme, että samalla Mikkelin kaupunki päättää, että koulukuljetukseen on oikeus myös niillä lapsilla, jotka jäävät koulupäivän päätteeksi koulun kerhoihin. Kerhosta kotiin on päästävä maksuttomalla koulukuljetuksella. Näin taataan myös kuljetusoppilaille mahdollisuus osallistua kerhoihin.

Mikkelissä 22.1.2018

Satu Taavitsainen
Markku Aholainen
Jarno Strengell
Jatta Juhola
Paavo Barck
Hannu Tullinen
Tapani Korhonen
Jenni Tissari
Marita Hokkanen
Raine Leena Lehkonen
Soile Kuitunen
Petri Tikkanen
Jaana Vartiainen

"On rakennettava sellainen Suomi, jossa kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä"

Maanantai 18.12.2017

Itsenäisyyspäivän aattona eduskunnan istuntosalissa juhlittiin itsenäisyyttä teemalla ”yhdessä". Silloin, eduskunnan juhlaistunnossa siteerattiin presidentti Kallion sanoja itsenäisyyden alkuvuosilta: "On rakennettava sellainen Suomi, jossa kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä".

Tässä hengessä me sosialidemokraatit olemme tehneet töitä tänä syksynä ja tulemme jatkamaan joulun jälkeen.

Suomella ei ole varaa lisätä eriarvoisuutta. Seuraukset voivat olla hyvin vakavia, jos ihmisten taloudellinen ja sosiaalinen epävarmuus kasvavat ja ihmisten välinen luottamus rapautuu.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on vedonnut yhteiskunnan heikoimpiin, sairaimpiin ja köyhimpiin ja vaatinut heitä antamaan vähistään, jotta Suomi saataisiin kuntoon. Suurituloisia Sipilä on kehottanut vain lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen, unohtaen sen, että verotus on ainoa keino tasata tuloeroja ja saada hyvätuloisetkin osallistumaan valtion talouden tasapainottamiseen.

Maan hallituksen ankaran, lähes 4 miljardin leikkauslinjan maksajiksi jäivät pieni- ja keskituloiset perheet, lapset, nuoret, opiskelijat, työttömät, eläkkeensaajat, sairastuneet ja vammaiset. Kovat leikkaukset jatkuvat joka vuosi syventäen ihmisten ahdinkoa. Jopa diabeteslääkkeistä on leikattu ja keliakiakorvaukset on lakkautettu. Arvovalinnoista tai niiden puutteesta kertovat hyvin niin lomarahojen kiky-leikkaukset kuin koulutuslupauksen pettäminenkin.

Harva uskoisi, että kaiken tämän jälkeen hallitus kehtaa jakaa omille etupiireille merkittäviä veroetuuksia. Mutta kyllä Sipilän hallitus kehtaa, sillä hallituksen talouspolitiikasta puuttuu sydän. Vetoomuksista ja lupauksista huolimatta oikeudenmukaisuutta ei ole palautettu, vaikka Suomi saa maailmantaloudesta vetoapua ja maamme talous kasvaa vihdoin.

Hallitus on perustellut leikkauslinjaansa julkisen talouden kuntoon laittamisella. Samaan aikaan hyvätuloisia suosivat verojen alennukset ovat heikentäneet Suomen valtion kassaa ja näin hyvinvointipalveluiden rahoituspohjaa. Hallitus on tietoisesti unohtanut, että missään maassa ei ole saatu leikkaamalla aikaan kasvua ja työllisyyttä.

Suomi ei tule kuntoon, sillä hallituksen oman budjettikirjan mukaankin julkisen talouden rakenteellinen alijäämä kasvaa vuodesta 2016 vuoteen 2019. Julkisen talouden tila ei siis suinkaan Sipilän toimin parane, vaan heikkenee, toisin kuin moni suhdannepölyn sokaisema hallituspuolueen edustaja vielä väittää.

On suurten uudistusten aika!

Niin kuin Joulun sanoma on toivoa antava, on SDP:n tavoitteet tulevaisuuteen katsovat. Esitämme kolmea tavoitetta Suomen eriarvoistavan suunnan kääntämiseksi:

1. Palautetaan oikeudenmukaisuus
2. Tehdään työllisyyttä nostavia fiksuja uudistuksia
3. Vahvistetaan osaamista ja tuottavuutta

Ensiksi, oppivelvollisuus on tuotava rohkeasti nykyaikaan. Pelkkä peruskoulun tutkinto ei enää riitä nuorten työelämään pääsemiseen. Pidennetään oppivelvollisuutta 18-vuoteen ja tehdään ammattikoulut ja lukio samalla maksuttomiksi.

Toiseksi, lasten varhaiskasvatus on parhaita investointeja, joita yhteiskunta voi tehdä. Pienennetään varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja, palautetaan työttömien lasten subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen ja poistetaan maksut. Uudistukset maksavat itsensä monin verroin takaisin.

Kolmanneksi, perhevapaauudistus on toteutettava heti. Perhevapaiden uudistaminen lasten ja perheiden ehdoilla on toimiva keino lisätä tasa-arvoa työmarkkinoilla ja parantaa samalla työllisyyttä.

Neljänneksi, koulutustaso on käännettävä jälleen kasvuun. Vielä vuosituhannen alussa Suomessa oli maailman koulutetuin väestö. Nyt monet maat ovat menneet ohi. Me haluamme kääntää tämän kehityksen. On hyvä muistaa, mitä Presidentti Paasikivi sanoi aikoinaan hyvin viisaasti: "Kansanopetus on niin tärkeää, ettei siinä ole varaa ottaa taka-askelia vaikeinakaan aikoina". Uskomme koulutukseen ja lasten varhaiskasvatukseen. Ne ovat parhaita keinoja estää nuorten syrjäytyminen ja edistää työllisyyttä.

Viidenneksi, SDP varaa riittävät resurssit työllisyyden hoitoon. Emme hyväksy sitä, että hallitus jälleen kerran leikkaa työttömiltä, nyt aktiivimallin nimissä. Syyttelyn ja rangaistusten sijaan työttömät tarvitsevat töitä ja kunnon palveluja, kuten palkkatukityötä.

SDP:n ajattelu lähtee siitä, että meillä ei ole Suomessa varaa olla pitämättä kaikkia ihmisiä mukana. Ketään ei saa syrjäyttää. Meidän mielestä kasvun tulee kuulua kaikille. Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!

Surkea päätös alkoholipolitiikassa

Perjantai 15.12.2017

Tänään eduskunta teki surkean päätöksen alkoholipolitiikassa. Kahden äänen enemmistöllä se päätti, että päivittäistavarakaupoissa myytävien juomien alkoholipitoisuuden enimmäisrajan nostettiin 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin sekä valmistustaparajoitus poistettiin. (Miten kukakin äänesti? Tarkista tästä)

En kannattanut prosenttirajan nostamista enkä valmistustaparajoitteen poistamista. Eduskunnan on edistettävä väestön terveyttä, kuten perustuslaki edellyttää. Meillä on velvollisuus tukea lasten hyvinvointia ja turvattava jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön.

Alaikäisten alkoholinkäyttö ja humalajuominen ovat vähentyneet Suomessa vuosituhannen alusta. Lainmuutos aiheuttaa asiantuntijoiden mukaan alkoholinkäytön kääntymisen kasvuun. Alkoholipitoisuus pullossa/tölkissä nousee 17 %, mikä lisää humalan astetta. Nuoret ovat aikuisia pienipainoisempia, jolloin pienempi määrä alkoholia aiheuttaa heille vakavamman humalatilan. Valtaosassa juomakerroista saadaan enemmän alkoholia, vaikka juomaa juotaisiin sama määrä kuin ennen.

Prosenttirajan nosto on ristiriidassa alkoholilain tavoitteiden kanssa. Lain tarkoituksena on kulutusta ohjaamalla ehkäistä yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja.

Prosenttirajan nosto on ristiriidassa myös muiden lakien kanssa.

Terveydenhuoltolain mukaan on edistettävä ja ylläpidettävä väestön terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä sekä sosiaalista turvallisuutta.

Päihdehuoltolain perusteella on ehkäistävä ja vähennettävä päihteiden ongelmakäyttöä sekä siihen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja, sekä edistää päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta.

Raittiustyölaissa tavoitteena on kansalaisten terveiden elämäntapojen vahvistaminen ja ohjaaminen välttämään päihteiden ja tupakan käyttöä.

Alkoholinkäyttöön liittyvien kustannusten hintalappu on jo nykyään miljardi euroa vuodessa valtiolle ja kunnille. Prosenttirajaa nostamalla lisähintalappu sosiaali- ja terveydenhuollolle arvioidaan olevan vähintään 20 miljoonaa. Esimerkkinä, että katkaisuhoito maksaa noin 125 e/vrk, haimatulehduksen hoito 30 000 e, maksansiirto 98 000 e. Huostaanotetun lapsen laitoshoito 110 000 e/vuosi, lasten ja nuorten psykiatrinen hoito 630 e/vrk.

Sotessa alkoholi työllistää ensihoitoa, erikoissairaanhoitoa, hätäkeskusta, kotihoitoa, terveydenhoitajia, kätilöitä, lastensuojelua, lääkäreitä, sairaanhoitajia, lähihoitajia, terapeutteja, sosiaalityöntekijöitä jne jne.

Muualla julkisella sektorilla alkoholi työllistää poliiseja, palomiehiä, nuorisotyöntekijöitä, koulukuraattoreja, opettajia, pappeja, diakoneja ja vankiloita jne jne.

Alkoholi lisää haittoja erityisesti nuorilla: tapaturmat, alkoholimyrkytys, suojaamaton seksi, seksikokemukset ja muu toiminta joita kadutaan, häiriökäyttäytyminen, ei-toivotut raskaudet, konfliktit lähiympäristön ja virkavallan kanssa, negatiiviset vaikutukset nuoren aivojen kehitykseen ym. lisääntyvät.

Alkoholipolitiikka on tasapainottelua terveyden, työllisyyden ja talouden välillä. Alkoholin kokonaiskulutuksen vähenemiseen vaikuttaa eniten saatavuus ja hinta. Viime hallituskaudella tehtyjen alkoholiveron korotusten avulla kokonaiskulutusta saatiin käännettyä alaspäin. Lainmuutos kumoaa saadut hyödyt alkoholinkulutuksen noustessa ja lisää ihmisten välisiä terveyseroja. Alkoholihaitat eivät ole vain suurkuluttajien ongelma, vaan saatavuus lisää kulutusta kaikissa väestöryhmissä, aivan tavallisten työssäkäyvien ihmisten, perheiden äitien ja isien, eläkeläisten ja nuorten joukossa.

Toivoin, että kansanedustajilla olisi ollut äänestäessään kansanterveyden edistäminen kirkkaana mielessään eikä prosenttirajaa olisi nostettu. Kenenkään etu ei ole yhä kasvavat kustannukset sosiaali- ja terveydenhuollossa, turvallisuudessa ja lääkekustannuksissa, miljoonien suomalaisten inhimillisiä kärsimyksiä unohtamatta.

Jopa sylivauvoja ulosotossa! Mikä Suomea oikein vaivaa?

Perjantai 24.11.2017

Jätin Lapsen oikeuksien viikon päätteeksi, kirjallisen kysymyksen alaikäisten lasten ulosotosta ja maksuhäiriömerkinnöistä.

Suomessa joutuu maksamattomien laskujen vuoksi ulosottoon myös alaikäisiä lapsia. He joutuvat ulosoton piiriin mm. vanhempiensa maksamatta jääneiden perintö-, lahja- tai jäännösverojen vuoksi. Alle vuoden ikäisiä sylivauvojakin on ulosotossa. Myös sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuja osa kunnista ja kuntayhtymistä lähettää lapsen nimellä ja jos vanhemmat eivät laskua maksa, tahriintuu lapsen nimi. Lapsella ei kuitenkaan ole ollut oikeutta vaihtoehtoihin ja oikeutta vaikuttaa.

Lastensuojelulain mukaan yhteiskunnan on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Alaikäisen, jolla ei ole vielä ammattia ja työtä ja mahdollisuutta maksaa laskujaan ja velkojaan, tilanne on erittäin huono. Alaikäisten on vaikea neuvotella maksusopimuksista velkojiensa kanssa. Heillä ei ole riittävästi tietoa ja osaamista. Eikä lasten kuulu edes joutua sellaisia neuvotteluita hoitamaan. Mielestäni nykyinen käytäntö on lastensuojelulain vastainen. Ylivelkatilanteeseen ajautuneella aikuisellakaan velallisella ei välttämättä ole nykyään montaa realistista vaihtoehtoa velkaongelman ratkaisemiseksi.

Asia on äärimmäisen vakava, sillä talousongelmat vaikuttavat ihmisten jaksamiseen monella eri tavalla. Maksuhäiriömerkinnät hankaloittavat arkielämää: Asunnon, kotivakuutuksen, sähkösopimuksen, puhelimen, auton ja työpaikan saaminen voi merkittävästi vaikeutua tai estyä jopa kokonaan merkintöjen takia. Talousvaikeudet vaikeuttavat ihmissuhteita ja perhe-elämää. Täysi-ikäiseksi tullessaan on ulosotossa olevien nuorten lähtökohta itsenäiseen elämään huomattavasti heikompi kuin ikätovereidensa.

Eduskunnan työjärjestyksen mukaisesti esitin ministerille vastattavaksi kysymykset:

1. Kuinka monta alle 18-vuotiasta Suomessa on ulosotossa?

2. Mihin toimiin ministeri aikoo ryhtyä alaikäisten ulosottoon joutumisen ja luottotietomerkintöjen ehkäisemiseksi?

3. Mihin toimiin ministeri aikoo ryhtyä alaikäisten ulosotossa olevien ja luottotietonsa menettäneiden sieltä poispääsemiseksi ja heidän rekisteriensä puhdistamiseksi?

4. Onko nykyinen voimassa oleva käytäntö lastensuojelulain vastainen?

5. Onko lasten oikeusturva Suomessa tällä hetkellä liian heikko? Onko alaikäisillä ulosottoon joutuessaan ollut oikeus tietoon, oikeus vaihtoehtoihin ja oikeus vaikuttaa?

Kunnat kehittämään työkykyjohtamista

Tiistai 21.11.2017

Ihmisten työkyky on elintärkeää paitsi ihmisen itsensä kannalta myös yhteiskunnan kannalta, sillä työkyvyttömyys tulee kiistatta kalliiksi. Rahallinen menetys Suomessa on yli 4 miljardia euroa vuosittain, kun huomioidaan sosiaalivakuutuksen työkyvyttömyyskustannukset. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy vuosittain lähes 19 000 ihmistä. Nyt työkyvyttömyyseläkettä saa lähes 170000 ihmistä. Kaikkein huolestuttavinta on, että työkyvyttömyyseläkettä saavien alle 25-vuotiaiden määrä on viime vuosina lisääntynyt huomattavasti.

Jotta kaupungit ja kunnat konserneineen menestyvät, on niissä ajateltava niin, että hyvä ja vaikuttava palvelutoiminta lähtee asukkaiden parhaasta ja palveluista huolehtivien työntekijöiden hyvästä työkyvystä. Tämä tuo myös parhaan taloudellisen lopputuloksen. Henkilöstöä on johdettava niin, että kaiken keskiössä on henkilöstön pitkäaikaisterveyden edistäminen ja työkykyjohtaminen.

Työkykyjohtaminen sisältää työn ja työympäristön kehittämisen lisäksi työkykyriskien varhaisen tunnistamisen ja niihin puuttumisen. Työkykyjohtamisessa hyödynnetään muun muassa varhaista puheeksi ottamista, sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden seurantaa sekä eri tukitoimia työhön palaamiseksi, kuten työtehtävien muokkaamista paremmin työntekijälle sopivaksi.

Erittäin tärkeää työkyvyn ja työyhteisön kannalta on hyvä johtaminen ja työntekijöiden positiivinen tunne ja motivaatio työstä. Keskiössä on aktiivinen vuoropuhelu ja yhteistyö työnantajan, työntekijöiden ja työterveyshuollon välillä.

Jopa 1,9 miljoonalla suomalaisella on sairaus tai vamma. Heistä 600 000 arvioi, että tämä haittaa heidän työllistymistään tai työssä jatkamistaan. Osatyökykyisten työssä jatkamisen isoimmat haasteet eivät kuitenkaan liity vain osatyökykyisyyteen, vaan myös ennakkoluuloihin ja kielteisiin asenteisiin. Lisäksi osatyökykyisten työssä jatkamisen ratkaisut ja mahdollisuudet tunnetaan huonosti.

Oman kotikaupunkini Mikkelin kaupungin työntekijöiden laskennallisten sairauspoissaolojen määrä työntekijää kohden oli vuonna 2016 17,1 kalenteripäivää/työntekijä. Tästä aiheutui yli 2,6 miljoonan euron kustannukset. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja rakennusten sisäilmaongelmat ovat merkittäviä syitä.

Myös Mikkelin kaupungin maksamat, ennenaikaisesta eläköitymisestä aiheutuvat kulut kasvoivat 2015-2016, noin 1,2 miljoonasta lähes 1,6 miljoonaan euroon. Työterveyshuollon kustannuksetkin ovat nousseet; vuonna 2016 menot olivat reilut 1,9 miljoonaa euroa. Erityisesti kasvoivat sairauksien hoidosta aiheutuvat menot.

Tästä huolimatta uskon mahdollisuuteen tehdä Mikkelin kaupungista ja sen konsernista työkykyjohtamisen mallikaupunki. Kannustan Etelä-Savon maakunnan muitakin kuntia asettamaan tavoitteita työkykyjohtamiseen. Mittareina onnistumisesta tulee olla sairauspoissaolojen ja ennenaikaisen eläköitymisen kustannusten laskeminen, työterveyshuollon ja sen kustannusten painottuminen ennaltaehkäisevään toimintaan, työhyvinvoinnin ja työnimun todennettu parantuminen, kuntoutussuunnitelmien ja ammatillisessa kuntoutuksessa olevien henkilöiden määrän kasvu sekä näiden kautta kuntien toiminnan parempi tuottavuus, asiakaspalvelun laatu ja vaikuttavuus.

Aloitteita Mikkelin kehittämiseksi

Sunnuntai 19.11.2017

Viime maanantaina kaupunginvaltuustossa SDP:n ryhmä teki kolme valtuustoaloitetta. Niiden valmistelijoina toimivat allekirjoittanut (Fossiiliton Mikkeli 2025), Soile Kuitunen /sd. (Mikkelin kaupungista ja kaupunkikonsernista työkykyjohtamisen mallikaupunki) ja Jenni Tissari /sd. (Mikkelin Juvantien saattamisesta turvallisemmaksi ja kaupunkiympäristöön sopivammaksi tieosuudeksi).

Valtuustoaloite: Fossiiliton Mikkeli 2025

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttaminen vaatii ripeitä toimia. Mikkelin perinteisenä ekokaupunkina tulee olla aktiivinen, kokoamme suurempi suunnannäyttäjä ilmastopolitiikassa. Mikkelin kaupungin on panostettava asukkaidemme neuvontaan, kannustettava ilmastoviisaisiin valintoihin ja opetettava koululaisia energiakansalaisuuteen.

Ilmastopolitiikassa korostuu sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus; tekemättömät päästövähennystoimet heikentävät tulevien sukupolvien mahdollisuuksia hyvään elämään. Päästövähennystoimet maksavat ja on ymmärrettävä, että helpot ja halvat ratkaisut on jo tehty. Toimien on oltava oikeudenmukaisia ja sosiaalisesti hyväksyttäviä, eikä ratkaisuja voi siirtää 2030 jälkeiseen aikaan ja tulevien sukupolvien maksettavaksi, vaan nykyisten sukupolvien on rahoitettava ilmastonmuutosta hillitseviä tekoja. On toimittava NYT. Jo lähivuodet 2018-2025 ovat kriittisiä.

Suomen energia- ja ilmastotavoitteena on puolittaa liikenteen päästöjen määrä vuoteen 2030 mennessä. Merkittävin päästövähennyspotentiaali on tieliikenteessä, jossa syntyy noin 90 % päästöistä. Onnistuminen liikenteen päästöjen vähentämisessä vaatii monia eri keinoja.

SDP:n valtuustoryhmä esittää ilmastopolitiikan nostamista kaupungin toiminnan keskiöön ja Fossiiliton Mikkeli 2025 toimenpideohjelman laatimista ja toteuttamista Mikkelin kaupungin ja sen konsernin toiminnassa.

Toteutettaviksi toimenpiteiksi ehdotamme muun muassa seuraavia asioita:

Lue lisää »

Ulosottolakiin tulossa pieni parannus

Maanantai 13.11.2017

Sipilän hallitus esittää ulosottolain muuttamista. Ulosoton piirissä on satoja tuhansia suomalaisia, joista yli 40 000 on työttömänä. Jos halutaan parantaa ihmisten hyvinvointia ja  nostaa suomalaisten työllisyysastetta pohjoismaiselle tasolle, tulee todellakin ulosottolakia muuttaa. Hallituksen esitys on pieni askel parempaan, mutta mielestäni se on kuitenkin vielä liian pieni.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että vähintään vuoden ajan työttömyysetuutta saaneet ulosottovelalliset olisivat oikeutettuja enintään 6 kk pituiseen lykkäykseen palkan ulosmittauksesta. Muiden velallisten osalta ulosottomies voisi myöntää lykkäystä enintään 4 kk. Tämä tarkoittaa, että lykkäyksen enimmäiskesto pitenisi kahdella kuukaudella nykyisestä. Tällä kannustetaan hakemaan pitkäaikaisempaa työtä. Lykkäystä voisivat saada sellaiset henkilöt, joiden nettotulot jäävät alhaisiksi eli jotka ovat niin sanotun tulorajaulosmittauksen piirissä. Ehdotuksen mukaan ulosottomies voisi kieltäytyä lykkäyksen myöntämisestä ainoastaan, jos velalliselle on jo aiemmin myönnetty lykkäys ja uusi lykkäys vaarantaisi olennaisesti velkojan maksunsaantioikeuden. Lykkäyksen aikana ulosmittausta ei toimitettaisi siis ollenkaan. Asia jäisi odottamaan lykkäyksen päättymistä, eikä lykkääminen aiheuttaisi velalliselle maksuhäiriömerkintää.

Esityksellä pyritään myös kannustamaan työttömiä työllistämään itsensä yrittäjinä. Jos pitkään työttömänä ollut henkilö työllistyy yrittäjänä, elinkeinotulosta voitaisiin ulosmitata vähemmän kuin nykyinen yksi kuudesosa.

Mielestäni on vielä tarkemmin selvitettävä ulosoton suojaosan korottamisen mahdollisuudet. Pidän hyvänä niitä ehdotuksia, että suojaosaa nostettaisiin ja näin kannustettaisiin ottamaan työtä vastaan. Hyvin usein käy niin, että ulosotossa olevan henkilön ei kannata mennä töihin, koska ulosotto korkoineen vie niin suuren osan palkasta, että palkan osuus jää pienemmäksi kuin toimeentulotuki. Nykyinen suojaosuussäädös ei ole riittävä ja ulosotto tuhoaa pienituloisen ansiotyöhalut. Tämä voitaisiin ratkaista muuttamalla ulosottolakia esimerkiksi niin, että korkeintaan 1/10 osan voimassa olevan yleissitovan työehtosopimuksen mukaisesta tulosta olisi ulosoton alaista.

Ulosottolain kunnollinen perkaaminen hyödyttäisi sekä velallista että velkojaa, velkansa hoitamatta jättäneiden ryhtyessä maksamaan heidän tuloihinsa nähden järjellisempiä osuuksia. Asian korjaamisella olisi myös myönteinen vaikutus kuntien ja valtion verotuloihin sekä toimeentulotukimenot pienentyisivät.

Periaatteina tulee olla, että aina kannattaa tehdä työtä ja velka saadaan asiallisen suuruisena perittyä takaisin. Monien pienituloisten velat koostuvat suhteellisen pienistä laskuista kuten puhelin-, sähkölaskut, vuokrarästeistä jne. Niinpä tuntuukin hyvin kohtuuttomilta korot, joita veloista peritään. Ulosoton velasta täytyisi ensin lyhentää pääoma ja sitten vasta korko. Nyt lyhennetään ensin korkoja ja sitten vasta pääomaa. Osan ulosotossa olevien tulot ovat niin pienet, ettei se riitä pääoman lyhentämiseen, ja siten velka jää roikkumaan.

Viivästyneistä maksuista on rakennettu poikkeuksellisen kannattavaa yritystoimintaa ja olisi syytä puuttua myös perintäyhtiöiden toimintatapoihin. Ulosotto- ja laajemmin velkomisjärjestelmien tarkoituksena on haitallisen ilmiön estäminen ja korjaaminen. Alalla tuntuu kuitenkin rehottavan voiton maksimoinnin ajatus. Tarkoituksenmukaista on, että rahaliikenne toimii, ja velat maksetaan ajallaan ja jos velkaa ei saa maksettua, niin mahdollisimman nopeasti puututaan tilanteeseen, etteivät ongelmat kertaannu. En myöskään lainkaan ymmärrä sitä, että ulosottomiehille maksetaan tulospalkkiota siitä, kuinka paljon saavat velkoja perittyä. Tämä ei käy järkeeni julkista tehtävää hoidettaessa.

Myös velkajärjestelyyn pääsemisen kynnystä tulee madaltaa. Kaikkien kuntien sosiaalitoimessa ei ole esimerkiksi velkaneuvonnan asiantuntemusta tarjolla. Jotta yhä useampi hakija osaisi hakeutua velkajärjestelyn piiriin, voitaisiin esim. lakisäädöksellä vaikuttaa siten, että laskuihin tulee aina laittaa velkaneuvonnan valtakunnallinen puhelinnumero, jonne voi soittaa ja saada apua, jos ei pysty maksamaan laskujaan ajallaan.

Ulosottovelan kestoa täytyy lyhentää 15 vuodesta esim. 10 vuoteen. Uuden alun periaate tulee ottaa käyttöön ja muokata lainoista henkilökohtaisia. Jos velkoja ei voi maksaa, niin niiden täytyy antaa vanhentua. On täysin kohtuutonta, että vielä näinäkin aikoina 90-luvun laman velat ovat joidenkin suomalaisten maksettavana. Kenenkään ei pidä joutua tehtyjen virheiden vuoksi kärsiä kurjuudessa ja varattomana koko loppuelämäänsä.

Ja vielä viimeisenä yksi tärkeimmistä asioita, joihin toivon lakivaliokunnan puuttuvan hallituksen esitystä käsitellessään: Suomessa joutuu maksamattomien laskujen vuoksi ulosottoon jatkuvasti myös alaikäisiä lapsia. Alle 15-vuotiaan joutuminen ulosoton piiriin johtuu yleensä vanhempien maksamatta jääneistä perintö-, lahja- tai jäännösveroista. Alle vuoden ikäisiä sylivauvojakin on ulosoton asiakkaana.

Tyypillisin syy nuoren, 15-17-vuotiaan, ulosottoon joutumiselle ovat maksamattomat joukkoliikenteen tarkastusmaksut ja liikennevakuutukset tai peruuttamattomasta, käyttämättömästä hammaslääkärikäynnistä tulleita hammashoitomaksuja sekä rangaistusmääräyksiä kuten mopolla ylinopeudesta saatuja päiväsakkoja. Valiokunnan on syytä arvioida asiaa erityisesti lastensuojelullisesta näkökulmasta, sekä mihin toimiin olisi mahdollista ja tarpeellista ryhtyä alaikäisten ulosottoon joutumisen ehkäisemiseksi.

Suomen on vaadittava työelämäasioiden parempaa huomioimista EU:n kauppapolitiikassa

Keskiviikko 8.11.2017

Eduskunta käsitteli tänään hallituksen esitystä Kanadan sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välisen talous- ja kauppasopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi. Minua huolestuttaa, sisältääkö tämä CETA-sopimus sellaisia ns. "pienellä präntättyjä tekstejä", jotka kumoavat ne hyvät tavoitteet, joita varmasti sekä Suomella, EU:lla että Kanadalla mitä ilmeisemmin on.

Mielestäni on tiedostettava, että tämän kaltaisiin sopimuksiin voi aina sisältyä riskejä, jotka on tarkkaan käytävä eduskunnan valiokunnissa läpi, ennen kuin sopimus voidaan hyväksyä.

Sopimuksessa ei saa olla mitään sellaista, jolla alennetaan suomalaisia sosiaalisia, työelämän ja ympäristön standardeja.

Vapaakauppaneuvotteluissa meille suomalaisille on tärkeää, että julkiset palvelut jätetään kokonaan neuvottelujen ulkopuolelle samalla kun helpotetaan kaupankäyntiä yksityisellä sektorilla, tarkasti säännellyissä rajoissa.

Yksityisen sektorin vapaakaupan ehdoista Suomelle varmasti yksi tärkein asia on velvoite noudattaa kaikkia työntekijöiden perusoikeuksia, jotka on sovittu kansainvälisessä työjärjestössä ILO:ssa. Suomen tavoitteen tulee olla, että EU:n ja Kanadan sekä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa USA:n välisissä sopimuksissa mentäisiin vielä astetta pidemmälle, ja tehtäisiin rikkomuksista sanktioituja. Tälle tavoitteelle on käsittääkseni sekä Euroopan parlamentin, että USA:n kongressin tuki (Kanadasta en tiedä), ja toivon että myös Suomen hallitus ja Euroopan komissio saadaan sitä tukemaan.

Eduskunnan keskustelussa otettiin esille monia riskejä ja toivon ministerin ottavan ne vakavasti. Ei nämä vapaakauppasopimukset tietenkään pelkästään huonoja ole, ne voivat tuovat kaupallista kasvua ja sitä myöten työtä Suomeen. Ehkä saisimme sopimuksen myötä myytyä helpommin Kanadalle suomalaisia maailman parhaita jäänmurtajia. Korea-sopimuksen vaikutuksista on tehty euroopan komissiossa analyysi, jossa negatiiviset vaikutukset on osoitettu pieniksi, samalla kun esim. Suomen vienti Koreaan on kasvanut sopimuksen johdosta 37%, vahvistaen vientisektorin työllisyyttämme.

Herkkä asia on kaupan vapauttaminen sellaisten maiden kanssa, joissa sosiaaliset standardit ovat hyvin alhaiset. Näiltä mailta tulee vaatia huomattavia parannuksia standardeihin ehtona kaupan vapauttamiselle. Näin toimittiin EU-Vietnam -sopimuksessa. Jos ihmisoikeuksia ei turvata pitää koko sopimus perua. Toisaalta esim. Kolumbia-sopimuksen yhteydessä ei juurikaan vaadittu parannuksia, vaikka maan ay-tilanne oli järkyttävä. Ja Guatemalalle EU myönsi GSP+ kauppaetuudet samalla kun maassa tapettiin ammattiyhdistysaktiiveja. Näiden kokemusten vuoksi Suomen on vaadittava työelämäasioiden parempaa huomioimista EU:n kauppapolitiikassa.

Ilmaisten muovipussien jälkeen

Sunnuntai 5.11.2017

Vierailin perheeni kanssa Etelä-Kaliforniassa sukulaisteni luona. Vaikka kyseessä oli syysloma, pidin silmäni auki ympäröivään yhteiskuntaan. Katselin kaupunkia, kuuntelin paikallisia uutisia.

Kodittomien määrä on viime vuosina lisääntynyt rajusti Orange Countyssa. Heitä istuu lasten leikkipuistoissa, kaduilla ja erityisesti Santa Ana joen varrella, johon muodostuneen yhteisön määrä on jo noin 500 henkilöä. Santa Anan kaupunginjohtajan mukaan kodittomuus ei ole koskaan aiemmin ollut heillä näin paha ja tilanne on jo karannut viranomaisten käsistä. Hänen mukaansa kodittomat hiipivät ihmisten takapihoille ja nukkuvat siellä öitään. Aamulla he eivät lähde pois. Ihmiset pelkäävät asuinalueittensa huonontumista ja asuntojensa arvon romahtamista. Lapsiperheet kokevat turvattomuutta ja monet pelkäävät kävellä kaduilla. Pienet ravintolayrittäjät ovat pulassa, kun kodittomat käyvät kyselemässä savukkeita ja ruokaa pöydistä.

Yksi tekijä paisuneeseen ongelmaan on ollut se, ettei vankilasta vapautuneille ole asuntoja. Uusien järjestelyiden myötä kymmeniä tuhansia väkivallattomia rikoksentekijöitä on vapautettu, mutta heillä ei ole paikkaa mihin mennä ja he päätyvät kodittomiksi kaduille. Tästä on seurannut se, että väkivaltainen rikollisuus ja huumeidenkäyttö ovat lisääntyneet.

Lisäksi suuri osa kodittomasta väestöstä on mielenterveysongelmaisia. Yhdysvalloissa ei hoideta psyykkisiä sairauksia samalla tasolla kuin muita sairauksia, joten pitkäaikaisia ​​tukipalveluja ei ole saatavilla. Tämän seurauksena he päätyvät kadulle.

Santa Anan kaupunki on keksinyt hätäapukeinoja, kuten ensisuojia ja Santa Anan kaupunginvaltuusto hyväksyi yksimielisesti asunnottomuuden ehkäisysuunnitelman ja palkkasi asunnottomien palvelujen johtajan syyskuussa.

Ollessani Irlannissa lokakuussa valiokunnan virkamatkalla, oli Dublinissa meneillään samanlainen tilanne. Siellä oli lapsiperheitä hätämajoituksessa hotelleissa ja puistot olivat täynnä kodittomia ihmisiä. Tämä oli seurausta sille, että vuoden 2007 finanssikriisin jälkeen Irlanti ei ole rakentanut asuntoja. Nyt tilanne on kriisiytynyt ja päässyt todella pahaksi.

Kaliforniassa kaupat ovat lopettaneet muovipussien antamisen ilmaiseksi. Ympäristöystävällisellä teolla on ollut seurauksia, joita moni ei tule ajatelleeksi. Kun muovipusseja oli helposti saatavilla, tekivät kodittomat ihmiset tarpeensa niihin ja heittivät roskiin. Nyt kun pusseja ei enää entiseen malliin ole ilmaiseksi saatavilla, on ulosteiden myötä leviämässä tartuntatauteja, kuten hepatiittia, norovirusta, salmonellaa. Tämä on suuri uhka kansanterveydelle. Virukset ja bakteerit leviävät kaikkiin ja vesi saastuu herkästi ja sairastuttaa tuhansia.  

Ratkaisuna ei ole ilmaisten muovipussien palauttaminen, vaan tietysti yksi avain pulmaan on kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen. Asuntoja pitää rakentaa jatkuvasti ja tulee huolehtia siitä, ettei ongelma pitkity ja ihmiset jumiudu kaduille. Kuten kalifornialainen paikallinen poliisi minulle kertoi, on todella vaikeaa saada ihmisiä enää kadulta takaisin asuntoihin, kun heille on muodostunut sinne jo oma elämänrytmi ja kadulla eläminen alkaa olla osa sinua ja elämäntapaasi ja yhteisö ympärilläsi on kuin tuttu naapurusto. Lääkkeenä vaivaan pidän myös terveydenhuollon tarjoamista kaikille ja lasten maksutonta varhaiskasvatusta sekä työllisyyden vahvistamista antamalla maksutonta koulutusta sekä nuorille että aikuisille.

Lapset ja lapsiperheet tarvitsevat positiivista erityiskohtelua

Tiistai 10.10.2017

Suomessa on yli satatuhatta köyhää lasta. Lapsiperheiden köyhyys on Suomessa pitkittymässä, syventymässä ja sukupolvistumassa. Perheiden köyhyys on yksi suurimpia lasten eriarvoisuuden aiheuttajia ja keskeinen lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen riskitekijä.

Lapsiperheistä yhden huoltajan talouksilla pienituloisuus on erityisen suurta. Kahden huoltajan lapsiperheillä köyhyysriski on korkeampi ja pienituloisuus syvempää, jos kotitaloudessa on alle kouluikäisiä lapsia.

Lapsiperheiden asemaan voidaan vaikuttaa valtion ja kuntien talousarviossa suuntaamalla määrärahoja kohteisiin, joilla lapsiperheiden elämää parannetaan. Muun muassa varhaiskasvatuksen maksujen alentaminen pieni- ja keskituloisista sekä heiltä, joilla on useampi lapsi varhaiskasvatuksessa, on erinomainen asia. Tästä Juha Sipilän hallitukselle kiitos. Arvioni on, että lähivuosien aikana Suomessa varhaiskasvatus on kokonaan maksuton samalla tavalla kuin on peruskoulukin.

Toisaalta on harmillista, että Sipilän hallitus aikoo poistaa verotuksen lapsivähennyksen vuoden 2018 alusta. Vähennyksen määrä on ollut 50 euroa jokaisesta huollettavasta alaikäisestä lapsesta neljään lapseen saakka. Yksinhuoltajilla se on ollut kaksikertainen. Lapsiperheiden verotus siis kiristyy. Hallituksen tulee perua päätöksensä.

Kaupungit ja kunnat voivat torjua osan valtiolta tulevista huonoista päätöksistä. Esimerkiksi kunnan ei ole pakko ottaa käyttöön subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamista, joka on kohdistettu juuri heikoimmassa asemassa oleviin työttömien lapsiin. Tämä on asettanut lapset eriarvoiseen asemaan. Toivon niiden kuntien, jotka rajauksen ovat tehneet peruvan sen, ja palauttavan lapsille oikeuden takaisin.

Kunnissa tulee myös varata riittävästi henkilökuntaa ja terveitä tiloja varhaiskasvatuksen laadun kehittämiseksi ja saatavuuden parantamiseksi. Toivon oman kotikaupunkini Mikkelin ja oman maakuntani Etelä-Savon kuntien hakeutuvan opetusministeriön alaisuudessa tapahtuvaan 5-vuotiaiden lasten maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluun.

Edellä mainitut esimerkit ovat selkeitä suoraan lapsiperheiden arkeen ja lasten oikeuksiin vaikuttavia muutoksia. Valtion ja kuntien talousarviot ovat lasten oikeuksien toimeenpanon välineitä. Aina lähtökohtana pitää olla lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistäminen.

Valitettavasti lastensuojelu ja erityisesti avo-, sijais- ja jälkihuollon palvelut ovat viime vuosina jääneet kaiken kehittämisen ulkopuolelle. Lastensuojelun tarpeessa oleville lapsille, nuorille ja heidän perheilleen pitää taata heidän tarvitsemansa apu ja tuki. Lastensuojelu tarvitsee lisää rahaa, jolla palkataan sosiaalityöntekijöitä.

Mikkelin kaupunki on toistuvasti saanut huomatuksia Avilta sosiaalityön puutteista ja nyt sama tilanne jatkuu Essotessa. Etelä-Savo on neljänneksi huonoin maakunta lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin aloittamisessa. Essoten myötä tilanne on vain huonontunut. Essote on laiminlyönyt lastensuojelupalveluiden järjestämisen. Liekö syynä tiukat talousmääräykset ja kunnanjohtajien vaatimukset leikata rahaa? Avi harkitsee 400 000 euron uhkasakon antamista Essotelle, jotta se laittaa lastensuojelupalvelut lain mukaiselle tasolle. Tämä on aivan oikein.

Lasten oikeuksien puolustaminen ja edistäminen vaatii napakkaa toimintaa meiltä jokaiselta!

Lomarahaleikkaus on peruttava!

Maanantai 9.10.2017

Kilpailukykysopimus ”KIKY” oli pääministeri Juha Sipilän (kesk) sitkeästi ajama asia. Hallitus uhkasi säätää työehtoja heikentäviä pakkolakeja, jos palkansaajat eivät suostuisi kikyyn.

Työntekijöiden ja työnantajien edustajat allekirjoittivat kiky-sopimuksen hallituksen patistamina viime vuoden kesäkuussa. Kiky merkitsi työntekijöille muun muassa palkkojen jäädytystä, 24 tunnin työajan pidennyksen ja julkisen sektorin työntekijöiden lomarahojen 30 prosentin leikkaamisen vuosiksi 2017–2019. Kiky siirsi myös työnantajien sosiaaliturvamaksuja palkansaajien maksettavaksi.

Neuvotteluista teki entistä vaikeamman se, että työnantajat ja juuri valittu Juha Sipilän porvarihallitus olivat samalla puolella. Maanantaina 2.10.2017 YLE uutisoi, että Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja, entinen kokoomuksen kansanedustaja Jyri Häkämies on kertonut, että lomarahalaikkaukset kohdistettiin julkisen sektorin työntekijöihin Sipilän hallituksen toiveesta. Jo aiemmin työntekijäpuoli on kertonut hallituksen painostamisesta.

Eli sekä työntekijät että työantajat ovat nyt vahvistaneet, että hallitus nimenomaan ajoi lomarahojen leikkausta. On aivan selvää, että se joka tämän leikkausvaatimuksen on tehnyt ja aikaansaanut, voi sen myös poistaa. Avaimet tilanteen korjaamiseen ovat Sipilän hallituksen käsissä. Hallituksella halutessaan on mahdollisuus edesauttaa tilanteen korjaamista niin, että lomarahaleikkaus korjataan seuraavalla sopimuskierroksella, eikä niitä toteuteta vuonna 2018 ja 2019.

Eduskunnan kyselytunnilla viime torstaina Juha Sipilä ja Petteri Orpo eivät lämmenneet ajatukselle korjata lomarahaleikkausta. Ilmeisesti hyvätuloisten eduista huolehtiminen on heille todella paljon tärkeämpää kuin se, että talouskasvu kuuluisi myös sairaanhoitajille, siivoojille, lastenhoitajille, opettajille, poliiseille ja kaikille muille julkisen sektorin arvokasta työtä tekeville ihmisille.

"En tiedä mitä teen ysin jälkeen"

Perjantai 6.10.2017

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen uudistus on vaikutuksiltaan erittäin merkittävä. Noin 80 prosenttia työelämän tehtävistä ovat taustaltaan ammatillisia ja yli 90 prosenttia keksinnöistä ja uusista ideoista tapahtuu käytännön työelämässä. Yrittäjäksi synnytään pääosin ammatillisen koulutuksen kautta.

Ammatillisen koulutuksen merkitys maakuntien elinvoimalle on merkittävä. Esimerkiksi oman maakuntani Etelä-Savon elinvoimaan sillä on erittäin suuri rooli. Yritystemme pärjäämisen keskeinen tekijä on se, saako yritys osaavaa työvoimaa. Ammatillinen koulutus on keskeinen työkalu yritysten henkilöstön ja toiminnan kehittämisessä kouluttaen sekä peruskoulun päättäneitä nuoria että aikuisia.

Käsittelemme parhaillaan eduskunnassa ensi vuoden talousarviota. On erittäin valitettavaa, että Juha Sipilän (kesk) hallitus leikkaa ammatilliselta koulutukselta noin 200 miljoonaa euroa. Noin valtavan summan leikkaaminen ei voi olla vaikuttamatta siihen, että Suomeen syntyy alueita, joilla ammatillista koulutusta ei enää tarjota tai se supistuu sisällöllisesti ja keskittyy vain väkirikkaille alueille. Koulujen rahat eivät enää riitä opettajien palkkaamiseen, eikä tilavuokrien maksamiseen. Koulutusaloja joudutaan alas ajamaan ja tiloista luopumaan, jolloin koulutus entisestään keskittyy. Kauas kotoa opiskelemaan muuttaminen ei ole helppoa, mutta silti se on yhä useammalla nuorella edessä, sillä uhkana on oppilaitosverkon harveneminen leikkausten seurauksena.

On huonoa kehistystä, jos ammatillinen opetus muuttuu yhä useammin itsenäisiksi opinnoiksi tai heikennykset näkyvät opetuksen laadun tasossa ikävällä tavalla ja useissa muissa opiskelijoille tärkeissä palveluissa, kuten opintojen ohjauksessa, neuvonnassa sekä opintopsykologien palveluissa.

Tänä päivänä lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista valmistuvat nuoret ovat kiistatta aiempia sukupolvia kiperimpien kysymysten äärellä miettiessään jatko-opintoja ja elämänuraansa mutta vielä pulmallisimpien kysymysten äärellä ovat ne nuoret, jotka eivät pääse opiskelemaan minnekään peruskoulun jälkeen. Olisin tahtonut Sipilän hallituksen uudistavan lainsäädäntöämme niin, että olisi enemmän arvioitu koko toista astetta yhdessä, jolloin lukio ja ammatillinen koulutus olisivat voineet muodostaa perusopetuksen päättäneille nuorille saumattoman jatkumon sekä nostettu oppivelvolvollisuuden ikärajaa 18 vuoteen. Pelkän peruskoulun käyneitä alle 30-vuotiaita on Suomessa yli sata tuhatta. He ovat työmarkkinoilla heikoilla. On maan hallituksen tehtävä ratkaista se, että saamme mukaan myös ne nuoret, jotka eivät syystä tai toisesta jatka opintoja peruskoulun 9. luokan jälkeen. Oppivelvollisuuden pidentäminen estäisi nuoria tippumasta ja auttaisi juuri vaikeimpien vuosien yli.

Monet nuorista ovat nyt erittäin huolissaan hyvinvointivaltion palveluiden rapautumisesta ja turvaverkkojen karsimisesta sekä harventamisesta, ja erityisesti heitä huolestuttaa opiskelu- ja työmahdollisuudet - eikä syyttä. Nykyiset työmarkkinat edellyttävät vähintään toisen asteen tutkintoa.

On olennaista muistaa, että ammatillisen koulutuksen avulla edistetään myös yhteiskuntarauhaa ja ihmisten tasa-arvoisuutta. Ammatillinen koulutus on huolehtinut myös niistä nuorista, joilla on heikompi pohja, josta ponnistaa.

Mielestäni ammatillisen koulutuksen uudistuksen tärkein tavoite pitää olla koulutuksellisen eriarvoisuuden vähentäminen - ei sen lisääminen. Ammatillisen koulutuksen rahoituksen riittävyys tulee ottaa uudelleen tarkasteluun ja tehty leikkaus tulee perua.

Kelan lääkäri voi täysin sivuuttaa potilasta hoitavien lääkärien lausunnot

Sunnuntai 10.9.2017

Yritin torstaina, syksyn ensimmäisellä suullisella kyselytunnilla saada puheenvuoroa kysyäkseni otsikon asiasta mutta kun en onnistunut tällä kertaa saamaan kysymysvuoroa niin laitoin valtiopäivätoimen eli kirjallisen kysymyksen perjantaina vireille.

Eduskunnan puhemiehelle

Täysin tulottomien kotitalouksien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Suomessa on jo noin 47 000 kotitaloutta, joilla ei ole muita tuloja kuin toimeentulotuki ja mahdollinen asumistuki. Tulottomien kotitalouksien määrä on yli kaksinkertaistunut alle viidessä vuodessa, sillä Kelan tutkimuksen mukaan vuonna 2013 tulottomia kotitalouksia oli vajaat 21 000. Näillä kotitalouksilla ei ole mitään verotettavia tuloja: ei työtuloja, pääomatuloja, verottomia osinkotuloja eikä veronalaisia sosiaalisia tulonsiirtoja, kuten eläkkeitä, työttömyyspäivärahaa, lasten kotihoidon tukea tai opintotukea.

Ote erään ihmisen tarinasta satojen muiden joukosta: "En ole saanut mistään rahaa vuoteen. Olen nyt aika loppu. Turta. En jaksa enempää, itkettää. Kyllähän mieheni jelppaa, mutta ymmärrät varmaan miten stressaavaa on kun toisella ei ole tuloja, koska en ole työkuntoinen. Mitenhän miä vielä täältä nousen? Valitan kyllä toistamiseen Kelan hylkäävästä sairauspäivärahan päätöksestä, mutta sehän kestää. Tuntuu todella pahalta, olen tehnyt töitä 38 vuotta ja näin kohdellaan kun sairastuin."

Miten voi olla mahdollista, että Kela jättää ihmisiä täysin rahattomaksi? Kela hylkää sairauspäivärahahakemuksia, vaikka henkilön työterveyslääkäri tai sairaalan lääkäri on hänet sairauslomalle määrännyt ja sairaudesta on usean asiantuntijan lausunnot. Näissä hylätyissä tapauksissa Kela ei ole edes ottanut kokonaisvaltaista otetta ihmisestä tarjoten toimeentulotukea tai työmarkkinatukea hylätyn sairauspäivärahan tilalle heti. Kela on jättänyt ihmisiä täysin tyhjän päälle rahatta jonottamaan leipäjonoon ja seurakunnan avun varaan. Näiden ihmisten joukossa on myös lapsiperheitä. Kelasta on vastattu, että jos sairauspäivärahavalituksen jälkeen päätös on yhä kielteinen, niin sitten voi hakea toimeentulotukea myös takautuvasti. Näiden ihmisten ja heidän lastensa elämä on tässä ja nyt. Se on juuri tänään ja se on huomenna. Valitusten käsittely voi kestää kuukausia. Jos ihminen kuolee nälkään, niin ei se auta, että takautuvasti annetaan ruokaa.

Kelan toiminta näyttäytyy hyvin vastuuttomana ja kylmänä. Varmasti Kelassa papereista nähdään myös se, että henkilöllä on lapsia elätettävänään. Silti ei huolehdita ihmisen selviämisestä. Miten sairaudesta voi kuntoutua, kun maksamattomat laskut valvottavat ja kolkuttavat takaraivossa? Kela saa päätöksillään aikaan sen, että hakijoiden laskut menevät perintään ja ihmiset joutuvat kärsimään yhä enemmän huolta ja murhetta.

Kelan vakuutuslääkärijärjestelmä, samoin kuin vakuutusyhtiöidenkin, on täysin käsittämätön ja sairaat, apua tarvitsevat ihmiset todella avuttomia sen edessä. Ihmisiä joutuu jatkuvasti kohtuuttomiin tilanteisiin, kun oman hoitavan lääkärin mukaan henkilö on sairas ja hänet määrätään sairauslomalle ja Kelan mukaan hän on työkykyinen, eikä sairauspäivärahaa makseta. Kela lähettää ihmisille hylkääviä sairauspäivärahapäätöksiä, vaikka henkilön toimittamassa lääkärintodistuksessa lukisi, että hän on sairas ja että hänen työkykynsä ei riitä edes osa-aikatyöhön terveydentilan vuoksi.

Kielteisiä päätöksiään Kela perustelee omien asiantuntijoidensa tekemällä arviolla potilaspapereiden pohjalta ja mukamas ihmisten yhdenvertaisella kohtelulla. On mystistä, miten potilaita koskaan tapaamaton virkailija tai Kelan lääkäri voi täysin sivuuttaa potilasta hoitavien lääkärien lausunnot. Lausuntojen tekijät kuitenkin toimivat lääkärin ammattietiikan ja valan velvoittamina. Hylkäystoimintansa Kela perustaa Sairausvakuutuslain 8 lukuun 4 pykälän 2 momenttiin: ”Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa.”

Kelan kieltäytyminen sairauspäivärahan maksamisesta on väärin ja se on suomalaisten ihmisten oikeustajun vastaista. Ihmisten inhimillinen kohtelu Suomessa vahvistuisi, jos Kelan olisi myönnettävä etuus hoitavan lääkärin lausunnon perusteella. Näin Kelan vakuutuslääkäritoiminta jäisi tarpeettomaksi ja sen voisi lopettaa.

Säädösten sujuvoittaminen eli norminpurku on yksi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen kärkihankkeista. On puhuttu kauniisti tavoitteista helpottaa kansalaisten arkea byrokratiaa keventämällä ja uudistamalla. Aidon byrokratian karsimisen pitäisi johtaa oikea-aikaisten palvelujen saamiseen, oikeudenmukaisten päätösten saamiseen ripeästi ja asioiden hoitumiseen sujuvasti ja ihmisten arjen helpottumiseen. Näin ei ole kuitenkaan Kelan toiminnassa vielä tapahtunut.

Tahdon lopun ihmisiä pompottelevalle toimintakulttuurille ja asiakasta vähättelevälle viranomaisten asenteelle. Toimeentulon lakkaaminen sairauden, työttömyyden, opiskelujen ym. aikana on vakava ongelma, johon on puututtava. Yhteiskuntamme perustuu siihen, että perustoimeentulo taataan jokaiselle, eikä ketään saa tiputtaa rahattomaksi vaille tukia ja ilman yhteiskunnan turvaverkkoja.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Arvoisa peruspalveluministeri,
aiotteko muuttaa tämän epäoikeudenmukaisen Kelan käytännön?
Miten mielestänne sairausvakuutuslakia tulisi muuttaa, jotta Kelan vakuutuslääkäritoiminta jäisi tarpeettomaksi ja se voitaisiin lakkauttaa?

Helsingissä 8.9.2017

Satu Taavitsainen sd
Kansanedustaja

Asiakasmaksut alas!

Torstai 24.8.2017

Mikkelin keskussairaalan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystys alkaa tuottaa tulosta. Toiminta alkoi tämän vuoden alusta. Aiemmin sekä toiminta että asiakasmaksut ovat olleet erillisiä. Tänään (24.8.2017) ESSOTE:n hallitus teki erinomaisen päätöksen, jolla se selkiytti asiakasmaksujen tilannetta. Vastedes Mikkelin keskussairaalan yhteispäivystyksen päivystyskäynnit ovat aina alaikäisille maksuttomia. Teille, joille on tullut tämän vuoden aikana lapsenne yhteispäivystyksen käynnistä 41,70 euron lasku, raha palautetaan. Loistavaa!

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ovat Suomessa kansainvälisesti korkeat ja ne ovat kolminkertaistuneet vuodesta 1990. Viimeisin 30 prosentin korotus tuli Sipilän hallitukselta viime vuonna ja sen päälle lääkkeiden ja matkojen omavastuiden korotukset.

Kotitaloudet, joissa on työttömyyttä on yksi suurin ryhmä, joka kärsii maksuista, samoin pienituloiset työssäkäyyvät, eläkeläiset ja vammaiset. Monissa perheissä sosiaali- ja terveydenhuollon maksut ovat johtaneet velkaantumiseen, ulosottoon ja maksuhäiriöihin. Ihmiset ovat joutuneet perumaan lääkärinaikojaan, koska heillä ei ole varaa maksaa käyntiä. Myös lääkärin määräämiä lääkkeitä on jäänyt rahan puutteen vuoksi ostamatta apteekista.

Asiakasmaksulain 11 pykälässä säädetään kuntien velvollisuudesta kohtuullistaa tai jättää perimättä asiakasmaksuja, jos ne vaarantavat henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä. Tätä laissa säädettyä asiakkaan oikeutta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentamiseen ei yleisesti tunneta, eikä sitä sovelleta kunnissa ja kuntayhtymissä. Aivan liian suuri osa työntekijöistä ja kuntalaisista ei edes tiedä lain antamasta mahdollisuudesta. Vakiintuneet käytännöt puuttuvat ja asiakkaat jäävät yksin eri viranomaisten palloteltaviksi. Tämä on ESSOTE:n hallituksen seuraavaksi korjattava.

On ehdottoman tärkeää, etteivät asiakasmaksut ole esteenä palvelujen käytölle ja aiheuta köyhyyttä, perintää ja ulosottoa. Kuntalaisille on tiedotettava aktiivisesti mahdollisuudesta maksujen alentamiseen tai perimättä jättämiseen. Työnantajan tulee kouluttaa ja ohjeistaa työntekijänsä, jotta jokainen heistä osaa neuvoa asiakkaita. Sote-uudistuksen yhteydessä Sipilän hallituksen on reippaasti tiputettava asiakasmaksujen tasoa.

Maksuton joukkoliikenne lapsille ja nuorille on mahtava juttu!

Tiistai 22.8.2017

7—16 -vuotiaat mikkeliläiset peruskoululaiset saivat 7.8.2017 alkaen mahdollisuuden matkustaa linja-autoissa maksutta Mikkelin kaupungin alueella. Uudistus on erinomainen ja edistyksellinen. Se koskee sekä koulu- että vapaa-ajan matkoja koko vuoden rajattomasti. Myös opettajan johdolla tehdyt koululaisryhmien matkat voi tehdä jatkossa maksuttomasti, mikä parantaa koulujen mahdollisuuksia tehdä retkiä kaupungin sisällä.

Näinä aikoina, kun Suomen energia- ja ilmastotavoitteena on puolittaa liikenteen päästöjen määrä vuoteen 2030 mennessä, on Mikkelin kaupungin päätös aivan huikean hieno ja esimerkillinen. Onnistuminen liikenteen päästöjen vähentämissä vaatii monia eri keinoja. Yksi keinoista on nuoren sukupolven kasvattaminen joukkoliikenteen käyttäjäksi. Uskon, että ihmisten tottumuksiin voidaan vaikuttaa.  

Olen ilahtuneena katsonut linja-autoja, joissa on nyt penkit täynnä lapsia ja nuoria. Hyväntuulisia, hymyileviä kasvoja. Elämää, naurua ja iloa – niitä kaupunkimme tarvitsee. Lapset ja nuoret pääsevät kulkemaan harrastuksiinsa ja kavereilleen, eikä heidän vapaa-ajan kulkeminen enää riipu siitä, mikä työvuoro vanhemmilla on, tai onko perheellä autoa käytössään, tai onko rahaa bussilippuun.

Kotikaupunkikin tulee lapsille tutummaksi. Uudistuksen myötä kaupunki hahmottuu monelle uudella tavalla, kun he ottavat haltuun uusia kaupunkitiloja. Moni on jo tehnyt bussilla matkan Laajalammen perhepuistoon tai Ristiinan satamaan, jonne ennen oli hankalaa kulkea, kun täytyi aina pyytää vanhemmilta kyytiä.

Erilaiset kokeilut joukkoliikenteen edistämiseksi ovat tervetulleita eri puolella Suomea. On mahtavaa, että Etelä-Savon maakunnassa on kaksi kaupunkia etulinjassa - Mikkeli ja Pieksämäki! Emme ole jääneet odottelemaan liikenne- ja viestintäministeriön päästövähennysten mahtikäskyjä, vaan olemme laittaneet jo tuulemaan ja lapset ja nuoret maksutta liikkumaan. Tervetuloa etulinjaan muutkin kunnat! Rohkeasti kokeilemaan!

Mikkelin tulee myös voimakkaammin panostaa turvallisiin ja sujuviin kävely- ja pyöräilyreitteihin, mikä lisää ihmisten arkiliikuntaa ja on päästötöntä. Olisi upeaa, jos saisimme väyliä parantamalla lisättyä asukkaiden kävely- ja pyörämatkoja. Pimeänä ja kylmänä talviaikana ei kuitenkaan voi vaatia lapsia ja nuoria kävelemään harrastuksiin. Onneksi he pääsevät nyt maksutta linja-autoilla turvallisesti kotiin.  

Tallinnassa joukkoliikenne on maksutonta kaikille kaupungissa kirjoilla oleville asukkaille. Tämä on osaltaan varmasti vaikuttanut siihen, että Tallinnaan on tullut uusia veronmaksajia yli 25 000 henkilöä, mikä on lisännyt kaupungin verotuloja noin 20 miljoonalla eurolla. Keskustelin vuosi sitten tallinnalaisen kansanedustajan kanssa, joka kertoi huomanneensa, että uudistuksen ansiosta kaupungilla on alkanut käydä ihmisiä, jotka jäivät aiemmin koteihinsa. Nyt he ovat lähteneet liikkeelle, kun kulkeminen ei maksa ja käyttävät rahansa kahviloissa ja tapaavat ihmisiä. Maksuttomuus on vähentänyt yksinäisyyttä ja ollut kauppojen ja kahviloiden yrittäjille piristävä asia.

Mikäli kaupunkilaiset tahtovat, uskon Mikkelin tulevaisuudessa laajentavan maksuttomuutta peruskoululaisista muihinkin väestöryhmiin. Maksuton joukkoliikenne luo myönteistä kaupunkikuvaa, sitouttaa ihmisiä kaupunkiin ja lisää asukkaiden ja ympäristön hyvinvointia.

Kelan vakuutuslääkäritoiminta on lopetettava

Torstai 13.7.2017

Kyllä minä suuresti ihmettelen Kelan virkailijoiden ja vakuutuslääkäreiden roolia todeta ihmisen tilanne pelkkien papereiden perusteella ja heidän oikeutensa kumota hoitavien lääkäreiden diagnoosi tai toteama työkyvyttömyys.

Kela lähettää ihmisille hylkääviä sairauspäivärahapäätöksiä, vaikka henkilön toimittamassa lääkärintodistuksessa lukisi, että hän on sairas ja että hänen työkykynsä ei riitä edes osa-aikatyöhön terveydentilan vuoksi. Kielteisiä päätöksiään Kela perustelee omien asiantuntijoidensa tekemällä arviolla potilaspapereiden pohjalta ja mukamas ihmisten yhdenvertaisella kohtelulla.
 
Suomessa lääkäreiden koulutus on laadukasta ja lääkärit tekevät työtään virkavastuulla. Työterveystoiminta on laadukasta ja luotettavaa. Miksi Kela ei kuitenkaan luota hoitaviin lääkäreihin? Ihmisten inhimillinen kohtelu Suomessa vahvistuisi, jos Kelan olisi myönnettävä etuus hoitavan lääkärin lausunnon perusteella. Näin Kelan vakuutuslääkäritoiminta jäisi tarpeettomaksi ja sen voisi lopettaa.

Ihmisiä joutuu jatkuvasti kohtuuttomiin tilanteisiin, kun oman hoitavan lääkärin mukaan henkilö on sairas ja hänet määrätään sairauslomalle ja Kelan mukaan hän on työkykyinen, eikä sairauspäivärahaa makseta ja hänen pitäisi mennä töihin tai hakeutua TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Töihin ei sairaana voi mennä, eikä palkkaa tällöin makseta. TE-toimisto puolestaan ei maksa työttömyyskorvausta henkilölle, joka on sairaana, eikä näin ollen ole työmarkkinoiden käytettävissä.

Kelan päätösten vuoksi ihmisiä ajautuu täysin rahattoman tilaan. Jopa lapsiperheellisiä ja yksinhuoltajia on kokonaan vailla tuloja. Tällainen on hyvin vastuutonta ja kylmää toimintaa. Varmasti papereista nähdään myös se, että henkilöllä on lapsia elätettävänään. Silti ei tikkua laiteta ristiin, että ihmisen selviämistä katsottaisiin ja huolehdittaisiin toimeentulosta. Miten sairaudesta voi kuntoutua, kun maksamattomat laskut valvottavat ja kolkuttavat takaraivossa? Kela aiheuttaa päätöksillään ihmisille laskujen menemisen perintään, huolta ja murhetta ja tänäkin kesänä on pilattu monen lapsen kesä.

Säädösten sujuvoittaminen eli norminpurku on yksi Juha Sipilän (kesk) hallituksen kärkihankkeista. On puhuttu kauniisti tavoitteista helpottaa kansalaisten arkea byrokratiaa keventämällä ja uudistamalla. Aidon byrokratian karsimisen pitäisi johtaa oikea-aikaisten palvelujen saamiseen, oikeudenmukaisten päätösten saamiseen ripeästi ja asioiden hoitumiseen sujuvasti ja ihmisten arjen helpottumiseen. Kuitenkaan mitään näiden eteen ei ole vielä tapahtunut.

Toivon loppua ihmisiä pompottelevalle toimintakulttuurille ja asiakasta vähättelevälle viranomaisten asenteelle. Toimeentulon lakkaaminen sairauden, työttömyyden, opiskelujen ym. aikana on vakava ongelma, ja siihen on puututtava. Yhteiskuntamme perustuu siihen, että perustoimeentulo taataan jokaiselle, eikä ketään saa tiputtaa rahattomaksi vaille tukia ja ilman yhteiskunnan turvaverkkoja.

Lastensuojelun puutteet on korjattava pikaisesti

Tiistai 27.6.2017 - Satu Taavitsainen

Eduskunta käsitteli oikeusasiamiehen raportin vuodelta 2016. Huomioni kiinnittyi lastensuojelun käsittelyn puutteisiin. Asia on ajankohtainen Etelä-Savossakin, koska kevään aikana on noussut esiin Essoten lastensuojelupalveluiden heikko tilanne. Tätä AVI parhaillaan tutkii. Meillä on liian vähän sosiaalityöntekijöitä, minkä takia lastensuojeluilmoitukset jäävät hoitamatta tai niiden käsittelyajat venyvät. Ylikuormittuneet työntekijät pystyvät tekemään vain kiireellisimmät asiat. Tästä seuraa arvioinnin huonoa laatua tai niitä ei pystytä tekemään lainkaan. Päätökset viivästyvät, eivätkä kuntalaiset saa tarvitsemiaan lakisääteisiä palveluja.

Suomessa on hyvä sosiaalihuoltolaki, jonka tavoitteena on vahvistaa peruspalveluja ja vähentää korjaavien toimenpiteiden tarvetta. Lakia pitäisi vain noudattaa. Oikeusasiamiehen mukaan "kuntien lastensuojelun yleinen voimavarojen puute ja pätevien sosiaalityöntekijöiden vähäinen määrä, huono saatavuus ja suuri vaihtuvuus heikentävät lastensuojelupalveluiden laatua. Perheiden avohuollon tukipalveluiden riittämättömyys ja viivästyminen aiheuttavat ongelmia palveluita tarvitsevissa perheissä. Tämä riittämättömyys heijastuu lastensuojelun lisääntyvään tarpeeseen ja se näkyy lasten mielenterveysongelmissa."

SDP:n tavoitteena on laittaa lain noudattaminen kuntoon kunnissa ja madaltaa tuen hakemisen kynnystä järjestämällä sosiaalipalvelut muiden peruspalvelujen yhteyteen. Toivomme saavamme tähän työhön Etelä-Savossa muiden puolueiden tuen. Työntekijöiden lisäksi tarvitsemme vahvaa työn sisällöllistä kehittämistä lapsikeskeiseen ja avohuollon suuntaan ja arviointiosaamisen vahvistamista.

Oikeusasiamies toteaa myös seuraavaa: "Lastensuojelun sijaishuollon valvonta on riittämätöntä. Kuntien lastensuojeluviranomaiset eivät ehdi riittävästi vierailla sijaishuoltopaikoissa, eivätkä ole riittävän hyvin perillä lasten olosuhteista ja kohtelusta. Lasten oikeus luottamukselliseen keskusteluun sosiaalityöntekijänsä kanssa ei toteudu siten kuin laissa on säädetty. Aluehallintovirastoilla ei ole riittävästi voimavaroja tarkastuksiin. Lapsen kuuleminen ja mielipiteen selvittäminen ei aina toteudu lapsen edun huomioivalla tavalla. Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä. Sijoitettuja lapsia on vaikea saada tarvitsemaansa hoitoon."

Kyse on hyvin pitkälti rahasta. Jos aina vain leikataan ja leikataan, ei jää tarpeeksi rahaa työntekijöiden palkkaamiseen, eivätkä kuntalaisten perusoikeudet toteudu. Tämä ei ole oikein ja tilanne on mitä pikimmin korjattava. Siispä, herätys Juha Sipilän porvarihallitus - nyt heti! Ja erityisesti valtuustoissa on lopetettava peruspalveluista rahan säästäminen. Hihat onkin jo kääritty joissakin kunnissa: kodinhoitajien palkkaaminen toi miljoonasäästöt Mäntsälässä ja Pornaisissa ja lasten huostaanotot vähentyivät. Vaikuttavimmat asiat ovat usein hyvin selkeitä ja helppoja toteuttaa. Tämä antaa paljon toivoa!

Kirjoitus julkaistu 27.6.2017 Länsi-Savon puheenvuoro-palstalla

Kelan arviointi - miten meni?

Lauantai 10.6.2017

Kela on arvioinut toimeentulotuen siirtämisen toteutusta. Positiivista on ollut, että ihmisten kynnys hakea tukea on madaltunut. Arvioinnin mukaan perustoimeentulotuen ruuhka on otettu Kelassa vakavasti ja siitä on opittu paljon. Muun muassa se, että vastaavissa suurissa tehtävien siirroissa on tärkeää turvata asiakkaille kuuluvat palvelut joka hetki sekä tehdä tiivistä ja käytännönläheistä yhteistyötä aiemman tahon kanssa.

Kelan saama opetus on hyvä tulevalle sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle: Turvallisinta on edetä vaiheittain, eikä liikkeelle kannata lähteä suurista kaupunkikeskuksista.

Muutoksen valmistelulle pitää myös varata riittävästi aikaa. Siirtymäkausiin on varauduttava huolellisesti ja henkilöstöä on oltava riittävästi. Lisäksi on hyödynnettävä koko ajan sellaisten henkilöiden asiantuntemusta, joilla on käytännön kokemusta työn arjesta. Tietojärjestelmien tulee toimia ja ne tulee olla etukäteen testattu. Riskienhallinnan tulee olla muutoksissa mukana koko ajan, ja erilaisiin skenaarioihin pitää varautua huolellisesti.

Toivottavasti Sipilän hallitus ottaa Kelan saamat opit vakavasti. Ihmisten palvelut pitää turvata joka hetki. Sote-uudistus siirtäisi ihmisten peruspalvelut maakuntien hoidettaviksi. Tätä pitäisi ensin testata jossain maakunnassa, ettei kerralla mene koko Suomi sekaisin.

Suomalainen nuori kuuluu voittajiin!

Perjantai 2.6.2017

Hätkähditkö ajatusta "Suomalainen nuori kuuluu voittajiin"? En ihmettele, sillä jokaisen mieleen on painunut tämän hallituskauden aikana tehdyt erityisesti nuorten mahdollisuuksia nakertavat koulutusleikkaukset. Juha Sipilän porvarihallitus on leikannut korkeakouluasteella opintorahan määrää 337 eurosta 250,28 euroon kuukaudessa ja samalla lyhentänyt korkeakouluopintojen tukiaikaa 64 tukikuukaudesta 54 tukikuukauteen. Lisäksi hallitus on vähentänyt ammatillisen koulutuksen määrärahoja n. 200 miljoonaa euroa sekä leikannut tuntuvasti ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusta ja tehnyt rahoitukseen indeksijäädytyksen.

Opintorahan alentaminen lannistaa ja näkyy heti opiskelijan kukkarossa ja pakottaa tinkimään arjen kulutusmenoista: ruoasta, harrastamisesta, liikkumisesta ja muusta vapaa-ajan tekemisestä. Se merkitsee myös opiskelun muuttumista yhä enemmän lainapainotteiseksi. Siksi heikennykset ovat saaneet monen nuoren harkitsemaan tarkkaan, kannattaako opiskella lainarahalla ja valmistua ammattiin, kun mahdollisuus saada työpaikka on yhä epävarmempaa. Huoli työn löytymisestä on aito, sillä parhaimmatkaan tutkinnot eivät yksinään riitä, vaan saatuja taitoja ja tietoja on päästävä heti valmistumisen jälkeen käyttämään ja kartuttamaan työkokemusta.

Opintotukikuukausien väheneminen hämmentää ja nuoret pohtivat mielessään, miten voin tietää, että haaveissa siintävät opinnot johtavat sopivalle ja mieluisalle alalle ja miten käy, jos en viihdykään tai en saakaan työtä? Miten pystyn hankkimaan uuden ammatin, jos opintotukikuukaudet ovat jo huvenneet?

Kauas kotoa opiskelemaan muuttaminen ei sekään ole helppoa, mutta silti se on yhä useammalla nuorella edessä, sillä uhkana on oppilaitosverkon harveneminen säästöjen seurauksena, eikä läheskään kaikkien nuorten kotipaikkakunnalla tai sen lähiympäristössä ole nykyäänkään enää ammattiopistoa.

Yliopisto-opetus on myös muutoksen kourissa. Opetus vaihtuu yhä useammin massaluennoiksi ja itsenäisiksi opinnoiksi. Yliopistoihin kohdistuvat heikennykset näkyvät opetuksen laadun tasossa ikävällä tavalla ja useissa muissa opiskelijoille tärkeissä palveluissa, kuten opintojen ohjauksessa, neuvonnassa sekä opintopsykologien palveluissa.

Tänä päivänä lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista valmistuvat nuoret ovat kiistatta aiempia sukupolvia kiperimpien kysymysten äärellä miettiessään jatko-opintoja ja elämänuraansa. Toisessa vaakakupissa on yhteiskuntamme eri alueilla vallitseva epävarmuus, toisessa tutkimustiedot siitä, että opiskeleminen oikeasti kannattaa; mitä pitemmälle opiskelee, sitä paremmin on suojassa pitkäaikaistyöttömyydeltä ja köyhyydeltä ja sitä paremmat mahdollisuudet on päästä toisen tai kolmannenkin uran alkuun.

Miksi sitten otsikko ”Suomalainen nuori kuuluu voittajiin”? Siksi, että on 0,0003 prosentin mahdollisuus syntyä Suomeen ja 30 prosentin mahdollisuus syntyä rutiköyhään maahaan vailla mahdollisuuksia oppia lukemaan ja kirjoittamaan, opiskella ja valmistua mieleiseen ammattiin, päästä kiinnostavaan työpaikkaan ja saada hyvä elämä.

Hälytyskellojen on syytä soida, kun maailmassa joka kuudes kouluikäinen ei ole koulussa, vaikka kouluttautuminen, kehittyminen ja tunne siitä, että pääsee oman lähiyhteisönsä ja yhteiskuntansa tärkeäksi jäseneksi kuuluvat jokaisen lapsen ja nuoren oikeuksiin.

Juuri julkaistu Pelastakaa Lapset ry:n Varastettu lapsuus -raportti osoittaa, että suomalaisilla lapsilla on maailman kolmanneksi parhaat mahdollisuudet elää kunnollista lapsuutta. Myös suomalainen koulutus on yhä monella mittarilla maailman kärkitasoa, mutta silti heikennykset ovat olleet väärää politiikkaa ja niihin ei olisi ollut varaa. Mahdollisuudesta opiskella ei saa tinkiä, sillä jokainen nuori rakentaa sekä omaansa että koko Suomen tulevaisuutta. Heidän osaamisensa on maamme valttikortti.

Sekä ammatillisten opintojen tuoma käytännön osaaminen että yliopistojen teoreettisempi tietotaito ovat arvostamisen arvoisia. Tarvitsemme eri alojen osaajia ja molempien vaihtoehtojen on oltava osa suomalaisen nuoren tulevaisuutta. On hienoa, että nuorillamme on tulevaisuuden unelmia ammatista, perheestä ja onnellisesta elämästä. Niiden takeena on suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, josta on pidettävä kiinni ja yhä edelleen parannettava, jotta ihan jokaisella nuorella on tasavertaiset mahdollisuudet opiskella ja ponnistaa omien unelmiensa tasolle ja ylikin.

Näiden ajatusten myötä haluan kannustaa jokaista peruskoulun päättävää hakeutumaan opiskelemaan, ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuvaa hakemaan ennakkoluulottomasti unelmiensa työpaikkaa ja jokaista uutta ylioppilasta pyrkimään kohti toiveidensa opiskelupaikkaa. Vieköön rohkeus ja into upean nuorisomme täysin purjein elämän avaamille uusille ulapoille!

Eurooppalaisille ihmisille pitää taata työtä ja palkkaa, jolla tulee toimeen

Torstai 1.6.2017

Iloitsen EU:n komission aikomuksesta kieltää nollatuntisopimukset. Työttömyys ja toimeentulon ahdinko radikalisoi ihmisiä ympäri Eurooppaa. Iso-Britannian ero opetti muulle Euroopalle kantapään kautta sen, että EU:n on oltava inhimillisempi ja kansalaisten kritiikkiä on kuunneltava. EU:n on tulevaisuudessa entistä vahvemmin edistettävä työllisyyttä sekä ehkäistävä syrjäytymistä ja eriarvoisuutta.

EU:n perustehtävä ei ole pankkien ja suuryritysten omistajien varojen turvaaminen, vaan EU:n pitää uudistua ihmisten Euroopaksi. Tämä tarkoittaa, että EU:n tulee vahvistaa ja kehittää jäsenmaissaan hyvinvointi- ja oikeusvaltion ydinominaisuuksia, kuten julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja, varhaiskasvatusta, koulutusta, tasa-arvoa, aktiivista työvoimapolitiikkaa, julkisia investointeja, verotuksen progressiivisuutta ja työmarkkinoiden reiluutta ja sopimista.

Olen todella iloinen, jos työelämän kehittäminen nousee EU:n asialistoille ja EU kieltää nollatyösopimukset. Eurooppalaisille ihmisille pitää taata työtä ja palkkaa, jolla tulee toimeen.

Saatavuus lisää kulutusta

Tiistai 30.5.2017

Kiistaton tosiasia on, että päihteet aiheuttavat yksilön ja hänen läheistensä lisäksi haittoja yhteiskunnalle. Hallituspuolueet aikovat tänään läpikäydä esitystään alkoholilain muuttamiseksi. Toivottavasti vetävät esityksen pois, eivätkä tuo sitä eduskuntaan. Esitys on mielestäni ristiriidassa muiden lakien kanssa.

Terveydenhuoltolain mukaan on edistettävä ja ylläpidettävä väestön terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä sekä sosiaalista turvallisuutta. Päihdehuoltolain perusteella on ehkäistävä ja vähennettävä päihteiden ongelmakäyttöä sekä siihen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja, sekä edistää päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta. Raittiustyölaissa tavoitteena on kansalaisten terveiden elämäntapojen vahvistaminen ja ohjaaminen välttämään päihteiden ja tupakan käyttöä. itse alkoholilainkin tarkoituksena on kulutusta ohjaamalla ehkäistä yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja.

En hyväksy sitä, että uuden alkoholilakiesityksen myötä kauppoihin tulisi myytäväksi nuorille suunnattuja alkoholillisia smoothieita, pirtelöitä ja jäätelöitä ja limuviinoja, jotka maistuvat limpparille Hello Kitty ja Spider Man etiketteihin käärittynä. Maissa, joissa näitä lapsille ja nuorille suunnattuja tuotteita on ollut saatavilla, on alaikäisten alkoholinkäytöstä syntynyt ongelmia.

Pidän haitallisena myös sitä, jos tapahtumista poistuisivat erilliset K-18 alueet ja tuoppi kädessä voisi olla missä vaan. Tämä heikentää lapsiperheiden mahdollisuutta osallistua konsertteihin ja urheilukilpailuihin. Monikaan ei halua, että lapset joutuvat vierestä katselemaan juopottelevia aikuisia. Kukaan lapsi ei myöskään halua, että oma vanhempi juo.

Alkoholinkäyttöön liittyvien kustannusten hintalappu on miljardi euroa vuodessa valtiolle ja kunnille. Sote-uudistuksella aiotaan säästää kustannuksia. Hallituspuolueiden suunnitteleman alkoholilainsäädännön lisähintalappu sosiaali- ja terveydenhuollolle arvioidaan olevan vähintään 20 miljoonaa.

Esimerkkinä, että katkaisuhoito maksaa noin 125 e/vrk, haimatulehduksen hoito 30000 e, maksansiirto 98000 e. Huostaanotetun lapsen laitoshoito 110000 e/vuosi, lasten ja nuorten psykiatrinen hoito 630 e/vrk. Sotessa alkoholi työllistää ensihoitoa, erikoissairaanhoitoa, hätäkeskusta, kotihoitoa, terveydenhoitajia, kätilöitä, lastensuojelua, lääkäreitä, sairaanhoitajia, lähihoitajia, terapeutteja, sosiaalityöntekijöitä jne jne. Muualla julkisella sektorilla alkoholi työllistää poliiseja, palomiehiä, nuorisotyöntekijöitä, koulukuraattoreja, opettajia, pappeja ja vankiloita jne jne.

Alkoholipolitiikka on tasapainottelua terveyden, työllisyyden ja talouden välillä. Alkoholin kokonaiskulutuksen vähenemiseen vaikuttaa eniten saatavuus ja hinta. Viime hallituskaudella tehtyjen alkoholiveron korotusten avulla kokonaiskulutusta saatiin käännettyä alaspäin. Tähän hyvään suuntaan en toivo käännettä. Alkoholihaitat eivät ole vain suurkuluttajien ongelma, vaan saatavuus lisää kulutusta kaikissa väestöryhmissä, aivan tavallisten työssäkäyvien ihmisten, perheiden äitien ja isien, eläkeläisten ja nuorten joukossa.

Toivon siis, että hallituspuoluet tänään harkitsevat asiaa ja vetävät esityksen pois tai antavat kansanedustajilleen vapaat kädet äänestää omantuntonsa mukaisesti. Tällöin on mahdollista kaataa esitys eduskunnassa. Kenenkään etu ei ole yhä kasvavat kustannukset sosiaali- ja terveydenhuollossa, turvallisuudessa ja lääkekustannuksissa, miljoonien suomalaisten inhimillisiä kärsimyksiä unohtamatta.

Näkökulmia elinvoimaan

Perjantai 26.5.2017

Kuntien elinvoima kumpuaa elämänvoimaisista ihmisistä. He perustavat menestyviä yrityksiä, osallistuvat aktiivisesti ja saavat aikaan yhteisössään uutta kaikkien yhteisönsä jäsenten hyväksi. Näin syntyy hyvän kierre, joka johtaa jatkuvaan menestykseen.

Niin yrittäjät kuin työntekijät haluavat asua mukavilla paikkakunnilla, joissa peruspalvelut toimivat. Yrityksiä perustavat ja niiden parasta mahdollista sijaintia arvioivat ihmiset, eivät kasvottomat koneistot. Hyvät liikenneyhteydet ja koulutuspaikat ovat elinvoimaisen kunnan kriteerejä ja aivan ytimessä ovat homeettomat päiväkodit ja koulut, joissa opetuksen ja päivähoidon tulee olla hyvää, jopa erinomaista. Jotta osaavaa työvoimaa saadaan, myös vieraskielisiä päiväkoteja ja koululuokkia tarvitaan, englanti ja venäjä päällimmäisinä. Kulttuurin ja harrastusten pitää olla eläviä ja asuinympäristöjen houkuttelevia.

Kotikaupungilleni, Mikkelille, nämä elinvoimatekijät ovat vielä enemmän tarpeen kuin isommille kasvukeskuksille, koska me emme pysty kilpailemaan suurilla työpaikka- tai väestömäärillä tai muillakaan mittakaavaeduilla.

Toivon kuntien uusilta valtuustoilta ponnekasta, innostunutta otetta elinvoimapolitiikkaan. Kaikkien kunnan työntekijöiden tulee nähdä roolinsa kunnan elinvoimaisuuden jatkuvassa parantamisessa. Kunnan tytäryhtiöt ja kumppanit voivat hyvin toteuttaa elinvoimaa vahvistavia hankkeita, mutta ratkaisevaa on, että kunta ottaa johtajuuden ja löytää vahvuuteensa sisältään. Tällöin jokaisen kunnan työntekijän panos elinvoiman edistämisessä on tärkeä.

Käytännön esimerkiksi sopii vaikkapa lasten päivähoito, jolla on tärkeän kasvatustehtävänsä lisäksi työvoimapoliittinen roolinsa - se että lasten vanhemmat pystyvät käymään töissä ja yrittämään myös silloin, kun työ vaatii joustavia, nopeastikin muuttuvia työaikoja. Tämän tyyppisissä kysymyksissä kaivataan juuri kunnan elinvoimaroolin kokonaisvaltaista ymmärtämistä, joustavuutta ja halua toimia koko yhteisön hyväksi. Kun palvelut pelaavat ilman hampaiden kiristelyä ja yhteistyön hengessä asiat hoituvat, on kunnalla kaikki onnistumisen edellytykset kehittyä ja nousta kaikkein elinvoimaisimpien kuntien joukkoon.

Yksi tärkeä Etelä-Savon elinvoiman lähde on matkailu ja vapaa-aika. Matkailun on laskettu tuottavan Suomessa enemmän arvonlisäverotuloja kuin elintarviketeollisuus ja yli kaksinkertaisesti sen, mitä maatalous tuottaa. Matkailun taloudellinen kokonaishyöty Etelä-Savolle oli vuoden 2015 selvityksen mukaan 390 miljoonaa euroa vuodessa.   Matkailijan viihtyminen on nähtävä kokonaisuutena, joka muodostuu mieluisesta tekemisestä, hyvästä ruoasta, shoppailusta, rennosta ajanvietosta veden äärellä, saunomisesta ja uimisesta. Käyttäen yritysten ja kunnan palveluja limittäin ja lomittain. Kaipaan lisää yleisiä saunoja veden äärelle, vuokrattavia polkuveneitä ja paljon enemmän upeiden uimarantojemme ja kaupunkipuistojemme markkinointia, jotta nämä mainiot hyvinvointimme kulmakivet myös löydetään. Kaupungissa liikkumiseenkin pitää olla oman auton lisäksi muita vaihtoehtoja. Kaupunkipyörät olisivatkin aivan loistojuttu!

Kuntien maa- ja kiinteistökaupat eivät ole pikkujuttu

Sunnuntai 21.5.2017

Vaikuttaa siltä, että kuntalaki ja kielletyn valtiontuen säädökset tunnetaan Mikkelissä huonosti ja viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden koulutukselle on tarvetta. Kuntalain 130 ja 131 pykäliin ja EU:n valtiontukisäädöksiin ja ohjeisiin suhtaudutaan jopa välinpitämättömästi.

Osa valmistelijoista ja päättäjistä pitää kiinteistöjen myyntiä ja hinnoitteluperiaatteita kunnallisen itsehallinnon piiriin kuuluvina asioina, vaikka todellisuudessa näin ei ole. Kuntalain pykäliin sisältyvät vaatimukset edellyttävät, että kunta ottaa päätöksenteon valmistelussa ja päätöksessään huomioon, mitä kyseiset säännökset edellyttävät.

Kaupungin pitää valmisteluvaiheessa ennen päätöksentekoa pystyä luotettavalla ja läpinäkyvällä tavalla osoittamaan, että kiinteistökauppoihin ei sisälly kiellettyä valtiontukea tai että tuki on myönnetty yrityksille säännösten mukaisesti. Ellei valmistelua suoriteta asianmukaisesti, niin kaupungin päätös tullaan varsin todennäköisesti kumoamaan hallinto-oikeudessa päätökseen liittyvän menettelyvirheen vuoksi.

Kaupanteon ja hinnanmäärityksen tulee olla läpinäkyvää ja hinnoittelun tulee perustua avoimeen tarjouskilpailuun tai puolueettomiin hintavertailuihin. Kuntalain linjan omaksuminen tervehdyttäisi Mikkelin kiinteistömarkkinoita. Tonttien luovutuksen periaatteet yrityksille selkiytyisivät, yrittäjien kohtelu olisi tasapuolista, hinnoittelu tulisi läpinäkyväksi ja prosessin avoimuus lisääntyisi.

https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/laki/valtiontuki

https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/laki/eun-valtiontuki-kiinteistonkaupassa

https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/laki/ohjeistusta

https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/laki/oikeuskaytantoa       

Washingtonin terveiset!

Tiistai 9.5.2017 klo 17:00

Osallistuin viime viikolla eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsenenä valiokunnan virkamatkalle Yhdysvaltoihin Washington DC:hen.

Näyttää sille, että Washingtonissa ei vielä oikein tiedetä mitä Trumpin myötä erityisesti ulkopolitiikassa tuleman pitää. Monen huulilla on kysymys: "What's the plan?" Trumpin hallinto odottaa ikään kuin baseball pelissä palloa ja lyö kun se tulee, mutta pelisuunnitelma vielä puuttuu. Sisäpolitiikassa Trump tekee perinteistä oikeistolaista politiikkaa alentaen rikkaiden verotusta ja leikaten pienituloisilta.

Aika näyttää, mutta veikkaan, että paljon sellaista mitä Trump on sanonut ei tule tapahtumaan ja paljon sellaista mitä hän ei ole vielä sanonut, tulee tapahtumaan.

Se on kuitenkin varmaa, että Yhdysvalloissa arvostetaan suomalaisia. Meitä pidetään luotettavina ja sanansa pitävänä kansana. Tämä ei ole itsestään selvää, vaan on vaatinut vuosien pitkäjänteisen työn ja säännölliset tapaamiset niin poliitikkojen kuin virkamiesten tasolla. Meillä on erittäin hyvät ulko- ja puolustusministeriön työntekijät Suomen Yhdysvaltain suurlähetystössä. Tekemäämme turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä ja kriisinhallintaoperaatioihin osallistumista pidetään tärkeänä ja yhteistyön toivotaan jatkuvan. Suomea pidetään kokoamme suurempana maana. Tapasimme arvostetun senaattori John McCainin, joka välitti kiitokset suomalaisille.

Vielä vajaa 10 vuotta sitten USA:ssa ja maailmalla naureskeltiin Suomen yleiselle asevelvollisuudelle sanoen sitä "ulkoilmamuseoksi". Ukrainan kriisin jälkeen asenne muuttui täysin ja nyt Suomen yleistä asevelvollisuutta arvostetaan. Yhdysvalloissa siitä on luovuttu 70-luvulla ja nykyään vain noin 1% kansasta osallistuu asevoimiin, mm. Presidentti Trump ei ole käynyt armeijaa. Vähäinen osallistuminen on eriyttänyt asevoimat muusta yhteiskunnasta omaan kuplaansa. Kansalaiset eivät tiedä, mitä armeija touhuaa. Yhdysvaltojen maavoimilla on 11 000 henkilöä palkattuna tekemään pelkästään rekrytointia. Tähän tulee vielä päälle merijalkaväen, ilma- ja merivoimien rekrytoijat. Käytetään siis miljoonia dollareita veronmaksajien rahaa pelkästään siihen, että nuoria houkutellaan liittymään palvelukseen. Tämä on aikamoista tuhlausta mielestäni ja pidän Suomen yleistä asevelvollisuusjärjestelmää parempana.

Hornetkaupoista emme juurikaan puhuneet muuta kuin sen verran, että kerroimme, missä vaiheessa hankintaprosessi on menossa. Sen sijaan kannustimme Yhdysvaltoja hankkimaan Suomesta maailman parhaat jäänmurtajat made in Finland. Yhdysvalloilla on vain yksi jäänmurtaja, eikä heillä ole osaamista valmistamiseen. Suomesta tämä kyky löytyy. Kaupan hidasteena on amerikkalaisten omat säädökset ostaa vain amerikkalaista.

Jatkoa ajatellen suomalaisten on entistä tärkeämpää pitää yllä aktiivisesti kansainvälisiä yhteyksiä joka ilmansuuntaan. Päättäjiä ja valmistelijoita on vaihtunut Atlantin molemmilla puolilla ja tietämykseen ja toistemme tuntemiseen tulee helposti aukkoja. Kansainväliset järjestöt ja kansainvälisten sopimusten noudattaminen ovat Suomelle tärkeitä. Aika näyttää, ovatko ne tärkeitä myös Yhdysvaltain uudelle presidentille ja hänen hallinnolleen. Toivottavasti.

Mielenkiintoista oli käydä Pentagonissa, jossa meillä oli muutama tapaaminen ja opastettu kierros. Yksi erikoisuus oli takaperin kävelevä opas. Pentagon on noin 30 000 ihmisen työpaikka ja maailman suurin toimistorakennus ja se on kuin oma kaupunkinsa talon sisällä. Myös merijalkaväen koulutuskeskuksessa Quanticossa vierailu oli varsin mielenkiintoinen. Senaattori John McCainin tapaaminen oli yksi kohokohdista. Kaikin puolin onnistunut matka.

Ahneuden vastustaminen vaatii vastavoimaa

Tiistai 9.5.2017

Työttömyys, köyhyys, koulutuksen ja terveydenhuollon puutteet aiheuttavat toivottomuutta ja toimivat vihan kasvualustoina niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla.

Vuonna 2014 julkaistussa Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tutkimuksessa paljastui yhteys työntekijöiden järjestäytymisasteen laskun ja ylimmän tuloluokan tulojen lisääntymisen välillä länsimaissa vuosina 1980—2010: Puolet tuloerojen kasvusta johtuu ammattiliittojen heikentyneestä asemasta. Näin ollen Suomessa maan hallituksen kärkihanke pitäisi olla järjestäytymisasteen nostaminen ja ay-liikkeen vahvistaminen.

Ammattiliittojen heikkous on osaltaan Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin vaalivoiton ja Iso-Britannian EU-eron takana. Palkat Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa ovat laskeneet, kun siirtolaisille on maksettu vähemmän. Ulkomaisen työvoiman tulo on hyödyttänyt yrityksiä, mutta se ei ole vaurastuttanut kansaa.

Työntekijöiden riisto on arkipäiväistynyt Yhdysvalloissa, kun yritys voi palkata nälkäpalkalla laittoman siirtolaisen, joka ei kuulu liittoon, eikä uskalla valittaa. Sama ahneuden ilmiö on rantautunut myös Suomeen ja näkynyt mm. siivous- ja rakennusalalla.

Tällainen toimintapa ei olisi mahdollista, jos ammattiliitot olisivat vahvoja. Vahvuus tulee siitä, että ihmiset kuuluvat liittoihin ja järjestäytyvät. Jos he eivät kuulu, tuloerot kasvavat, kansa jakautuu kahtia, syntyy sosiaalista, terveydellistä ja taloudellista eriarvoisuutta. Tällöin puuttuu työntekijöiden joukkovoima, joka on vastavoima ahneudelle.

Yhdysvalloissa on valtavasti köyhyyttä ja kaduilla asuvia kodittomia ihmisiä. Kaduilla on käsin kosketeltavaa toivottomuutta; naisia, miehiä, lapsia, Vietnamin sodan veteraaneja, vammaisia ja eri etnisistä taustoista tulevia ihmisiä. Pahinta on, että heillä ei ole mitään mahdollisuutta nousta parempaan elämään.

Suomen turvallisuuspolitiikkaan kuuluu tällaisen kehityksen estäminen. Ei Naton, Ruotsin, EU:n tai kenenkään muun ulkopuolisen apu meitä kriisissä auta ja hyödytä, jos oman yhteiskuntamme eheys rapistuu. Eheys on liima, joka pitää yhteiskuntaa ja sen eri väestöryhmiä koossa. Eriytyminen johtaa epävakauteen. Mitä auttaa Suomen puolustusvoimien valmiustilan nostaminen hädässä, jos ihmiset eivät ole henkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa? Nälkäisen mielen päällä on vain se, mistä saa ruokaa.

Maanpuolustustahto syntyy siitä, että jokainen meistä kokee Suomen hyväksi maaksi, jota kannattaa puolustaa. Suomen pitää olla hyvä kaikille, eikä hyvä vain hyvätuloisille.

Suomen vahvuus nousee ihmisistä. Elinvoimaiset ihmiset synnyttävät elinvoimaisen Suomen. Me pärjäämme maailman myllerryksessä, kun vahvistamme pohjoismaisen hyvinvointi- ja oikeusvaltion ydinominaisuuksia, kuten varhaiskasvatusta, koulutusta, julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja, tasa-arvoa, köyhyyden poistamista, aktiivista työvoimapolitiikkaa, julkisia investointeja, verotuksen progressiivisuutta ja työmarkkinoiden reiluutta ja sopimista, sekä ihmisten järjestäytymistä ammattiliittoihin.

Kaupungintalolla hiki haisemaan!

Tiistai 25.4.2017

Kiitos jokaiselle sosialidemokraattia äänestäneelle, itsensä likoon laittaneelle ehdokkaalle, heidän perheilleen ja tukijoilleen! Teidän ansiostanne Mikkelissä tuli vaalivoitto ja Mikkeli on nyt punainen kaupunki. Pidämme huolta äänestäjien antamasta luottamuksesta, emmekä riko sitä. Olemme pienen ihmisen puolella.

Olen kiitollinen jokaisesta saamastani äänestä. 1177 ääntä on luottamuksen osoitus tähänastiseen tehtyyn työhön ja vahvistaa myös uskoani siihen, mitä tulen tulevaisuudessa painottamaan. Uskon, että oman panokseni voin antaa useammankin tehtävän kautta. Eli tulen miettimään sekä itse että yhdessä sosialidemokraattien sisällä sitä, missä tehtävässä parhaiten palvelen äänestäjiäni ja kaikkia mikkeliläisiä. Asia ratkeaa lähiviikkojen aikana, kunhan neuvottelut puolueiden kesken ehtivät pidemmälle.

Suomi on tänä päivänä monta Suomea. Perheiden arki on eriytynyttä ja jos emme saa kehitystä käännettyä pian, palaamme hyvinvointivaltiota edeltäneeseen aikaan, jolloin ihmisen syntymäkoti määritteli voimakkaasti koulutuksen ja työuran sekä eliniänodotteen. Jos viidesosalla suomalaisista lapsista ei ole todellisuudessa mahdollisuuksien tasa-arvoa, sitä ei tällöin ole enää kenelläkään.

Monet perheiden arjen kysymyksistä ovat samat kaikkialla. Parisuhteet ovat kovilla, työ tai sen puute uuvuttavat, leipä on tiukassa ja vanhemmilla on huoli lastensa pärjäämisestä.

Ihmiset haluavat asua mukavilla alueilla ja Mikkelistä pitää saada mukava ja ihmisystävällinen kaupunki, jossa peruspalvelut toimivat ja lakeja noudatetaan ja asukkaita kunnioitetaan kaupungin palvelupaikoissa.

Mikkelin kaupunkiprofiilia on vahvistettava. Mikkelin on perustettava tulevaisuutensa selkeästi kaupunkipolitiikalle, joka ottaa huomioon myös sitä ympäröivän maaseudun tuoman elinvoiman. Se tosiasia on kuitenkin tunnustettava, että Mikkeli on kuitenkin kaupunki eikä maaseutupitäjä. 36 729 mikkeliläistä eli noin 70 % asuu 5 km säteellä torista. Toiminnan painopistettä on nostettava Mikkelin keskustan ohella kaupunginosien toimivuuteen, lähiöiden päivähoitopalveluihin ja kouluihin, kevyen liikenteen väyliin, joukkoliikenteeseen, lähiliikuntapaikkoihin, koirapuistoihin ja kulttuurin harrastusmahdollisuuksiin. Asukastoiminta on otettava uudella tasolla mukaan kaupunkiyhteisöön.

Se tarkoittaa, että kaupungin palvelut tukevat asukkaiden viihtymistä ja mahdollisuuksiaan käydä työssä, opiskella, harrastaa, ystävystyä ja saada terveys- ja sosiaalipalveluja oikea-aikaisesti ja vaikuttavasti. Elinvoimainen kaupunki tarvitsee elinvoimaiset ihmiset.

Esimerkiksi Lähemäeltä perheet joutuvat viemään lapsensa kalevankankaalle päiväkotiin, toiselle puolen kaupunkia. Miksei Lähemäellä ole riittävästi päivähoitopaikkoja? Siksi koska kaupunki ei ole niitä sinne perustanut. Lapset eivät tutustu oman alueensa lapsiin ja heillä ei ole kavereita iltaisin ja viikonloppuisin. Koulun alkaessa Lähemäellä, kaikilla lapsilla ei ole valmiiksi kavereita. Yksinäisyys on suurin ihmisten hyvinvointia alentava tekijä. Yksinäisyys alkaa usein jo lapsuudesta ja kaupunki voi toiminnallaan vaikuttaa kehitykseen positiivisesti tai negatiivisesti.

Myös ympäristönäkökulmat tulee huomioida - kaupunki omalla palveluverkollaan usein pakottaa ihmiset hankkimaan kaksi autoa, jos päivähoito ei ole kävelymatkan päässä tai joukkoliikenteen varrella.

Kaupunkipolitiikalla tulee myös huomioida ne, jotka Mikkelin väkimäärän kesäisin kolminkertaistaa. Vapaa-ajanasukkaat ja matkailijat. Myös he tarvitsevat kaupunkia. On oltava tapahtumia ja elämyksiä ja mainostettava meidän omia juttuja. Kaupungin matkailusivuilla pitää alkaa mainostaa Mikkelin upeaa kaupunkiluontoa, kuten kävelyreittejä Kalevankankaalla ja Urpolassa ja meidän kivoja uimarantoja ja lasten leikkipuistoja ja talvisin hiihtolatuja. Miksi Mikkelin matkailusivuilla mainostetaan 50-60 km päässä olevia muiden kuntien kohteita? Meidän pitää alkaa tehdä elinvoimapolitiikkaa kaupunkiluonnolla, tekemisellä ja viihtyisyydellä. Pitää alkaa ajatella matkailua Mikkelissä asuvien ja vierailevien kannalta. Seudun kehittämisrahaston lopettamisella saisimme monta miljoonaa euroa rahaa Mikkelin markkinointiin ja elinvoimaan.

Koulutuskaupunkina Mikkelin on nostettava XAMK:n ja ammatillisten oppilaitosten roolia entisestään osaksi elinvoiman rakentamista. Nuoret ja opiskelijat elävöittävät kaupunkia ja heidän kanssaan tarvitaan enemmän vuoropuhelua siitä, mitä he toivovat kaupungilta. Mikä on hyvää, mitä puuttuu.

Mikkeli nousee, kun aletaan tehdä aktiivista ja näyttävää elinvoimapolitiikkaa, huomioiden monimuotoiset yrittäjyyden ja aluekasvun muodot. Elinkeinoyhtiöitä eivät kunnat jatkossa enää tarvitse. Mikkeli tarvitse elinvoimatyöntekijöitä, joiden tehtävänä on saada tänne työpaikkoja. Mikkelin kaupungin hallintorakenne ei voi myöskään jäädä siihen missä se on nyt. Tekeviä käsiä ja jalkoja tarvitaan arjen työssä kouluissa ja päiväkodeissa, ei väliportaan hallinnossa. Kaupungintalolla pitää saada hiki haisemaan!

Rehellinen ja vastuullinen yrittäjä laitetaan kärsimään

Torstai 6.4.2017 - Satu Taavitsainen

"Tumma on yö, sade lasiin lyö, pyyhkimensulat puhdistaa koittaa, sää armoton, mutta mentävä on. Jälleen tien päällä oon, taivaat mua varjelkoon." Näin runoili eräs kuljettaja.

Eduskunnan täysistunnossa on tänään ensimmäisessä käsittelyssä esitys laiksi liikenteen palveluista ja siihen liittyviksi laeiksi (LiVM 3/2017 vp). Laki säätää Suomen henkilö- ja tavarakuljetuksille uudet raamit. Esitys ei ole yksimielinen. SDP jätti vastalauseen.

Suomalaiset raskaan kuljetusalan yrittäjät ja taksiyrittäjät painavat pitkää päivää. Jos he eivät ole itse ratin takana, niin he päivystävät puhelimen äärellä, jos tulee soitto, että ajossa oleva auto on hajonnut tai on tapahtunut onnettomuus. Rautaisella ammattitaidollaan he pystyvät puhelimessakin selvittämään sen, mikä letku on sillä kertaa aiheuttanut vian.

Arvostan suuresti heidän sitkeyttä ja nälän, kuumuuden, kylmyyden, pimeyden ja yksinäisyyden sietokykyä. Sekä henkilö- että tavarakuljetusalan ihmisten turnauskestävyys on kova. Pienyrittäjän työviikko on usein yli 45-tuntinen eikä lomat ja pyhät aina toteudu. He ovat duunareita isolla D:llä.

Kuljetusyrittäjänä on raskasta silloin kun töitä ei ole, tai niitä on liikaa tai kun koneet hajoavat ja velat painavat päälle. Toisaalta arki on mukavaa silloin, kun saa tehdä sitä työtä, josta tykkää. Mutta miten arvostaa maan hallitus suomalaisia kuljetus- ja taksiyrittäjiä?

Ensin hallitus teki päätöksen luopua Suomen kansallisista kabotaasikuljetuksia koskevista määräyksistä, eikä taistellut EU:n komissiota vastaan. Ei siis pitänyt huolta omien yritystensä menestymisestä. Ja nyt maan hallitus heikentää suomalaisten raskaan kuljettajien yrittäjien mahdollisuutta pärjätä alalla sallimalla tavarankuljettamisen ilman liikennelupaa eli niin että kuljettajaan ja yritykseen ei kohdisteta mitään vaatimuksia silloin kun auto painaa alle 3,5 tonnia. Nykyisin raja on 2 tonnia. Tämä vapauttaa täysin viranomaisten valvonnan piiristä pakettiautoilla harjoitettavan ammattimaisen kuljetustoiminnan. Tällä muutoksella luodaan kahdet, selkeästi eri kuljetusmarkkinat, jotka eivät tule olemaan sääntelyn, velvoitteiden ja niistä aiheutuvien kustannusten osalta tasavertaisessa kilpailuasemassa. Vaarana on pakettiautokuljetusten siirtyminen ulkomaisten yritysten käsiin, kun yrityksiin ei kohdistu minkäänlaista valvontaa ja kun uhka työehtojen polkemisesta on kokemusten perusteella suuri. Tämä tarkoittaa suomalaisten ahkerien ja rehellisten kuljetusyrittäjien vähentymistä ja työntekijöiden työttömyyden lisääntymistä ja valtion verotulojen vähentymistä.

Liikennelupa ei ole ollut tähänkään asti este työntekijöiden palkkaamiselle ja laadukkaalle palvelulle. Työllisyyden ja liikevaihdon osalta merkityksellistä on kuljetustarve, eikä liikenneluvan poistaminen lisää kuljetettavien tavaroiden määrää. Töitähän yrittäjillä on, jos vaan on tilauksia, joita pitää kuljettaa rakennustyömaille, tehtaille, satamiin, lentokentille, kauppoihin ja kuluttajille.

Liikennelupa on kaiken viranomaisvalvontamme perusta. Harmaan talouden myötä Suomi menettää vuosittain miljardeja euroja. Liikennesektori ja rakennusala ovat suurimmat alat, joissa harmaata taloutta esiintyy jo nykyään ja tehokkaalla valvonnalla on onnistuttu sitä kitkemään. Harmaasta taloudesta kärsivät rehelliset yrittäjät, heidän työntekijänsä ja valtio.
Valvonnan väheneminen tavaraliikenteessä sekä taksamittarivaatimuksen poistuminen taksiliikenteestä heikentävät valtion mahdollisuutta varmistaa, että verot ja maksut maksetaan asianmukaisesti.

Valitettavasti ei voi välttyä siltä ajatukselta, että hallituspuolueiden tavoitteena on nakertaa rehellisesti toimivien kuljetus- ja taksiyrittäjien toimintamahdollisuuksia lisäämällä harrastelijakuljetuksia. Ammattimaisen kuljettamisen määritelmäkin tehtiin epämääräiseksi vastoin lukuisten asiantuntijoiden ja opposition näkemystä. Ministeri Berner kerran paljasti todelliset korttinsa sanoessaan eräässä haastattelussa kabotaasiin liittyen, että kuljetusten avaaminen ulkomaiselle kilpailulle sujuvoittaa kuljetuksia ja laskee kustannuksia ja että tämä taas hyödyttää elinkeinoelämää yleensä. Berner siis ajaa vain suuryritysten etua, jotka haluavat tilata kuljetuksia halvalla. Kyllähän kuljetusten hinnat saadaan alas, jos työsuhteiden ehdoissa ei noudateta työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia eikä makseta veroja, tai että pienyrittäjä ei ota itselleen voita leivän päälle. Suomalaiset tavalliset pienet ja keskisuuret kuljetusyritykset ja taksiyrittäjät tarvitsevat puolustajia.

Puolustajia tarvitsevat myös kansalaiset. Kun taksialalle tuloa ei jatkossa käytännössä säädellä lainkaan, hinnoittelu vapautuu, takseissa ei ole enää taksamittareita ja toiminta-alueena on koko Suomi, on suuri vaara että Suomessa tulee olemaan huijatuksi tulleita asiakkaita. Taksien saatavuus kaupunkien ulkopuolella laskee, kun enää ei ole päivystysvelvollisuutta eikä asemapaikkaa. Kakkua jakamaan tulee varmasti suuri määrä takseja silloin kun juna saapuu rautatieasemalle, mutta sen jälkeen ei varmasti takseja näykään. Entä kun pitää lähteä tärkeään kokoukseen tai päästä sateisena hiljaisena arki-iltana kotiin suomalaisessa pikkukaupungissa. Pitää alkaa soitteleman taksiyrittäjille ja kyselemään hintoja. Tolpalla ei ole välttämätöntä enää taksien olla.

Ihminen, palveluiden tarvitsija ei ole keskiössä ja hinnat voivat olla käytännössä mitä tahansa, eikä kukaan takaa päivystystä maaseudulla.

Ruotsin huonoista kokemuksista ei ole opittu näköjään yhtään mitään. Taksien vapauttaminen Ruotsissa ei laskenut hintoja ja lisäsi harmaata taloutta. Miksi ihmeessä emme ota käyttöön samaa kuin Ruotsi nyt, että takseissa tulee olemaan sellainen taksamittari, jossa on yhteys suoraan verottajalle harmaan talouden estämiseksi. Tanskassa on harmaan talouden valvonta takseissa viety niin pitkälle, että takapenkeillä on istuintunnisteet, jotta verottaja saa tietää kun matkustaja on istunut kyydissä ja vertaa sitä saatuihin maksuihin.

Keskustan ministerin, Anne Bernerin esitys, perussuomalaisten ja kokoomuksen siunauksella romuttaa maailman parhaimman taksijärjestelmän. Sitä tosiasiaa on ihan turha kaunistella. Uskon, että nykyisen taksijärjestelmän pohjalta toiminnan kehittäminen olisi ollut kaikista järkevintä. 

Sijaiskiellot pitää lopettaa

Keskiviikko 5.4.2017

Viime viikolla julkaistiin Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2017, joka esittelee nostoja lapsiasioista Suomessa vuodelta 2016 ja sisältää myös suositukset epäkohtien korjaamiseksi.

Suosittelen jokaisen kuntavaaliehdokkaan lukevan vuosikirjan. Moni siinä esiin nostettu asia on täysin kuntapäättäjien käsissä.

Esimerkiksi se, että kunnissa käytössä olevat sijaiskiellot vaarantavat lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutumista. Arviolta 24 prosentissa päiväkodeista, 31 prosentissa peruskouluista, 30 prosentissa lukioista ja 17 prosentissa ammatillisista oppilaitoksista on voimassa sijaiskielto. Sijaiskiellot ovat johtaneet tilanteisiin, joissa esimerkiksi erityisopetus on jäänyt saamatta.

Lapsiasiavaltuutetun saamien yhteydenottojen perusteella sijaiskiellot vaikuttavat olevan luonteeltaan enemmän pysyviä kuin tilapäisiä.

Satsaaminen sijaisiin ja henkilökohtaisiin avustajiin olisi merkittävä parannus koulujen ja päiväkotien arkeen. Lapsilta leikkaamisen tulee loppua! Suomessa on työttömiä ihmisiä satoja tuhansia ja varmasti ei ole siitä kiinni, etteikö sijaisia saataisi. Kuntien pitää palkata vakituisiin työsuhteisiin sijaisia, jotka kiertävät kouluissa ja päiväkodeissa tarpeen mukaan.

Lyhytnäköinen säästäminen työntekijöiden palkkakustannuksissa kostautuu erityisesti lapsiin, joilla on oppimisvaikeuksia, tarkkaavaisuushäiriö, aistiyliherkkyyttä tai muuta haastetta elämässään.

Lapsen henkilökohtaisen avustajan tullessa sairaaksi lasta on saatettu kehottaa jäämään kotiin tilanteessa, jossa lapsella ei ole tarvetta poissaoloon koulusta.

Päiväkotien ja koulujen sijaiskiellot pitää vain yksinkertaisesti lopettaa.

Jokaisella meistä on yksi ääni - Jokaisen mielipide on yhtä tärkeä

Sunnuntai 2.4.2017

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ammatillisen perusasteen suorittaneista 25-34-vuotiaista vain 31 prosenttia äänesti, kun korkeakoulutetuista 25-34-vuotiaista äänestäneitä oli 79 prosenttia.

Aikoinaan on verisesti taisteltu siitä, että saatiin yhtäläinen äänioikeus kaikille suomalaisille varallisuudesta ja sukupuolesta riippumatta. Nyt näyttää sille, että osa kansalaisista on vapaaehtoisesti luovuttanut tuon oikeuden pois. Tutkimusten mukaan vähiten politiikasta kiinnostuneita ovat nuoret, ammattikoulutetut, työväestö ja työttömät. Tämä on todella harmi, koska viime vaalien jälkeen juuri heille on kurjuutta jaettu Juha Sipilän (kesk) hallituksen toimesta. Nuoret, ammattikoulutetut, työväestö ja työttömät eivät saaneet ministereiksi heidän puolellaan olevia, koska he eivät äänestäneet.

Demokratia on erilaisten kantojen yhteensovittamista. Harvoissa päätöstilanteissa on olemassa yhtä yleistä etua, joka ei asettaisi yhtä kansalaisryhmää toista ryhmää parempaan asemaan. Kun tietyt väestöryhmät vetäytyvät sivuun äänestyspäivänä, harjoitettu politiikka vinoutuu. Tällöin äänestävien vaikutusmahdollisuudet kasvavat ja he saavat mieluisensa päättäjät ja mieluisiaan päätöksiä.

Kaikkien ikäryhmien kohdalla, koulutustausta vaikuttaa osallistumiseen. Demokratiatutkija Merja Jutila Roonin mukaan yliopistotutkinnon suorittaneista tai sitä suorittamassa olevista nuorista 44 prosenttia oli viimeisen vuoden aikana pyrkinyt vaikuttamaan heille tärkeisiin yhteiskunnallisiin asioihin. Ammatillisen perustutkinnon omaavista tai sitä suorittavista puolestaan vain 25 prosenttia oli viimeisen vuoden aikana pyrkinyt vaikuttamaan heille tärkeisiin yhteiskunnallisiin asioihin.

Eriytynyt äänestyskäyttäytyminen on erityisen ongelmallista periytyessään sukupolvelta toiselle. Kun on tarkasteltu 18-40-vuotiaiden äänestysaktiivisuutta vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, on ilmennyt, että jos vanhemmista toinen tai molemmat ovat suorittaneet korkeakoulututkinnon, äänestysaktiivisuus oli noin 30 prosenttiyksikköä korkeampi kuin niillä ikätovereilla, joiden vanhemmilla oli perusasteen koulutus.

Äänestäminen pitää saada kaikkien kansalaisten keskuudessa suosituimmaksi tavaksi vaikuttaa. Demokratia on kaikkien osallistumista yhteisten asioiden hoitoon. Äänestäminen on juuri sitä osallistumista. Ristiriitaista on, että demokratia nähdään positiivisena asiana ja politiikka negatiivisena. Kuitenkin demokratian on mahdotonta toimia ilman politiikkaa.

Toivon viikon päästä päättyvissä kuntavaaleissa osallistuvan joukon lisääntyvän ja erityisesti työttömien, pieni- ja keskituloisten työntekijöiden, opiskelijoiden, lapsiperheiden, pienituloisten eläkeläisten ja vammaisten menevän äänestyspaikalle ja antavan äänensä arvopohjaltaan sellaisille puolueille, jotka edistävät kunnissa työllisyyttä ja peruspalveluita, kuten päivähoidon, perusopetuksen ja vanhustenhoidon laatua. Peruspalveluiden turvaamisen ja kehittämisen puolesta toimivien päättäjien toivon kunnissa olevan enemmistönä tulevien kuntavaalien jälkeen.

Käynnissä on kuntavaalien ennakkoäänestys 4.4. saakka. Vaalipäivä sunnuntaina 9.4.2017. Tänään on hyvä päivä lähteä äänestämään ennakkoon!

Lapset tarvitsevat positiivisia koulukokemuksia

Sunnuntai 26.3.2017

Eduskunnan kyselytunnilla torstaina keskusteltiin koulujen suurentuneista luokkien koosta. Maan hallitus on vähentänyt rahoitusta, jotka kunnille oli korvamerkitty ryhmäkokojen pienentämiseen.

Samoin kuin koulumenestys, myös koulukokemus on lapsia suojaava tekijä. Varsinkin nuoruusiällä kouluvuosien merkitys on erityisen suuri. Hyvä koulukokemus vahvista selviytymistä etenkin haastavissa elämäntilanteissa.

Positiivisen koulukokemuksen aikaansaamiseksi tulee kouluissa kiinnittää huomiota mm. erilaisten oppijoiden auttamiseen ja kaikkien lasten riittävään oppimisen ja koulunkäynnin tukemiseen heti tuen tarpeen ilmetessä. Lasten oppiminen vaarantuu liian suurissa opetusryhmissä ja sen vuoksi tulisi lailla säätää ryhmien koosta. Myös opetusministeriön on tuettava kuntia rahallisesti ryhmäkokojen pienentämiseksi.

Positiivinen koulukokemus syntyy myös siitä, että turvataan saumattomat nivelvaiheet lapsen siirtyessä päivähoidosta esiopetukseen ja esiopetuksesta kouluun ja kaikissa koulunkäynnin eri vaiheissa. Aikuiset koulussa vaihtuvat jatkuvasti, jos opettajat ja avustajat palkataan vain pätkätöihin ja määräaikaisiin työsuhteisiin. Kuitenkin jokainen lapsi ansaitsee ja tarvitsee arkeensa tutut ja turvalliset aikuiset. Hyvä henkilöstöpolitiikka on myös lasten etu.

Hyvään koulukokemukseen kuuluu myös kouluterveydenhuollon, perhetyön ja psykologin palveluihin panostaminen, kiusaamisen ennaltaehkäisyn ohjelmat, kodin ja koulun yhteistyö, miellyttävä kouluympäristö, puhtaat ja terveet sisätilat, kiva piha-alue ja ohjattu kerho- ja harrastustoiminta. Nämä kaikki vahvistavat oppilaiden hyvinvointia ja tekevät oppimisesta hauskaa.

Kuntien kassaan kertyvät verorahat pitää ensisijaisesti käyttää peruspalveluihin. Sitten tulevat vasta muut asiat. Kaikki päätöksenteko sekä eduskunnassa että kuntien valtuustoissa pohjautuu arvoihin. Peruspalveluiden, kuten päivähoidon ja perusopetuksen laadun turvaamisen ja kehittämisen puolesta toimivien päättäjien toivon kunnissa olevan enemmistönä tulevien kuntavaalien jälkeen.

Nollatyösopimukset ovat aikamme viheliäisin työmuoto - lakia muutettava

Keskiviikko 22.3.2017

Nollatyösopimukset ovat aikamme viheliäisin työsopimusmuoto. Nollasopimuksilla tarkoitetaan toistaiseksi tai pidemmän määräajan voimassa olevaa työsopimusta, jossa työtunnit on määritelty alkaen nollasta, esim. 0-40 h viikossa. Tällöin työantaja päättää, paljonko se tosiasiassa työtunteja tarjoaa.

Työntekijän näkökulmasta voi mennä viikkojakin ilman kutsua töihin, ilman tunteja, ilman palkkaa ja näin ollen ilman eläkekertymää. Henkilö voi olla tiukasti sidottu työsopimukseen, eikä saa tehdä muille töitä, muttei saa työttömyyskorvaustakaan.

Nollatuntityöntekijät ovat kaikista heikoimmassa asemassa työelämässä. Heitä on Suomessa noin 83 000 henkilöä ja he ansaitsevat parempaa. Tilastojen valossa he ovat pääosin alle 30 -vuotiaita nuoria ja erityisesti naisia.

Nollasopimuksia ilmenee tyypillisesti kaupanalalla, sosiaali- ja terveyspalveluissa, majoitus- ja ravitsemispalveluissa sekä kuljetus- ja varastointialoilla. Suurin osa nollatyösopimuksella työskentelevistä haluaisi enemmän työtunteja.

Eräs nuori nainen kertoi, että: "Toiveena on jatkuvasti ollut saada lisää tunteja, jotta eläisin ansioillani. Lisätyön jakaminen perustuu liian usein erilaisten henkilöiden suosimiseen vaihtelevin perustein. Työnantaja voi pudottaa tunnit nollaan, mikä merkitsee minulle kaaosta vuokran ja laskujen maksamiseen.”

Nollasopimuksia käytetään myös työsuhdeturvan kiertämistarkoituksessa. Tämä ei ole oikein. Irtisanomista kierretään sillä, että nollatuntityöntekijän työvuorolistaan ei vain merkitä työvuoroja. Syyksi riittää mikä vain, vaikka väärä sana tai se, että työntekijä on tullut raskaaksi. Työlainsäädäntöä kierretään myös niin, että työvuorolistoja ei täytetä ennakkoon, jolloin nollatuntityöntekijä jää, tullessaan kipeäksi, ilman sairausajan palkkaa. Ilman tunteja joutunut työntekijä sanoutuessaan irti työpaikasta voi joutua TE-toimistosta karenssiin, vaikka tunteja ja palkkaa on ollut nolla kuukaudessa, ja jäädä ilman työttömyyskorvausta.

Nollatuntityöntekijän on vaikea tai lähes mahdoton saada lainaa tai luottokorttia pankista. Elämän suunnittelu on vaikeaa pienillä tuloilla. Perheen perustaminen ja lastenhoito on suuri ongelma monella, koska työtunnit ovat epävarmat.

Jokainen meistä tarvitsee elämäänsä ennakoitavuutta ja turvallisuutta. Kenenkään elämä ei saa olla pelkkää ainaisessa hälytysvalmiudessa olemista, sen odottamista, jos puhelin soi ja pyyntö tulla töihin tulee. Ongelmana on, että lainsäädäntömme ei tunne nollasopimus käsitettä tai mitään nollasopimuksiin viittaavaa. Työpaikoille on vain syntynyt huonoja käytäntöjä, jotka johtuvat juuri siitä, ettei laissa nimenomaan säädetä, mitä voidaan sopia työajasta.

SDP haluaa puuttua nollatuntisopimuksiin liittyviin ongelmiin ja epäkohtiin ja jätimme viime viikolla vastalauseen Työelämä ja tasa-arvovaliokunnassa. Edellytämme, että hallitus antaa:

-lakiesityksen, jolla rajoitetaan nollatyösopimuksia määrittelemällä työsuhteen vaihteluväli- ja vakiintumismallin käyttö sekä säätää lisätyön tarjoamisen velvollisuudesta ja järjestyksestä,

-lakiesityksen ilmeisen väärinkäytön kiellosta sekä samalla täydentää yhteistoimintalakia,

-lakiesityksen sairasajan palkkaa koskeviksi määräyksiksi vaihteluvälimallia käytettäessä,

-lakiesityksen tarvittaessa töihin kutsuttavien sopimuksista ja puitesopimuksista,

-lakiesityksen työttömyysturvalain 2 a luvun 2 §:n muuttamiseksi eli työttömyysturvan karenssista.

Pääministeri Juha Sipilä ja työ- ja oikeusministeri Jari Lindström ovat moneen kertaan eduskunnan salissa todenneet, että hallitus on avoin kaikille hyville esityksille ja valmis niitä edistämään. Miksi hallituspuolueiden enemmistö työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ei kuitenkaan suostunut SDP:n esitykseen, että tehdään tarvittavat lakimuutokset? Eikö hallitus ole aidosti valmis tekemään lakimuutoksia, joilla parannetaan suomalaista työelämää ja työmarkkinoiden toimivuutta?

Nollatuntisopimuskäytäntö on yhteiskunnallisesti vaarallinen, koska se uhkaa muuttaa Suomen matalapalkkamaaksi. Matalapalkkamaat eivät ole tunnettuja hyvinvoinnistaan, eikä sille tielle pidä lähteä. Nuorten sukupolvien palkkataso on jo nyt vanhempien sukupolvien palkkatasoa alempi heidän ollessaan samassa elämänvaiheessa. Nuorten palkkatason alentuminen on tapahtunut pääosin yksityisellä sektorilla. Tämä kehitys ei tiedä hyvää Suomen valtion verotuloille ja Pohjoismaisen hyvinvointivaltion tulevaisuudelle.

Suomalaiset nuoret sukupolvet tarvitsevat positiivista erityiskohtelua ja talouspoliittisia puolestapuhujia. Nuoret itse puhkuvat työhaluja, esimerkiksi viime vuonna julkistetun ”Työttömien nuorten ääni” -barometrin mukaan, noin 90% työttömistä nuorista etsi aktiivisesti työtä. Jos unelma työstä ei toteudu, nuori joutuu syrjäytymisriskiin.

Mikäli emme nopeasti puutu nollasopimuksiin, teemme pitkässä juoksussa suuren karhunpalveluksen nuorille, nälkäisille ja kunnianhimoisille sukupolville. He haluaisivat uudistaa työpaikkoja, organisaatioita ja niiden toimintakulttuuria, mutta jäävät vuosikausiksi jumiin epävarmaan nollasopimuselämään ja pätkä- ja osa-aikatyöhön. Vähitellen nuorilta karisee usko työelämän pelisääntöihin ja johdonmukaisuuteen.

Työpaikat menettävät palkkaamattomissa nuorissa ja naisissa jatkuvasti sellaista rohkeutta, näkemyksellisyyttä ja uudistusvoimaa, joka olisi korvaamatonta suomalaisen työelämän uudistamiseksi.

Poikien ei saa antaa flopata!

Tiistai 14.3.2017

Väestöliitto on tänään julkistanut vuosiraportin Poikien Puhelimesta, jonka tuki on suunnattu alle 20-vuotiaille pojille ja nuorille miehille auttaen heitä kaikissa arkeen liittyvissä pulmissa.

Poikien Puhelimeen tulevien puhelujen määrä on koko ajan noussut ja samaan aikaan kadonneiden työmiesten osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut. Pitkään kestänyt taloustaantuma on syrjäyttänyt osan nuorista miehistä pysyväisluontoisesti työmarkkinoilta.

Poikien Puhelimeen saapuviin hätähuutoihin on yhteiskunnan vastattava ja poikien pahoinvoinnin väheksyminen lopetettava. Pojille on annettava tukevampi pohja ja paremmat eväät ponnistaa elämässä eteen ja ylöspäin. Jokainen poika on kullan arvoinen ja ansaitsee mahdollisuuden lähteä onnistumisen tielle elämässään.

Suomessa on pimeitä notkoja, joihin on pudonnut jo pysyvästi kymmeniä tuhansia parhaassa työiässä olevia miehiä. Nämä yhteiskuntamme ulkoreunoilla elävät 25–54-vuotiaat miehet eivät hae töitä, eivät tee töitä, opiskele tai ole työkyvyttömyyseläkkeellä. He ovat yhteiskunnalta kadoksissa ja heidät on vain luokiteltu "muut työvoiman ulkopuolella olevat".

Poikien työllisyyden esteenä on peruskoulun jälkeisen tutkinnon puuttuminen. Vähän koulutetuille on vähemmän töitä ja ratkaisevaa on poikien kouluttautuminen. Miesten mahdollisuudet työelämässä lepäävät koulutuksen varassa. 

Kaikkein vaikeimmin työllistyviä ovat ne nuoret miehet, joilla on vain peruskouluopinnot, pitkittynyt työttömyys ja vähäinen työhistoria viimeisen 10 vuoden aikana.

Pojat tarvitsevat toisenlaista tukea kuin mitä nyt on tarjolla. Tutkimusten mukaan pojat tarvitsisivat jo pieninä laadukasta varhaiskasvatusta ja enemmän tukea koulunkäyntiin.

Peruskoulussa ongelmia voidaan ehkäistä lisäämällä sosiaali-, nuoriso- ja perhetyötä kouluihin sekä takaamalla jokaiselle pojalle harrastuksen ja sitä myöten kavereita. Hyvinvoivista pojista kasvaa hyvinvoivia miehiä!

"Voithan sinä yrittää, jos jaksat, mutta meille olisi helpompaa, jos vain jäisit kotiin ja eläkkeelle"

Sunnuntai 12.3.2017

Jokaisella pitää olla oikeus työhön ja osallistumiseen Suomessa. On käsittämätöntä, että meillä on yhä vuonna 2017 yksi ihmisryhmä, jolle tämä ei näytä olevan mahdollista.

Vammaisen nuoren tie vie lähes aina peruskoulusta suoraan eläkkeelle. Kun vammainen ihminen täyttää 16 vuotta, esittävät viranomaiset hänelle lähes aina eläköitymistä. Miksi he eivät pidä kouluttautumista ja työsuhteista palkkatyötä tavoittelemisen arvoisena?

Jätin perjantaina kirjallisen kysymyksen valtioneuvostolle siitä, miksi nuoria vammaisia henkilöitä painostetaan eläkkeelle.

On ollut surullista huomata, että eläkkeelle jäämistä pidetään useimmiten helpoimpana ratkaisuna, eikä olla kiinnostuneita vammaisen ihmisen osallisuudesta, hänen kouluttamisestaan, osaamisen kehittämisestä ja panoksensa antamisesta työelämässä. Tähän toivon muutosta ja toimenpiteitä asiasta vastaavalta ministeriltä.

Kyse ei ole siitä, etteivätkö vammaiset ihmiset haluaisi mukaan työelämään. Päinvastoin, monilla into ja halu kehittää itseään on suuri, mutta sen lisäksi, että eläkepäätös sulkee ovia, tarvittavaa tukea koulutukseen ja työllistymiseen ei ole saatavilla.

Tarvitaan kouluttautumis- ja työllistymispolkuja, Kelan ja TE-toimistojen tukipalveluita, vaikuttavuudeltaan erinomaisia työhönvalmentajapalveluja sekä turhien esteiden karsimista, kuten tiukkojen tulorajojen poistamista työkyvyttömyyseläkeläisiltä, jotka estävät työntekoa.

Kuntoutus- ja eläke-etuudet eivät nyt tue nuorten vammaisten kouluttautumista ja työllistymistä. Viranomaisten näkökulma vammaisten kohdalla on vähän sellainen, että "voithan sinä yrittää, jos jaksat, mutta meille olisi helpompaa, jos vain jäisit kotiin ja eläkkeelle".

Suomessa on todella paljon hyviä toimintamalleja ja menetelmiä, joiden avulla vammaisia nuoria on saatu ohjattua ja tuettua palkkatöihin. Vammaisjärjestöt ovat tehneen kaiken työhönvalmentajapalvelun kohderyhmilleen lähestulkoon kokonaan projekteissa. Suomen kaupungeista Helsinki on positiivinen esimerkki siitä, kuinka jo yli 20 vuoden ajan se on tuottanut kunnan palveluna laadukasta työhönvalmentajapalvelua kehitysvammaisille henkilöille ja onnistunut saamaan yli 100 henkilöä palkkatyöhön. Esimerkiksi Linnanmäellä on työskennellyt ihan oikeassa palkkatyössä kymmeniä vammaisia nuoria. Hyvää työtä on tehnyt Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö (Vamlas), jossa on kehitetty RATKO-toimintamalli.

Suomessa vammaisten henkilöiden työllistymistä tuetaan marginaaleissa ja marginaalisin varoin. Kohderyhmää ei nähdä mahdollisuutena, eikä siihen haluta satsata, kuin projektein ja muiden määräaikaisten toimenpiteiden turvin. Työssä oleville osatyökykyisille on paljon paremmin palvelua, tosin ei riittävästi heillekään.  

Suomessa tulisikin ottaa vakavasti YK:n vammaisten ihmisten sopimus ja tuoda vammaisten lasten, nuorten ja aikuisten asiat valtavirtaan, pois marginaaleista. Monella muulla Euroopan maalla on kattavat politiikat, joita koko hallinnon voimin viedään eteenpäin ja halutaan nostaa esiin vammaisten ihmisten oikeus koulutukseen ja työhön. Myös työelämän monimuotoisuus on monelle yritykselle maailmalla trendi, jota halutaan nostaa esiin uudenlaisilla rekrytointimalleilla sekä ihmisläheisillä, jokaisen vahvuuksia tukevilla ja esteettömillä työskentelytavoilla.

Kerron kirjallisessa kysymyksessäni tarinan nuoresta vammaisesta naisesta, jolle viranomaisten näkemyksen mukaan opiskelu oli liian haastavaa ja paras vaihtoehto olisi ollut työkyvyttömyyseläke 16-vuotiaana. Nyt nainen on päättämässä sosiaalityön opintojaan yliopistossa, siitäkin huolimatta, että Kelan virkailija suositteli tyytymistä eläkkeeseen ja opinnot nähtiin liian paljon energiaa vievinä.

Lue koko kirjallinen kysymys ja nuoren naisen tarina alta.

Eduskunnan puhemiehelle

Vammainen nuori ohjataan hakemaan 16-vuotiaana työkyvyttömyyseläkettä, kun hänen alle 16-vuotiaan vammaisetuutensa lakkaavat. Työkyvyttömyyseläkettä haettaessa ensisijainen etuus on nuoren kuntoutusraha (16-20-vuotiaille). Kuntoutusrahaetuutta harkittaessa lääkärin lausunto on keskeinen kriteeri, kun määritellään, myönnetäänkö opiskelu- ja kuntoutussuunnitelmaan perustuva kuntoutusraha vai pysyvä työkyvyttömyyseläke. Hyvin usein, lähes aina, vaikeavammainen henkilö kirjoitetaan pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle eikä kuntoutusrahalle.

Nuorten vammaisten osaamista ja kykyjä ei kartoiteta, vaan keskitytään lääketieteelliseen arvioon henkilön toimintakyvystä. Toimintakyvyn rinnastaminen suoraan työkykyyn on kuitenkin harhaanjohtavaa. Esimerkiksi sähköpyörätuolia käyttävä CP-vammainen henkilö voi olla joissain tehtävissä täysin työkykyinen, vaikka hänen toimintakykynsä on merkittävästi alentunut. Esimerkkejä on maailmalta monia. Kukaan tuskin epäilee, että Stephen Hawkin, maailmankuulu teoreettinen fyysikko, on työkyvytön, vaikka hänen toimintakykynsä on vakavasti rajoittunut.

Esimerkiksi ylioppilaaksi valmistunut, kuntoutustukea saava nuori vammainen nainen kävi Kelan virkailijoiden kanssa keskustelua pääsystä opiskelemaan sosiaali- ja terveysalalle. Kelan virkailijan mukaan, henkilö oli jo ylioppilas ja hänen kuntoutustukensa olisi pitänyt muuttaa pysyväksi eläkkeeksi, eikä henkilö näin tarvitsisi muuta koulutusta tai ammattia.

Tämä nuori nainen oli kuitenkin sitkeä ja halusi opiskella. Hän oli saanut koulun pääsykokeissa hyvät soveltuvuuspisteet ja suuntasi ammatilliseen koulukseen sosiaaliohjaajaksi. Hänen saatua sosiaaliohjaajan koulutuksen, opistoasteen koulutus poistui. Työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi tarjoutui tilaisuus suorittaa muuntokoulutuksena ammattikorkeakoulun sosionomi -pätevyys. Tämän jälkeen henkilö oli työttömänä työnhakijana ja välillä työkokeiluissa työmarkkinatuella. Samaan aikaan hänelle ehdotettiin useaan otteeseen siirtymistä eläkkeelle. Viimein hän sai yhden 6 kk jakson palkkatukea kunnalliseen nuorisotyöhön.

Henkilö päätti yrittää vielä; hän opiskeli avoimessa yliopistossa sosiaalityön perusopintoja ja yleisopintoja sekä osan aineopinnoista ja pääsi näin yliopistoon. Yliopiston hyväksymiskirjeellä hä- nelle myönnettiin ammatillinen kuntoutus sosiaalityöntekijän yliopisto-opintoihin.

Vajaa vuosi sitten tämä nuori nainen tiedusteli Kelasta, mitkä olisivat nyt yliopistosta valmistumisen kynnyksellä Kelan tukimahdollisuudet jatkoon ja työllistymiseen. Kelan virkailija toisti yhä ehdotuksen eläkkeen hakemisesta. Virkailija totesi myös, että ”naisen tulee ymmärtää, että vamma vie energiaa”, vaikka henkilö sanoi olevansa täysin kykenevä työskentelemään 3-4 päivänä viikossa. Ainoastaan viisipäiväinen viikko on haasteellinen, koska hän käy säännöllisesti vammansa takia lääkinnällisessä kuntoutuksessa ja haluaa pitää itsensä työkykyisenä. Lisäksi nainen kertoi Kelan virkailijalle tehneensä jo paljon oman alansa työtä yliopisto-opintojensa aikana. Tämä vammainen nuori nainen tekee nyt parhaillaan graduaan yliopistoon. Hän toivoo työllistyvänsä valmistumisensa jälkeen.

Osa-aikatyön tekeminen eläkkeen lisäksi on haastavaa, jos on tuloraja eläkkeessä. Silloin työtulo voi olla hyvin pieni (737 kk) eikä raha riitä elämiseen. Jos taas eläkkeen jättää lepäämään, joutuu käytännössä tekemään 100% työaikaa, jotta tulee toimeen.

Kelan täysi työkyvyttömyyseläke pitäisi saada sellaiseksi, että jos ei ole muuta eläkettä, niin voisi ansaita palkkatuloa ilman tulorajaa. Tämä ei vaikuttaisi valtion menoihin vaan päinvastoin toisi lisää verotuloja ja hyvinvointia ihmisille, jotka vammastaan huolimatta haluavat tehdä työtä.

Tälle tositarinan vammaiselle nuorelle naiselle suurin asia hänen elämässään on olleet eteenpäin kannustavat vanhemmat ja sitkeä halu opiskella virkailijoiden vastustuksesta huolimatta. Hän kokee, että parasta hänelle oli myös, että hän sai vammaisuudestansa huolimatta olla lapsena tavallisessa päiväkodissa ja lähikoulussaan.

Suomessa on ollut käytössä vuodesta 2000 alkaen tuetun työllistymisen työhönvalmentajapalvelua, jonka avulla on saatu onnistuneita työllistymisiä aikaan kaikissa niissä kohderyhmissä, jotka luetaan työllistymiseensä tukea tarvitseviksi. Palvelua ei kuitenkaan käytetä läheskään aina sen laatustandardin mukaisesti.

Työhallinnon ohjeen ja lain mukaan työhallinnon pitäisi tarjota näitä palveluita, mutta näin ei tehdä, koska laki ja ohjeet sallivat viranomaisen arvioivan henkilön mahdollisuutta työllistyä. Viranomaiset sekoittavat toiminta- ja työkyvyn.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten, esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miksi vammaiselle henkilölle esitetään Kelasta lähes aina eläköitymistä jo 16-vuotiaana? Miksi ammattilaiset eivät aina näe kouluttautumista ja työsuhteista palkkatyötä tavoittelemisen arvoisena?

Miksi eläkeratkaisua pidetään helpoimpana, eikä viranomainen ole kiinnostunut vammaisen ihmisen osallisuudesta, hänen kouluttamisestaan, osaamisen kehittämisestä ja panoksensa antamisesta työelämässä?

Voisiko ministeri edistää vammaisen ihmisen kouluttautumis- ja työllistymispolkua ja heidän kannustamista eteenpäin esimerkiksi poistamalla tiukat tulorajat työkyvyttömyyseläkeläisiltä, koska ne estävät työntekoa? Voitaisiinko Kelan täyttä työkyvyttömyyseläkettä vammaisuuden perusteella saaville voida kaikille myöntää oikeutta ansaita palkkatuloja rajattomasti eläkkeen lisäksi?

Mitä ministeri aikoo tehdä sille, että vaikka nykyään TE-toimistojen tulee palvella myös elä- keläisiä, niin vammaiset, jotka ovat täydellä eläkkeellä eivät kuitenkaan saa TE-toimistoista niitä tukimuotoja, jotka olisivat tärkeitä työllistymisen onnistumiseksi, kuten työkokeilut, palkkatuki ja työolosuhteiden järjestämistuki?

Miksi erinomaista ja vaikuttavuudeltaan ylivoimaista työhönvalmentajapalvelua ei käytetä enemmän ja miksei sitä myönnetä vammaisten nuorten työllistymisen tueksi aina esimerkiksi koulutuksen päättymisen jälkeen?

Mitä ministeri aikoo tehdä sille, että jos vammainen henkilö on laitettu pysyvälle eläkkeelle ja haluaisi opiskella, niin hän ei voi saada siihen tukea? Voiko lakia muuttaa niin, että opinnoistaan valmistuva nuori saisi aina ohjausta ja tukea työllistymiseensä ennen eläkkeelle siirtymistä?

Aikooko ministeri selvittää mahdollisuutta muuttaa lainsäädäntöä niin, että nuorelle vammaiselle henkilölle, joka on suorittanut oppivelvollisuuden sekä hakeutumassa toiselle asteelle, myönnettäisiin aina ensisijaisesti nuoren kuntoutusraha sekä siihen liittyvä riittävä ohjaus ja neuvonta?

Helsingissä 10.3.2017 Satu Taavitsainen /sd

Lapset ja lapsiperheet eivät voi odottaa aikojen parantumista

Perjantai 10.3.2017

Lapsiperheisiin kohdistuneet eriarvoistavat varhaiskasvatuspalveluiden leikkaukset on peruttava. On palautettava päiväkotien ryhmäkoot pienemmälle tasolle, annettava laaja subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikille takaisin ja näiden lisäksi muutettava päivähoito maksuttomaksi.

Eilen eduskunnan kyselytunnilla SDP otti esille päivähoitomaksut ja kannustinloukut. Puheenvuorossani istuntosalissa tähdensin, että työn tekemisen kannattavuuteen liittyvässä kannustinloukkukeskustelussa on käännettävä katse päivähoitomaksuihin. Tällä hetkellä keskituloisessa, monilapsisessa perheessä, maksut ovat jo keskituloisille huomattava useiden satojen eurojen kuukausittainen menoerä.

Vanhemmuus on haastavaa nykyisessä koko ajan muuttuvassa talouden ja työelämän myllerryksessä. Työssäkäyntiä ja perheen arjen yhteensovittamista pohditaan myös toimeentulon kannalta, koska se vaikuttaa – hyvässä ja pahassa – suoraan perheen hyvinvointiin. Lasten vanhemmat puntaroivat, onko molempien työssäkäynti järkevää, jos siitä ei jää juuri mitään kukkaron pohjalle ja samalla pikkulapsiperheen arki uhkaa muuttua kilpajuoksuksi aikaa ja maksuja vastaan. Perheet ovat syystä huolissaan jaksamisestaan, vanhemmuudestaan ja lastensa terveydestä ja hyvästä kehityksestä.

THL:n tutkimukset vahvistavat, että lapsiperheköyhyys on taas kasvusuunnassa; joka kymmenes lapsiperhe on köyhä. Etenkin pikkulapsiperheiden kokema köyhyys on lisääntynyt. Kaikkein haavoittavinta köyhyys on juuri pikkulapsiperheissä, koska silloin koettu köyhyys kantaa ikävää hedelmää vielä aikuisiälläkin.

Tähtäimenä on oltava maksuton varhaiskasvatus. Maan hallituksen tulee estää lapsiperheiden ahdingon syveneminen ja aloittaa valmistelu päivähoitomaksujen poistamiseksi. Mikkelissä tämä toisi lapsiperheillemme 2,4 miljoonaa euroa vuodessa lisää rahaa ostovoimaan. Mikä piristysruiske kaupungin elinvoimalle ja työllisyydelle se olisi!

Vasta vuosien päästäkö hallituspuolueet sanovat: "Kunpa olisimme ajatelleet tuota aikaisemmin!"

Tiistai 7.3.2017

Eduskunta aloittaa tänään käsittelemään hallituksen lakiesitystä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseksi. Sosialidemokraatit ja koko muu oppositio tekee parhaansa saadakseen hallituksen kiinnittämään huomiota sote-uudistuksessa seikkoihin, joita hallituksen pitäisi ajatella.

Teemme ruumiinavauksen hallituksen tuhatsivuiselle esitykselle ja uskon meidän esittävän viisaita "läimäytä otsaa" -kysymyksiä, jotka toivottavasti saavat hallituksen ajattelemaan sote-uudistuksen syvällisiä asioita ja sanomaan jo tässä vaiheessa, että: "Kunpa olisimme ajatelleet tuota aikaisemmin!". Nyt korjausten tekeminen hallituksen esitykseen on vielä mahdollista. Meillä on siilimäisen terävä käsitys sotessa tapahtuvista asioista, eikä hallituksen kannatta jättää näitä SDP:n näkemyksiä huomiotta.

Suomalaiset ihmiset eivät tarvitse hallituksen ja oppositon jakautumista sote-uudistuksessa, vaan suomalaiset ihmiset tarvitsevat puolueiden välistä paljon laajempaa yhteistyötä, kuten oli viime hallituskaudella. Silloin sitouduttiin kahdeksan puolueen kesken siihen, että sosiaali- ja terveyspalvelut pohjautuvat julkisiin palveluihin, eikä pakkoyhtiöittämisiä ja yksityistämistä haluttu. Nyt hallitus olisi voinut jatkaa siitä mihin silloin jäätiin.

Yhteinen älykkyys löytyi tuolloin ja se on ihan mahdollista löytyä nytkin. En usko kansalaisten enemmistön haluavan hallituksen bisnessote-mallia. Sotea tehdään seuraavaksi 30 vuodeksi ja puolueiden yksituumaisuus on tärkeää. Nyt ei ole kyse mistään pinpong-pelistä, jossa syytellään toisia vuoronperään, vaan vuosisadan suurimmasta ihmisiä koskettavasta asiasta. Yksimielisyys ei tarkoita sitä, että oppositoin pitäisi vaieta ja tukea hallituksen nykyistä esitystä, vaan se tarkoittaa sitä, että puolueet tekevät yhteisen esityksen, jonka kanssa kaikki voivat elää. Hallitus selvästi käyttää nyt raakaa voimaa asiassa, jossa niin ei pidä tehdä.

Suomi juhlii tänä vuonna 100-vuotiasta itsenäisyyttään teemalla "YHDESSÄ". Erityisesti tässä asiassa olisi pitänyt juhlavuoden hengen näkyä.

Valoa sote-uudistustunnelin päässä on, jos saamme maan hallituksen miettimään tarkemmin suomalaisia arvoja. Ei ole ihmisten kannalta oikein, että sosiaali- ja terveydenhuollosta aiotaan antaa yrityksille suuria tuottoja sen sijaan, että veroeurot osoitettaisiin omien kansalaisten tilanteen parantamiseen.

On typerää, jos hallituspuolueet muuttavat mielensä vasta vuosien päästä tosiasiat nähtyään. Kun sotessa tapahtuu vielä pahempi kaaos kuin mitä on tapahtunut toimeentulotuen siirtämisessä kunnista Kelalle, niin sittenkö vasta keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset myöntävät olleensa väärässä ja sovittavat ajatuksensa asianmukaiseksi? Suomalaiset joutuvat koekaniineiksi.

Toivon hallituspuolueiden ryhtyvän vihdoin keskustelemaan opposition kanssa, miten näkemyserot voidaan sovittaa yhteen ja soten alkuperäinen tavoite kirkastetaan. Suomalaiset tarvitsevat joka puolella Suomea edistykselliset, laadukkaat, tasa-arvoiset julkiset sote-palvelut, joiden tavoitteena on mahdollisimman hyvinvoiva, kuntoutunut, avun saava kansalainen. Sote on ihmisiä varten, ei bisneksen tekemistä varten.

Saattohoitoa kehitettävä

Sunnuntai 5.3.2017 klo 10:15

Eduskunta oli torstain täysistunnossa perimmäisten eettisten kysymysten äärellä, kun lähetekeskustelussa oli kansalaisaloite eutanasian laillistamiseksi. Syvälle menevä asioiden pohtiminen on tervettä, ja kiitänkin kansalaisaloitteen tekijöitä, sillä ilman aloitetta emme ehkä olisi käyneet tarpeellista keskustelua saattohoidosta.

Minulla oli Diakonia-ammattikorkeakoulussa opiskellessani erinomainen opettaja, sairaalapastorina ikänsä työskennellyt Matti Keski-Nisula, joka aina korosti ihmisten oikeutta hyvään elämään ja hyvään kuolemaan. Kuolemakin voi olla hyvä silloin, kun saattohoito ja kivunlievitys ovat kunnossa eikä kuolevaa jätetä hädässään yksin. Kuolema on meille jokaiselle väistämätön ja se ei aina ole kaunis tai peloton tapahtuma. Kuolevan osa on ankara silloin, jos ihminen jää tahtomattaan yksin tai jos olosuhteet eivät ole ihmisarvoiset. Silti uskon, että niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Vanhan sananlaskun mukaan ihmisellä lopulta ei ole muuta lääkettä kuin toivo.

En kannata eutanasian laillistamista, koska en hyväksy tarkoituksellista ihmiselämän lopettamista. Ihmisarvo on alkuperäinen, ehdoton ja kaikille samanlainen. Ihmisen arvo ei riipu siitä, onko hän sairas vai terve. Jokaisen elämällä on tarkoitus loppuun saakka, vaikka emme itse tai omaisina sitä siinä hetkessä hyväksyisikään. Kokemiamme vastoinkäymisiä voi usein arvioida vasta ajallisen etäisyyden päästä. Sairauden kohtaaminen muuttaa elämäntilanteen ja sen tarkoitusta on vaikea löytää. Kysymyksiä on paljon, vastauksia vähän. Mielestäni armokuolema ei ole kuitenkaan oikea vastaus kärsimykseen.

Mielestäni hyvä kuolema ei tarkoita eutanasiaa vaan laadukasta saattohoitoa, joka on kuolevan ihmisen hoitoa ja tukea elämän loppuvaiheessa ja jossa on keskeistä potilaan oireiden ja kärsimyksen lievitys ja jota työtä tekemässä on ammattitaitoinen ja lämminhenkinen henkilökunta. Ammattilaisten rinnalla apua antavat monet koulutetut vapaaehtoiset: hädässä ystävä tunnetaan. Tuntematon lähimmäinen voi tulla kuolevan rinnalle hänen surunsa, kysymystensä, kipujensa ja pelkojensa kohtaajana.

Saattohoito on kokonaisvaltaista ja siihen kuuluu myös omaisten ja läheisten tukeminen. Aina ei ole mahdollista olla kotona kuolemaan asti, ja hyvä saattohoito vaatii kodinomaisen paikan, jossa on mahdollisuus yksityisyyteen ja rauhallista olla rakkaiden ihmisten kanssa tai sairaalapastorin, diakonin tai muun henkilön kanssa. Tämä ei onnistu, jos verhon takana on toinen potilas. Kuoleman lähellä tarvitaan rauhaa.

Ilman ihmistä kunnioittavia tiloja ja työskentelyolosuhteita ei henkilökunta pysty antamaan laadukasta saattohoitoa. Sen vuoksi saattohoidon kehittäminen vaatii rahaa, ja tämä ei ole se kohta, jossa pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta voisi säästää. Erään arvostamani ammattilaisen mukaan saattohoitoa antava henkilö tarvitsee kolmenlaisia korvia: "yhdet kuulemaan, mitä kuoleva sanoo, toiset kuulemaan, mitä hän ei sano, kolmannet kuulemaan, mitä hoitajan oma sisin käskee hänen tehdä." Tällaiseen läsnäoloon ei ole aikaa tällä hetkellä hoitohenkilökunnalla ja lääkäreillä terveydenhuollossa, vaan sitä voi saada Suomessa vain saattohoitoon erikoistuneissa yksiköissä, joita ei ole joka paikkakunnalla ja joihin pääsee vain maksusitoumuksella tai itse maksavana, jolloin hinta on noin 400 euroa vuorokaudessa.

Saattohoidon kuuluu olla jokaisen perusoikeus iästä, varallisuudesta tai asuinpaikasta riippumatta, ja sen vuoksi tarvitsemme saattohoitolain. Hyvässä saattohoidossa päämääränä on kuolevan ihmisen mahdollisimman hyvä elämä kuolinhetkeen saakka. Toivon menestystä niille lakialoitteille ja toimenpidealoitteille, jotka on jätetty saattohoidon parantamiseksi. Uskon, että kun kaikilla eduskuntapuolueilla on selvästi tahto parantaa saattohoitoa, ei pitäisi olla esteitä toteuttaa se. Mutta eutanasian laillistamista en kannata.

"Elä nyt hulluja puhu"

Perjantai 3.3.2017

Otsikon mukaisia kommentteja joskus kuulee nuorille sanottavan. Valitettavasti. Jokaisella sukupolvella on omat unelmansa ja niitä on kunnioitettava ja annettava nuorille tukeva pohja, josta ponnistaa. Meidän aikuisten pitää tukea nuorten unelmia ja auttaa muuttamaan ne suunnitelmiksi. Sen sijaan, että nuorille sanottaisiin: "Elä nyt houkkaa tai hulluja puhu".

Viime viikolla olin sellaisessa tilaisuudessa, jonka aihepiiristä tiesin hyvin vähän. Keskimmäinen lapsemme halusi viedä koko perheemme tutustumaan hänet mukaansa tempaisseeseen ja kovasti kiinnostavaan tubettamisen, vloggauksen, ilmaveivauksen ja pelivideoiden maailmaan. Lahdessa Tubetour 2017 -kiertueella olivat tubettajat Herbalisti, Lakko, Mansikka, ZoneVD ja Iina-Katariina. Heistä on meillä puhuttu jo kauan. Täysin uusia tuttavuuksia minulle mutta meillä oli hauska ilta. "Unelmien täyttymys", kuten poikani sanoi.

Mielenkiintoista tietoa suomalaisten nuorten unelmista antaa tuore Aula Researchin kyselytutkimus, jossa kartoitettiin miten suomalaisessa yhteiskunnassa, työelämässä, kotona ja koulussa suhtaudutaan nuorten unelmiin. Onko nuorilla tasavertaiset mahdollisuudet toteuttaa unelmiaan? Millaisia unelmia Suomen nuorilla on ja millaiset mahdollisuudet heillä on toteuttaa unelmiaan ja mitä esteitä unelmien toteuttamisen tiellä on?

Yläkouluikäisten nuorten unelmat liittyvät usein heidän arkensa asioihin; kesälomaan, tyttö-/poikaystävän löytämiseen, kesätyön saamiseen, lukioon tai ammattikouluun pääsemiseen, mopon hankkimiseen jne. Teini-ikäiset eivät vielä unelmoi parisuhteesta, perheestä, ammattiurasta tai kaukomatkailusta. Sen sijaan vähän vanhempien pitkän tähtäimen unelmat vaihtelevat mieluisan opiskelupaikan saamisesta omaan kotiin ja perheeseen, hyviin sosiaalisiin suhteisiin ja vapaaehtoistöihin maailman toisella puolen.

Useimmat nuoret uskovat siihen, että kaikilla on Suomessa mahdollisuus toteuttaa unelmiaan tasavertaisesti. Kun vanhemmilta kysyttiin samaa, niin 78% vanhemmista ei uskonut tasavertaisiin mahdollisuuksiin. Ne, joilla oli hyvä sosioekonominen asema tai korkea koulutus, uskoivat tasavertaisiin mahdollisuuksiin selvästi enemmän kuin heikosti toimentulevat tai vähän koulutetut. Maksutonta koulutusta, opintotukea ja opintojen ohjausta vastaajat uskoivat nuorten pitävän tärkeimpinä yhteiskunnallisina mahdollistajina heidän unelmiensa toteutumisessa.

Esteiksi nuorten unelmien toteutumisen tiellä 27% vastasi työttömyys, 24% taloudelliset vaikeudet, 19% tuen puute, 14% epäedulliset poliittiset päätökset ja 12% mielenterveysongelmat ja sairaudet. Jos näitä esteitä ei saada korjattua, syventyy nuorten  välinen epätasa-arvo. Jos nuorten tulevaisuuteen vaikuttaa ratkaisevasti perheiden tulotaso, tapahtuu polarisaatiota ja nuorten eriarvoistumista. Perukoulun jälkeen tuhansia nuoria ei lähde tai pääse jatko-opintoihin.

Suurin osa vastaajista katsoi kodin olevan eniten vastuussa nuorten unelmien toteutumisesta, sitten koulun, yhteiskunnan, kansalais- ja nuorisojärjestöjen ja työnantajien. Meidän kaikkien yhdessä on kannettava vastuuta ja kannateltava nuoria.

Lasten ja nuorten elämä on tässä ja nyt. Se ei odota nousukautta ja "parempia aikoja". Lapset ja nuoret tarvitsevat talouspoliittisia puolestapuhujia ja positiivista erityiskohtelua. Jokaisen eduskuntapuolueen tulee etsiä ja löytää keinoja siihen, että jokaisella nuorella on mahdollisuudet ja työkalut tavoitella unelmiaan. Pitää tehdä konkreettisia tekoja luoda Suomen nuoriin positiivista asenneilmapiiriä. Sellaista, jossa elämä tarjoaa mahdollisuuksia uhkien sijaan. Eteenpäin katsova ja mahdollisuuksiinsa uskova satavuotias Suomi syntyy nuorten kautta.

Asiakasmaksujen kohtuullistaminen laitettava toteutumaan

Perjantai 17.2.2017 klo 12:25

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ovat kolminkertaistuneet vuodesta 1990. Viimeisin 30 prosentin korotus tuli Sipilän hallitukselta viime vuonna ja sen päälle lääkkeiden ja matkojen omavastuiden korotukset. Tuleva sote-uudistus uhkaa nostaa asiakasmaksuja entisestään. Kotitaloudet, joissa on työttömyyttä on yksi suurin ryhmä, joka kärsii maksukorotuksista, samoin pienituloiset työssäkäyyvät, eläkeläiset ja vammaiset. Monissa perheissä sosiaali- ja terveydenhuollon maksut ovat johtaneet velkaantumiseen, ulosottoon ja maksuhäiriöihin. Ihmiset ovat joutuneet perumaan lääkärinaikoja, koska heillä ei ole ollut varaa maksaa käyntiä. Myös lääkärin määräämiä lääkkeitä on jäänyt rahan puutteen vuoksi ostamatta apteekista.

Laissa säädettyä asiakkaan oikeutta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentamiseen ei yleisesti tunneta eikä sitä sovelleta kunnissa. Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston EAPN-FInin tuoreen kyselyn mukaan suurin osa kuntien työntekijöistä ei tiennyt, että asiakasmaksuja olisi kohtuullistettu.

Kyselyssä selvitettiin, miten asiakasmaksulain 11 pykälää käytännössä toteutetaan. Pykälässä säädetään kuntien velvollisuudesta kohtuullistaa tai jättää perimättä asiakasmaksuja, jos ne vaarantavat henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä. Kyselyn mukaan vapautuksen tai kohtuullistamisen mahdollisuudesta ei tiedetä, ei tiedoteta eikä ohjeisteta riittävästi. Lisäksi vapautuksen tai kohtuullistamisen hakeminen on monimutkaista.

Kyselyn vastaajista kaikkiaan 69 prosenttia ei tuntenut asiakasmaksulain 11 pykälää. Tietoja puuttui niin kuntien työntekijöiltä kuin palvelun käyttäjiltä. Kunnissa ei tiedetä kuinka toimia ja kenelle päätös asiakasmaksujen kohtuullistamisesta kuuluu. Vain 14 prosenttia kuntien ja sairaanhoitopiirien työntekijöistä kertoi saaneensa työnantajalta riittävän ohjeistuksen. Valmis lomake asiakasmaksun alentamiseksi tai poistamiseksi oli 15 prosentilla kyselyyn vastanneista kuntien ja sairaanhoitopiirien työntekijöistä. Vakiintuneet käytännöt puuttuvat ja asiakkaat jäävät yksin eri viranomaisten palloteltaviksi.

On ehdottoman tärkeää, etteivät asiakasmaksut aiheuta toimeentulotuen tarvetta tai ole esteenä palvelujen käytölle. Kuntalaisille on tiedotettava aktiivisesti mahdollisuudesta maksujen alentamiseen tai perimättä jättämiseen. Työnantajan tulee kouluttaa ja ohjeistaa työntekijänsä, jotta jokainen heistä osaa neuvoa asiakkaita kohtuullistamisen hakemisessa.

Lue lisää ja korjaa asia omassa kunnassasi: http://www.eapn.fi/wp-content/uploads/2017/01/asiakasmaksulain-raportti_final.pdf

Kaupunginhallituksen vihellettävä pilliin siilotonttiasiassa

Perjantai 17.2.2017

Mikkelin kaupunki etsi vuonna 2015 rakentajaa Myllysiilo-korttelin rakennusoikeuden toteuttamiseksi. Tästä pidettiin tarjouskilpailu. Koska silloin luultiin, että kyseessä olisi poikkeavan haasteellinen rakentaminen ja asunnot tulisivat vanhan siilokuoren sisälle, niin kilpailutuksessa käytettiin hinta- ja laatupisteytystä.

Rakennustoimisto Valiotalo Oy tarjosi rakennusoikeudesta 1 032 000 euroa ja JL-Rakentajat Oy 680 000 euroa. Hintapisteytys perustui tarjottuun hintaan. Laatupisteytyksessä verrattiin yrityksen kykyä suoriutua siilon sisälle rakentamisesta. Laatupisteytys oli harkinnanvaraista perustuen tarjoajien ilmoittamaan osaamiseen.

Hinta- ja laatupisteiden yhdistämisen myötä Rakennustoimisto Valiotalo Oy sai 71,67 pistettä ja JL-Rakentajat Oy sai 72,87 pistettä. Näin 4300 kerrosneliömetrin rakennusoikeuden sai JL-Rakentajat Oy yhdellä harkinnanvaraisen pisteen erolla tarjoten 352 000 euroa vähemmän kaupungille.

Vuoden 2016 aikana selvisi, ettei siilon kuorien sisälle pystyisi rakentamaan ja että asuintalon voisi rakentaa täysin uudelta pohjalta ilman vanhan siilon säilyttämistä. Hyvä asia kaupungille! Samalla rakennusoikeuden edellä kerrotulta kilpailuttamiselta putosi mielestäni pohja pois.

Kaupunginhallitus 13.2.2017 kokouksessaan hyväksyi alustavasti ja laittoi julkisesti nähtäville asemakaavan muutosehdotuksen, jossa Raatihuoneenkadulle saa siilon paikalle ja siilosta torille päin rakentaa 5500 kerrosneliömetriä, eli 1200 enemmän kuin kilpailutuksessa vuonna 2015. Kaupunginhallitus ei kuitenkaan ohjannut teknistä toimea purkamaan vanhaa siilon säilyttämiseen perustuvaa sopimusta JL-Rakentajien kanssa.

Miksi kaupunki antaisi rakennusoikeutta noin halvalla, kun kaupungin taloustilanteen etu on, että rakennusoikeudesta saadaan mahdollisimman hyvä hinta?

Vielä ei ole peli pelattu. Kaupunginvaltuusto päättää, mitä tontille rakennetaan ja millä hinnalla. Toivon valtuutettujen edistävän kaupungin etua ja kiinnittävän erityistä huomiota rakennusoikeuksiin, sillä niissä liikkuvat suuret rahat ja puliveivaukset.

Rakennusyrittäjiä on kohdeltava tasapuolisesti. JL-Rakentajien saama rakennusoikeus on mielestäni mitätöitävä ja se tulee kilpailuttaa uudestaan kaavan tultua hyväksytyksi. Ilman siilojen säilyttämisen pakkoa rakentaminen tulee varmasti kiinnostamaan muitakin.

Kaupunginhallituksen on nyt vihellettävä pilliin ja valmisteltava asia valtuustolle avoimesti, läpinäkyvästi ja kaupungin etu kirkkaana mielessään.

Tuoreessa kuntien imagotutkimuksessa Mikkeli sai yrityksiltä kiitosta sijainnistaan, mutta pyyhkeitä kaupungille tuli mm. yritysten epätasa-arvoisesta kohtelusta ja kaupungin asioiden huonosta tiedottamisesta. Tähän on saatava muutos.

Lasten ja työntekijöiden terveys turvattava - sisäilmaongelmat ratkaistava

Sunnuntai 12.2.2017

Koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat ovat olleet viheliäinen ongelma niin meillä Mikkelissä kuin koko Suomessa. On arvioitu, että ne rasittavat noin joka neljättä suomalaislasta.

Kosteus- ja homevaurioita on etenkin vanhoissa kiinteistöissä, ja taustalla on usein rakennus- tai suunnitteluvirheet sekä huollon laiminlyönti. On tärkeää muistaa, että vastuu kiinteistöstä ja sen turvallisuudesta ja oikea-aikaisesta huoltamisesta ja korjauksista on sen omistajalla.

Mikkelin kaupungin kiinteistöissä on ongelmia ollut aivan liikaa. Kun yksi on remontoitu, on heti pulpahtanut uusi ongelmakiinteistö tilalle tai remontin jälkeen saman kiinteistön ongelmat ovat jatkuneet.

Kaupungin pitää määrätietoisemmin toimia sen varmistamiseksi, että lapset ja työntekijät eivät altistu terveyshaittaa aiheuttaville sisäilman epäpuhtauksille. Tämä vaatii lisää rahoitusta sekä investointeihin että vuoden aikana tapahtuviin huoltoihin ja rakennusten ylläpitoon. On tärkeää, että ilmanvaihtoa ei sammuteta viikonlopuiksi säästösyistä ja huollot ja korjaukset tehdään ajallaan vaurioiden ennaltaehkäisemiseksi. Valtuuston on budjettia tehdessään rahat töihin annettava, eikä pihdattava.

Korjauskelvottomien rakennusten peruskorjaaminen ei ole järkevää eikä kustannustehokasta. 1960-70-lukujen, sittemmin riskialttiiksi osoittautuneiden rakennusmääräysten ja jo syntyneiden vaurioiden takia kiinteistöjen korjaaminen turvallisiksi ei useinkaan ole mahdollista. Tällöin on viisautta myöntää, että on parempi purkaa vanha rakennus kuin aina vain korjata.

Ihmettelen suuresti Mikkelin kaupungin tilakeskuksen päätöksiä Kalevankankaan päiväkodin suhteen. Valtuutetuille vakuutettiin, että purettavan Siekkilän päiväkodin tilalle kannattaa perustaa uusi Raviradantielle entiseen käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen. Meille vakuutettiin kiinteistön olevan kunnossa. Nyt on käynyt ilmi, että rakennuksesta silloin otetut näytteet eivät olleet kattavia ja rakennuksessa on pahoja ongelmia. Valitettavasti yli sadan lapsen uusi päiväkoti siirtyy parakkeihin ja näiden väistötilojenkin hankinnassa raha sanelee niin, että tilakeskus aikoo tilata halvemmat ja huonommat parakit. Tilanne on todella surullinen, sillä Siekkilän päiväkodin henkilökunnalla ja lapsilla on jo vuosia esiintynyt huonosta sisäilmasta johtuneita oireita. Nyt siirtyminen uusiin tiloihin ei tuonutkaan parannusta arkeen. Olisi sittenkin kannattanut rakentaa uusi päiväkoti Siekkilän päiväkodin paikalle.

Sisäilmassa on kyse lasten ja henkilöstön terveyteen vaikuttavasta seikasta, jolloin kaupungilla on erityinen vastuu tiedottaa avoimesti ja tehokkaasti perheitä, päättäjiä ja tiedotusvälineitä. Kaupungin tilakeskuksen tulee antaa tutkimustulokset ja -raportit sekä näytetulokset niitä pyytäville henkilöille. Tästä on olemassa oikeuskanslerin tuore päätös, kun eräs kaupunki sai huomautuksen julkisuuslain vastaisesta menettelystä. Nyt monesta vanhemmasta ja päättäjästä on tuntunut sille, ettei tietoa anneta.

Kokonaisuudessaan julkisten kiinteistöjen homevaurioiden aiheuttamien terveyshaittojen hinta on arviolta 450 miljoonaa euroa vuodessa. Homekoulujen ja -päiväkotien korjaaminen ja korvaaminen uudisrakennuksilla olisi piristysruiske kansantaloudelle. Nollakorkojen aikana investointi olisi erityisen kannattava: esimerkiksi 1,5 miljardin euron panostus merkittävien home- ja kosteusvaurioiden hoitoon maksaisi itsensä kolmessa vuodessa takaisin. Jo sadan miljoonan euron rakennusinvestoinnin työllisyysvaikutus on 1500 henkilötyövuotta.

On erittäin harmi, että Sipilän hallitusohjelmassa kosteus- ja homeongelmat tai rakennusterveyden edistäminen eivät näy millään tavalla. Paikallistasolla meidän on tehtävä kaikkemme ja SDP:n valtuustoryhmä Mikkelissä jatkaa esityksiensä eteenpäin viemistä sitkeästi. Olemme joka vuosi talousarvion yhteydessä esittäneet huonojen kiinteistöjen korjaamista sekä tehneet valtuustoaloitteen terveydelle haitallisten kiinteistöjen erillisestä korjausohjelmasta.

Menneisyytemme on tulevaisuutemme

Sunnuntai 5.2.2017

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi on arvokas ja iloinen juhlavuosi. Oman historiamme ja kulttuurimme ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta voimme rakentaa tulevaisuutta.

Tähän juhlavuoteen liittyi myös SDP:n 45. puoluekokous, joka kokoontui 3.-5.2. Lahteen valitsemaan puolueen johdon ja linjamaan monia Suomen tulevaisuudelle elintärkeitä asiakysymyksiä. Katsomme vahvasti, hyvällä itsetunnolla elämää tuulilasin läpi, emme peräpeilistä.

Jäsenistö antoi vahvan tuen Antti Rinteelle. Sitä toivoin ja onnittelen lämpimästi Anttia ja koko puoluejohtoa! SDP:n puheenjohtajuus on merkittävä tehtävä koko isänmaamme kannalta.

Kokouksen tunnelmaa voisi kuvailla niin, että sosialidemokraateille ei riitä se, että tähtäys tuleviin kuntavaaleihin on kohdallaan, vaan tämän viikonlopun aikana jännitimme kaikella voimalla SDP:n jousen täyteen kaareen kaikkia tulevia koitoksia varten. Välittämään ja palvelemaan kansaa.

Suomi on rakennettu vahvoin käsin, kovaa työtä tekemällä. Sata vuotta sitten monissa Suomen kaupungeissa elettiin hiljaista pikkukaupungin elämää. Elämä oli hyvin käytännönläheistä, voisi sanoa että raatamista ja jokapäiväisen toimeentulon hankkimista. Asuminen oli ahdasta ja puutteellista. Tunteille ja ihmissuhteiden pohdinnoille ei riittänyt juurikaan aikaa ja energiaa. Ihmiset vain uneksivat tasa-arvosta, vapaudesta ja veljeydestä. Maamme rakentaminen pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi on vaatinut meitä edeltäviltä sukupolvilta suuria ponnistuksia.

Sata vuotta sitten kaupunginvaltuustojen ratkaistavaksi tuli useita suuria kunnallisia tehtäviä, kuten katujen rakentamista ja niiden päällystämistä, vesijohto- ja viemäriverkoston rakentamista sekä sähkön hankkimista.

Itsenäistymisemme jälkeen monet silloiset sosiaaliset ja työelämän ongelmat on ratkaistu ja hyvinvointiamme parannettu. Vielä on työtä kuitenkin jäljellä.

Teollistumisen myötä työ erotettiin vapaa-ajasta, työpaikka kodista, tuottavat niistä, jotka eivät tuottaneet. Näin olemme olleet nyt jo jonkin aikaa uusien haasteiden edessä. Puhutaan paljon sanoista yhteisöllisyys ja osallisuus. Miten yhteisöllisyys tehdään? Miten osallisuudessa onnistutaan? Yhteisön jäsenyys ei ole vain sitä, että rakastaa ja saa rakkautta. Osallisuus yhteisöön tarkoittaa sitä, että on konkreettisesti tarpeen, että edistää omalta osaltaan yhteistä hyvinvointia - on osa yhteisöä ja palvelee muita sen jäseniä.

Joissain asioissa olemme edelleen samanlaisia kuin sata vuotta sitten eläneet suomalaiset: kaipaamme turvallisuutta, pysyvyyttä ja elämänhallintaa.

Sata vuotta sitten maamme itsenäisyyden puolesta työskennelleet varmasti halusivat, että Suomi rakentuisi toistemme ymmärtämiselle ja luottamukselle.

Nämä kaksi tärkeää tekijää ovat viime aikoina heikentyneet, ehkä osin sen vuoksi, ettei varakkaalla väestöllä ja suurella osalla vallanpitäjistä ole ymmärrystä tai kykyä tuntea myötätuntoa arkielämään, jota maamme pieni- ja keskituloiset palkansaajat, eläkeläiset, lapsiperheet, vanhukset, sairaat, vammaiset, yksinyrittäjät, opiskelijat ja työttömät elävät.

Monissa perheissä ja työpaikoilla nauru on kadonnut taloudellisten olosuhteiden seurauksena. Useissa kodeissa eletään kovia aikoja.

Siksi meidän jokaisen on puhuttava niiden puolesta, jotka eivät itse saa ääntään kuuluville. Jokaisen suomalaisen on erityisesti tänä vuonna pidettävä meidät päättäjät tietoisina niistä ongelmista ja vaikeuksista, joita ihmiset kohtaavat.

Kun jokainen meistä osallistuu yhteiskunnalliseen ja eettiseen keskusteluun ja pidämme yllä tervettä järkeä ja valppaan omantunnon ääntä, osallistumme kaikki yhdessä taisteluun epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Tällöin nykyisten sukupolvien työt ansaitsevat tulevien sukupolvien kiitoksen.

Varjosta valoon!

Tiistai 31.1.2017

Elämme aikaa, jolloin valo alkaa vähitellen voittaa talven pimeyttä. Pitkän syksyn ja talven jälkeen valo tuntuu armahtavalta.

Tämän viikon perjantaina vietämme Valon nimipäivää. Silloin iloitsemme auringosta ja puhumme lisäksi mielenterveydestä, masennuksesta ja sen voittamisesta. Valoa ja toivoa on edessäpäin, vaikka se ei aina pimeyden hetkinä siltä tuntuisikaan.

Mielenterveys on mielen hyvää vointia ja ihmisen kykyä selviytyä arjessa, tehdä työtä ja antaa oma panoksensa yhteisön hyväksi. Jokainen ihminen on tärkeä ja jokaisen elämällä on tarkoitus ja mieli.

Mielenterveyshäiriöiden vuoksi myönnetyt 16-34 -vuotiaiden nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeet ovat valitettavasti lisääntyneet viimeisten kymmenen vuoden aikana. Päivittäin työkyvyttömyyyseläkkeelle jää 5-8 nuorta aikuista mielenterveydellisen häiriön takia, usein syynä on masennus.

Nuoret eivät ole eläkkeellä kevyin perustein. Ongelmien taustalla ovat usein vaikeat lapsuuden elinolosuhteet, sekä pitkä sairaushistoria. Lapsuudenaikaisia kuormittavia tekijöitä ovat muun muassa koulukiusaaminen, yksinäisyys, vanhempien avioero, perheväkivalta ja vanhempien päihteiden käyttö.

Huolestuneet psykiatrit kertovat, että ihmiset tulevat heidän hoitoonsa aivan liian huonossa kunnossa. Jos ammatti-ihmiset voisivat antaa apua aikaisemmin, olisi heillä paremmat mahdollisuudet auttaa ja kuntouttaa.

Tästä huolimatta hoito- ja kuntoutusmahdollisuuksia ei ole lisätty, vaan useissa kaupungeissa juuri lasten ja nuorten psykiatrisista palveluista on huutava pula ja pitkät jonot.

Suomi juhlii tänä vuonna 100-vuotiasta itsenäisyyttään teemalla "YHDESSÄ". Erityisesti nyt tarvitsemme valoisaa, positiivista, hyvän mielenterveyden ja hyvinvoinnin vahvistamista arkielämämme kannalta keskeisiin ympäristöihin kuten koteihin, päiväkoteihin, kouluihin ja työpaikoille.

Odotan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselta nykyistä varhaisemman avun lisäämistä ruohonjuuritasolle. Näin säästämme inhimillisiä kärsimyksiä ja yhteiskunnan rahoja, joita sairauksien pitkittyminen aina aiheuttaa.

Meidän pitää kehittää entistä enemmän kotiin annettavia lapsiperheiden tukipalveluja. On parannettava perustyön resursseja neuvoloissa, päiväkodeissa ja kouluissa, on lisättävä koulujen psykologi- ja toimintaterapiapalveluja, perheneuvontaa, kotikuntoutusta, nuorten työ- ja toimintakyvyn ylläpitämistä sekä vertaistukea. On palautettava monta talouden vuoksi karsittua asiaa takaisin ja luotava uutta.

Valoa sote-uudistustunnelin päässä on, jos saamme maan hallituksen miettimään tarkemmin arvoja. Ei ole ihmisten kannalta oikein, että sosiaali- ja terveydenhuollosta aiotaan antaa yrityksille suuria tuottoja sen sijaan, että veroeurot osoitettaisiin omien kansalaisten tilanteen parantamiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon on oltava tasa-arvoista ja laadukasta joka puolella maata, eikä sitä ole tarkoitettu bisneksen tekemistä varten, vaan ihmisiä varten.

Meidän eteläsavolaisten on oltava itse aktiivisia siinä, kuinka me omalla alueellamme edistämme ongelmien ennaltaehkäisyä ja ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin vahvistumista. Meidän ei pidä pelkästään odotella valtion sote-ratkaisuja, vaan meidän tulee tehdä hyvinvointityötä itse.

Kaupunginvaltuutetuilla tulee nyt ja jatkossakin olla näkemys siitä, kuinka parannamme asioita niin, että ihmiset saavat varhaisen avun ja vältymme raskailta, kalliilta korjaavilta toimilta. Arvot ovat tärkeimmät ohjenuorat päätöksiä tehdessämme. Ne näkyvät pimeässäkin kuin majakan merkkivalo.

Tuo kotihin, nyt pieneenkin, joulujuhla suloisin!

Lauantai 17.12.2016 - Satu Taavitsainen

Joulu on jo ovella ja Eduskunta päättää työtään tältä syksyltä. Olemme tällä viikolla äänestäneet talousarviosta ja äänestykset jatkuvat vielä ensi viikolla keskiviikkoon saakka. Olen eri mieltä hallituksen kanssa siitä, mihin rahaa tulisi laittaa. Hallituksen politiikan voi kiteyttää yhteen lauseeseen: Hallitus ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille. Tätä emme hyväksy ja olemme oppositiosta esittäneet oman oikeudenmukaisemman vaihtoehtomme. Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo, sanotaan joululaulussakin.

Näiden valtiopäivien viimeisenä tekonani jätin perjantaina kirjallisen kysymyksen perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulalle toimeentulotukea hakevien oikeudesta henkilökohtaiseen keskusteluun.

Toimeentulotuen asiakkaalle tulee lain mukaan järjestää mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti kunnan sosiaalityöntekijän tai sosionomin kanssa viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä sen jälkeen, kun asiakas on tätä pyytänyt.

Tietooni on tullut, etteivät kaikki kunnat ole kirjanneet lainkaan asiakkaiden pyyntöjä saada keskustella, eikä lain noudattamista ole seurattu ja valvottu. Keskiviikkona kysyin asiaa Kelan valtuutettujen yleiskokouksessa ja kävi ilmi, että lain määräajan seurantaa ei Kelassa nähdä tarpeellisena.

Kysyin näin ollen Juha Rehulalta, onko hän tietoinen, että ihmisten oikeutta henkilökohtaiseen keskusteluun ei ole seurattu ja valvottu kaikissa kunnissa ja miten hän aikoo jatkossa seurata ja valvoa määräajan toteutumista sekä Kelalle siirtyvän perustoimeentulotuen että kuntien vastuulle jäävien ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen osalta.

Kansalaiset kokevat, että sosiaalityöntekijät osallistuvat liian vähän toimeentulotuen tilannekohtaiseen harkintaan, eikä asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita ja elämäntilanteen kokonaisuutta oteta huomioon.

Toimeentulotuki on kansalaisten viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata ihmisarvoinen elämä. Toimeentulotukea hakevien ihmisten kanssa tehtävä sosiaalityö ei ole vain etuuden laskennallista myöntämistä, vaan asiakastyöllä on merkitystä yhteiskunnallisen eheyden ylläpitäjänä, syrjäytymisen estäjänä ja ongelmien ennaltaehkäisijänä.

Sosiaalityössä on oltava riittävästi henkilökuntaa tekemään arvokasta ja tärkeää työtä, jossa vaaditaan kokonaisnäkemystä asiakkaan elämäntilanteesta ja monipuolista ammatillista osaamista.

Aineellisen avun antamisen lisäksi sosiaalityöntekijöiden tehtävä on auttaa heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia parantamaan elämänsä hallintaa ja käyttämään voimavarojaan ongelmien voittamiseen. Tätä ei voi tehdä kuin keskustelemalla ja kohtaamalla ihmisiä.

Toivon myös, että jokaisessa Suomen kunnassa käsiteltäisiin toimeentulotukihakemukset ensi viikolla. On sydämetöntä, jos ihmiset eivät saa rahaa ennen joulua. Tuo kotihin, nyt pieneenkin, joulujuhla suloisin!

Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.

Hyvää Joulua!
t. Satu

Hallituksen ratkaistava postikatastrofi

Sunnuntai 11.12.2016

Postinjakelu on kaoottisessa tilanteessa. En kerta kaikkiaan voi käsittää, miksi omistajaohjauksesta vastaava pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) seisovat toimettomina postinjakelun kestämättömien ongelmien pitkittyessä.

Eilen sain taas klinikallani kansalaisilta palautetta viivästyneistä ja kadonneista posteista. Olen useasti nostanut asian esille hallintoneuvoston kokouksissa, mutta Postin johto, Sipilä, Berner eivät näköjään välitä postin kulusta ja ovat unohtaneet, että kyseessä on peruspalvelu. Heillä on käsissään kansallinen katastrofi, jonka edessä he vain seisovat tumput suorina. Asian kuntoon saattaminen olisi yksinkertaista, jos on tahtoa toimia oikein.

Monet Postin työntekijät alkavat olla jo ihan loppu. Posti on irtisanonut työntekijöitään aivan liikaa työmäärään nähden ja töissä olevat vielä sairastuvat työkuormansa edessä.

Postin johtaminen näyttäytyy karuna ja epäinhimillisenä. Ihmiset joutuvat voimiensa äärirajoilla työskentelemään ihan liian suuren urakan edessä. Lisää työntekijöitä on palkattava normaaleihin työsuhteisiin ja lopetettava kikkailut jatkuvien ylitöiden teettämisellä ja vuokratyövoimalla.

Valtionyhtiön tulee palvella kansaa ja tällainen nykyisenkaltainen peli ei kerta kaikkiaan vetele. Haluan Postin tekevän perustehtävänsä hyvin, kohtelevan työntekijöitään arvokkaasti ja kunnioittavan postinsaajia ja -lähettäjiä sekä lehtien tilaajia.

Hallituksen on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin postin tilanteen korjaamiseksi ja postinjakelun turvaamiseksi kaikkialla Suomessa.

Mikkelin keskussairaala jatkoon!

Maanantai 28.11.2016

Eduskunta käsittelee ns. päivystyslakia eli lakia terveydenhuoltolain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta. Alla puheeni eduskunnan täysistunnossa 8.11.2016, jolloin laki oli meidän kansanedustajien lähetekeskustelussa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta käy tämän viikon perjantaina 2.12. asiasta valmistavan keskustelun ja antaa mietinnön itsenäisyyspäivän jälkeen. Eduskunnan käsittelyyn asia palautuu heti sen jälkeen.

"Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Hallitus esittää, että terveydenhuollon ja sosiaalihuollon päivystysjärjestelmää uudistetaan. Erikoissairaanhoitoa on tarkoitus koota suurempiin yksiköihin. Tämä lakiesitys huolestuttaa kansalaisia ja jakaa maakunnat kahteen kastiin. Osalle maakunnista on tulossa laajan päivystyksen sairaala ja osalle ei. Lakiin on jäänyt henki 12 maakunnan mallista, eikä poliittinen kompromissi 18 maakunnan olemassaolosta ole päätynyt tähän lakiesitykseen. Toisinkin voisi olla. Eiväthän nämä hallituksen esitykset taivaasta tipahda, vaan ovat ihmiskätten työtä.

Me eteläsavolaiset olemme sitä mieltä, että tarvitsemme nykytasoisen erikoissairaanhoidon maakunnassamme ja maakuntamme erityisolosuhteet tulee huomioida. Etelä-Savo on vesistöjen rikkoma pitkien välimatkojen maakunta. Sen keskuskaupunki on Mikkeli, joka on Suomen suurin mökkikunta, ja kesäaikana väkimäärä on normaalia huomattavasti suurempi.

Mikkelin keskussairaalassa on nykyisin 10 päivystävää erikoisalaa jonkin verran vaihdellen lääkäritilanteesta riippuen. Lähtökohtaisesti Etelä-Savon päivystyspalvelujen laajuuden olisi pitänyt riittää siihen, että keskussairaalamme kuuluisi 12 laajan ympärivuorokautisen päivystyssairaalan joukkoon eikä kuuden suppeamman päivystyspalveluja tarjoavan maakunnan ryhmään. Mikäli katsotaan alueellisesti, niin Etelä-Savon maakunnan alue on laajin alue, jolla ei tämän hallituksen esityksen mukaan ole laajan päivystyksen sairaalapalveluja.

Tämän hallituksen esityksen mukaan ministeriölle tai valtioneuvostolle tulee asetuksenanto-oikeus. Tällöin on mahdollista, että eduskunnan ulottumattomissa rajataan vahvasti eri keskussairaaloiden valtuuksia tehdä erilaisia kirurgisia toimia. Tämä johtaa pahimmillaan kirurgian keskittämiseen ja ammattilaisten siirtymiseen laajan palvelun keskussairaaloihin. Epävarma tilanne vaikuttaa jo nyt. Laajan palvelun sairaalat houkuttelevat muun muassa meidän lääkäreitämme töihin. Ne ammattilaiset, jotka työlääntyvät tähän epävarmaan tilanteeseen, lähtevät, ja näin on jossain määrin jo nyt käynyt. Nyt tällä hetkellä on kova kilpailu osaajista. Tätä kautta erikoisalojen toiminta voi nopeasti romahtaa.

Huolestuttavasti vaikuttaa myös siltä, että ministeriön linja on se, että yliopistosairaalat saavat dominoivan roolin alueellaan olevien sairaaloiden ja erikoisalojen työnjaosta. Tässä yliopistosairaalan sijaintimaakunnalla on muita hallitseva rooli, ja tässä alueella käytävässä keskustelussa laajan palvelun 12 sairaalaa ovat paremmassa asemassa kuin muut. Miksi hallitus haluaa tällä tavalla eriarvoistaa Suomea?

Yliopistokeskussairaalan maakunnaksi valikoituminen perustuu huomattavan kauan aikaa sitten tehtyihin valtion historiataustaisiin alueellistamislinjauksiin, eivätkä yliopistokeskussairaaloiden maakunnat välttämättä poikkea aina kaikilta osin kehittämisedellytyksiltään muista maakunnista. Voin esimerkiksi mainita sen, että KYS-erityisvastuualueen sairaaloista Mikkelin keskussairaala tekee eniten munuaissyöpäkirurgiaa ja enemmän urologisia syöpäleikkauksia kuin Jyväskylä ja Joensuu yhteensä. Jos esimerkiksi paksusuolisyöpäkirurgia viedään meiltä pois, ei Mikkelissä voisi jatkossa poistaa edes umpilisäkettä. Sairaaloita tulee jaotella osaaminen edellä, ei seinät edellä. Koko lakiesityksessä on kuultu liikaa yliopistosairaaloiden ja käytännön työstä etääntyneiden ääntä.
 
Mikkelissä on keskussairaala, jota tarvitsemme nykytasoisena 24/7-päivystyssairaalana jatkossakin palvelemaan kansalaisia. Ympärivuorokautinen päivystys, synnytykset ja kirurgia, muun muassa syöpäkirurgia ja tekonivelkirurgia, tulee säilyttää Mikkelin keskussairaalassa nykytasolla. Mikkeli on valtatie 5:n ja Savon radan varrella. Meidän tulee olla varautuneita liikenneonnettomuuksiin ja pystyä antamaan nopea hoito tien päällä sairauskohtausten saaneille. Jos Viitostielle jää Lahden ja Kuopion välille noin 400 kilometrin ja 4 tunnin aukko ilman päivystyssairaalaa, tulee ihmisten hoitoon pääsyyn viivästymiä, minkä seurauksena halvaantumiset ja raajojen menetykset lisääntyvät ja pahimmassa tapauksessa menehtymiset.

Erikoissairaanhoito ja sosiaalipäivystys on yksi osa hoitoketjua. Ihmisille yhtenäinen hoitoketju alkaa kotona ensihoidosta ja päättyy sairaalajakson jälkeen kuntoutukseen. Etelä-Savossa ensihoitoa on kehitetty integroimalla palvelua sekä keskussairaalan päivystykseen että alueen kotisairaanhoitoon ja kotihoitoon. Pitkien etäisyyksien ja vesistöjen rikkoman maakunnan on ollut välttämätöntä pitää ensihoidon yksiköitä valmiudessa myös etäällä maakuntakeskuksesta, myös ikääntynyt väestö tarvitsee sitä. Osalla näistä etäällä olevista yksiköistä on hälytystehtäviä harvakseltaan, välillä esimerkiksi yksi per päivä, ja tuottavuuden ja kustannusten hallinnan näkökulmasta on ollut järkevää hyödyntää tätä henkilöstöä myös kotihoidon ja terveysasemien palveluiden tuottamisessa muun muassa vanhusten palvelutaloihin ja muihin kotihälytyksiin.

Etelä-Savossa ensihoidon yksiköillä on reaaliaikainen yhteys keskussairaalan päivystyksen tietojärjestelmiin ja päivystyksen erikoislääkäreillä on mahdollisuus ohjata ensihoitajia kohteessa. Ambulansseihin on meillä hankittu vieridiagnostiikkalaitteet, jotta turvarannekekotihälytyksen kohteessa ensihoitajat voivat tehdä tarkempaa arviota potilaan tarvitsemasta avusta ja mahdollisuudesta jättää potilas turvallisesti kotiin ilman turhaa sairaalakäyntiä. Ensihoitajat voivat tukea myös yksityisiä palvelutaloja 24/7 ja kotisaattohoidossa olevia potilaita. Päivystysalueen uudistamisen yhteydessä keskuskaupungin yksiköille on suunniteltu tilat keskussairaalan päivystyksen yhteyteen, jolloin työvoiman käyttö on järkevää ja yhteistyö päivystyksen ja kotihoidon välillä vielä entisestään tiivistyy.

Esityksen perusteluteksteissä esitetään saatavan merkittäviä kustannussäästöjä ja toiminnan tehostamista, jos ensihoito siirretään viiden yliopistosairaalan alle. Minkäänlaisia laskelmia ei kuitenkaan ole esitetty. Ensihoidon näkökulmasta omassa maakunnassani kustannukset tulisivat varsin todennäköisesti nousemaan.

Ensihoidon ja maakunnallisen terveydenhuollon integraation purkaminen johtaa päällekkäisyyksiin, koska yksiköiden määrää joudutaan merkittävästi lisäämään eli tilaamaan eri yksiköt ambulanssihälytyksiin ja kotihoitoon. Lisäksi johtamisen näkökulmasta tulee suuria ongelmia, jos ensihoidon henkilökunta on eri työnjohdon alaisuudessa kuin päivystys.

Ensihoidon integraatio maakunnan sosiaali- ja terveystoimeen on huomattavasti merkittävämpi kuin integraatio pelastustoimeen. Pela-yhteistyö on onnistuttu rakentamaan meillä toimivaksi jo nykyisellä organisaatiomallilla. Demokratianäkökulmasta ongelmallista on se, että yliopistosairaalamaakunnat voisivat päättää toisten maakuntien pelastustoimesta ja ensihoidosta. Esitetty yhteistyösopimusmalli ei turvaa muiden maakuntien päätösvaltaa.

Ihmettelen myös hallintomenettelyä lain lausuntovaiheessa. Järjestämisvastuussa olevilta sairaanhoitopiireiltä ei ministeriöstä pyydetty lainkaan lausuntoa ensihoidosta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen sekä ensihoidon järjestämisvastuun määrittäminen samalle maakunnalliselle toimijalle helpottaa palveluiden käyttäjälähtöistä kehittämistä, enkä pidä esitettyä ensihoidon toteutustapaa tarkoituksenmukaisena ja järkevänä. Perusteltua on, että maakunta järjestää ensihoidon palvelut maakunnan alueella.

Eli toivon todella tätä lakia selkeytettävän valiokuntakäsittelyssä, suomalaisia ei saa eriarvoistaa asuinmaakuntansa mukaan."

Täydennystä 4.12.2016: Sosiaali- ja terveysvaliokunta käsittelee parhaillaan tätä päivystyslakia. Itsenäisyyspäivän jälkeen saadaan lausunto perustuslakivaliokunnalta, jonka jälkeen lain käsittely jatkuu. Valmistavaa keskustelua ei ole vielä käyty. Hallituspuolueet haluavat saada lain hyväksyttyä ennen joulua, mikä tarkoittaa sitä, että se on viimeistään 12.12. hyväksyttävä valiokunnassa. SDP:n mielestä hallituksen esitys olisi pitänyt käsitellä samassa yhteydessä muun sote-lain kanssa ja siirtää laki helmikuulle, jolloin aikaa asiantuntijoiden kuulemiselle olisi kunnolla jäänyt.

Terveydenhuoltolain muutos antaa mahdollisuuden säilyttää toiminta täällä Mikkelissä, mutta asetus työnjaosta on vaarallinen tulevaisuuden kannalta. Eduskunnan ulottumattomissa olevalla ministerin käsissä olevalla valtioneuvoston asetuksella säädetään valtakunnallisesta ja alueellisesta sairaaloiden työnjaosta ja keskitettävistä tutkimuksista, toimenpiteistä ja hoidosta sekä tarvittaessa hoitoa antavista yksiköistä sekä keskitettävien tutkimusten, toimenpiteiden ja hoitojen määrällisistä ja muista edellytyksistä.

Asetuksella ei saa muuttaa Mikkelin keskussairaalan toimintaa epäedulliseen suuntaan. Asetuksen sisältö pitäisi olla tiedossa jo nyt kun laista päätetään mutta asetuksen sisältöä ei vielä tiedetä, koska kirurgian keskittämisen selvitystyö jatkuu kahdessa ryhmässä. Reijo Haapiaisen ryhmä selvittää vaativan syöpäkirurgian työnjakoa. Ortopedian selvitystä tekee TYKS:n sairaalajohtaja Petri Virolainen. Tavoitteena määritellä työnjakoa ja laadullisia kriteereitä (leikkausten lukumäärää ja muita edellytyksiä) sekä soveltuvin osin yhtenäisiä leikkaushoidon perusteita suurten volyymileikkausten suhteen (proteesit ja tähystysleikkaukset sekä selkäleikkaukset). Selvitysten pitäisi olla valmis ennen joulua. Mikkelin keskussairaalan tulevaisuuden kannalta ortopedian selvitys on tärkeä.

Suurena kysymyksenä on myös, että miten laki ja asetus koskevat yksityistä puolta. Onko yksityisten mahdollisuus tehdä anestesiaa vaativaa leikkaustoimintaa ilman päivystystoimintaa, vaikka se julkiselta kielletään?

Uhkana on, että monet kunnat ajautuvat pahoihin taloudellisiin ongelmiin, sillä niiden valtionosuuksia aiotaan vähentää päivystysuudistuksen säästöarvioihin vedoten. Kuntien valtionosuuksien vähennykset on jo kirjattu hallituksen talousarvioesitykseen.

Ministeriö myöntää: konkreettisia laskentamalleja ei ole käytetty

Työministeri aloitti työttömien yhdistysten kaatamisen

Perjantai 25.11.2016

Olen järkyttynyt työministeri Jari Lindströmin (ps) toiminnasta. Työllistävät aktiiviset kolmannen sektorin järjestöt ovat saaneet ilmoituksen Kaakkois-Suomen TE-toimistosta, ettei se anna työllisyyspoliittisia avustuksia vuodelle 2017. Vain muutama toimija saa jatkaa hoitaen jo sovitut palkkatukijaksot loppuun vuoden vaihteen yli. Uusia työllistettäviä ihmisiä ei saa ottaa. Ihmiset ovat työpaikoillaan itku kurkussa.

Ilmoitus johtuu työministeri Jari Lindströmin tekemistä määrärahaleikkauksista ja negatiivisesta asenteesta palkkatukityöhön. Järjestöjen tekemä työ ihmisten työllistämiseksi ei yhtäkkiä olekaan minkään arvoista nykyisille valtaapitäville.

Jari Lindströmin ja SDP:n linjan yksi olennainen ero on se, että SDP työllistäisi ihmisiä yhä myös järjestöihin. Ministerin asenne on suorastaan kansalaisyhteiskuntavihamielinen. Lähtökohtaisesti työttömät haluavat yrityksiin palkkatyöhön, mutta kun niitä työpaikkoja ei riitä kaikille. Siksi tarvitaan järjestöjä ja aktiivista kansalaisyhteiskuntaa siltana huonojen aikojen yli. Järjestöissä tehdään arvokasta työtä. Esimerkiksi vaikkapa ministerin omasta vaalipiiristä Kotkan Kohti Työtä ry, joka on kahden vuoden aikana onnistunut saamaan palkkatukijakson jälkeen 18 henkilöä koulutukseen ja 21 henkilöä jatkotyöllistymään. Järjestöjen sydämen asia on etsiä työttömille ratkaisuja palkkatukiajan jälkeen.

Tuore lokakuun tieto kertoo karua kieltään, että pitkäaikaistyöttömiä on jo 122 700! Tämä on 9 600 enemmän kuin vuotta aikaisemmin ja pitkään työttöminä olleiden osuus kaikista työttömistä lähentelee 40 prosenttia. Tämä hallitus ei ymmärrä sitä, että on kannettava vastuuta maan taloudesta unohtamatta kansaa. Talouspolitiikkaa pitää tehdä tarpeeksi pitkällä tähtäimellä. Keskellä lama-aikaa tehtävä menojen leikkaaminen syventää työttömyyttä ja tulee tulevaisuudessa vain kalliimmaksi.

Lindströmin esityksellä ei pienennetä pitkäaikaistyöttömyyttä, jossa Lindström on tehnyt jo Suomen ennätyksen ja jossa mitkään toimenpiteet eivät kohdistu suomalaisen aktivointiperinteen mukaisesti lainkaan työnantajiin, toisin kuin muualla Euroopassa.

Ihmisten syrjäyttäminen yhteiskunnan notkoihin ja pimentoihin on työministeriltä surkea valinta. Ihmisten arjessa selviytyminen vaikeutuu, työkyky laskee ja ammattitaito vanhenee. Toimeentulotukiasiakkaiden ja asumistukea saavien määrä kasvaa ja pitkittyvä työttömyys näkyy köyhyyden yleistymisenä.

Nyt kun ministeri lopettaa työllisyyspoliittisia hankkeita, niin kiinnostaa tietää millä tavalla hän jatkossa meinaa pienentää pitkäaikaistyöttömyyttä. Hallitus on jo ajanut työllisyysmäärärahat niin alas, että ministerin väittämässä uudistuksessa on todellisuudessa kyse aiempien leikkausten paikkauksesta kuin todellisesta muutoksesta työllistämisen suhteen.

Aktiivinen työvoimapolitiikka on valtion perustehtävä ja ihmisten perustuslaillinen oikeus. Lindström ei näköjään välitä, vaikka työttömyys nousisi miljoonaan. Hän ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää SDP:n esittämää työllistämismallia ja sen myönteisiä vaikutuksia. Rinteen työllistämismallissa jokainen kuusi kuukautta työttömänä ollut saa peruspäivärahan suuruisen työllistämissetelin. Tätä seteliä voi jokainen työnantaja käyttää työllistämiskustannusten alentamiseen 10 kuukauden ajan palkkiona siitä, että yritys on työllistänyt.

Arvioiden mukaan SDP:n mallilla nyt ja heti työllistyisi jopa 16 000 ihmistä. Malli on yksinkertainen toteuttaa, poistaa byrokratiaa, eikä se perustu työttömän kyttäämiseen tai kyykyttämiseen. Toisin kuin Lindströmin ratsauslinja, jossa henkisesti kepitetään ja nöyryytetään ihmisiä. Sanktiot lisäävät työttömien ihmisten pahoinvointia. Juuri tulleen tiedon mukaan suomalaisilla on selvästi enemmän maksuvaikeuksia kuin muilla eurooppalaisilla. Työtä ja rahaa ei ole. Onko ministerin viesti näille ihmisille vain, että: "Koittakaa pärjäillä"?

Toivoa kuitenkin on, sillä vaikka onkin aivan mieletön savotta SDP:llä edessä siivota tämän hallituksen aiheuttamat sotkut seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, niin aiomme tehdä sen. Periksi ei anneta!

Työnantajamaksuja kiertävät kuriin

Torstai 17.11.2016

Tein kirjallisen kysymyksen valtiovarainministeri Petteri Orpolle työnantajamaksuja välttelevien yritysten kuriinlaittamiseksi. 

Esimerkiksi Sanoma Media Finland on ottanut käyttöönsä freelancer -toimintaperiaatteen Helsingin Sanomien ja muiden lehtien jakamista varten. Tämä tarkoittaa sitä, että jakajat eivät ole Sanoma Median työntekijöitä, eivätkä myöskään yrittäjiä. Heillä on freelance-verokortti ja heille maksetaan työkorvaus, joka ei sisällä työnantajamaksuja eli sosiaaliturva- ja eläkemaksuja.

Tällä tavalla ihmiset joutuvat tekemään työtä vailla työsuhdetta, vailla työterveyshuoltoa, irrallaan työyhteisöstä, vailla palkkaan perustuvaa sosiaaliturvaa ja vailla kertyvää eläkettä. Kysyn valtiovarainministerin mielipidettä, pitääkö hänen mielestään työtä tekeville ihmisille maksaa asianmukainen palkka työnantajamaksuineen ja saada kaikenlainen vilunki loppumaan.

Maksuja välttelevät yritykset tuovat epäreilua kilpailua yritysten välille ja saavat aikaan sen, että asianmukaisesti toimivat yritykset häviävät kilpailutuksia ja joutuvat irtisanomaan työntekijöitään. Kuitenkin lehtien ja mainosten jakaminenkin on toimiala, jossa kuuluu noudattaa työehtosopimusten mukaista palkkaa.

Tällainen toiminta on yleistymässä. Tämän vuoden alussa 53 000 ihmistä sai verottajalta freelance-verokortin. Verohallinnon uudessa ohjeessa (4.4.2016) verottaja höllensi palkan ja työkorvauksen tulkintaansa tarkoituksenaan lisätä sitä, että toimeksiannoista maksettavia suorituksia voitaisiin yhä useammin maksaa työkorvauksena eikä palkkana.

Ovatko valtiovarainministeri ja verohallinto halunneet tietoisesti luoda Suomeen toimintamallin, jossa on mahdollista kiertää työnantajamaksuja? Vai onko kyseessä välinpitämättömyys ihmisten tulevaisuudesta ja toimeentulosta?

On käynyt ilmi, että esimerkiksi toimistosihteeri on saanut verottajalta mahdollisuuden toimia freelancerina, vaikka hän on ollut useita vuosia säännöllisessä, tavanomaisessa toimistotyössä tehden työtä useammalle työnantajalle. Eli verottaja linjaustensa myötä antaa freelance-verokortin aina kun henkilö sanoo, ettei ole vakituisessa päätyössä, vaan tulot kertyvät monelta maksajalta samanaikaisesti. Verottaja lähettää automaattisesti vuosikausia henkilölle freelance-verokortin, jos hänelle kerran sellainen on lähetetty, eikä henkilö ilmoita olosuhteidensa muuttuneen.

Ihmiset ajautuvat tätä menoa eläkkeellä köyhyyteen, kun heille ei kerry tekemästään työstä eläkettä. 

Toivon, että Orpo puuttuu yhä yleistyvään työkorvauksen maksamiskäytäntöön palkan maksamisen sijaan ja ohjeistaa verottajan tiukentamaan linjaustaan.

Kaikista järkevintä on, että työnteettäjä aina maksaa korvauksen palkkana ja verohallinto antaa työntekijälle tarvittaessa useamman palkkaverokortin, jossa tuloraja on jaettu useammalle maksajalle taikka sivutuloverokortin.

Kirjallinen kysymykseni avautuu tästä.

Työntekijöiden järjestäytyminen kärkihankkeeksi!

Keskiviikko 16.11.2016

Toivon ammattiliittojen työskentelevän entistä terhakkaammin heikoimpien ihmisten puolustamiseksi heihin kohdistuvan Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen kovan puristuksen keskellä. Hallitus on viemässä Suomea matalapalkkamaaksi ja tämä tulee estää.
 
Ihmisten ahdinko toimeentulosta sekä työttömyys, koulutuksen ja terveydenhuollon puutteet aiheuttavat toivottomuutta ja ovat vihan kasvualusta. 

Vuonna 2014 julkaistiin Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tutkimus, joka toi esille yhteyden työvoiman järjestäytymisasteen laskun ja ylimmän tuloluokan tulojen lisääntymisen välillä viimeisen 30 vuoden aikana. Sen mukaan puolet tuloerojen kasvusta johtuu ammattiliittojen heikentyneestä asemasta.
 
Mielestäni ammattiliittojen heikkous Iso-Britanniassa ja USA:ssa on osaltaan Brexitin ja Trumpin voiton takana. Palkat ovat laskeneet, kun ulkomaisille työntekijöille maksetaan vähemmän. Tämänhän ei pitäisi olla mahdollista, jos ay-liike olisi vahva. Siellä, missä on heikko ay-liike on mahdollista tuloerojen kasvu, kansan kahtiajakautuminen, sosiaalinen, terveydellinen ja taloudellinen eriarvoisuus. Esimerkiksi Britanniassa ulkomaisen työvoiman tulo maahan on auttanut yrityksiä, mutta se ei ole vaurastuttanut Britannian väestöä. Työnantajat ovat vain laskeneet palkkoja alaspäin. Sama juttu USA:ssa.

Tämä ei ole ulkomaalaisten ihmisten vika, vaan järjestelmän vika, joka mahdollistaa tällaiset ahneet ja itsekkäät työmarkkinat. Ihmiset kuitenkin syyttävät ulkomaalaisia, kun se on niin helppoa.

Eräs suomalainen 2-kymppinen nainen kertoi toimineensa USA:ssa tarjoilijana. Tuntipalkka oli kolme dollaria (2,8 euroa), eikä ilta- tai viikonloppulisistä, palkallisista sairas- tai lomapäivistä ollut puhettakaan. Seksististen kommenttien sadellessa nuorelle naiselle hän sai sovitella omanarvontuntoaan sen kanssa, menettääkö tipin vai alistaako itsensä sortavan käytöksen kohteeksi.
 
Tämä kehitys rantautuu hyvää vauhtia Suomeen. Työntekijöiden järjestäytyminen on ratkaisu ja sepä se pitää olla meidän suomalaisten kärkihanke Suomessa ja Euroopassa.

Me pärjäämme maailman myllerryksessä, jos vahvistamme Suomessa ja koko Euroopassa pohjoismaisen hyvinvointi- ja oikeusvaltion ydinominaisuuksia, kuten julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja, varhaiskasvatusta, koulutusta, tasa-arvoa, köyhyyden poistamista, aktiivista työvoimapolitiikkaa, julkisia investointeja, verotuksen progressiivisuutta ja työmarkkinoiden reiluutta ja sopimista.

Nuoret tarvitsevat työpaikkoja ja työelämä tulevaisuuden tekijöitä - nuoria!

Tiistai 15.11.2016

Nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli syyskuussa 42 300! Suuri luku kertoo suomalaisen yhteiskunnan ja politiikan rakenteellisesta välinpitämättömyydestä nuoria kohtaan. Erityisesti nuorten työllisyys on suhdanneherkkää ja työttömyysriski suurempi kuin aikuisväestöllä. Talouden puristuksessa yritykset lopettavat rekrytoinnit ja vähentävät määräaikaisia työntekijöitä ja sijaisia, mikä vaikuttaa erityisesti nuoriin. Nuoret itse pitävät ensimmäisen työpaikan saamista kaikkein vaikeimpana, sillä työnantajat haluavat ottaa töihin niitä, joilla on jo työkokemusta.

Kaupungit ja kunnat ovat suuressa roolissa kesätyöntekijöiden palkkaajina. Nuorisolain mukaan nuorisotyö ja nuorisopolitiikka kuuluvat kunnan tehtäviin. Toivon, että valtuustot lisäävät talousarvioihinsa vuodelle 2017 määrärahoja 15-25 -vuotiaiden nuorten palkkaamiseksi kesätöihin. Erityisesti ensi vuosi on henkisesti tärkeä vuosi, kun juhlimme 100-vuotiasta Suomea. Juuri ensi vuonna nuoret tarvitsevat superannoksen positiivista erityiskohtelua.

Päättäjien tulee ymmärtää, että pelkät huolestuneet puheet eivät auta nuoria. Sanan pitää muuttua lihaksi, rahaksi. Rakenteellinen välinpitämättömyys syvenee, jos toimitaan vain talouden ehdoilla ja liike-elämän logiikan pohjalta.

Nuoret kokevat työpaikan saamisen olevan kulttuurisesti hyväksyttävän elämän ehto ja työllistyminen on saavutus kohti aikuisuutta ja itsenäistymistä. Nuorten elämä on tässä ja nyt. Heitä ei voi vaatia odottamaan viittä vuotta aikojen parantumista.

Jokaisella suomalaisella on perustuslaillinen oikeus työhön. Tämä edellyttää julkiselta vallalta toimenpiteitä ihan joka tasolla. Kuntien ja kaupunkien on oltava aktiivisia, sillä ne tarvitsevat nuorten rohkeutta, näkemyksellisyyttä ja uudistusvoimaa.

Kunnissa on paljon erilaisia tehtäviä, joihin kesätyöntekijöitä tarvitaan. On puistojen ja alueiden hoitoon liittyvää ulkona tapahtuvaa työtä ja ihmisten kanssa tehtävää työtä päiväkodeissa, vanhusten ja vammaisten palveluasunnoissa sekä vaikka mitä muuta järkevää tekemistä. Nuoret toivovat kesätyöpaikoilta palkan lisäksi perehdyttämistä ja ohjausta. Työyhteisöjen vastuulla on näyttää nuorille esimerkkiä, kuinka tehdään töitä ahkerasti ja palkkansa eteen. Nuorilta ei saa karista usko työelämän pelisääntöihin ja johdonmukaisuuteen.

Maankuulu, edesmennyt mikkeliläinen sotaveteraani Hannes Hynönen sanoi viisaasti: "Ihmisellä pitää olla työ. Jos joutuu joutilaana olemaan, tulee kaikki muu ilkeys mieleen. Siinä menee ihmisnuoret harhaan ja erehtyy tekemään virheitä, joita eivät muuten tekisi."

Nämä Hanneksen osuvat sanat haluan oman kotikaupunkini muistavan. Nuorten työ nuorentaa Mikkelin!

Luku- ja kirjoitustaito on demokratian ehto

Maanantai 7.11.2016

Valtion ja kuntien tehtävä on huolehtia, ettei yhteiskunnan reunoille, nurkkiin, koloihin ja notkoihin enää joudu uusia ihmisiä ja siellä olevat saadaan takaisin yhteyteen toisten kanssa. Äänestysaktiivisuus on yksi hyvä mittari osoittamaan, kuinka tässä perustehtävässä on onnistuttu.

Demokraatti -lehti uutisoi äskettäin, että liki puolet työttömistä jätti äänestämättä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, kun työssäkäyvistä äänesti 73 prosenttia. Äänestysaktiivisuuden erot ovat erityisen dramaattisia, kun tarkasteluun otetaan mukaan koulutustausta. Pelkän peruskoulun käyneistä työttömistä äänesti vain 42 prosenttia, kun ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista työttömistä äänesti 82 prosenttia.

Tiesitkö, että joka kahdeksas suomalainen 15-vuotias poika ei osaa lukea? Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila on nostanut tätä esille useassa tilaisuudessa. Perusopetuksen epäonnistuminen on merkittävä yhteiskunnallinen riski. Tällä hetkellä aivan liian moni oppilas lähtee peruskoulusta ilman riittäviä valmiuksia jatko-opintoihin ja työelämään. Luku- ja kirjoitustaitojen puute on myös demokratian kehittymisen este. Miten voi äänestää, jos ei omaa kykyä perehtyä asioihin?

Suomessa elää noin 230 000 ihmistä muun väestön elintason, elämänlaadun ja elämäntapojen ulkopuolella. Heillä on vajetta koulutuksesta, työstä, asunnosta, perhesuhteista tai elämänhallinnan taidoista. He ovat pitkäaikaisesti olleet viimesijaisen toimeentuloturvan varassa, joka on alunperin tarkoitettu ja mitoitettu vain tilapäiseen tarpeeseen. Nämä syvissä notkossa ja pimeissä varjoissa elävät kansalaisemme kärsivät pysyvästä taloudellisesta niukkuudesta.

Nälkää näkevää ei voi panna vastuuseen demokratiasta. Nälkää näkevän ainoa tehtävä on hankkia ruokaa. Nälässä olevaa ei voi laittaa vastuuseen demokratian puolustamisesta ja olettaa nousevan barrikaadeille puolustamaan oikeuksiaan. Jos nälkä jatkuu vuosikymmeniä, ei demokratiakaan kehity.

Heikoimmassa asemassa olevien suojaaminen on kirjattu Suomen perustuslakiin. Yhteiskunnan kyky hoitaa perustuslain mukaista tehtäväänsä punnitaan siinä, kuinka kykenemme auttamaan takaisin osallisuuteen vailla koulutusta olevia, työttömiä, asunnottomia, päihdeongelmaisia, mielenterveyskuntoutujia, osatyökykyisiä ja kriminaaleja.

Mikään ei viittaa siihen, että Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen talousajattelulla ja toimenpiteillä tilanne olisi lähivuosina paranemassa. Varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta leikkaamisella on aivan päinvastainen lopputulos. Julkisten menojen leikkaukset kohdentuvat niihin ryhmiin, jotka käyttävät palveluja ja tulonsiirtoja eniten. Heidän oikeuksia suojaamaan tarvitaan vahvempaa sosialidemokraattista politiikkaa ja aktiivisia kansalaisjärjestöjä. Tavoitteena on oltava muun muassa maksuton varhaiskasvatus ja nuorten oppivelvollisuuden pidentäminen 2. asteen tutkinnon suorittamiseen.

Soittaako kaupunginorkesteri henkensä edestä?

Keskiviikko 2.11.2016

Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Eero Aho arvosteli (LS 29.10.) verorahojen käyttöä Mikkelin kaupunginorkesterin toimintaan ja konserttilippujen alhaista kuluttajahintaa.

Aho unohtaa, että hyvinvointipalvelut ovat kokonaisuus. Kulttuurilla on myönteinen vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Musiikissa on voimaa. Se saa ihmisten sydämet sykkimään. Musiikki, kirjallisuus, tanssi, teatteri ja kuvataide edistävät terveyttä ja pidentävät ikää. Mikkelissä on asetettu valtuustotasolla tavoitteita terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi myös kulttuurin keinoin.

Aivan samoin kuin Jukurit on Mikkelin käyntikortti, on kaupunginorkesteri Mikkelin seudun musiikkia opiskelevien nuorten edustusjoukkue. Tarvitsemme molempia.

Ahon on hyvä tietää, että jos lippuhinnat laitettaisiin vastaamaan todellisia kuluja, niin myös esimerkiksi jäähallilla otteluliput olisivat paljon kalliimpia.

Jäähallin 10 miljoonan euron remontti nosti käyttökuluja noin puolen miljoonan euron verran vuodessa. Vuonna 2012 asiasta äänestettiin valtuustossa ja itse olin 6 milj. euron perusremontin kannalla, enkä hyväksynyt aitioiden rakentamista verorahoilla. Remontin jälkeen jäähallin ylläpitämiseen menee vuodessa 1,2 miljoonaa euroa kaupunkilaisten veroeuroja ja tuloja kaupunki saa noin 200 000 euroa jäämaksuina. Alhaisia jäämaksuja on perusteltu sillä, että niiden nostaminen aiheuttaisi seuroille kuluja, jotka pitäisi periä käyttäjiltä hinnoissa. Parhaillaan on samanlainen käyttömenojen nousu tapahtumassa monitoimiareenan kanssa.

Liikuntaan satsaaminen on periaatteessa hyvä asia, mutta se ei saa tapahtua kaupunginorkesterin, kirjastojen, nuorisotoimen ja peruspalveluiden kuten varhaiskasvatuksen ja opetuksen kustannuksella.

Luullaanko kokoomuksessa, että kaupungin talous pelastuu supistamalla kulttuuri-, nuoriso-, liikuntalautakunnan alla olevia palveluja tai nostamalla käyttömaksujen ja lippujen hinnat niin korkeiksi, että vain hyvätuloisilla on varaa käyttää palveluja? En usko kaupunkilaisten tällaista tahtovan.
 
Kulttuuri, taide, kirjastot ja liikunta ovat perusasioita, joiden vaikutus säteilee elämän eri alueille. Kulttuuri ja taide eri muodoissaan on olennainen osa suomalaisuutta. Konsertteihin ja teatteriesityksiin osallistuen sekä niitä harrastaen on kulttuuri muodostanut tärkeän itsensä toteuttamisen väylän. Suomessa on vallinnut ymmärrys siitä, että kaikilla on oltava samat kulttuuriset oikeudet. Konserteissa tai teatterissa käyminen antaa elämäniloa, tyytyväisyyttä ja vahvistaa yhteiskunnallista osallisuutta.
 
Kulttuurilla on myös muita elinkeinoja tukeva vaikutus. Rikas kulttuurielämä tekee kaupungista kaupungin. Mikkelin pitää pärjätä kilpailussa muiden kaupunkien, kuten Lappeenrannan ja Lahden kanssa.
 
Parhaiten menestyvät ne kaupungit, jotka onnistuvat houkuttelemaan luovia, idearikkaita ihmisiä. He tuppaavat hakeutua sinne, missä on rikas kulttuuritarjonta, suvaitsevainen ilmapiiri, värikäs elämä ja missä tapahtuu. Tällaisella ilmapiirillä on tärkeä merkitys asukkaiden viihtyvyydelle, uusien ihmisten kotiutumiselle sekä lopulta kaupungin menestykselle vetovoimaisena asuinpaikkana.

Palkkatuki turvaa työllisyyspolkuja

Lauantai 22.10.2016

Suomessa on työttömiä jo noin 350 000 ja pitkäaikaistyöttömien osuus on noussut suuremmaksi kuin 90-luvulla -> heitä on lähes 130 000. Työttömyys on kiistatta aikamme viheliäisin ongelma, ja on harmi, ettei sen ratkaisemiseksi ole vielä löytynyt puolueilta yhteistä näkemystä. Keinot vaikuttavat olevan aivan äärilaidoilta. Toiset uskovat elvytykseen ja työn kysynnän lisäämiseen, toiset leikkauksiin ja työvoiman tarjonnan lisäämiseen.

Fakta on kuitenkin, ettei missään maassa ole saatu leikkaamalla aikaan kasvua ja työllisyyttä. USA:ssa työttömyys on euromaita vähäisempää, kun siellä on elvytetty. Suomessakin nyt olisi juuri oikea aika työllistää tehden sellaisia investointeja, jotka ovat muutoinkin edessä lähivuosina, kuten rakentaa teitä ja junaratoja ja korjata homeisia kouluja ja päiväkoteja.

On murheellista, että Suomessa on suhtauduttu kovin nihkeästi palkkatuen käyttöön verrattuna muihin pohjoismaihin ja OECD-maihin. Edes vuonna 2008 syvän taantuman alkaessa Suomessa ei reagoitu, vaikka työttömyys kasvoi voimakkaasti.

Alla olevasta kuvasta näkyy, kuinka valtion sitoutuminen työllisyyden hoitoon on heikentynyt ja palkkatukirahojen leikkaus on jatkunut jo vuosikausia. Nyt Juha Sipilän (kesk) hallituksen ensimmäisen budjetin myötä palkkatukirahat ovat loppuneet useissa kaupungeissa jo alkuvuodesta.

Politiikan perimmäinen tarkoitus on luoda ihmisille mahdollisuus hyvään elämään. Suomalaisten perustuslaillinen oikeus työhön edellyttää julkiselta vallalta toimenpiteitä ja rahoitusta. Valtion palkkatukirahoilla on kiistatta keskeinen rooli etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työelämään pääsemisessä ja työkunnon ylläpitämisessä.

Suomi on muita pohjoismaita huonompi työelämään palauttamisessa. Tämä on sosiaalisessa ja taloudellisessa mielessä tragedia. Intialainen Mahatma Gandhin kaltainen hallitsija Asoka sanoi jo 2300 vuotta sitten, että hallitsijan tärkein päämäärä on varmistaa, että hänen alamaisensa olisivat onnellisia. Vain kilpailukyvystä ja tehokkuudesta hokevien poliitikkojen ja virkamiesten toivoisi tutustuvan tällaisiinkin ajatuksiin.

Liputan palkkatuen puolesta. Työttömiä ei saa jättää oman onnensa nojaan, vaan heistä täytyy huolehtia, jotta työkunto, toimeentulo ja elämäntaidot säilyvät taantumankin aikana. Kun kasvukausi alkaa, on yrityksillä oltava saatavilla osaavaa työvoimaa. Ei ole Suomen etu, jos satojatuhansia ihmisiä työnnetään syrjään yhteiskunnan reunoille, josta on äärimmäisen vaikea nousta enää takaisin työelämään.

Suomessa järjestöt luovat osallisuutta ja kasvattavat kansalaistaitoja. Ne kykenevät yhdistämään oman toimintansa ja työllistämisen koko yhteiskuntaa palvelevaksi hyväksi. Järjestöissä on olemassa paljon organisointikykyä ja valmiuksia viedä läpi vaativiakin projekteja tuloksekkaasti. Työllistämisessä järjestöt ovat alikäytetty voimavara.

Liiallinen byrokratia suhteessa saatuun palkkatukeen ja tuen pituuden sekä tason alttius jatkuville muutoksille on monissa ruhonjuuritason järjestöissä koettu järkevän, järjestön lähtökohdista mielekkään työllistämisen esteeksi. Sääntöjä tulee helpottaa ja palkkatuen pitkäkestoisuutta edistää. Lisäksi on tarpeen selkiyttää kriteereitä, joilla vammaisten palkkatuen voi myöntää pysyvästi.

Valtion budjettiin on saatava rahaa työttömien työllistämiseksi järjestöihin. Järjestöissä tehtävä työ on arvokasta ja niiden työllistämistoimintaan sisältyy ihmisen kokonaisvaltaista tukemista - hänen hyvinvointiaan ja tarpeitaan kunnioittaen.

Liikennekaari on torso

Sunnuntai 16.10.2016

Eduskunta aloitti mittavan kokoisen liikennelakeja koskevan paketin käsittelyn. Tässä liikennekaareksi nimetyssä kokonaisuudessa kumotaan kaikki entiset liikenteeseen liittyvät lait ja tehdään yksi uusi.

Edessä on valtava urakka ja erityisesti minua hämmästyttää se, miksi hallituspuolueiden kansanedustajat ovat päästäneet sormiensa läpi näin keskeneräisen hallituksen esityksen. He itse kritisoivat esitystä Eduskunnan lähetekeskustelussa todella paljon ja esittivät hengästyttävän paljon kysymyksiä ja epäilyjä liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerille.

Eikö heidän olisi kannattanut sorvata lakia ministerin kanssa etukäteen niin, että he olisivat olleet tyytyväisiä esitykseen, eikä päästää sitä keskeneräisenä valiokuntaan?

Taksien suhteen oli suorastaan liikuttavaa kuunnella perussuomalaisten puheenvuoroja, vaikka tosiasiassa he ovat tässäkin asiassa kääntäneet taas takkinsa. Soini kirjoitti 17.4.2016 blogissaan, että: ”Perussuomalaiset eivät hyväksy taksiliikenteen vapauttamista.” Suuret oli puheet.

Eduskunnan istunnossa perussuomalaiset maalailivat lain myötä tapahtuvan maaseudun tyhjentymistä takseista, palvelun heikkenemistä, hintojen nousua ja taksiyrittäjien konkursseja. Liikenne- ja viestintävaliokunnan perussuomalainen puheenjohtaja arveli maaseudun asukkaiden olevan häviäjiä ja veti johtopäätöksen, että ehkä palataan nykyjärjestelmään. Siis tämä linjaus jo lain lähetekeskustelussa ja lakiesityksestä, joka on heidän hallituksen aikaansaama.

Valiokunnan kokouksissa ei varmasti tule olemaan helppoa, kun sekä opposition että hallituspuolueiden kansanedustajat tykittävät kysymyksillään ja esittävät muutostarpeitaan erityisesti henkilö- ja tavarakuljetusmääräyksiin.

SDP:n eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että vanhaa lakia kumottaessa ja uutta luotaessa varmistetaan, että kuljetusalalla säilyvät toimivat ja tasapuoliset markkinat ja minkäänlaisia porsaanreikiä ei jää harmaalle taloudelle. Liikennekaaren tulee saada aikaan ihmisten arkea helpottavia digitaalisia ratkaisuja.

Mielestäni suomalainen säännelty taksijärjestelmä on edullinen, luotettava, palveleva, laadukas ja saatavissa aina ja kaikkialla. Ihmettelen, miksi ihmeessä markkinauskovaisen nykyhallituksen pitää se tuhota.

Saa nähdä, saadaanko tässä vielä aikaan yhteinen vastalause hallituspuolueiden kanssa heidän omaa lakiesitystään vastaan. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Valinnanvapaus - hyvä vai paha?

Sunnuntai 9.10.2016

Kansalaisten mielestä SOTE-uudistuksessa terveydenhuollon ammattilaisen valinta on tärkein valintaoikeus. Viime aikoina julkisessa keskustelussa on kuitenkin keskitytty enemmän hoitopaikan valitsemiseen.

Suomen nykylainsäädäntö (Terveydenhuoltolaki vuodelta 2011) antaa jo nyt hyvät puitteet toteuttaa valinnanvapautta. Perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa ihmisillä on jo nykyisin oikeus valita julkisen terveydenhuollon terveysasema ja erikoissairaanhoidon hoitopaikka kaikkialta Suomessa. Ihmisillä on oikeus valita tietty ammattihenkilö ja oikeus palveluseteliin niissä kunnissa ja palveluissa missä se on käytössä. Valitettavasti ihmisten valinnanmahdollisuuksia rajoittavat pitkät etäisyydet, jonot ja korkeat palveluiden kustannukset.

Nyt näyttää sille, että Juha Sipilän (kesk) hallituksen SOTE-uudistuksen myötä ihmisten valinnanvapautta tullaan pienentämään, sillä on olemassa selvistyshenkilöiden linjaus, että valinnanvapaus ei tulisi ulottumaan hoitavan henkilön tai annettavan hoitomuodon valitsemiseen. Tämä on merkittävä asia, joka kaventaisi nykyisessä terveydenhuoltolaissa säädettyä asiakkaan mahdollisuutta valita häntä terveydenhuollon yksikössä hoitava terveydenhuollon ammattilainen. Epäselväksi on jäänyt myös tulevassa SOTEssa asiakkaan oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.

Valinnanvapaus on ihmisten perusoikeus, jota tulee edistää. Ihminen on aktiivinen toimija ja meillä jokaisella on halu tehdä yksilöllisiä valintoja. Vastuu omasta terveydestä ja hyvinvoinnista kasvaa ja hoitomyönteisyys ja hoitoon sitoutuminen paranevat lisääntyvän osallistumisen myötä. Kokemukset ovat olleet myönteisiä esim. otettaessa käyttöön henkilökohtainen budjetointi vammais- ja vanhustenpalveluissa. Pidän ihmisten valinnanvapauden lisäämistä myönteisenä asiana ja uskon sen lisäävän asiakaslähtöisyyttä ja parempaa ja yhdenvertaisempaa palveluihin pääsyä.

Minulle on syntynyt vaikutelma, että Sipilän, Soinin ja Orpon hallituksen "valinnanvapaudella" tavoitellaan pääasiassa yritystoiminnan vapautta. Ihminen on tipahtanut keskiöstä.

Sipilän hallitus on toteuttanut valinnanvapauden laajentamisen valmistelun aivan alusta unohtaen nykyisen lainsäädännön. Järkevämpää olisi ollut valita se tie, että nykyistä lainsäädäntöä olisi viety eteenpäin alentamalla maksuja ja laajentamalla valinnanvapautta erityisesti niissä palveluissa, joissa ongelmat hoitoon pääsyssä ovat suurimmat.

Voimassa oleva terveydenhuoltolaki määrittelee hoitoon pääsyn minimiajat, mutta hoitoon pääsy on vaihdellut eri puolilla Suomea ja eri palveluissa. Avin antamien uhkasakkojen jälkeen on jonoja purettu ostamalla joitakin erikoissairaanhoidon palveluja yksityisiltä palveluntuottajilta.

Ihmisten yhdenvertaisuutta ja valinnanvapautta eri puolella Suomea kuitenkin todellisuudessa lisäisi se, että jos hoito ei toteudu hoitotakuun asettamassa määräajassa, tuettaisiin matkakorvauksilla hoitopaikan vaihtamista sinne, missä hoitoa on saatavilla, tai Englannin tapaan annettaisiin asiakkaille oikeus valita palveluntuottaja laajemman tuottajakunnan piiristä. Tämä olisi aivan mahdollista nykylainsäädännön puitteissa sitä hiukan tarkentamalla ja valtion ohjeistusta tiukentamalla.

Nykylainkin toteuttaminen vaatii sitä, että ihmisten pitää saada ammattilaisilta parempaa ohjausta ja tukea valintapäätösten tekemiseen, sillä kaikki eivät kykene tai halua tehdä valintoja itsenäisesti. Kukaan apua tarvitseva ei saa jäädä yksin valinnanvapauteen liittyvien päätöstensä kanssa. Asennemuutostakin tarvitaan, sillä nyt ihminen koetaan "hankalaksi asiakkaaksi", jos hän haluaa vaihtaa hoitopaikkaa tai lääkäriä. Valintojen tekeminen edellyttää myös sitä, että meistä jokainen on tietoinen oikeuksistaan ja että saamme monipuolista, vertailun mahdollistavaa tietoa eri vaihtoehdoista, esim. jonotusajoista, kuntoutuksen vaikuttavuudesta ja leikkausten onnistumisista. Ei kukaan voi sokkona päättää asioista. Avoimen ja luotettavan vertailutiedon tuottamisen pitäisi olla kaikille palveluntuottajille pakollista.

Maksut kolminkertaistuneet

Asiakasmaksut ovat Suomessa kansainvälisesti korkeat ja niiden käyttö on yleistä. Maksut ovat kolminkertaistuneet vuodesta 1990. Sipilän hallitus antoi vastikään kunnille luvan korottaa asiakasmaksuja 30 prosentilla. Tilaisuutta käytettiin hyväkseen ja useissa kunnissa käynti terveyskeskuslääkärillä on nykyään 20,90 euroa ja erikoissairaanhoidossa sairaalan poliklinikkamaksu 41,70 euroa. Englannissa terveydenhuollon palvelut ovat pääosin ilmaisia. Ruotsissa terveydenhuollossa asiakasmaksut ovat käytössä vain pienimuotoisesti.

Valinnanvapaus ja tasa-arvo lisääntyisivät, jos pienituloisten palveluiden saatavuutta parannettaisiin. Palveluseteli on hyvä esimerkki siitä, kuinka vain teoriassa sen myötä kaikilla on mahdollisuus valita haluamansa palvelu. Käytännön elämässä palveluseteliin liittyvä omavastuu on asetettu usein niin korkealle tasolle, etteivät pienituloiset kykene niitä hyödyntämään.

Sen lisäksi, että maksamme veroja ja korkeita asiakasmaksuja, on Suomessa 22,7 prosentilla aikuisista ja 52 prosentilla lapsista vapaaehtoinen sairaanhoitovakuutus. Ruotsissa yksityinen sairaanhoitovakuutus on 6 prosentilla väestöstä ja Englannissa vain 2 prosentilla. Mihin oikein olemme menossa? Amerikan malliinko? Vakuutukset ovat kalliita ja pienituloisilla ei ole niihin varaa. Eikä ole oikein joutua samaan aikaan maksamaan sekä veroja että vakuutuksia. Kyllä perusasioiden pitää hoitua veroilla.

Asiakasmaksulaki ei ole SOTE-lakien mukana, vaan on ilmeisesti tulossa vasta myöhemmin, eikä ole tiedossa alentaako vai nostaako Sipilän hallitus maksuja. Arvailuja kyllä on esitetty.

Mielestäni maksukaton piirin olisi järkevintä yhdistää kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista perittävät maksut. Kun yhteissumma terveyskeskus- ja sairaalamaksuista, sosiaalihuollon maksuista, lääkkeistä, hammashoidosta, ensihoidosta ja kuljetuspalveluista tulisi täyteen vuoden aikana, niin sen jälkeen maksuja ei enää perittäisi. Kattosumman olisi oltava riittävän matala.

Nykyään maksukatto on 691 euroa terveydenhuollossa sisältäen terveyskeskuksen lääkäripalvelujen maksut ja sairaalan poliklinikka- ja päiväkirurgian maksut sekä lyhytaikaisen laitoshoidon maksut. Maksukattoon ei lasketa mukaan mm. kotihoitoa, pitkäaikaista laitoshoitoa, omaishoitajien vapaapäivien palveluita, hammashoitoa ja ambulanssikuljetusta. Lääkkeille on oma erillinen vuosittainen maksukattonsa, joka on nykyään 610,37 euroa ja alkuomavastuu 50 euroa. Vammaisten kuljetuspalveluiden osalta on myös oma maksukattonsa, joka on 300 euroa.

Tällä hetkellä ihmisten tulee itse seurata ja huolehtia maksukattojen täyttymistä ja säilyttää kaikki maksukuitit ja anoa vapautusta itse erikseen sekä perusterveydenhuollosta että erikoissairaanhoidosta, sillä laskuohjelmat eivät ole yhteydessä toisiinsa. Meidän pitää ehdottomasti saada perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalihuolto saman katon alle niin, että on vain yksi työnantaja ja yksi tietojärjestelmä, joka tekee tällaiset maksuihin liittyvät asiat automaattisesti ihmisten puolesta ilman anomuksia.

Maakuntien liikenneyhteydet Bernerin pelinappuloina

Perjantai 30.9.2016

VR vastasi kuukausi sitten kansan huutoon ehdottamalla leikkausten kohteeksi joutuneiden junavuorojen paikkaamista ilman, että valtion tarvitsee laittaa niihin enemmän rahaa. Tästäkös liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk) pomppasi kattoon ja määräsi Sipilän peruuttamaan VR:n tiedotustilaisuuden. Mitä kummaa? Miksi kansalaiset eivät saaneetkaan saada lisää kaipaamiaan junavuoroja? Itä-Savo -lehdessä melkein tasan vuosi ministeri Berner valitteli, että hän ei mahda mitään junavuorojen karsimiselle. Niiden lisäämisen hän kuitenkin pystyy halutessaan estämään.

Eilen VR:n annettiin tiedottaa. Ministeri Berner oli saanut vuoroihin jonkun puumerkkinsä, vaikka pääosin vuorolista näyttää samalle kuin VR:n aikoma, josta olisivat alun perin halunneet tiedottaa. VR olisi halunnut korvaavat vuorot kolmeksi vuodeksi mutta ministeri antoi vuorot vain yhdeksi vuodeksi.

On erittäin valitettavaa, että ministerin toimenpiteiden vuoksi, henkilöstö on joutunut noin vuoden verran olemaan epävarmuuden tilassa ja nyt vain vuosi eteenpäin on varmaa. Jatkuvuudella on suuri merkitys ihmisten henkilökohtaiseen elämään.

Matkustajien kannalta junavuorojen vähentyminen ja niiden epävarma lyhytjännitteinen tulevaisuus on erittäin hankalaa. Vain osa ihmisistä siirtyy linja-autojen käyttäjiksi, koska matkustusmukavuus ja nopeus eivät ole junan veroista. Näin ihmiset pakotetaan kalliiseen ja ympäristöä kuluttavaan yksityisautoiluun. Tähän ei kuitenkaan ole kaikilla mahdollisuutta ja matkat jäävät tekemättä. Junavuorojen puuttuminen ja junien pysähtymättömyys asemilla on erittäin haitallista maakuntien asukkaiden, elinkeinoelämän, matkailun, mökkiläisten, kulttuuritapahtumien ja koulutuslaitosten elinvoimaisuuden kannalta.

Luulisi siis, että ministeri olisi tarttunut kolmen vuoden tarjoukseen ja rauhoittanut tilanteen. Mutta ei. Ministeri Berner taitaa haluta tehdä valtiosta epäluotettavan sopimuskumppanin. Hän haluaa nopeasti irtisanoa VR:n ja valtion välisen sopimuksen, joka on solmittu vuonna 2013 ja on voimassa vuoteen 2024, ellei sopimusta irtisanota. Tuossa sopimuksessa matkustajajunaliikenne on yksinoikeudella VR:n, joka tätä yksinoikeutta vastaan on velvollinen hoitamaan kannattamattomia välejä hiljaisemmilla reiteillä. Näiden kustannukset VR kattaa vilkkaiden alueiden tuotoilla. Suurin osa Suomea on harvaan asuttua maaseutua, eikä reiteille tule kukaan ulkopuolinen tappiolla junaliikennettä hoitamaan matkustajamäärien alhaisuuden ja pitkien välimatkojen vuoksi. Seurauksena olisi vuorojen loppuminen ja katastrofaalinen tilanne ihmisille.

Senpä vuoksi Berner on keksinyt kuningasidean, että ulkopuolisia kyllä tulee, jos niille annetaan VR:n kalusto. Junien ostaminen ja teettäminen kun on kovin kallista ja on suuri riski liiketoiminnalle ja voiton tuottamiselle, jos ottaa ison pankkilainan kaluston hankkimiseen. Pitäähän kilpailijoille junat saada! Sen vuoksi VR:n kalustoa ei saa kolmeksi vuodeksi kiinnittää raiteille, koska on oltava kalustoa vapaana vuokrattavaksi edulliseen hintaan mahdollisille yrittäjille. Jos minä alan kuljetusyrittäjäksi niin miksi jo alalla olevan yrittäjän pitäisi luovuttaa autonsa minulle käyttöön? Kysyn vaan. 

Mielestäni on selvää, että monikansalliset yhtiöt eivät tule Suomeen kehittämään maamme rautatieliikennettä, vaan maksimoimaan yrityksen voitot, jotka siirretään sitten ulkomaille. VR on joka vuosi tilittänyt valtiolle isot osingot. Tänä vuonna 100 miljoonaa euroa. Nämä rahat Berner haluaa ohjata muiden taskuihin. Otan yllättyneen ilmeen! Sama periaate hallituksella on sosiaali- ja terveydenhuollossa ja Postin kanssa.

Koulutuksesta leikataan puolustusvoimissakin

Perjantai 23.9.2016

Torstain kyselytunnilla Eduskunnassa nostettiin esille vanhustenhuollon henkilöstömitoituksen laskeminen (täyttä hulluutta!). Illalla myöhemmin käsiteltiin istunnossa ensi vuoden talousarviota ja sama henkilökunnan vähentäminen on käynnissä muussakin toiminnassa, kuten Puolustusvoimissa.

Puolustusvoimauudistuksessa edellisellä hallituskaudella sovittiin henkilöstön määrästä niin, että yhtä peruskoulutuskauden joukkuetta kohti on oltava 2,5 kouluttajaa. Tämä on ehdoton edellytys, jotta Suomessa säilyy laadukas reservi ja uskottava oma puolustus. Kantahenkilökuntaa tarvitaan riittävä määrä kouluttamaan varusmiehiä ja reserviläisiä. Näin ei tällä hetkellä ole, eikä 2,5 kouluttajan tavoite toteudu. Avoinna olevia kouluttajien virkoja on noin 550. Rahaa näiden tehtävien hoitamiseen ei valtion vuoden 2017 talousarviossa ole, vaan sen sijaan budjettikirjassa puolustusvoimien toimintamenoissa (momentti 27.10.01) yhteydessä todetaan seuraavasti: ”Palkattavan henkilöstön määrä vähenee 50 henkilötyövuotta vuoteen 2016 verrattuna. Vähennys aiheutuu pääosin määräaikaisten sopimussotilaiden määrän vähenemisestä.”

Puolustusvaliokunta on ollut huolissaan puolustusvoimien henkilöstön jaksamisesta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan henkilöstön jaksaminen ja toimintakyky on jo nyt osoittautumassa kasvavaksi huolenaiheeksi. Epävarmuutta toiminnan suunnitteluun aiheuttaa erityisesti kilpailukykysopimukseen sisältyvän vuosityöajan lisäyksen johdosta tehtävä rahojen leikkaus. Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) arvioi, että kiky-sopimuksen vuoksi henkilötyövuosia leikataan jopa parisataa.

Kantahenkilökunnan vajetta puolustusministeri on yrittänyt laastaroida lisäbudjetilla antamalla lisämäärärahaa sopimussotilaiden (100 henkilötyövuotta) palkkaamiseen. Tämä ei ole riittävä taso, eivätkä yhden vuoden määräaikaiset sopimussotilaat korvaa kantahenkilökuntaa, sillä he voivat varusmieskoulutuksensa pohjalta osallistua ainoastaan auttaviin tehtäviin. Miten käy koulutuksen tason tätä myötä?

Eilisen keskustelun yhteydessä puolustusministeri lupasi, että lisäbudjetti sopimussotilaisiin tulisi taas ensi vuonna. Eikö kuitenkin kaikista järkevintä olisi laittaa tällaiset pakolliset kustannukset jo alunperinkin talousarvioon ja palkata se määrä vakituista henkilökuntaa kuin puolustusvoimien ylläpitämiseksi tarvitaan? Vai yrittääkö valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) tällä tavalla saada budjetin näyttämään paremmalta, vaikka tiedetään, että todellisuudessa sieltä puuttuu miljoonia ja velkaa otetaan ensi vuonna pakollisiin menoihin? Kunnissa tällaisesta alibudjetoinnista on kokemusta. Se on velkaantumisen tie.

Suomen puolustuskyky on pääosin osaavan reservin varassa. Laadulliset tavoitteet saavutetaan vain laadukkaalla koulutuksella, jota toteuttamaan tarvitaan motivoitunut, asiansa osaava henkilökunta. Varusmiesten ja 18 000 reserviläisen vuosittainen koulutus on suomalaisten valitsema linja, jota varten veroja maksetaan.

On suuri riski, että tällä menolla ajaudutaan lähitulevaisuudessa tilanteeseen, jossa joudutaan muuttamaan Suomen puolustusratkaisun keskeisiä perusasioita. Minulla on sellainen tunne, että kansalaiset eivät ole valmiita luopumaan yleisestä asevelvollisuudesta, alueellisesta kattavuudesta tai valmiita lakkauttamaan varuskuntia. Sipilän hallitus tuhlaa tärkeitä verorahoja muun muassa miljoonaperintöjen veroalennukseen, kun se voisi käyttää rahat paremmin ihan perusasioihin.

Kevennykset pieni- ja keskituloisille

Torstai 15.9.2016

Kansanedustaja Jukka Kopra (kok) aivan oikein kertoi Länsi-Savossa (12.9.), että edellinen hallitus SDP:n siinä ollessa teki kaikkein pienituloisimpien perusturvaan 100 euron korotuksen. Valitettavasti tämä linja ei ole enää jatkunut Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen aikana.

Kopra arvosteli mielipidettäni siitä, etteivät kansanedustajat ja johtajat tarvitse verokevennyksiä, vaan kaikki liikenevä pitäisi kohdistaa pieni- ja keskituloisille.

Eduskunnan tietopalvelu laski kuinka palkan ja eläkkeen ostovoima muuttuu hallituksen päätösten myötä. Jos työntekijä saa bruttopalkkaa 2000 e/kk, hänelle jää Kopran kehuman hallituksen talouspolitiikan jäljiltä 20 e/kk enemmän rahaa käteen. Jos henkilö saa bruttopalkkaa 7000 e/kk, hänelle jää 70 e/kk enemmän pelivaraa. Tämä tekee vuodessa lähes 900 euroa enemmän ostovoimaa johtajalle, samaan aikaan kun myyjä saa vain 250 euroa vuodessa.

Eläkeläisten osalta Sipilän veronalennukset tuottavat 7000 e/kk työeläkettä saavalle 66 euron kuukausittaisen ostovoiman lisäyksen. Samaan aikaan 1500 e/kk työeläkettä saava saa huikean 10 euron kuukausipotin, 1000 e/kk työeläkettä saavan lisäys on pyöreä nolla ja 500 e/kk työeläkettä saavan talous painuu 4 e/kk miinuksen puolelle. Tämäkö on Kopran mielestä oikein? Minun mielestä ei ole.

Oikeudenmukaisempaa olisi ollut se, että ensi vuoden verotaulukossa satojen miljoonien verokevennykset olisi suunnattu vain pieni- ja keskituloisille palkan- ja eläkkeensaajille. Tällöin heidän saama euromääräinen hyöty olisi ollut todellinen helpotus perheiden päivittäiseen toimeentuloon.

Eduskunnan tietopalvelu on laskenut myös hallituksen kaavaileman 5 % yrittäjävähennyksen jakautumisen eri tuloluokittain yrittäjien välillä. Tuo 130 miljoonan tukipotti on suuri lovi valtion kassaan, josta puolet ohjautuu vain rikkaimmalle yrittäjien tuloluokalle. Noin 75 000 rikkainta yrittäjää (apteekkarit, asianajajat ja lääkärit) hyötyvät ja lähes 300 000 pienituloisempaa yrittäjää (parturi-kampaajat, kosmetologit, hierojat, taksit, kirvesmiehet jne.) joutuvat tyytymään murusiin.

Ovatko apteekkarit todella yhteiskunnan hädänalaisimpia, kun hallitus haluaa auttaa jokaista keskimäärin 5700 eurolla vuodessa? Eivät ole ja tällainen rahan jakaminen on täysin järjetöntä. Tämä on Sipilän, Soinin ja Orpon häikäilemätöntä kaverikapitalismia samaan aikaan, kun he laskevat hoitoalan naisten ansiotasoa satasilla ja leikkaavat työttömiltä päivärahoja.

Opiskelijoilta, eläkeläisiltä, työttömiltä ja palkansaajilta Sipilä on vaatinut uhrauksia Suomen velkaantumisen hillitsemiseksi. Velkaantuminen kuitenkin kiihtyy, koska hallitus tuhlaa veronmaksajien rahoja palkitsemalla runsaskätisesti omia eturyhmiään.

SDP:n vaihtoehtobudjetissa tullaan esittämään jälleen lukuisia toimia pieni- ja keskituloisten ihmisten ja yritysten puolesta. Veronmaksajien rahoista pidettäisiin kuitenkin parempaa huolta, sillä velkaa sosialidemokraatit ottaisivat vähemmän kuin hallitus.

Matteus sen sanoi

Torstai 1.9.2016

”Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.” Matt 25:29.

Matteuksen evankeliumin jaetta voi verrata Sipilän hallituksen politiikkaan. Matteus-vaikutus tarkoittaa etujen kasautumista niille, joilla niitä on jo ennestään.

Sipilän hallitus on keventämässä perintö- ja lahjaverotusta. Kovasti jo jossain mietitään, kannattaako puolen miljoonan euron omaisuus antaa lapselle lahjana vai perintönä, jotta hänen tarvitsisi maksaa siitä mahdollisimman vähän veroa.

Samaan aikaan Sipilän hallitus tekee 0,85 prosentin leikkauksen työmarkkinatukeen, peruspäivärahaan, kotihoidontukeen, kansaneläkkeeseen, takuueläkkeeseen ja lapsilisään.

Alun perin syksyllä 2015 hallituksen suunnitelmissa oli ainoastaan tehdä indeksin jäädytys eli etuudet eivät olisi nousseet elinkustannusten mukana. Suunnitelmat näköjään muuttuivat, kun jostain piti saada rahaa rikkaiden veroalennuksille.

Koska monet leikkausten kohteena olevat etuudet on tarkoitettu pienituloiselle, luonnollisesti leikkaus kohdistuu pienituloisiin.

Etuusleikkaukset yhdistettynä palkankorotusten jäädytykseen, lomarahojen leikkaamiseen, työntekijän työeläkemaksun ja työttömyysvakuutusmaksun korotukseen ja opintorahan leikkaamiseen kasvattavat taloudellista eriarvoisuutta ja köyhyysaste kasvaa. Pienituloisilla sama tulonmenetys leikkaa tuloja suhteellisti enemmän kuin suurituloisilla. Sata euroa on toiselle suuri summa ja toiselle pieni summa, riippuen kokonaistuloista.

Pienituloisilta ihmisiltä ei ole leikattu siksi, että Suomen velkaantuminen saataisiin loppumaan vaan siksi, että jäisi jakovaraa suurituloisille. Hallitus velkaannuttaa Suomea ensi vuonna 5,5 miljardilla eurolla. Kun tämän vaalikauden kaksi talousarvioehdotusta on jo nähty, on molempien suunta sama: lisääntyvän velan, leikkausten ja eriarvoisuuden Suomi.

Suunnan muuttumiseen voi onneksi vaikuttaa vaaleissa. Seuraavat on ensi keväänä.

Maksuilla ja tiedottamattomuudella estetään varhainen apu ja järkevä toiminta

Maanantai 29.8.2016

Vankka tutkimusnäyttö ja kokemukset osoittavat, että lapsiperheiden kotipalvelun kaltainen ennaltaehkäisevä palvelu säästää kunnan menoja, koska kalliimpia menoja pystytään niiden avulla vähentämään. Ja tietenkin varhainen apu on aina yksilöiden kannalta inhimillisempää.

On laskettu, että yhden lapsen lastensuojeluun sijoittamisen keskimääräisillä vuosikustannuksilla voitaisiin palkata uusi sosiaalityöntekijä vuodeksi tai järjestää kotipalvelua lähes 3 000 tuntia. Ennaltaehkäiset palvelut kuten kotipalvelu ovat merkittävästi korjaavaa lastensuojelua kustannustehokkaampia ratkaisuja.

Uusittu sosiaalihuoltolaki tuli voimaan vuoden 2015 alusta (edellisen hallituksen toimesta) ja se siirsi painopistettä lapsiperhepalveluiden korjaavista toimista hyvinvoinnin edistämiseen ja varhaiseen apuun. Osa lastensuojelun avohuollon tukitoimista siirtyi sosiaalihuoltolain mukaisiksi palveluiksi. Nykylain mukaan lapsiperheille on järjestettävä välttämätön kotipalvelu ja turvattava tuen saanti ihmisten omissa arkiympäristöissä.

Kotipalvelulla tarkoitetaan asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitoon, lasten hoitoon, asiointiin sekä muihin jokapäiväiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista. Kotipalvelua annetaan sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavanlaisen toimintakykyä alentavan syyn tai erityisen perhe- tai elämäntilanteen perusteella niille henkilöille, jotka tarvitsevat apua selviytyäkseen.

Kuluttajaparlamentti teki vuonna 2015 kyselyn koskien lapsiperheiden kotipalvelua.  Kuluttajaparlamentin mukaan vastausten perusteella kuntien välillä on eroja sen suhteen millaisin kriteerein kotipalvelua myönnetään ja kunnilla on parannettavaa kotipalvelua koskevassa tiedottamisessa. Kuluttajaparlamentin laatiman selvityksen perusteella kolmasosa vastaajista ei edes tiennyt onko kunnassa lapsiperheiden yleistä kotipalvelua vai ei. Kolmasosa vastaajista koki kotipalvelun hakemisen vaikeaksi. 

Kaupunkien tulee panostaa kotipalvelusta tiedottamiseen ja jo neuvolassa pitää samaan huoneeseen pyytää kotipalvelutyöntekijä heti, jos neuvolakäynnin yhteydessä tulee esille avun tarvetta. Näin jo joissakin kunnissa toimitaan ja sitä voi syystäkin kehua saumattomaksi SO-TE hoitoketjuksi.

Hakemuslomakkeet on oltava sähköisinä kuntien nettisivuilla ja palveluista on kerrottava avoimesti eri kanavissa.

Monissa kunnissa lapsiperheiden kotipalvelu on maksullista palvelua ja asiakasmaksuja on jatkuvasti nostettu. Olen saanut lapsiperheiltä palautetta, että tarve palvelulle on, kriteerit täyttyvät mutta rahaa ei ole maksaa. Toimeentulotuen normit eivät täyty, koska ei ole kyse niin vähävaraisista perheistä, vaan usein ihan tavallisista työssäkäyvistä vanhemmista. Mitä ratkaisuja silloin on, jotta perhe ei jää ilman apua? Miten kunta tällaisessa tilanteessa reagoi, kun avun tarve on olemassa ja apu on myönnetty, mutta perhe joutuu siitä kieltäytymään, kun ei ole rahaa maksaa? Jätetäänkö ihmiset vaille apua?

Esimerkiksi, jos on tilanne, että 4-lapsisen perheen äiti sairastuu syöpään ja perhe tarvitsee kotiin apua äidin heikon kunnon vuoksi. Isä ei voi jäädä kokonaan kotiin avuksi, koska hänen on pakko käydä töissä hankkimassa perheelle elantoa, joka on jo muutoinkin pienentynyt äidin sairausloman vuoksi. Perheellä ei ole varaa maksaa kunnalle 12,10 euroa per käyntikerta, koska tästä kertyy kuukaudessa niin suuri summa. Mikä avuksi?

Muun muassa tähän asiaan pitää saada ratkaisu sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa. Sen vuoksihan me maksamme veroja, jotta hädän hetkellä yhteiskunnan turvaverkot meitä auttavat. Järkevintä olisi yhdistää kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista perittävät maksut saman maksukaton alle niin, että kun tietty summa terveyskeskus- ja sairaalamaksuista, sosiaalihuollon maksuista, hammashoidosta, ensihoidosta, kuljetuspalveluista ja lääkkeistä tulee täyteen vuoden aikana, niin sen jälkeen maksuja ei enää perittäisi. Kattosumman olisi oltava riittävän matala. Näin saisimme verorahoillemme vastinetta ja luottamuksen, että apu ei jää varallisuudesta kiinni.

Lääkehoito yhdenvertaiseksi

Lauantai 27.8.2016

Munuaissyöpään sairastuu vuosittain Suomessa noin 1000 ihmistä. Tällä syöpätyypillä on ollut huono parantumisennuste, sillä noin 40 % potilaista kuolee tautiin viiden vuoden kuluessa sen alkamisesta.

Perinteisiä syöpähoidon menetelmiä, sytostaatteja ja sädehoitoa, ei käytetä munuaissyövän hoidossa niiden tehottomuuden takia. Näiden tilalle on kehitetty uusia lääkkeitä, jotka hidastavat taudin etenemistä. Huolimatta siitä, että näiden ”täsmälääkkeidenkin” vaikutusaika on rajallinen, ovat monet munuaisyöpää sairastavat saaneet niiden avulla lisää arvokkaita elinvuosia.

Munuaissyövän täsmälääkkeet ovat kalliita, mutta tällä hetkellä Kela-korvattavia - yleensä ylemmän erityskorvausluokan mukaisesti 100 % lääkkeen hinnasta. Näin jokainen potilas on pystynyt hankkimaan lääkkeensä, mikä on turvannut potilaiden lääkehoidon yhdenvertaisuuden.

Tutkimus ja lääkehoito edistyvät nykyään nopeasti, yksi uusimmista munuaissyöpään kehitetyistä lääkkeistä on Nivolumabi. Tämä tulee todennäköisesti olemaan siirtymäkauden lääke, minkä avulla tappava tauti voidaan muuttaa krooniseksi sairaudeksi. Tällä lääkkeellä hoidettavat potilaat pystyvät jopa jatkamaan työuraansa, koska lääkkeen sivuvaikutukset ovat huomattavasti lievemmät kuin muiden munuaissyövän hoitoon käytettyjen lääkkeiden.

Lääkehoito on yksi tärkeimmistä lääketieteen hoitokeinoista toteuttamispaikasta riippumatta. Uusi Nivolumabi -lääke on koko Suomessa käytössä, mutta sen saatavuus potilaille on sairaalakohtaista. Lääkehoito tehdään tiputuksena sairaalassa, jolloin sen kustannukset jäävät sairaalan suoritettavaksi. Koska kyseessä on kallis lääke, sairaaloihin kohdistuu painetta priorisoida lääkkeiden saajia, mikä on erittäin huolestuttava kehityssuunta potilaiden yhdenvertaisuuden kannalta.

Kansalaisille vakuutetaan, että ketään hoitoa tarvitsevaa ei jätetä hoitamatta. Munuaissyöpää sairastavat ja heidän läheisensä ovat kuitenkin hyvin huolestuneita sairaaloiden priorisointipaineiden vaikutuksista lääkehoidon saatavuuteen.  Potilaiden yhdenvertaisuuden turvaamiseksi, sairaaloille ei pidä jättää päätöksentekoa kalliiden lääkehoitojen antamisesta.

Kustannusvaikutusten päätöksentekoa ohjaavasta vaikutuksesta on mahdollista päästä eroon, kun lääkkeistä myönnettäisiin Kela-korvauksen tapainen korvaus. Tämä vähentäisi vakavasti sairaiden potilaiden huolta heille elintärkeästä hoidosta. Potilas voisi luottaa siihen, että sairaala tekee hoitolinjauksen ilman kustannuskysymysarviointia ja jokainen potilas saisi yhtä hyvän hoidon.

Jätin asiasta ministerille kirjallisen kysymyksen.

Arvon hekin ansaitsevat

Perjantai 26.8.2016

Ammattien todellinen arvostus testataan työyhteisöjen arjessa. Siivoaminen on ammattilaisten työtä. On harmi, ettei se vielä näy siivoojien tilipussissa. Työyhteisöissä annetaan arvo, että on puhdasta, mutta se kuuluu myös hänelle, joka työn tekee.

Parhaillaan opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistellaan ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen uudistusta, joka tulisi yhdistämään eri tutkintoja ja vähentämään ammattien määrää. Hyvänä tarkoituksena on laajentaa opiskelijoiden osaamista ja parantaa työllistymistä.

Toivon, että uudistuksen keskiössä on opiskelijoiden osaamisen kehittyminen työelämän tarpeita varten ja työllistyminen. Toivon, että se ei vie kohti työelämää, jossa kuka tahansa voi tehdä mitä työtä tahansa ilman taetta osaamisen laadusta ja samalla heikentäen työntekijöiden työehtoja. Uudistuksen lopputuloksena on oltava monipuoliset osaajat, jotka pystyvät työllistymään muuttuvilla työmarkkinoilla ja saavat palkkaa, jolla tulee toimeen.

Ammattiosaamisen merkitys ja työn sisältöjen kehittäminen ovat tärkeitä asioita. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla ammatillisen koulutuksen saaneet laitoshuoltajat ovat vastuussa muun muassa sairaaloiden, kuntoutuslaitosten, palvelutalojen ja hoivakotien puhtaanapidosta, ruoka- ja välinehuollosta, pyykki- ja vaatehuollosta sekä avustus- ja palvelutehtävistä. Ennen heitä kutsuttiin sairaala-apulaisiksi, mutta nykyinen nimike kuvaa paremmin työn sisältöä. Laitoshuoltajan työhön sisältyy paljon muutakin kuin siivoamista, joka sekin kohdistuu erityisesti turvallisuuteen ja terveyteen liittyvään korkeatasoisen hygienian ylläpitämiseen.

Ministeriön valmistelussa on tullut esille, että laitoshuoltajan tutkinto aiotaan yhdistää kiinteistöpalvelualan tutkintoon. Mielestäni tämä on huolestuttavaa, koska kiinteistöalan osaamisvaatimuksiin ei ainakaan tällä hetkellä sisälly sosiaali- ja terveyspalvelujen laatu- ja hygieniavaatimustason opintoja. Sote-uudistuksen onnistuminen on ratkaisevasti kiinni hoitoketjujen toimimisesta. Siksi henkilöstön osaamistasosta ei ole tinkimistä.

Tutkintouudistuksessa ei saa jättää huomiotta sitä, että sosiaali- ja terveysalalla laitoshuoltajien työ ja osaaminen eroavat merkittävästi kiinteistöpalvelutehtävistä. Tutkintouudistuksessa laitoshuoltajan tilalle hoitoketjuun oltaisiin nostamassa hoiva-avustaja, joka kuitenkaan ei ole tutkinto, vaan pääsääntöisesti työllistämiskoulutuksella annettu lyhyt koulutus.

Mielestäni ammatillisen koulutuksen uudistusta tehtäessä on varmistettava, että koulutuksella pystytään jatkossakin vastaamaan sosiaali- ja terveyspalvelujen laatuun, hoitoketjujen sujuvuuteen, potilasturvallisuuteen ja palveluiden tarvitsijoiden ja muiden ammattilaisten tarpeisiin sekä tulevaisuuden työvoimatarpeisiin.

Tarvitsemme jatkossakin laitoshuoltajien monipuolista osaamista, jossa yhdistyvät korkeaa laatu- ja hygieniatasoa vaativat puhtaus-, ravitsemis- ja huolenpitopalvelujen työkokonaisuudet.

Laman varjo on pitkä

Torstai 25.8.2016

Vuonna 1987 syntyneiden ikäluokka varttui 1990-luvun laman aikana, jolloin työttömyys ja taloudelliset vaikeudet kohtasivat huomattavaa osaa perheistä. Tuolloin lasten ja perheiden peruspalveluita karsittiin voimakkaasti ja ehkäisevästä työstä tingittiin. Koululaisten terveystarkastuksia vähennettiin, neuvolatyötä karsittiin, lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin alas ja koulujen ja päiväkotien resursseissa ja henkilöstöstä säästettiin. Tätä samaa on tehty myös 2010-luvulla.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL ja Suomen nuorisotutkimusseura julkistivat elokuun alussa uraa uurtavan seurantatutkimuksensa, jossa seurattiin kaikkia Suomessa vuonna 1987 syntyneitä noin 60 000 henkilöä sikiökaudelta 25-vuotiaiksi asti sekä heidän vanhempiaan.

Lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin vaikuttavat sekä perimä että biologinen, psykologinen ja sosiaalinen ympäristö. Siihen vaikuttavat myös yhteiskunnalliset päätökset sekä perheiden ja sukujen sosiaaliset, aineelliset ja kulttuuriset elämänhallinnan voimavarat. Ihminen on kokonaisuus, jossa fyysinen ja psyykkinen terveys kietoutuvat yhteen.

Vaikka lasten hyvinvointi lähtee perheiden hyvinvoinnista, on muillakin kehitysympäristöillä kuten päiväkodilla, koululla, asuinympäristöllä ja harrastuksilla suuri merkitys arjen sujumisen ja hyvinvoinnin turvaamisessa. Lapsuusajan kokemuksilla on selvä yhteys nuorten myöhempään hyvinvointiin.

Tutkimuksesta käy ilmi, että 1990-luvun laman poliittiset päätökset näkyvät. Vuonna 1987 syntyneistä joka viides eli lähes 12 000 oli 21 vuoden ikään mennessä käyttänyt psyykenlääkkeitä tai käynyt psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Kaikkiaan noin 15 000:lla (25,9 %) oli merkintöjä rangaistusmääräysrekisterissä tai rikosrekisterissä. 11 000:lta (18,5 %) puuttui peruskoulun jälkeinen tutkinto noin viisi vuotta peruskoulun päättymisen jälkeen ja noin 8000 (13.6 %) ei ole työelämässä.

Lapsuuden aikainen köyhyys on yksittäisistä nuorten aikuisten hyvinvoinnin riskitekijöistä merkittävin. Tutkimuksen mukaan vanhempien työttömyys sekä taloudelliset ja terveydelliset vaikeudet lisäävät lasten koulunkäynnin ja mielenterveyden ongelmia sekä huostaanottoja. Mitä nuorempi lapsi on ollut perheen kohdatessa taloudellista puutetta, sitä haitallisempaa se on myöhemmän hyvinvoinnin kannalta, kun mittareina on koulutus, teiniäitiys, rikollisuus ja mielenterveys. Vanhemmuutta kuormittavien tekijöiden kasautuminen vaikuttaa erityisen epäsuotuisalla tavalla nuorten kykyyn kiinnittyä yhteiskuntaan.  

Terveysongelmat ilmenevät usein vasta pitkän ajan kuluttua. Näin ollen hyvinvoinnin tukeminen ja ehkäisevä työ pitää aloittaa varhain. Lapsiperheitä tulee auttaa jo ennen ongelmien ilmaantumista. Yksilön kannalta tarkasteltuna tänä päivänä suomalainen palvelujärjestelmä toimii liian myöhään ja vasta vakavien ongelmien ilmaannuttua.

Suomessa varttuvilla lapsilla ja nuorilla pitää olla mahdollisuus onnelliseen lapsuuteen ja saada tasavertaiset eväät myöhempään elämään vanhempien koulutuksesta, taloudellisesta asemasta ja asuinpaikasta riippumatta. Pois puute ja kurjuus!

Puhdas luonto kuuluu lapsillemmekin

Tiistai 19.7.2016

Järvet ovat kansallisaarteemme, jotka meidän tulee säilyttää puhtaina ja kirkkaina myös tuleville sukupolville. Turvetuotanto heikentää vesistöjemme laatua. Siksi en hyväksy Mikkelin kaupunginhallituksen päätöstä antaa myöntävä lausunto Vapon hakemukselle turvetuotantoon Haukivuoren Emostensuolle.

Kuivatusvedet sieltä laskisivat pääosin Kyyveteen, joka on Mikkelin, Kangasniemen ja Pieksämäen alueilla sijaitseva kaunis iso vesialue. Kyyvesi tarjoaa maakuntamme asukkaille ja mökkeilijöille monenlaiset mahdollisuudet virkistyskäyttöön, kuten uimiseen, melontaan, kalastukseen, metsästykseen ja retkeilyyn.

Kyyveden kalastuksellinen merkitys on suuri. Alueella on ammattikalastajia ja satoja virkistys- ja kotitalouskalastajia. Kyyveden tärkeimmät saaliskalat ovat kuha, hauki, ahven, lahna ja made.

Turvetuotannon kuivatusvesien mukanaan tuomat kiintoaine- ja humusjäämät kiihdyttävät järvien rehevöitymistä ja aiheuttavat vakavia paikallisia ympäristöhaittoja. Myös metsätalouden ojitus ja maatalous vaikuttavat järvien puhtauteen. Näitä haittoja on kovalla työllä korjattu Kyyvedellä ja vesistön tilannetta saatu parannettua.

Vapo ilmoittaa hakevansa ympäristölupia ja avaavansa uusia tuotantoalueita ”vain luonnontilaltaan muuttuneille ojitetuille turvemaille”. Emostensuon lupahakemuksessa Vapo virheellisesti väittää Emostensuon olevan luonnontilaltaan muuttunut suo. Näin ei ole, vaan Emostensuo on keskeisiltä osiltaan luonnontilainen, jonka luonto on herkkää ja se on useiden uhanalaisten eläin- ja kasvilajien potentiaalista esiintymisaluetta.

Vapo Oy:n osakkeista Suomen valtio omistaa 50,1 % ja Suomen Energiavarat Oy (SEV) 49,9 %. Suur-Savon Sähkö Oy:n omistus SEV:stä on 26,2 prosenttia. Vapo jakaa omistajilleen vuosittain miljoonia euroja osinkoa. Vapon hallituksen varapuheenjohtajana toimii Suur-Savon Sähkön toimitusjohtaja. Kaupunginhallituksen pöydän ympärillä on Suur-Savon Sähkön hallintoneuvoston jäseniä. Näyttää sille, että kaupunginhallituksen käsittelyssä turve-elinkeinon lobbarit saivat äänensä voimakkaammin kuuluville. Äänestystulos oli 7-6 ja 2 tyhjää. Päätöksestä jätettiin onneksi kolme eriävää mielipidettä.  Alemmissa asiantuntijatoimielimissä Mikkelin Seudun ympäristölautakunnassa ja Haukivuoren aluejohtokunnassa suhtauduttiin lupaan yksimielisen kielteisesti.

Vesistöjen pilaaminen ja niiden yleisen käyttöarvon heikentäminen ovat vastoin Mikkelin kaupunginvaltuuston ympäristötavoitteita. Kaupunki on myös sitoutunut Eduskunnan asettamiin tavoitteisiin uusiutuvan energian edistämiseksi.

Me ihmiset olemme osa luontoa, josta meidän on kannettava vastuu. Jokaisella on oikeus nauttia luonnon moninaisuudesta ja sen tuottamasta hyvinvoinnista. Ympäristöarvoista ei tule tinkiä. Uskon vahvasti, että talouskasvu on yhdistettävissä ympäristönsuojelun korkeaan tasoon.

Toivottavasti Aluehallintovirasto tehtyään eri tahojen kuulemisen päätyy kielteiseen lopputulokseen, eikä myönnä Vapolle ympäristölupaa Emostensuolle.

Eikö mikään riitä - onko ahneudella rajaa?

Torstai 14.7.2016

Ihmettelen kokoomuksen aikomusta leikata jälleen suomalaisten palkkoja. Kokoomus esitteli tänään SuomiAreenassa ajatuksensa sunnuntain tuplapalkan poistamisesta laista.

Sunnuntaikorvausten poisto olisi merkittävä palkanalennus palvelualoilla työskenteleville palkansaajille, joista suurin osa on naisia. Lapset ovat viikonloppuna koulusta vapaalla ja mieluiten äidit ja isätkin olisivat viettämässä aikaa perheidensä kanssa.

Kaupoissa, matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajanpalveluissa ja hoitotyössä työskentelevät perheenäidit ja -isät uhraavat kuitenkin viikonloppunsa, koska tarvitsevat pienen peruspalkkansa päälle pyhälisät. Mitkä ovat kokoomuksen moraaliset arvot, kun he taas heittävät tällaisia heittoja?

Hallituspuolueet yrittivät rajoittaa sunnuntaikorvausta jo viime syksynä. Tällöin 30 000 palkansaajaa kokoontui vastustamaan hallituksen pakkolakeja Helsingin rautatientorille.

Kokoomuksen käsi on nähtävästi jälleen palkansaajien taskussa. Näin nopeasti unohtuivat kokoomuksen puheet keskiluokan etujen ajamisesta. Heidän ratkaisu kaikkiin Suomen ongelmiin tuntuu olevan palkanleikkaukset ja pakkolakien hautaaminen taisi jäädä kovasti vaivaamaan ja kummittelemaan.

Muste ei ole edes ehtinyt kunnolla kuivua kilpailukykysopimuksesta, kun kokoomus on jo esittämässä uusia palkanleikkauksia. Eikö heille mikään riitä? Toivottavasti tämä esitys ei muodostu koko hallituksen kannaksi.

Sisältäpäin pystyy korjaamaan, ulkoa vain huutelemaan

Perjantai 1.7.2016

Kun arvokas laiva vuotaa, on elintärkeää tilkitä reiät ja saattaa laiva taas merikelpoiseksi. Järjetöntä olisi heittää koko laiva romuttamolle reikien takia. Euroopan Unionia pitää korjata ja kehittää mutta ei alasajaa, upottaa ja repiä hajalle. 

Työttömyys ja toimeentulon ahdinko radikalisoi ihmisiä ympäri Eurooppaa. Iso-Britannian ero opettaa muulle Euroopalle kantapään kautta sen, että EU:n on oltava inhimillisempi ja kansalaisten kritiikkiä on kuunneltava. EU:n on tulevaisuudessa entistä vahvemmin edistettävä työllisyyttä sekä ehkäistävä syrjäytymistä ja eriarvoisuutta. EU:n pitää uudistua ihmisten Euroopaksi. Työttömyys, koulutuksen ja terveydenhuollon puutteet aiheuttavat toivottomuutta ja ovat vihan kasvualusta. 

EU:n tulee vahvistaa ja kehittää pohjoismaisen hyvinvointi- ja oikeusvaltion ydinominaisuuksia, kuten julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja, varhaiskasvatusta, koulutusta, tasa-arvoa, aktiivista työvoimapolitiikkaa, julkisia investointeja, verotuksen progressiivisuutta ja työmarkkinoiden reiluutta ja sopimista. Yhtenä työelämän esimerkkinä on nollatyösopimukset. Miksi EU ei ole saanut aikaan niiden kieltämistä? Miksi palkkojen polkeminen mahdollistetaan? Britanniassa ulkomaisen työvoiman tulo maahan on auttanut yrityksiä, mutta se ei ole vaurastuttanut Britannian väestöä. Työnantajat ovat vain laskeneet palkkoja alaspäin. Se ei ole ulkomaalaisten ihmisten vika, vaan järjestelmän vika, joka mahdollistaa tällaiset ahneet ja itsekkäät työmarkkinat. Brittien osalta tulee kuitenkin todeta, että EU:sta säännelty työlainsäädäntö on suojellut paremmin työntekijöitä kuin brittien omat kansalliset työlait. EU on saanut paljon hyvää aikaan ja on harmi, että hyvät asiat ovat jääneet keskusteluissa vähemmälle huomiolle.

Eurooppalaisille ihmisille pitää taata työtä, palkkaa jolla tulee toimeen, sosiaalisia oikeuksia, vähentää rasittavaa byrokratiaa ja kannustaa työntekoon ja yrittämiseen. Verojen kiertäjät ja välttelijät on laitettava kuriin. On syytä olla kriittinen EU:n puutteisiin, kuten julkisten palveluiden yksityistämistä kohtaan ja erilaisia valtioiden taloutta koskevia sopimuksia kohtaan. Jopa euroryhmän johtaja Dijsselbloem myönsi vastikään, ettei hän ymmärrä, mikä merkitys on rakenteellisen alijäämän rajoituksella, jota mikään valtio ei saa ylittää. Hänen mukaansa indikaattoria ei voi ennakoida, sitä on vaikea hallita ja selittää. Se nousee ja laskee ilman järkisyytä. 

Kuitenkin EU juuri tällaisten epämääräisten tilastojen perusteella voi langettaa jäsenvaltioille rangaistuksia, jotka heikentävät ihmisten toimeentuloa ja hyvinvointia. On täysin moraalitonta, että kokonaiset kansat pakotetaan alistumaan EU:n epäinhimillisille määräyksille, joita määrääjät itsekään eivät edes ymmärrä. Tällainen ruokkii ihmisten kyynisyyttä ja EU-eromieltä. Eikä syyttä.

Saksan taloudellinen valta on osasyy EU:n ongelmiin. Saksa maksatti muilla Euro-mailla omien pankkiensa vastuut Kreikassa. Suomelle koitui tästä miljardien vastuut vuonna 2010 Matti Vanhasen (kesk) porvarihallituksen hyväksyessä ensimmäistä kertaa mukisematta järjestelyn. Tälle rahavirralle pankkeihin ei ole vieläkään tullut loppua.

EU:n päätehtävä ei ole pankkien ja suuryritysten omistajien varojen turvaaminen. Meidän on oltava kriittisempiä ja esitettävä parempia ratkaisuja. Pääpaino on jatkossa oltava, miten edistämme demokraattista kansanvaltaista ja ihmisten Eurooppaa. Toivon, että Suomessa suunnataan keskustelua Euroopan Unionin korjaamiseen ei siitä eroamiseen. 

Tällaisenkö Suomen ennätyksen Sipilän hallitus halusi tehdä?

Torstai 30.6.2016

Juha Sipilän (kesk) hallituksen työllisyyden hoito ansaitsee vain risuja. Pitkäaikaistyöttömien määrän osuus kaikista työttömistä on noussut jo 38 prosenttiin. Luku on järkyttävä.

Uusien työttömyyslukujen mukaan Sipilän hallitus on saavuttanut uuden Suomen ennätyksen. Eihän tässä näin pitänyt käydä! Miten paljon työttömyyden pitää pahentua ennen kuin hallitus herää todellisuuteen ja alkaa panostaa työllisyyden hoitoon? Vaikuttaa sille, että Sipilän porvarihallituksen jäljiltä Suomessa tulee olemaan yhä enemmän ihmisraunioita, köyhiä, sorrettuja ja yhteiskunnan ulkoreunoille jääneitä ihmisiä. SDP ei tällaista politiikka hyväksy.

Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on kansallinen katastrofi ja sen ratkaisun pitäisi alkaa nyt heti, eikä vasta syksymmällä. On väärin työttömiä kohtaan, että Sipilän hallitus on seissyt tumput suorina tekemättä mitään.

Pitkään työttöminä olleiden ihmisten voimat alkavat loppua. Taloudellinen ahdinko syö ihmisten luottamusta yhteiskuntaan. Pienituloiset joutuvat käyttämään kaiken energiansa selviytyäkseen juuri tästä päivästä. Ihmiset masentuvat sekä hakevat lohtua, unohdusta ja helpotusta päihteistä. On paljon väsyneitä ihmisiä, jotka eivät enää jaksa edes avata laskuja ja ylivelkaantuminen ja ulosottovelallisten määrä kasvaa.

SDP on jo viime syksystä asti tarjonnut vaihtoehtoja työllisyyden hoitoon. Yksi konkreettinen keino parantaa työllisyyttä olisi Rinteen työllistämismalli. Pelkästään SDP:n esityksillä saataisiin 35 000 uutta työllistä lisää. Ei vasta ensi vuonna, vaan tässä ja nyt. On hulluutta, mikäli hallitus ei tartu tähän esitykseen. Suomella ei ole varaa antaa tilanteen pahentua entisestään.

Milloin Sipilän hallitus ymmärtää, että pitkäaikaistyöttömyys ei ratkea itsestään? Siihen vaaditaan merkittävää lisäystä työllisyysmäärärahoihin, aivan kuten SDP on jo pitkään vaatinut.

Hallitus syventää työttömyyttä leikkaamalla työttömyysturvaa

Pidän myös erittäin huonona Sipilän hallituksen esitystä heikentää työttömyysturvaa. Ansiosidonnainen päiväraha-aika lyhenisi sadalla päivällä, omavastuuaika pitenisi viidestä seitsemään päivään ja pitkän työhistorian omaavien ihmisten 3 kk korotettu ansio-osa leikataan pois. Hallitus aikoo ottaa työttömiltä pois 200 miljoonaa euroa aiempien leikkausten lisäksi. Vuonna 2019 keskimääräisen ansioturvan piirissä oleva työtön on menettänyt hallituksen leikkausten takia 2821 euroa vuodessa.

Hallituksen asenne työttömiä kohtaan on julma. Esitys on pakkolakien pikkuveli, sillä on kyse työelämään liittyvästä yksipuolisesta toimesta, joka on pelkästään työttömän asemaa ja toimeentuloa heikentävä. Lisäksi hallitus esityksellään huonontaa ostovoimaa ja lisää muun sosiaaliturvan tarvetta ja näin pahentaa synkkyyttä Suomessa.

Hallitus ei selvästikään ymmärrä, että Suomessa on työpaikkapula ja kuvittelee, että työpaikkoja ilmestyy jostain yhtäkkiä, kun ihmisiltä otetaan ansiosidonnainen työttömyysturva pois. Vaikuttaa siltä, että hallitus on turruttanut itsensä, eikä halua samaistua työttömän asemaan ja kantaa huolta ihmisten ja heidän perheidensä toimeentulosta ja arjessa selviytymisestä. Kovaa politiikkaa, jonka kohteena voi olla meistä kuka vaan!

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikennykset ajavat työttömiä nykyistä aiemmin taloudelliseen ahdinkoon ja köyhyysloukkuun ja sen vuoksi esitys on peruttava. Muutoin tuloksena on entistä vaikeampi rakenteellinen työttömyys.

Hallituksen pitäisi panostaa huomattavasti enemmän palkkatuella työllistymiseen ja työttömyysturvalla kouluttautumiseen. Kansalaisten perustuslaillinen oikeus työhön edellyttää julkiselta vallalta toimenpiteitä ja rahoitusta. Valtion palkkatukirahoilla on kiistatta keskeinen rooli etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työelämään pääsemisessä ja työkunnon ylläpitämisessä.

Yhtäkään vanhusta ei saa kohdella kaltoin!

Keskiviikko 15.6.2016

Tänään, 15.6. on World Elder Abuse Awareness Day - Kansainvälinen kampanjapäivä ikääntyneisiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua ja väkivaltaa vastaan. Suomessa kampanjapäivää vietetään nimellä Kätketyt äänet. Tänä vuonna Kätketyt äänet -kampanjapäivän päätapahtuma pidetään meillä Mikkelissä.

On hyvä, että tämä pitkään vaiettu arka aihe on noussut julkiseen keskusteluun. Näin se opitaan tunnistamaan ja siihen voidaan nopeasti puuttua. Vanhuksen kannalta on elintärkeää, että huono kohtelu tai suoranainen väkivalta huomataan ja vanhus saa apua ajoissa.

Vanhusten kaltoinkohtelua on monenlaista: hoidon tai ravinnon laiminlyöntiä, fyysistä väkivaltaa, tiuskaisuja, välinpitämättömyyttä, riuhtomista ja mukilointia. Kaltoinkohtelua esiintyy niin perheissä kuin hoitolaitoksissakin. Hälyttävää on sen yleisyys.

Hoiva-alan ammattilaiset ovat nostaneet kaltoinkohtelun yhdeksi syyksi kiireen ja henkilökuntapulan. Hoitajien vähyys, etenkin ilta- ja yövuoroissa, on suomalaista vanhustenhoidon todellisuutta. Joissakin hoitopaikoissa on liian vähän vakinaisia hoitajia ja käytetään paljon sijaisia, minkä heikentää hoidon laatua, koska hoitajat eivät tunne hoidettaviaan.

Vanhusten hoidosta ja kaltoinkohtelusta väitöstutkimuksen (Itä-Suomen yliopisto) tehneen Heidi Sipiläisen mukaan oleellista on se, mitä hoitajat työssään tekevät, ovatko ohjeet selkeitä ja onko heillä mahdollisuutta työnohjaukseen. Hänen mukaansa kaikkein tärkeintä on hoitopaikan ilmapiiri ja se, että kaltoinkohtelua ei hyväksytä. Sipiläisen kyselytutkimuksessa selvisi, että 85 prosenttia ympärivuorokautisten hoitopaikkojen hoitajista on havainnut vanhusten psyykkistä tai sosiaalista kaltoinkohtelua. Vielä rankempaa, fyysistä kaltoinkohtelua tunnisti 63 prosenttia vastaajista. Kovakouraisuus on yleisin tapa kohdella vanhusta fyysisessä kaltoin. Liikkumisen estämistä ja rauhoittavien lääkkeiden ylikäyttöäkin esiintyy, vaikkakin harvemmin.

Vanhustyötä johtavien ja rahoista päättävien poliitikkojen hälytyskellojen pitää soida. Hoitoalan työpaikoissa on yhdessä sovittava kaltoinkohtelun nollatoleranssista. Jos tapauksia ilmenee, niitä ei saa piilotella, vaan hoitajia on kannustettava kertomaan niistä ja esimiesten on uskallettava puuttua niihin ja haettava ratkaisukeinoja. 

Vanhusten hoivapaikat eivät ole ainoita vanhusten kaltoinkohtelun paikkoja. Kaltoinkohtelua tapahtuu kodeissakin ja läheisten välisissä suhteissa, kuten parisuhteessa tai vanhuksen ja lapsen välillä, esimerkiksi huutamista, määräilyä, tönimistä tai lyömistä. Se voi myös olla taloudellista hyväksikäyttöä esimerkiksi rahojen tai asunnon käyttöä, myymistä tai hävittämistä ilman vanhuksen lupaa.

Eniten kaltoinkohdelluksi tulemisen vaara on heillä, joilla itsellään on sairauksia tai joiden puolisoilla on sairauksia. Päihteiden käyttö lisää riskiä kaltoinkohtelulle, samoin hoitajan uupumus. 

Kaltoinkohtelu on usein vanhukselle itselleenkin vaikea asia; he kokevat tilanteen nöyryyttävänä ja häpeävät sitä. Apua on kuitenkin saatavissa ja sitä kannattaa hakea esimerkiksi sosiaalityöntekijältä, seurakunnasta, turvakodista tai poliisilta.

Todella tärkeää on se, miten me kanssaihmiset, naapurit ja läheiset toimimme. Meille jokaiselle on annettu yhtäläinen ihmisarvo ja se on pysyvä. Monilla vanhuksilla on kuitenkin tunne, että joku vie sen häneltä pois. Silloin ollaan hyvin haavoittuvia. Meidän jokaisen tehtävä on edistää vanhusten ihmisarvoista elämää.

Koulunkäynti on lasten perusoikeus - lapsityövoima saatava poistettua

Sunnuntai 12.6.2016 klo 9:00

Tänään, 12. kesäkuuta, vietetään YK:n kansainvälistä lapsityön vastaista päivää. Lasten oikeus olla tekemättä työtä ja käydä koulua on tärkeämpi kuin työnantajien oikeus palkata kuka tahansa edullisin työntekijä. Suomessa maan hallituksen, työnantajien, ammattiliittojen, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten on tehtävä jokaisen oma osuutensa auttaaksemme maailman noin 170 miljoonaa kärsivää lapsityöläistä.

Euroopassa alettiin 1900-luvun alussa rajoittaa lapsityövoiman käyttöä. Vuonna 1918 Britanniassa parlamentti käsitteli puuvillatehtaita koskevaa lakia, jossa työn teettäminen kiellettiin alle 9-vuotiailta lapsilta, mutta tuolloin katsottiin, että 10-16-vuotiailla voi teettää 12-tuntisia työpäiviä.

Lain muuttaminen ja pienten lasten suojeleminen sai tuolloin aikaan valtavan metelin lain vastustajien piirissä, joiden mielestä muutos loukkasi heidän sopimusvapauttaan ja sorti vapaita markkinoita.

Vuonna 2016 Eurooppa on paremmalla tolalla mutta kokonaisurakka lapsityövoiman kitkemiseksi maailmasta ei ole vieläkään valmis ja tämä vaatii myös Suomelta toimenpiteitä.

Suomen ei pidä antaa tuumaakaan periksi sääntelyä pakoileville yrityksille ja ihmisoikeusrikkomuksille. Lapsityövoima on maailmalla läsnä mm. viljelmillä, tehtaissa, kaivoksissa, rakennuksilla, kodeissa ja kaduilla. Yli puolet heistä joutuu työskentelemään pakotettuina tai vaarallisissa työympäristöissä, pahimmillaan prostituutiossa tai sotilaina.

Meidän ei tule tukea sellaisia elinkeinoja, joissa käytetään lapsityövoimaa. Suuryritysten hintakilpailu ei saa perustua lapsilla teetettyyn halpatyöhön. Kaupankäynnin on oltava reilua.

On lisättävä tietoisuutta lasten ja nuorten perusoikeuksista, vahvistettava kansalaisyhteiskuntia, kansainvälistä lainsäädäntöä, valvontaa, ammatillista järjestäytymistä ja lasten koulunkäyntiä.

Avainasia lapsityövoiman poistamiseksi on perheiden toimeentulon nostaminen sellaiselle tasolle, ettei lasten työpanosta tarvita. Tehokkain tapa vaikuttaa on riittävän palkan ja inhimillisten työolosuhteiden turvaaminen perheen aikuisille.

On aiheellista kysyä myös Suomessa, saavatko pienituloisten perheiden nuoret pitää itse kesätyörahansa, vai joutuvatko he talouden ahdingon vuoksi antamaan saamansa palkkarahat vanhemmilleen ruokaan ja laskuihin.

Vanhusten olot ja kohtelu

Torstai 9.6.2016

Eduskunta sai eilen luettavakseen ja käsittelyyn oikeusasiamiehen v. 2015 toimintakertomuksen, jossa arvioidaan lainkäytön tilaa ja lainsäädännössä hänen havaitsemiaan puutteita. Oikeusasiamiehen tehtävänä on julkisen vallankäytön lainmukaisuuden ja perus- ja ihmisoikeuksien valvonta. Oikeusasiamies on riippumaton ja toimii valtiovallan perinteisen kolmijaon, lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan, ulkopuolella.

Oikeusasiamiehellä on oikeus saada viranomaisilta ja muilta julkista tehtävää hoitavilta kaikki laillisuusvalvontaansa varten tarvitsemansa tiedot. Laillisuusvalvonnan tehtävänä on seurata lainsäädännön toimeenpanoa ja erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden oikeuksien toteutumista.

Kertomuksen alussa apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin sanoo seuraavasti: ”Talouden kasvun hidastumisen vuoksi julkisen talouden tasapainottamiseksi on tehty lähes kaikkiin perusoikeuksiin kohdistuvia leikkauksia. Leikkaukset ovat erityisen kohtalokkaita silloin kun ne kohdistuvat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien henkilöiden sosiaalisiin ja taloudellisiin oikeuksiin, yhdenvertaiseen kohteluun ja oikeusturvaan… Taloudellinen epävarmuus rapauttaa luottamusta yhteiskunnan kykyyn turvata perusoikeudet ja ylläpitää hyvinvointia ja turvallisuutta. Tämän arvioidaan luovan kasvualustaa nationalismille, muukalaisvihalle ja pelon ilmapiirille… Säästöt ovat sallittuja vain, jos niillä ei puututa niiden oikeuksien ytimeen, joita valtiot ovat sitoutuneet kunnioittamaan, suojelemaan ja toteuttamaan. Taloudelliset syyt eivät ole hyväksyttävä rajoitusperuste silloin, kun säästöt vaikuttavat välittömästi ja konkreettisesti ihmisarvoon ja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten elämään.”

Oikeusasiamiehen mukaan kantelujen ja tarkastusten perusteella on ilmeistä, että vanhustenhuollon lainvastaisen toiminnan ja perusoikeuksien loukkausten taustalla on usein taloudellisia syitä. Riittämättömistä taloudellisista resursseista seuraa merkittäviä puutteita ihmisten oikeuksien toteutumiseen. Oikeusasiamiehen mukaan jatkuvasti tulee ilmi ravinnon, hygienian, vaippojen vaihdon, kuntoutuksen ja ulkoilun puutteita. Nämä puutteet johtuvat usein henkilökunnan riittämättömästä määrästä, mikä voi johtaa myös liiallisen lääkityksen käyttöön. Kotihoidossa olevat vanhukset eristyvät ja heidän turvallisuutensa ja sosiaalisten kontaktiensa ylläpitämisessä on puutteita henkilöstön vähäisen määrän vuoksi. Myös kotona asuvien avopalveluvanhusten turvallisuudessa, ulkoilun järjestämisessä ja asiointipalveluissa on puutteita.

Kotona asuvat vanhukset kokevat turvattomuutta eivätkä pysty hoitamaan asioitaan, koska esimerkiksi kuljetus- tai avustajapalvelut toimivat heikosti. Hoitolaitoksista tehdyt kantelut ja julkisuuteen nousseet kertomukset ovat paljastaneet vanhusten hoidossa järkyttäviä epäkohtia. Kysymys ei ole yksittäistapauksista ja vähäpätöisistä ongelmista, sillä laitoshoidossa ja palveluasumisen yksiköissä asuu kymmeniä tuhansia vanhuksia.

Pidän erittäin huonona sitä, että Juha Sipilän (kesk) porvarihallitus aikoo alentaa vanhustenhoidon henkilöstömitoitusta säästösyistä. On jo ilman oikeusasiamiehen kertomustakin hyvin tiedossa, että hoitajien määrän vähentäminen lisää vanhusten turvallisuusriskejä ja heikentää hoitajien mahdollisuutta tehdä hyvää hoivatyötä. Riittävä hoitohenkilömäärä on vain yksi osatekijä vanhusten laadukkaaseen hoitoon. Kuntien on myös huolehdittava vanhuspalveluiden päätöksenteosta, ohjeistuksesta ja tiedottamisesta, omavalvonnasta ja järjestettävä myönnetyt palvelut viivyttelemättä.

Säästöjen sijaan vanhusten hoitotyö kaipaa kipeästi kehittämistä. On sekä inhimillisesti viisasta että taloudellisesti järkevää edistää ennaltaehkäiseviä palveluja, kuntoutusta ja asumiseen erilaisia muotoja sekä parantaa vanhustyön johtamista. Vanhukset itse kertovat, että eniten satuttaa välinpitämättömyys ja yksinäisyys. Kotona perheen parissa asuminen ja eläminen oli ennen itsestäänselvyys, nyt se on etuoikeus. Itsenäisyys tuo usein mukanaan yksinäisyyden, joka on keskeinen hyvinvointivaje ja aiheuttaa psyykkistä ja fyysistä kipua.

Meidän nuorempien sukupolvien tehtävä on taata vanhuksille arvokas elämä, siihen liittyvä toimeentulo ja huolenpito. Tärkein arvo vanhustenhoidossa on edelleen ihmisarvon kunnioittaminen. Vanhuus on rikkaus. Ikäihmiset tuovat yhteiskuntaan elämänkokemusta, tietoa, osaamista ja sosiaalista pääomaa. Jokaisella ihmisellä on tarkoitus ja tehtävä aivan elinpäivien loppuun saakka. Jokainen vanhus on hoidettava hyvin ja arvokkaasti. Se kuuluu ihmisyyteen.

Kaikilla vanhuksilla tulee olla oikeus ja mahdollisuus, niin halutessaan, nauttia luonnosta, kulttuurista, terveellisestä maistuvasta ruuasta ja elämää täynnä olevasta arkipäivästä, asuipa hän kotona, palvelutalossa, hoivakodissa tai laitoksessa. On ihmisoikeus asia, että myös vanhus saa kokea iloa ja naurua, toisen ihmisen läsnäoloa ja välittämistä.

Lue: Valvira ei kannata henkilöstömitoituksen alentamista iäkkäiden palveluissa

Sipilä on taas lapsiperheiden jo ennestään ohuella lompakolla

Keskiviikko 1.6.2016

Pidän Juha Sipilän (kesk) hallituksen esittämää 22 prosentin korotusta päivähoitomaksuihin aivan kohtuuttomana. Kuntien tuloja aiotaan lisätä 54 miljoonalla eurolla laittamalla epäreilusti lapsiperheet kyykkyyn. Ensimmäisestä lapsesta enimmäismaksu nousee 354 euroon kuukaudessa ja toisesta lapsesta 319 euroon kuukaudessa.

Monilla perheillä on samaan aikaan lapsia sekä varhaiskasvatuksessa että koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnassa. Aamu- ja iltapäivätoiminnan maksuja hallitus päätti jo aikaisemmin nostaa 100 prosentilla 80 eurosta 160 euroon kuukaudessa. Kahden vanhemman kolmilapsisessa perheessä, jossa kaksi lasta osallistuu varhaiskasvatukseen ja yksi koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan, asiakasmaksut voivat nousta jopa 2102 euroa vuodessa.

Tulorajat ovat niin alhaiset, että jo alle keskituloinen kahden huoltajan perhe kuuluu enimmäismaksuluokkaan. Samanaikaisesti perheille kohdistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon maksukorotuksia, kilpailukykysopimuksen sosiaalivakuutusmaksujen korotuksia ja lomarahojen menetyksiä, jotka nostavat huomattavasti työssäkäyvien lapsiperheiden maksurasitusta ja pienentävät ostovoimaa.

Korotukset aiheuttavat perheille toimeentulovaikeuksia ja lapsiperheiden voimat alkavatkin nyt loppua. Osa ihmisistä ei jaksa enää luottaa, että asiat muuttuvat. He masentuvat ja hakevat lohtua, unohdusta ja helpotusta päihteistä. On lukuisia väsyneitä isiä ja äitejä, jotka eivät jaksa enää edes avata laskuja.

Maksukorotuksilla nostetaan kynnystä osallistua varhaiskasvatukseen. Hävettää ihan Suomen puolesta, kuinka näköalatonta politiikkaa hallitus tekee.

Oikeus varhaiskasvatukseen on lapselle kuuluva oikeus. Varhaiskasvatus on lasten ja perheiden palvelu, jolla edistetään lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kehitystä, tuetaan oppimista ja kouluvalmiuksia sekä ehkäistään syrjäytymistä. Varhaiskasvatuksella on myös suuri merkitys lapsen kaverisuhteille ja sosiaalisten taitojen kehittymiselle.

Noin puolet Euroopan maista tarjoaa maksutonta varhaiskasvatusta kolme vuotta täyttäneille lapsille oppivelvollisuuden alkuun saakka. Maksuttomuudella edistetään lasten osallistumista varhaiskasvatukseen.

Varhaiskasvatuksen maksujen taso vaikuttaa perheiden valintoihin. Miksei hallitus lisää valinnanvapautta tässä asiassa? Olisi erinomaista, jos Suomessa kaikille kolme vuotta täyttäneille lapsille tarjottaisiin Ruotsin mallin mukaisesti vähintään 15 tuntia viikossa maksutonta pedagogista varhaiskasvatusta.

Hallituksella on jo nyt suuria vaikeuksia saavuttaa 72 prosentin työllisyysastetavoite. On riskinä, että maksujen korotukset heikentävät entisestään 25-40-vuotiaiden naisten työssäkäyntiä. Töihin menoon ei yksinkertaisesti ole varaa maksujen vuoksi, etenkään pienipalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla.

Hallituksen pitäisi avata aistinsa perheiden taloudelliselle ahdingolle ja kaikenlaisten elämän kipujen kuulemiselle. Onko hallitus turruttanut itsensä?

Tänään on kulunut tasan 110 vuotta siitä, kun suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ja oikeuden asettua ehdolle vaaleissa. Vuonna 1907 eduskuntaan valittiin 19 naiskansanedustaja, joista yksi oli SDP:n Maria Raunio. Hän oli 35-vuotias ompelija, leski, viiden lapsen yksinhuoltaja. Hän ajoi tarmokkaasti aloitetta, jotta kuntiin olisi perustettu turvattomia ja orpoja lapsia varten koteja, joissa lapset olisivat saaneet kunnollisen hoidon ja kasvatuksen. Tämä nostatti suurta vastustusta porvaristossa ja eduskunnan oikeiston miehet ja naiset olivat syvästi kauhistuneita aloitteesta.

Sosiaalisiin uudistuksiin tähtäävät ehdotukset olivat 110 vuotta sitten, ja ovat yhä vielä tänäkin päivänä, kovan työn takana. SDP ei anna periksi.

"Rakentakaa onnen maa, jossa ei turvattomien äitien sydänveri kyyneleitä vuoda"

Keskiviikko 1.6.2016

Tänään 1.6. on juhlapäivä, sillä tulee kuluneeksi tasan 110 vuotta radikaalista tapahtumasta Suomessa. Naiset (ensimmäisenä Euroopassa) ja säätyihin kuulumattomat miehet saivat äänioikeuden ja oikeuden asettua ehdolle vaaleissa. Yleinen äänioikeus tarkoitti sitä, että poliittiset oikeudet annettiin kaikille. Yhtäläinen tarkoitti sitä, että jokaisen ääni oli samanarvoinen. Äänioikeutettujen määrä kymmenkertaistui, kun myös köyhälistö sai äänen. Pohja maamme tasa-arvolle ja demokratialle valettiin.

Pitää tuntea historiaa, jotta voi ymmärtää nykyaikaa ja rakentaa huomista. 110 vuodessa moni asia on muuttunut mutta yhä edelleen sama vire kuin aiemminkin vallitsee tavallisen kansan ja hyvätuloisten välillä.

Vuonna 1907 valittiin 19 naiskansanedustaja, joista yksi oli SDP:n Maria Raunio. Hän oli 35-vuotias ompelija, leski, viiden lapsen yksinhuoltaja.

Maria joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja ompelijana boikotin alaiseksi, koska osallistui työväenyhdistyksen toimintaan. Hän kouluttautui sos. dem. kursseilla puhujaksi ja kierteli puhujamatkoilla mm. Mikkelin vaalipiirissä. Käyntien seurauksena syntyi työväenyhdistyksiä, ammattiosastoja ja naisosastoja.

Vuoden 1906 lopussa hänet nimettiin eduskuntavaaliehdokkaaksi sekä Mikkelin että Vaasan vaalipiirissä ja hän tuli vaaleissa kärkisijoille molemmissa piireissä, mutta edustajapaikka määräytyi Vaasassa saadun äänimäärän mukaisesti.

Vuonna 1907 uudelta eduskunnalta odotettiin paljon ja kaivattiin yhteiskunnallisia uudistuksia, kuten lyhyempää työpäivää ja sosiaalista turvallisuutta. Maria Raunio kirjoitti keväällä 1907 Työläisnaisessa toivotuksista, joita "puutteessa vapisevat vanhukset ja kärsivät äidit lapsineen" olivat hänelle eduskuntaan lähtiessä esittäneet.

"Te menette luomaan uutta Suomea. Rakentakaa onnen maa, jossa ei turvattomien äitien sydänveri kyyneleitä vuoda, vaan jossa he näkevät rakkaille lapsilleen riittävän ruokaa ja lämmintä."

Maria tunsi nämä asiat kipeän omakohtaisesti. Miehensä kuoltua, viiden lapsen yksinhuoltajana hänen oli ollut pakko pyytää lapsilleen kunnan avustusta, sillä hänen palkkansa ei riittänyt lasten toimeentulon turvaamiseen.

Vaalien aikaan tätä Marian ja hänen lastensa hädänalaista tilaa kuvailtiin porvarilehdissä syyttävästi ja haukkuen häntä edesvastuuttomaksi ja huolimattomaksi äidiksi hänen jättäessä lapsensa kunnan rasitukseksi. Marian päästyä eduskuntaan, hän maksoi kaiken kunnalle takaisin. Tästäkin häntä porvarilehdissä syytettiin "myöhään heränneeksi velvollisuudentunnoksi" vaikka menettely olisi ansainnut tunnustusta ja arvonantoa. Köyhyys oli porvarien mielestä mielestä rikos ja köyhät rikollisia, vaikka syyllisiä köyhyyteen olivat rikkaat riistäjät. Näin kirjoitti Työläisnainen -lehti puolustaessaan Mariaa.

Maria Raunio oli älykäs ja valppaasti ajatteleva ihminen. Eduskuntatyössä kävi ilmi, että hän oli kyennyt hankkimaan itselleen kunnioitettavan tietomäärän ja hänellä oli sujuva kirjallinen ja suullinen esitystaito, mikä siihen aikaan oli harvinaista.

Maria Raunion artikkeleita ja kaunokirjallisia helmiä näkyi usein Työväen lehdissä ja eduskunnassa hänen puheenvuoronsa olivat asiallisia ja puhetaidollisesti huoliteltuja.

Ensimmäisillä valtiopäivillä vuonna 1907 hänet valittiin jäseneksi anomusvaliokuntaan. Toisilla valtiopäivillä hän oli sivistysvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä kuului valitsijamiehiin. Hän ajoi voimakkaasti aloitetta, jossa ehdotettiin, että kuntien olisi perustettava turvattomia lapsia ja naimattomia äitejä ja heidän lapsia varten koteja, joissa äitejä valmennetaan itseapuun ja orvot ja turvattomat lapset saisivat kunnollisen hoidon ja kasvatuksen. Tämä nostatti suurta vastustusta porvaristossa ja eduskunnan oikeiston miehet ja naiset olivat syvästi kauhistuneita aloitteesta.

Muutkin laajempiin sosiaalisiin uudistuksiin tähtäävät ehdotukset olivat ja ovat yhä vielä tänäkin päivänä kovan työn takana.

Maria puolusti innokkaasti rahojen myöntämistä sivistykseen sekä tuberkuloosi-sairaaloiden että mielisairaaloiden rakentamista ja kannatti kansakoulunopettajien palkkojen korotuksia. Hän oli sitä mieltä, että sosialidemokraattien ei tule tyytyä sellaisiin palkkoihin, joilla juuri ja juuri ihmiset tulevat toimeen, vaan tulee luoda olosuhteet, jotka takaa kaikille kansalaisille mahdollisuuden sivistykseen ja elintason kohoamiseen.

Marian aikana Suomessa oli vielä 77 kuntaa, jossa ei ollut kätilön virkaa. Maria sitkeästi puolusti kätilön virkojen perustamista. Monet vanhoilliset pitivät kätilöiden virkoja tarpeettomina, koska "niistä tulee vain lisää tarpeetonta virkakuntaa". Maria Raunio huomautti, että kätilöiden virat ovat aivan yhtä välttämättömiä kuin nekin monet virkamiehet, joita miehet ovat tarvinneet setviäkseen keskenään riitojaan joistakin taloudellisista eduista.

Suomen asema ja suhde Venäjän keisarikuntaan joutui useissa yhteyksissä keskustelun alaiseksi. Venäjällä nosti tuolloin päätään kansalliskiihkoinen taantumus. Suomen valtiota velvoitettiin maksamaan 20 miljoonan markan määrärahaa Venäjän sotilastarpeisiin. Sosialidemokraatit ja eräät porvariedustajatkin vastustivat sitä pitäen määrärahan myöntämistä laittomana.

Maria Raunio puhui 2.10.1907 asiasta eduskunnan istunnossa vastustaen asiaa. Hän kertoi, että rahat, joita kansa työtaakan rasittamana ja verotaakalla maksaa yhteiskunnalle, olisi käytettävä maan ja kansan henkiseksi ja aineellisiksi hyödyksi parhaalla tavalla. Kansan suuri toive on päästä osalliseksi sivistyksestä ja saada suuria taloudellisia parannuksia. Mutta nyt kansalaiset katkeruudekseen huomaavat, että 20 miljoonaa markkaa sen varoista aiotaan käyttää sotilastarkoitukseen ja kapitalismin ja byrokratia lujittamiseen. Tämä oli Marian mielestä ihmisten oikeudentajun vastaista.

Hyvää juhlapäivää! Eduskunnan juhlaistuntoa voit seurata suorana televisiosta. Juhlaistunnossa käydään ajankohtaiskeskustelu aiheesta "Tasa-arvo yhteiskunnan vakauden ja kehityksen edistäjänä".

Koulutuksen tasa-arvoa edistettävä

Tiistai 31.5.2016

”Jo joutui armas aika ja suvi suloinen” raikaa koulujen juhlasaleissa tällä viikolla. Koulutus on avaintekijä, jonka avulla nuoret tavoittelevat hyvää aikuisuutta: tie maailmalle kulkee koulun kautta.

Koulutus ei kuitenkaan ole kaikille peruskoulun päättäneille nuorille samalla tavalla saavutettavissa. Moni nuori joutuu muuttamaan pois kotoa alaikäisenä, koska lukioiden ja ammattikoulujen verkko on harventunut ja välimatkat ovat pitkiä, sekä julkiset liikenneyhteydet ovat heikkoja. Erityisesti tämä näkyy meillä Itä-Suomessa. Keskittäminen on polkenut jalkoihinsa monen nuoren ihmisen tarpeen lähellä olevaan koulutuspaikkaan.

Ne nuoret, joilla on vanhempien kannustus ja rahallinen tuki, ovat vapaampia valitsemaan ja opiskelemaan toisella paikkakunnalla kuin ne, joilta nämä puuttuvat. Niille nuorille, joiden vanhemmilla ei ole mahdollisuutta tukea taloudellisesti lastaan, tulevaisuus näyttäytyy usein synkkänä. Nuori tiedostaa rahan puutteen ja ajautuu pakkovalintoihin, mikä voi johtaa koulutuksen keskeytymiseen, turhautumiseen ja pelkän peruskoulutuksen varaan jäämiseen.

Tein viime viikolla Eduskunnalle toimenpidealoitteen, että laista poistettaisiin se epäkohta, että alle 17-vuotiaalle ei myönnetä opintorahaa, koska hänestä maksetaan lapsilisää. Voi käydä niin, että 16-vuotias itsenäisesti asuva opiskelija joutuu elämään pelkällä lapsilisällä. Tilanne pakottaa nuoret hakemaan kunnalta toimeentulotukea selviytyäkseen elämisen peruskuluista.

Jähmeässä tukijärjestelmässä oletetaan, että toisen asteen opinnot suoritetaan kotoa käsin vanhempien taloudellisella tuella. Oletus ei ole arjen todellisuutta. Tilanne johtaa peruskoulun päättävien nuorten koulutukselliseen syrjäyttämiseen ja nuorten sivistyksellisten oikeuksien loukkaamiseen. Asia on korjattava.

Osalla nuorista ei ole taloudellisia resursseja lähteä opiskelemaan ja irtaantua lapsuuden kodistaan. Monet itsenäisesti asuvat, lukiossa tai ammattikoulussa opiskelevat nuoret, joilla ei ole vanhempien taloudellista tukea, elävät taloudellisessa ahdingossa. He itse eivät ole voineet tilanteeseensa vaikuttaa, eivätkä ole siitä vastuussa.

On meidän kaikkien etu, että parannamme pienituloisten perheiden ja kaukana koulutuspaikoista asuvien nuorten peruskoulun jälkeistä kouluttautumista. Suomi nousee vain osaamistason nostamisella. Tasa-arvoisella koulutuspolitiikalla on avattava nuorille opiskelureittejä lähtökohdista riippumatta. On edistettävä nuorten yhdenvertaisuutta ja jokaisen osaamisen hyödyntämistä ja kouluttautumista täyteen potentiaaliinsa.

Presidentti Paasikivi sanoi aikoinaan viisaasti: "Kansanopetus on niin tärkeää, ettei siinä ole varaa ottaa taka-askelia vaikeinakaan aikoina".

Toivotan onnea matkaan jokaiselle peruskoulun päättävälle, ylioppilaalle ja ammattiin valmistuvalle. Täyttyköön kauneimmat unelmasi, tehköön elämä totta toiveistasi. Mihin matkasi suuntaatkaan, se olkoon onnea tulvillaan. Hymy huuleen ja katse tulevaisuuteen!

Kirjoitus julkaistu 31.5.2016 Länsi- ja Itä-Savo -lehdissä.

Natoon liittymiselle ei ole perusteita

Maanantai 30.5.2016

Perjantaina 27.5.2016 oli MTS:n (Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta) koolle kutsuma Nato-seminaari Kansallismuseon Auditoriossa Helsingissä. Seminaarissa arvioitiin Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksia. Keskustelun aloitti Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen. Hän kävi läpi vastikään julkaistua Nato-raporttia. Kommentoijina paikalla olivat kansanedustaja, parlamentaarisen selvitysryhmän puheenjohtaja Seppo Kääriäinen (kesk.), kansanedustaja Tom Packalén (ps.), kansanedustaja Sofia Vikman (kok.), kansanedustaja Erkki Tuomioja (sd.), kansanedustaja Krista Mikkonen (vihr.), kansanedustaja Markus Mustajärvi (vas.), kansanedustaja Thomas Blomqvist (r.) ja kansanedustaja Sari Essayah (kd.).

Käsitykseni seminaarissa vain vahvistui, että Suomen tulee olla jatkossakin sotilaallisesti liittoutumaton maa. Todistustaakka nykytilanteen muuttamiseksi on niillä, jotka sitä haluavat muuttaa. Seminaarissa kokoomus ja RKP olivat ärhäköinä ja erityisesti Vikman käytti kovaa kieltä haukkuen vanhoillisiksi pään pensaaseen työntäjiksi niitä, jotka eivät halua Suomea Natoon.

Turvallisuusympäristö ympärillämme on muuttunut ja eikö juuri se ole se syy, miksi Suomen kannattaa jatkaa entisellä linjallaan. Pienen maan etu on olla johdonmukainen. Suurvallat voivat tehdä äkkiäännöksiä, mutta pienelle maalle se ei ole turvallista. ”Miten maalitauluksi asettautuminen parantaisi Suomen turvallisuutta?”, Tuomioja kysyi Vikmanilta.

Eniten minua jäi kummastuttamaan UPIn johtajan Teija Tiilikaisen ilmoitusluontoinen asia siitä, miten kansanäänestys Suomessa toteutettaisiin. Tiilikaisen mukaan Suomessa äänestys menisi niin, että Presidentti yhdessä maan ulkopoliittisen johdon kanssa päättäisi hakea Naton jäsenyyttä ja neuvottelisi yksityiskohtaisesta sopimuksesta. Kansanäänestyksessä äänestettäisiin, että hyväksytäänkö vai hylätäänkö sopimus. Tiilikaisen mukaan Ruotsissa kansanäänestys järjestettäisiin siitä, annetaanko maan johdolle mandaatti Naton jäsenhakemuksen tekemiseen.

Jäin ihmettelemään, kuka on päättänyt, että äänestys Suomessa hoidettaisiin näin, eikä samalla tavalla kuin Ruotsissa. Minusta ei kuulosta oikealle, että Suomessa ulkopoliittinen johto päättäisi tehdä jäsenhakemuksen ja he kävisivät yksityiskohtaiset sopimusneuvottelut Natosta ilman kansalaisten tukea. Jo hakemuksen jättäminen olisi iso muutos Suomen ulkopolitiikkaan. Suomen vakaus ja turvallisuus horjuisivat ja mitä kaikkea vahinkoa pelkällä sopimusneuvotteluilla jo saataisiin aikaan. Kansanäänestyksessä sopimus voitaisiin hylätä mutta vahinko olisi jo tapahtunut.

Demokratialla on maassamme pitkät ja syvälle kaivautuneet juuret. Suomen perustuslain 53 § mahdollistaa neuvoa-antavien kansanäänestysten järjestämisen. Neuvoa-antava valtiollinen kansanäänestys on Suomessa järjestetty kahdesti: kansalaiset kertoivat mielipiteensä alkoholijuomien myynnin kieltävään lakiin vuonna 1931 ja Euroopan unioniin liittymisestä vuonna 1994. Kumpikin asia toimeenpantiin äänestystuloksen mukaisesti.

Kansanäänestys lisää tiedon määrää ja muuttaa tiedon luonnetta mielikuvaan perustuvasta faktapohjaiseksi. Kansalaisilla on oltava tarpeeksi aikaa keskustella, hankkia tietoa ja muodostaa mielipiteensä. Kansalaisten mielipide muodostuu julkisten väittelyiden ja asiasta keskustelujen ja kampanjoinnin kautta.

MTS:n tammikuussa julkaistun tutkimuksen mukaan tällä hetkellä kysymykseen: "Pitäisikö Suomen pyrkiä Naton jäseneksi?", 58 prosenttia kansalaisista vastaa kielteisesti. Myönteisesti tähän kysymykseen vastaa vain 27 prosenttia. Suomen ulkopolitiikan ja turvallisuuden ollessa kyseessä, en lähtisi alle kolmasosan ja kokoomuksen ja RKP:n Nato-haukkojen tähden toimeenpanemaan yhtään mitään liittyen Natoon ja valtiolliseen kansanäänestykseen. Nato-selvityskin teetettiin Kokoomuksen vaatimuksesta. Selvitys on hyvin tekninen luonteeltaan. Poliittinen analyysi ja pidemmän aikavälin arviointi Suomen kannalta puuttuvat. Selvityksen tilaaja kuitenkin sai mitä halusi, eli tilaisuuden taas käydä kampanjaansa sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopumiseksi. Kokoomuksen tulisi Nato-kiihkossaan miettiä lisäisikö vai vähentäisikö Suomen Nato-jäsenyys vakautta lähialueillamme.

Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa ja Suomen ja Venäjän välinen raja on yksi maailman rauhallisimmista rajoista. Meillä on vakaa tilanne. On aivan keskeistä Nato-keskustelussa pohtia sitä, miten Suomen rooli Venäjän näkökulmasta muuttuisi verrattuna nykyiseen. Suomi on osa länttä, kyllä Venäjällä se tiedetään, mutta Naton tulo Venäjän lähelle luo epävakautta ja Venäjä vahvistaisi rajaansa. Poliittinen ja taloudellinen reaktio Venäjältä olisi varsin todennäköinen. Jos olisimme Nato-maa ja Itämerellä syttyisi sotilaallinen konflikti, olisimme siinä osapuolena. Olisiko pitkä raja naapurimme kanssa enää rauhallinen ja joutuisivatko suomalaiset miehet ja naiset muiden sotiin ja selkkauksiin maailmalle?

Suomella on riittävästi itsetuntoa katsella keskustelukumppaneitamme silmiin ja arvostaa naapureitamme olipa ilmansuunta mikä tahansa. Suomi tekee itsenäisenä maana omat päätöksensä, jotka etujemme mukaiseksi näemme. Suomi ei ole sellainen maa, joka sallii oman alueensa käytön kenellekään vihamielisiin tarkoituksiin. Ei ole viisasta tehdä alustaa Suomesta millekään porukalle mistään ilmansuunnasta. Taistelemme kaikkia tänne tunkeutuvia vastaan.

Mielestäni nykyisessä tilanteessa ei Natoon liittymiselle ole perusteita. SDP:n tavoite on aina yhteistyön ja rauhan maailma.

Iso paha susi

Sunnuntai 22.5.2016 klo 10:13

Juha Sipilän (kesk) hallitus on kuin iso paha susi, joka aikoo syödä maakuntien Punahilkat ja isoäidit. Susi sanoo olevansa hyvällä asialla mutta selän takana sillä on sormet ristissä. Keskustan kansanedustajat puheissaan lupaavat tukea tasaisesti Suomen eri osia ja pitää koko maa asuttuna, mutta teot ovat toista kuin puheet. Hyväuskoisia ihmisiä suorastaan höynäytetään!

Eduskunnan kyselytunnilla 14.4. aluepolitiikasta vastaava ministeri Anu Vehviläinen (kesk) sanoi, että aluepolitiikasta hokeminen on vanhanaikaista, koska se tapahtuu tekojen kautta. Olikohan ministeriläkin sormet ristissä? Tekoja ei ole näkynyt, jos katsoo esimerkiksi Savonlinnasta päin. Hallitus petti Savonlinnan. Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampuksen opettajakoulutuksen lakkauttaminen on satojen työpaikkojen, miljoonien verotulojen ja ostovoiman menetys Savonlinnan kaupungille ja koko Etelä-Savon maakunnalle. Lähes tuhannen opiskelijan ja heidän opettajiensa lähtö heikentää alueemme vetovoimaa, aluetaloutta, opetus- ja kulttuuritasoa ja pätevien opettajien saamista töihin päiväkoteihin ja kouluihin.

Viime kaudella, Jukka Gustafssonin (sd) ollessa opetusministeri, OKL Savonlinnassa säilyi. Hän ajoi asioita koulutuskylki edellä ja teki asian eteen silloin kaiken sen, minkä ihminen voi. Hänellä oli toiminnalleen maan hallituksen tuki, koska aluepoliittisesti asia nähtiin tärkeänä.

Aluepolitiikka on tasa-arvoisuuden luomista eri osissa maata asuville suomalaisille. Miksi siitä puhuminen on Vehviläisen mielestä vanhanaikaista?

Tämän viikon keskiviikon täysistunnossa opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) sanoi näin: "Aluepolitiikka ei ohjaa tämän hallituksen yliopistopolitiikkaa." Tämä on kyllä Savonlinnassa huomattu. Sipilä antaa käyttää koulutussäästöjä ideologisen keskittämisen välineenä. Sipilän itsensä mielestä Savonlinna "roikkuu vanhassa kiinni" ja tulee muutaman vuoden päästä olemaan tyytyväinen siihen, että opettajakoulutus lakkautettiin ja tämä ratkaisu on alueen elinvoiman kannalta parempi. Saanen olla eri mieltä. Alueellinen tasa-arvo on se uhri, jonka Sipilä joukkoineen markkinahurmoksessaan uhraa.

Sitä olen ihmetellyt, että miksi maakuntien keskustalaiset ovat hiirenhiljaa, vaikka keskustavetoinen hallitus tekee historiallisen kokoomuslaista politiikkaa.

Suomen historiassa kauppapaikkoja ja hallinnollisia keskuksia on syntynyt rannikkoseudulle. Läntisen ja eteläisen Suomen "etumatka" verrattuna sisämaahan ja erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen on ollut valtava. Resursseja tasoittava aluepolitiikka ei ole ollut tuhlausta, ajanhukkaa eikä tekohengitystä, vaan se on ollut yhdenvertaisuutta, tasa-arvoisuutta ja kaikkien mukana pitämistä. Niin Savonlinnan kuin Oulunkin elinvoima on osa kokonaisuutta ja osa koko yhteiskunnan elinvoimaa.

Alueiden voimavaroja on hyödynnettävä ja kehittyminen varmistettava valtion toimesta. Alue-eroja on pienennettävä ja lisättävä eri puolella asuvien ihmisten mahdollisuuksien tasa-arvoa. Yritysten menestymiselle maakunnissa kaksi tärkeintä asiaa ovat hyvät liikenneyhteydet ja koulutuspaikat. Näihin molempiin Sipilä tekee heikennyksiä ja suuntaa Suomea alaspäin.

Sipilän hallitukselle valitettavasti tuntuu olevan ongelma kaikki se mikä kuuluu hyvinvointiyhteiskunnalle, kuten varhaiskasvatus, koulutus ja sosiaali- ja terveydenhuolto. Hallitus siirtää velkaantumisen ihmisten ja kuntien harteille ja Suomen kilpailukyvyn parantaminen perustuu palkansaajien ja pienyrittäjien halpuuttamiseen. Maakunnille ja ihmisille jätetään vain hukkapalat suuryritysten vallatessa tulevaisuudessa markkinat ja hyvätuloisten nauttiessa palveluista.

Laulun ja kulttuurin voima

Torstai 19.5.2016

Parhaiten menestyvät ne kaupungit, jotka onnistuvat houkuttelemaan luovia ihmisiä. Idearikkaat ihmiset hakeutuvat sinne, missä on rikas kulttuuritarjonta, suvaitsevainen ilmapiiri, värikäs elämä ja missä tapahtuu. Tällaisella ilmapiirillä on tärkeä merkitys asukkaiden viihtyvyydelle, uusien ihmisten kotiutumiselle sekä lopulta kaupungin menestykselle vetovoimaisena asuinpaikkana.

Kulttuuri on kuva- ja elokuvataidetta, käsitöitä, musiikkia, kuorolaulua, kirjallisuutta, tanssia ja teatteria, jotka kaikki tutkitusti edistävät terveyttä ja pidentävät ikää vähintään yhtä tehokkaasti kuin aktiivinen liikunta. Kulttuuri ja taide ovat kiinteä osa suomalaista sivistystä.

Erityisesti näinä aikoina, kun kaikki poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu tuntuu kiertyvän talouden ja rahan ympärille, auttaa kulttuuri meitä jaksamaan arjessa ja virkistää mieltä. Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, synkkä mieli kuihduttaa ruumiin.

En lainkaan ymmärrä kaupungin opetustoimen päätöstä lopettaa Rantakylän koulun Kastanjakuoron toiminta huhtikuussa kesken kouluvuoden. Lopetus tapahtui niin, että kuoroa vetäville opettajille lopetettiin tehtävästä palkan maksaminen. Tämä oli järkytys lapsille.

Kastanjakuoro aloitti toimintansa vuonna 1970. Se harjoittelee säännöllisesti ja esiintyy koulun juhlissa ja on järjestänyt omia konsertteja sekä esiintynyt erilaisissa tilaus- ja yhteistyökonserteissa. Kuoron perustaja ja ensimmäinen johtaja oli Rantakylän koulun pitkäaikainen, minunkin musiikinopettajani, Heikki Haataja. Nykyään kuoroa ovat johtaneet musiikin lehtori Juha Lindbohm ja luokanopettaja Helena Hellsten. Kaikki halukkaat ovat päässeet mukaan ja kuoron toiminta on toteutettu koulun kerhona.

Lauluissa on voimaa. Laululla saa ihmisten sydämet sykkimään. Kuorolaulu tutkitusti lisää hyvinvointia ja pidentää ikää. Koulujen kuoroissa laulavien oppilaiden on havaittu viihtyvän koulussa muita oppilaita paremmin ja tuntevan enemmän yhteenkuuluvuuden tunteita, jota lisäsi juuri kuorolaulu. Niin ikään laulaminen kuorossa on liitetty hyviin sosiaalisiin suhteisiin ja sosiaaliseen pääomaan. Näitä kaupunginvaltuusto juuri tavoittelee. Miksi kaupungin teot eivät vastaa tavoitteita? Luullaanko, että kaupungin talous pelastuu sillä, että lapsilta lopetetaan luovan tekemisen ja kokemisen mahdollisuudet, kuten kuoro? En usko kaupunkilaisten tällaista tahtovan ja toivon pikaista korjausliikettä ja kaupungin arvopohjan tarkistamista.

Kulttuuri, taide ja kirjastot ovat perusasioita, joiden uutta luova vaikutus säteilee elämän kaikille alueille, myös terveyteen ja talouteen. Eteenpäin katsova kulttuuripolitiikka luo tasapuoliset mahdollisuudet saada elämyksiä ja oppia kaikille väestöryhmille. Kulttuuri on kannattava investointi henkisen, terveydellisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja parantamiseen.

Kulttuuriharrastukset tulee olla kaikille taloudellisesti ja fyysisesti saavutettavissa, erityisesti lapsille ja nuorille.

Kirjoitus julkaistu 19.5.2016 Mikkelin Kaupunkilehden politiikan palstalla.

Parkkivaloilla ei näe kauas

Maanantai 16.5.2016

Sipilän, Soinin ja Stubbin porvarihallituksen tahdilla Suomi on menossa väärään suuntaan. Hallituksen kaukovalot sammuivat jo viime syksynä, talven aikana sen lähivalot sammuivat ja nyt se menee eteenpäin enää vain parkkivaloilla. Ei ole tullut hallituksen esityksiä siitä, kuinka ihmisten terveyseroja saadaan kavennettua, kuinka taloudellista eriarvoisuutta ja köyhyyttä pienennetään ja työllisyyttä parannetaan. Hallitus ei kykene vastaamaan EU:n köyhyydenvähentämisen tavoitteeseen vuodelle 2020. Parkkivaloilla ei näe kauas.

Sosiaalipolitiikka ja yhteiskunnan palvelut kuten eläkkeet, perheiden tuet, asumisten tuet, koulutus, varhaiskasvatus ja terveyspalvelut ovat olleet hallituksen hyökkäyksen kohteena julkisen velan hallinnan nimissä. Näiden heikentäminen massatyöttömyyden ja aneemisen kasvun aikana, saa kaikki ihmiset katsomaan toisiaan epäluuloisesti ja käpertymään itseensä ja ajattelemaan että "vain muilla on, minulla ei ole mitään". Tämä on myös äärioikeiston polttoainetta.

Hallitus siirtää velkaantumisen ihmisten harteille. Pienituloiset kotitaloudet eivät kuitenkaan kestä velkaantumista, asumiskustannusten ja asiakasmaksujen nousua ja työttömyyttä. Monilla kaikki rahat menevät asumiseen tai heikkoon terveyteen liittyviin maksuihin. Hallituksen pitäisi paljon reippaammin lisätä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjontaa. Palvelumaksuja ja lääkekuluja tulisi alentaa, eikä nostaa, koska pienituloisimmilla sairastavilla ihmisillä ne näkyvät välittömästi pakollisten menojen jälkeen käteen jäävissä tuloissa.

Kun kaikki ei ole kunnossa, on elintärkeää tilkitä arvokas vuotava vene (=Suomi), mutta on järjetöntä heittää sitä romuttamolle parin reiän takia. Suomea pitää korjata ja kehittää mutta ei alasajaa ja upottaa koko hyvinvointivaltiota. Se ei saa aikaan kuin ihmisraunioita. Jo tällä hetkellä pienituloisten ihmisten keskuudessa yhteiskunnan ruohonjuuritasolla kytee anarkia. Nuorisotyöttömyys ja köyhyys radikalisoi ihmisiä Välimeren rannoilla ja ympäri Eurooppaa. Sipilän kannattaisi miettiä, mikä estää sitä tapahtumasta Suomessa? Työttömyys, koulutuksen, terveydenhuollon ja toivon puute ja eriarvoisuus on vihan kasvualusta. Jos ihmiset kokevat, että heidät on hylätty oman onnensa nojaan, niin tällöin ei millään ole enää mitään väliä.

Mielestäni Suomessa tulee vahvistaa ja kehittää pohjoismaisen hyvinvointivaltion ydinominaisuuksia, kuten julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja, varhaiskasvatusta, koulutusta, nuorisotakuuta, työvoimapalveluja ja laajaa osallistumista työelämään, verotuksen progressiivisuutta sekä työmarkkinoiden sopimista. Ihmisille pitää taata perustoimeentulo, vähentää byrokratiaa ja kannustaa työntekoon ja yrittämiseen. Tarvitaan enemmän ongelmaratkaisua, tasapainoa ja uudistuksia. Yhteiskunnan kolot ja railot tulee tilkitä niin, että toimenpiteistä hyötyvät eniten heikoimmat. Se on kaukokatseista.

Avunanto ja yhteistyö

Tiistai 10.5.2016

Tänään Eduskunnassa käytiin keskustelua kansainvälisen avun antamisesta ja pyytämisestä.

Suomella on pitkät perinteet rauhanturvaamisen ja monenkeskisen kansainvälisen yhteistyön alueilla. Asemamme on vakiintunut sotilasliittoon kuulumattomana, mutta Eurooppalaista ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa tukevana maana. Jäsenyytemme Euroopan unionissa on keskeinen turvallisuuspoliittinen valinta. On tärkeää, että tuemme jatkossakin EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistamista.

Pidän tärkeänä, että Suomi vastaa niihin velvoitteisiin, jotka EU:n yhteisvastuulauseke ja keskinäisen avunannon lauseke meille luo. Meidän tulee olla mukana edistämässä EU:n turvallisuutta ja rauhaa sekä mahdollisuuksia saada ja antaa apua kriisitilanteissa. Kaveria ei jätetä.

Keskinäisen avun antamiseen ja pyytämiseen liittyviä lakiesityksiä on kuitenkin tarkkaan vielä valiokuntavaiheessa pohdittava ja arvioitava. Mikä on ”erityisen vaativa tilanne"? Onko termi liian yleisluontoinen ja liikaa tulkintoja aiheuttava? Mitä sotilaallisia voimakeinoja tosiasiallisesti lailla mahdollistetaan? Missä kulkee voimankäytön raja?

On myös aiheellista nostaa keskusteluun, voidaanko jo virkaan nimitetyn virkamiehen asemaan vaikuttavia virkavelvollisuuksia yksipuolisesti ja olennaisesti muuttaa. Lisääntyisivätkö Suomen sotilaiden velvollisuudet lakimuutoksen seurauksena Suomen rajojen ulkopuolella? Nykyään virkavelvollisuuden piiriin sotilasvirassa oleville ei ole kuulunut kansainväliset sotilastehtävät, vaan ne ovat perustuneet vapaaehtoisuuteen. Kyseessä on virkamiehen hengen tai terveyden asettaminen vaaraan. Voiko näin olennaista muutosta tehdä sotilasvirassa palvelevien virkavelvollisuuteen ilman henkilön omaa suostumusta?

On myös syytä pohtia, kuinka laki vaikuttaisi puolustusvoimien työvoiman saatavuuteen, jos lähteminen ulkomaille sotilastehtäviin perustuisi pakkoon, eikä vapaaehtoisuuteen. Ja kuinka vaikuttaisi se, jos kotimaan palvelussuhteen ehdot olisivat käytössä kansainvälisen sotilaallisen avunannon tehtävissä? Nämähän eivät välttämättä edes sovellu käytettäväksi kansainvälisissä sotilastehtävissä, vaan ne vaatisivat kaikkien tehtäväkuvauksen ja palkkauksen tarkistamisen. Myöskin on kriittisesti tarkasteltava, että sotilaallista avunantotehtävää suorittavien ja vapaaehtoista kriisinhallintatehtävää suorittavien palvelussuhteiden ehdot eivät olisi toisistaan poikkeavat, jos joukon tehtävät olisivat samat. Ehkä olisikin syytä käyttää kansainvälisen kriisinhallintatehtävien palvelusuhteen ehtoja, joita voidaan tarvittaessa tarkentaa. Tästä on jo kokemusta ja periaatteet on olemassa mitä tulee esim. tapaturmiin.

On myös hyvin kriittisesti valiokuntakäsittelyssä tarkasteltava sitä, että tarkoittaako lakiesitys suomalaisten sotilaiden osallistumista suoranaisiin sotatoimiin ja taistelutehtäviin sotatoimialueella tai sodanomaisissa olosuhteissa Suomen rajojen ulkopuolella. Pidän tällaista ajatusta valtavana sotilaspoliittisena linjamuutoksena.

Kaikista tärkeintä on kuitenkin muistaa, että kansainvälinen yhteistyö on rauhan ja turvallisuuden tae. Eurooppa kantaa nyt valtavaa ristiä harteillaan, kun se ei ole onnistunut neuvottelemalla luomaan rauhaa ja vakautta lähialueilleen. Yhteiskuntien levottomuuksia ruokkii nuorisotyöttömyys, epävakaa yhteiskunta, koulutuksen ja terveydenhuollon puute, eriarvoisuus ja korruptio. Viha muhii ja kasvaa, jos kansalaisilla ei ole ihmisoikeuksia ja poliittisia vaikutusmahdollisuuksia, eikä tulevaisuuden toivoa. Tällöin ei millään ole enää mitään väliä. Terroristien on helppo saada rekrytoitua lisää vihaisia joukkoonsa ja yhteiskunnat radikalisoituvat. Enää ei ole edes osapuolia kenen kanssa neuvotella rauhasta.

Samalla, kun keskinäistä avun antamista ja saamista parannetaan, tulee Euroopan yhdessä suurvaltojen kanssa toimia sen puolesta, että Välimeren toisella puolella hallitukset luopuvat omien kansalaistensa sortamisesta ja opposition tukahduttamisesta. Aseiden myynti sota-alueille on lopetettava. Ei riitä, että osa maista, kuten Suomi ei sitä tee, vaan koko kansainvälisen yhteisön on laitettava rauha rahaa tärkeämmäksi. Toivoa muutoksesta ei tule sotien vaan kansalaisyhteiskuntia vahvistaen.

Minne posti kulkee?

Tiistai 3.5.2016

Eduskunta käsitteli tänään postilain muuttamista. Hallitus esittää valtioneuvoston myöntämästä postitoimiluvasta luopumista ja sen sijaan siirtymistä sähköiseen ennakkoilmoitukseen Viestintävirastolle. Esitys on täysin päinvastainen liikenne- ja viestintävaliokunnan kannan kanssa toimiluvan myöntämisestä vuodelta 2010. Valiokunta näki silloin toimilupaehtojen olevan keskeinen mekanismi, jolla vaikutetaan markkinoiden toimintaan ja yleispalvelun turvaamiseen. Postitoimiluvan myöntäminen siirrettiin tuolloin ministeriöltä valtioneuvostolle.

Pelkkä sähköinen ennakkoilmoitus on riittämätön työkalu viranomaisille. Postipalvelut muodostavat niin tärkeän välineen yhteiskunnassa puolustusvoimia myöten, että alan yrityksiä tulee olla mahdollista arvioida jo etukäteen. Huomioitavaa myös on, että lakiesitys poistaisi kaikki nykyistä toimilupajärjestelmää koskevat vaatimukset postitoiminnan säännöllisyydestä ja laadusta, yrityksen riittävistä resursseista sekä pitkäjänteisestä postitoiminnan järjestämisestä. Muutoksen myötä uusi yritys voisi myös lopettaa postipalveluiden tarjoamisen asiakkailleen kahden viikon varoitusajalla.

Kilpailun laaja avaaminen söisi Postin toimintamahdollisuuksia. Uudet toimijat voisivat ilman yleispalveluvelvoitteen rasitetta kääriä kermat päältä ja keskittyä kannattaviin alueisiin ja voittoisiin tuotteisiin, kuten yritysten kirjeisiin. Viime vaalikaudella arvioitiin tämän aiheuttavan valtiolle miljoonien eurojen kustannukset, jotka tulisi maksaa yleispalveluvelvoitteesta vastaavalle Postille. Eli jatkossa valtion olisi turha odottaa osinkoa Postilta. Viime vuodelta valtion kassaan tuli Postilta osinkoa 18 miljoonaa euroa. Jatkossa nuo eurot kilahtavat yksityisiin pusseihin.

Kansanedustajat edustavat kansaa, ja on ajettava yhteistä etua, ei pienen piirin etua. Tämä postilain muuttaminen ei tule hyödyttämään kansalaisia. Päinvastoin, kansalaisten postipalvelut tulevat mitä todennäköisimmin heikkenemään, kun nykyisen palvelutason taloudellinen pohja murenee alta pois. Riittävien ja yhdenmukaisten postipalveluiden varmistaminen koko maassa on nyt ja tulevaisuudessa valtion tehtävä. Uudet toimijat keskittyvät kannattavaan yrityspostiin kaupunkialueilla, eivätkä hoitaisi perille harvaan asutun seudun asukkaiden posteja.

Tämän lakimuutoksen seurauksena saatamme päätyä siihen, että harvaan asutulla alueella ei enää jaettaisi postia viitenä arkipäivänä viikossa, vaan harvemmin, koska rahat hoitaa palvelua viedään Postilta. Ihmiset laitettaisiin eriarvoiseen asemaan eri puolilla Suomea. EU:n postidirektiivin mukaan viiden päivän jakelusta voi poiketa vain poikkeukselliseksi katsotuissa tilanteissa tai maantieteellisissä olosuhteissa. Tämäkö on Sipilän hallituksen aluepolitiikkaa? Kuritetaan maaseudun ihmisiä. Eikö heille kuulu myös tämä julkinen palvelu? Onko nyt aluepolitiikka väistynyt markkinoiden tieltä ja lakaistu maton alle alueellisen tasa-arvon edistäminen?

Politiikassa on aina vaihtoehtoja, vaikka Sipilän hallitus yrittääkin väittää muuta. Hallitus vie tällä hetkellä Suomea aivan väärään suuntaan, mutta suunta voidaan — ja se pitää — kääntää, ja sen vuoksi tulemme esittämään tämän lakiesityksen hylkäämistä.

Tänään vietämme kansainvälistä sananvapauden päivää. Sanomalehtien Liitto on aiheellisesti ollut huolissaan, että jos Postin jakelupäivät harvenevat maaseudulla, niin kuinka käy heidän toimintaedellytyksilleen, suomalaisten avoimelle tiedonsaannille ja demokratian toimivuudelle.

Sananvapauden päivänä on myös pakko mainita se, että erityisesti Postista on kuulunut paljon pelolla johtamista. Pääluottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja on ohjeistettu, mitä saa puhua julkisuuteen. Työpaikoilla yritetään hiljentää väkeä ja luottamusmiesten toimintaa on yritetty tarkoituksellisesti vaikeuttaa muun muassa lopettamalla kilometrikorvausten maksamista.

Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg kirjoitti vappuna blogissaan, että meillä ei ole varaa siihen, että tietävimmät vaikenevat, millään alalla. Sananvapaus taataan perustuslain 2 luvun 12 §:ssä, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa. Sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä ennakolta estämättä. Postin työntekijöilläkin on nämä perusoikeudet. Heillä on oltava oikeus asiallisesti, totuudenmukaisesti ja perustellusti arvostella työnantajaansa, kun siihen aihetta on.

Viime syksynä tehdyn Postin henkilöstökyselyn tulokset tukevat käsitystä huonosta johtamisesta. Myös muista valtionyhtiöistä on tullut vastaavaa viestiä. Postin työntekijät ovat kokeneet, että heitä on uhkailtu, kiristetty ja syyllistetty.

Nyt tämä vaientamisen toimintatapa Postin asioissa on levinnyt myös meihin kansanedustajiin — pääministeripuolueen toimesta. Tämäkö on vallassa olevien johtamistyyli? Kansanedustajilla on laajennettu sananvapaus. Kansanedustajalla on perustuslain mukaan eduskunnassa oikeus vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista sekä niiden käsittelystä ja arvostella yhteiskunnallisia epäkohtia tai vallankäyttäjiä.

Pääministeri omistajaohjaa valtionyhtiöitä, ja on aivan aiheellinen kysymys, miksi henkilöstöpolitiikkaa on huonontunut Postissa. Miksi pääministeri ei ole vaatinut hyvää henkilöstöpolitiikkaa? Ihmisiä irtisanotaan samaan aikaan, kun otetaan vuokratyöntekijöitä ja johtaja saa palkkaa 50 000 euroa kuukaudessa. Työntekijöille ei myöskään kerrota mitään, ja heillä on tunne, ettei heitä enää arvosteta.

Onneksi ammattiliitto sai laitettua aisoihin työntekijöiden palkkoja polkevat mainosjakeluyritykset. Tämä oli suuri teko Postin kilpailukyvyn kannalta.

Kaikkien valtionyhtiöiden on oltava esimerkillisiä henkilöstöpolitiikassa ja kohtuullisia johdon palkoissa. Tämä on SDP:n yksi tavoite valtion omistajapolitiikan kehittämiseksi.

Sellainen valtion omistajapolitiikka, joka perustuu nollatuntisopimuksiin ja palkansaajien halpuuttamiseen, ei ole kestävällä pohjalla. Se ei saa aikaan kasvua ja työllisyyttä. Ihminen, jolla ei ole varmuutta palkastaan, ei rakenna taloa, ei käytä rahaa yrityksiltä ostettaviin palveluihin, ei osta ja kuluta. Tällöin eivät pyörät pyöri, vaan ne pysähtyvät, niin kuin nyt on Suomessa käynyt.

"Kansanopetus on niin tärkeää, ettei siinä ole varaa ottaa taka-askelia vaikeinakaan aikoina"

Sunnuntai 1.5.2016 klo 12:30

Kansanedustaja Satu Taavitsaisen vapputervehdys Mikkelin OAJ:n vappujuhlassa 1.5.2016

Tiivistelmä:

Paasikiven sanat unohtuneet

Vappu on ilon, kevään ja työn juhla. Kevät ja sen tuoma riemu ovat pitäneet pintansa vuodesta toiseen, mutta työ on muuttunut. Tänä vuonna työn muutos on erityisesti kohdistunut kasvatus- ja opetusalaan rajujen koulutusleikkauksien ja varhaiskasvatuksen heikennysten myötä.

Juha Sipilän hallituksen saneerauslistalla on ollut lapsiin kohdistuvat palvelut. Päivähoito-oikeuden rajaaminen ja ryhmäkokojen suurentaminen, päivähoitomaksujen nostaminen, maksukorotukset koululaisten iltapäiväkerhoihin ja koulujen ryhmäkokojen pienentämisrahojen poistaminen hankaloittavat lapsiperheiden ja alan ammattilaisten arkea dramaattisesti.

Lasten ja lapsiperheiden asiat tuntuvat nyt olevan hallituksella poliittisen hierarkian alapäässä. Eduskunnassa ja kunnissa on ominaista runsas huolestunut puhe lapsista, mutta huoli ei konkretisoidu poliittisiksi päätöksiksi ja rahaksi.

On unohtuneet ne sanat, jotka Presidentti Paasikivi sanoi aikoinaan: "Kansanopetus on niin tärkeää, ettei siinä ole varaa ottaa taka-askelia vaikeinakaan aikoina".

Lapsuutta ei voi uusia, eikä hankkia jälkikäteen. Lapsuus on lasten elämä tässä ja nyt. Lapset eivät voi odottaa muutamia vuosia ”aikojen paranemista”.

Kuntatalouden tilanne on näkynyt perusopetuksen arjessa muun muassa suurempina ryhminä, avustajien puuttumisena, oppimateriaalihankintojen siirtymisenä, retkien, leirikoulujen ja tapahtumien karsimisessa sekä kerhotuntien ja tukiopetuksen vähentämisenä. Valtion ja kuntien säästötoimet heikentävät suoraan lasten oppimista ja kouluturvallisuutta sekä oppilaiden ja koulujen henkilöstön hyvinvointia ja jaksamista.

Sijaiskiellot ovat esimerkki kuntien toimista, jotka vaarantavat lapsen edun toteutumisen. Nämä on väärin. Vaaditaan yhdessä, että on löydyttävä toinen, oikeudenmukaisempi tie.

Heikko lukutaito yhteiskunnallinen riski

Joka kahdeksas suomalainen 15-vuotias poika ei osaa lukea niin hyvin kuin jatko-opinnoissa tarvittaisiin. Heikko lukutaito on merkittävä yhteiskunnallinen riski sekä väestön koulutustason ja työllisyyden että yhteiskuntaan kiinnittymisen ja yhteiskuntarauhan näkökulmasta. Heikko lukutaito vaikeuttaa mahdollisuuksia pärjätä muun muassa jatkokoulutuksessa ja työelämässä sekä asioinnissa viranomaisissa ja julkisen hallinnon verkkopalveluissa.

Tämä on suoraa seurausta 1990-luvun laman järkyttävän suurista kuntien valtionosuuksien leikkauksista, jota ei ole kasvun vuosina purettu, vaan lasten arkisissa kasvuympäristöissä, päivähoidossa ja koulussa, on tapahtunut muutoksia, jotka heikentävät lasten hyvän kasvun mahdollisuuksia. Korjausliikettä ei tämäkään hallitus tuonut ja Suomi näyttää Sipilän johdolla olevan menossa aivan väärään suuntaan.

Opettajia arvostetaan

Suomessa opettajan ammattia arvostetaan. Vanhempien keskuudessa tehdyissä tutkimuksissa selkeästi yli 90 prosenttia kertoo arvostavansa opettajan työtä. Myös opettajat itse arvostavat työtään. Opettajakoulutuksen ja lastentarhanopettajien yliopistotasoisuus on tärkeä strateginen valinta.

Onkin täysin kestämätöntä, että meiltä Etelä-Savosta ollaan tämä koulutus viemässä. Savonlinnan OKL:n puolesta on taisteltava kaikin keinoin. 850 opiskelijaa ja heidän opettajansa ovat tuoneet elämänvoimaa koko maakuntaan ja heidän lähtönsä heikentää alueemme vetovoimaa, aluetaloutta, opetus- ja kulttuuritasoa ja pätevien opettajien saamista töihin päiväkoteihin ja kouluihin. Kaikki paine tulee laittaa nyt pääministeriin ja opetusministeriin.

Hyvät ystävät,

Suomesta pitää rakentaa lapsi- ja perheystävällinen yhteiskunta. Hyvinvoiva ja vauras Suomi rakentuu hyvälle lapsuudelle ja nuoruudelle. Varhaiskasvatuksella ja koulutuksella luodaan perusteet aikuiselämän mahdollisuuksille.

SDP tarjoaa ongelmaratkaisua, tasapainoa ja uudistuksia

Sunnuntai 1.5.2016 klo 10:30

Kansanedustaja Satu Taavitsaisen vappupuhe Mikkelissä Työväen Vappujuhlassa 1.5.2016.

Tiivistelmä:

Työntekijöille on maksettava palkkaa, jolla tulee toimeen

Tänään on 351 000 suomalaista vailla työtä. Se on 4 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Nuoria alle 25-vuotiaita on työttömänä lähes 50 000 ja heidän määränsä on kasvanut vuodessa lähes tuhannella. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut lähes 20 tuhannella ja yli 50-vuotiaiden työttömyys kahdella tuhannella. Samaan aikaan uusien avoimien työpaikkojen määrä on vähentynyt ja meillä on 5500 ihmistä vähemmän palkkatukityössä, koulutuksessa tai työkokeilussa kuin vuosi sitten.

Näistä luvuista voi vetää johtopäätöksen, että Juha Sipilän porvarihallitus on välinpitämätön työttömyyden edessä ja sen talousresepti ei toimi. Leikkauspolitiikka ei ole missään maassa aikaansaanut kasvua ja työllisyyttä.

Oman vastuunkannon sijaan hallitus sysää vastuun työttömyydestä ihmisten itsensä ratkaistavaksi. Meidän mielestä valtion pitää aktiivisesti ratkoa työttömyysongelmaa, eikä valtio voi vetäytyä kuoreensa ja hylätä ihmisiä oman onnensa nojaan. Työttömyys johtuu yhteiskunnan talouspolitiikan epäonnistumisesta, ei työttömänä olevien ihmisten epäonnistumisesta.

Työttömyys johtuu siitä, ettei työpaikkoja ole. Työhaluja ihmisillä kyllä on. Kansalaisten perustuslaillinen oikeus työhön edellyttää julkiselta vallalta toimenpiteitä ja rahoitusta. Valtion palkkatukirahoilla on kiistatta keskeinen rooli etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työelämään pääsemisessä ja työkunnon ylläpitämisessä. Nyt maan hallitus on linjannut, ettei se enää myönnä palkkatukirahoja lainkaan järjestöihin, vaan ainoastaan yrityksiin, poistaen samalla yli 10 000 työpaikkaa yhdistyksistä ja lisäten näin työttömyyttä.

Tämän päivän nuorille, opiskelijoille ja jo opintonsa päättäneille työ näyttäytyy erilaisena kuin vanhemmille. Tilanne vaikuttaa välillä synkältä, mutta meidänkin kaupungilla on silti tavoitteena, että jokainen nuori ja vastavalmistunut saa töitä ja pääsee kiinni työelämään. Kaupunki tähtää siihen, että nuorten alle 25-vuotiaiden työttömyys alenee. Tämä on hyvä tavoite, sillä nuorten työllistyminen on yksi tärkeimmistä elinvoimamme lähteistä. Nuorten työ nuorentaa Mikkelin!

Työttömyys ei poistu pelkästään markkinatalouden pelisäännöillä, vaan tarvitaan vahvaa valtiota ja kuntia. Nollatuntisopimusten ja palkansaajien halpuuttamisen varaan laskettu työllisyyspolitiikka ei ole kestävällä pohjalla. Työllistymistä ei edistetä kyttäämällä, kepittämällä ja kehottamalla työttömiä ilmaisiin työnäytteisiin.

Kysymme, milloin hallitus alkaa vaatia työnantajilta, että työntekijöille on maksettava palkkaa, jolla tulee toimeen?

Lapset eivät voi odottaa ”aikojen paranemista”

Hallituksen saneerauslistalla on myös lapsiperheiden hyvinvointi.  Päivähoitopalveluiden laadullinen heikentäminen, päivähoitomaksujen nostaminen, maksukorotukset koululaisten iltapäiväkerhoihin ja sosiaali- ja terveystoimen asiakasmaksuihin hankaloittavat lapsiperheiden arkea dramaattisesti.

Nämä heikennykset lisäävät eriarvoisuutta, terveyseroja ja köyhyyttä, kasvattavat riskiä syrjäytyä ja nostavat kynnystä mennä töihin. Ne masentavat ihmisiä.

Me emme hyväksy palveluheikennyksiä ja maksukorotuksia kuntatasolla. On huolehdittava lakisääteisistä palveluista. Kunnilla on vielä toistaiseksi vastuu ihmisten perusoikeuksien toteutumisesta ja hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta.   

Lasten ja lapsiperheiden asiat tuntuvat olevan maan haalitukselle poliittisen hierarkian alapäässä. Hallituspuolueiden edustajille on ominaista runsas huolestunut puhe lapsista, mutta huoli ei konkretisoidu poliittisiksi päätöksiksi ja rahaksi. Heidän tulisi muistaa, että nälkäisten vatsat eivät suudelmista täyty!

Suomesta pitää rakentaa lapsi- ja perheystävällinen yhteiskunta. Hyvinvoiva ja vauras Suomi rakentuu hyvälle lapsuudelle. Lapsuuden laadulla luodaan perusteet aikuiselämän mahdollisuuksille. Lapsuutta ei voi uusia, eikä hankkia jälkikäteen. Lapsuus on lasten elämä tässä ja nyt. Lapset eivät voi odottaa muutamia vuosia ”aikojen paranemista”.

SDP:lle laadukas maksuton varhaiskasvatus on perhepolitiikan keskeisimpiä tavoitteita. Universaaleilla peruspalveluilla tavoitetaan kaikki lapset ja nuoret. Toimiva maksuton neuvola- ja kouluterveydenhuolto, perheiden ja lapsen tarpeisiin vastaava laadukas maksuton varhaiskasvatus sekä lapsen kehitystä tukeva maksuton edistyksellinen koulutus luovat tasa-arvoa ja Suomen tulevaisuutta. Lapsiin kohdistuvia päätöksiä ei voi tehdä talouden ehdoilla ja liike-elämän logiikan pohjalta.

Me lähetämme tästä vapputilaisuudesta suoran viestin Sipilän hallitukselle: Sen minkä lapsilta leikkaat, sen elämältä leikkaat!

Natoon liittymiselle ei ole perusteita

Myöskään ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla hallituksen toiminta ei meitä vakuuta. Ulkoministeri ja puolustusministeri ovat samasta puolueesta ja se yhdistettynä pääministerin kokemattomuuteen on joissakin asioissa näkynyt. Kokoomuksen vaatimuksesta teetettiin Nato-selvitys. Vakavin puute siinä on, ettei selvityksessä esitetä kysymystä saati vastausta siihen lisäisikö vai vähentäisikö Suomen Nato-jäsenyys vakautta lähialueillamme ja lisäisikö vai vähentäisikö se Suomen mahdollisuutta tulla vedetyksi mukaan Itämeren piirissä syntyvään tai sinne ulottuvaan sotilaalliseen konfliktiin. Selvityksen tilaaja on kuitenkin saanut mitä on halunnut, eli yhden tilaisuuden taas käydä kampanjaansa sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopumiseksi.

SDP on ainoa suuri puolue, jolla on hyvät, tiiviit, pohjoismaiset suhteet. Meillä on riittävästi itsetuntoa katsella keskustelukumppaneitamme silmiin ja arvostaa naapureitamme olipa ilmansuunta mikä tahansa. Suomi tekee itsenäisenä maana omat päätöksensä, jotka etujemme mukaiseksi näemme. Nykyisessä tilanteessa ei Natoon liittymiselle ole perusteita.

Meidän tavoitteemme on aina yhteistyön ja rauhan maailma ja kansojen vapaus.

Politiikka on ihmiskätten työtä

Sisäpolitiikassaan Juha Sipilän porvarillinen ”yhtiöittämishallitus” tekee historiallisen voimakasta keskittämis- ja yksityistämispolitiikkaa. Aluepolitiikan se on lakaissut täysin maton alle.

Koulutuspaikat keskitetään, junavuorot lopetetaan, posti ja taksit eivät kohta enää kulje maaseudulla, käräjäoikeuksia ja poliisilaitoksia suljetaan ja pian myydään maantiet ja rautatiet eniten tarjoavalle. Metsähallitus jo yhtiöitettiin ja seuraavaksi yhtiöitetään sosiaali- ja terveydenhuolto ja sen jälkeen varmasti pohjavedet ja hengitysilma!

Mielestämme valtion on ajettava yhteistä etua, ei pienen, taloudellisesti vaikutusvaltaisen piirin etua. Voitosta elävien kauppamiesten etu on aina erilainen ja jopa vastakkainen kuin yleinen etu. He haluavat käyttää valtioita hyväkseen bisnestensä edistämiseksi.

Politiikka on ihmiskätten työtä, eivätkä päätökset tipahda taivaasta. Tällaista kädenjälkeä syntyy keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen hallitukselta.

Sipilän Sote-esitys on vaarallinen

Pääministeri Sipilän ”yhtiöittämishallituksen” esitys sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä on vaarallinen. Aiheellinen kysymys on, ohjataanko tässä verorahat kansainvälisille terveysjäteille ja kohti Panamaa? Selvää on, että ykköstavoitteena ei enää olekaan kansalaisten terveyserojen kaventaminen, sujuvat palvelu- ja hoitoketjut ja perustuslain edellyttämät tasavertaiset palvelut joka puolella Suomea. Sen sijaan soten ykköstavoitteeksi on nostettu säästöt ja yhtiöittäminen ja tuottojen jakaminen yrityksille. Kaikki muut tavoitteet on alistettu näille.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen pitää tuoda kaikille suomalaisille yhtä hyvät palvelut kuin nyt laajan työterveyshuollon piirissä olevilla on. Tällöin kaikki saavat ajan palveluun nopeasti ja tarvittavat tutkimukset, hoito, lääkkeet ja kuntoutus sekä sosiaalipalveluiden tukimuodot hoituvat viivytyksettä.

Eniten suomalaiset tarvitsevat sosiaalipalveluja, kuten vanhus- ja vammaispalveluja sekä mielenterveys- ja päihdepalveluja. Tämän takia sote-uudistuksen painopiste ei tule olla erikoissairaanhoidossa vaan sosiaalipalveluissa. Ottaen huomioon ikäihmisten määrän kasvun tulevaisuudessa, tulee jatkotarkastelun keskiössä olla erityisesti vanhusten palvelut.

Meillä sosialidemokraateilla on tahtoa ja taitoa saada palvelu- ja hoitoketjut sujuvammiksi ja turvata lähipalveluiden laatu ja saatavuus koko Suomessa. Sote-uudistus tarvitsee ennen kaikkea ihmisläheisyyttä ja sydämen viisautta.

Soteuudistusta ei tule tällaisena peruspalveluiden ja verorahojen isojakona hyväksyä. Hallitus yrittää höpöttää, että raha seuraa potilasta. Me sanomme, että näillä hallituksen toimilla raha pötkii pakoon potilasta.

Sipilän johdolla Suomi on menossa aivan väärään suuntaan

Juha Sipilän johdolla Suomi on menossa aivan väärään suuntaan. Lähestymme uhkaavasti yövartijavaltiota, jolla tarkoitetaan minivaltioajatusta, jossa olisi yhteiskunnan toimesta vain puolustusvoimat ja poliisi. Kaiken muun hoitaisivat markkinat. On kyse sellaisesta poliittisesta linjavalinnasta, jonka lopputuloksena kukin kansalainen joutuisi itse omilla rahoillaan tai vakuutuksillaan hankkimaan koulutuksensa, sosiaali- ja terveyspalvelunsa ja muut palvelunsa, koska julkiset palvelut olisivat niukkoja.

Peli ei kuitenkaan ole vielä pelattu. Kyllä suomalaiset ovat huomanneet maan hallituksen politiikan olevan kuin Troijan hevonen, jolla naamioidusti yritetään lisätä liikemiespiirien valtaa ja hajottaa hyvinvointiyhteiskuntaa.

Meidän perustehtävä on ratkaista niitä ongelmia, jotka esiintyvät yhteiskunnassa. Ajankohtaisena esimerkkinä veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun kitkeminen ja nollatyösopimusten kieltäminen.   

Suomalaiset arvostavat yhteiskuntarauhaa

Jos Suomessa työntekijän, eläkeläisen, opiskelijan, työttömän, vammaisen ja lapsiperheellisen, siis aivan tavallisen parhaansa yrittävän suomalaisen kyykyttäminen ei lopu, niin sata vuotta rakennettu keskinäisen luottamuksen ja kunnioituksen ilmapiiri uhkaa murentua.

Yhteiskuntarauha on se mitä me suomalaiset arvostamme - niin työntekijät kuin työnantajat. Tätä on perinteisesti vuoden 1940 tammikuun kihlauksesta lähtien Suomessa edistetty luomalla ainutlaatuinen maailmallakin arvostettu neuvotteluperinne työmarkkinoille. Kolmikantaisesti yhdessä ovat työntekijät, työnantajat ja maan hallitus löytäneet parhaan mahdollisen ratkaisun työllisyyttä ja kasvua tukien ja hyvinvointiyhteiskuntaa parantaen.

SDP hallituksessa ollessaan on vaalinut yhteiskuntarauhaa. Samaa ei voi sanoa nyt hallitusvastuussa olevasta oikeistosta, joiden kovat asenteet vielä johtavat Suomen levottomuuksien tielle. Eikä heitä pysäytä pehmeä myötätunto, vaan nyt tarvitaan meidän kaikkien tavallisten ihmisten yhteistä rintamaa. Toivon kansalaisten vetävän tukensa pois Sipilän hallitukselta.

Me sosialidemokraatit emme luovuta taistelussa heikomman puolesta. Hyvät ystävät, annetaan yhdessä hallitukselle seuraavissa vaaleissa punainen kortti ja lähtöpassit kentältä.

Iloista vappua ja tarmokasta aurinkoista kevättä!

Kukas se nuorten asioita esiin nostaa, jos ei nuoret itse?

Lauantai 30.4.2016 klo 18:00

Kansanedustaja Satu Taavitsaisen vapputervehdys Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijoiden vappujuhlassa 30.4.2016

Tiivistelmä:

Nuorten työ nuorentaa Mikkelin!

Vappu on opiskelijoiden ja suomalaisen työn päivä. Vapussa yhdistyvät monet perinteet vuosisatojen ajalta. Siihen liittyy niin kansainvälinen työväenaate, keskieurooppalainen kevätjuhla, skandinaavinen ylioppilaiden kevätiloittelu kuin moderni katukarnevaalikin. Kaikkialla Suomessa toistuu lakitusrituaali. Jyväskylässä lakitetaan Minna Canthin patsas, Turussa Lilja-naispatsas, Helsingissä Havis Amanda ja Mikkelissä Vaeltajapatsas.

Teille, tämän päivän nuorille, opiskelijoille ja jo opintonsa päättäneille työ näyttäytyy erilaisena kuin vaikkapa teidän vanhemmille. Tilanne vaikuttaa välillä synkältä, mutta meidänkin kaupungilla on silti tavoitteena, että jokainen nuori ja vastavalmistunut saa töitä ja pääsee kiinni työelämään.  

Kaupunki tähtää siihen, että nuorten alle 25-vuotiaiden työttömyys alenee. Tämä on hyvä tavoite, sillä teidän työllistyminen on yksi tärkeimmistä elinvoimamme lähteistä. Nuorten työ nuorentaa Mikkelin!

Tuplataan nuorten valtuutettujen määrä

Mikkelin kaupunki tarvitsee nuoria tulevaisuuden tekijöitä ja näkijöitä. Jotta olisimme houkutteleva kaupunki meillä on oltava tapahtumia, elävää kaupunkikulttuuria, tekemistä ja tietenkin toimivat peruspalvelut ja harrastusmahdollisuudet. 

Mikkeli haluaa ottaa nuoria mukaan entistä paremmin myös valmistelemaan ja tekemään päätöksiä. Tärkeää on jatkuva vuoropuhelua opiskelijoiden ja opiskelijajärjestöjen kanssa.

Tähän tarvitaan teitä, hyvät opiskelijat! Osallistukaa ja lähtekää ehdokkaaksi ensi kevään kuntavaaleihin. Kukas se nuorten asioita esiin nostaa, jos ei nuoret itse? Tällä hetkellä meitä on vain viisi alle 40-vuotiasta Mikkelin valtuustossa. Toivon, että te tulette mukaan; tuplataan nuorten valtuutettujen määrä vuoden päästä!

”Näpit irti, opintotuesta!”

Olin opiskelijoiden kanssa yhdessä marssimassa mielenosoituksessa Helsingissä. Osoitimme mieltä, koska hallitus aikoo leikata rajusti opintotukea ja lisätä lainarahalla opiskelemista. Opetusministerin perusteena on lopettaa valtion velkaantuminen, mutta hän viis veisaa opiskelijoiden velkaantumisesta. Valtion hartiat ovat kuitenkin aina leveämmät kuin opiskelijan, siksi iskulauseemme kuului ”Näpit irti, opintotuesta!”

Opiskelijat tarvitsevat turvaa - eivät lisähuolta huomisesta. Toivon, että tuotte esille arjen ongelmia täällä Mikkelissä. Etsitään yhdessä niihin ratkaisuja. Heikko taloudellinen tilanne vaikuttaa suoraan kaikkeen opiskelijan  elämässä: mm. liikunnan harrastamisen vähyyteen. Useampi kuin joka kolmas nuorista on jättänyt jonkin harrastuksen aloittamatta rahanpuutteen takia.

Erän nuori opiskelija kertoi minulle, että hän tulee toimeen siten, että syö vain koulussa, ei tee ostoksia, ei uusi vaatteita, ei käytä palveluita eikä harrasta mitään. Köyhyys sulkee opiskelijan pois sosiaalisesta elämästä: Ei voi lähteä edes kahville opiskelukavereiden kanssa, kun tietää että kahvikuppeihin käytetty summa kostautuu loppukuusta kurisevana vatsana.

Koulutuksesta ja opintotuesta leikkaaminen on väärin. Vaaditaan yhdessä, että on löydyttävä toinen, oikeudenmukaisempi tie.

Takaan, että Mikkelin kaupungissa opiskelijoista välitetään ja teitä pidetään tärkeinä.

Yksityisille tuottoisat palat ja postilaiset ruohonleikkaajiksi

Tiistai 26.4.2016 klo 12:17

Juha Sipilän (kesk) ”yhtiöittämishallitus” aikoo pala palalta poistaa suomalaisilta julkisia palveluita. Posti kuuluu tähän suunnitelmaan. Jätimme (SDP + Vihr + Vas) tänään liikenne- ja viestintävaliokunnassa hylkäysesityksen ja vastalauseen Sipilän hallituksen postilain muutokseen.

Lakiesitys poistaisi vaatimukset postitoiminnan säännöllisyydestä ja laadusta, riittävistä resursseista sekä pitkäjänteisestä postitoiminnan järjestämisestä. Postin ja lehtien saaminen kuuluu kaikille kansalaisille joka puolella Suomea. Se on julkinen palvelu ja siitä pidämme kiinni. Sipilä ja Berner ovat unohtaneet Postin perustehtävän ja aluepolitiikan.

Postilain muuttaminen on samanlainen kermankuorijoiden ja työntekijöiden halpuuttajien edunvalvontalaki kuin on VR:n pilkkominen ja soten yhtiöittäminen. Yksityisille yhtiöille annetaan parhaimmat tuottoisat palat vieden valtionyhtiön tulot ja tämän vuoksi postilaiset laitetaan ruohonleikkaajiksi.

Jatkossa valtion on turha odottaa osinkoa Postilta. Viime vuodelta valtion yhteiseen kassaan kilahti osinkoa 18 miljoonaa euroa. Jatkossa nuo eurot kilahtavat yksityisiin pusseihin. Tulevaisuudenuhkana on, että valtion pitää maksaa Postille päin, jos meinataan saada ihmisille postit jaettua.

Sipilän ”yhtiöittämishallitus” ei ajattele kansalaisia vaan omistajia. Ministeri Berner (kesk) on useassa kohtaa julkisesti sanonut ajavansa omistamisen etua.

Kansanedustajat edustavat kansaa ja on ajettava yhteistä etua, ei pienen, taloudellisesti vaikutusvaltaisen piirin etua. Voitosta elävien kauppamiesten etu on aina erilainen ja jopa vastakkainen kuin yleinen etu. He haluavat käyttää valtioita hyväkseen bisnestensä edistämiseksi. Hallituksen esittämästä postilain muutoksesta ei ole mitään hyötyä kansalaisille.

Huoli lapsista pitää konkretisoitua teoiksi

Keskiviikko 20.4.2016

Suomen perusporvarihallituksen idea päivähoitomaksujen korottamisesta 22 prosentilla on osoitus siitä, että hallituspuolueiden kansanedustajat, ministerit ja virkamiehet elävät eri todellisuudessa tavallisten ihmisten kanssa. Lasten ja lapsiperheiden asiat tuntuvat olevan heille poliittisen hierarkian alapäässä. Hallitus ei arvioi lainkaan, millaisia vaikutuksia päivähoitomaksujen korottaminen asettaa ihmisten elämälle ja arkeen. Hallituspuolueiden kansanedustajille on ominaista runsas huolestunut puhe lapsista, mutta huoli ei konkretisoidu poliittisiksi päätöksiksi ja rahaksi. Heidän tulisi muistaa, että nälkäisten vatsat eivät korulauseista täyty!

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – THL:n tutkijoiden mukaan lapsiperheiden taloudellinen asema on heikentynyt ja lapsiköyhyys kolminkertaistunut viimeksi kuluneiden viidentoista vuoden aikana. Suuri osa lapsiperheistä sijoittuu keskituloisiin tuloluokkiin, mutta pidemmällä aikajaksolla lapsiperheiden keskituloisuus on hitaasti vähentynyt. Suurituloisuus on lapsiperheiden joukossa keskimääräistä vähäisempää. Köyhien ja köyhyysrajalla elävien lapsiperheiden määrä on kohonnut. Köyhyys työssäkäynnistä huolimatta on nimenomaan lapsiperheiden todellisuutta. Köyhät lapsiperheet ovat myös useammin pikkulapsiperheitä: niissä on alle 3- ja 3-6-vuotiaita lapsia selvästi useammin kuin muissa lapsiperheissä. Eli juuri päiväkoti-ikäisiä lapsia.

Mitä pienemmät tulot, sitä vaikeampaa on ylläpitää nyky-yhteiskunnassa normaalia elintasoa ja elämäntapaa. Pienituloisuus johtaa ennen pitkää totaaliseen kyvyttömyyteen perheen osallistua tavanomaisiksi katsottuihin lapsiperheiden juttuihin. Miksi juuri pienten lasten perheissä elämän pitäisi olla niukkaa ja tiukkaa niin rahan kuin ajan suhteen?

Päivähoitomaksujen nosto tulee heikentämään perheiden muuhun kulutukseen käytettävissä olevia varoja sadoilla ja monilapsisilla perheillä tuhansilla euroilla vuodessa. Hallituksen maksukorotukset päivähoitoon, iltapäiväkerhoihin ja sosiaali- ja terveystoimeen sekä varhaiskasvatukseen kohdistamat laadulliset heikennykset ja palkkojen ja työttömyyskorvausten leikkaukset hankaloittavat lapsiperheiden arkea dramaattisesti. Ne lisäävät eriarvoisuutta, terveyseroja ja köyhyyttä, kasvattavat riskiä syrjäytyä ja nostavat kynnystä mennä töihin. Ne masentavat ihmisiä.

Lapsiperheissä jokainen euro menee kulutukseen, kuten ruokaan, vaatteisiin, harrastuksiin, asumiseen ja näistä kaikista on poissa ne eurot, jotka menevät päivähoitomaksuihin. Monilapsisissa perheissä päivähoitomaksut lähentelevät jo nyt tuhatta euroa kuukaudessa. Vanhemmat kokevat, että työssäkäynnistä on tullut aikuisille liian kallis harrastus.

Suomesta pitää rakentaa lapsi- ja perheystävällinen yhteiskunta. Hyvinvoiva ja vauras Suomi rakentuu hyvälle lapsuudelle. Lapsuuden laadulla luodaan perusteet aikuiselämän mahdollisuuksille. Lapsuutta ei voi uusia, eikä hankkia jälkikäteen. Lapsuus on lasten elämä tässä ja nyt. Lapset eivät voi odottaa muutamia vuosia ”aikojen paranemista”.

1990-luvun laman myötä syntyi lasten ja nuorten palveluissa noidankehä, jossa kuntien valtionosuuksien järkyttävillä leikkauksilla ja maksujen korotuksilla luotiin kasvavaa tarvetta korjaaviin palveluihin. Noidankehää ei myöhemmin kasvun vuosina purettu, vaan lasten arkisissa kasvuympäristöissä, päivähoidossa ja koulussa, on tapahtunut muutoksia, jotka heikentävät lasten hyvän kasvun mahdollisuuksia.

Asetan kysymyksen, miksi meillä Suomessa peruskoulu, lukio, ammattikoulu ja korkeakoulutus ovat maksuttomia mutta varhaiskasvatuksesta pitää maksaa. Eduskunnan tarkastusvaliokunta mietinnössään toteaa olevan yhteiskunnallisesti kaikkein vaikuttavinta satsata alle 5-vuotiaisiin lapsiin. Miksi näin ei tehdä?

Itselleni laadukas maksuton varhaiskasvatus on perhepolitiikan keskeisimpiä tavoitteita. Universaaleilla peruspalveluilla tavoitetaan kaikki lapset ja nuoret. Toimiva maksuton neuvola- ja kouluterveydenhuolto, perheiden ja lapsen tarpeisiin vastaava laadukas maksuton varhaiskasvatus sekä lapsen kehitystä tukeva maksuton edistyksellinen koulutus luovat tasa-arvoa ja Suomen tulevaisuutta. Lapsiin kohdistuvia päätöksiä ei voi tehdä talouden ehdoilla ja liike-elämän logiikan pohjalta.

Kuin Troijan hevonen

Maanantai 18.4.2016 - Satu Taavitsainen

Juha Sipilän (kesk) perusporvarihallituksen toiminta on käsittämätöntä. Näyttää sille, että markkinat ovat saaneet yliotteen ja hallitus tekee historiallisen voimakasta keskittämis- ja yksityistämispolitiikkaa.

Koulutuspaikat keskitetään, junavuorot lopetetaan, posti ja taksit ei kohta enää kulje, käräjäoikeuksia lopetetaan, poliisilaitoksia suljetaan ja kohta myydään maantiet ja rautatiet eniten tarjoavalle. Valtion metsät menivät jo ja seuraavaksi yhtiöitetään sosiaali- ja terveydenhuolto ja sen jälkeen varmasti pohjavedet ja hengitysilma!

Säännöstelyn purkamishalussaan Sipilän hallitus menee äärimmäisyyksiin ja avaa kilpailulle kaiken. Vapaakauppasopimusta TTIP:tä neuvotellaan paraikaa USA:n kanssa ja siinä on aiottu jättää ulkopuolelle julkiset palvelut.

Tästä ei varmasti monikansalliset suuryhtiöt ole olleet mielissään, joten hallitus tottelevaisesti poistaa meiltä kaikki julkiset palvelut ja julkisen omaisuuden. Tällöin ei jää mitään rajoitteita ja poliittista liikkumatilaa ja yhtiöillä on oikeus investoida mihin kohteeseen vain, miten vain, minne vain, milloin vain, sekä oikeus nostaa tuottoja ja vaatia korvauksia, jos tuottoja ei tule odotetusti.

Valtion on ajettava yhteistä etua, ei pienen, taloudellisesti vaikutusvaltaisen, piirin etua. Voitosta elävien kauppamiesten etu on aina erilainen ja jopa vastakkainen kuin yleinen etu. He haluavat käyttää valtioita hyväkseen bisnestensä edistämiseksi. Tällaisia ovat ennen kaikkea ylikansalliset yhtiöt ja niitä rahoittavat finanssipiirit.

Yhtiöiden johtajia, pankkieliittiä ja porvareiden poliittista eliittiä yhdistävät erilaiset epäviralliset organisaatiot ja ”klubit”, joissa he kokoontuvat ja siellä muodostuu samanmielisyys, jossa pääoman kasaaminen ja valtioiden hyväksikäyttäminen asetetaan ihmisten ja ympäristön elämän edelle tuoden heille runsaasti rahaa ja valtaa.

Lähestymme uhkaavasti yövartijavaltiota, jolla tarkoitetaan yksilön vapautta korostavaa minivaltioajatusta, jossa valtion tehtäviksi katsotaan vain ulkoisen ja sisäisen järjestyksen ylläpitäminen. Kaiken muun hoitaisivat markkinat. On kyse sellaisesta poliittisesta linjavalinnasta, jonka lopputuloksena kukin kansalainen joutuisi itse omatoimisesti hankkimaan koulutuksensa, sosiaali- ja terveyspalvelunsa ja muut palvelunsa, koska julkiset palvelut olisivat niukkoja.

Peli ei ole vielä pelattu. Kyllä suomalaiset ovat huomanneet maan hallituksen politiikan olevan kuin Troijan hevonen, jolla naamioidusti yritetään lisätä liikemiespiirien valtaa ja hajottaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Toivon ihmisten vetävän tukensa pois Sipilän hallitukselta, kuten nuori ranskalainen tuomari, kirjailija Étienne de La Boétie kirjoitti 1550-luvulla:

”En pyydä teitä nostamaan käsiänne tyrannia vastaan kaataaksenne hänet, vaan yksinkertaisesti vain, että ette enää tukisi häntä. Silloin voitte nähdä hänet kaatumassa ja rikkoutumassa pirstaleiksi kuin kolossi, jolta on vedetty jalusta alta.”

Kirjoitus julkaistu 18.4.2016 Demokraatti -verkkolehdessä

Pitkäaikaistyöttömyys on köyhyyden suurin riskitekijä

Tiistai 12.4.2016

Aktiivinen työvoimapolitiikka on välttämättömyys työttömyyden pienentämiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi. Järjestöissä on paljon erilaisia mahdollisuuksia työllistää pitkäaikaistyöttömiä ja vajaakuntoisia. Tätä varten tarvitaan valtion palkkatukirahaa.

Miksi hallitus näkee palkkatuen järjestöihin ”tempputyöllistämisenä” samaan aikaan kun se antaa lisäbudjetissa palkkarahaa 38 miljoonaa euroa Talvivaaraan? Nähdäänkö kova kaivosteollisuus parempana kuin 3. sektorin järjestöissä tehtävä pehmeämpi työ?

Palkkatuesta saatavat hyödyt ovat suuremmat kuin sen kustannukset, sillä sen avulla vältetään syrjäytymisen ongelmat. Yhteiskunnan on järkevämpi työllistää ihmisiä palkkatuen avulla niin järjestöihin, kuntiin kuin yrityksiin kuin ottaa pitkäaikaistyöttömyydestä, köyhyydestä, terveyseroista ja syrjäytymisestä aiheutuvat yhteiskunnalliset negatiiviset seuraukset. Pitkäaikaistyöttömyys on köyhyyteen joutumisen suurin riskitekijä. 1990-luvun lamavuosista lähtien Suomessa on ollut yhä enemmän köyhyydessä eläviä ihmisiä ja yhteiskunnan ruohonjuuritasolla kytee jo anarkia. Edellytän hallitukselta köyhyyden vähentämistä ja tasaisemman tulonjaon saavuttamista suomalaisten kesken.

Työttömyydessä on ennen kaikkea kyse työpaikkapulasta. Työhalua ihmisillä kyllä on. Työttömyys ei poistu pelkästään markkinatalouden pelisäännöillä, vaan tarvitaan vahvaa valtiota. Nollatuntisopimusten varaan laskettu työllisyyspolitiikka ei ole kestävällä pohjalla.

Työttömän elämään liittyy paljon byrokratiaa, jota on purettava. Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan 300 euron suojaosuuden soveltaminen aiheuttaa käytännön ongelmia. KELA ja kassat odottavat työnantajien palkkakuitteja etupainotteisesti, eivätkä maksa korvausta ilman palkkakuitteja. Käytännössä ongelma ilmenee seuraavasti: Työtön saa töitä satunnaisesti muutamia työpäiviä kuukaudessa. Hänellä on oikeus tienata maksimissaan 300 euroa kuussa menettämättä työttömyyskorvaustaan. Mutta kun hän tekee muutamia työtunteja, pitää hänen toimittaa kaikki dokumentit palkkatiedoista työttömyyskorvauksen maksajalle tehdessään kuukausittaista päivärahahakemusta. Välttämättä näitä kaikkia dokumentteja hän ei ole vielä saanut työnantajaltaan heti työtunnit tehtyään. Työtön ei päivärahan maksun viivästymisen pelon vuoksi uskalla vastaanottaa työtä. Jos satunnaisia työtunteja tuleekin yli 42 tuntia päivärahajaksoon, mutta kuitenkin alle kaksi viikkoa, niin työtön joutuu ansiopäivärahaa hakiessaan uusien hakijoiden joukkoon, jolloin hän joutuu odottamaan päivärahaansa kolme viikkoa.

Järkevää olisi, että satunnaisten työtuntien ilmoittaminen silloin, kun palkka on sallitun 300 euron ansaitsemisrajan sisällä, pitäisi voida tehdä jälkikäteen. Tämä helpottaisi työtöntä vastaanottamaan satunnaisia työtunteja mm. sairauslomasijaisuuksia. Tarvitsemme myös nopeampaa tiedonsiirtoa ja digitalisaatiota joustavoittamaan käsittelyä. Työtöntä ei pidä myöskään satunnaisen työnteon vuoksi laittaa jonon hännille päivärahahakemusten käsittelyssä.

Asiakasmaksujen korottaminen on vastuutonta

Lauantai 9.4.2016

Pidän hallituksen suunnitelmaa korottaa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja vastuuttomina. Aikaisemmin kuluneella viikolla hallitus kertoi kehysriihessä tavoittelevansa 130 miljoonan euron kuntasäästöjä, joista osa toteutettaisiin asiakasmaksuja korottamalla.

On jääkylmä arvovalinta, että hallitus taas laittaa maksajiksi kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Maksujen korotukset kohdistuvat pienituloisiin työttömiin, eläkeläisiin, vammaisiin ja lapsiperheisiin. Heidän taloudellinen ahdinko pahenee usein sairastumisesta, koska maksut vievät heitä jopa ulosottokierteeseen ja maksujen takia he eivät voi mennä lääkäriin.

Tapasin juuri vanhuksen, joka kertoi, että hänellä on hampaassa reikä, eikä hänen pienestä eläkkeestä riitä rahat hampaan paikkaamiseen. Suomessa on jo ennestään kansainvälisesti suuret sosiaali- ja terveydenhuollon maksut. Ne ovat kolminkertaistuneet vuodesta 1990. Maksuja tulee laskea, eikä nostaa missään nimessä.

Erityisesti hämmästelen tapaa, jolla hallitus aikoo pakottaa kunnat korottamaan asiakasmaksuja. Kuntien asiakasmaksupakko tarkoittaisi käytännössä sitä, että nekin kunnat joutuisivat korottamaan maksuja, jotka eivät niitä haluaisi korottaa.
 
Kunnat ovat olemassa edistääkseen asukkaittensa hyvinvointia ja valtuutettujen tulee ajatella kunnan ja sen asukkaiden parasta. On hyvä, että meillä on Suomessa esimerkillisiä kuntia, jotka eivät peri lainkaan terveyskeskusmaksua. Näiden kuntien saamista hyvistä tuloksista hallituksen tulisi ottaa oppia. Kunnilla on vastuu ihmisten perusoikeuksien toteuttamisesta ja laajemminkin hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta.

Jokaisen luottamushenkilön tulee seurata asiakastyytyväisyyttä, palveluiden laatua ja kuntalaisten yhdenvertaisuuden toteutumista palveluiden käyttäjinä. Olen tänään tavattavissa Mikkelin Stellassa klo 10-13. Elävä ja aito demokratia on päättäjien ja kansalaisten avointa vuoropuhelua. Tule juttelemaan pienistä ja suurista asioista.

Johtajien palkat ovat ylisuuria

Sunnuntai 3.4.2016

Eilen uutiset ja ihmisten puheet olivat pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien kasvavissa palkoissa. (Lue HS:n uutinen: Johtajien palkat taas uuteen ennätykseen). Pomot saivat viime vuonna enemmän palkkaa, luontaisetuja ja rahabonuksia kuin koskaan sitten vuoden 2005. Palkat ja bonukset olivat keskimääräin noin 1,1 miljoonaa euroa. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan suurten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien palkat ja bonukset kasvoivat viime vuonna 3,5 prosenttia.

Yritysjohtajille maksetaan aivan liikaa, varsinkin valtionyhtiöissä. Niissä ei mielestäni saisi johtajien palkat olla ministerien palkkoja korkeammat. Paitsi että Suomessa johtajille maksetaan liikaa, heitä myös suojellaan liikaa. Heitä ei rangaista, jos yrityksellä menee huonosti. Eri yhtiöiden hallituksissa istutaan ristiin ja nostetaan vuoroin toinen toistensa palkkoja.  Jos johtaja saa potkut, niin siitä seuraa melkein aina muhkea eroraha. On harhaanjohtavaa kuvitella, että yrityksessä vain toimitusjohtajan tekemisillä olisi merkitystä ja että hänelle kuuluu maksaa monikymmenkertaista palkkaa verrattuna yrityksen työntekijöihin.  

Johtajaluokka on saavuttanut aivan liian suuren taloudellisen ja poliittisen vallan, jolle mahtaa vain, jos omistajilla on lujaa tahtoa. Valtio pystyy puuttumaan omassa hallinnassaan oleviin yhtiöihin. Mikään pakko ei ole omistajaohjauksesta vastaavan pääministeri Juha Sipilän (kesk) katsoa asioita sormiensa läpi. Halutessaan omistaja yhtiökokouksessa valitsee hallituksen jäsenet ja antaa ohjeita toiminnalle. Esimerkiksi Postin ja VR:n osalta olisi voitu aivan hyvin välttää työntekijöiden irtisanomiset ja huonontunut palvelu sekä ylisuuret palkkiot, jos omistaja olisi näin tahtonut. Esimerkiksi Postin toimitusjohtajan 50 000 euron kuukausipalkalle ei ole mitään perusteita. Jos saisin päättää, niin laittaisin koko Postin johtoryhmän ja hallituksen vaihtoon.

Jatkuvasti työntekijät yritetään pitää ahtaalla ja palkkoja yritetään painaa alaspäin, irtisanotaan, lomautetaan, työsuhteita muutetaan määräaikaisiksi ja nollatyösopimuksiksi ja toimintaa supistetaan pysyvästi, jotta johtajat pystyvät jakamaan omistajille niin paljon ylimääräistä voittoa, etteivät omistajat ala kiinnittää huomiota korkeiden johtajapalkkioiden ongelmiin. Koska johtajien on maksimoitava osingot pitääkseen omistajat hiljaisina, päätyvät he minimoimaan investoinnit, mikä heikentää yhtiön tuotantokykyä, kehittymistä ja työllisyyttä. Ihmettelen, että eikö Suomessa enää osata palkata johtajiksi näkemyksellisiä ihmisiä vaan ainoastaan saneeraajia?

Tämän aamun lehdessä muhkeita palkkoja kommentoi Elinkeinoelämän hallituksen puheenjohtaja Matti Alahuhta. ”He jakavat jo paljon rahaa hyviin tarkoituksiin”, Alahuhdan kommentti kertoo kaiken. Hän ei sano lainkaan rikkaiden laajemmasta verottamisesta tai palkkojen pienentämisestä, vaan vetoaa rahan lahjoittamiseen. (Lue HS:n uutinen)

Rahan lahjoittaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja siihen, että saa valita itse kohteen. Toimitusjohtajien on varmasti ihanaa lahjoittaa söpöille lapsille, suloisille eläimille tai omalle urheilulajilleen, mutta Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu sopimukseen, jossa kaikki maksavat ja kaikki saavat. Myös ei-niin söpöjen asunnottomien, mielenterveysongelmaisten ja päihderiippuvaisten kansalaisten tulee saada apua ja palveluja. Tutkimusten mukaan lapset eivät voi hyvin niissä maissa, joissa on hyvät tulot, vaan niissä maissa, joissa on pienet tuloerot. Verotus on paras keino tasata tuloeroja ja siitä ei tule luopua ja mennä amerikkalaiseen hyväntekeväisyysyhteiskuntamalliin.

Onko Alahuhdalla nyt hämärtymässä perusasiat siitä, miksi pohjoismainen hyvinvointivaltio on rakennettu? Muista ihmisistä välittämistä ja ”hyvän tekemistä” on, että yhteisesti maksamme veroja, joiden avulla julkinen valta huolehtii päivähoito-, koulutus-, sosiaali-, terveys- ym. peruspalvelut kaikille kansalaisten varakkuudesta ja rikkaiden lahjoituksista riippumatta.

Palveluheikennyksetkö rutiinia?

Lauantai 2.4.2016

Länsi-Savo -lehden yhteiskuntatoimittaja Jukka Ahdelma luokitteli 29.3. jutussaan edellisen kaupunginvaltuuston asialistan rutiinilistaksi. Hänen mielestään Rahulan koulun lakkauttaminen, varhaiskasvatuksen lapsiryhmien kasvattaminen ja lasten päivähoitoon pääsyn rajoittaminen ovat rutiiniasioita, joista keskustelu on turhaa ja näiden lapsiperheiden arkeen ikävästi vaikuttavien palveluheikennysten vastustaminen on muka politikointia kuntavaalien alla.

Onkohan Länsi-Savo tipahtanut yhteiskunnan rattailta, sillä ihmisten mielestä nuo asiat eivät todellakaan ole rutiinia. Universaalit palvelut - kuten varhaiskasvatus ja koulu ovat keskeisessä asemassa lasten hyvinvoinnin rakentamisessa. Mikkeliläiset keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten valtuutetut äänestyksssä enemmistönä päättivät heikentää varhaiskasvatuksen laatua suurentamalla päiväkotiryhmiä ja lisätä lasten eriarvoisuutta jättämällä osan lapsista kokoaikaisen hoidon ulkopuolelle. Seuraavana he varmasti aikovat korottaa päivähoitomaksuja ja lisätä lapsiperheiden köyhyyttä.

Päivähoidon saaminen kaikille alle kouluikäisille kesti yli sata vuotta. Oikeuden rajoittaminen on pitkä taka-askel. Varhaiskasvatus on lapsen oikeus, jonka ei pidä olla riippuvaista vanhempien työstä ja sen muutoksista. Toivon, että mikkeliläiset vuoden päästä kuntavaaleissa äänestävät valtuustoon lasten ja perheiden palveluja puolustavia henkilöitä. Tehdyt huonot päätökset voi uusi valtuusto muuttaa.

Valtuustolla on omat sääntönsä ja niiden noudattamista valvoo valtuuston puheenjohtaja. Toimittaja ryhtyi jo tavaksi tulleisiin valtuutettu Olli Nepposen (kok) minuun kohdistamien hyökkäysten tukimieheksi. Valtuuston puheenjohtajana velvollisuuteni on muistuttaa kaupungin organisaatiota valtuuston asettaman hallintosäännön määräyksistä. Jos viranhaltijat olisivat tätä noudattaneet, olisivat Rahulan koulun lapset, vanhemmat ja opettajat säästyneet murheelta ja turhalta hädältä koulunsa puolesta. Kuulemistilaisuuksia ei olisi edes kokoonkutsuttu, sillä lautakunta ei asiaa puoltanut. Nykyisin kokouksessa sanotut asiat voi tarkistaa myös jälkikäteen videolta kaupungin You Tube -kanavalta.

Länsi-Savon kannattaisi kertoa valtuuston päätösten vaikutuksista kaupunkilaisten elämään ja toteuttaa näin perustehtäväänsä vallan vahtikoirana ennemmin kuin moittia kokousten pituutta. Kuntalaiset eivät ole äänestäneet valtuutettuja tuppisuina olemaan tai nukkumaan kokouksissa. Politiikka on puhumista.

Kirjoitus julkaistu Länsi-Savo -lehden mielipideosastolla 2.4.2016

Euroopan piinaviikko

Keskiviikko 23.3.2016

Tiistainen terroristi-isku Brysseliin järkyttää eurooppalaisia. Pääsiäisen lohduttava sanoma on juuri nyt tärkeä; Pahojen voimien on väistyttävä, elämä voittaa kuoleman.

Eurooppa kantaa nyt valtavaa ristiä harteillaan, sillä se ei ole onnistunut luomaan rauhaa ja vakautta lähialueilleen. Arabikevään tuoma toivo paremmasta on haihtunut. Itsevaltiaita ei ole saatu kukistettua vaan väkivallattomat mielenosoitukset köyhyyttä ja korruptiota vastaan on tukahdettu väkivaltaisesti, mikä on raivannut tilaa terroristeille, joita karkuun ihmiset ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan kohti Eurooppaa.

Terrorismia ruokkii nuorisotyöttömyys, epävakaa yhteiskunta, koulutuksen ja terveydenhuollon puute, eriarvoisuus ja korruptio. Viha muhii ja kasvaa, jos kansalaisilla ei ole ihmisoikeuksia ja poliittisia vaikutusmahdollisuuksia, eikä tulevaisuuden toivoa. Valtio voi tarkoittaa nuorille pelkkää kiinni käyvää poliisia. Ihmiset kokevat, että heidät on hylätty oman onnensa nojaan. Tällöin ei millään ole enää mitään väliä. Terroristien on helppo saada rekrytoitua lisää vihaisia joukkoonsa ja yhteiskunnat radikalisoituvat.

Euroopassa viranomaisten on nyt tehtävä töitä terroristien kiinnisaamiseksi mutta samaan aikaan on Euroopan yhdessä suurvaltojen kanssa toimittava sen puolesta, että Välimeren toisella puolella hallitukset luopuvat omien kansalaistensa sortamisesta ja opposition tukahduttamisesta. Toivoa muutoksesta ei tule sotien vaan kansalaisyhteiskuntia vahvistaen.

Vihan ja rasismin lietsojien tulee Suomessakin nyt rauhoittua. Ihmisiä ei tule jaotella ihonvärin, uskonnon tai rodun perusteella. Jokainen ihminen ansaitsee henkilökohtaisen kunnioituksen ja arvostuksen sekä ystävällisen ja inhimillisen kohtelun. Perussuomalaisten ja kokoomuslaistenkin ulkomaalaisiin kohdistuneet rasistiset kannanotot ruokkivat sitä samaa vihaa Suomessa kuin Välimeren toisellakin puolella. On pidettävä järki päässä ja huolehdittava siitä, ettei kovanaamojen kielenkäytöstä tule Suomessa normaali ja tapahdu ihmisten mielen ”persuuntuminen”. Ihmisarvo on jakamaton ja kansalaisuudesta riippumaton. Julkisen vallan velvollisuutena on kunnioittaa ja suojella sitä.

Minna Canth: Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, vaan ihmiskunnan kysymys

Lauantai 19.3.2016

Jos hiihtokilpailussa osa kilpailijoista joutuu kilpailemaan painot jaloissaan, kilpailusta ei tule reilua. Reiluuden saavuttamiseksi taisteli myös Minna Canth, jonka kunniaksi tänään Suomen liput liehuvat. Canthin ajan Suomessa tyttöjen koulutusmahdollisuuksia rajoitettiin ja tämähän ei käynyt Minnalle. Hän teki paljon työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Canth ei ajanut vain sukupuolten tasa-arvoa vaan myös tasa-arvoa yli yhteiskunnan luokkarajojen.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok)  on usein vakuuttanut, että hänelle koulutuksessa mahdollisuuksien tasa-arvon vaaliminen on keskeistä. Pelkkä mahdollisuus koulutukseen ei kuitenkaan riitä. Monissa perheissä ja työpaikoissa nauru on kadonnut taloudellisten olosuhteiden seurauksena. Useissa kodeissa eletään kovia aikoja. Meillä on Suomessa paljon lapsia, jotka eivät menesty koulussa, koska ovat nälkäisiä, perheessä on terveysongelmia, päihteiden käyttöä, työttömyyttä, lapsi on yksin kaiket illat tai hänen täytyy huolehtia pienemmistä sisaruksistaan. Lapsen huonoa koulumenestystä ei voi sälyttää kykyjen tai ahkeruuden puutteeseen ja yhteiskunnan vetäytyä vastuustaan sanoen, että mahdollisuus koulunkäyntiin on annettu.  

Lapsen mahdollisuuksiin vaikuttaa suoraan, kuinka perheille taataan terveydenhuoltoa, työtä ja toimeentuloa ja riittävää sosiaaliturvaa, uudelleenkoulutusta, palkkatukityötä ja lapsiperheiden kotipalvelua. Nämä pystytään turvaamaan poliittisilla päätöksillä. Mielestäni vahvan valtion tehtävä on lähtökohtien ja perhetaustasta johtuvien erojen tasoittaminen. Minna Canthinkin ajamaa reiluutta saavutetaan vasta kun lapsi saa kotona aikuisilta riittävästi hoivaa ja ruokaa, iltapäivisin apua läksyjen tekoon ja harrastaa kerhoissa ja seuroissa, nukkua ja leikkiä ystävien kanssa.

Mahdollisuuksien tasa-arvolla, kuten ilmaisella koulutuksella, ei ole merkitystä, jos yhteiskunta ei ponnistele reiluuden rakentamiseksi kokonaisvaltaisesti. Valitettavasti perusporvarillinen hallitus Suomessa tuntuu ajattelevan, että muodollinen mahdollisuuksien tasa-arvo riittää ja että jokainen lapsi on oman onnensa seppä. He eivät tunnu välittävän siitä, että perheiden kohtaamat taloudelliset, terveydelliset ja sosiaaliset vaikeudet heikentävät väistämättä sekä lasten että vanhempien voimavaroja.

Oppositiosta yritämme saada hallitusta ymmärtämään, että tarjotusta mahdollisuuksien tasa-arvosta voi hyötyä vain, jos pystyy hyödyntämään mahdollisuuksiaan. Ihmiset eivät synny tyhjiöön. Ympäristö, jossa lapsi ja nuori elää, vaikuttaa suuresti siihen, mitä he voivat tehdä ja mitä he haluavat tehdä.

Perheiden hyvinvointia ja arjessa selviämistä tulee tukea entistä paremmin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lapsiperheiden riittävästä toimeentulosta huolehtimisen lisäksi on tärkeää turvata lasten ja lapsiperheiden peruspalvelujen taso, kuten varhaiskasvatus, perusopetus tukipalveluineen ja lapsiperheiden kotipalvelu. Julkisia palveluja on leikattu 1990-luvun lamasta lähtien. Leikkaukset ovat kohdistuneet erityisesti kuntien peruspalveluihin, joiden merkitys on keskeinen nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Esimerkiksi kunnallista kodinhoitoapua saaneita lapsiperheitä oli vuonna 1990 yli 50 000, vuonna 2000 alle 20 000 ja vuonna 2012 enää n. 9 000.  Vuodesta 1990 vuoteen 2012 kodinhoitoapua saaneiden lapsiperheiden määrä väheni 83 %.

Nuorten kouluttamattomuus aiheuttaa kansantaloudellisia menetyksiä, kasvattaa julkisen talouden menoja ja supistaa verotuloja. Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että nuoren ajautuminen sosiaalisesti huono-osaiselle elämänuralle ja syrjäytyminen pysyvästi työmarkkinoilta aiheuttaa yhteiskunnalle noin miljoonan euron kustannukset ennen kuin kyseinen henkilö täyttää 60 vuotta. Laskelman mukaan vuotuinen kustannus yhteiskunnalle on n. 25 000 euroa. Miljoonalla eurolla saa esim. ehkäisevänä palveluna kotipalvelua 10 tuntia päivässä 10 vuoden ajan.

Ennalta ehkäisevään toimintaan verrattuna korjaavat toimenpiteet, kuten esim. erikoissairaanhoito ja psykiatrinen hoito, ovat kalliita. Esimerkiksi korjaavana palveluna toteutettu lapsen sijoitus maksaa vuodessa 90 000 euroa. Tämä summa vastaa ennalta ehkäisevässä toiminnassa 1000 tapaamista sosiaalityöntekijän kanssa tai 400 käyntiä nuorisopsykiatrian poliklinikalla tai yli 400 perheneuvolakäyntiä tai lähes 3000 tuntia kotipalvelua ja seitsemän vuoden intensiivistä perhetyötä.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaatteisiin kuuluu yleinen, ei harkinnanvaraisesti valikoiva hyvinvointipolitiikka. Kaikilla kansalaisilla on eri elämäntilanteissa yhtäläinen oikeus nauttia yhteiskunnan tarjoamia palveluja. Täten ei muodostu jyrkkää rajaa avun tarvitsijoiden ja rahoittajien välille. Kansalaisten suuri enemmistö on tukenut tätä mallia ja tutkimusten mukaan tukee sitä edelleen.

Toivotan oikein hyvää tasa-arvon päivää! Minna Canth varmasti pilven reunalta haluaa, että nykysuomalaiset sitkeästi taistelevat tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta!

Soteen sydämen viisautta

Tiistai 8.3.2016 klo 20:41 - Satu Taavitsainen

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen lopputuloksena tulee olla kaikille suomalaisille yhtä hyvät palvelut kuin nyt laajan työterveyshuollon piirissä olevilla on. Tällöin kaikki saavat ajan asiantuntijalle nopeasti ja tarvittavat tutkimukset, hoito, lääkkeet ja kuntoutus sekä sosiaalipalveluiden tukimuodot hoituvat viivytyksettä. Olen vakuuttunut, että kun tahtoa on, palvelu- ja hoitoketjut saadaan sujuvammiksi ja lähipalveluiden laatu ja saatavuus saadaan pelastettua koko Suomessa.

Sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvitaan vaikuttavuutta. Ihmistä on hoivattava niin, että hänen toimintakykynsä itsenäiseen tai avustettuun elämäänsä paranee. Tavoitteena on oltava jälleen mahdollisimman toimintakykyinen, kuntoutunut kansalainen. Tämä on oltava kaiken lähtökohta.

Nykyinen monikanavainen rahoitus (asiakas, kunta, Kela, vakuutusyhtiö) tekee systeemistä vaikean. Esimerkiksi lonkkaleikkauksen jälkeen henkilön palveluiden maksajataho vaihtuu keskimääräin 22-43 kertaa ja pahimmillaan jopa 537 kertaa! Ihmisiä pompotellaan ovelta ovelle kunnan, Kelan ja vakuutusyhtiön välillä. Suuret kustannukset syntyvät nimenomaan useiden eri palvelujen yhteen sovittamisen ja koordinaation heikkoudesta. Sen vuoksi pidän tärkeänä rahoituksen selkeyttämistä, ymmärrystä palveluiden paremmasta ja asiantuntevammasta ohjaamisesta ja ongelmien ennaltaehkäisystä.

Siilomainen johtaminen tulee heittää romukoppaan ja alkaa katsoa kokonaisuutta, jotta saadaan kustannukset hallintaan ja kavennettua terveyseroja. Ihminen on kokonaisuus ja jokaisen hätä on otettava tosissaan. Hyväkään terapia ei auta, jos ihmisellä on nälkä tai hänellä ei ole rahaa tarvittaviin lääkkeisiin.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra teki Kelan, Oulun kaupungin ja Nordic Healthcare Groupin kanssa valtavan suuren tutkimuksen, jossa 200 000 oululaisen osalta katsottiin henkilöittäin jokaisen asukkaan sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö kaupungin ja sairaanhoitopiirin palveluiden, Kelan etuuksien ja työterveyden osalta. Tällaista uraauurtavaa tutkimusta ei ole aiemmin Suomessa tehty.

Johtopäätös on, että eniten tarvitaan sosiaalipalveluja, kuten vanhuspalveluja, vammaispalveluja, mielenterveys- ja päihdepalveluja ja terveyspalveluja. Näin ollen sote-uudistuksen painopiste ei tule olla erikoissairaanhoidossa vaan sosiaalipalveluissa. Ottaen huomioon ikäihmisten määrän kasvun tulevaisuudessa, tulee mielestäni jatkotarkastelun keskiössä olla erityisesti vanhusten palvelut.

Suomessa ihmiset elävät yhä pidempään ja yli 90-vuotiaiden määrä on seitsemän kertaa suurempi nyt kuin vuonna 1980. Hyvin iäkkäiden ihmisten ja muistisairauksien määrä kasvaa ja on otettava huomioon vanhusten avun tarpeet. Suuri osa heistä tarvitsee elämänsä loppuvuosina ja -kuukausina jonkin aikaa ympärivuorokautista hoivaa. Kotihoito ei aina riitä. Meillä on oltava riittävä ympärivuorokautisen hoivan mahdollisuus ja on rakennettava välimuotoista yhteisöllistä asumista.

Hyvin vanhojen hoivan tarve on usein laadultaan erilaista kuin nuoremmilla, joilla hoidon tarvetta aiheuttaa usein sairaudet. Mitä vanhempi ikä sitä tavallisemmin hoivan tarvetta aiheuttaa mahdollisten sairauksien lisäksi ihan tavallinen biologinen vanheneminen; kehon haurastuminen, kuulon ja näön heikkeneminen, väsymys, toimintakyvyn lasku sekä muistisairaudet.

Jos vanhus ei pääse omassa kodissaan tuolista pois tai sängystä ylös tai ei pääse vessaan, eikä kykene hakemaan juotavaa ja syötävää, ei pääse ulkoilemaan, ei ehkä tiedä onko päivä vai yö, ei tiedä missä on, eikä tiedä tuleeko asuntoon enää koskaan ketään toista ihmistä, tilannetta ei auta kotihoidon useatkaan pikaiset käynnit. Tällöin vanhus tarvitsee sitä, että apua on saatavilla koko ajan, vaikkei sitä joka hetki tarvitsisikaan. Kotiin annettavat palvelut eivät riitä takaamaan ihmisarvoista ja arvokasta elämää ja arvokasta kuolemaa hyvin vanhoille vanhuksillemme. Sote-uudistus tarvitsee sydämen viisautta.

Kolumni julkaistu 8.3.2016 Demokraatti.fi -verkkolehdessä.

Oikeassa yhteiskuntasopimuksessa olisi sovittu vähennettävän etujen kasautumista niille, joilla niitä on jo ennestään

Maanantai 29.2.2016

Juha Sipilä (kesk.) on vuoden verran puhunut yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisesta. Itse en kutsuisi tulosta muuksi kuin pakotetuksi tupoksi. Yhteiskuntasopimukseksi se on aivan liian suppea ja tasapainoton.

Oikeassa yhteiskuntasopimuksessa eri osapuolten välille olisi neuvoteltu ja sovittu oikeudenmukainen tasapaino. Jokainen antaa ja jokainen saa. Nythän näin ei ole. Elinkeinoelämän sijoittajat saavat ja työntekijät antavat, erityisesti julkisella sektorilla työskentelevät. Työntekijöillä oli valittavanaan vain huonoja ratkaisuja. Pakkolait tai pakkosopimus, joka on huonoista vaihtoehdoista kaiketi vähiten huonoin. Kiitän SAK:n Lauri Lylyä, joka on sitkeästi pitänyt työntekijöiden puolta ja puolustanut oikeutta neuvotella ja sopia asioista. Sopiminen on aina ay-liikkeen ykkösasia.

Palkkojen ostovoiman alentamisen, lomarahojen pienentämisen, työajan lisäämisen ja työnantajakulujen pienentämisen vastapainoksi oikeassa yhteiskuntasopimuksessa olisi sovittu se, että yritykset sitoutuvat huolehtimaan velvoitteistaan, kuten verojen maksusta Suomeen ja palauttamaan kaikki rahat veroparatiiseista ja kevyemmän verotuksen maista takaisin kotimaahan.

Alhainen kasvu ja työttömyys ovat seurausta elinkeinoelämän investointilakosta. Oikeassa yhteiskuntasopimuksessa vastapainoksi tämä lakko olisi lopetettu ja saatu investoinnit lähtemään liikkeelle ja sovittu stoppi kohtuuttomille osinkojen jaolle ja irtisanomisille. Ei palkansaajien kannattaisi suostua työajan pidennyksiin ja lomarahojen pienentämiseen, jos näistä hyötynä tuleva raha menee vain osinkoina omistajille ja kohti veroparatiiseja.

Oikeassa yhteiskuntasopimuksessa olisi vastapainona näkynyt tuloerojen kaventamisen tavoite esimerkiksi muuttamalla pääomaveroa progressiiviseksi eli isoista tuloista isompi vero ja pienistä tuloista pienempi vero. Näin maan hallitus olisi sitoutunut lyhentämään valtion velkaa ottamalla enemmän rikkailta ja lopettamalla pieni- ja keskituloisten ostovoiman heikentämisen. Suomen velkaantumisen syynä eivät ole liian suuret menot vaan liian pienet tulot. Palkat ja sosiaalietuudet ovat pysyneet samoina tai jopa pienentyneet, mutta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana rikkaiden tulot ja omaisuus ovat lisääntyneet veroalennusten seurauksena.   

Oikeassa yhteiskuntasopimuksessa olisi sovittu vähennettävän Matteus-vaikutusta, joka tarkoittaa etujen kasautumista niille, joilla niitä on jo ennestään. ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.” Matt. 25:29. Tuntuu, että Sipilän hallitus on pikemminkin noudattanut tätä raamatun julman isännän periaatetta erittäin tarkasti.

Oikeassa yhteiskuntasopimuksessa johtajien palkkaukseen olisi haettu kohtuutta. Meillä on liian suuri kuilu johtajien palkoissa verrattuna alimman palkkaluokan työntekijän palkkoihin. Valtion määräysvallassa olevista yhtiöistä räikeimpänä esimerkkinä Posti, joka maksaa johtoryhmälleen yli kaksi miljoonaa euroa, josta toimitusjohtajan osuus on noin 50 000 euroa kuukaudessa postinjakajan saadessa alle 2000 euroa kuukaudessa. Oikeassa yhteiskuntasopimuksessa tällaisista törkeyksistä olisi sovittu luovuttavan ja kohtuullistettu yhtiöiden johtajien palkkoja. Työntekijöiden edustajien mukaan ottaminen yhtiöiden hallituksiin olisi kuulunut myös oikeaan yhteiskuntasopimukseen.

Tämä pakotettu tupo kuvastaa perusporvareiden enemmistöhallituksen oppia siitä, että työllisyys ja talouskasvu syntyisivät työntekijöiden palkkoja laskemalla ja sosiaaliturvaa heikentämällä sekä rikkaiden veroja alentamalla. Onneksi työmarkkinaosapuolet sopivat vaihtoehdon hallituksen pakkolaeille ja paikalliselle sopimiselle. Ne ovat ainoa hyvä puoli. Sopimuksen seuraukset ovat kuitenkin ikävät työntekijöiden näkökulmasta. Neuvottelijat ovat tehneet voitavansa. Äänestäjien apua tarvitaan seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Kuvassa olen oman ammattiliittoni JHL:n toimialajohtaja Päivi Niemi-Laineen kanssa palkansaajajärjestöjen STOP-mielenosoituksessa 18.9.2015 Helsingin rautatientorilla.

Opiskelijat tarvitsevat turvaa - eivät lisähuolta huomisesta

Perjantai 26.2.2016

Hallitus aikoo leikata rajusti opintotukea ja lisätä lainapainotteisuutta. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok) perusteena on lopettaa valtion velkaantuminen mutta hän viis veisaa opiskelijoiden velkaantumisesta. Velkakestävyydessä valtion hartiat ovat leveämmät kuin opiskelijan.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) puolusteli torstain kyselytunnilla asiaa sanomalla, kuinka hänkin aikanaan opiskeli velalla. Paluuta menneisyyteenkö Sipilä porukoineen haluaa? Täystyöllisyyden aikakautena tilanne oli aivan toinen kuin nykyään. Sipilän nuoruusvuosina oli varmaa, että valmistumisen jälkeen saa töitä ja velan pystyy hoitamaan. Nykymaailmassa tutkintotodistus ei enää takaa varmaa työpaikkaa ja vuosia kestävä lainan kerryttäminen on suuri riski. Lainalla opiskelu on uhkapeliä: opiskelijalla on vastuu tuloksesta (valmistuminen), mutta samanaikaisesti hänelle ei ole luvassa mitään työmarkkinoilla. 

Lainapainotteinen opintotuki asettaisi opiskelijat vahvasti eriarvoiseen asemaan. Tällainen muutos veisi Suomea kohti luokkayhteiskuntaa. Sivistys yläluokkaistuisi ja koulutus muuttuisi hyvätuloisten foorumiksi. Opiskelusta tulisi ylellisyyttä, johon kaikilla ei ole mahdollisuutta. Tämän seurauksena voisi käydä niin, ettei opiskelemaan lähdettäisi. On kuitenkin tutkittu, että yksi valmistunut opiskelija tuottaa valtiolle moninkertaisesti hänen kouluttamiseensa kuluneen rahan. Liikemies Sipilänkin pitäisi ymmärtää, että on huonoa ”liiketoimintaa” heikentää opiskelijoiden toimeentulomahdollisuuksia entisestään.

Lainarahalla opiskeleminen aiheuttaa opiskelijalle tarpeetonta stressiä. Erityisesti opintojen takkuillessa tämä voi johtaa opiskelukyvyn menetykseen. ”Entä jos en saakaan tutkintoa valmiiksi?” ”Entä jos alavalinta vain tuntuu väärältä kahden opiskeluvuoden jälkeen?” ”Entä jos en saakaan valmistumisen jälkeen töitä ja minulla on 20 tuhatta euroa velkaa maksettavana?” kysyvät opiskelijat. Ei kovin ruusuinen tulevaisuuden kuva. Asiat eivät aina mene niin kuin suunnittelee. Lisähuoli huomisesta ei helpota opiskelijan arkea. Opintolainaa ei saa, jos on luottorekisteritietoihin merkitty maksuhäiriö. Miten näiden nuorten kouluttautumisen käy, jos opiskeluaikana eläminen perustuu lainanottoon?

Opintoraha hupenee vuokranmaksuun yhä useammalla opiskelijalla. Asumislisä kattaa nykyään enää 57 % asumismenoista. Kattavuus on heikentynyt tasaisesti vuodesta 2005, jolloin asumislisän vuokrakattoa korotettiin viimeksi. Tuolloin asumislisä kattoi 70 % asumismenoista. Lähes joka kuudennella menee asumislisän lisäksi koko opintoraha asumiskustannuksiin.

Pienituloisuus opiskeluaikana vaikeuttaa nuorten harrastusmahdollisuuksia ja terveitä elämäntapoja, kuten terveellisen ruuan syömistä. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan perheen varakkuuden yhteys lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen on Suomessa toiseksi vahvinta kaikista 35 tutkitusta maasta. Heikko taloudellinen tilanne on suorassa yhteydessä liikunnan harrastamisen vähyyteen. Useampi kuin joka kolmas nuorista on jättänyt jonkin harrastuksen aloittamatta rahanpuutteen takia.

”Tulen toimeen siten, että syön kouluruokaa, en tee ostoksia, en uusi vaatteitani, en käytä palveluita enkä paljonkaan harrasta mitään.” -opiskelija

”Köyhä opiskelija ei saa sairastua, hänen polkupyöränsä ei saa hajota saati tulla varastetuksi eikä tietokone mennä rikki. Häntä ei ylipäänsä saa kohdata epäonni, sillä vararahaa ei ole.” -opiskelija

Monella pienituloisella tai yksinhuoltajaperheellä ei ole mahdollisuutta auttaa opiskelevaa lastaan. Vuoden 2015 Nuorisobarometrissa selvitettiin vanhemmilta saatua apua. Eniten yleistyneitä vanhempien taloudellisen tuen muotoja ovat ruoan ja vaatteiden ostaminen sekä puhelinlaskujen maksaminen. Kaikista lapsuudenkodista pois muuttaneista alle 30-vuotiaista nuorista 28 prosenttia sanoo vanhempien ostaneen ruokaa ja 19 prosenttia vaatteita viimeisten kuuden kuukauden aikana. Vanhempien apuun turvaudutaan vasta pahassa pulassa ja sitä ennen on saattanut tulla jo maksamattomia laskuja, kulutusluottoja ja maksuhäiriömerkintöjä.

"Loppukuusta kaupan kassalla poistetaan yksi kerrallaan jo kassan läpi laitettuja tuotteita kunnes tilillä olevat viimeiset eurot riittävät. Makaroonipussi  ja tarjoustarralla varustettu leipäpakkaus ovat tärkeitä, mieluummin sitä luopuu vessapaperista. Aina sitä voi käydä julkisessa vessassa, kun sellainen osuu reitille ja kyllähän kotona on bideesuihku." -opiskelija

Opiskelijoiden rahanpuute lisää yksinäisyyttä, joka on eniten suomalaisten hyvinvointia alentava tekijä. Ilman rahaa et voi lähteä kavereiden kanssa konsertteihin, elokuviin, ravintolaan, ostoksille tai edes kahville. Nuorisobarometrin mukaan kaikkiaan 17 prosenttia nuorista on ainakin joskus joutunut rahanpuutteen takia jättämään tapaamatta ystäviään. Näistä nuorista enemmistö kokee yksinäisyyttä. Nuoret, jotka ovat rahanpuutteen takia joutuneet lopettamaan harrastuksen tai jättämään sen kokonaan aloittamatta, tapaavat ystäviään selvästi muita harvemmin. Myös yksinäisyyden kokemukset ovat heillä selvästi tavallisempia. Harrastuksissa ei ole kyse vain vapaa-ajan tekemisestä, vaan niiden vaikutukset nuorten elämään ovat kokonaisvaltaisia.

”Köyhyys sulkee opiskelijan pois sosiaalisesta elämästä: Ei voi lähteä kahville opiskelukavereiden kanssa luentojen päätteeksi, kun tietää että kahvikuppeihin käytetty summa kostautuu loppukuusta kurisevana vatsana. Vaikka eihän ne ole enää pitkään aikaan edes kysyneet mukaan." -opiskelija

Mielestäni jokaisella suomalaisella nuorella on oltava vapaus ponnistaa täyteen potentiaaliinsa varallisuudesta ja perhetaustasta riippumatta. Koulutuksesta ja opintotuesta leikkaaminen on väärin ja aiottujen heikennysten tilalle on löydyttävä toinen tie.

Jokaisella on oikeus turvalliseen Suomeen

Perjantai 12.2.2016

Kansalaisten turvattomuuden tunne on kasvanut. Tammikuussa julkaistiin Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tekemä kysely, jonka tulokset esiteltiin ennen joulua puolustusvaliokunnassa. Tulos on nyt historiansa synkin. Vuoden 2015 tutkimuksessa kaksi kolmasosaa kokee turvattomuutta tulevaisuuden suhteen ja tämä on ensimmäinen kerta 25 vuoteen, kun turvattomuutta koetaan näin laajasti. Pidän tätä kehitystä erittäin huonona. Suurimmat kansalaisten huolet ovat työllisyystilanne Suomessa, kansainvälinen terrorismi ja Euroopan talouden näkymät.

Vaikka puolustusvaliokunnassa keskitytään ns. kovaan turvallisuuteen, ei ole syytä unohtaa laaja-alaista turvallisuutta, johon kuuluu perinteisen turvallisuuspolitiikan lisäksi niin taloudellinen kuin myös sosiaalinen ulottuvuus. Kansallinen turvallisuus pohjautuu ennen kaikkea vakaalle yhteiskuntajärjestykselle ja demokratian kunnioittamiselle sekä laadukkaille ja tasa-arvoisille peruspalveluille.  

Kansalaisten kokema turvallisuudentunne muodostuu valtion ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden lisäksi lukuisista yhteiskunnallisista, taloudellisista sekä ympäristöä ja kansalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia koskevista asioista.

Maan hallituksen pitäisi ottaa opikseen kyselyn tuloksista. Lapsiperheiden toimeentulon heikentäminen ja palveluista leikkaaminen lisäävät turvattomuutta ja heikentävät lasten oikeuksia. Säästöjen kohteeksi on laitettu jo ennestään pienituloiset ihmiset. Köyhyysrajan alapuolella elävien eläkeläisten, työttömien ja työssäkäyvien köyhien määrä kasvaa. Tämä on väärin!

Hallituksen virheellinen talouspolitiikka luo turvattomuutta – Suomi ei nouse leikkaamalla

Sipilän hallitus talouspolitiikan kovalla leikkauslinjallaan ja työmarkkinoiden epäsovun lietsomisella on heikentänyt kansalaisten turvallisuudentunnetta. Nyt tarvitaan aivan toisenlaista johtajuutta, joka tuo turvallisuutta kansalle ja rauhaa työpaikoille. Työn ja palkan tuoma arjen turvallisuus on keskeinen tekijä ihmisten elämässä. Valtion tehtävä on epävakauden ja työttömyyden korjaaminen, ei niiden syventäminen.

Turvattomuuden tunne on ihmiselle aina varsin henkilökohtainen. Siitä huolimatta kansanedustajilta ja ministereiltä pitää odottaa ratkaisuja, joilla vähennetään yleisiä turvallisuusriskejä. Esimerkiksi työttömyyden hoito on asia, johon voidaan Suomen omilla päätöksillä vaikuttaa.

Yhteiskunnan palvelut ja rakenteet tulee olla riittävällä tasolla ja toimivia. Esimerkiksi järjestäytyneen rikollisuuden, harmaan talouden, laittoman maahanmuuton, terroritekojen, suuronnettomuuksien ja ekologisten katastrofien tutkintaa, ehkäisyä ja torjuntaa tulee arvioida kriittisesti ja kehittää entisestään.

Jokaisella ihmisellä on oikeus turvalliseen kotimaahansa. Tahdon Suomen olevan maailman turvallisin maa, jossa ihmiset kokevat yhteiskunnan yhdenvertaisena ja oikeudenmukaisena ja voivat nauttia oikeusjärjestelmän takaamista oikeuksista ja vapauksista ilman pelkoa tai turvattomuutta.

Julkiset hankinnat luomaan työpaikkoja ja verotuloja

Torstai 11.2.2016

Valtion ja kuntien tehtävä on epävakauden ja työttömyyden korjaaminen, ei niiden syventäminen. Julkisten toimijoiden on näytettävä mallia, että hankinnoilla vahvistetaan aluetaloutta. Suomen kansallinen etu on työpaikat ja verotulot Suomessa.

Eduskunnan puolustusvaliokunnassa keskustellaan paljon materiaalihankinnoista. Mielestäni Suomen tulee toimia materiaalinvalmistuksessa mahdollisimman omavaraisesti ja tukea kotimaista puolustusteollisuutta. Vuonna 2011 ala työllisti 8000 suomalaista. Huoltovarmuuden nimissä olemassa olevaa teollisuutta voidaan hyödyntää ja oman maan teollisuutta tukea. Puolustusvoimat voi solmia kotimaisten kumppanien kanssa pitkiä sopimuksia, ja valtio voi tukea teollisuutta luoden pitkän aikavälin työpaikkoja maanpuolustuksen ollessa merkittävässä asemassa myös tulevaisuudessa. Kehittyvä teknologia ja luotettava ja eettinen valmistaja ovat brändejä, joilla Suomi voisi tuottaa puolustusmateriaalia myös vientiin, muistaen kuitenkin kaupankäynnin eettiset rajoitteet.

Mikkelin kaupunki hankkii käyttöönsä palveluita ja tavaroita noin 100 miljoonalla eurolla vuodessa. Ei ole yhdentekevää, kuinka paljon ostetaan Mikkelissä tai lähiseudulla toimivilta yrityksiltä ja miten varmistetaan, että yritykset työllistävät paikkakunnan ihmisiä. On kysymys vaikutuksiltaan useista sadoista työpaikoista. Mikkeli on selvästi jäljessä muista suurimmista kaupungeista hankintojen kohdentamisessa alueen yrityksiin. Uudet hankintasäännöt ja lainsäädäntö mahdollistavat tilanteen korjaamisen.

Viime vuoden lopulla Mikkelissä herätti julkista huomiota kaksi kilpailutusta: koulukuljetukset ja Myllysiilokorttelin rakennusoikeuden myynti. Koulukuljetuksissa valintakriteerinä olleen pelkän hinnan seurauksena osan kuljetuksista sai yritys, joka toimii Espoosta käsin. Halvin ei ole ollut paras laadultaan. En myöskään hyväksy työntekijöiden palkkojen polkemista ja kaupungin tukea tällaisille yrityksille. Asiat pitää olla kunnossa.

Myllysiilon kahdesta jätetystä tarjouksesta halvempi voitti ja kaupunki menetti noin 350 000 euroa. Tarjous ratkesi laatukriteereillä. Kaupunki menetti suuren summan rahaa harkinnanvaraisten laatupisteiden perusteella.

Ristiriita on selvä. Kun toisessa lasten turvalliseen koulunkäyntiin kohdistetussa palvelussa ratkaisijana oli vain hinta, niin rakennusoikeuden myynnissä selkeän hintaeron vaikutus kumoutui tarjoajien itsensä ilmoittamien talous- ja referenssitekijöiden pisteillä.

Sosialidemokraattien valtuustoryhmä jätti Mikkelin kaupunginhallitukselle kirjallisen kysymyksen hankintasäännön ohjauksesta ja valvonnasta. Mielestämme kaupunkikonsernissa tulee noudattaa hyväksyttyjä hankintaperiaatteita ja hankintakriteereitä. Erityishuomiota demariryhmä haluaa kohdistaa palvelujen kohteena olevien ihmisten palvelujen laatuun sekä palveluja tuottavien yritysten työntekijöiden kohteluun sekä aluetaloudellisten vaikutusten ja kaupungin verotulojen suotuisaan kehitykseen.

Koulutus toimii suojaavana tekijänä

Maanantai 1.2.2016

Viime viikolla julkistettin vuoden 2015 nuorisobarometrin tulokset. Nuorisobarometri on vuodesta 1994 lähtien vuosittain toteutettu 15–29-vuotiaiden Suomessa asuvien nuorten arvoja ja asenteita tutkiva kyselytutkimus. Vuoden 2015 Nuorisobarometrin  teemana on arjenhallinta, jossa taloudelliset, sosiaaliset ja käytännön arkeen liittyvät asiat liittyvät vahvasti toisiinsa. Selvää on, että lapsuudenkodista saadut eväät tukevat arjesta selviytymistä, mikä puolestaan vaikuttaa elämässä pärjäämiseen.

Hyvä asia on, että harrastaminen näyttää yleistyvän. Nyt 87 prosenttia nuorista sanoo harrastavansa jotain, kun vuoden 2012 kyselyssä osuus oli 83 prosenttia. 

Ne nuoret, jotka ovat rahanpuutteen takia joutuneet lopettamaan harrastuksen tai jättämään sen kokonaan aloittamatta, tapaavat ystäviään selvästi muita harvemmin.

Hyvin toimeentulevat nuoret tapaavat ystäviään useammin, kokevat vähemmän yksinäisyyttä ja harrastavat useammin liikuntaa. Taloudellinen tilanne selittää merkitsevästi tyytyväisyyttä niin vapaa-aikaan, ihmissuhteisiin kuin elämään kokonaisuutenakin.

Koulutus antaa ihmiselle vapautta

Taloudellisen huono-osaisuuden ylisukupolvisuus näkyy siten, että ne, joilla on kokemuksia perheen taloudellisista ongelmista peruskouluiässä, arvioivat oman kotitaloutensa selvästi muita useammin heikosti toimeentulevaksi. Lapsuudenperheen taloudellisten ongelmien periytyminen koskee lähinnä niitä nuoria, joiden oma koulutusura jää lyhyeksi. Hyvä koulutus toimii siis nuoria suojaavana tekijänä. Tutkimustulokset vahvistavat sen, että kouluttautumalla nuoret antavat itselleen valinnanmahdollisuuksia elämäänsä.

Mutta mitä tekeekään Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus?!

Se leikkaa varhaiskasvatuksesta, peruskoulusta, 2. asteelta ja korkea-asteelta sekä heikentää opiskelijoiden opintotukea. Ja kaiken kukkuraksi hallitus romuttaa nuorisotakuun, joka auttoi tuhansia nuoria kiinni työhön tai opiskeluun. Sipilää ei hetkauta se, että jo ennestään Suomessa on noin 600 000 aikuista, joilla on vaikeuksia lukemisessa ja laskemisessa ja osalle heistä työllistyminen on vaikeaa.

Leikkausten vuoksi ryhmäkoot uhkaavat paisua ja oppilaiden yksilölliseen auttamiseen ei jää opettajilla aikaa. Opettajia ja tutkijoita irtisanotaan, lähiopetus ja koulutuspaikat vähenevät. Opiskelijat jätetään oman onnensa nojaan ikään kuin he pystyisivät oppimaan ilman opettajan ohjausta ja opastusta. Ja miten käy niille nuorille, jotka eivät saa opiskelupaikkaa? Hallitus ei tarjoa myönteisiä tulevaisuudennäkymiä, jotka olisivat tärkeitä nuorten elämäntyytyväisyydelle.

Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus rapauttaa suomalaisen yhteiskunnan peruskivijalkaa – osaamista, ammattitaitoa ja tutkimusta sekä kiihdyttää aivovuotoa Suomesta. Yliopistojen irtisanotut nerot imetään muiden maiden yliopistoihin, kun kotimaa ei anna työtä. Miten ihmeessä saadaan vienti vetämään, jos Suomesta karkotetaan osaaminen kehittää myytävää?

On annettava ihmisille toivoa, että leikkaukset eivät ole lopullisia. Nyt SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton tulisi yhdessä ilmoittaa aikeistaan kumota seuraavan hallituksen toimin koulutusleikkaukset, kuten muutkin ihmisten tulevaisuuden uskoa heikentävät  SSS-hallituksen päätökset.

Suomeen turvallisuustalkoot

Sunnuntai 10.1.2016

Pidän erittäin huonona sitä, jos suomalaisten turvallisuudentunne heikkenee. Tarvitsemme Suomeen turvallisuustalkoot, jotta jokainen voi kokea arkiympäristönsä turvalliseksi. Pidän kuitenkin vieraana ja pelottavana sitä, että meillä valvoisi kaduilla ja asuinalueillamme  yleistä järjestystä joku muu kuin julkinen valta. Kansalaisten oma-aloitteinen katupartiointi voi johtaa siihen, että turvattomuus lisääntyy viitaten viime päivien uutisointiin äärioikeistolaisten miesryhmien partioinneista.

Valtion tulee laittaa enemmän määrärahoja poliisien palkkaamiseksi. Kansalaisten turvallisuuden tunnetta on vahvistettava ja vaikutukset rikollisuuteen otettava huomioon kaikessa julkisessa päätöksenteossa. Toivon yhtenäisiä linjauksia maan hallitukselta ja ylimmältä virkamiesjohdolta.

Myös huumepoliisien resursseja pitää parantaa, jotta nuorten huumausaineiden käyttöön puututaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Huumausainerikollisuuden sekä siihen liittyvän oheisrikollisuuden ja muiden sosiaalisten ongelmien vähentämiseksi eivät pelkät palopuheet riitä.

Suomen ongelma on runsas väkivalta. Sen vähentämiseksi tarvitaan erityisohjelma, joka kattaisi nuorisoväkivallan, perheväkivallan sekä raiskaukset. Rikollisuuden ehkäisy on aina parempi kuin rikosten toteutuminen. Poliisin läsnäoloa kansalaisten arjessa on lisättävä ja parannettava järjestyshäiriö- ja rikostapausten selvittämistä. Paikallistasolla turvallisuustalkoissa tulee olla mukana poliisin lisäksi kunnat, työpaikat, kirkko ja kansalaisjärjestöt.

Katupartiointi uuden vuoden aattona ja koulujen päättäjäisinä nuorisotyöntekijöiden, vapaaehtoisten ja vanhempien kanssa yhteistyössä on mielestäni hyvää ja ennaltaehkäisevää toimintaa. Siihen on luotettu, kun järjestäjänä on ollut kunta. Vapaaehtoisia koulutetaan ja on yhteiset säännöt ja sopimukset toimintatavoista.

Suomalaisten turvallisuusodotukset ovat kasvaneet ja viranomaisten odotetaan toimivan. Itäisessä Suomessa pitkät välimatkat ja poliisien vähyys tekevät sen, että kansalaiset eivät viitsi enää edes ilmoittaa rikoksista, kun poliisilla menee useita tunteja saapua paikalle. Tästä on seurauksena se, että Helsingissä poliisiylijohto katsoo tilastoista rikollisuuden vähentyneen ja vähentää poliiseja entisestään.

Itä-Suomeen saataisiin välittömästi palkattua kuusi poliisia, kun palautetaan Mikkeliin oikeuslääketieteellisten kuolinsyiden selvittäminen. On lopetettava älytön keskittäminen. Valtion vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee ja Kuopioon keskittämisen myötä sosiaali- ja terveysministeriö aiheuttaa Itä-Suomen poliisille 300 000 euron ylimääräiset vuosikustannukset, jotka heidän pitää ottaa omista toimintamenoistaan.

Vahvan on tuettava heikompaa - Näin minusta tuli demari

Keskiviikko 6.1.2016

Lisäksi tein katutyötä katolisen kirkon työntekijöiden kanssa Los Angelesin Skid Rown alueella, joka on yksi suurimmista köyhien asuinalueista Yhdysvalloissa. Ränsistyneistä kerrostaloista leviää kuvottava haju. Jalkakäytävät ovat täynnä vieri vieressä istuvia miehiä, naisia, lapsia, vanhuksia ja vammaisia ihmisiä alustanaan muovipressu tai pahvinpalanen sekä vieressään kaupan pihalta varastetut ostoskärrit, joissa ihmisten vähäinen omaisuus on mukana. Huumejengiläiset tarkkailivat meitä mustista maastureistaan.

Alue sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Hollywood Boulevardin ja Beverly Hillsin loistosta. Kävin sielläkin ja huomasin, kuinka varakkaat joutuvat aitaamaan asuinalueitaan, ja vartijat kiertävät taloja yötä päivää estääkseen köyhiä ryöväämästä rikkaiden jääkaappeja.

Myös sikäläinen koulujärjestelmä tuli tutuksi. Kuumia työmaaparakkeja hiekkakentällä ja lounaaksi lapset saivat ostaa ranskalaisia. Opetuksen tasoero oli kuin yöllä ja päivällä suomalaiseen verrattuna.

Ronski miehinen kulttuuri näyttäytyy Kaliforniassa perheväkivaltana. Turvakodit ovat salaisissa paikoissa, jotta niihin ei tunkeuduta aseiden kanssa. Edelleenkin minulla on tallessa hätäpuhelun äänite, jossa lapsi soittaa hätäkeskukseen saadakseen apua äidilleen, jota isä pahoinpitelee. Sitä ei pysty kuuntelemaan saamatta sydänoireita.

Päätin, että tulen tekemään kaikkeni sen eteen, että Suomi ei muutu amerikkalaiseksi ”pelastukoon ken voi” -yhteiskunnaksi. Tultuani takaisin Suomeen luin joululomalla kaikkien puolueiden periaateohjelmat. Tammikuussa 2000 marssin SDP:n Etelä-Savon piiritoimistoon ja hämmästytin työntekijät. En halunnut tarjottuja esitteitä, sanoin vain, että olen valmis laittamaan nimen paperiin saman tien. Ex-toiminnanjohtaja Voitto Lyytikäisen ja minun ystävyys on jatkunut siitä saakka. Tämä 16 vuoden matka on ollut mieluisa ja opettavainen, ja mikä parasta, sitä ei ole tarvinnut tehdä yksin vaan yhdessä ihmisten kanssa.

Ajattelussani on vahvistunut se, että Suomen suurin sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuuden uhka on eriarvoisuuden kasvu. Meidän tulee estää ihmisten jakaantuminen hyvä- ja huono-osaisiin sekä sisäisesti omien kansalaistemme keskuudessa että rajojemme ulkona muualla maailmassa. Toivon menettäminen aiheuttaa epätoivoisia tekoja. Hyvinvoivan enemmistön katsetta on saatava käännettyä heikompien suuntaan. On opittava paremmin ymmärtämään, miten toistuvat kolhut ja pitkään jatkunut työttömyys ja köyhyys ihmiseen vaikuttavat.

Yrittäkäämme katsoa myönteisesti huomiseen ja luottaa elämään, toivoon ja tulevaisuuteen. Haudataan mennyttä ja luodaan uutta tänä vuonna. Armollista ja lempeää vuotta 2016!

Tämän henkisiä lakeja toivon myös nykyiseltä hallitukselta - Tärkeät pykälät astuvat voimaan

Keskiviikko 30.12.2015

Edellisen hallituksen hyväksymä uusi sosiaalihuoltolaki tuli pääosin voimaan viime huhtikuussa. Henkilökunnan ilmoitusvelvollisuutta koskevat pykälät astuvat voimaan uuden vuoden alusta. Näillä parannetaan sosiaalihuollon asiakkaiden hoitoa, hoivaa ja huolenpitoa ja tervehdin ilolla lainsuojaa palvelupuutteiden esillenostamiselle.

Kaikki vanhusten ja vammaisten palvelut ja tukitoimet kuten kotihoito, asumispalvelut, laitospalvelut, liikkumista tukevat palvelut ja omaishoidon tuki ovat sosiaalipalveluja ja laki koskettaa näissä toimivaa henkilöstöä. Sosiaalityö, toimeentulotuki, mielenterveys- ja päihdetyö, lastensuojelu ja muu perhetyö kuuluvat myös lain piiriin.

Vuoden alusta voimaan tuleva laki velvoittaa työntekijän ilmoittamaan viipymättä, jos hän huomaa tehtävissään asiakkaaseen kohdistuvia epäkohtia tai ilmeisiä epäkohdan uhkia. Ilmoitusvelvollisuus koskee sekä julkisen että yksityisen puolen työntekijöitä. Ilmoitus voidaan tehdä salassapitosäännösten estämättä.

Esimies vastaa siitä, että jokainen työntekijä on koulutettu ja tietoinen ilmoitusvelvollisuuskäytännöistä: Kenelle ilmoitetaan ja miten asia etenee ja viipymättä korjataan. Ilmoituksen tehneeseen henkilöön ei lain mukaan saa kohdistaa mitään kielteisiä vastatoimia ilmoituksen seurauksena.
 
Ilmoitettavilla epäkohdilla tarkoitetaan esimerkiksi vanhustenhoidon asiakasturvallisuudessa ilmeneviä puutteita tai fyysistä, psyykkistä tai lääkkeillä aiheutettua kaltoin kohtelua. Tai jos asiakkaille puhutaan epäkunnioittavasti ja loukkaavasti.

On tärkeää tehdä ilmoitus, jos liian vähäisestä henkilökunnan määrästä johtuen vanhus jää heitteille ja hoitamatta tai asiakkaan saamassa perushoivassa ja hoidossa on vakavia puutteita, kuten hän jää vaille ruokaa, juomaa, lämpöä ja virikkeitä.

Lain tavoitteena on laadukas hoito asiakkaille. Tämän henkisiä lakeja toivon myös nykyiseltä hallitukselta. Pieni ihminen ykkösenä, toivon vuodelta 2016.

Tule valkea Joulu

Keskiviikko 16.12.2015

Lumi sataa hiljalleen, peittää mustan maan. Kaikkeen hyvään uudelleen, saa joulu uskomaan. Vuodet eivät ole veljiä keskenään mutta kyllä se vain tuntuu sille, että lapsuuden joulut olivat valkeampia kuin nykyään. Ihmisen toiminta on vaikuttanut ilmastoon. Ilmakehä ja valtameret ovat lämmenneet, lumi ja jää on vähentynyt, merenpinta on kohonnut ja kasvihuonekaasujen määrä on lisääntynyt.  

Ilmastohäiriöiden suurin syy on hiilen, öljyn ja kaasun käyttö polttoaineina. Ilmastokaaos voidaan välttää vain, jos suurin osa maailman fossiilisten polttoaineiden varannoista pysyy maan alla. Haasteena on saada kaikki hyväksymään tämä. Jos emme vähennä kasvihuonekaasupäästöjä ja siirry ripeästi uusiutuvaan energiaan, altistumme todennäköisemmin sään ääri-ilmiöille, kuten kuivuudelle, hurrikaaneille, myrskyille ja tulville. Jos Grönlannin jäätiköt sulavat nopeasti, muuttuu veden kierto valtamerissä ja pohjoisen ikirouta sulaa, jonka seurauksena hiilidioksidia vapautuu massiivisesti ilmakehään.

Maapallon ilmaston häiriintyminen vahingoittaa ja ajaa pakosalle kymmeniä miljoonia ihmisiä, ruokkii epäoikeudenmukaisuutta ja lietsoo geopoliittisia jännitteitä. Demokratian ja ihmisoikeuksien saavutukset voivat raueta tyhjiin.

Esimerkiksi vuosina 2006-2011 Syyriassa oli historian pisin kuiva jakso ja suuret satomenetykset. Vesivaranto väheni puoleen. Maan 22 miljoonasta asukkaasta 1,5 miljoonan elämä vaikeutui aavikoitumisen seurauksena ja aiheutti viljelijöiden ja karjankasvattajien massamuuton kaupunkeihin. Lisäksi v. 2003 tapahtui USA:n miehitys ja irakilaispakolaisten tulva Syyriaan. Taloudellisten, yhteiskunnallisten, ilmastollisten ja ympäristöllisten muutosten yhdistelmä on syövyttänyt kansalaisten ja hallituksen yhteiskuntarauhan. Terroristien ilmaantuminen Syyriaan on joidenkin arvioiden mukaan osittain kuivuuden syytä.

Viime viikolla Pariisin ilmastokokouksessa lähes 200 valtiota näytti, että ne ovat sitoutuneita ilmastotavoitteisiin. Kaikki maat ovat jatkossa velvoitettuja suunnittelemaan ja toteuttamaan kunnianhimoisia päästövähennyksiä. Energiatuotannon päästöjen pitäisi Suomessakin olla nollatasolla 35 vuoden päästä.

Pariisin sopimus on selkeä viesti kaikille maille ja yrityksille, että tulevaisuus ei ole suuripäästöisissä energialähteissä, kuten hiilessä ja öljyssä. Suomessa on mahdollisuuksia hyötyä Pariisin sopimuksesta investoimalla uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen ja tuotantoon. Koulutusleikkaukset tulisi nyt nopeasti perua. Malmi, jota Suomessa tulee louhia, on ihmisten pään sisällä. Nyt tarvitaan keksintöjä!

***

Toivon sydämestäni, että joulun sanoma rauhasta ja rakkaudesta voi vielä todeksi herätä, toinen toisistamme välittämisen ja vastuullisuuden yhteen kerätä.

Toivotan kaikille lukijoille sydämellistä ja siunattua Joulua sekä hyvää Uutta Vuotta! Tuokoon vuosi 2016 mukanaan suunnan parempaan.

Sen minkä lapsilta leikkaat, elämältä leikkaat!

Perjantai 27.11.2015

Juha Sipilän (kesk) hallitus esittää, että lapsilisälain indeksisidonnaisuus kumotaan. Näin ollen lapsilisien indeksitarkistuksia ei jatkossa toteutettaisi. Jos hinnat nousevat, niin lapsilisät eivät nouse.  

Hallitus leikkaa tällä tavalla 64 miljoonaa euroa lapsilta vuosina 2016-2019. Lapsilisän ostovoiman heikennys lisää osaltaan lapsiperheiden köyhyyttä. Pieni- ja keskituloisilla vanhemmilla on entistä huonommat lähtökohdat turvata lapsen hyvinvointia ja kehitystä.  

Tämä on todella surullista ja poukkoilevaa politiikkaa, sillä nyt kumotaan päätös, joka on ollut voimassa vasta viisi vuotta. Lapsilisien taso on päässyt laskemaan ja indeksiin sitominen oli edistysaskel sen saamiseksi vastaamaan nykyistä hintatasoa. Parannukset perusturvassa vähentävät lapsiperheiden riippuvuutta toimeentulotuesta.

Hallitus itsekin esityksessään toteaa, että indeksisidonnaisuuden poisto lisää toimeentulotukiasiakkaita. Toimeentulotukimenojen lisäyksen arvioidaan olevan miljoonia. Valtio ja kunnat rahoittavat perustoimeentulotuen menot yhtä suurin osuuksin. Eli valtio laittaa kunnat maksajiksi, vaikka sillä itsellään on leveämmät hartiat kantaa taloudellista vastuuta.

Vielä huhtikuussa 2014 Keskustalla ja Perussuomalaisilla oli toinen ääni kellossa, kun he jättivät silloiselle hallitukselle välikysymyksen lapsilisistä. He olivat silloin sitä mieltä, että: ”Päätös leikata lapsilisiä on selkeä arvovalinta, joka kasvattaa inhimillistä hätää etenkin perheissä, joiden talous on tiukalla työttömyyden, sairauden tai muiden ongelmien vuoksi. Suurimpia kärsijöitä ovat näiden perheiden lapset.” Näin se jakku kääntyi tässäkin asiassa.

En hyväksynyt lapsilisien leikkaamista vuonna 2014, enkä hyväksy niiden heikennyksiä nytkään. Viime vuonna silloisen valtiovarainministeri Antti Rinteen (sd) vaatimuksesta lapsilisäleikkaukset hyvitettiin pieni- ja keskituloisille verotuksen lapsivähennyksellä. Nyt hallitus ei aio jatkaa enää lapsivähennystäkään. Verotuksen lapsivähennyksen poistuminen vuoden 2017 jälkeen pienentää lapsiperheiden tuloja.

Näiden lisäksi hallitus kohdistaa leikkauksiaan lapsiperheille monelta suunnalta. Esimerkiksi vanhempainpäivärahan ja lomakarttuman leikkaukset, päivähoitomaksujen ja pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan maksujen korotus, lasten subjektiivisen päivähoidon rajoittaminen, päivähoidon ryhmäkokojen nostaminen, esiopetuksen hoidon muuttaminen kerhotoiminnaksi, yleisen asumistuen heikennys, työllisyystoimenpiteiden heikennykset ja suunnitellut heikennykset työehtoihin sekä asumiskustannusten nousu vaikuttavat monin tavoin lapsiperheiden arkeen ja lisäävät lasten välistä eriarvoisuutta. 

Työttömien lapsilla ei tule olemaan jatkossa oikeutta saada päiväkodissa edes lämmintä ruokaa! Tämä on aivan järkyttävä arvovalinta hallitukselta. Työttömyys on jo itsessään erittäin suuri vaikeus perheessä. Nyt hallitus rankaisee perheen työttömyydestä myös lasta.

Hallitus ihannoi monessa asiassa Saksaa. Lapsilisät Saksassa ovat tuplasti suuremmat kuin Suomessa ja ovat siellä myös nousussa. Toivoisin tässä asiassa otettavan oppia Saksasta.

Lapsiperheiden toimeentulon heikentäminen ja palveluista leikkaaminen vaarantavat lasten oikeuksien toteutumisen, erityisesti pienituloisten, monilapsisten ja pienten lasten perheiden sekä yksihuoltajaperheiden kohdalla. Sen minkä lapsilta leikkaat, elämältä leikkaat!

Eivätkö hallituspuolueet ymmärrä, että kun lapsiperheistä pidetään huolta, niin kansakuntamme pärjää tulevaisuudessakin?

Köyhyys satuttaa lasta

Perjantai 20.11.2015

Tänään vietetään Lapsen oikeuksien päivää. Kansallisena teemana on lapsiperheiden köyhyys. Teema on ajankohtainen, sillä Sipilän, Soinin ja Stubbin säästöjen kohteena ovat jo ennestään köyhyydessä elävät lapsiperheet.

Yli 100 000 Suomessa asuvaa lasta elää pienituloisissa kotitalouksissa. Se on suurinta yksinhuoltajaperheissä ja monilapsisissa perheissä. OECD:n tutkimukset osoittavat, että Suomessa lapsiperheiden köyhyys on kasvanut vuosien 1990 ja 2008 välillä, kun se samaan aikaan on vähentynyt useissa kehittyneissä valtioissa. Myös köyhyysrajan alapuolella elävien työssäkäyvien määrä lisääntyy. Työssäkäyviä köyhiä on Suomessa arviolta yli puoli miljoonaa. Kasvu johtuu pätkä- ja vuokratöiden yleistymisestä.

Perheillä, joissa on työttömyyttä tai eletään yhden pienituloisen (esim. hoitoalalla työskentelevän) mahdollisesti vain pätkätöitä saavan aikuisen tuloilla, ei ole mahdollisuutta säästää, vaan kaikki tulot menevät kulutukseen. On kohtuutonta ajaa vanhemmat tilanteeseen, jossa he joutuvat viranomaisten arvioitaviksi kuukausittain toimeentulotukea hakiessa.

Väestöliiton laskelman mukaan kaavaillut leikkaukset tarkoittaisivat keskimäärin 370 €:n leikkausta käytettävissä oleviin tuloihin kaksilapsisessa yhden huoltajan perheessä.

Lapsiperheiden köyhyyttä ei tule siis vähätellä, sillä köyhyys vaikuttaa kielteisesti lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Köyhyys aiheuttaa ulkopuolisuuden kokemuksia ja häpeää sekä lisää mielenterveysongelmia. Köyhyydessä elävät lapset ja nuoret kokevat eniten osattomuutta ja syrjäytymistä.

Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus ei piittaa lapsiköyhyydestä, vaan monet etuusleikkaukset ja maksukorotukset kohdistuvat suoraan pienituloisten perheiden arkeen. Pienituloisille perheille jokainen lisäeuro on tärkeä. Viime hallituskaudella Antti Rinteen vaatimuksesta lapsilisäleikkaukset kompensoitiin pienituloisille verotuksen lapsivähennyksellä. Nyt hallitus aikoo lakkauttaa lapsilisän indeksisidonnaisuuden, eikä esitä mitään korvaavaa järjestelmää vuonna 2018 poistuvalle lapsivähennykselle.

Hallitus kohdistaa leikkauksiaan lapsiperheille monelta suunnalta. Esimerkiksi vanhempainpäivärahan ja lomakarttuman leikkaukset, päivähoitomaksujen ja aamu- ja iltapäivätoiminnan maksujen korotus, lasten subjektiivisen päivähoidon rajoittaminen, päivähoidon ryhmäkokojen nostaminen, esiopetuksen hoidon muuttaminen kerhotoiminnaksi, lapsilisän indeksisidonnaisuuden lakkauttaminen, yleisen asumistuen heikennys, työllisyystoimenpiteiden heikennykset ja suunnitellut heikennykset työehtoihin sekä asumiskustannusten nousu vaikuttavat monin tavoin lapsiperheiden arkeen ja lisäävät myös lasten välistä eriarvoisuutta. Näitä heikennyksiä ei ole SDP:n vaihtoehtobudjetissa. Jos me olisimme pääministeripuolue, ei tällaisia heikennyksiä olisi tulossa.

Lapsen päivähoito-oikeuden täysin tuomittava rajaaminen vanhempien työttömyyden vuoksi ajaa monet perheet hyvin ahtaalle. Työttömien lapsilla ei tule olemaan jatkossa oikeutta saada päiväkodissa edes lämmintä ruokaa! Järkyttävä arvovalinta maan hallitukselta.

Hallituksen talouspolitiikan iso virhe on, ettei siinä panosteta työllisyyden edistämiseen tässä ja nyt. Työllisyys ja uudet työpaikat vähentävät parhaiten lapsiperheiden köyhyyttä ja ovat kasvun ja kilpailukyvyn edellytys ja nämä toimet hallitus laiminlyö. Hallitus ei tarjoa mitään välittömiä keinoja työllisyyden pikaiseksi parantamiseksi. Sen sijaan hallitus uskoo, että vastaus tähän on vuonna 2017 voimaantulevat palkkoja leikkaavat pakkolait. Näin ollen hallitus pakastaa Suomen kasvun eväät koko ensi vuodelle.

Hallituksen toimenpiteet SDP:n ja monien muiden asiantuntijoiden mukaan lisäävät lasten välistä eriarvoisuutta ja heikentävät näin jokaisen lapsen mahdollisuutta kasvaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ilmapiirissä.

Allekirjoita: vetoomus paremman lapsuuden puolesta!

Postin johto varmaan repii hiuksiaan

Torstai 19.11.2015

Postin hallintoneuvoston jäsenenä myötätuntoiset ajatukseni ovat Postin työntekijöiden puolella. Postin johto varmaan repii hiuksiaan, kun nyt joutuivatkin poistamaan vuokratyöntekijät työpaikoilta lakon ajaksi. Kansainvälisen käytännön mukaan laillisen työtaistelun aikana ei saa käyttää vuokratyövoimaa, elleivät riidan osapuolet suhtaudu siihen myönteisesti. On aivan oikein, että Postin johdon suunnittelema juttu kuivui kasaan. Kaikki oli rakennettu sille, että vuokraväki hoitaa työt lakon aikana.

Postin johdon viljelemää propagandaa jäykistä työehtosopimuksista ei pidä niellä. Työvuoroja voi nyt suunnitella 5-9 tunnin mittaisiksi. Aikanaan kun tuo jousto tuli sopimuksiin, niin sanottiin, että työvuorot on helppo tehdä, koska etukäteen tiedetään suurin osa tulevasta tavarasta. Nyt haluttaisiin, että työntekijälle ilmoitettaisiin työhön tullessa, minkä mittainen työvuoro tänään olisi. Vaihteluväli olisi 4-10 tuntia. Kuka muka tällaiseen elämään pystyy? On ihmisillä elämässään muutakin, kuten perhe ja harrastuksia. 

Postin johto vaatii joustoa myös, että jakelutyössä koko työvuoro voisi koostua varsinaisesta jakelutyöstä myös pyörä- ja kävelyreiteillä. On täysin epärealistista kuvitella, että postinjakelua voi hoitaa 10 tuntia polkupyörällä taakan kanssa tuulessa ja pakkasessa. Johdon sopisi ensin kokeilla itse, suoriutuuko sellaisesta viitenä päivänä viikossa. 

Postin käsittelyssä, jakelussa ja myymälöissä ei ole aiemmin juuri ollut vuokratyöntekijöitä. Nyt muutamien viikkojen aikana näihin töihin on vyörytetty yli 600 vuokratyöntekijää. Jakelijoina toimiville määräaikaisille työntekijöille on sanottu, että SOL:n vuokratyön kautta työt voisivat jatkua. On ollut myös uhkailua, varoituksia, puhutteluja ja poistamisia työpaikoilta. Tämä on epäreilua ja kuvastaa Sipilän, Soinin ja Stubbin hallituksen halua kurittaa työntekijöitä. Pääministeri vastaa Postin omistajaohjauksesta ja antaa tällaista tapahtua nenänsä edessä ja vielä antaa lausunnon, että tukee kaikkia johdon toimenpiteitä.

Postin palveluita ja jakelua hoitamaan tarvitsemme motivoinutta, hyvinvoivaa ja palkallaan toimeentulevia työntekijöitä. Nyt meillä on henkilöstö, joka häpeää työnantajaansa.

Aivan hiljaisuudessa vastikään Postin ylemmät toimihenkilöt saivat työnantajansa kanssa sulassa sovussa uusittua työehtosopimuksensa lähes vanhoin ehdoin. Miksi työntekijöiden kanssa ei haluta sopia?

Valtionyhtiön tulee palvella kansaa ja yrityksiä. Postin lainmukainen perustehtävä on jakaa postia mutta Posti ei ole välittänyt postin kulusta viimeiseen puoleentoista vuoteen. Henkilökuntaa ei ole palkattu riittävästi ja lakisääteinen velvoite jakaa postia viitenä arkipäivänä ei ole toteutunut. Jakamatonta postia on lojunut jakelukeskuksissa. 

Vuokratyöntekijöiksi on otettu myös henkilöitä, joilla ei ole ollut edes yhteistä kieltä muun henkilökunnan kanssa. Mitä järkeä on laittaa asiakaspalveluun henkilö, joka ymmärtää suomea mutta ei kykene puhumaan? Mitä järkeä on laittaa postinjakeluun kouluttamaton henkilö, joka ei erottanut kimppulaatikkoa sähkökaapista ja avain katkesi sähkökaapin sisään? Onko tässä menossa perusporvarihallituksen koelaboratorio työntekijöiden saamiseksi huonommilla työehdoilla ja pienemmillä palkoilla työpaikoille? Aikooko Sipilä sallia Suomeen kahdet työmarkkinat? 

Postinjakaja saa 1900-2300 euroa kuukaudessa ja siitä Postin johto haluaa tiputtaa 10- 20%. Ja osa-aikaisilta vähiten tienaavilta sanomalehdenjakajilta vietäisiin nykyisestä noin 1300 eurosta 25 - 30%. Tähän ei pidä suostua. Jokaisen suomalaisen työntekijän pitää tulla toimeen palkallaan. Aikooko Sipilä laittaa Suomen kuntoon tekemällä tänne työtätekevien köyhien luokan?

Yhdenkään nuoren opiskelu ei saa olla varallisuudesta kiinni

Keskiviikko 18.11.2015

Uskon suurimman osan suomalaisista ajattelevan, että yhdenkään nuoren opiskelu ei saa olla varallisuudesta kiinni. Eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen esitys opintotuen indeksisidonnaisuuden poistamiseksi ei tue tätä ajattelua. Mielestäni ei ole oikein leikata opintotuesta ja pidän huonona suuntana lisätä lainapainotteisuutta.

Kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok.) muisteli tänään kaihoten eduskunnan täysistunnossa niitä aikoja, kun hänen sukupolvensa opiskeli pelkällä lainalla. Ajat ovat muuttuneet. Ei pidä menneitä kostaa nykypolville. Hänen nuoruusvuosinaan oli työnsaanti heti opintojen jälkeen takuuvarmaa ja lainanmaksaminen helpompaa, toisin kuin nykyään. Zyskowicz kaipasi myös järjestelmää, jossa varakkaiden perheiden lapset eivät saisi opintotukea.

Mielestäni verotus on paras keino tasata tuloeroja ja verotuksen kautta varakkaat osallistuvat opintotuen rahoittamiseen. Pääomaverossa ja paljon ansaitsevien ansiotuloverossa on vielä varaa kiristää ja kaikenlaiset porsaanreiät veroja vältteleville on tukittava. Pystymme verorahoilla takaamaan opiskelijoille kohtuullisen elin- ja asumistason, jos vain haluamme.

Opiskelu on työhön rinnastettavaa toimintaa, joka hyödyttää sekä yksilöä että yhteiskuntaa ja on investointi tulevaisuuteen, jonka tukeminen on täysin perusteltua. Voidaan selvästi osoittaa, että väestön kouluttaminen tuetusti maksaa itsensä pian takaisin osaamisena, ahkeruutena ja kekseliäisyytenä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisussa v. 2014 todetaan, että 61% korkeakouluopiskelijoilla on vaikeuksia saada rahat riittämään. Kouluttamisella on myös yhteys sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Vähemmän koulutetuilla henkilöillä on keskimäärin huonompi tietämys omasta terveydestään ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Ihmisiä kannattaa kouluttaa, jolloin väestön terveys myös paranee, terveyserot kaventuvat ja niiden myötä hoidon tarve vähentyy, joka pitkällä aikavälillä luo pohjan taloudellisesti kestävälle toiminnalle.

On myös niin, että jos elinolosuhteet ovat ankarat niin monet arkipäivän käytännön huolet, kuten ruuan riittäminen, ohittavat aktiivisen ja huolellisen oman terveyden vaalimisen ja sen osana riittävän terveyspalvelujen käytön. Lääkeresepti ei auta, jos opiskelijalla on nälkä tai hänellä ei ole rahaa tarvittaviin lääkkeisiin.

Säästöjen nimissä tehdyt leikkaukset lapsiin ja nuoriin tulevat lisäämään suomalaisten eriarvoisuutta. Leikkaukset kuvastavat kylmää arvomaailmaa. Lapset ja nuoret ovat juuri niitä, joille meidän tulee antaa tukeva pohja, josta ponnistaa elämään. Opiskelijoiden toimeentulo ja hyvinvointi on koko yhteiskunnan asia. Kalevi Sorsa (sd.) sanoi viisaasti aikoinaan, että: ”Huominen kasvaa tänään”. Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitukselta on tämä viisaus unohtunut.

Onko Keskusta hylännyt aluepolitiikan?

Tiistai 17.11.2015

Liikenneministeri Anne Berner (kesk.) on päättänyt lakkauttaa junavuoroja.

Junavuorojen vähentäminen heikentää olennaisesti maakuntien saavutettavuutta vaikeuttamalla työ- ja asiointimatkoja. Heikennykset aiheuttavat paikallis- ja vapaa-ajanasukkaille ja yrityksille merkittävästi inhimillisiä ja taloudellisia ongelmia koko Itä-Suomessa. Lakkautukset koskettavat Etelä-Savoa, Pohjois-Savoa, Pohjois-Karjalaa, Kymenlaaksoa ja Etelä-Karjalaa.

Kokonaisten junareittien lakkautus maakunnista ja kasvukeskusten välisen junaliikenteen vuorojen harventaminen on aluepolitiikan alasajoa. Hallitus omin päätöksin luo kasvavia alue-eroja ja lisää alueiden välistä epäoikeudenmukaisuutta.

Bernerin lupaukset junayhteyksien korvaamisesta kannattavilla linja-autoyhteyksillä eivät ole vakuuttaneet. Maanteitse ei joukkoliikennettä saada pelaamaan Itä-Suomen maakuntien tarpeiden mukaisesti, eivätkä ihmiset pidä linja-autossa matkustamista yhtä hyvänä kuin junaa. Kunnilla ei ole linja-autoliikenteeseen riittävästi rahaa, eikä markkinaehtoisuus toteudu harvaan mutta kauttaaltaan asutulla alueellamme.

Me eteläsavolaiset olemme jo ennestään kärsineet siitä, että junat kulkevat yhä enemmän pysähtymättä asemiemme, muun muassa Haukivuoren ohi. Jatkossa esimerkiksi osan itäsuomalaisten opiskelijoiden liikkuminen kotiseuduilleen käy lähes mahdottomaksi junavuorojen lakkauttamisen jälkeen.

Valmis, hyvä ja ilmastoystävällinen junaliikenne tehdään osalle suomalaisista saavuttamattomaksi valtion toimesta. Kaikki maakunnalliset, alueelliset ja paikalliset tahot ovat vastustaneet tätä kehitystä. Heikennyksillä on negatiivinen vaikutus työmatka-, opiskelija-, asiointi- ja matkailuliikenteeseen. Aikooko Juha Sipilän (kesk.) hallitus liikennepolitiikallaan purkaa maakuntien elinvoimaa ja kehittämistä?

Minulle aluepolitiikka on tasa-arvoisen elämän luomista maan eri osissa asuville. Parasta aluepolitiikkaa on pitää liikenneyhteydet kunnossa, huolehtia koulutuspaikoista ja osaavan työvoiman saatavuudesta ja että kansalaisten peruspalvelut ovat saatavilla kaikille joka puolella maata. Itäisen Suomen elämisen ja kehittämisen mahdollisuudet on säilytettävä oikeudenmukaisina ja tasavertaisina pääkaupunkiseutuun verrattuna.

Noin 15 miljoonan leikkaus VR:n ostoliikenteeseen voitaisiin aivan hyvin perua ja ottaa raha esimerkiksi pienentämällä 200 miljoonan euron autoveron alennusta. 

Hallitus on myös aikeissa heikentää taksien toimintaa maakunnissa. Linja-autoille ollaan antamassa mahdollisuus toimia taksina ja taksiliikennöintiä ollaan vapauttamassa sääntelystä. Tästä on kokemuksia Ruotsista, jossa asiakas astuessaan taksiin ei tiedä, paljonko matka maksaa ja onko kyyti turvallinen. Hallituksen linjaus uhkaa erityisesti pienempien kaupunkien ja kuntien taksiliikennöintiä, koska taksit joutuisivat hakeutumaan asiakaspulan vuoksi isommille paikkakunnille. Suomalainen säännelty taksijärjestelmä on edullinen, luotettava, palveleva, laadukas ja saatavissa aina ja kaikkialla. Miksi ihmeessä markkinauskovaisen nykyhallituksen pitää se tuhota?

Köyhän päivä on epäonnen päivä

Perjantai 13.11.2015

Perjantai 13. päivä on keskivertokansalaiselle aniharvoin epäonnen päivä. Mutta köyhälle jokainen päivä on omalla laillaan epäonnen päivä.

Olin tänäaamuna Heikki Hurstin ruuan jakelupisteessä Helsingin Kalliossa vapaaehtoistyössä yhdessä muiden SDP:n kansanedustajien kanssa.

Suomalainen köyhyys juontuu useimmiten syistä, joihin huono-osainen ei voi itse juurikaan vaikuttaa. Esimerkiksi lisääntyvä matalapalkka- ja osa-aikatyö sekä korkeat asumiskustannukset kasvukaupungeissa sysäävät köyhyyteen niitäkin, joilla on työtä.
 
Vakavinta ihmisen ja yhteiskunnan kannalta on köyhyys, joka on muuttunut tilapäisestä olotilasta pysyväksi. Keskeisin syy pysyvään köyhyyteen on pitkäaikaistyöttömyys.
 
Työttömyyden kasvu ja pitkittyminen kiirehtivät köyhyyden torjumista. Toimeentulotuen taso on mitoitettu tilapäiseen puutteen lievittämiseen, ei pitkäaikaiseen elämiseen. Leipäjonoissa jaetaan sitä armeliaisuutta, joka on säästetty muualta pois yhteiskunnassamme. Köyhyyden torjuminen on otettava viimein vakavasti. Tarvitsemme toimia, joilla ehkäistään ja vähennetään vakavia köyhyysongelmia, yhteiskunnan ulkoreunoille ulossulkemista ja huono-osaisuuden kasautumista.
 
Sipilän hallituksen talousajattelu on yksiarvoista. Se vain kasvattaa yhteiskunnallista kahtiajakoa, tuloeroja, sosiaalisia ongelmia ja pienituloisten hätää.
 
Ihmisten hyvinvoinnin keskeiset tekijät ovat terveys, koulutus, työ ja toimeentulo, asuminen, turvallisuus ja sosiaaliset suhteet. Näiden arvoa ei voi mitata rahassa eikä niitä korvaa yritysten kilpailukyky.
 
Uskon suomalaisten enemmistön kannattavan tasa-arvoista yhteiskuntaa ja pitävän tuloerojen kasvua huonona ilmiönä.

Mitä suuremmat maksut, sitä suurempi epätasa-arvo

Lauantai 7.11.2015

Suomen Perustuslain 19. pykälän mukaan ”julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä”. Olemme myös sitoutuneet kansainvälisin sopimuksin turvaamaan kansalaisille riittävät julkisen vastuun piiriin kuuluvat sosiaali- ja terveyspalvelut. Näitä ovat mm. YK:n ihmisoikeuksien julistus ja yleissopimus, EU:n sosiaalinen peruskirja sekä maailman terveysjärjestön WHO:n perustamisasiakirja.

Lain toteutumista voidaan arvioida vertaamalla eri väestöryhmien saamia palveluja. Riittävien palvelujen periaate tarkoittaa käytännössä sitä, että palvelujen saamisen tulee perustua palvelujen tarpeeseen. Toissijaisia tekijöitä ovat henkilön asuinpaikka, sukupuoli, maksukyky tai sosiaalinen asema. Näillä ei saa olla vaikutusta palvelujen saantiin. Itä-Suomessa asuvan pienituloisen sepelvaltimotautipotilaan on saatava yhtä hyvää hoitoa kuin samasta sairaudesta kärsivä hyvätuloinen ison kaupungin asukas saa.

Kelan tutkimusten mukaan hyväosaiset saavat lääkäripalveluja, lääkehoitoa, avopalveluja ja ennaltaehkäiseviä terveystarkastuksia muita enemmän. Tämä on näkynyt mm. hammashuollossa. Myös kirurgiset toimenpiteet ovat kohdentuneet muita enemmän suurituloisille näkyen mm. ohitusleikkausten ja pallolaajennusten määrässä. Merkittävä osa ei-kiireellisissä tapauksissa sairaalahoitoon pääsevistä tulee lääkärin lähetteellä työterveyshuollosta ja yksityisistä palveluista. Näin lääkärikäyntien suurempi määrä ylemmissä tuloluokissa selittää ainakin osan erityisesti kirurgisissa hoidoissa nähdystä hyvätuloisia suosivasta vinoutumasta.  

OECD:n tutkijaryhmä on verrannut kaikkien lääkärikäyntien tarpeeseen suhteutettuna määrää tuloluokittain 21 läntisessä OECD-maassa 2000-luvun alussa. Useimmat maat kohdensivat palveluja osapuilleen tasapuolisesti. Kolmessa maassa jakauma kuitenkin oli selvästi hyvätuloisia suosiva. Maat olivat USA, Portugali ja Suomi.

Tutkimustulokset ovat yhteneviä kansalaispalautteen kanssa. Pienituloinen eläkeläinen tai työtön ei saa aina edes välttämättömiä perussosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Koetaan, että hyvätuloisilla on ohituskaistansa saada lähete sairaalaan. ”Mitä suuremmat maksut, sitä suurempi epätasa-arvo.” Suomalainen systeemi lähti lopullisesti vinoutumaan 90-luvun puolivälin jälkeen ja nykyinen järjestelmämme on rikki.

On tosiasia, että suomalainen perusterveydenhuolto ja monet sosiaalipalvelut kuten vanhustenhuolto ja lapsiperheiden ennaltaehkäisevä kotipalvelu, ovat rapautuneet. Palveluita ei ole saatavilla ja osa niistä maksaa liikaa.

Suuri- ja pienituloiset pääsevät ja hakeutuvat hoitoon eri tavoin ja palvelujärjestelmä hoitaa heitä eri tavoin

Vähemmän koulutetuilla henkilöillä on keskimäärin huonompi tietämys omasta terveydestään ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Mikäli elinolosuhteet ovat ankarat niin monet arkipäivän käytännön huolet, kuten ruuan riittäminen, ohittavat aktiivisen ja huolellisen oman terveyden vaalimisen ja sen osana riittävän terveyspalvelujen käytön. Lääkeresepti ei auta, jos ihmisellä on nälkä tai hänellä ei ole rahaa tarvittaviin lääkkeisiin. Esteitä käytölle maksujen lisäksi luovat myös palvelujen fyysinen etäisyys ja jonotusajat.

Pieni- ja suurituloisille tarjotaan myös erilaisia palveluja. Paremmin koulutetuilla on parempi kyky perustella ja vaatia parasta mahdollista hoitoa. Lääkäreillä ja hyvätuloisilla potilailla on yhteinen kieli ja yleisempi yhteinen kulttuurinen perusta ja näistä johtuva parempi kommunikaatio ja toisiinsa samaistuminen, joka edesauttaa mahdollisimman sujuvan ja laadukkaan hoidon järjestämistä juuri ylempiin sosiaaliryhmiin kuuluville.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tulisi käyttää mahdollisuuttaan kaventaa väestöryhmien terveyseroja ja olla jatkossa nykyistä paljon aktiivisempi elintapojen aiheuttaman sairaustaakan pienentämisessä. Yleisten kansantautien hoidon kattavuus ja laatu tulee saada paremmalle tasolle. Kaikki hoitoa tarvitsevat on saatava nykyisin käytettävissä olevien tehokkaiden hoitomuotojen piiriin. Väestön terveyden parantuminen, terveyserojen kaventuminen ja niiden myötä hoidon tarpeen vähentyminen luovat pohjan taloudellisesti kestävälle toiminnalle.

Onko hallituksen tavoitteena mahdollisimman toimintakykyinen, kuntoutunut kansalainen?

Suomessa ei ole 25 vuoteen ollut sellaista hallituskokoonpanoa, jolla olisi ollut yhteinen tahtotila tehdä koko maahan vahva sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenne, jolla kyettäisiin vahvistamaan ennaltaehkäisyä painottava alueellisten palveluiden kehittäminen.

Nykyinen monikanavainen (asiakas, kunta, Kela, vakuutusyhtiö) rahoitus on tehnyt kehittämisestä hyvin vaikeaa. Tämän vuoksi pidän avainasemassa rahoituksen selkeyttämistä.

Valitettavasti en usko, että Keskustan hajautettu maakuntamalli, jota itsekin kannatan, takaa oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta, kun se on nyt koplattu yhteen kokoomuksen tahtoman yksityistämisen kanssa. Kokoomuksen malli ei aja kansalaisten yhdenvertaisuutta ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan etua. Tosin paljon on keskustankin vaikutuspiirissä yksityisiä lääkäriasemia, joilla on oma lehmä ojassaan ja halua saada veroeuroja ohjattua kassaansa enenevässä määrin. Jos kokoomuksen tahto todellakin toteutuu, niin tulemme näkemään julkisten varojemme menevän yhä enemmän veroparatiiseihin ja Suomen rajojen ulkopuolelle kansainvälisten terveysyritysten kautta.

Jos tulevaisuudessa selvästi nykyistä suurempi osuus palveluista tuotetaan markkinaehtoisesti, tarvitaan keinoja yhteiskunnan tilaamien palvelujen laadun ja oikean kohdentumisen varmistamiseksi. Yksityisiä varten tarvittaisiin todella luja valvonta- ja ohjausjärjestelmä. Myös kustannusten huomattava kasvu on riskinä.

Rahoituksen muuttaminen yksikanavaiseksi on tärkeä asia sote-uudistuksessa. Tällä hetkellä meillä on erilliset rahoitusjärjestelmät kunnallisille palveluille, työterveyshuollolle ja yksityisille lääkäripalveluille. Tulevaisuuden kannalta ongelmallista on jos näiden palvelukyky kulkee edelleen eri suuntiin ja lääkärikäyntien kohdentumisongelma kärjistyy entisestään. Kuinka tällöin turvataan sujuvat palvelu- ja hoitoketjut ja lähipalveluiden laatu ja saatavuus koko Suomessa?

Rahoitusjärjestelmän yksikanavaisuudella, läpinäkyvyydellä ja ohjattavuudella vältyttäisiin siltä, että nykyisin esimerkiksi lonkkaleikkauksen jälkeen henkilön palveluiden maksajataho vaihtuu keskimääräin 22-43 kertaa ja pahimmillaan jopa 537 kertaa (asiakas, kunta, Kela, vakuutusyhtiö). Suurimman osan kustannuksista maksaa kunta mutta nykymallilla läpinäkyvyys muiden rahoittajien kustannuksiin ja kokonaiskustannuksiin katoaa.

Suomalaisen yhteiskunnan pärjääminen globaalissa maailmassa on riippuvainen ihmisten terveydestä ja toimintakyvystä. Pienituloiset, kuten työttömät sairastavat työllisiä enemmän ja voivat huonommin. Tutkimusnäyttöä on myös pienituloisuuden yhteydestä varhaiseen kuolleisuuteen. Pienenä kansana meillä ei ole varaa menettää osaa kansalaisista, vaan kaikki on pidettävä mukana tasa-arvoisin edullisin julkisin palveluin.

P.s. Ruotsin valtiontalouden tarkastusviraston raportti sikäläisestä sote-valinnanvapausmallista kertoo, että valinnanvapauden myötä perusterveydenhuollon saatavuus parani, mutta lähinnä niillä, joiden hoidon tarve on vähäinen ja joiden sosioekonominen asema on korkea. Paljon hoitoa tarvitsevien asema on jäänyt huonoksi. Kustannuksissa on kasvupaineita, alueiden väliset erot eivät ole vähentyneet ja innovoinnin ja kehittämisen tavoitteet eivät ole juuri toteutuneet.

Lukaise:

Sote, Ruotsin malli ja valhe valinnanvapaudesta

Keskusta ja Perussuomalaiset nielaisivat Kokoomuksen yksityistämishankkeen

Avoin kirje S-ryhmälle: Osuustoimintaliikkeellä on mahdollisuus toimia yhteiskunnallisena muutosvoimana

Keskiviikko 28.10.2015 klo 15:20

Kysymykset ruuan alkuperästä ja kasvatus- ja teurastusolosuhteista ovat nousseet kuluttajien tietoisuuteen. Varsinkin tällä viikolla Ylen MOT-ohjelmassa esitetty kuvamateriaali suomalaisteurastamoilta on järkyttänyt ihmisiä. Ohjelma esitti Oikeutta eläimille -järjestön kuvaamaa materiaalia, jossa suomalaisia teuraseläimiä kohdeltiin julmasti ja väkivaltaisesti.

On aivan oikein, että S-ryhmä on päättänyt ottaa käyttöön alihankkijoiden auditoinnin, joka tullaan tekemään kaikille teurastamoille, joista tulevasta lihasta valmistetaan S-ryhmän ketjuvalikoiman tuotteita ja S-ryhmä edellyttää, että tuotantoeläinten hyvinvointi on jatkossa kunnossa.

Osuustoimintaliike syntyi alun perin köyhyyden poistamiseksi ja riistämisen estämiseksi. Varhaisilla osuuskaupoilla oli kaksi tärkeää tehtävää. Ne poistivat kauppiaan välistä vetämän voiton palauttamalla osuuskunnan ylijäämän jäsenille suhteessa kaupan palvelujen käyttämiseen ja ne myivät väärentämätöntä ruokaa. Osuuskaupat olivat tae hinnasta ja laadusta. Tämä on mahdollista myös tänä päivänä, jos S-ryhmä näin haluaa.

Osuustoiminta on luontojaan yritysmuoto, joka mahdollistaa paitsi yrittämisen myös maailman muuttamisen. Osuustoimintakin voidaan rakentaa ja pilata jäsenistöstään vieraantuneeksi pääomavaltaiseksi bisnekseksi, jota ohjaa sijoitustoiminnan tarve. Tähän ei S-ryhmän pidä sortua. Ihmisten ja eläinten huono kohtelu on suoraan verrannollinen elintarviketeollisuuden ja kaupan rahanahneuteen. Markkinatalous ei tähtää kuluttajan parhaaseen, vaan voiton maksimointiin.

Osuuskuntamuoto ei automaattisesti takaa ihmisten ja eläinten sivistynyttä kohtelua, vaan sen eteen on tehtävä kovasti töitä. Osuuskauppojenkin osa-aikaista työvoimaa koskevat ongelmat ovat yleisesti tiedossa - vaan eivät vielä kokonaan hoidossa.

Osuustoiminta on vaihtoehto vapaalle markkinataloudelle ja S-ryhmän tulee myös ottaa vahvempi rooli demokraattisen talouden muutosvoimana markkinatalouden sisällä.

Osuuskauppa Suur-Savon edustajiston jäsenenä odotan osuuskaupaltani avoimia ja läpinäkyviä toimintatapoja sekä vaikuttamistyötä suomalaisen yrityskulttuurin ja lainsäädännön muuttamiseksi eettiseksi ja ekologiseksi.

S-ryhmän on osuuskauppaliikkeenä parannettava suomalaisen kuluttajan asemaa niin, että jatkossa kuluttaja saa yhdellä vilkaisulla selville, missä hänen ostamansa liha on kasvatettu, teurastettu ja leikattu. Näin myös, jos ostaa lihaa kaupan tiskiltä.

S-ryhmän tulee vaatia, että teurastamoihin on asennettava valvontakamerat ja -järjestelmä eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Videointi lisää teurastamoiden auditoinnin ja omavalvonnan uskottavuutta.

S-ryhmän tulee vaatia eettisyyttä ruuantuottajilta ja valvoa sitä.  Kaiken lähtökohtana on oltava, että eläimiä kohdellaan lain ja vaatimusten mukaisesti, eikä niille aiheuteta tarpeetonta kipua.

S-ryhmän tulee myydä puhdasta ja turvallista ruokaa kuluttajille. Kuluttajien kiinnostus on jo nyt suuntautunut erilaisista kemikaaleista, hormoneista ja muuntogeeneistä vapaille tuotteille. Varsinkin nuoret ihmiset haluavat tietää ruuan alkuperän, eettisyyden ja ekologisuuden.

Solidaarista ja eettistä kuluttajapolitiikkaa

Tahdon S-ryhmän edistävän solidaarista ja eettistä kuluttajapolitiikkaa. Tuotannon on palveltava kuluttajia, eikä heitä ja eläimiä ja luontoa saa alistaa vain elinkeinoelämän palvelijoiksi. Kuluttajan täytyy pystyä luottamaan siihen, että S-ryhmässä myytävänä olevien tuotteiden osalta ihmisiä ja eläimiä on kohdeltu asianmukaisesti. Eläin, varsinkin tuotantoeläin, on heikommassa asemassa ihmiseen nähden. Eläimiä pitää kohdella hyvin.

S-ryhmän on selkeästi sanottava, että mikään ei oikeuta teurastamoita ja lihantuottajia väkivaltaiseen käytökseen. On olemassa sellainen sanonta, että "Niin isäntä kohtelee perhettään kuin se kohtelee eläimiään." Tarpeettoman kivun aiheuttaminen mille tahansa luontokappaleelle on raakalaismaista ja kertoo paljon sitä aiheuttavan tahon arvoista. Eläimiä huonosti kohteleva yhteiskunta kohtelee suurella todennäköisyydellä huonosti myös joitakin heikommassa asemassa olevia ihmisryhmiä.

Markkinoita ja yhteiskunnan käytäntöjä voidaan aina rakentaa paremmiksi. Osuuskuntamuoto on rakennettu jäsenten etuja silmällä pitäen sijoittajien voittojen sijaan. Osuuskuntamuoto on vahvasti sidottu jäsenistöön. Niinpä voidaan olettaa, että S-ryhmän päätöksenteossa kuunnellaan jäsenistön ääntä. Uskon jäsenistön tahtovan muutakin kuin halpuutusta. Osuuskaupan on oltava tae hinnasta ja laadusta.

Osuustoimintaliikkeessä yksi kantavista periaatteista on ollut sen sivistystehtävä. Osuuskaupalla on mahdollisuus yhteiskunnalliselle oppimiselle ja opettamiselle sekä valtavan hyvät edellytykset toimia ihmisten parissa paikallisella tasolla ympäröivän yhteisönsä hyvinvoinnin edistäjänä.

Satu Taavitsainen
Osuuskauppa Suur-Savon edustajiston jäsen vuodesta 2004
SDP:n kansanedustaja
Mikkeli

Linkki: Julmuutta ja välinpitämättömyyttä suomalaisteurastamoissa

Yksinyrittäjän paras kaveri on ostovoimainen asiakas

Keskiviikko 28.10.2015

Tuloerojen kasvu lisää kansan kahtiajakautumista, sosiaalista, terveydellistä ja taloudellista eriarvoisuutta. Se uhkaa myös yhteiskuntarauhaa ja talouden kehitystä. Tulokehitys on eriytynyt myös yrittäjien kesken. Joka viides yksinyrittäjä elää köyhyysrajalla.

Talousvaikeuksiin ajautuneiden yrittäjien määrä on kasvanut huimasti viimeisen vuoden aikana. Syksyllä 2015 pienten ja keskisuurten yritysten yritysbarometrin perusteella maksuvaikeuksia on etenkin teollisuuden, rakentamisen ja kaupan aloilla noin viidenneksellä yrityksistä. Parhaiten menee yli 50 työntekijän yrityksillä, vaikeinta on alle 10 henkilöä työllistävillä firmoilla.

Maamme porvarillinen hallitus soveltaa taloudenhoidossaan reseptiä, joka on epäonnistunut kaikkialla maailmassa. Leikkaamalla ei ole missään saavutettu kasvun ja työllisyyden vahvistumista. Supistava kulutus johtaa työttömyyden kasvamiseen ja yrittäjien ahdingon pahenemiseen, kun kellään ei ole varaa ostaa tuotteita ja palveluita. Leikkausten myötä pienituloisten väestöryhmien toimeentulo vaikeutuu monilta osin. Näihin lukeutuvat myös yksinyrittäjät.

Yritysten investoinnit ja tuotantoon panostaminen olisivat paras tapa toipua lamasta. Tätä ei nyt tapahdu, vaikkakin suurilla yrityksillä on hallussaan merkittäviä kassavarantoja ja osingonmaksukykyä. Tähän ahneusongelmaan toivon Suomen Yrittäjiltä muitakin lääkkeitä kuin palkkojen alentamista ja työntekijöihin kohdistuvia pakkolakeja. Työntekijäväestön työllisyyden ja ostovoiman kohentuminen ja eläkeläisten toimeentulon parantaminen auttaisi monet pienet yrittäjät pois talouden ahdingosta.

Kun suuret yritykset eivät panosta tuotantoonsa ja investoi, on vauhditettava kotimarkkinoita ja kulutusta budjetin kautta. Taantumassa kaikki kulutus on eduksi. Epätuottava kulutus on parempi kuin ei mitään ja sen vuoksi Suomi tarvitsee ripeitä toimia välttämättömien julkisten investointien toteuttamiseksi. Pitää nopeasti luoda rahoitusmalli, jotta tarvittavat investoinnit saadaan liikkeelle. Muutoin teiden, katujen, raideliikenteen ja julkisten rakennusten miljoonainvestoinnit uhkaavat Suomessa jäädä toteutumatta.

Euroopan TEN-T liikenneverkkorahat Suomelle ovat vain 16 miljoonaa. Baltian maat saavat satoja miljoonia samoin Tanska. Isoja rahoja menee meidän rajojen ulkopuolelle. Miksi? Onko meidän vaikuttaminen ja edunvalvonta heikkoa? Mitä tekee Jyrki Katainen, EU:n investoinneista vastaava komissaari? Suomeen tulee saada Euroopasta konkreetista tukea uusiin investointeihin ja meidän pitää panostaa osaamiseen rahan hakemisessa. Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) pitää saada Suomeen konkreettista hyötyä miljarditasolla. EU:n tavoitteena on 315 miljardin euron investointien käynnistyminen vuoteen 2020 mennessä. Tässä vauhdissa Suomen tulee olla mukana.

Maailman suurimmat syntymäpäivät

Lauantai 24.10.2015

Yhdistyneet kansakunnat täyttää tänään, kansainvälisenä YK:n päivänä 24.10. tasan 70 vuotta.

Maailman suurimman rauhanjärjestön 70-vuotisjuhlavuotta on vietetty läpi vuoden lukuisissa tapahtumissa ja tempauksissa, ja tänään juhlavuosi huipentuu.

Yhdistyneiden kansakuntien kolmas yleiskokous hyväksyi ja julkisti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen joulukuun 10. päivänä 1948. Julistuksen hyväksymisen puolesta äänesti 48 maata. Mikään maa ei äänestänyt vastaan. Kahdeksan maata pidättyi äänestämästä.

Välittömästi tämän historiallisen tapahtuman jälkeen yleiskokous kehotti kaikkia jäsenmaita julkaisemaan julistuksen tekstin. Niitä pyydettiin "levittämään ja tekemään sitä tunnetuksi, lukemaan ja selittämään sitä ennen kaikkea kouluissa ja muissa oppilaitoksissa eri maiden ja alueiden poliittisista oloista riippumatta".

1. artikla.

Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

2. artikla.

Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.

Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.

3. artikla.

Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

4. artikla.

Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.

5. artikla.

Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.

Lue lisää »

Turvapaikanhakijoiden lapsiavioliittoja ei saa sallia

Torstai 22.10.2015

Tein kirjallisen kysymyksen hallitukselle turvapaikanhakijoina saapuvien nuorten tyttöjen tilanteesta.

Lapsiavioliitot rikkovat useita kansainvälisiä sopimuksia. On useita maita, joissa tytöt saavat harvoin päättää omasta elämästään, kuten avioliitosta tai raskaudesta. Lähi-Idässä useat tytöt joutuvat lapsimorsiamiksi.

Meidän suomalaisten näkökulmasta, kun 12-vuotias tyttö on keski-ikäisen miehen kanssa, se ei ole avioliitto, vaan se on hyväksikäyttöä. Myös pakolaisleireiltä saadut tiedot viittaavat siihen, että yhä useammat tytöt naitetaan todella nuorina.

Emme voi Suomessa hyväksyä sitä, että nuoria tyttöjä oleskelee turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksissa huomattavasti vanhempien ”kumppaniensa” kanssa. Suomen tulee suojella näitä tyttöjä ja ottaa heidät turvaan.

On selkeästi osoitettava, että on moraalisia ja eettisiä asioita, joita ei Euroopassa hyväksytä ja on nopeasti muutettava Suomen lainsäädäntöä, mikäli se ei ole ajan tasalla.

Suomessa kaikki turvapaikanhakijoiden lähtömaassa solmitut lapsiavioliitot on mitätöitävä ja ne eivät voi olla lainvoimaisia ennen kuin henkilöt ovat 18-vuotiaita, tai liitot voidaan solmia vasta silloin uudestaan. Suomen avioliittolaki on muutettava niin, että alaikäinen ei voi mennä naimisiin edes poikkeusluvalla.

Ajantasainen laki myös vähentäisi niiden turvapaikanhakijoiden Suomeen hakeutumista, joiden morsiamet ovat nuoria orja/ostovaimoja. Joissain tapauksissa liittoja on myös solmittu teknisesti esim. perheenyhdistämisen ja paremman elintason toivossa. Oikeus perheenyhdistämiseen on koskettava vain avioliittoja, joissa molemmat osapuolet ovat yli 18-vuotiaita.

Lisäksi Suomen on yhdessä muiden EU maiden kanssa vaikutettava siihen, että pakolaisleireillä ennaltaehkäistään nuorten tyttöjen naittamiset.

Sipilän hallitus vie vammaisilta ja pitkäaikaissairailta viimeisenkin satasen

Lauantai 17.10.2015

Eläkkeensaajien asumistuen lakkauttaminen on väärin ja epäoikeudenmukaista. Tämä tukimuoto ei kosketa pelkästään ikäihmisiä, vaan kaikkia eläkettä saavia ja päätöksellä on vaikutuksia vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden toimeentuloon ja sitä kautta laajemmin hyvinvointiin sekä ihmisten yhdenvertaisen osallisuuden toteutumiseen. Eläkkeensaajien asumistuen ehdot ovat olleet hieman yleistä asumistukea paremmat juuri tuensaajien vähävaraisuuden ja rajoitettujen ansaintamahdollisuuksien vuoksi. Kyse on ollut positiivisesta erityiskohtelusta yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Vammaiset ja pitkäaikaissairaat eivät usein käytännössä voi valita asumisratkaisuaan ja siten alentaa asumiskustannuksiaan, vaan heidän on vammasta aiheutuvien tarpeidensa vuoksi otettava vastaan tarjottu palveluasunto tai vuokrattava muu saatavissa oleva esteetön asunto. Vammaisille henkilöille sopivien asumisratkaisujen hinnat ovat kysyntään nähden liian niukan tarjonnan vuoksi suhteellisen korkeita ja palveluasuntojen vuokrat ovat yleensä melko korkeita verrattuna vastaavan tasoisiin tavallisiin asuntoihin.

Vammaisen henkilön tilan tarve voi perustua myös siihen, että hän tarvitsee henkilökohtaista avustajaa, tukihenkilöä tai puhe- tai viittomakielen tulkkia arjessa selviytymiseen, tai että hän vammasta johtuvan aistiyliherkkyyden tai haastavan käytöksen vuoksi tarvitsee kotonaan erillistä rauhallista tilaa. Vammainen tai pitkäaikaissairas henkilö voi harvoin sopeutua asumistuen tason alenemiseen myöskään hankkimalla lisäansioita kyetäkseen selviytymään asumiskustannuksistaan, sillä heistä iso osa on pysyvästi työelämän ulkopuolella olevia takuueläkeläisiä.

Ehdotettu eläkkeensaajien asumistuen lakkauttaminen yhdessä muiden suunniteltujen leikkausten ja säästöjen, kuten lääkekorvausten leikkaamisen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen ja terveydenhuollon matkojen omavastuun korottamisen kanssa johtaa monien jo valmiiksi vähävaraisten ja muutenkin heikoimmassa asemassa olevien vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja vanhusten joutumiseen taloudelliseen ahdinkoon ja sitä kautta viimesijaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen pitkäaikaisiksi asiakkaiksi.

Takuueläkkeen 23 euron korotus menettää käytännössä täysin merkityksensä, jos eläkkeensaajan asumistuki lakkautetaan ja takuueläkettä saavien henkilöiden asumistuet laskevat merkittävästi enemmän kuin heidän takuueläkkeensä määrä kasvaa, ottaen huomioon myös sen, että takuueläkkeen nousu vaikuttaa jo sinänsä asumistukea pienentävästi.

Ehdotetulla asumistuen lakkautuksella on sekä perus- että ihmisoikeusnäkökulmasta merkittäviä vaikutuksia vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja vanhusten toimeentuloon ja asemaan. On ehdottomasti tarpeen pyytää lausunto eduskunnan perustuslakivaliokunnalta ja ihmisoikeusvaikutukset tulee arvioida asianmukaisesti. Näiden ja opposition välikysymyksen lopputuloksena toivon, että Sipilä, Soini ja Stubb peruuttaa aikeensa.

Vahvan tehtävä on tukea heikkoja.

Jokaisella on oikeus hyvään asumiseen

Maanantai 12.10.2015

Mikkeli on 55 000 asukkaan koti, 19. suurin kaupunki Suomessa ja Suomen suurin loma-asuntokunta mökkien määrällä mitattuna.

Vaikka mikkeliläisten asumisessa on viimeisen sadan vuoden aikana tapahtunut valtava muutos, ei perustarve asumiseen ole muuttunut mihinkään. Jokaisella on oikeus hyvään asumiseen.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi tänäään Mikkelille asunto-ohjelman, jossa on Mikkelin kaupungin asuntopoliittiset linjaukset vuoteen 2024. Uskon sen kehittävän monipuolista, kestävää, laadukasta ja kohtuuhintaista asumista sekä parantavan pieni- ja keskituloisten kotitalouksien ja erityisryhmien asunto-oloja. Asunto-ohjelman toimenpiteiden myötä houkuttelemme lisää asukkaita ja pidämme parempaa huolta nykyisistä.

Asuinalueiden tulee olla sosiaaliselta ja ikärakenteeltaan monipuolisia ja eheitä. On erinomaista, että Mikkelissä vuonna 2017 pidettäville asuntomessuille Saimaan rannalle tulee myös kaupungin vuokra-asumista. On tärkeää, etteivät lähiöt sosiaalisesti eriydy toisistaan. Rakentamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota laatuun. Sadan vuoden aikana on asunnoista tullut valoisia, vedottomia ja savuttomia. Nyt pitää vielä satsata energiatehokkuuteen, esteettömyyteen ja turvallisuuteen.

Mikkelistä on tehtävä kohtuuhintaisen asumisen kaupunki. Suurempi vuokra-asuntojen tarjonta alentaa hintoja ja lisää Mikkelin vetovoimaa. Mikkeli on hyvä kaupunki rakentaa lisää asuntoja, sillä täällä asuntojen arvo pysyy ja nouseekin tulevaisuudessa.

Valtuuston kokous ja ohjelman esittely kaupungin tubetus videolla:

Onko hallituksen tarjoama irtisanottujen työterveyshuolto pluffia?

Torstai 8.10.2015

Pääministeri Juha Sipilä pakkolakitiedonannossaan antoi ymmärtää, että hallitus aikoo säätää lain, jonka myötä yli 20 hengen yrityksen irtisanoessaan työntekijöitä, tulee jatkossa tarjota työterveyshuollon palvelut kuuden kuukauden ajan irtisanomisajan jälkeen. 

Pääministerin tiedonanto on  epämääräinen, sillä Suomessa on kahdenlaista työterveyshuoltoa: lakisääteistä ja vapaaehtoista. Lakisääteisen pääfokus on työolosuhteissa ja ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä sisältäen neuvontaa ja ohjausta. Usein pienyritykset ostavat pelkän lakisääteisen paketin. Vapaaehtoisesti voi ostaa työntekijöille myös sairaanhoitoa ja tässäkin on työnantajan päätettävissä, minkä tasoista palvelua se tarjoaa, esim. yleis- tai erikoislääkäritasoista sairaanhoitoa, tutkimuksia tai myös erilaisia terveydenhoitopalveluja. Useat työnantajat, erityisesti suuret yleensä tarjoavat työntekijöilleen myös eritasoisia sairaanhoitopalveluja.

Tarkoittaako pääministeri, että irtisanomisen jälkeen henkilö saa pelkkää lakisääteistä työterveyshuoltoa, vai samantasoista työterveyshuoltoa, joka koski irtisanottua henkilöä työsuhteen aikana? Vai jotain erikseen määriteltyä tasoa, joka koskisi kaikkia irtisanottuja samalla tavalla?

Jos pääministeri tarkoittaa pelkkää lakisääteistä työterveyshuoltoa kaikissa tapauksissa, ei vapaaehtoinen sairaanhoito kuuluisi mukaan ja lakisääteisen puitteissa voisi toteutua esimerkiksi työkyvyn seuranta ja kuntoutukseen ohjaaminen. Miten tämä eroaisi työttömän lakisääteisestä terveystarkastuksesta, joka on kunnan terveyskeskuksen vastuulla? Tämä lakisääteisen työterveyden tasoinen palvelu ei auttaisi siinä tapauksessa, että henkilö tarvitsisi lääkäriltä vaivaansa reseptin.

Jos työterveyshuolto jatkuisi samantasoisena kuin työsuhteessa ollessa, joko lakisääteisenä taikka laajempana tarjontana, kustannukset yritykselle tulisivat sen mukaan minkä tasoinen sairaanhoito oli tarjolla. Kuinka hallitus ehkäisisi tuolloin ihmisten eriarvoisuuden syntymistä muutosturvassa, jos osalla maan irtisanotuista jatkuisi pelkkä lakisääteinen - ja osalla sairaanhoitopalvelut erilaisin kattavin tutkimuksin ja hoitoineen? Laki kohtelisi myös yrityksiä epätasa-arvoisesti ja voisi ohjata heikentämään työterveyden tasoa tulevien kustannusten pelossa.

Kannan huolta myös siitä, että koskeeko esitys myös osa-aikaisia, pätkä- ja vuokratyöntekijöitä ja nollatyösopimuksella työskenteleviä työntekijöitä, jotka usein jäävät mopen osaan työterveyspalveluissa.

Epäilen, että onkohan hallitus selvittänyt esityksen vaikutukset julkiseen talouteen, sillä yritykset saavat Kelalta korvauksia työterveyshuollon kustannuksista. Osallistuisiko Kela irtisanottujen työterveyshuollon rahoitukseen ja kuinka suureksi Kelan kautta kulkeva julkinen rahoitus nykyisestä kasvaisi?

Kaikista järkevintä olisi, jos pakkolaeista luovuttaisiin kokonaan ja työterveyden asema ratkaistaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Sote-uudistuksen myötä julkisen terveydenhuollon on luvattu vahvistuvan ja ihmisten hoitoon pääsyn parantuvan. Tällöin tulee selvittää, miten työterveyden palvelut voidaan kytkeä luontevaksi osaksi uusien sote-alueiden toimintaa. On tärkeää, että työntekijöiden työkyvystä huolehditaan myös tulevaisuudessa, mutta tämä ei saa vaarantaa kaikille kansalaisille perusoikeuksina kuuluvia hyviä terveyspalveluita.

Sote-uudistuksen yhteydessä tulisi lopettaa suomalaisten veronmaksajien rahojen virtaaminen terveysbisnestä harjoittaville kansainvälisille yrityksille ja erilaisille veroparatiisisaarille ja ohjata julkiset rahat jatkossa terveyskeskusten ja sairaaloiden toimintaan.

Kirjallinen kysymys linkkinä.

Savon radalla hiljenee

Torstai 1.10.2015

Me eteläsavolaiset olemme kärsineet siitä, että junat kulkevat yhä enemmän pysähtymättä asemiemme muun muassa Haukivuoren ohi. Valmis, hyvä ja ilmastoystävällinen joukkoliikenne on lopetettu valtion toimesta. Kaikki maakunnalliset, alueelliset ja paikalliset tahot ovat vastustaneet tätä kehitystä. Meillä toivo heräsi, kun liikenneministeriö siirtyi kokoomukselta keskustan ministerille mutta pettymyksemme oli aivan valtava, kun junavuorojen lakkauttaminen näköjään vain kiihtyy ja ministeri Anne Berner (kesk.) aikookin leikata rahoitusta, lakkauttaa vuoroja entistä enemmän ja uskovan markkinaehtoiseen liikennöintiin. 

Tämä on aivan käsittämätöntä ottaen huomioon, että on aivan yleisessä tiedossa, että maakuntien yritysten kilpailukyky ja elinvoima on täysin riippuvainen kahdesta asiasta: koulutuspaikoista ja liikenneyhteyksistä.  

Maanteitse ei joukkoliikennettä saada pelaamaan Itä-Suomen maakuntien tarpeiden mukaisesti. Kunnilla ei ole siihen riittävästi rahaa, eikä markkinaehtoisuus toteudu harvaan mutta kauttaaltaan asutulla alueella. Vapaaseen kilpailuun mentäessä käy niin, että vuoroja jää vain pääkaupunkiseudulle. Maakuntien yhteydet tarvitsevat valtion tukemaa ostoliikennettä. Onko Suomella enää punaisena lankana koko Suomen asuttuna pitäminen? Vaikuttaa, että tästä tavoitteesta on luovuttu ja keskittäminen etenee kiihtyvällä vauhdilla. Muistutan kuitenkin, että maaseudulla on merkityksensä Suomelle ja perunoita ei voi viljellä Helsingin rautatientorilla.  

Mielestäni ministerin ja hallituspuolueiden on suoritettava huolellisemmin ja kokonaisvaltaisemmin junaliikenteen tarkastelua kehäkolmosen ulkopuolella, erityisesti haja-asutus- sekä matkailu- ja vapaa-ajanasutuksen vahvoilla alueilla. Mikkeli on Suomen suurin mökkikunta. Meillä on yli 10 000 vapaa-ajanasuntoa. Upea sijaintimme puhtaiden vesien kuten Saimaan, Puulan ja Kyyveden rannoilla houkuttelee koko ajan lisää vapaa-ajan asukkaita. Junaliikenteen heikennykset aiheuttavat paikallis- ja vapaa-ajanasukkaille merkittävästi inhimillisiä ja taloudellisia ongelmia koko Itä-Suomessa, koska lakkautukset koskettavat Etelä-Savoa, Pohjois-Savoa, Pohjois-Karjalaa, Kymenlaaksoa ja Etelä-Karjalaa.

Jos ministeri Berner tosiaan toteuttaa suunnitelmansa, niin jatkossa Savon radan varrelta ei aamulla ehdi junalla Helsinkiin vasta kuin kymmeneksi. Aivan merkittävä työllisyyttä heikentävä esitys.

Juna on vakituisille asukkaillemme ja kesäasukkaillemme edullisin, joustavin, ympäristöystävällisin, päällekkäiset joukkoliikennemuodot karsiva ja täten yhteiskunnalle kokonaisedullisin joukkoliikennemuoto, joka poistaa monen käyttäjäryhmän inhimillisiä matkustusongelmia. Tarvitsemme suorat yhteydet etelään ja pohjoiseen sekä asiointikäynnit, työssäkäynnin ja opiskelun mahdollistavat junavuorot maakuntamme sisällä.

Itäisen Suomen elämisen ja kehittämisen mahdollisuudet on säilytettävä oikeudenmukaisina ja tasavertaisina pääkaupunkiseutuun verrattuna. Jo nyt osa kunnista on kärsinyt epäoikeudenmukaisista päätöksistä muiden verrokkiasutustaajamien kanssa. VR toteuttaa myös eduskunnan liikennepoliittisessa selonteossa määriteltyä tahtoa. Ministeriön suunnittelemassa mallissa - jossa markkinoille olisi ns. vapaa pääsy - onkin vaikea ajatella, että mikään yhtiö vapaamuotoisesti harjoittaisi nykyisenkaltaista velvoiteliikennettä. 

Haluan asian kokonaisvaltaista ja yhteiskunnallisten merkitysten ja kokonaistaloudellista tarkastelua. Valtion hartiat ovat paljon leveämmät kuin yksittäisten kuntien ja kaupunkien. Valtio aiheuttaa toimillaan pelkästään Mikkelin kaupungille satojen tuhansien, ellei jopa näiden uusien päätösten myötä, miljoonan euron lisärahapaineen laitettavaksi linja-autoliikenteeseen.  

Toivon, että ministeri Berner ja Keskustan kansanedustajat voisivat vielä perehtyä tehtyjen lakkautuspäätöksien perusteluihin, ja voisivat päätyä Itä-Suomen maakuntien henkilöjunaliikenteen palauttamista ja lisäämistä puoltavaan ratkaisuun.  

Noin 15 miljoonan leikkaus ostoliikenteeseen voitaisiin ottaa esimerkiksi pienentämällä 200 miljoonan euron autoveron alennusta.  

En sinänsä vastusta junaliikenteen kilpailuttamista mutta sen on tapahduttava reilusti. Olen huolissani siitä, että kilpailun vapauttaminen voidaan tehdä käytännössä ainoastaan antamalla valtion omistuksessa oleva junakalusto  (tavalla sekä hinnalla tai toisella) yksityisten toimijoiden käyttöön. Tavaraliikenne on ollut vapautettuna vuodesta 2007 alkaen, ja juuri kalustoinvestointien kalleus on ollut syy, ettei kilpailevaa liikennettä laajemmin ole syntynyt. Yksityiset toimijat eivät ole halunneet ottaa kalustoriskiä.

Kyse on suomalaisten kansallisvarallisuudesta. Kyse on myös yhtiöstä, joka tuottaa valtiolle tuloa sekä hoitaa liikennöintiä alueilla, jonne yksikään markkinaehtoinen toimija ei ikinä asetu.

Toteutuessaan ministeri Bernerin suunnitelmat pahimmillaan johtaisivat maakuntien liikenneyhteyksien vähenemiseen entisestään, kansallisvarallisuuden jakoon yksityisille toimijoille, valtion osinkotulojen pienenemiseen sekä työntekijöiden työehtojen heikkenemiseen.

Kuntien irtisanottava perintätoimistojen sopimukset

Tiistai 29.9.2015

Perintätoimistojen palveluja käyttää lähes yhdeksän kuntaa kymmenestä, noin 86 prosenttia. Yli puolet kunnista kiertää lakia ulosottokelpoisten saatavien perinnässä. Perintätoimistojen käyttämiseen liittyy erityisesti kunnissa ja niiden konsernitoimijoissa ongelmia.

Perintätoimistot ovat liiketoiminnallisia yrityksiä, jotka hakevat merkittävät tuottonsa perimällä palveluksistaan tuntuvia lisämaksuja. Niiden maksajiksi joutuvat pääosin pieni- ja keskituloiset kuntalaiset. Raha siirtyy pienituloisilta työttömiltä, eläkeläisiltä, sairailta ja lapsiperheiltä suurten kansainvälisten yritysten taskuun. Tämän tulee loppua.

Suomen johtavia perintätoimistoja ovat Tukholman pörssiin listattu Intrum Justitia Oy, joka toimii 20 maassa sekä Ruotsiin rekisteröity Lindorff Oy, jonka tuotot 11 maasta olivat toissa vuonna 500 miljoonaa euroa. Kunnat omalla toiminnallaan ruokkivat tällaisia yhtiöitä ulkoistaessaan maksujensa perinnän. Tämä ei ole oikein kuntien asukkaita eikä varsinkaan maksujen maksajia kohtaan, jotka laitetaan rahoittamaan perintäfirmojen toiminta. Koska maksuja peritään etupäässä pienituloisilta ihmisiltä, asiaan liittyy pelkän rahan lisäksi myös sosiaalinen ulottuvuus.

Vuonna 2014 Kuntaliitto selvitti kuntien perintätoimistojen käyttöä. Selvityksen mukaan kunnat käyttävät perintätoimistoja periäkseen suoraan ulosottokelpoisia saatavia, kuten päivähoitomaksuja. Tällaisia maksuja ei perintätoimisto voi kuitenkaan lähettää lain mukaan ulosottoon. Näin kuitenkin tehdään. Selvityksen mukaan yli puolet kunnista, 55 prosenttia, kiertää lakia niin, että perintätoimisto lähettää laskun ulosottoon kunnan nimissä teknisenä toimijana.

Kunnat perivät kolmenlaisia maksuja:

1. Julkisoikeudelliset maksut, jotka perustuvat erityislakiin. Niitä on kaikkiaan noin 20. Näitä ovat esimerkiksi terveydenhuollon asiakasmaksut tai jätemaksut. Kunta voi periä maksuja itse ja jos maksua ei kuulu, ne voi siirtää ulosottoviraston perittäviksi.

2. Yksityisoikeudelliset maksut, joiden asettaminen ulosottoon vaatii oikeuden päätöksen. Näitä ovat vesi-, sähkö-, jäte- ja huoneenvuokramaksut.

3. Rangaistusluonteiset maksut, kuten joukkoliikenteen tarkistusmaksut ja pysäköintivirhemaksut. Kunta ei voi periä näitä perintätoimiston kautta, vaan se perii maksut itse, lähettää yhden tai kaksi karhukirjettä ja siirtää tarvittaessa perinnän ulosottovirastolle.

Suoraan ulosottokelpoisista maksuista on päivähoitomaksuja perinyt perintätoimistojen kautta 66 prosenttia kunnista, terveyskeskusmaksuja 37 prosenttia, sairaalamaksujakin 21 prosenttia.

Perintätoimisto ei saisi lähettää näitä maksuja suoraan ulosottovirastoon jatkoperintään, vaan maksut pitäisi palauttaa kuntaan, joka päättäisi niiden perinnästä itse. Mutta kunnat ovat lain vastaisesti antaneet perintätoimistojen lähettää maksuja ulosottoon kunnan puolesta.

Olen sitä mieltä, että valtion tulee ohjeistaa kunnat irtisanomaan perintätoimistojen sopimukset. Kunnat voivat aivan hyvin hoitaa laskutuksensa itse. Samalla on huolehdittava siitä, että sosiaalitoimi osallistuu perintäpäätösten tekoon. Ei ole mitään järkeä siinä, että nyt jo ennestään toimeentulotukivaikeuksissa olevat ihmiset laitetaan entistä pahempaan jamaan maksamaan esim. sairaalamaksujaan moninkertaisina. Nyt valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa on tämäkin asia nostettava esille ja muutettava käytäntö inhimillisemmäksi. 

SDP:n Mikkelin valtuustoryhmä teki asiasta eilen esityksen.

Ulosotto tuhoaa pienituloisen ansiotyöhalut

Keskiviikko 23.9.2015

Ulosottovelallisia oli vuoden 2014 lopussa lähes 240 000. Näistä naisia oli 77 800 ja miehiä 133 900. Hyvin usein käy niin, että ulosotossa olevan henkilön ei kannata mennä töihin, koska ulosotto korkoineen vie niin suuren osan palkasta, että palkan osuus jää pienemmäksi kuin toimeentulotuki.

Nykyinen ulosottolaki määrää, että ennakonpidätyksen jälkeisestä palkasta 2/3 on jätettävä ulosmittaamatta. Palkan ollessa hyvin pieni, sitä pehmennetään suojaosuussäädöksillä, joilla ei kuitenkaan ole suurta vaikutusta siihen, että ulosotto hyvin usein tuhoaa pienituloisen ansiotyöhalut ja suorastaan ajaa ihmiset hengenpitimikseen harmaille työmarkkinoille.

Jotta ihmiset pääsevät pois velkakierteestä ja köyhyydestä ja jotta edistetään Suomen työllisyyttä, tulee suojaosuutta kasvattaa. Tämä voitaisiin ratkaista muuttamalla ulosottolakia niin, että korkeintaan 1/10 osan voimassa olevan yleissitovan työehtosopimuksen mukaisesta tulosta olisi ulosoton alaista.

Tällä toimenpiteellä viestitettäisiin pienituloisille ulosottovelallisille, että heidän elämässään on toivoa ja tehtyjen virheiden vuoksi ei tarvitse kärsiä koko loppuelämäänsä. Ratkaisu hyödyttäisi sekä velallista että velkojaa, velkansa hoitamatta jättäneiden ryhtyessä maksamaan heidän tuloihinsa nähden järjellisempiä osuuksia. Asian korjaamisella olisi myönteinen vaikutus kuntien ja valtion verotuloihin sekä toimeentulotukimenot pienentyisivät.

Lapset, nuoret ja koulutus eivät voi säästöiksi muuttua

Lauantai 19.9.2015 klo 8:24

Koulutuksesta leikkaaminen on tulevaisuudelta varastamista. Ensi viikon tiistaina on eduskunnassa käsittelyssä koulutusleikkauksista välikysymys, jonka jätimme. Keskiviikkona on äänestys hallituksen luottamuksesta. Varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, ammatillisen koulutuksen sekä korkeakoulujen ja tieteen säästöjen lisäksi opintotuen leikkaukset ja indeksiin sitomatta jättäminen, Tekesin tutkimus- ja kehittämistoiminnan leikkaukset, evo-rahoituksen pienentäminen sekä indeksikorotusten jäädytykset yhdessä kurjistavat koulutusta.

Suomalaisen yhteiskunnan menestysreseptinä on aina, erityisesti vaikeina aikoina ollut koulutukseen, tutkimukseen ja osaamiseen panostaminen. Tämän reseptin varassa suomalaisten osaamistaso on menneinä vuosikymmeninä noussut, työn tuottavuus on moninkertaistunut ja Suomesta on tullut maailmanlaajuisesti tunnustettu korkean osaamisen ja teknologian maa.

1990-luvun syvän laman aikana päätettiin tukea rakennemuutoksen läpivientiä ja uuden kasvun synnyttämistä panostamalla koulutukseen, osaamiseen ja innovaatioihin. Suomi kävi läpi suuren elinkeinorakenteen muutoksen, jossa uutta kasvua alkoi syntyä elektroniikkateollisuuteen, korkean teknologian laitteiden ja palveluiden vientiin. Uuteen kasvuun panostaminen kannatti, sillä huonoja taloudellisia aikoja seurasi taloudellisen kasvun ja työllisyyden paranemisen aika.

Toimillaan nykyinen perusporvarihallitus romuttaa koulutuksellista tasa-arvoa, lisää alueellista eriarvoisuutta ja kasvattaa kuilua hyvin ja heikommin pärjäävien välillä. Hallituksen näkemys varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta pelkkinä kuluerinä, joista voidaan loputtomasti säästää, on äärimmäisen lyhytnäköinen eikä lainkaan linjassa hallituksen omien koulutuspoliittisten tavoitteiden kanssa suomalaisten osaamistason nostamisesta.

Sipilän hallituksen tapa leikata koulutuksesta johtaa siihen, että ensimmäistä kertaa sataan vuoteen Suomen osaamistaso tulee laskemaan! Hallitus syö eväät uudelta kasvulta, uusilta työpaikoilta ja innovaatioilta.

Sipilän hallituksen tekemät leikkauspäätökset koulutuksesta tulevat pitkällä aikavälillä Suomelle ja suomalaisille erittäin kalliiksi. Koulutuksen ja tutkimuksen luoma edelläkävijäosaaminen luo sen perustan, jolta Suomi ponnistaa eteenpäin ja uuteen nousuun.

Sosialidemokraatit haluavat rakentaa edellytykset suomalaisten osaamis- ja koulutustason nousulle. Tämä toteutetaan takaamalla kaikille vähintään toisen asteen tutkinto ja nopeuttamalla korkeakoulutukseen pääsyä sekä sen läpäisyä. Kaikilla pitää olla mahdollisuudet ylläpitää ja kehittää osaamistaan ja yleissivistystään iästä, sukupuolesta ja varallisuudesta riippumatta. Koulutuspolitiikan keskiössä tulee olla eriarvoisuuden vähentäminen.

Nujerretaan yhdessä lama, ei ihmisiä!

Perjantai 18.9.2015

Jos Suomessa työntekijän, eläkeläisen, opiskelijan, työttömän ja lapsiperheellisen, siis aivan tavallisen parhaansa yrittävän suomalaisen kyykyttäminen ei lopu, niin sata vuotta rakennettu keskinäisen luottamuksen ja kunnioituksen ilmapiiri uhkaa murentua.

Yhteiskuntarauha on se mitä me suomalaiset rakastamme - niin työntekijät kuin työnantajat. Tätä on Suomessa edistetty luomalla ainutlaatuinen neuvotteluperinne työmarkkinoille. Kolmikantaisesti työntekijät, työnantajat ja maan hallitus yhdessä ovat hakeneet parhaan mahdollisen ratkaisun Suomen kansallista etua ajatellen, työllisyyttä ja kasvua tukien ja hyvinvointiyhteiskuntaa parantaen. SDP hallituksessa ollessaan on vaalinut yhteiskuntarauhaa. Nyt näyttää olevan perusporvareilla niin kova asenne, että maa ajautuu tätä menoa lakkojen ja levottomuuksien tielle.

Sen voin nimittäin sanoa tänään Helsingin rautatientorilla palkansaajien mielenosoituksessa olleena, että vastavoimaa löytyy ja työntekijät eivät tule antamaan periksi. Ukkonen jyrisi, salamat välkkyivät ja maa tärisi! Tarvittaessa otetaan kaikki keinot käyttöön työmarkkinoiden vapaan sopimusoikeuden säilyttämiseksi, taistelussa heikomman puolesta ja vastustaessa epäoikeudenmukaisia leikkauksia. Maan hallitus sai tänään keltaisen kortin ja myrskyvaroituksen!

Vielä ehtii pääministeri Juha Sipilä perääntyä aikeissaan ja näin osapuolet voisivat palata neuvottelupöytään.

EK pitää panttivankinaan koko suomalaista yhteiskuntaa

Keskiviikko 9.9.2015

Eilen oli musta tiistai. Tuomitsen jyrkästi Sipilän hallituksen aikeet heikentää työntekijöiden asemaa. 

Sipilä, Soini ja Stubb esittävät pelkästään heikennyksiä työntekijöille. Pyhätyön korvauksen he alentavat 75 prosenttiin nykyisestä ja puolittavat ylityökorvaukset. Loppiainen ja helatorstai muuttuvat palkattomiksi, kuntien ja valtion työntekijöiden lomat he supistavat enintään 30 päivään vuodessa sekä muuttavat ensimmäisen sairauspäivän palkattomaksi ja pienentävät seuraavien yhdeksän sairauspäivän palkkaa 20 prosenttia.

Oppositiosta Juha Sipilä suureen äänen tuomitsi kokoomuksen idean muuttaa sairaspäiviä palkattomiksi. Viime kesäkuussa Timo Soini kielsi pyhäkorvauksiin koskemisen.

Nyt on pyhyyskin myyty pääomalle! Elinkeinoelämän keskusliitto pitää panttivankinaan koko suomalaista yhteiskuntaa ja nyt he aikovat laittaa kärsimään pienipalkkaiset, vuorotyötä tekevät naiset, poliisit ja muut julkisen sektorin työntekijät samaan aikaan kun suurituloiset käärivät seteleitä taskuihinsa. Kateus julkisen sektorin työntekijöiden lomien pituudesta on turha, kun katsoo heidän palkkakuittiaan verrattuna yksityiseen sektoriin. Kyseessä taitaakin olla savuverho, jonka takana tarkoituksellisesti tehdään kuntatyöstä epähoukuttelevaa, jotta julkisia palveluja saataisiin siirrettyä yksityisten käsiin.

Politiikka on ihmiskätten työtä, päätökset eivät tipahda taivaasta. Tällaista kädenjälkeä syntyy keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen hallitukselta.

On tehtävä pikaisia toimia, joilla sopimiskulttuuria vahvistetaan. Hallitus tekee todella suuren virheen jos se hylkää kolmikantayhteistyön. Suomi ei ole saneluyhteiskunta, eikä se saa sellaiseksi muuttua. Työntekijöiden oikeuksia heikentävälle yksipuoliselle talouspolitiikalle on sanottava ei, yhteiselle sopimiselle ja konsensuspolitiikalle kyllä.

En kannata Fennovoiman ydinvoimalahanketta

Perjantai 31.7.2015

Ydinvoimakeskustelu on jatkunut aktiivisena tänä kesänä. Kuulun siihen joukkoon suomalaisia, jotka suhtautuvat ydinvoimaan kriittisesti ja olen huolestunut ydinvoiman haitoista ja riskeistä.

Suomessa on tällä hetkellä neljä ydinvoimalaa ja viides on rakentumassa. Jokainen uusi ydinvoimalupa on paluuta menneisyyteen. Fennovoima ei täytä vaadittua 60 prosentin kotimaisuusehtoa, eikä sen jatkamiselle ole senkään puoleen edellytyksiä. Jo lupautuneita kotimaisia toimijoita on vetäytynyt hankkeesta. On hyvä, ettei Mikkelin kaupungin omistama Etelä-Savon Energia alunperinkään lähtenyt lainkaan mukaan. Hankkeella ei juurikaan ole enää uskottavuutta.

Kohtuuhintaista ja toimitusvarmaa sähköä tarvitaan, sillä se on yksi teollisuutemme kilpailukyvyn kulmakivistä. En kuitenkaan näe, että ydinenergia olisi yhteiskuntamme energiaomavaraisuuden pelastaja. Merkittävä taloudellinen hyöty tulee niille maille, jotka energian käytön paisuttamisen sijaan investoivat nyt kohteisiin, jotka tulevaisuudessa kasvattavat energian käytön hyötysuhdetta, käyttöastetta sekä materiaali- ja energiatehokkuutta.

Jatkuvan materiaalisen kulutuksen paisuttaminen on riippuvaista energian, polttonesteiden ja muiden luonnonvarojen kiihtyvästä käytöstä. Elämisen arvoinen tulevaisuus maapallolla edellyttää energian käytön säästämistä ja tehostamista. Näin saadaan säilytettyä kohtuullinen hyvinvointi ja elintaso mahdollisimman vähällä ja vähäpäästöisellä energialla mahdollisimman monille.

Sähköntuotantoon tulee valjastaa kaikki suomalaiset sallimalla Saksan tapaan kotitalouksille vapauden myydä valtakunnan verkkoon sähköä, joka jää yli oman tarpeen esim. talojen aurinkopaneeleista ja pientuulimyllyistä. Näin suuret ihmismassat hyötyisivät rahallisesti sähkön säästämisestä, toisin kuin nykyään, kun sähkön säästämisen myötä energiayhtiöt vain nostavat hintojaan ja kuluttajalle ei jää rahallista hyötyä. Suomessa tarvitaan kokonaisvaltainen energiapoliittinen vallankumous, joka tarkoittaa sitä, että suuret joukot hyötyvät siitä aidosti. Pelkkä hyvä mieli omaa vihreyttään korostaville ei riitä. Käyttäjiltä ei myöskään voi odottaa liian suurta elämänmuutosta, vaan mahdollisimman pientä vaivannäköä.

Myös eläimet tulee ottaa tuotantoon mukaan. Suomen hevoskanta tuottaa lantaa kolmen Hartwall-areenan verran vuodessa. Keskimäärin neljän-viiden hevosen lannalla voisi laskennallisesti lämmittää omakotitalon ympärivuotisesti. Suomessa on kuntia ja asuinalueita, jotka voisivat olla energiaomavaraisia hevosenlannasta. Muun muassa Mikkelin ammattikorkeakoulun tutkimuksen mukaan Etelä-Savon hevosenlantamäärä lämmittäisi noin 700 omakotitaloa. On aivan oikein, että nykyinen maan hallitus aikoo sallia tämän energiamuodon.

Kaikki pienimuotoinen energiantuotanto ja -jalostus tulee nostamaan kilpailukykyään ja suosiotaan, varsinkin jos sillä pystytään korvaamaan öljyn ja ydinenergian käyttöä. Uskon myös suomalaiseen metsätukijalkaan, joka sellunkeiton notkahduksen jälkeen tulee paisumaan entistä suurempiin mittoihin. Puu ja sen eri muodot voivat korvata kivihiiltä, muoveja ja teollisuuden materiaaleja.

Suomessa työpaikkoja saadaan syntymään sellaisten tuotteiden kehittämiseen, joissa matalien palkkakustannusten sijaan keskitytään energia- ja materiaalitehokkuuteen, korjattavuuteen ja kestävyyteen. Näihin uskon monitieteellisesti ja korkeasti koulutettujen suomalaisten suunnittelijoiden ja keksijöiden tulevaisuudessa keskittyvän. Tärkein louhittava malmi Suomessa ei ole maaperässämme, vaan ihmisten pään sisällä. Tähän asiaan linkittyy vahvasti koulutuspolitiikkamme, josta ei tule säästää, vaan johon tulee satsata.

Rahaliittoa uudistettava

Keskiviikko 22.7.2015 klo 10:02

Tämän viileän kesän polttavimmat puheenaiheet ovat liittyneet ulkopolitiikkaan - Venäjään ja Kreikkaan. Venäjän edustajien pääsyn estäminen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin yleiskokoukseen Helsinkiin oli mielestäni Niinistöltä, Sipilältä ja Soinilta töppäys. Suomi puolueettomana maana on ollut hyvä neuvottelemaan rauhaa ja liennytystä, ja siitä meitä on arvostettu. Helsingissä 40 vuotta sitten Etyjin kokous oli suuri hetki Suomelle ja Euroopalle, ja sen isot päätökset nuiji pöytään Suomen silloinen tasavallan presidentti, huippukokouksen isäntä, Urho Kekkonen. Kuinka on nykyään? Ukrainassa soditaan, eikä Suomi päästä osapuolia edes samaan pöytään keskustelemaan. Oi aikoja, oi tapoja!

Kreikan tilannetta ratkottaessa tulee ensisijaisesti ajatella ihmisiä. Sympatiani on suomalaisten ja kreikkalaisten lasten, nuorten, työttömien, vanhusten ja sairaiden - tavallisten ihmisten puolella. Suomen perusporvarihallituksen johtoajatus kreikkapolitiikassaan on, että se mitä he vaativat Kreikalta on oikeudenmukaista myös Suomessa - tavallisten kreikkalaisten elämisen kurjistamista ja samaa heikennystä suomalaisille. Onko Kreikka Suomen hyvinvointiyhteiskunnan tuhoamisen laboratorio?

Euroopan keskuspankki, Suomen pankki, EU:n komissio ja Kreikan edelliset päättäjät ovat tehneet virheitä jo pitkän aikaa. Kreikkaa ei olisi koskaan pitänyt hyväksyä euroon ja eurokriisin ratkaisemisen suurin virhe oli, ettei laitettu Kreikkaa velkasaneeraukseen vuonna 2010, vaan Suomessakin silloinen Keskustan ja Kokoomuksen hallitus halusi pelastaa Kreikkaa holtittomasti lainoittaneet kansainväliset pankit ja sijoittajat. Kun velka siirtyi julkisten tahojen harteille, pääsivät pankit pälkähästä. Sen jälkeen on tehty sopeutusohjelmia, mutta mikään niistä ei ole toiminut - on ollut tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja. Kreikkaa auttaisi väliaikainen ero eurosta, jolloin heillä olisi mahdollisuus päästä jaloilleen. Islannin tuore esimerkki osoittaa, että valtioilla voi olla entistä ehompaa elämää konkurssin jälkeen, vaikka alussa kirpaisee kovaa.

Muita euromaita ei voi vaatia ottamaan Kreikkaa ikuiseksi elätikseen. Nyt on aika laittaa lainapiikki kiinni ja olla myöntämättä yhtään uutta lainaa Kreikalle. Suomalaisten veronmaksajien kantokyky ei sitä kestä. Suomalaisella pieni- ja keskituloisella ei ole varaa enää leikkauksiin ja supistuksiin, vaan tarvitsemme kaikki liikenevät rahat ja takuut kotimaahan. Eläkeläinen tarvitsee asumistukensa, sairas lääkkeensä, vanhus hoitohenkilökuntaa, lapsiperhe päivähoitoa, nuoret koulutusta ja työtön työtä.

Vallitseva euron talousjärjestelmä on epäoikeudenmukainen ja se täytyy korvata uudella. Nykyisenkaltaista euro-aluetta ei olisi koskaan pitänyt muodostaa ja nyt pitäisikin ryhtyä ajamaan löyhempää ja joustavampaa yhteisvaluuttaa, jossa kylmä pohjoinen ja kuuma etelä voivat yhdessä elää ja muodostaa lämpimän leudon ilmapiirin, jossa jokainen maa voi vapaana ja itsenäisenä kehittyä omista lähtökohdistaan omien kansalaistensa parhaaksi, kuitenkaan toisen maan kansaa vahingoittamatta.

Kirjoitus julkaistu 22.7.2015 Mikkelin Kaupunkilehden poliittinen kolumni -osiossa.

Yksityisellä kyydillä valtion raiteilla?

Tiistai 30.6.2015

Monien muiden suomalaisten tavoin juna on olennainen osa nykyistä arkipäivääni työmatkojen uskollisena kumppanina. Junien myöhästelyt ja sääolosuhteista johtuvat ongelmat ovat takuuvarma keskustelunaihe melkeinpä kenen tahansa kanssa. Harvemmin tulee puhuttua niistä junaliikenteen positiivisista puolista, vaikka aihetta olisi. Asiantunteva henkilökunta ansaitsee kiitoksensa. Paljon tulee keskusteltua myös kilpailusta rataliikenteessä.

Tätä debattia käytiin myös eduskunnassa tällä viikolla, kun rautatielain ja ratalain muuttaminen oli täysistunnossa lähetekeskustelussa. Kyse on EU:n rautatiemarkkinadirektiivin voimaansaattamisesta Suomessa. Rautatielaista esitetään muutettavaksi mm. kapasiteetin jakamista, palveluja ja ratamaksua koskevat osiot. Henkilöliikennettä ei esitetä avattavaksi kilpailulle, mutta EU:sta tullee vielä tällä vaalikaudella esityksiä myös sen mahdollistamiseksi.

Kilpailua ei sinänsä ole tarkoituksenmukaista estää. Kilpailu tuo mukanaan paljon hyvää. Mitään kiirettä tässä ei kuitenkaan tulisi olla, vaan kannattaisi maltilla tarkastella, kuinka muissa EU-maissa asia etenee. Ei Suomen tarvitse olla tässä pilkuntarkkana mallioppilaana, ellei sitten maan hallituksella ole jotain erityisiä taka-ajatuksia mielessään. Muiden maiden tekemistä ratkaisuista on otettava opiksi, rautatieliikenteen yksityistäminen on monesti aiheuttanut kosolti ongelmia.

Huomionarvoista on lisäksi se, että Suomen kokoisessa harvaanasutussa maassa tilanne on melko lailla eri kuin esimerkiksi monissa Keski-Euroopan valtioissa, joissa voi parissa tunnissa mennä jopa koko maan läpi, tiheästi asuttujen alueiden kautta. Etäisyydet ja mahdollisten asiakkaiden määrä ovat täysin eri tasolla kuin täällä meillä.

Mitenkään ongelmatonta kilpailutuksen avaaminen ei ole. Sen vuoksi asian perusteellinen valiokuntakäsittely meillä liikenne- ja viestintävaliokunnassa ja huolellinen vaikutusten arviointi on ensiarvoisen tärkeää. Uhkana on mm. VR:lle kasautuva turha hallinnollinen työ ja yksityisraiteiden kunnostaminen veronmaksajien rahoilla kilpailijoiden käyttöön. Tämä heikentäisi VR:n kykyä suoriutua palvelutehtävästään koko Suomen liikennöinnissä.  

Ihmisten ja yritysten kannaltahan tärkeintä on, että junat kulkevat ja pysähtyvät asemilla ja että matkat ja tavaroiden kuljetukset ovat kohtuuhintaisia, ja että henkilökunta on osaavaa, palvelu hyvää ja näin ollen ihmisten ja tavaroiden matkanteko on turvallista ja sujuvaa. Meidän pitää myös enemmän miettiä sitä, kuinka saada raiteet palvelemaan paremmin erityisesti tulevia sukupolvia. Raideliikenne on ympäristöystävällistä ja sen kehittämisessä on paljon mahdollisuuksia.  

Tätäkin asiaa käsitellessä tulee vaikutuksia arvioida ensisijaisesti ihmisten ja työllisyyden näkökulmasta. Valtionyhtiön on palveltava kansaa tasapuolisesti kaikkialla Suomessa, ja kilpailutuksen myötä on mahdollista, että yritykset haluavat ottaa rusinoita pullasta tarjoten liikennettä vain hyvin kannattavilla reiteillä. Esimerkiksi Itä-Suomi on kauttaaltaan mutta harvakseltaan asuttua seutua ja on tärkeää, että meilläkin junat palvelevat ihmisten liikkumista ja sitä tavoitetta, että koko Suomi pidetään asuttuna.

Toivon liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin miettivän kesän aikana myös ajatusta siitä, että saisimme mahdollisimman pian junat pysähtymään entiseen tapaan Haukivuoren asemalla. Tämä olisi Mikkelin seudulle erittäin tärkeä korjausliike.

Eduskunnan on edistettävä lasten ja nuorten perusoikeuksien toteutumista koko maassa

Keskiviikko 24.6.2015

Olen huolestunut siitä, että Sipilän hallituksen säästöjen nimissä tehty linjaus kuntien velvollisuuksien purkamisesta tulee lisäämään suomalaisten eriarvoisuutta - varsinkin lasten ja nuorten, joille meidän juuri tulisi antaa tukeva pohja, josta ponnistaa ihan joka puolella Suomea.

Kuinka hallitus takaa tasapuoliset mahdollisuudet kaikille suomalaisille lapsille ja nuorille kehittyä täyteen potentiaaliinsa, kun se aikoo vapauttaa kunnat noudattamasta liikuntalakia, nuorisolakia, kirjastolakia ja muuta kulttuuria ja vapaata sivistystyötä sivuavaa toimintaa?

Lasten ja nuorten oikeus vapaa-aikaan, liikuntaan, taiteeseen, kirjallisuuteen ja kulttuuriin on tasa-arvokysymys. Näiden palveluiden saatavuuden takaaminen asuinpaikasta riippumatta tasapuolisesti koko maassa on mielestäni erittäin tärkeää. Joka kymmenennelle nuorelle luovan harrastuksen puute on osallistumisen este, ja pohjois-suomessa osuus on jopa kaksinkertainen.

Nuorten tasa-arvoisia mahdollisuuksia vapaa-ajan harrastustoimintaan rajoittaa myös se, että monet harrastukset ovat liian kalliita pienituloisille perheille ja vastaitsenäistyneille nuorille.

Esimerkiksi liikuntalain avulla voidaan turvata kaikkien lasten oikeutta liikuntaan ja monipuolisiin harrastuksiin perhetaustasta riippumatta tasapuolisesti koko maassa.

Esimerkiksi nuorisolakiin kuuluu nuorten kasvatuksellinen ohjaus, toimintatilojen ja harrastusmahdollisuuksien mahdollistaminen, tieto- ja neuvontapalvelut, nuorisoyhdistyksien ja muiden nuorisoryhmien tuki, liikunnallinen, kulttuurinen, kansainvälinen ja monikulttuurinen nuorisotoiminta, nuorten ympäristökasvatus sekä nuorten työpajapalvelut ja etsivä nuorisotyö.

Nuorten oikeudet on otettava vakavasti eikä niiden toteutuminen saa olla riippuvainen asuinkunnan resursseista ja prioriteeteista. Jo nykyisellään Suomessa nuorten mahdollisuuksiin kehittyä kykyjensä ylärajoille ja vapaaseen itsensätoteuttamiseen vaikuttaa se minkälaisessa kunnassa he asuvat. Alueellinen epätasa-arvo loukkaa selkeästi lasten ja nuorten oikeutta yhdenvertaisuuteen ja vaikuttaa sille, ettei Sipilän hallitus aio parantaa tilannetta.

Suomen kaltaisessa maassa on mielestäni voitava jatkossakin luottaa siihen, että eduskunta edistää lasten ja nuorten perusoikeuksien toteutumista koko maassa.

Arvostusta järjestöille - tuki palautettava

Maanantai 22.6.2015

Synkät pilvet varjostaa keliakiaa sairastavaa

Perjantai 12.6.2015

Liityin Eduskunnan keliakiaverkostoon, joka on erittäin huolestunut siitä, että hallitusohjelmaan on kirjattu ruokavaliokorvauksen poistaminen keliakiaa sairastavilta. Tällä on suuria vaikutuksia yhteiskunnan sosiaali- ja terveysmenoihin sekä keliakiaa sairastavien terveyteen. Mikäli keliakiaa sairastavilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia hoitaa sairauttaan, vaikutukset yhteiskunnalle tulevat moninkertaisesti kalliimmaksi kuin ruokavaliokorvauksen maksaminen. Minulla itselläni ei ole keliakiaa mutta entisen työni puolesta olen tutustunut keliakiaa sairastaviin.

Jos ruokavaliokorvaus poistetaan, monella keliaakikolla ei ole yksinkertaisesti enää varaa noudattaa kallista gluteenitonta ruokavaliota. Keliakiaa sairastavat joutuvat maksamaan siitä terveydellään. He alkavat kuormittaa terveydenhuoltoa: terveyspalveluiden ja lääkkeiden käyttö lisääntyvät, lääketieteelliset tutkimukset ja sairauslomat lisääntyvät, ja myös keliaakikoiden mahdollisten liitännäissairauksien, kuten diabeteksen, hoitotasapaino huononee. Myös riski lisäsairauksiin kasvaa.

Hoitamattomasta tai huonosti hoidetusta keliakiasta voi seurata monia lisäsairauksia kuten osteoporoosia, lapsettomuutta, nivelsairauksia, masennusta tai jopa ohutsuolen syöpä.  Lisäsairauksista aiheutuu merkittäviä lisäkustannuksia yhteiskunnalle. Esimerkiksi osteoporoosin hoito maksaa keskimäärin 50 000 euroa yhtä potilasta kohti, mikäli osteoporoosi johtaa lonkkamurtumaan ja sen jälkeiseen kuntoutukseen.

Keliakia on elinikäinen, vakava autoimmuunisairaus, jonka ainoa hoito ja ”lääke” on ehdottoman tarkka gluteeniton ruokavalio. Ruokavaliota noudattamalla keliakiaa sairastava pysyy oireettomana, on täysin työ- ja toimintakykyinen, eikä sairaus etene. Keliakia ei ole itseaiheutettu sairaus. Sairautta ei voi myöskään ennaltaehkäistä.

Keliakia sekoitetaan helposti allergiaan. Keliakia ei ole allergia vaan hoitamattomana vaurioittaa ohutsuolen nukkaa aiheuttaen lähes täydellisen nukkakadon. Ohutsuolen nukka on tärkeä ravintoaineiden imeytymisen takia. Allergiat ovat tyypillisempiä lapsilla ja väistyvät useimmiten iän myötä, mutta keliakia on pysyvä, elinikäinen sairaus. Allergioissa ruoka-aineita on usein mahdollista siedättää, keliaakikon pitää olla ehdottoman tarkka ruokavaliossaan. Keliakiaa sairastava ei voi jättää viljatuotteita pois ruokavaliostaan, vaan hänen tulee korvata ne gluteenittomilla viljatuotteilla. Gluteenittomat viljatuotteet ovat kuitenkin jopa yhdeksän kertaa kalliimpia kuin vastaavat tavanomaiset tuotteet.

Keliakiaa sairastavalle aiheutuu gluteenittomasta ruokavaliosta ylimääräisiä kustannuksia 68 euroa kuukaudessa. Kela maksaa ruokavaliokorvausta keliakiaa sairastaville diagnoosin perusteella 23,60 euroa kuukaudessa. Korvaus kattaa vain osittain gluteenittoman ruokavaliohoidon kustannukset ja suurin osa kustannuksista jää sairastavalle itselleen maksettavaksi. Samassa perheessä on usein myös monta keliakiaa sairastavaa, koska keliakia on perinnöllinen sairaus. Vaikutukset perheen talouteen ovat merkittävät.

Monessa Euroopan maassa keliakiaa sairastavat saavat paljon enemmän tukea yhteiskunnalta. Esimerkiksi Norjassa 243 e/kk, Tanskassa 93–137 e/kk, Italiassa 99–140 e/kk ja Iso-Britanniassa suuren määrän gluteenittomia tuotteita ilmaiseksi. Suomessa ruokavaliokorvauksen määrää olisi pikemminkin tarvetta nostaa kuin poistaa kokonaan.

Keliakiaa sairastavia ei pidä asettaa perusteettomasti eriarvoiseen asemaan verrattuna muihin pitkäaikaissairaisiin. Keliakiaverkosto pyytää hallitusta arvioimaan tehdyn ruokavaliokorvauksen linjauksen kustannusvaikutukset sekä harkitsemaan linjausta uudelleen.

Minkälaista huomista hallitus oikein haluaa?

Sunnuntai 31.5.2015

Olen harmistunut siitä, että Sipilän hallitusohjelman linjaukset tulevat lisäämään ihmisten eriarvoisuutta. Hallitusohjelman leikkauspäätökset kohdistuvat eniten pienituloisiin eläkkeensaajiin, työttömiin, opiskelijoihin ja lapsiperheisiin. Pienituloiset pakotetaan kovin päätöksin tinkimään hyvinvoinnistaan ja suurituloisille yritysjohtajille, kirkon johdolle ja muulle eliitille ehdotetaan vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa palkkojen alentamista. Tulee mieleen keskiaikainen syyllisyyden lievittämiskeino; kun ane kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.

Hallitusohjelman liitteistä löytyy monia yksityiskohtia, jotka toteutuessaan vaikuttavat negatiivisesti esimerkiksi lapsiperheiden elämään. Hallitus aikoo rajoittaa lasten subjektiivista oikeutta päivähoitoon ja suurentaa ryhmäkokoja niin päiväkodeissa kuin kouluissakin. Eskarissa olevan lapsen iltapäivät eivät kuuluisi enää päivähoidon piiriin vaan olisivat maksullista kerhotoimintaa. Päivähoitomaksuja korotetaan, vaikka ne jo nykyäänkin ovat todella suuret. Esimerkiksi kolmen lapsen perhe maksaa joka kuukausi jo nyt 650 e/kk päivähoidosta. Tämä summa on poissa ostovoimasta ja talouden rattaiden pyörittämisestä. Lisäksi koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta perittäviä maksuja nostetaan. Linjaus maksuissa tulisi olla aivan päinvastainen! Vanhempainrahakauden korvausta pienennetään ja tältä ajalta kertyvää loman karttumaa heikennetään. Asuntolainojen korkovähennysoikeutta pienennetään ja lakkautetaan lapsilisän sekä opintotuen indeksisidonnaisuus. Onko unohtunut, että huominen kasvaa tänään?

Eläkkeensaajien asumistuesta leikkaaminen tietää esim. 1100 euron kuukausieläkkeellä ja 500 euron vuokraa maksavalle noin 95 euron kuukausittaista heikennystä. Kun tähän lisätään kansaneläkkeen indeksijäädytyksen aiheuttama ostovoiman heikentäminen noin 5 e/kk, lääkekorvausten pienentäminen, sairaiden taksimatkakorvausten omavastuun suurentaminen ja energiaverojen korotukset tulee vaikutuksena yhä enenevä määrä ikääntyviä ja sairastavia kansalaisiamme elämään köyhyydessä ja heidän ostovoimansa tippuu entisestään. Luvattu takuueläkkeen korotus 20 e/kk on silmälumetta, sillä kokonaisvaikutus jää miinuksen puolelle. Palveluasumisessa ja vanhainkodeissa kaavaillun henkilöstön vähimmäismäärän pienentämisellä heikennetään ikäihmisten, sairaiden ja heidän omaistensa elämää. Myös hoitohenkilökunnan jaksaminen vaarantuu.

Hallitusohjelman liitteitä lukemalla selviää karut ajatukset leikata rajusti myös työttömien perusturvasta, palveluista ja julkisesta työllisyydenhoidosta. Ansioturvasta leikataan ja työmarkkinatukeen, peruspäivärahaan, ansiosidonnaiseen ja asumistukeen tehdään indeksijäädytys vuodelle 2016. Lisäksi vuodesta 2017 lähtien indeksikorotuksille on asetettu alhainen 0,4 prosentin katto. Aktiivisen työllisyyspolitiikan toteuttamisen kannalta olennaisista työllisyysmäärärahoista leikataan rajusti.

Työtön monilapsinen tai yksinhuoltajaperhe kokee nämä leikkaukset kaikista rajuimmin. Rahat niukkenevat entisestään ja päivähoito-oikeuden rajaaminen tekee työttömien perheiden lapsista eriarvoisia suhteessa työtätekevien lapsiin. Tällä politiikalla vahvistetaan ylisukupolvisen työttömyyden kierrettä, koska myös koulutukseen tehdään rajuja puolen miljardin euron leikkauksia.

Lisäksi hallitus on asettanut syyllistävän giljotiiniehdon palkansaajiin. ”Jos ette hyväksy työajan pidentämistä ym. työnantajien vaatimuksia niin lapsilisistä viedään 120 miljoonaa euroa, puolitetaan indeksikorotuksia ym. satojen miljoonien leikkauksia.” Tässä ei ole kyse neuvottelusta vaan sanelusta. Tällainen ei ole kuulunut suomalaiseen sopimiskulttuuriin ja kolmikantayhteistyöhön. Tämä on aivan uuden lehden avaus hallitukselta ja nähtäväksi jää, kuinka siihen reagoidaan. Onko vuonna 1940 julistettu Tammikuun kihlaus historiaa? Silloin sovittiin, että työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä pyritään löytämään työnantajien ja työntekijöiden välillä yhteisymmärrys neuvotteluteitse ja kiistojen ratkaiseminen pyritään tekemään yhteisymmärryksessä.

Hallitusohjelma sisältää korulauseita, jossa tavoitellaan yhteenkuuluvuutta kaikkien suomalaisten välille. Samassa veneessä oleminen ei mielestäni tarkoita sitä, että toiset soutaa ja toiset vähän melalla avittaa ja kalasaaliskin jaetaan niin, että soutajille jää vain kalanperkeet. Suunniteltuja leikkauksia ei tule sellaisenaan toteuttaa, vaan tulee hakea tasa-arvoisempia tapoja vahvistaa maan taloutta.

Oppositio tulee tarjoamaan oman vaihtoehtonsa Suomen kuntoon laittamiseksi. Omalta osaltani tulen työskentelemään niin eduskunnassa kuin kunnallisena päättäjänäkin niin, että ihmisten hyvinvointi toteutuu mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Toivottomuuteen ei saa vajota missään olosuhteissa.

Uuden hankintalain on otettava huomioon vammaiset henkilöt

Lauantai 16.5.2015 klo 9:04

Suomi päätti ottaa kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut 1.1.2007 voimaan tulleen julkisia hankintoja koskevan lain piiriin. Tämän lain mukaan kunnan on kilpailutettava myös vammaisia henkilöitä koskevat palvelut, mikäli se ei itse järjestä kyseistä toimintaa. Suomen kunnat ja kuntayhtymät ovat järjestäneet siitä lähtien yhteensä ainakin 200 palvelukilpailutusta vammaisten henkilöiden palveluihin liittyen. Lisäksi Kela kilpailutti vammaisten kuntoutus- ja tulkkipalvelut. Näiden kilpailutusten piirissä on ollut useita kymmeniä tuhansia vammaista henkilöä.

Vammaiset henkilöt ja heidän läheisensä ovat kokeneet kilpailuttamismenettelyn soveltamisen sosiaali- ja terveyspalveluissa monilla elämän alueilla (asuminen, kuljetuspalvelut, apuvälineet, kuntoutus sekä puhe- ja viittomakielen tulkkaus) erittäin ongelmalliseksi. Näiden kokemusten perusteella käyttäjät ovat todenneet, että palvelujen järjestämisvastuussa olevan tahon suorittama avoin kilpailutusmenettely on täysin sopimaton tapa vammaisten ihmisten välttämättömien, elämänmittaisten palveluiden järjestämiseen.

Sosiaali- ja terveyspalveluita hankittaessa halpa hinta ei saa olla määrittävä tekijä, sillä se ei useinkaan ole toimiva ratkaisu laadun varmistamiseksi. EU:n hankintadirektiivi sallii tehdä sosiaali- ja terveyspalveluiden hankintoja ottaen huomioon parhaan hinta-laatusuhteen. Uudessa hankintalaissa pelkän halvimman hinnan käyttäminen valintaperusteena tulisi poistaa. Vammaisilla ihmisillä ja heidän läheisillään on valtava määrä tyytymättömyyden ja pettymyksen kokemuksia kilpailutusten seurauksena.

Ihmisen elämään liittyviä säännöllisiä sosiaalisia suhteita ei voi mielivaltaisesti ja sattumanvaraisesti vaihtaa. Sosiaalisesti ja fyysisesti tutun ympäristön merkitys on erityisen suuri vammaisille ihmisille, minkä vuoksi ihmisten siirtämistä mielivaltaisesti pitää välttää ja vastustaa. Jokapäiväisen elämän palveluja ei voi vaihtaa usein, koska elämä sisältää sosiaalisia ympäristöjä ja säännöllisiä vuorovaikutussuhteita, turvallisuutta luovia tuttuja asioita ja apua tuovia ihmisiä. Palvelujen hankinta lyhytjänteisesti määräajaksi tekee vammaisten ihmisten elämälle väkivaltaa. Elämää ei eletä kolmen neljän vuoden jaksoissa. Sama koskee myös vanhuksia ja heidän palveluitaan.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen massakilpailutusten sijaan katse tulee käntää palveluita tarvitseviin ihmisiin. Palvelut on annettava vammaisen henkilön avun ja tuen tarpeiden sekä yksilöllisen palvelusuunnitelman pohjalta. Julkisten palveluiden on oltava räätälöityjä ihmisten tarpeisiin ja niiden rinnalla myös 3. sektoria ja pieniä paikallisia toimijoita tarvitaan kehittämään palveluita ihmisten todellisiin tarpeisiin. Tarvitaan enemmän asennetta siihen, että vammaiset ihmiset ja heidän läheisensä osallistuvat omien palvelujensa suunnitteluun.Työntekijöitä puolestaan tulee kannustaa kokeilemaan palvelujen järjestämistä tavallista yksilöllisemmin ja joustavammin. Ihmisen vapauden on koskettava kaikkia kansalaisia. On huomioitava, että tietyille palvelunkäyttäjäryhmille, kuten vammaisille henkilöille, vapaus valita palvelunsa liittyy perustavasti ja laajasti sen kaltaisten ihmisoikeuksien toteutumiseen arkielämässä, jotka näyttäytyvät meille muille itsestään selvinä, mutta joita heiltä usein puuttuu. Mikäli henkilöllä ei ole vapautta määritellä itse tarpeitaan tai toteuttaa itseään eikä liioin vapautta tehdä päätöksiä omista palveluistaan, ei voida puhua yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Tähän on tehtävä muutos.

Vapaus

Sunnuntai 10.5.2015 klo 9:00

Vapaus on ihmisen kallisarvoisin omaisuus ja tasa-arvoisuuden puolustaminen on myös taistelua vapaudesta. Jokaisella meistä on oltava vapaus valita ja toimia valintansa mukaisesti. Myös pienituloisilla on oltava vapaus valita ja juuri siksi sosialidemokraatit ovat toivoneet vapauden jakautumista tasaisesti ja oikeudenmukaisesti niin, ettei vain varakkailla olisi vapaus valita. Jokaisella on oltava mahdollisuus täysarvoiseen elämään. Mitä iloa pienituloisella on vapaudesta saada käyttää rahansa halunsa mukaan, jos kukkaro on tyhjä? Mitä lohtua on siitä, että on vapaus vaihtaa työpaikkaa, kun ei ole ollenkaan työtä? Vapaus on ollut lähtökohtaisesti rikkaiden etuoikeus ja sen vuoksi meidän mielestä yhteiskunnan on puututtava asioihin tasoituksen aikaansaamiseksi.

Jokaisella tulee olla mahdollisuus luoda elämästään paras mahdollinen ja näin ollen esimerkiksi näin äitienpäivänä käytän esimerkkinä sitä, että lasten ollessa pieniä, on jokaisella oltava tasa-arvoinen mahdollisuus valita, kuinka yhteensovittaa työnsä ja perhe-elämän. Tarve olla läsnä äitinä ja isänä lapsilleen, ja lapsen tarve omiin vanhempiinsa on aivan sama pieni- ja suurituloisilla. Pienituloisissa perheissä vapautta valita ei juurikaan ole. Asuntovelka ja pienet ansiotulot pakottaa äidit ja isät palaamaan mahdollisimman pian takaisin työelämään. Yhteiskunnan tulee tasoittaa mahdollisuutta viettää perhevapaita. Kaikista paras olisi, kun tasattaisiin naisten työnantajille tulevat vanhemmuuden kustannukset kaikkien veronmaksajien kesken ja samalla lisättäisiin vanhempainvapaan määrää nykyisestä yhdeksästä kuukaudesta 18 kuukauteen 6+6+6 -mallin mukaiseksi. Tässä olisi kiintiöity yksi jakso äidille, yksi isälle ja yksi jommalle kummalle. Järjestys olisi täysin perheen päätettävissä. Tulot olisivat samoin kuin nyt vanhempainvapaalla eli noin 80 prosenttia palkasta.

Kehittäisin 6+6+6 mallia vielä niin, että siinä olisi ylimääräinen 6 kk joustoa 18 kk päälle, jossa vanhempainvapaita voisi pitää osa-aikaisesti tai pari päivää viikossa. Vapaita voisi itsenäisesti ryhmitellä kouluikään asti, esim. olla kolmen kuukauden ajan töissä kaksi päivää viikossa, kun lapsi on pieni ja ekaluokkalaisen kohdalla olla iltapäivätunteja poissa töistä, jotta ehtii vastaanottamaan lapsen koulusta. Tämä auttaisi suuresti perheiden arkea.

Tasa-arvoisuus ei ole sama asia kuin samanlaisuus. Ihmisten ei tarvitse tasa-arvoisina olla samanlaisia. Päinvastoin ihmisten itsensätoteuttamista on rohkaistava ja vaalittava, sillä se tekee yhteiskuntamme rikkaammaksi. Jokaiselle lapselle pitää taata vapaus harrastaa. Nykyisin harrastusten maksut ovat kivunneet pilviin ja pienituloisten ja monilapsisten perheiden lasten osallistuminen harrastuksiin on vähentynyt rahapulan vuoksi. Kulttuuri- ja harrastustoiminta on jatkossa vietävä sinne, missä lapset ja nuoret ovat jo valmiina eli kouluihin. Kannatan kokonaiskoulupäivää, jossa iltapäivään sisältyy aikuisten vetämää lapsille mieluista ja maksutonta liikuntaa, kuvataidetta, käsitöitä, musiikkia, kirjallisuutta, tanssia ja teatteria, jotka kaikki tutkitusti edistävät terveyttä. Näin vähennetään monia ongelmia kuten lasten ja nuorten yksinäisyyttä, alakuloisuutta, päihteiden käyttöä, liikkumattomuutta ja epäterveellisiä ruokailutottumuksia. Huominen kasvaa tänään!

Ihminen ei ole kone

Keskiviikko 6.5.2015 klo 15:47

Usein lasten vanhempien hiljainen toive on, että saisi viettää enemmän aikaa kotona perheen kanssa. Toiveena on se, että ansiotyö ei olisi niin uuvuttavaa, että illalla on kaikki mehut poissa, eikä jaksa tehdä juuri mitään - urheilla tai harrastaa lasten kanssa. Mielissä on haaveet siitä, että illoissa olisi riittävästi aikaa olla läsnä.

Nykyajan nuorten aikuisten mielestä tärkeintä elämässä ei ole enää työ. Arvostukset ovat muuttuneet ja nykyisten nuorten aikuisten mielestä tärkeintä on oma perhe ja harrastukset ja vasta sitten ansiotyö. 1980-luvulla nuorille aikuisille tärkeintä oli työ, sitten harrastukset ja sitten vasta perhe. Nykyisistä päätöksentekijöistä sekä eduskunnassa että kuntien valtuustoissa suurin osa on vanhemman sukupolven edustajia, jotka tuntuvat välillä rakentavan maailmaa eri arvoilla ja ehkä kuvitellen, että nuoremmat sukupolvet jakavat saman arvomaailman. Siitäkö on syntynyt tämä Elinkeinoelämän keskusliiton ja keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän ehdotus työajan pidentämisestä sadalla tunnilla?

Tässä maassa on lähes 400 000 työtöntä, jotka tarvitsevat työaikaa taloudellisesti toimeen tullakseen, elättääkseen perheensä ja lisätäkseen elämäntyytyväisyyttään. Lisää työaikaa pitää saada myös heille, jotka tekevät nollatuntisopimuksella töitä ja niille monille kaupan alan työntekijöille, jotka tekevät osa-aikatyötä pienellä palkalla. Lisää työaikaa eivät tarvitse he, jotka jo nyt tekevät täyttä kahdeksan tunnin työpäivää. Päinvastoin olisi uskallettava keskustella siitä, mitä hyötyä ihmisille ja yhteiskunnalle tulisi, jos työaika laskettaisiin kuuteen tuntiin päivässä. Työajan lyhentäminen toisi ihmisille enemmän vapaa-aikaa, onnellisuutta, lisäisi liikuntaa, tekisi Suomesta lapsiystävällisemmän maan, edistäisi fyysistä terveyttä  ja mielenterveyttä, vähentäisi lasten yksinäisyyttä ja harrastamattomuutta ja epäterveellisiä elämäntapoja ja toisi työttömille töitä. Työ jakautuisi tasaisemmin. Ihmiset jaksaisivat työssä paremmin lyhyemmillä työajoilla.

Ihminen ei ole kone, joka jaksaa painaa rajattomasti sekä töissä että kotona. Jos ihmisistä imetään kaikki mehut irti, lisääntyy Suomessa entisestään tyytymättömyys, uupumus ja työkyvyttömyyseläkkeet. Joka arkipäivä keskimäärin kymmenen alle 30-vuotiasta siirretään työkyvyttömyyseläkkeelle, 75 prosenttia heistä mielenterveysongelmien vuoksi.

Suomi nousee sillä, että mahdollisimman moni meistä osallistuu työelämään, ei sillä, että harvat osallistuvat, menestyvät ja uupuvat. Työajan pidennys olisi lasten ja lapsiperheiden näkökulmasta kohtuuton, enkä kannata sitä. Nythän usein vain suurituloisilla on vapaus ja mahdollisuus lyhentää työaikaansa lasten ollessa pieniä. Pieni- ja keskipalkkaisilla ja pienyrittäjillä asunto- ja autolainat painavat päälle ja työajan lyhentäminen ei toimeentulon tippumisen vuoksi ole mahdollista. Poliittisin päätöksin on lisättävä kaikkien ihmisten vapautta ja suurempaa mahdollisuutta valita.

Maan kansallinen etu on työpaikat Suomessa

Sunnuntai 3.5.2015

Me eteläsavolaiset emme voi hyväksyä valtion säästötoimenpiteitä Pieksämäellä VR:n henkilökuntaan ja Sulkavalla vankilan koko toiminnan lakkauttamiseen. Yhteensä 70 työpaikan menetys iskisi rajusti meidän maakuntaamme. VR valtionyhtiönä ja rikosseuraamuslaitos valtion alaisena laitoksena sekä muun muassa Posti ovat velvollisia katsomaan, mikä on maan kansallinen etu - se on työpaikat Suomessa.  Valtion on omistajana oltava nykyistä tiukempi ja vahvempi ohjatessaan yhtiöitään ja ministeriöitä, joiden on tuettava nykyistä paremmin kasvun ja työllisyyden tavoitteita. Sanat työllisyyden edistämisestä on muututtava lihaksi ja valtionyhtiöidenkin on palveltava kansaa.

Lue koko vappupuheeni tästä.

Jokaisen puolueen tärkein työkalu on kannatus

Lauantai 25.4.2015

Poliittinen järjestelmämme on parlamentaarinen. Se tarkoittaa sitä, että eduskunta jakautuu vaalien jälkeen hallituksen takana oleviin hallituspuolueisiin ja oppositiopuolueisiin. Hallituksen muodostavat ne puolueet, jotka ovat voineet sopia yhteisistä poliittisen toiminnan tavoitteista ja sitoutuneet niiden läpiviemiseen. Puolueilla on nyt se aika, jolloin on osallistuttava vakavasti omien tavoitteidensa edistämiseen hallitusneuvotteluihin osallistumalla.

Suomessa poliittinen kartta on hyvin sirpaloitunut. Suurimmankin puolueen Keskustan kannatus yltää juuri ja juuri yli viidenneksen. Neljä suurinta mahtuu viiden prosenttiyksikön sisälle. Hallituksen muodostamiselle on siten siten useita vaihtoehtoja. Jokaisen puolueen tärkein työkalu on kannatus. Mitä enemmän kannatusta, sitä enemmän mahdollisuuksia saada tavoitteitaan etenemään.

SDP:n on mielestäni oltava tavoitteellisesti mukana hallitusneuvotteluissa. Nyt SDP:n on aika päättää reunaehdoista eli niistä asioista, joiden on toteuduttava demareiden hallituksessa ollessa. Samoin on tehtävä selväksi ne asiat, joiden edistämiseen emme missään olosuhteissa voi osallistua.

Kansalaiset ovat useissa yhteyksissä ilmaisseet tukensa SDP:n hallitustyöhön osallistumisen puolesta. Se, ettei tämä tahto siirtynyt kasvavaksi kannatukseksi, on erikseen mietittävä asia. Ratkaisuksi ei riitä vain oppositioon siirtyminen. Politiikan tekemisen tavat on joka tapauksessa uusittava. Siihen työhön on ryhdyttävä maakunnissa ja kunnissa, meidän jokaisen demarin. SDP on kansanliike. Kaikki osallistuvat liikkeen tekemiseen.

Me sosialidemokraatit olemme sitä vastaan mikä rikkoo, repii, sortaa ja alistaa. Pyrimme harmoniaan ja rauhaan, vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon. Toimimme oikeudenmukaisuuden ja reilun pelin mukaisesti. SDP:n kansanliikkenä on vahvasti oltava puolustamassa heikommassa asemassa olevia, pienituloisia, palkansaajia, lapsiperheitä, työttömiä ja eläkeläisiä. Riippumatta siitä, onko puolue oppositiossa vai hallituksessa tinkimätön työ tavallisten ihmisten arjen parantamiseksi jatkuu.

Kiitos!

Maanantai 20.4.2015

Toverit, sukulaiset, ystävät! Koko tämä matka on ollut uskomaton. Olen niin kiitollinen ja onnellinen, että olen saanut kokea kaiken tämän. Nöyrästi kiitän teitä rakkaat ihmiset äänestänne ja siitä kuinka ahkeria olette olleet ja kuinka hyvin olette jaksaneet. Jokaisen teidän panosta ja osaamista on tarvittu ja kaikki teot on olleet tarpeellisia elokuun kukkasipulien pussittamisesta lähtien. Te kaikki olette tehneet aivan mielettömän työn työväenliikkeen eteen. Arvostan teitä jokaista erittäin korkealle. Olette näyttäneet, mitä on joukkovoima ja kansanliike. Teitte kaikkenne vaalikampanjan eteen pyyteettömästi.

Olen onnellinen siitä, että saan toimia myös suomalaisen palkansaajaliikkeen tukemana. Tuki on aina luottamuksen osoitus. Suomalainen hyvinvointivaltio on suurelta osin rakennettu poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen voimin. Ja työ jatkuu. Työllisyyden parantaminen, sosiaali- ja terveyspalvelujen ja koulutuksen turvaaminen ovat meille kaikille tärkeitä. Ihmisten eriarvoistuminen on pysäytettävä.

Kiitos lapsilleni! He tekevät minusta onnellisen. On upeaa, että heillä on luonteenlujuutta ja suuri sydän ja he arvostavat sitä, että on tärkeää tehdä työtä myös muidenkin kuin vain oman perheen eteen. Sydäntä lämmittää, kun he kysyvät kokouksesta kotiin tullessani, puolustinko köyhiä. Lapsissa on tulevaisuus ja heidän vuoksensa me kaikki jaksamme. Vaaleihin mennyt aika on ollut lapsiltani pois ja se täytyy korvata.

Aki, puolisoni, en tiedä miten voisin kiittää sinua kaikesta siitä mitä olet tehnyt hyväkseni. Kiitos, että jaksat rinnallani myötä- ja vastamäessäkin.

Haluan myös kiittää vanhempiani, jotka ovat kasvattaneet minusta sitkeän ja vastatuulta kestävän ja joutuneet välillä sydän syrjällään lukemaan lehtiuutisia. Äidit ovat sitä varten, että kävelevät lapsensa vierellä läpi vaikeidenkin elämäntaipaleiden, askel askeleelta. Kiitos äiti! Suuri kiitos appivanhemmilleni, joiden suunnattoman suuri apu tämän talven kiireisessä arjessa on ollut korvaamatonta.

Kaikista parasta vaalikampanjan aikana on ollut tutustua niin moniin ihmisiin. Keskustelut kansalaisten kanssa on se ruisleipä, joka minut pitää tiellä. Se palaute, että seisovaa vettä pitää liikuttaa ja jatka samaan malliin heikompien puolustamisessa on antanut suunnattomasti voimia.

Suhtaudun hyvin vakavasti kansalaisilta saamaani luottamukseen. Teen parhaani joka päivä ollakseni tuon luottamuksen arvoinen.

Toivon, että tulevissa maan hallitusneuvotteluissa puolueiden välillä olevien erimielisyyksien tilalle tulee sopu ja yksimielisyys, erehdysten tilalle oppiminen ja epäilyksen tilalle luottamus. Sopiminen ja kaikkien mukana pitäminen on Suomen kaltaisen pienen kansakunnan elinehto.

Huono henkilöstöpolitiikka nakertaa perusopetuksen laatua

Maanantai 13.4.2015

Koulujen toiminta on hyvinvointivaltiomme ydintoimintaa. On hyvä, että tiedotusvälineissä on nostettu keskusteluun kuntien epäasiallinen toiminta opettajien työsuhteen alkamisen suhteen. Pitkään on noudatettu hyväksi koettua tapaa palkata uudet opettajat työsuhteeseen 1.8. lukien. Näin on varmistettu oppilaille sujuva koulutyön alku ja hyvin suunniteltu kouluvuosi. Nyt säästösyistä useassa kunnassa on päätetty palkata opettajat vasta koulutyön alettua eli noin elokuun puolesta välistä.

Erityisesti koulunkäyntiavustajat ja iltapäiväkerhojen ohjaajat ovat olleet jo pitkään erittäin huonon henkilöstöpolitiikan uhreja. Esimerkiksi Mikkelissä koulunkäyntiavustajien työsuhde on katkaistu joululoman ja kesäloman ajaksi. Työnantaja tekee laittomia toimia, vaikka kuntatyönantajan tulisi olla esimerkin näyttäjä.

Meidän poliitikkojen on yhdessä ammattiliittojen kanssa puututtava näihin työsuhteiden pätkimisiin ja haettava keinot henkilöstön vakinaistamiseen. Ihmiset tarvitsevat vakinaisen työn ja palkan, jotta voivat kiinnittyä ja saada elämää eteenpäin. Jokainen haluaa tuntea tulevaisuutensa olevan turvattu. Lapset kouluissa tarvitsevat vakituisen osaavan aikuisen (opettajan, avustajan, kerho-ohjaajan) ilman pelkoa siitä, että juuri, kun kiintyy henkilöön, joutuu hän lähtemäänkin pois. Turvallinen, vakituinen työsuhde on työnantajan kilpailuvaltti saada osaavaa, hyvää henkilökuntaa. Jos työsuhteessa tapahtuu nykyisenkaltaisia kikkailuja, tekee epävarmuus työntekijälle pakon koko ajan katsella muualle, josko vakituista työsuhdetta löytyisi toisaalta. Työntekijöiltä poisleikattu aika on pois oppilailta ja varsinkin erityistä tukea tarvitsevilta lapsilta, joiden tuen tarpeisiin pitää perehtyä kunnolla.

Eräs räikeä esimerkki erityislapsen huomioimisessa Mikkelissä on seuraava: Etelä-Savon sairaanhoitopiiri maksoi erityislapsen henkilökohtaiselle avustajalle atk-avusteisen koulunkäynnin ohjauksen. Tämä suhteellisen kallis ohjaus tuotetaan Mäntykankaan koulusta Kuopiosta Mikkeliin. Kun avustaja oli saanut ohjauksen, hän pystyi ohjaamaan erityislasta, joka käy koulua osittain atk-avusteisesti. Tämä lapsi tulee tarvitsemaan avustajaa useiden kouluvuosien ajan, mutta kaupunki ei palkannutkaan avustajaa vakituiseksi, vaan ainoastaan yhden lukuvuoden ajaksi. Seuraavana syksynä lapselle palkattiin taas uusi avustaja, joka ei tietysti osannut käyttää atk-apuvälinettä. Sairaanhoitopiiri aivan oikein kieltäytyi maksamasta enää toista kertaa atk-avusteisen koulunkäynnin ohjausta. Lapsi joutui pitkälle syksyyn toimimaan ilman hänelle tarkoitettua apuvälinettä, kunnes kaupunki maksoi uudelle avustajalle ohjauksen. On kohtuutonta, että tällaisesta toiminnasta lapsi joutuu ensisijaiseksi kärsijäksi terveytensä kustannuksella. Lapsen hartiat olivat jumissa kohtuuttomasta käsillä kirjoittamisesta, kun apuvälinettä ei voitu hyödyntää, kuten ammattilaiset olivat tarkoittaneet. Kärsijänä ovat myös perhe sekä lisäksi veronmaksajat, joiden rahoja tuhlataan huonon työnantajapolitiikan vuoksi.

Oppilaiden oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen sekä turvalliseen oppimisympäristöön vaarantuu, jos henkilökunta ei ehdi perehtyä lapsen asioihin, opetussuunnitelmiin, turvallisuuskäytäntöihin, suunnitella työtään ja tavata perhettä. Huonolla henkilöstöjohtamisella luodaan kouluihin kahden kerroksen työväkeä, jotka eivät ole keskenään tasa-arvoisia. Miksi jo muutoinkin pienipalkkaisia ihmisiä kohdellaan huonosti ja laitetaan heidät oleman ilman palkkaa pätkä siellä ja toinen täällä? Antti Rinteen sanoin: ”Se, että pannaan osa porukkaa tylysti kyykkyyn, ei ole rohkeaa. Rohkeaa on se, ettei anneta sen tapahtua.”

Tällaiset työntekijöiden silpputyösuhteet vain sotkevat oppilaiden, perheiden ja koulujen henkilökunnan työskentelyn ja sillä heikennetään luottamusta, oikeudenmukaisuutta ja sitoutumista työnantajaan ja nakerretaan suomalaisen perusopetuksen laatua. Tilanteeseen on saatava muutos!

Kulttuurilla on myönteinen vaikutus ihmisen hyvinvointiin

Torstai 9.4.2015

Kulttuuri on kuvataidetta, elokuvataidetta, käsitöitä, musiikkia, kirjallisuutta, tanssia ja teatteria, jotka kaikki tutkitusti edistävät terveyttä ja pidentävät ikää vähintään yhtä tehokkaasti kuin aktiivinen liikunta. Katso video Mikkelistä.

Jo sadan vuoden ajan kulttuuri eri muodoissaan on ollut olennainen osa työväenliikettä. Itse harrastaen, konsertteihin ja teatteriesityksiin osallistuen kulttuuri on muodostanut tärkeän itsensä toteuttamisen väylän. Kulttuuri ja taide ovat kiinteä osa suomalaista sivistystä. Suomessa on vallinnut ymmärrys siitä, että kaikilla on oltava samat kulttuuriset oikeudet.

Erityisesti näinä aikoina, kun kaikki poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu tuntuu kiertyvän talouden ja rahan ympärille, auttaa kulttuuri meitä jaksamaan arjessa ja virkistää mieltä. Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, synkkä mieli kuihduttaa ruumiin. Teatterissa tai konsertissa käyminen antaa elämäniloa, tyytyväisyyttä ja vahvistaa yhteiskunnallista osallisuutta.

Monessa kunnassa on asetettu valtuustotasolla tavoitteita terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi myös kulttuurin keinoin. Taidetta ja kulttuuritoimintaa on viety terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyöhön, kouluihin, ennaltaehkäiseviin palveluihin, kuntoutukseen ja aina hoitoon asti. On erittäin tärkeää, että sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä olevan asiakkaan kulttuuritarpeet, yksilölliset toiveet ja toteutus kirjataan henkilön hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Kulttuurin nälkä ei lakkaa ihmisen ikääntyessä tai sairastuessa. Kuntalaisten käyttöön on myös etsittävä aktiivisesti lisää yhteisiä toiminta- ja kohtaamispaikkoja. Näkisin mieluusti kesäisillä toreilla ja kävelykaduilla enemmän teatteria ja musiikkia. Miten ne olisivatkaan loistavia paikkoja esittää pieniä pätkiä tulevista näytelmistä ja konserteista ja saada ihmisiä kiinnostumaan.

Teatteri ja taideyhteisöt ovat julkistaneet tulevan hallitusohjelmatavoitteensa. Niissä kuvastuu vakava huoli taiteen ja kulttuurin tulevaisuudesta. Samalla esitetyt linjaukset muodostavat vahvan pohjan taiteen ja kulttuurin toimintamahdollisuuksille myös tulevina taloudellisesti epävarmoina aikoina.

Kuten kannanotossa todetaan: ”Kulttuurilla on keskeinen asema yhteiskunnallisessa muutoksessa. Taide ja kulttuuri ovat perusasioita, joiden uutta luova vaikutus säteilee elämän kaikille alueille, myös terveyteen ja talouteen. Eteenpäin katsova kulttuuripolitiikka luo tasapuoliset mahdollisuudet saada elämyksiä, oppia ja inspiraatioita kaikkialla Suomessa ja kaikille väestöryhmille. Kulttuuri on kannattava investointi henkisen, terveydellisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja parantamiseen.”

Allekirjoitan edellä mainitun näkemyksen. Taiteen ja kulttuurin rahoitus tulee varmistaa. Pelkkien rahapelituottojen varaan taiten ja kulttuurin rahoitusta ei tule jättää. Osaltaan valtio ja kunnat ovat velvollisia investoimaan tiloihin ja muihin puitteisiin suoraan verorahoitusta. Toimintarahoituksen perusta on valtionosuudet orkestereille, teattereille, kirjastoille ja museoille ja nämä täytyy tulla jatkossakin valtion budjettivaroista. Vain näin voidaan varmistaa kaikille mahdollisuus taiteesta ja kulttuurista nauttimiseen. Kulttuuri tulee olla kaikille taloudellisesti ja fyysisesti saavutettavissa.

Hyvinvoivat taide ja kulttuuri lisäävät hyvinvointia sekä luovat työpaikkoja. Nämä ovat mitä suurimmassa määrin linjassa meidän SDP:n työllisyyttä korostavaan talouspoliittiseen ajatteluun. Kulttuurilla on myös huomattava muita elinkeinoja tukeva vaikutus kauttaaltaan koko maassa.

Työttömien maksuttomista terveystarkastuksista tulee tiedottaa ja ne täytyy toteuttaa

Lauantai 4.4.2015

Jo neljä vuotta on ollut voimassa laki, joka velvoittaa kunnat järjestämään työttömille terveydenhuollon palveluita. Kunnan terveyspalvelujen tehtävänä on järjestää työttömien työkyvyn arvioimiseksi tarvittavat terveystarkastukset sekä niiden perusteella huolehtia mahdollisten sairauksien hoidon ja kuntoutuksen järjestämisestä.

Jos terveystarkastuksen yhteydessä todetaan työkyvyn heikentyneen, terveydenhuollon tulee ohjata työtön hoitoon tai kuntoutukseen. Tämä tarkoittaa jatkotutkimuksiin ohjaamista, sairauksien hoitamista ja lääkinnällisen kuntoutuksen toteuttamista tai siihen ohjaamista sekä ammatilliseen kuntoutukseen ja kuntoutuspsykoterapiaan ohjaamista. Jos toimenpiteiden seurauksena todetaan työkyvyttömyys, työtön tulee ohjata hakeutumaan sairauslomalle tai eläkkeelle. Tällöin työttömälle tulisi kirjoittaa todistus työkyvyttömyydestä ja tarvittaessa auttaa häntä eläke-hakemuksen tekemisessä.

Työttömien terveystarkastukset ovat siis samanlainen lakisääteinen velvollisuus kuin esimerkiksi koululaisten terveystarkastukset. Mikkelissä laki ei ole toteutunut ja olen selvittänyt tilannetta sekä pyytänyt tarkastuslautakuntaa arvioimaan ongelmia. Käsitykseni mukaan palvelut tulevat asianmukaisiksi viimeistään toukokuussa. Koska työttömien terveystarkastukset ovat lakisääteisiä, ei kaupunki edes voi valita haluaako se toteuttaa asian vai ei. En hyväksy niitä saamiani vastauksia johtavalta viranhaltijalta, että terveystarkastukset toteutetaan ”niillä resursseilla, jotka ovat käytettävissä”. Lakisääteiset tehtävät on nimittäin hoidettava budjetista riippumatta ja tästä johtavat viranhaltijat ovat virkavastuussa. Se, että kunta ei ole ottanut talousarvioon määrärahaa, ei vapauta kuntaa suorittamasta menoa, johon laki velvoittaa. Kunnan on talousarvioon varatuista määrärahoista riippumatta esimerkiksi turvattava sellaiset sosiaalietuudet ja -palvelut, joihin kuntalaisella on lainmukainen oikeus. Jos valtuusto ei ole osoittanut riittävästi rahaa työttömien terveystarkastuksiin, on viranhaltijoiden viipymättä tehtävä esitys asian korjaamiseksi lain mukaiseksi. Viimeistään nyt tämä jo neljä vuotta voimassa ollut laki tulee saattaa kuntoon myös Mikkelissä, jotta ihmiset saavat tarvitsemansa terveyspalvelut.

Terveystarkastusten tarkoituksena on edistää työttömän terveyttä ja ylläpitää työkykyä. Tällä halutaan ennaltaehkäistä mahdollisten terveysongelmien syntyä sekä pitää huolta henkisestä ja fyysisestä terveydestä. Kyseessä on tärkeä ennaltaehkäisevä palvelu. Esimerkiksi kohonnut verenpaine ja kakkostyypin diabetes voidaan havaita terveystarkastuksen yhteydessä.

Työttömien on todettu useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa sairastavan työllisiä enemmän ja voivan huonommin. Tyypillisiä terveysongelmia ovat muun muassa astma, diabetes, verenpainetauti ja alaselkäkivut. Tutkimusnäyttöä on myös työttömyyden yhteydestä varhaiseen kuolleisuuteen.

Työttömyys heikentää keskimäärin terveyttä ja hyvinvointia, mutta huono terveys ei myöskään ole valtti työmarkkinoilla. Siksi ei voi sanoa tarkkaan, mikä johtuu työttömyydestä ja mikä siitä, että terveysongelmaiset ovat useammin vailla työtä. Yleisesti tiedetään, että työttömyyden pitkittymiseen liittyy passivoitumista ja vetäytymistä. Murehtiminen aiheuttaa usein masentuneisuutta, elintavat rapautuvat ja työn saaminen vaikeutuu. Näin noidankehä syvenee.

Työttömäksi jäävien määrä on kasvanut, joten heidän terveyteensä ja työkykyynsä pitää panostaa. Kaupunginvaltuusto on päättänyt, että Mikkelin kaupunki tavoittelee merkittävää työttömyysprosentin alentumista. Tällöin koko virkakoneiston pitää työskennellä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Harmikseni huomaan, että tällä valtuuston ykköstavoitteella ei ole ollut terveyskeskuksen johdon toiminnassa sitä vakavuuden tasoa, joka sillä kuuluisi olla.

Sujuvan järjestelmän rakentamisessa tarvitaan työvoimahallinnon ja kunnallisen terveydenhuollon yhteistyötä. Lain mukaan TE-toimistoilla on koordinointivastuu. Niiden kuuluu tunnistaa terveystarkastusta tai työkykyselvitystä tarvitsevat työttömät ja ohjata heidät terveyskeskukseen. Työttömällä on oikeus hakeutua terveystarkastukseen itsekin tai esimerkiksi työttömien yhdistyksen kautta. TE-toimistossa on ollut viimeisen vuoden aikana useita henkilöitä Mikkelissä odottamassa työttömien terveystarkastukseen pääsemistä ja ajan saamista kaupungin vastuulla olevaan terveystarkastukseen. Lausuntoja ja ajan saamista on jouduttu odottamaan jopa puolikin vuotta. TE-toimiston asiakkaita ei voida kaikissa tapauksissa ohjata TE-toimiston muihin palveluihin ennen kuin terveydentila on selvitetty. Asiakkaiden palveluprosessit ovat viivästyneet.

Joissain kunnissa on jo erittäin sujuvia prosesseja ja yhteistyö toimii. Osassa kuntia työttömille on ihan oma terveydenhoitaja ja lääkäri varattuna tähän tarkoitukseen. Haluan toimia sen puolesta, että Mikkeli kuuluu jatkossa näiden kuntien joukkoon.

FAKTAA

• Työttömien oikeudesta kunnallisiin terveystarkastuksiin säädetään terveydenhuoltolaissa. Laki tuli voimaan toukokuussa 2011.
• Sosiaali- ja terveysministeriö lähetti kunnille elokuussa 2013 yksityiskohtaisen ohjeistuksen työttömien terveydenhuollon järjestämisestä.
• Työttömäksi jäävän terveyden ja työkyvyn arvioinnista säädetään työterveyshuoltokäytäntöjä koskevassa valtioneuvoston asetuksessa.

Rohkeutta ei ole kovasydämisyys

Tiistai 31.3.2015

”Se, että pannaan osa porukkaa tylysti kyykkyyn, ei ole rohkeaa. Rohkeaa on se, ettei anneta sen tapahtua.”, sanoo SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne. Professori Jaakko Hämeen-Anttila pukee saman toteamukseksi: "Se, mitä olen pitänyt kovasydämisyytenä, onkin nyt yhtäkkiä rohkeutta tehdä toisille kipeitä ratkaisuja."

Mielestäni rohkeutta on lisätä yhdenvertaisuutta, oikeudenmukaisuutta, kohtuutta ja heikomman puolesta toimimista. Tulevassa eduskunnassa lähtökohtana on oltava ihmisten asiat ja eriarvoistumista vähentävien toimenpiteiden nostaminen toiminnan keskiöön. Talouspolitiikan on palveltava tätä tavoitetta. Talousajattelua ei voi ulkoistaa ekonomeille. Poliitikkojen tehtävä on määritellä talouspolitiikan linjat. Meidän on kannettava vastuuta maan taloudesta unohtamatta kansaa.

Talouspolitiikkaa pitää tehdä tarpeeksi pitkällä tähtäimellä. Keskellä lama-aikaa tehtävä menojen leikkaaminen syventää työttömyyttä ja tulee tulevaisuudessa vain kalliimmaksi. Oikeiston leikkausresepti ei toimi. On otettava käyttöön vahva valtion mukaantulo elvyttävien ja työllisyyttä lisäävien investointien liikkeelle saamiseksi. Pieni- ja keskituloisten palkan- ja eläkkeensaajien ostovoimaa on lisättävä ja eläkkeiden indeksien jäädytykset on estettävä ja tehdyn indeksileikkauksen vaikutus on korvattava. Pieniin eläkkeisiin on tehtävä vähintään 50 euron tasokorotus ja verotuksessa kohdeltava pieniä ja keskisuuria eläkkeitä tasavertaisesti palkkatulojen kanssa.

Kuin yhdestä suusta media hokee suoraan elinkeinoelämän ja suurpankkien lobbareiden tiedotteita, mihin meillä on varaa ja mistä pitää ottaa pois. Kohde on aina pienituloinen eläkeläinen, palkansaaja tai lapsiperhe.

Tavoitteisiinsa elinkeinoelämä pyrkii porvarillisten puolueiden tuella pienenevillä palkoilla, palvelujen leikkauksilla, tuloturvaa tuovien indeksien jäädytyksillä ja toimeentuloa leikkaavilla tukien alennuksilla. Samaan aikaan nämä tahot vaativat varakkaille ja korkean tulotason omaaville verojen alentamista ja muita etuuksia, jotka rahoitetaan edellä mainituilla tulojen ja palvelujen leikkauksilla.

Me sosialidemokraatit emme anna periksi näille ihmisten eriarvoisuutta lisääville vaatimuksille. Siksi äänestäminen ja äänen antaminen sosialidemokraatille on ääni tavallisen suomalaisen hyvinvoinnille. Se, että pannaan osa porukkaa tylysti kyykkyyn, ei ole rohkeaa. Rohkeaa on se, ettei anneta sen tapahtua.

Mikään ei muutu, jos aina tehdään kuten ennenkin

Sunnuntai 29.3.2015

Länsi-Savon päätoimittaja valjasti koko lehtensä (29.3.) hyvä veli -kerho tyyppistä toimintaa puolustamaan.

Olen kritisoinut kaupunginhallituksen puheenjohtajien, viranhaltijajohdon ja Etelä-Savon Energian viime viikkoista Lapin matkaa Ylläkselle. Tuhansia euroja sähkön- ja veronmaksajien rahaa hallinnon matkustelun laittamiseen on mielestäni väärin.

Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat tänä päivänä kaikessa toiminnassa tärkeitä, erityisesti silloin kun käytetään yhteisiä verorahoja. Jos yhteisesti kokouksessa sovitaan, että joku tilaisuus on tärkeä edunvalvonnan ja vieraanvaraisuuden johdosta niin se on OK, talousarvion puitteissa pysyen. Pöytäkirjat ovat julkisia ja kuntalaiset pääsevät katsomaan, mihin heidän rahoja käytetään ja mitä valitsemansa edustajat tekevät.

Aluetaloutemme hyötyy siitä, että seminaarit mahdollisuuksien mukaan pidetään omassa kaupungissa/maakunnassa ja käytämme paikallisia ruuan ja palveluiden tuottajia. Tätä asennetta odotan koko kaupungin konsernilta. On ollut vastenmielistä kuulla hiihtelyistä Lapin "kiimaviikoilla" ja tämän ns. perinteisen matkan puolustelusta. En minä mikään moraalinvartija ole mutta kyllähän nyt joku tolkku on oltava. Yöriekkumiset aamuneljään niin, ettei kyetä aamun kokoukseen tai julkisin varoin saunatilaisuuksien järjestämisiä pienelle porukalle ovat mennyttä maailmaa. Uskon minua kunnallisvaaleissa äänestäneiden toivovan niihin loppua.

Yhdellä puhelinsoitolla allekirjoittaneelle päätoimittaja olisi myös saanut tietää sen, että olin paikalla kaupunginvaltuutettu Pertti Oksan hautajaisissa. Näin hänen ei olisi tarvinnut valheita kirjoittaa. Hautajaiset eivät liity millään tavalla tähän Lapin matkaan, muuta kuin siltä osin, että ne olivat samaan aikaan ja johtavien luottamushenkilöiden poissaolon vuoksi Lapin matka tuli ylipäätään ilmi.

Toimivilla palveluilla voidaan ehkäistä yhteiskunnan eriarvoistumista

Sunnuntai 22.3.2015

Kun pienituloinen eläkeläinen tai työtön ei saa aina edes välttämättömiä perussosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, on täysin selvää, että nykyinen järjestelmämme on rikki. Ne, joilla on rahaa, ovat ostaneet yksityisiä palveluita ja ottaneet sairausvakuutuksia. Tämä kehitys on johtanut terveyseroihin ja eriarvoistumiseen. Perusterveydenhuolto ja monet sosiaalipalvelut, kuten kotipalvelut, ovat rapautuneet.

Sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvitaan vaikuttavuutta. Ihmistä on hoivattava niin, että hänen toimintakykynsä itsenäiseen tai avustettuun elämäänsä paranee. Terveyskeskukset on saatava hoitamaan ihmisiä kokonaisuuksina, ei vain sieltä täältä. Tavoitteena on oltava jälleen mahdollisimman toimintakykyinen, kuntoutunut kansalainen. Tämä on oltava kaiken lähtökohta.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra teki Kelan, Oulun kaupungin ja Nordic Healthcare Groupin kanssa valtavan suuren tutkimuksen, jossa 200 000 oululaisen osalta katsottiin henkilöittäin jokaisen asukkaan sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö kaupungin ja sairaanhoitopiirin palveluiden, Kelan etuuksien ja työterveyden osalta. Tällaista uraauurtavaa tutkimusta ei ole aiemmin Suomessa tehty.

Johtopäätös on, että suuri enemmistö suomalaisista käyttää suhteellisen vähän peruspalveluja ja käyttää siis myös hyvin vähän tähän suunnattuja julkisia varoja. Tuloksista ilmenee, että kymmenen prosenttia väestöstä käyttää 74 prosenttia yhteiskunnan maksamista sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista. Tästä eniten palvelua tarvitsevasta 10 prosentista kaksi kolmasosaa tarvitsee sosiaalipalveluja, kuten vanhuspalveluja, vammaispalveluja, mielenterveys- ja päihdepalveluja ja kolmannes tarvitsee terveyspalveluja. Ottaen huomioon ikäihmisten määrän kasvun tulevaisuudessa, tulee mielestäni jatkotarkastelun keskiössä olla erityisesti vanhusten palvelut.

Hyvin iäkkäiden ihmisten ja muistisairauksien määrä kasvaa, jolloin on otettava huomioon vanhusten avun tarpeet. Kotihoito ei aina riitä takaamaan ihmisarvoista ja arvokasta arkea kaikille. Meillä on oltava riittävä ympärivuorokautisen hoivan mahdollisuus ja on rakennettava välimuotoista yhteisöllistä asumista.

Paljon palveluja tarvitsevien tulee vastedes saada paremmin juuri heidän tarpeisiinsa räätälöityjä, tiiviimmin toisiinsa toiminnallisesti yhdistettyjä sosiaali- ja terveyspalveluita.

Ongelmana on, että nykyinen monikanavainen (asiakas, kunta, Kela, vakuutusyhtiö) rahoitus tekee tästä hyvin vaikeaa. Tämän vuoksi pidän avainasemassa rahoituksen selkeyttämistä. Eduskunnan on aloitettava heti vaalikauden alussa valmistelemaan rahoituksen järkeistämistä yhteen paikkaan.

Asiakkaan palvelusta toiseen pallottelu sekä suuret kustannukset syntyvät nimenomaan useiden eri palvelujen yhteen sovittamisen ja koordinaation heikkoudesta. Sen vuoksi pidän kriittisenä tekijänä ymmärrystä palveluiden paremmasta ja asiantuntevammasta ohjaamisesta ja ongelmien ennaltaehkäisystä.

Esimerkiksi Mikkelissä kaupungin mielenterveys- ja päihdeyksikössä avun antamisen niukkuus tarkoittaa 40 000 euron laskua erikoissairaanhoidosta kaupungille yhden henkilön osalta kuukaudessa. Tuon summan sijaan henkilölle voitaisiin kaupungin toimesta räätälöidä häntä todellisesti auttavaa toimintaa paljon edullisemmin. Siilomainen johtaminen tulee heittää romukoppaan ja alkaa katsoa kokonaisuutta, jotta saadaan kustannukset hallintaan ja kavennettua terveyseroja. Ihminen on kokonaisuus ja hätä on otettava tosissaan. Hyväkään terapia ei auta, jos ihmisellä on nälkä tai hänellä ei ole rahaa tarvittaviin lääkkeisiin.

Kymmenen prosenttia Mikkelin väestöstä tarkoittaa noin 5500 henkilöä ja on täysin mahdollista osoittaa heille jokaiselle palveluista vastaava henkilö, jonka tehtävä on kartoittaa heidän elämäntilanteensa ja palvelut, joita he tarvitsevat arkensa tueksi. Tämä olisi meidän kaikkien veronmaksajien etu. Annetaan palveluita, eikä jaeta niukkuutta.

Uuden rahoitusjärjestelmän läpinäkyvyys ja ohjattavuus on mielestäni hyvin tärkeää. Näin vältyttäisiin siltä, että esimerkiksi lonkkaleikkauksen jälkeen henkilön palveluiden maksajataho vaihtuu keskimääräin 22-43 kertaa ja pahimmillaan jopa 537 kertaa (asiakas, kunta, Kela, vakuutusyhtiö). Suurimman osan kustannuksista maksaa kunta mutta nykymallilla läpinäkyvyys muiden rahoittajien kustannuksiin ja kokonaiskustannuksiin katoaa.

Eniten palveluita tarvitsevien ihmisten tarpeiden näkökulmasta tärkeimpiä olisivat Kelan lääkekorvausten, kuntoutuksen, matkojen ja vammaistukien yhdistäminen yhdeksi rahoituskanavaksi.

Haluan tulevalta eduskunnalta uudenlaista otetta sosiaali- ja terveyspalveluiden kipukohtiin. Olen aivan varma, että palvelu- ja hoitoketjut voidaan saada sujuvimmiksi ja lähipalveluiden laatu ja saatavuus saadaan pelastettua koko Suomessa.

Tarvitsemme siviilirohkeutta

Torstai 19.3.2015

Mikkelin pääkirjastolla on tänään tilaisuus, jossa keskustellaan rasismista. Olen vaalipaneelissa yhtenä keskustelijana.Tilaisuus alkaa klo 15.30, tervetuloa!

Usein käy niin, että mielikuvat lukitaan liian varhain. "Tuo on tuollainen" –mielikuvat ovat harvoin totta. Asioita ja ilmiöitä olisi tutkisteltava ja tarkasteltava pidempään ja mietittävä milloin olen valmis lukitsemaan mielikuvani jostain ihmisestä tai ilmiöstä.

Kaikki ihmisten väliset rasistiset konfliktit liittyvät yleensä jollain lailla identiteettiin eli tunteeseen johonkin kuulumisesta. Jos mietin omia identiteettejäni: suomalainen, mikkeliläinen, savolainen, vaimo, äiti, tietyn organisaation jäsen, luterilainen jne. ja kun alan poistaa näistä jotain yksi kerrallaan, niin huomaan, että yhden tai kahden poistaminen vielä onnistuu, mutta kun jäljellä on enää kaksi identiteettiä, alkaa tuntua jo pahalta. Jos poistan suomalaisuuden, silloin minulla ei ole passia, en kuulu mihinkään, enkä voi tulla ja mennä maasta toiseen. En olisi mitään. Ei olisi kotimaata, ei kansallisuutta. Mistä palasista elämä silloin lähtee rakentumaan? Tämä on todellisuutta miljoonille pakolaisille.

Me hyvissä oloissa elävät suomalaiset pidämme itsestään selvänä, että meillä on niin paljon identiteettejä kuin haluamme ja saamme niitä aina lisää. Meidän tulisi miettiä, kuinka voisimme edistää kaikkien asukkaidemme eri identiteettien muodostumista ja pääsemistä eri yhteisöihin mukaan.

Mielestäni yksi tärkeimmistä identiteeteistä rasismin vastaisessa työssä on siviilirohkeus. Pitää puuttua kiusaamiseen, rasismiin ja muihin näkemäänsä epäkohtiin. Martin Luther Kingiltä aikoinaan kysyttiin, oliko pahojen amerikkalaisten vika, ettei mustien kansalaisoikeuksia saatu toteutumaan nopeammin. King vastasi, että syynä oli hyvien amerikkalaisten vaikeneminen. Tarvitsemme jokaiseen kaupunkiin ja kuntaan siviilirohkeutta. Siitä pitäisi myös palkita ja olisi hyvä vuosittainen palkinnon aihe antaa rohkealle rasismiin puuttuneelle henkilölle vuoden siviilirohkeuden palkinnon.

Olemme ihmisiä ja näkökulmamme on aina rajoittunut. Emme arjen kiireessä pysähdy riittävästi ajattelemaan, miten sokeita pisteitämme voisi vähentää. Anonyymius netissä vahvistaa järkevienkin ihmisten primitiivisuutta ja luolamieskäyttäytymistä. Netissä saa tukea mille tahansa hullulle idealle, samanmieliset ihmiset ryhmittyvät helposti ja siellä syntyy omia maailmoja, jotka voivat vääristää henkilöiden todellisuudentajua.

Tämän vuoksi on edistettävä ja vahvistettava erilaisia mahdollisuuksia kasvokkain tapahtuvaan kohtaamiseen eri kulttuureista tulevien asukkaiden kesken. Kasvokkain on vaikeampi vihata ja olla ihan älytön. Aidon kohtaamisen myötä vähenee me-he ajattelu.
Monipuolinen ajattelu ja keskustelukulttuuri sisältää vaihtoehtoja ja kunnioittaa erilaisuutta.  On vähennettävä työttömyyttä ja huolta toimeentulosta. Tämä vähentää myös muukalaisvihaa. On edistettävä huolenpidon ja välittämisen tunnetta ja lisättävä ihmisten välistä aitoa empatiaa ja auttamisen halua.

Pienyrittäjän puolella

Keskiviikko 18.3.2015

Yritysten välisessä kaupankäynnissä suuryritykset tuppaavat jyräämään yksin- ja pienyrittäjät venyttämällä laskujen maksuaikoja.

Yritysten välillä tapahtuva laskujen maksu on saatava lailla sovittua 14 vuorokauteen. Tästä ei voisi poiketa kuin vain painavin syin yhteisellä sopimuksella. Iso yritys ei saa painostaa pientä yritystä. Nykyään pienet joutuvat odottamaan isojen maksua 30 vrk ja usein pidempäänkin. Kun suuri yritys ei maksa laskuaan, ei pieni yritys pysty maksamaan omia ostolaskujaan, eikä arvonlisäveroja. Pitkät maksuajat tekevät pienille yrityksille kassakriisin.

Esimerkkinä kuljetusyrittäjä, joka joutuu maksamaan asiakkaansa tavaran kuljettamisesta usein suuretkin summat polttoainetta, lauttamaksuja, palkkoja, päivärahoja jne., on vaikeuksissa, kun asiakas maksaa laskunsa vasta kahden kuukauden päästä.

Se, mitä yritys käyttää kirjanpidon kirjaamisperusteena, vaikuttaa osaltaan arvonlisäverojen tilitykseen. Siirtyminen maksuperusteiseen alv-tilittämiseen auttaisi pienen yrittäjän asemaa, koska silloin voi odottaa arvonlisäverojen suorittamisessa verottajalle niin pitkään, kunnes on todellisuudessa saanut ja kirjannut maksun. Isojen, yli 340 000 euroa liikevaihdoltaan olevien yritysten tulee nykyisen lain mukaan pitää kirjanpitoa suoriteperusteisesti ja silloin iso yritys voi vähentää ostonsa alv:ssa vaikka ei olisi vielä edes maksanut laskua eli heillä ei ole painetta maksaa laskuaan nopeasti.

On tärkeää saada lakia muutettua niin, että yrittäjä tilittää alv:n valtiolle, kun sen on ensin itse saanut tililleen.

Suomea ei saa laittaa vapaakaupan vangiksi

Perjantai 13.3.2015

Yhdysvallat ja EU ovat heinäkuusta 2013 saakka neuvotelleet transatlanttisesta vapaakauppasopimuksesta (TTIP), jolla luotaisiin molemmille puolille Atlanttia yhtenäistä vapaakauppalainsäädäntöä. Neuvotteluja ovat varjostaneet salamyhkäisyys ja asiakirjojen salaaminen päätöksentekijöiltä, kansalaisilta ja tiedotusvälineiltä.

TTIP on ihan jotain muuta kuin perinteinen vapaakauppasopimus ja sen hyväksyminen tekisi lopun suomalaisesta demokraattisesta päätöksenteosta. TTIP uhkaa alistaa Suomen lainsäädännön ulkomaisten suuryritysten ja pääomasijoittajien pihtiotteeseen ja saisimme sanoa hyvästit nykyiselle suomalaiselle sosiaali- ja työlainsäädännölle, ympäristönsuojelulle, julkisille palveluille ja oikeusjärjestelmälle. Kaikelle sille, mitä on kymmenien vuosien ajan rakennettu.

Suunniteltua vapaakauppasopimusta rikkova valtio, voisi joutua maksamaan kymmenien miljoonien eurojen sakkoja toiminnastaan. Ulkomaiset suuryritykset saisivat valittaa meidän laista ja säädöksistä erityiselle kansainväliselle yksityiselle välimiesoikeudelle, mikäli ne katsoisivat päätöstemme olevan kilpailun, markkinoille pääsyn tai investoinnin esteenä. Tämä ulottuu kaikelle julkishallinnon tasolle: valtio, aluehallinto, maakuntahallinto ja kunnat. Riittäisi, kun päätöksemme yrityksen mielestä rajoittaisi oikeutta investoida mihin kohteeseen vain, minne vain, milloin vain tai miten vain. Amerikkalaiset yhtiöt saisivat näin oikeuden ryövätä valtioiden ja kuntien kassat eli suomalaiset veronmaksajat.

Kannatan rehellisiä ja reiluja kauppasopimuksia, joilla poistetaan kaupan esteitä, kuten tullimaksuja ja tuontikiintiöitä ja jotka hyödyttävät suomalaisia vientiyrityksiä. Suuryhtiöitä ja pääomasijoittajia ei voi kuitenkaan päästää itsenäisten valtioiden niskan päälle. Suomen valtion itsemääräämisoikeus omaan lainsäädäntöömme on säilytettävä ja suunniteltua vapaakauppasopimusta ei välimiesoikeuksineen tule hyväksyä.

Meidän tulee vaatia asian käsittelyä eduskunnassa ja kansanäänestystä asiasta. Tällöin käydään avoin julkinen keskustelu ja salaisuuden verho murenee. Näin puolustetaan myös suomalaisia yrityksiä ja työpaikkoja. Kauppa se on, joka kannattaa, mutta ei millä ehdoilla hyvänsä.

Onneksi vapaakauppasopimuksen tiellä on vielä monta estettä. Kansanrintama TTIP-sopimusta vastaan kasvaa Euroopassa, vaikka sopimuksen puoltajat: kahden mantereen talouseliitti, suuret työnantajajärjestöt, Kauppakamarit, Suomen kokoomus ja eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka, luulevat jo voittavansa.

Suomalaisten ei nytkään pidä antaa periksi. Ilman demokraattista valvontaa valmisteltua sopimusta meidän ei pidä allekirjoittaa.

On mukava keskustella ihmisten kanssa

Torstai 12.3.2015

Aurinko paistoi tänään kauniisti ja Mikkelin maalismarkkinoilla kävi paljon ihmisiä. Puolueiden vaaliteltoilla oli valtava tungos. Hyvä kun vaalit kiinnostavat!

Viime viikolla juhlistimme teltallamme kävelykadulla Mikkelin 177-vuotissyntymäpäivää paistamalla makkaroita. Grilli laitettiin kuumaksi ja kysyntä oli niin kova, että viereisen S-marketin makkarat loppuivat. Onhan se hyvä grillata välillä muutakin kuin ehdokasta :). Pienituloisilla eläkeläisillä ja työttömillä on nykypäivänä todella tiukkaa elämisen kanssa ja jopa pulaa ruuasta, niin meistä SDP:n on hyvä tarjota keskustelujen lisäksi ihan oikeaa ravintoa ihmisille. Tärkeintä on kuitenkin tehdä päätöksiä, joilla tilannetta saadaan korjattua.

Työllisyyden parantaminen sekä pieni- ja keskituloisten palkan- ja eläkkeensaajien, itsensätyöllistäjien, lapsiperheiden, vanhusten ja vammaisten arjen parantaminen sekä julkisten palveluiden puolustaminen ja kehittäminen ovat olleet ja tulevat olemaan perustehtäviäni politiikassa sekä kuntatasolla että eduskunnassa.

Viimeisten viikkojen aikana kahvikupposen äärellä ja makkaran syönnin lomassa on meillä demareilla ollut satoja kohtaamisia, halauksia ja keskusteluja. Tuntuu hyvältä kaikki se kannustus, jota ihmiset antavat ja lauseet, että me tuemme sinua ja tue sinä meitä. Näinhän se on, luottamusta, yhteistyötä ja yhteispeliä - äänestäjät ja heidän ääntään käyttävät edustajat. Kansanedustaja ei saa olla irrallaan kansalaisten arjesta ja ihmisten ääntä on kuultava säännöllisesti.

Kaikki nämä politiikan vuodet mukanani on kulkenut lempikirjailijani emeritus arkkipiispa John Vikströmin ohje siitä, kuinka johtaja voi kestää pystyssä tuulessa ja tuiskussa, tehdä päätöksiä ja seistä niiden takana, säilyttää uskottavuutensa monenlaisten kriitikkojen silmissä ja ennen muuta omissa silmissään. "Pitämällä huolen siitä, että kuvasi on ehjä kun katsot peiliin. Älä toimi omia ihanteitasi ja arvojasi vastaan. Älä toimi omaatuntoasi vastaan. Muuten ihmisyytesi särkyy etkä jaksa. Varjele moraalista eheyttäsi. Silloin jaksat."

Tämä viisas ohje kantakoon meitä jokaista politiikassa ja työelämässä!

Luottamushenkilö on poliittisessa vastuussa äänestäjilleen

Lauantai 28.2.2015

Mikkelin kaupungin ilmapiiriselvityksessä poliittiset vastustajat saivat nimettömänä haukkua valtuuston puheenjohtajaa.

On ollut aivan oikeutettua, että valtuuston puheenjohtaja kysyy viranhaltijoilta, mitä valtuustossa päätettyjen asioiden eteen on tehty ja vaaditaan viranhaltijoita tekemään töitä.

Sekö on ollut ahdistavaa sivistystoimen johdossa, kun pyydetään toimimaan kuten laki sanoo ja kuten kaupungin hallintosääntö sanoo? Mikkelin päivähoidossa esim. lain määräämä aikuisten määrä lapsiryhmissä ei ole toteutunut. Tätä on pyydetty korjaamaan. Olisiko pitänyt odottaa, kunnes jotain kamalaa olisi tapahtunut? Siitäkö on suivaannuttu, etten katsonut sormien läpi, kun johtajat lakkauttivat Lehmuskylästä ryhmäperhepäivähoitoyksiköitä ilman asian käsittelyä valtuustossa (yksiköiden lakkautukset ja perustamiset päättää kaupunginvaltuusto) ja ilman yt-neuvotteluita henkilöstön kanssa. Tämä oli minun, muiden luottamushenkilöiden, työntekijöiden ja lasten perheiden mielestä viranhaltijoilta epäasiallista käyttäytymistä ja toimivaltansa ylittämistä ja luottamushenkilöt kokivat outona, ettei viranhaltijoille edes annettu huomautusta valtuuston yli kävelemisestä, vaan samaa yritettiin jopa uudelleen toisen päivähoitoyksikön osalta. Onneksi valppaat kuntalaiset olivat yhteydessä! Moni luottamushenkilö on kokenut, etteivät viranhaltijat aina kunnioita valtuustoa ja sen tahtoa.

Sekö on koettu asiattomana sosiaali- ja terveystoimen johdossa, että valtuuston puheenjohtaja on pyytänyt käsittelemään toimeentulotukihakemukset seitsemässä arkipäivässä, kuten laki sanoo? Viime tammikuussa yhtenäkään päivänä ei ole noudatettu lakia! Eikö kukaan sosiaalitoimen johtavista viranhaltijoista välitä siitä, että epäasiallista käyttäytymistä on kuntalaisten mielestä se, että taloudellisessa hädässä oleva joutuu odottamaan viimesijaisinta toimeentuloaan jopa 2,5 viikkoa. Se on pitkä aika olla ilman ruokaa! Valtuutettuna olen puolustanut kansalaisia ja hoitanut juuri sitä tehtävää, josta olen poliittisessa vastuussa yli tuhannelle minua kuntavaaleissa äänestäneelle ja kaikille mikkeliläisille.

Sen olen huomannut, että toimintani ihmisten asioiden puolustajana ei ole miellyttänyt kaikkia. Eräs kokoomuslainen valtuutettu uhkasi minua poliisikuulusteluilla, jos pilaisin Mikkelin mainetta nostamalla esille vanhustenhuollon ongelmia. Joillekin tahoille näyttää olevan kiillotettu kuori tärkeämpää kuin totuuteen perustuva hyvä maine.

Haluan sanoa, että suhtaudun hyvin vakavasti kansalaisilta saamaani luottamukseen. Teen parhaani joka päivä ollakseni tuon luottamuksen arvoinen. Toivon, että Mikkelissä riitojen tilalle tulee sopu ja yksimielisyys, erehdysten tilalle oppiminen ja epäilyksen tilalle luottamus.

http://mikkelinkaupunkilehti.fi/2015/03/soile-kuitunen-sanoutuu-irti-tyoilmapiiriselvityksesta/

http://www.radiomikkeli.fi/uutiset/nelja-demarivaltuutettua-irtisanoutuu-tyoilmapiiriselvityksesta