Kylläpä tulin surulliseksi, kun luin eilisen päivän Länsi-Savon mielipidepalstan. Miten ihmeessä lehti voi päästää tuollaisia kirjoituksia edes läpi tarkistamatta ensin pitääkö tiedot paikkansa? Tiedän sen, että poliitikkojen iskukestävyys on oltava kovempi kuin tavallisten kansalaisten ja väitänkin kyllä olevani keskimääräistä kovanahkaisempi. Kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön jne. Mutta meneehän se jossain raja poliitikollakin.

Tällä kertaa minä ja toiminnanjohtajamme jouduimme olemaan meidän kansanedustajan masinoiman porukan tulilinjalla. Vuosien varrella hänen kohteeksi ovat joutuneet myös monet muut. Ei edes se estä heitä, että yksityisyyden ja kunnian suoja Suomessa tarkoittaa, ettei kenestäkään saa levittää valheellisia tietoja ja vihjauksia tai muulla tavalla halventaa.

Minä en ole ollut missään roolissa siinä, että Pauliina Viitamies ei ollut Vappuna missään puhujana. Aika kova tyyppi olisinkin, että pystyisin hallitsemaan koko maakuntaa! Perinteiseen tapaan Etelä-Savoon yritettiin hankkia mahdollisimman korkeatasoisia puhujia Vapuksi ja puoluetoimisto osoittikin käyttöömme eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Sirpa Paateron Mikkeliin ja Savonlinnaan. SDP Etelä-Savon piiri on aina pyytänyt vappujuhlia järjestävien paikkakuntien demareita esittämään puhujista toiveita ja noudattamaan niitä.  Vappujuhlien puhujista päättävät paikalliset toimijat, ei piirijärjestö. Sellaista perinnettä ei liene missään, että jollakin olisi ikuinen oikeus tai velvollisuus puhua Vappuna aina samassa kaupungissa. Itse olin tällä kertaa perheeni kanssa marssimassa Savonlinnan Vappumarssilla ja meillä oli aivan loistava vapunpäivä.

Tulin SDP:n toimintaan mukaan 23-vuotiaana. Halunani vaikuttaa yhteiskuntaan, korjata epäkohtia ja puuttua epäoikeudenmukaisuuksiin. En ole tullut riitelemään kenenkään kanssa, sehän olisi aivan hukkaan heitettyä energiaa.

Olen ollut valmis taistelemaan ja toimimaan pienten ihmisten puolesta ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun kansalaisia koskettavista ajankohtaisista asioista. Haluan puhua niiden puolesta, jotka eivät itse saa ääntään kuuluville ja nostaa esiin tervejärkistä omantunnon ääntä.

Mitä järkeä on siinä, että jotkut puolueemme jäsenet moittivat lehdistössä omiaan? Silläkin energiamäärällä olisi parannettu maailmaa hiukan paremmaksi.

Tultuani valituksi valtuustoryhmän puheenjohtajaksi vuonna 2009, olen tehnyt valtuustoryhmän toiminnasta avoimempaa, yhteisvastuullisempaa ja vaikuttavampaa. Ensin isolla porukalla pohditaan asioita, joita sitten lautakunnissa ja hallituksessa viedään eteenpäin. Tämä demokraattisempi tapa ei ole kaikille käynyt, vaan olisi haluttu pitää kiinni järjestelmästä, jossa hallituksen- ja valtuuston puheenjohtajat päättää mitä SDP:n valtuustoryhmä on mieltä. On täysin perätöntä väittää, että valtuustoryhmän puheenjohtaja määräisi mitä kukakin sanoo. On täysin puppua puhetta, että SDP:n valtuustoryhmällä olisi huonot välit muihin puolueisiin. Jos näin olisi, ei minua varmasti olisi yksimielisesti valittu v. 2010, 2011 ja 2012 edelleen ryhmän puheenjohtajaksi. Toiminnallamme olemme vieneet eteenpäin niitä tavoitteita, joita SDP on kansalaisille vaaleissa luvannut.

Kaikki päätöksenteko pohjautuu arvoihin. Me sosialidemokraattisesti ajattelevat tarvitsemme joukkovoimaa taaksemme vastustaessamme kovaa markkinataloutta ja saneerausvimmaa. Joukkovoimassa on aina ollut työväestön voima ja niin se on edelleen. Porvarit vain nauttivat siitä jos vasemmiston rivit rakoilee.

Pystyäksemme vaikuttamaan entistä paremmin siihen, että Mikkeliä hallitaan suvaitsevaisuuden, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuun arvojen pohjalta tarvitsemme kaupunkilaisten antaman lisääntyvän kannatuksen syksyn vaaleissa. Palvelujen turvaamisen ja kehittämisen puolesta toimiville päättäjille toivon enemmistöä Mikkelin kaupunginvaltuustossa.