Share |

Hei! Olen Satu Taavitsainen, SDP:n kansanedustaja,
Mikkelin kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja, Etelä-Savon maakuntavaltuuston puheenjohtaja ja Ulosottoon joutuneiden tukijat Eduskunnassa -ryhmän puheenjohtaja.

valtiosali_taavitsainen_satu.jpg

Sain poliittisen herätykseni vuonna 1999 USA:ssa tehdessäni vapaaehtoistyötä köyhien ja asunnottomien parissa. Silloin päätin, että teen kaikkeni, ettei Suomesta tule ihmisiä eriarvoistavaa yhteiskuntaa.

Teen sekä eduskunnassa että kaupunginvaltuustossa työtä edistääkseni työllisyyttä, parantaakseni pieni- ja keskituloisten palkan- ja eläkkeensaajien, yksinyrittäjien, opiskelijoiden, lapsiperheiden, vanhusten, vammaisten ja työttömien arkea ja ulosottoon joutuneiden ahdinkoa sekä kehittääkseni julkisia palveluita.

Kansalaisten viestejä on kuunneltava. Ei ole niin hankalaa asiaa, etteikö sitä saisi muutettua paremmaksi.

Kuulun Mikkelissä toimivaan aktiiviseen Mikkelin Sosialidemokraatit puolueosastoon. Ammattiliittoni on SAK:lainen JHL. Koulutukseltani olen sosionomi (AMK) ja ennen kansanedustajuutta työskentelin toiminnanjohtajana Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tuki ry:ssä.

Olen 41-vuotias. Perheeseeni kuuluu aviomies Aki Taavitsainen ja meidän kolme lasta. Asumme Mikkelissä Rantakylässä.

Näillä sivuilla voit tutustua minuun paremmin.
Otan mielelläni vastaan viestejä ja terveisiä.
Löydät yhteystietoni Ota yhteyttä -kohdasta.
Tavoitat minut myös facebookista, twitteristä ja instagramista.

Perusopetuslain rikkomiselle loppu kunnissa!

Keskiviikko 7.11.2018 - Satu Taavitsainen

Hyvä! Opetusministerin vastaus on aivan selkeä – kuntien on muutettava nykykäytäntöään.

Sain opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselta (kok.) vastauksen kirjalliseen kysymykseeni kunnissa vallitsevista opettajien sijaiskäytännöistä.

Opetusministerin vastaus on aivan selkeä linjaus sille, että kunnat eivät voi enää olla palkkaamatta sijasta opettajan poissaolon ajaksi. Sijaisen hankintaan on ryhdyttävä välittömästi sijaistarpeen tultua työnantajan tietoon. Toisen opettajan luokasta huolehtiminen oman työn ohella ei voi ministerin mukaan olla vakiintunut menettelytapa.

Ministeri viittaa vastauksessaan myös Työtuomioistuimen ratkaisuun vuodelta 2017, että jos äkillisesti ja yllättävästi poissaolevalle opettajalle ei saada heti hankittua sijaista, voidaan opettajalta tarvittaessa edellyttää toisen opettajan luokasta huolehtimista oman työn ohella siihen saakka, kunnes sijaisjärjestelyt saadaan hoidettua (TT 2017:22). Opetusministeri alleviivaa, että tämä menettely tarkoittaa ainoastaan yllättäviä ja äkillisiä tilanteita. Näin juuri!

Yhdyn ministerin näkemykseen myös siitä, että oppilailla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta jokaisena koulupäivänä. Opetuksen järjestäjä on vastuussa tästä. Kaikissa tilanteissa opetuksen on oltava lainmukaista.

Suomalaisen peruskoulujärjestelmän ehdoton vahvuus on ammattitaitoiset opettajat. Heitä on oltava riittävästi. Kuntien säästövimma siinä kohtaa, että lyhytaikaisiin, noin viikon kestäviin tai sitä lyhyempiin sijaisuuksiin ei palkata opettajille sijaista on saatava nyt loppumaan.

Käytäntö on heikentänyt perusopetuksen laatua ja vaarantanut oppilaiden koulupäivän turvallisuuden. Ilman opettajaa tai vain tilapäisesti opettajan opetuksessa olevien oppilaiden oppiminen, kouluhyvinvointi ja jaksaminen on heikentynyt.

OTO-sijaiskäytännöllä on myös negatiiviset vaikutuksensa opettajien työhyvinvointiin, koska opettajien väsyminen lisääntyy heidän joutuessaan opettamaan kahta luokkaa samaan aikaan ja vaihtamaan jatkuvasti luokasta toiseen.

Opettajien jouduttua tilanteeseen, jossa heidät ylhäältä päin määrätään huolehtimaan yhtä aikaa kahden luokan opettamisesta, on aikaansaanut sen, että lapset eivät ole saaneet riittävästi apua tehtävissään. Samalla työrauhaongelmat ja kiusaamistilanteiden riski ovat kasvaneet. Kun sijaista ei ole palkattu, niin varsinkin erityistä tukea tarvitsevat peruskoululaiset ovat jääneet vaille tarvitsemaansa tukea ja ohjausta.

Oppilaan huomioiminen yksilönä ja uusien opetussuunnitelmien edellyttämä vuorovaikutteinen ja toiminnallinen opetus ei toteudu oman työn ohella eli OTO-sijaisopettamistilanteessa, jolloin yksi opettaja huolehtii kahdesta luokasta yhtä aikaa.

Tämän ministerin vastauksen myötä jokainen rehtori on velvollinen ja oikeutettu palkkamaan sijainen, jos opettaja on esimerkiksi sairaana tai koulutuksessa. Rehtoreita ei voi enää käskyttää kaupungintalojen kulmahuoneista säästämään budjetissa ja olemaan palkkaamatta sijaista.

Rehtoreiden pitää huolehtia siitä, mitä ministerikin korostaa vastauksessaan, että perusopetuslain 29 §:n mukaan oppilailla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Siihen kuuluu fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus. Työturvallisuuslain 2 §:n mukaan opetushenkilöstöllä on puolestaan oikeus turvalliseen työympäristöön. Opetuksen järjestämisen lähtökohtana on oppilaiden ja henkilökunnan turvallisuuden varmistaminen kaikissa tilanteissa.

Perusopetuslain rikkominen saa nyt luvan loppua kunnissa!

Kommentoi kirjoitusta.

Lääkäriin seitsemässä päivässä

Perjantai 26.10.2018 klo 10:07 - Satu Taavitsainen

Tein lakialoitteen, jolla taataan ihmisten pääsy lääkärille.

Tällä hetkellä ihmiset eivät saa terveyskeskukseen lääkäriaikaa riittävän nopeasti, vaan usein vastaanottoaika myöhästyy liian pitkälle ihmisen tarpeeseen nähden. Jos nyt soittaa ja varaa aikaa terveyskeskukseen, saattaa hyvässä lykyssä saada lääkäriajan joulukuulle. Viimeisimpien tilastojen mukaan jonossa on henkilöitä, jotka ovat odottaneet ajan saamista jopa yli 90 päivää.

Nykyisessä terveydenhuoltolaissa ei ole säädetty perusterveydenhuoltoon aikarajaa, niin eipä ole ihme, ettei lääkäriaikoja saa. Siksi tein lakialoitteen, jossa esitän terveydenhuoltolain pykälään 51 lisättäväksi, että mikäli hoidon tarpeen arvioinnissa todetaan tarve perusterveydenhuollon lääkärin tutkimukselle, on potilaan päästävä lääkärin vastaanotolle viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä.

Tahdon ennaltaehkäistä sen, että kun ihmisten vaivat pitkittyvät, niin ne aina myös mutkistuvat. Esimerkiksi diabetespotilaiden ei pidä joutua odottamaan lääkäriaikaa jalkaongelmissaan. Jos diabetekseen liittyviä jalkojen haavaumia ei hoideta heti, vaan viivyttelyllä aiheutetaan jalkojen tummuminen ja kuolio, on vaarana joutua jalka-amputaatioon. Ennaltaehkäisy ja varhainen apu auttaa aina paremmin kuin vitkuttelu.

Paljon puhuttu Sipilän sote-uudistus ei tuo lääkäriin pääsyyn parannusta, koska terveydenhuoltolaki sisältölakina määrittelee edelleen perusterveydenhuoltoon pääsyn. Sote-lakien yhteydessä ei ole hallituksen esityksiä sisältölakeihin, koska hallitus on tekemässä vain ”lain kuoria”. Ihmettelen sitä, miten hallitus ei ole ymmärtänyt ydintä.

Nykytilanne voidaan korjata terveydenhuoltolakia muuttamalla ja velvoittamalla kunnat järjestämään asia kuntoon. Lääkäreiden virkoja on lisättävä ainakin tuhannella, ja sen maksamiseksi valtion pitää antaa enemmän valtionosuuksia kunnille. Halvemmaksi tämä minun esitys kuitenkin tulee kuin Sipilän miljardeja maksava sote-uudistus, johon on jo nyt palanut satoja miljoonia, mutta niillä on saatu aikaan vain järkyttävät pinot papereita, eikä ole autettu ihmisiä hädässä.

Kommentoi kirjoitusta.

Suomalaisten kansallisaarre uhrataan Sipilän leikkausvimman alla

Sunnuntai 21.10.2018 - Satu Taavitsainen

Taas on noussut esiin uusi asia, mitä Juha Sipilän (kesk.) porvarihallituksen koulutusleikkaukset ovat saaneet aikaan.

Hevosurheilulehti julkaisi perjantaina uutisen, että Ypäjän hevosopisto luopuu suomenhevosistaan.

Juurisyy asiaan selvisi viikonlopun aikana: Syynä on Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset. Kansallisaarteemme, suomenhevonen joutuu Sipilän porvarihallituksen leikkauspolitiikan uhriksi.

Ypäjän hevosopiston ammatillisen koulutuksen rahoja on leikattu Sipilän hallituksen toimesta vuositasolla yli 2 miljoonaa euroa. Vuonna 2015 opetuksen vuosittainen rahoitus oli 6,4 miljoonaa euroa ja vuonna 2018 rahoitus on enää 4,3 miljoonaa euroa.

Leikkausten seurauksena hevosopisto on joutunut taloudellisesti niin kestämättömään tilaan, että se joutuu luopumaan suomenhevosistaan. Hevosopiston opetustoimi on ollut perinteisesti hyvin voimakkaasti suomenhevosiin pohjautuva ja suomenhevosten kasvatuksessa ja jalostuksessa Ypäjän hevosopistolla on ollut merkittävä rooli. Tätä työtä valtio on tukenut Sipilän hallituksen valtaan astumiseen saakka. Sipilän politiikan myötä Hevosopiston rahoitusta on leikattu ja opisto ei saa enää valtion rahoituksella ylläpidettyä perustoimintaansa, vaan joutuu luopumaan suomenhevosistaan.

Eli Sipilän hallitus on mennyt muuttamaan sen pitkään jatkuneen valtion linjan, että valtio tukee suomenhevosen kasvatukseen ja jalostukseen liittyviä asioita. Tämä ei ole oikein. En usko kansalaisten tällaista haluavan. Suomen kansa on ikuisessa kunniavelassa suomenhevoselle, joka on sotiemme sijaiskärsijä, karjalaisen kansan pelastaja ja savipeltojemme puurtaja.

Omaa suomenhevostani harjatessani olen usein ajatellut sitä, että kuinka kiitollisia saamme olla urhealle suomenhevoselle, joka pelasti yli puoli miljoonaa ihmistä tuoden karjalaiset turvaan. Siitä on syntynyt valtava kiitollisuus suomenhevosta kohtaan.

Ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että suomalaisilla on oma kotimainen, kullanarvoinen hevosrotu - niin uskollinen, kaunis, sitkeä, monikäyttöinen, rauhallinen ja rohkea. Se on kulkenut suomalaisten rinnalla niin sodassa kuin rauhassa jo yli sata vuotta. Suomenhevonen on alkuperäisrotu, ja ainoa hevosrotu, jonka säilymisestä suomalaisilla itsellään on vastuu. Sitä ei voi tuoda, ainoa keino säilyttää laji on kasvattaa sitä täällä.

Suomenhevosia ei jätetty sodassa kuolemaan, jos ne haavoittuivat rintamalla, vaan ne hoidettiin kenttäsairaaloissa toisin kuin muualla Euroopassa, jossa haavoittuneiden hevosten kohtalona oli ampuminen. Suomen kenttäarmeijan sairaaloissa hoidettiin 106 000 hevospotilasta. Suomen valtio oli luvannut kansalaisilleen, että hevoset palautetaan koteihinsa sodan päätyttyä. Edes sodan aikana ei tässä asiassa haluttu säästää rahaa.

Suomenhevonen on osa historiaamme. Nykyisten ja tulevien sukupolvien tehtävänä on huolehtia kunniavelkamme suomenhevoselle. Pitää niistä huolta ja kohdella niitä hyvin sekä varmistaa rodun säilyminen ja geeniperimä.

En ymmärrä kylmäkiskoista leikkausvimmaista Sipilän hallitusta, joka ei osoita arvostusta ja kunnioitusta millekään kansalaisille tärkeälle asialle. Hallitus leikkaa myös sotaveteraanien rintamalisää ensi vuoden talousarviossaan. Mikään ei näköjään ole pyhää heille. Sipilän hallitus on kylmä, kalsea, jäätävä, hyinen, tunteeton, kylmäverinen, epäinhimillinen, rakkaudeton, ynseä, piittaamaton, välinpitämätön, turta, sydämetön ja häikäilemätön.

Miksi isänmaamme laitetaan näkemään tällaista?

Jälkikirjoitus: Suomenhevosesta voisi tulla vientibrändi islanninhevosen tapaan. Uutinen on vuodelta 2010. Tuolloin Ypäjän hevostutkimus ja Hevosopisto olivat sitä mieltä, että suomenhevosta kannattaa ryhtyä kasvattamaan vientiin esim. Saksaan ja Japaniin. Tuolloin vielä uskottiin, että suomenhevosesta voi tulla islanninhevosen kaltainen brändi. "Vahvajalkaisen ja hyväluontoisen hevosen askelta vetävät eteenpäin sen esi-isien hienot kilometriajat. Ypäjän Hevosopiston aikuiskoulutusjohtaja Päivi Laine muistuttaa, että suomalaiset hevosihmiset ovat jo maailmalla kuuluja, miksei siis olisi myös hevonen." Kahdeksassa vuodessa on asia näköjään muuttunut.

Suomalaiset hevosihmiset eivät linjamuutosta purematta niele:

Huoli suomenhevosen tulevaisuudesta ja Hevosopiston tilanteesta

Hippos paheksuu hevosopiston aikeita luopua suomenhevosista

Kommentoi kirjoitusta.

Vähemmän repimistä, enemmän sopimista!

Torstai 18.10.2018 - Satu Taavitsainen

Jätin Sadun päivänä 18.10.2018 lakialoitteen, jolla lisättäisiin työelämän kiistojen sopimista.

Ehdotan lakialoitteessani työneuvoston roolin päivittämistä, koska työelämässä on tapahtunut niin paljon muutoksia. Työneuvoston toimivallan laajentaminen keventäisi tuomioistuimiin menevien juttujen paljoutta ja parantaisi kansalaisten oikeusturvaa. Epäselvyyksien vieminen työneuvostoon on helpompaa ja halvempaa kuin oikeudenkäynti tuomioistuimessa ja ratkaisukin tulee nopeammin.

Työneuvosto on valtioneuvoston nimittämä työ- ja elinkeinoministeriön alainen riippumaton erityisviranomainen, joka antaa pyynnöstä lausuntoja muun muassa työaikalain, vuosilomalain, työturvallisuuslain ja nuorista työntekijöistä annetun lain soveltamisesta ja tulkinnasta.

On ollut monia tilanteita, joihin työneuvosto on antanut oikeusohjeen ja asia on pystytty ratkaisemaan työpaikalla ilman raskasta ja vuosia kestävää oikeudenkäyntiä. Työneuvoston käyttäminen on osapuolille tuomioistuinta edullisempi vaihtoehto.

Nykyisen lain puute on, että yksittäisellä työntekijällä, työnantajalla, työntekijä- ja työnantajaliitolla ja yrittäjien yhdistyksellä ei ole oikeutta pyytää lausuntoa työneuvostolta. Nykyaikaa ei ole se, että liittojen on pyydettävä keskusjärjestöään tai aluehallintovirastoa vaatimaan lausuntoa työneuvostolta. Yksittäisen työntekijän, työnantajan, liittojen ja yrittäjien yhdistysten voi näin ollen olla hankalaa saada asiansa selvitetyksi. Nykyinen käytäntö on monimutkainen ja hidastaa asian etenemistä.

Tein lakialoitteen työneuvoston muuttamisesta siten, että myös yksittäinen työnantaja, työntekijä, työntekijöiden ja työnantajien sekä yrittäjien järjestöt voivat pyytää työneuvoston lausuntoa. Työneuvoston tehtäviä esitän lisäksi laajennettaviksi siten, että työneuvosto valvoisi ja kehittäisi toimialaansa kuuluvaa työlainsäädäntöä. Työneuvostolla olisi myös oikeus kuulla todistajia, vahvistaa sovintoja ja esittää vahingonkorvausta tai muuta hyvitystä.

Kommentoi kirjoitusta.

Nuori tämän päivän yhteiskunnassa

Keskiviikko 17.10.2018 - Kirjoittaja Noora Rauhala, 15 v. TET-harjoittelijana eduskunnassa

Tämän päivän yhteiskunnassa nuorella on aina kiire. Ollaan koulussa, harrastetaan, tehdään läksyt, luetaan kokeisiin, mutta koitetaan silti olla sosiaalisia kaiken tämän lisäksi. Kiire luo kiristyneen ilmapiirin, stressiä ja muita negatiivisia tunteita, jotka vaikuttavat nuoreen tämän jokapäiväisessä elämässä. On kiire elää hetkessä, on kiire miettiä tulevaisuutta.

Mitä tehdään peruskoulun jälkeen? Valinnan tekee 15-vuotias nuori, usein yhteishaussa keskellä suurta koevyörymää, mikä siihen aikaan lukukaudesta vieritetään niskoille. Projektien deadlinet lähestyvät ja läksyissä menee enemmän ja enemmän aikaa. Amis vai lukio? Mille linjalle? Mihin keskiarvo riittää? Tutkimusten mukaan nuori on tarpeeksi kypsä päättämään urastaan 21 vuoden iässä. Iso paine tulevaisuudesta ja siihen liittyvistä valinnoista 15-vuotiaan hartioilla vaikuttaa pakostikin muihin elämän osa-alueisiin.

Tämän päivän yhteiskunnassa nuori ei ole koskaan tarpeeksi. Edellä mainittu stressi koulussa suorittamisesta on monelle nuorelle jokapäiväistä. Korkeasti koulutetuille vanhemmille ei saata kelvata ammatillinen koulutus, vaan nuori on joko lukio-oppilas tai pettymys. Nuori tekee suuria päätöksiä omasta tulevaisuudestaan jo 15 vuoden iässä, mutta tulee silti kohdelluksi kuin tarhaikäinen lapsi, koska ikä ei riitä kunnioitukseen vanhemmilta.

Nuori kokee myös painetta omasta identiteetistään ja tavoista ilmaista itseään. Nyky-yhteiskunta tekee hyvin selväksi, mikä on in ja mikä out, millainen ihmisen pitää olla, että tulisi hyväksytyksi. Onko ok olla erilainen? Onko ok olla tyttö? Onko ok olla maahanmuuttaja? Onko ok kuulua vähemmistöön? ”Nykynuoriso” on samaan aikaan sekä maailman avointa, että ahdasmielisimpää porukkaa. Kun kuulee tarpeeksi, että jokin ei ole ok, sen pikkuhiljaa sisäistää ja näin hieman erilaisemmat henkilöt joutuvat kouluissa ja harrastuksissa porukan ulkopuolelle. Kuka tahansa säikähtäisi tätä.

Meidän yhteiskunnassamme nuori pelkää. Terrorismi ja kauheat teot maailmalla lisääntyvät. Planeetta jätetään meille huonoon kuntoon, kun vanhemmat sukupolvet kuolevat pois. Työpaikkaa on hankala saada. Nuorten luottamus oikeusjärjestelmään on alhainen. Me tarvitsemme tapoja, joilla saamme nuoret tuntemaan olonsa motivoituneiksi ja optimistisiksi, jotta nuoret eivät syrjäytyisi tai masentuisi.

Nykyajan Suomessa nuorella on myös etuoikeuksia. Nuori saa hyvän koulutuksen, nauttii puhtaasta ilmasta ja kotimaan mielenkiinnosta nuoren terveyttä ja menestyvyyttä kohtaan. Suomalainen nuori tietää, että joissakin maissa nuorten tilanne ei ole yhtä hyvä. Tytöt saattavat olla naimisissa jo ennen teini-ikään tulemista. Nuorilla ei saata olla mahdollisuuksia koulutukseen, tai koulutuksen taso voi olla huonoa ja puutteellista. Pystyykö Suomalainen nuori tekemään tilanteelle mitään?

Nuoret ovat aina olleet ja tulevat aina varmasti olemaan kiinnostuneita omista oikeuksistaan, ainakin jollakin tasolla. Yhteiskunnassamme on otettu monta askelta eteenpäin nuoriin liittyvissä asioissa, mutta monissa maissa edistyksen tuhoaa huono hallinto tai jonkinlainen painostus siihen, että oma mielipide ajankohtaisesta tilanteesta, oli se sitten politiikkaan liittyvä tai nuoren omaa elämää koskeva jollain muulla tavalla, pitää piilottaa.

Meidän kaikkien tehtävä yhteiskuntaa luodessa ja kehittäessä on tuoda nuorille hyvä, turvallinen kasvuympäristö ja mahdollisuudet olla oma itsensä ja ottaa kantaa itseään koskeviin asioihin monella tasolla. Painostusta tulevaisuuden tien valitsemisesta pitäisi jollain tavalla lykätä, että nuori ihminen saa ensin kasvaa ja kehittyä kunnolla. Täytyy muistaa, että nykynuoret ovat tulevaisuuden vaikuttajia. Eikö siis tulevaisuuden vaikuttajille pitäisi antaa mahdollisimman hyvät ainekset elämään?

Noora Rauhala (15v.)
Mikkeli
TET-harjoittelijana kaksi viikkoa eduskunnassa kansanedustaja Satu Taavitsaisella

2 kommenttia . Avainsanat: nuori, nuoret

Toisen asteen opiskelun kustannuksia alennettava

Tiistai 16.10.2018 - Satu Taavitsainen

Lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelijoilla on velvollisuus itse hankkia opinnoissa tarvitsemansa oppikirjat, opiskelun välineet ja vastata tutkintomaksuista. Opiskelun aikana merkittäviä kustannuksia aiheuttavat myös asuminen, koulumatkat ja harrastukset. Monelle eteläsavolaiselle lukiolaiselle ja ammattiin opiskelevalle kustannukset ovat liian suuria.

Ammatillisessa koulutuksessa materiaalikustannukset vaihtelevat koulutusalan tai tutkinnon mukaan 100 euron ja 780 euron välillä. Jos opinnot edellyttävät tietokoneen hankintaa, niin kustannukset nousevat yli tuhanteen euroon.

Lukio-opintoihin liittyvät kustannukset ovat koko opiskeluajalta keskimäärin 2500 euroa. Digitaalisuuden lisääminen ei ole juurikaan vähentänyt kustannuksia. Osa käytettävistä tietokoneohjelmista on maksullisia ja näiden ohjelmien käyttäminen edellyttää, että opiskelijat ostavat ohjelmien lisenssit.

On hälyttävää, että ilman tutkintoa ja koulutuspaikkaa olevista nuorista lähes puolet on joutunut karsimaan tai luopumaan opinnoistaan rahan puutteen takia. Opetushallituksen mukaan 35 prosentilla lukiolaisista tai heidän perheistään on taloudellisia vaikeuksia.

Rahan puutteella on suora yhteys opintojen keskeytymiseen. Tämä ei ole oikein. Jokaisella nuorella pitää olla tasavertaiset mahdollisuudet toisen asteen koulutukseen. Perheen taloudellinen tilanne ei saa määritellä nuoren koulutusvalintaa peruskoulun jälkeen. Siksi tarvitsemme pikaisesti konkreettisia tekoja nostaaksemme nuorten koulutus- ja osaamistasoa ja torjuaksemme opintojen keskeytymistä.

Kannatan maksuttomia oppimateriaaleja ja työvälineitä toiselle asteelle. Parhaiten ne toteutuisivat lain tasolla säädettynä koko maahan. Valtion toimista riippumatta eteläsavolaisten kuntien tulee alentaa toisen asteen opiskelijoidelle kohdistuvia kustannuksia. Ikääntyvälle Etelä-Savon maakunnalle on elinehto saada nuoret valmistumaan täällä ammatteihin, pääsevän töihin ja perustamaan perhettä.

Jokaisessa Etelä-Savon kunnassa on etsittävä ratkaisuja oppikirjojen, opiskeluvälineiden, tutkintomaksujen, opiskelijoiden matkakustannusten, asumisen ja harrastusmaksujen alentamiseksi, jotta maakuntamme lukiolaisten ja ammatillista perustutkintoa suorittavien opiskelu ei jää kiinni taloudellisista syistä.

Valitettavasti maan hallitus ei ole ymmärtänyt opiskelijoiden ongelmia. Sen sijaan, että hallitus olisi pienentänyt opiskelijoille koituvia kustannuksia, on se leikannut opintotuesta ja koulutuksesta satoja miljoonia.

Hätähuutoja opettajilta, vanhemmilta ja nuorilta tulee päivittäin. Opiskelijat ihmettelevät kotona, kun heillä ei ole riittävästi opetusta. Lähiopetuksen määrää on vähennetty. Suomen ammattikouluista on 1600:lta opettajalta työt loppuneet koulutusleikkausten vuoksi. Opiskelijoiden lukujärjestyksessä on tyhjiä päiviä, tyhjiä tunteja, ”etäopiskelua”. Nuorilla olisi motivaatiota opiskella, mutta opetusta ja ohjausta ei ole riittävästi saatavilla. Juuri lähiopetusta opiskelijat kaipaavat lisää.

Kouluvuosi on vasta alkanut ja vaikuttaa siltä, että Suomessa on käsillä vakava tilanne. Tarvitaan hallituksen ja opposition rajat ylittävä yhteinen kriisikokous, jotta toisen asteen koulutus saadaan kuntoon.

Kommentoi kirjoitusta.

Työntekijä sisään, ei ulos

Keskiviikko 3.10.2018 - Satu Taavitsainen

Hallituksen on vedettävä valmisteilla oleva irtisanomislaki pois. Laki on epäoikeudenmukainen ja eriarvoistaa ihmisiä riippuen siitä, minkä kokoisella työpaikalla he työskentelevät. Työntekijälle koituisi työpaikan menettämisen lisäksi vielä rangaistuksena kahden kuukauden aika ilman työttömyysturvaa. Tuen ammattiliittojen toimia lain vastustamiseksi ja ihmettelen, miksi hallitus ajaa isänmaamme umpikujaan. Mieluummin hallituksen pitäisi työskennellä sopien kuin sanellen.

Muutoinkin hallituksen työllistämispolitiikka on ollut työttömiä ja työntekijöitä syyllistävää, kurittavaa. Esimerkkinä mainittakoon ihmisten arkea kurjistanut työttömien aktiivimalli, työttömyysturvan leikkaukset ja julkisen sektorin lomarahaleikkaukset nyt valmistelussa olevan irtisanomislain lisäksi.

SDP on esittänyt hyviä ehdotuksia työllistämisen edistämiseen, mutta hallitus vain uppiniskaisesti ajaa toimiaan, jotka tietävät työrauhatonta, riitaisaa, kallista talvea työpaikoille. 

Irtisanomislaki on huono, eikä se täytä tavoitteita työllisyyden parantamiseksi. Yksinyrittäjiä on paljon ja heidän tilanteen helpottamiseksi pitää tehdä toimia, jotta ensimmäisen työntekijän palkkaaminen helpottuisi. SDP on esittänyt 20 000 euron verovähennystä yksinyrittäjien arjen helpottamiseksi sekä arvonlisäveron alarajan nostamista. Työntekijä pitää saada sisään eikä ulos.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Irtisanomislaki, työllisyys

Ihmisten oikeusturvaa vahvistettava vakuutuslääketieteellisissä asioissa

Maanantai 24.9.2018

Korkein oikeus on tehnyt esityksen maan hallitukselle, että ihmisten oikeusturvaa on vahvistettava vakuutuslääketieteellisissä asioissa. Tätä olen odottanut!  Nykyinen vakuutusyhtiöiden ja Kelan vakuutuslääkäreiden toiminta ei nauti kansalaisten luottamusta.

Ihmiset ovat aivan liian usein joutuneet tilanteeseen, että vakuutuslääkäri toteaa ihmisen olevan työkykyinen, vaikka hän makaisi sängyssä kykenemättä liikkumaan. Ihmiset ovat siten jääneet vaille korvauksia, vaille sairauspäivärahaa, vaille kuntoutusta. Kielteisiä päätöksiään esim. Kela perustelee omien vakuutuslääkäreidensä tekemällä arviolla potilaspapereiden perusteella. Ei ihmisten oikeudentajuun mene se, miten vakuutuslääkäri voi potilasta näkemättä tehdä päätöksen. Ihmisiä ajetaan kohtuuttomiin, epäoikeudenmukaisiin elämäntilanteisiin.

Korkeimmalta oikeudelta voi hakea muutosta vakuutusoikeuden ratkaisuun, jos kysymys on siitä, oikeuttaako vamma, sairaus tai kuolema työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön mukaiseen korvaukseen, tai siitä, kenen korvaus on maksettava.

Toivon hallituksen toimivan ripeästi ja kirjoittavan lain, jolla määrätään riippumattoman taho antamaan lausunto vakuutusoikeudellisissa asioissa. Asialla on kiire. Puolueettoman  asiantuntijan  näkemyksen  saaminen  parantaa  ihmisten oikeusturvaa. Lausuntojen tulee olla muutoksenhakijoille maksuttomia.

Korkein oikeus esittää lausunnon antajaksi sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviraa. Sen lakisääteiseksi tehtäväksi säädettäisiin työtapaturma- ja ammattitautiasioissa antaa korkeimmalle oikeudelle pyynnöstä vakuutuslääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja.

Suomessa on ollut jo pitkään ongelmana, että vakuutuslääkäreiden ratkaisuun muutosta hakeva kansalainen ei saa oikeutta. Tällä hetkellä ei ole puolueetonta tahoa, joka olisi velvollinen antamaan vakuutusoikeudellisessa asiassa lääketieteellisen lausunnon.

Lakien korjaaminen vakuutuslääkäreiden mielivallan poistamiseksi ei ole edennyt sosiaali- ja terveysministeriössä, vaikka kansanedustajat ovat asiasta puhuneet, tehneet kirjallisia kysymyksiä ja lakialoitteita.

Korkein oikeuskin on toistuvasti tiedustellut asian etenemisestä ministeriöltä, mutta ministeriö on vedonnut säädösvalmisteluresurssien puutteeseen. Viimeksi joulukuussa 2017 ministeriö on perustellut hidasteluaan korkeimmalle oikeudelle resurssiensa puutteilla. Rahaa varmasti olisi ollut palkata virkamies kirjoittamaan laki, jos tahtoa korjata epäkohta olisi ollut.

Muutoksenhakijat vakuutusoikeudellisissa asioissa ovat usein vakavasti loukkaantuneita, vaikean sairauden uuvuttamia, sairauslomalle joutuneita ja sitä myötä vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen ajautuneita, hankalissa olosuhteissa eläviä ihmisiä. He taistelevat suurten vakuutusyhtiöiden ja Kelan vakuutuslääkäreiden puolueellisia lausuntoja vastaan. Heiltä ei voi edellyttää, että he pystyisivät maksamaan puolueettomasta lääketieteellisestä lausunnosta, jota vakuutusoikeudellisen asian ratkaiseminen korkeimmassa oikeudessa edellyttää.

Korkein oikeus on aivan oikeassa sanoessaan, että valittajien oikeusturva heikentyy merkittävästi, jos he eivät asiantuntijalausunnoista aiheutuvien kustannusten pelossa ryhdy vaatimaan oikeuksiaan hakemalla muutosta korkeimmasta oikeudesta tilanteissa, joissa siihen olisi perusteita.

Toivon tälle asialle vihdoinkin ratkaisua, joka muuttaa järjestelmää oikeudenmukaisemmaksi ja paremmaksi.

Kommentoi kirjoitusta.

Kotihoito ei riitä

Perjantai 14.9.2018

Kaunis ja lämmin kesä on kääntynyt taas syksyksi. Kunnat ja kuntayhtymät käsittelevät syksyn ensimmäisissä kokouksissaan talousarvionsa toteutumista ja lehdet ovat uutisoineet erittäin huolestuttavia uutisia eri paikkakunnilta, että sosiaali- ja terveyspalveluissa aiotaan säästää rahaa nostamalla asiakasmaksuja ja leikkaamalla henkilöstökuluista sekä vanhusten palveluasumisen paikoista. Nämä on estettävä!

On todella väärin ja epäoikeudenmukaista, että palveluasumisen paikkoja on liian vähän ja huonokuntoiset vanhukset joutuvat odottamaan vapautuvaa paikkaa joko kotona, jossa eivät pärjää tai sairaalan osastoilla, joissa yhden hoitopäivän maksu on 48,90 euroa. Kun vuosittainen 683 euron maksukatto on täyttynyt, jää sairaalan hoitopäivämaksuksi maksettavaksi vielä 22,50 e/vrk. Maksukaton täyttyminen ei siis nollaa maksua, vaan ainoastaan alentaa hintaa.

Näistä summista koituu ihmisille satojen, jopa tuhansien eurojen laskut. Vanhusten laskut menevät heidän kotiinsa, eikä siellä välttämättä ole kukaan niitä avaamassa, ja vaikka olisikin niin vanhuksen pieni eläke ei niihin riitä. Sairaaloiden talousjohto ei anna armoa. Hyvin nopeasti laskujen perijäksi vaihtuu perintäyhtiö ja ulosottomies. Tämä pitää muuttaa!

Suomessa ihmiset elävät yhä pidempään ja yli 90-vuotiaiden määrä on seitsemän kertaa suurempi nyt kuin vuonna 1980. Suuri osa vanhuksista tarvitsee elämänsä loppuvuosina ympärivuorokautista hoivaa. Kotihoito ei riitä.

Jos vanhus ei pääse omassa kodissaan tuolista pois tai sängystä ylös tai ei pääse vessaan, eikä kykene hakemaan juotavaa ja syötävää, ei pääse ulkoilemaan, ei ehkä tiedä onko päivä vai yö, ei tiedä missä on, eikä tiedä tuleeko asuntoon enää koskaan ketään toista ihmistä, tilannetta ei auta kotihoidon useatkaan käynnit. Tällöin vanhus tarvitsee sitä, että apua on saatavilla koko ajan. Kotiin annettavat palvelut eivät riitä takaamaan ihmisarvoista ja arvokasta elämää sekä arvokasta kuolemaa vanhuksillemme. Tarvitsemme riittävästi palveluasumisen paikkoja sekä saattohoitoon erikoistuneita yksiköitä.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) tavoittele sote-uudistuksellaan 3 miljardin euron säästöjä. Suunnitelmana on sote-uudistuksen myötä noin 700 miljoonan euron säästöt vanhustenhoitoon. Sydäntä raastavan karmeaa. Tämä on saatava tämän syksyn aikana eduskunnassa muutettua!

Kommentoi kirjoitusta.

Ihmisten hoito ei käy säästökohteeksi

Keskiviikko 29.8.2018 klo 9:00 - Satu Taavitsainen

Länsi-Savo on uutisoinut Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän aikovan säästää 5 miljoonaa euroa loppuvuonna. Säästöjen yhtenä kohteena on henkilöstö.

Samaan aikaan puhutaan säästämisestä, kun Porrassalmenkadun varteen rakennetun 25 miljoonaan euron sairaalarakennuksen julkisivuun on ilmestynyt jättimäinen taideteos. Tähän on varattu veronmaksajien rahaa noin 200 000 euroa. Taideteosta on jo korjattu ja tässä yhteydessä sitä on lehdessä kommentoitu seuraavasti: ”Kustannuksista ei vielä ole tietoa, ja ehdottomasti toteutamme taideteoksen sellaisena kuin se on ollut tarkoituskin toteuttaa.”

Toivon, että samalla määrätietoisuudella Essoten johto kommentoisi myös seinien sisäpuolella tapahtuvaa työtä. ”Ehdottomasti toteutamme kansalaisten palvelut, niin kuin ne on ollut tarkoituskin toteuttaa.”

Kannatan uuden sairaalarakennuksen rakentamista, mutta pelkät hienot seinät eivät ihmisille riitä. Meille kansalaisille ei ole ratkaisevaa Essoten seinien ulkoinen kauneus, vaan seinien sisällä saamamme hoito ja kuntoutus. Jos on rahaa kauniisiin seiniin, on oltava rahaa myös henkilöstön palkkaukseen. Muutoin Essote on ulkokultainen, kuin vedetön pilvi, joka ei anna sitä, jota on luvattu.

Essotella on kunnanjohtajista koostuva neuvottelukunta. Saamani tiedon mukaan kunnanjohtajat ovat olleet tiukkana, vaatineet säästöjä. Tällaista valtakirjaa me päättäjät emme ole antaneet kunnanjohtajille, vaan korostamme palvelujen toimivuutta. Kunnilla on vastuu palveluidensa rahoittamisesta.

Kunnanjohtajien toimielin ei ole demokraattinen, eikä se edusta kansalaisia. Kannustan Essoten hallitusta ja valtuustoa ajattelemaan eteläsavolaisia ihmisiä. Essotella on vastuu palveluidensa lakisääteisyyden noudattamisesta. Terveydenhuoltolain 8 §:n 1 momentin nojalla terveydenhuollon toiminnan on perustuttava hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua.

Asiakasmaksuja ei saa korottaa talouden tasapainottamiseksi. Päinvastoin niitä tulee alentaa. Jo nyt useat pienituloiset vanhukset Mikkelin keskussairaalan osastoilla rukoilevat, että pääsisivät pian kotiin, koska heillä ei ole varaa olla sairaalassa. Yhden hoitopäivän maksu on 48,90 euroa. Kun vuosittainen 683 euron maksukatto on täyttynyt, jää sairaalan hoitopäivämaksuksi vielä 22,50 euroa. Näistä summista koituu sairastuneille satojen, jopa tuhansien eurojen laskut. Ulosottoon joutuneiden määrä on noussut.

Viime talvena suurena ongelmana oli lääkäriajan saaminen ja päivystyksen sekä lastensuojelun ruuhkautuminen, ja mikäli Essotessa ryhdytään säästämään henkilöstön palkkaamisessa, niin sama kaaos on odotettavissa. Jos sijaisia ei saa palkata, niin henkilökunta väsyy, sairauslomia tulee yhä enemmän ja kansalaiset eivät saa heille kuuluvia palveluja.

Essoten kivijalka on henkilöstö, jota tulee arvostaa ja kohdella hyvin. Lain mukaan päivystävissä sairaaloissa on oltava riittävät voimavarat ja osaaminen, jotta hoidon laatu ja potilasturvallisuus toteutuvat. Kasvaneeseen potilasmäärään tulee reagoida palkkaamalla lisää työntekijöitä. Henkilöstöstä säästämiseen ei todellakaan ole mahdollisuutta.

Kommentoi kirjoitusta.

Lisää kirjoituksia