Satu Taavitsaisen blogi

Perusopetusta voidaan antaa etäyhteyksiä hyödyntävänä lähiopetuksena

Tiistai 26.5.2020 - Satu Taavitsainen

Seuraan perustuslakiblogia. Valmiuslaki on herättänyt mielenkiintoisia keskusteluja – viimeisimpänä peruskoulujen avaamiseen liittyen Suvianna Hakalehdon ja Pauli Rautiaisen kiinnostava pohdinta siitä, että voiko ministeriö käskyttää aluehallintovirastoja, mikä on kotiopetuksen ja etäopetuksen ero sekä mitä tarkoittaa erityiset opetusjärjestelyt.

Kuorrutuksena kirjoituksessa oli se, että lähiopetusta voidaan toteuttaa myös muulla tavalla kuin kontaktiopetuksena.

Blogissa todetaan se, että lainsäädännöstä ei löydy tukea tulkinnalle, että lähiopetus tulisi kokonaisuudessaan toteuttaa kontaktiopetuksena. Kirjoittajien mukaan perusopetusta voidaan antaa etäyhteyksiä hyödyntävänä lähiopetuksena. Perusopetuslaki ei määrittele perusopetuksen tarkoittavan yksinomaan lähiopetusta eikä lähiopetus-sana esiinny opetustoimen lainsäädännössä.

Perusopetuslakia säädettäessä yli 20 vuotta sitten etäopetukseen käytettävä tietotekniikka ei ollut samalla tasolla kuin nyt eikä lain esitöissä tarkasteltu lainkaan etäyhteyksien käyttöä opetuksessa. Uskon, että Suomessa tulee kehittymään opettaminen perusopetuksessa etäyhteyksiä hyödyntäen. Tämä tuo apua pitkien välimatkojen kunnissa, kielivalintojen toteutumisena, erityisopetuksessa ja vaikka missä muussa.

Avoin kirje opetusministerille: Oppivelvollisuutta on levennettävä!

Keskiviikko 20.5.2020 - Satu Taavitsainen

Korona-viruksen aiheuttama koulujen sulkeminen on tehnyt myös hyvääkin siinä mielessä, että se on antanut mahdollisuuden arvioida suomalaisen peruskoulun tilaa.

Suomessa on perusopetuksen kriisitila mutta se on pitkään ollut ”keisarin uudet vaatteet” -sadun siinä kohdassa, jossa johtajat ja ”kehittäjät” taputtavat käsiään ja teeskentelevät näkevänsä hienot vaatteet, eikä alastonta keisaria, jonka kansa on kuitenkin nähnyt jo pidemmän aikaa.

Toivon, että ruohonjuuritasolta hiljaisesti nousevat opettajien äänet pääsevät nyt viimein esille ja huomataan, että keisari on alasti. Siitä alkaisi peruskoulun tervehtyminen.

”Kyllä pystyn antamaan tukea, jos ryhmä on riittävän pieni, jolloin opin tuntemaan oppilaat, eikä tuettavia oppilaita ole ryhmässä montaa”, sanoo eräs mikkeliläinen opettaja.

”Tilanteen ollessa kuitenkin Mikkelissä ja monissa muissa kunnissa se, että ryhmät ovat suuria ja tukea tarvitsevia oppilaita on useita jokaisella luokalla, eivät yläkoulujen aineenopettajat edes lue wilmasta oppilaidensa oppimissuunnitelmia”, sanoo eräs opetuksen asiantuntija. Tällöin esimerkiksi ADHD:n kanssa elämistä opettelevat nuoret eivät saa koulussa sitä apua, mitä he tarvitsevat oppiakseen ja mitä tukea muut ammattilaiset, kuten koulupsykologi, ovat suositelleet.

Kyse on opettajien ajan ja voimavarojen puutteesta. Kun yhdelle aineenopettajalle on laitettu ryhmään liian paljon oppilaita, tulee opettajan muistikapasiteetti vastaan, kun huolehdittavia asioita laitetaan hänelle liian paljon. Vaikka opettaja käyttäisi tuntikaupalla aikaa siihen, että selvittäisi kaikkien oppilaiden erityismaininnat, niin arjen työssä niitä kaikkia on täysin mahdotonta muistaa. Oppilaita on ryhmissä liikaa.

Suomessa tulee todeta, että perusopetuslakiin kirjattu kolmiportaisen tuen malli ei toimi, ei toteudu yläkoulun arjessa, eikä tukea tarvitsevien oppilaiden opettaminen yleisopetuksessa toimi. Perusopetuslain kolmiportaisen tuen malli on tyhjää sanahelinää ja laki on kuollut kirjain. Mitä nopeammin nämä tosiasiat tunnustetaan, sitä nopeammin alkaa tilanteen korjaaminen.

Suomessa pitää alkaa puhua oppivelvollisuuden pidentämisen ohella sen leventämisestä. Se erittäin kapea polku, jota peruskoulun opettajat ja oppilaat on nitistetty kulkemaan vuosikausien rahan leikkaamisen takia, pitää lopettaa. Tarvitaan oppivelvollisuuden levennys. Pääsääntönä yläkouluissa nykytilassa on aineenopettaja liian pienessä luokkatilassa, joka tunti vaihtuvien isojen ryhmien kanssa. Tervehtyminen alkaa siitä, kun ryhmäkokojen maksimi säädetään lailla riittävän pieneksi.

Parantuminen alkaa myös siitä, että opettajia rohkaistaan puhumaan. Rehtorit tuntuvat tykkäävän hiljaisista ja myötämielisistä opettajista. Opetustoimen johto tykkää kuuliaisista rehtoreista - sellaisista, jotka eivät palkkaa sijaista sairastuneen opettajan tilalle, jakavat mukisematta oppilaat kahteen luokkaan kolmen sijaan ja näin säästävät rahaa. Rehtorit eivät tästä varmasti itsekään pidä. Syy on kouluille liian vähäisen rahan myöntämisestä. Rahat eivät riitä sekä alakoulun jakotunteihin että yläkoulun ryhmien pienentämiseen. Rehtoritkin ovat aivan kohtuuttomien valintojen äärellä.

Tällä hetkellä pääsääntöisesti vain eläköityneet opettajat uskaltavat puhua ääneen. Heiltä kuulee jopa opettajien ja rehtoreiden pelottelusta. Vaientamisen kulttuuri on huonoa hallintoa. Henkilöstötilaisuuksissa pitää voida sanoa asioita ääneen ilman pelkoa joutumisesta ”mustalle listalle”. Myös rehtoreiden täytyy uskaltaa keskustella avoimesti ja reilussa yhteishengessä ongelmista ilman vastakkainasettelua ja pelkoa siitä, että ylempi johto suosii säästöille myötämielisiä ja syrjii kriittisiä.

Avoimuus on kaiken lähtökohta ja se on löydettävä Suomen peruskouluissa uudelleen. Omaan työskentelyyn vaikuttaminen ja kuulluksi tuleminen ovat opettajien ja oppilaiden perusoikeus. Lasten etu on jaksavat työssään viihtyvät opettajat.

Opetustoimen johdon tulee jatkossa selvittää laajasti ja kattavasti asioita ennen päätöksiä. Euromäärien tulee perustua aina todellisuuteen ja opetuksen laadusta ja henkilöstön jaksamisesta pitää saada faktaa. Tehtyjen toimien vaikutukset opettajien työmäärään ja jaksamiseen sekä lasten oppimistuloksiin ja koulukokemukseen tulee olla tiedossa ennen uusia toimenpiteitä. Pelkät keskustelutilaisuudet pienelle porukalle ainaisine samoine puhujineen, eivät auta keisarin alastomuuden myöntämisessä. Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.

Tästä huolimatta toivotan hyvää ja levollista kesälomaa kaikille oppilaille ja opettajille!

Katsotaan valoon ja kylvetään tulevaisuuden siemeniä

Tiistai 12.5.2020 - Satu Taavitsainen

Uskon, että niin Mikkeli kuin muut Etelä-Savon kunnat selviävät tästä korona-notkahduksesta, kuten koko muu Suomi ja Eurooppa.

Korona on valitettavasti antanut tilaa tahoille, jotka pyrkivät keikuttamaan yhteistä venettä ja jotka tahtovat käyttää sitä verukkeena mm. säästöille. Koronakriisissä pitää elvyttää, eikä tehdä menonleikkauksia, jotka vahingoittavat ihmisten arkea monin tavoin.

Ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden keskeiset tekijät ovat terveys, koulutus, työstä tai eläkkeestä tuleva toimeentulo, hyvä asuminen, tasainen elämä, turvallisuus ja sosiaaliset suhteet.

Mikkeliläisille ja muille eteläsavolaisille on tärkeää, että käytettävissä olevat resurssit voidaan käyttää järkevästi ja samalla tuottaen ihmisille mahdollisimman paljon hyvinvointia.

Tarvitsemme edelleen julkisia voimavaroja mm. varhaiskasvatukseen, koulutukseen, lasten, nuorten ja perheiden sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä vapaa-ajan palveluihin. Lasten, nuorten, vanhusten ja vammaisten hyvinvointi ovat erityisen riippuvaisia julkisrahoitteisista palveluista. Korona ei anna aihetta heikentää palveluja. Hyvinvoivat kuntalaiset ovat elinvoimaisen kunnan keskeinen tunnusmerkki.

Hyvillä palveluilla on mahdollista vähentää korjaavien palveluiden käyttöä. Tämä vähentää kustannuspainetta. Esimerkiksi tukea tarvitsevia oppilaita on autettava jo varhaisessa vaiheessa peruskoulussa.

Ei Mikkeli eikä Etelä-Savo tule katoamaan kartalta. Kehittäminen tulee nähdä pitkällä aikajanalla. Laadukkaat ongelmia ennalta ehkäisevät palvelut tulee säilyttää. Liikunta ja kulttuuri tuovat iloa ja hyvää oloa kaikenikäisille. Ne ovat myös sosiaalisen hyvinvoinnin lähde.

Etelä-Savon ikärakenteen johdosta meidän on ponnisteltava entistä vahvemmin työttömyyden vähentämiseksi ja nuorten pääsemiseksi kouluun ja töihin.

Toivon jokaisessa Etelä-Savon kunnassa virittäytymistä iloon alakulon sijaan. Katsotaan valoon ja kylvetään tulevaisuuden siemeniä. Yhdessä selviämme tästä.

Etelä-Savossa suurin palvelutarve

Maanantai 11.5.2020 - Satu Taavitsainen

Sairastavuudessa ja palvelujen tarpeessa on suuria eroja maakunnittain. Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan palvelutarve on suurinta Etelä-Savossa (tarvekerroin 1,25) ja pienintä Uudellamaalla (0,83).
 
Sote-uudistuksen myötä ne maakunnat, joissa ihmiset sairastavat enemmän, saavat enemmän rahaa ja tämähän kuulostaa oikeudenmukaiselta. On eteläsavolaisten ihmisten kannalta oikein, että valtio huomioi aiempaa paremmin alueelliset erot asukkaiden sairastavuudessa ja ottaa huomioon maakuntien ominaispiirteet, kuten Etelä-Savossa vesistöjen pirstomat liikenneyhteydet.

Etelä-Savo on kauttaaltaan mutta harvakseltaan asuttu maakunta, jossa tästä huolimatta jokaisen ihmisen on saatava yhtä laadukasta hoitoa kuin muuallakin Suomessa. On ilmeistä, että kustannukset kasvavat tällöin kun ihmiset eivät asu aivan vieri vieressä.
 
Uskon, että tarpeeseen perustuva rahoitus auttaa turvaamaan kansalaisille yhtäläiset mahdollisuudet palveluihin eri puolilla maata.
 
Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen on tärkeää olla aktiivisesti mukana sote-uudistuksen valmistelussa tuomassa palvelujen käyttäjien näkökulmaa palveluiden sisältöihin.

Puisto Saksalaan

Lauantai 25.4.2020 - Satu Taavitsainen

Kannatan puistoa Saksalaan. Jo alunperin Saksalan kaavassa kerrostalojen keskelle on jätetty asumisesta vapaa alue, johon ajateltiin tehtävän koulu. Saksalaa ei ole ajateltu rakentaa täyteen, sumpuksi.

Kaupunkivihreä on ihmisten hyvinvoinnille tärkeää. Viheralue kerrostalojen keskellä on avoin julkinen tila ja osa kaupungin luontopohjaisia palveluja. Puistot, leikkikentät ja muu kasvillisuus julkisilla paikoilla ovat näistä palveluista keskeisiä. Ne palvelevat asukkaita terveyttä edistävien vaikutustensa kautta.

Viheralueet vähentävät stressiä, antavat mahdollisuuden rentoutua ja liikkua. Ne lisäävät myös ihmisten sosiaalista vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä. On välttämätöntä varmistaa, että julkiset viheralueet ovat yhtäläisesti kaikkien väestöryhmien saavutettavissa ja että ne ovat jakautuneet tasapuolisesti eri kaupunginosiin.

Luontoyhteys on aivan olennainen osa tervettä kaupunkia. Haluan Mikkelin olevan terve. Siksi on varmistettava, että kaikilla on riittävät mahdollisuudet päästä luontoon ja kaupunkiluonnon monimuotoisuutta arvostetaan.

Viheralueet tarjoavat mahdollisuuden aktiiviseen elämäntapaan ja siksi niitä pitää kehittää yhdessä asukkaiden kanssa, ihmisten toiveita kuunnellen. Aktiivinen osallistuminen puistojen jalostamiseen saa asukkaat tuntemaan sen omakseen ja lisää käyttöä. Piknik-pöytiä ja -tuoleja, leikki- ja kuntoiluvälineitä, penkkejä, puustoa, kukkia, aarimaita. Kysytään asukkailta! Tehdään yhdessä.

Mikkelin keskustaan ollaan edistämässä runsaasti uutta rakentamista. Siksikään Saksalan puiston päälle rakentaminen ei ole tarpeellista.

Runeberginaukiolle voi tehdä kerrostalon, ESE:n tontilta ja Graanin rannasta tulee useita tontteja myyntiin, Marskin aukiolle ja entisen Suomen pankin kohdalle tullee kerrostalot, Tenholankadulle useita kerrostaloja, Pankalammelle on tulossa ihana ”hobittikylä” eli 31 minitaloa maakellareineen, Lähemäelle kerros- tai rivitalo, Urpolaan kerrostalo, Graniittitalosta ja sinisestä talosta Tenholankadulla tullee asuinkäyttöön soveltuvat. Vanha Meijerin ja Karjaportin alue ja koko Sataman alue ovat muuttuvat pääosin asuinalueiksi. Näiden lisäksi suunnitellaan täydennysrakentamista nykyisille kerrostaloille niin, että ne voisivat korottaa 1-2 kerrosta.

Kerrostaloja ja rakentamista on siis runsaasti tulossa ja näin ollen Saksalassa voidaan tämänkin puolesta säilyttää puisto.

Etätyön ja paikkariippumattoman työn lisääntyminen on Mikkelille mahdollisuus saada uusia asukkaita. Meillä on oltava monipuolista luontoa lähellä olevaa väljää kaupunki- ja maaseutuasumista, jota ihmiset kaipaavat.

Todennäköistä on, että maailmalla jo näkyvät voimakkaan kaupungistumisen seuraukset ja lieveilmiöt, kuten korkeat hinnat, ahtaus, huono ilmanlaatu, kehno elinympäristö ja rikollisuus tulevat esille Suomessakin.

Kehityksessä voittavat ne paikkakunnat, jotka sijaitsevat riittävän lähellä isoja kasvukeskuksia ja tarjoavat edullista pienkaupunkimaista, sekä maaseutumaista asumista laadukkaassa ympäristössä. Tehkäämme Mikkelistä yhdessä voittaja.

Lapsilta ei saa säästää

Torstai 9.4.2020 - Satu Taavitsainen

Mikkelin kaupunki on keskeyttänyt palkan maksun 100 työntekijältä ja aikoo lomauttaa henkilöstöä. Mielestäni näitä toimia ei pitäisi tehdä ja olen sen johdolle kertonut. Etenkin koulunkäyntiavustajien osalta katson, että koronasta johtuvat poikkeusolot eivät estä koulunkäyntiavustajan työtä. Kysymys on enemmänkin siitä, että kaupunki ei ole organisoinut tehtävää poikkeusoloja vastaavaksi.

Tukea tarvitsevien lasten tuen tarve ei ole poistunut, pikemminkin kasvanut korona-tilanteen vuoksi. Mikkelin kaupunki tulkitsee tilannetta yksioikoisesti ja arvatenkin säästötoimet mielessään perustellen, että koulut ovat siirtyneet etäopetukseen luukuunottamatta 1-3 luokkia ja HOJKS (henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) oppilaita. Kaupunki kuitenkin unohtaa sen asian, että tukea tarvitsevia oppilaita on myös kaikki ne lapset ja nuoret, joilla on HOPS (henkilökohtainen opiskelusuunnitelma) ja tarvitsevat oppitunneilla yleistä ja tehostettua tukea. Esimerkiksi monet lapset, joilla on ADHD. Nämä lapset ja nuoret tarvitsevat koulunkäyntiavustajien apua etäkoulusta selvitäkseen.

Esimerkiksi selkeät osiin pilkotut toimintaohjeet ja aloittamisrutiinien luominen auttavat sellaisten oppilaiden kanssa, joilla on ongelmia aloitekyvyssä ja häiriöitä voi ilmetä vaikkapa tehtävien aloituksessa. Etäkoulussa lapsen pitää olla tuplasti aloitteellisempi kuin normaalisti. Ja jos hän normaalistikin tarvitsee avustajan tukea, niin miksi muka ei nyt.

Lapsi voi tarvita koulunkäyntiavustajaa etäkoulussa tavoitteiden porrastamisessa ja tehtävien tekemisen ja palauttamisen tsekkauksessa sekavassa nettijärjestelmässä. Ihan ylipäätään siinä, että mitä oikein pitää tehdä. Lasten sähköpostit ja wilmat ovat pullollaan viestejä ja ohjeita opettajilta. Vain erittäin oma-aloitteinen ja hyvällä organisointikyvyllä varustettu lapsi pystyy nyt selviämään ilman apua. Lisäksi vaaditaan erinomaista kykyä ymmärtää kirjoitettua tekstiä ja sitä, että osaa ohjeet luettuaan laittaa toimeksi.

”Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus" sanoi J.P.Grant, UNICEFin entinen pääsihteeri. Lapsen oikeus koulutukseen ei ole mielipidekysymys, vaan lapsen oikeudet on kirjattu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, joka on valtioita sitova ihmisoikeussopimus.

Lasten oikeus yksilön huomioivaan perusopetukseen olisi oltava kuntien erityisessä suojeluksessa – valitettavan usein se on äitien ja isien suuren työn takana. Korona-tilannetta ei olisi saanut hyödyntää säästöjen aikaansaamiseksi ja palveluiden ottamiseksi pois tukea tarvitsevilta oppilailta. Tilanteen voi yhä korjata, kevätlukukautta on vielä 1,5 kuukautta jäljellä.

Kamppailu Etelä-Savon Energiasta jatkuu

Perjantai 6.3.2020 - Satu Taavitsainen

En kannata ESE:n eli kaupungin 100 prosenttisesti omistaman Etelä-Savon Energian ja sen sähkö- ja kaukolämpöverkkojen myymistä. Vaikka kaupungin kassaan voisi hetkellisesti tulla miljoonia, niin pidemmällä aikavälillä asukkaidemme lompakko ohenisi. Olen jo aiemmin äänestänyt ESE:n myymistä vastaan 10 vuotta sitten. Silloinen kaupunginjohtaja Kimmo Mikander ajoi myyntiä ja minä estin sen. Äänestyksessä voittanut esitykseni kuului seuraavasti: ”Kaupunginhallitus merkitsee saadun selvityksen tiedoksi ja toteaa, että maakunnallisen energiaratkaisun toteuttaminen ei aiheuta tässä vaiheessa enempiä toimenpiteitä ja että kaupunginhallituksen 21.6.2010 nimeämän neuvotteluryhmän työ on päättynyt." ESE pysyi kaupungin omistuksessa.

Prosessi oli pitkä ja sisälsi useita kokouksia vuosina 2008-2010. Tulee siis tuntea koko prosessi. Tuossa joulukuisessa kokouksessa kaupunginjohtaja antoi väliaikatietoa kaupunginhallitukselle ja esitti, että yhtiöiden tilinpäätösten jälkeen valmisteluun voidaan palata ajankohtaisin tiedoin. Hänen aiemmat esityksensä olivat kuitenkin voimassa. Vuonna 2010 käsittelyssä olleen aiesopimuksen mukaan Mikkelin kaupungin ja Suur-Savon Sähkön muiden omistajakuntien sekä säätiön tarkoituksena oli järjestää alueen energiayhtiöiden, Etelä-Savon Energia Oy ja Suur-Savon Sähkö Oy, omistukset perustettavan yhtiön (”Maakunnan Energian”) alaisuuteen.

Vuonna 2009 keskustelu kävi todella kuumana ja kaupungille luovutettiin 9.2.2009 kansalaisvetoomus, missä esitettiin, että Etelä-Savon Energia Oy säilytetään itsenäisenä yhtiönä ja kokonaan Mikkelin kaupungin omistuksessa. Vetoomusadressissa oli 4607 allekirjoitusta. Jo tuolloin tiedettiin se, että ESE:n ja Suur-Savon Sähkön siirtoverkkojen yhdistäminen olisi tiennyt riskiä hintojen nousulle.

Kesällä 2010 kaupunginhallitus hyväksyi äänestäen kaupunginjohtajan esittelytekstin periaatelinjaukset, ja päätti, että niillä perusteilla Mikkelin kaupunki on valmis jatkamaan neuvotteluja maakunnallisen energiayhtiön perustamisesta. Tein tuohon päätöksen muutosesityksen ja hävittyämme äänestyksen Leevi Piispan ja Markku Siitarin kanssa, jätin eriävän mielipiteen. Taloudellisten selvitysten perusteella yhdistyminen ei olisi tuonut selkeää etua verrattuna ESE:n itsenäiseen toimintaan. Uuden yhtiön tuotto-oletukset olivat vain oletuksia. Ainoa asia, mikä oli varmaa, oli uuden yhtiön todella suuri velkamäärä. Varsinaista rahaa järjestelystä olisi tuolloin tullut kaupungille 42 miljoonaa, joka sisälsi ESE:n 15 miljoonan velan kaupungille, jonka olisimme saaneet halutessamme ESE:ltä jo muutoinkin välittömästi pois. Todellinen kertatuloutus ESE:stä luopumisesta olisi ollut siis vain 27 miljoonaa euroa.

ESE:n kaukolämmön ja sähkön siirtohinnat olivat tuolloin erittäin kilpailukykyiset. Arvioiden mukaan mikkeliläiset hyötyivät ESE:n hinnoista noin viisi miljoonaa euroa vuodessa ja kaupunki hyötyi useita miljoonia euroja jokavuotisen tuloutuksen muodossa. Mikkelin 100 % omistaman energiayhtiö ESE:n kautta syntyi tuolloin 10 vuotta sitten kaupunkiin vuosittain jopa kymmenen miljoonan euron kilpailuetu.

On ollut harmi, ettei kuntaomisteinen Suur-Savon Sähkö ole kyennyt takaamaan maakuntamme asukkaille ja mökkiläisille edullisia sähkön siirto- ja perusmaksuja. Niitä ei voi edes kilpailuttaa, vaan ihmiset ovat olleet pakkoraossa.

Olemme palaamassa tähän prosessiin nyt vuonna 2020. Kaupunki on palkannut konsultin selvittämään Mikkelin kaupungin energiaomistusten vaihtoehtoja.

Olen kutsunut koolle SDP:n valtuustoryhmän avoimen kokouksen tulevana sunnuntaina eli kaikki sosialidemokraattisen puolueen jäsenet ovat tervetulleita paikalle SDP:n valtuutettujen lisäksi. Meidän on yhdessä linjattava mitä Mikkelin kaupunki haluaa energiaomistuksistaan. Haluammeko edullisia energiahintoja vai maksimoitua osinkotuottoa? Haluammeko ympäristötavoitteiden toteuttamista? Haluammeko työpaikkoja? Haluammeko taseen töihin eli tehokasta pääomien käyttöä? Haluammeko kaupungin taloudellisten tunnuslukujen parantamista ja kassavajeen korjaamista myyntivoitoilla? Päätökset eivät koskaan tipahda taivaasta, vaan ne ovat ihmiskätten ja ihmisaivojen tuotosta. Tervetuloa linjaamaan!

"Jotta voisit ymmärtää nykyisyyttä, tulee sinun tuntea historia." Tästä alkoi kuuma keskustelu 12 vuotta sitten.

Verkot omissa käsissä

Perjantai 28.2.2020 - Satu Taavitsainen

Sähkönsiirtomaksut, sähköverkkoyhtiöiden liikevaihto ja liikevoitto, annetut konserniavustukset sekä osingot kasvoivat aivan valtavasti 2010-luvulla.

Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk) valmistelee lakia hillitsemään sähkön siirtomaksujen hinnankorotuksia. Sähkönsiirron maksujen korotuskaton madaltaminen 15 prosentista 12,5 prosenttiin on Lintilältä oikea toimenpide, mutta täysin riittämätön kansalaisten kannalta. Korotuskatto tulee asettaa matalammalle, noin 4 prosenttiin, että se tosiasiallisesti puuttuisi korkeisiin siirtomaksujen korotuksiin. Toivottavasti ministeri korjaa esitystään ja alueemme kansanedustajat häntä muutokseen patistavat.

Jyrki Kataisen (kok.) pääministeriaikana tehty sähköverkkojen yksityistäminen oli suuri virhe, joka johti siirtohintojen kovaan nousuun. Perusasioiden, kuten sähköverkkojen, vesi- ja viemäriverkostojen sekä tärkeimpien tietoverkkokaapeleiden tulisi olla julkisessa omistuksessa.

Mikkeliläisten kannattaa olla tietoisia ajankohtaisesta kaupungin energiaomistuksen selvityksestä, jota kaupunki parhaillaan teettää, kuten on uutisoitu (LS 16.2.2020). Kaupunginjohtajan mukaan ”taloustilanteemme pakottaa miettimään keinoja, joka voi merkitä luopumista energiaomistuksesta” eli kaupunginhallitus pohtii myydäkö vai eikö myydä. Ilman aktiivista kansalaisvaikuttamista saattaa kaupunki talousvaikeuksissaan tehdä asukkaidensa kannalta huonoja päätöksiä.

Itse en kannata ESE:n eli kaupungin 100 prosenttisesti omistaman Etelä-Savon Energian ja sen sähköverkkojen myymistä. Vaikka kaupungin kassaan voisi hetkellisesti tulla miljoonia, niin pidemmällä aikavälillä asukkaidemme lompakko ohenisi. Olen jo aiemmin äänestänyt ESE:n myymistä vastaan 10 vuotta sitten. Kaupunginjohtaja Kimmo Mikander ajoi myyntiä ja minä estin sen. Äänestyksessä voittanut esitykseni kuului seuraavasti: ”Kaupunginhallitus merkitsee saadun selvityksen tiedoksi ja toteaa, että maakunnallisen energiaratkaisun toteuttaminen ei aiheuta tässä vaiheessa enempiä toimenpiteitä ja että kaupunginhallituksen 21.6.2010 nimeämän neuvotteluryhmän työ on päättynyt." Tuolloin voitimme kahdella äänellä ja ESE pysyi kaupungin omistuksessa.

Kaupunginhallitus päätti 16.12.2019 kokouksessaan toteuttaa talven aikana myös kilpailutuksen valmistelun liittyen EcoSairilaan. Mikkeli hakee yhteistyömallia, jossa yritys tuottaa kaupungille jätevedenpuhdistamon operointipalveluita sekä edistää puhdistamon testaus- ja kokeiluympäristöä hyödyntävän uuden liiketoiminnan syntymistä. Päätös kilpailutuksen toteuttamisesta, toteutusmallista ja kumppanien valinnasta tehdään vuonna 2020.

Uusi liiketoiminta, joka myy Mikkelistä maailmalle suomalaista vesiosaamista on lämpimästi tervetullutta, mutta uusi jäteveden puhdistamomme sekä puhtaan veden hankinta, vesilaitokset ja vesi- ja viemäriverkostot on säilytettävä kaupungin eli kuntalaisten omistuksessa. Näitä ei pidä myydä millään hinnalla.

Sanan- ja mielipiteenvapaus ovat keskeisiä perus- ja ihmisoikeuksia

Tiistai 18.2.2020 - Satu Taavitsainen

Kotikaupungissani Mikkelissä on ollut meneillään tapahtumaketju liittyen viime vuoden maaliskuussa kirjoittamaani mielipidekirjoitukseen, jossa toin esille merkittävän yhteiskunnallisen asian, rakenteellisen korruption estäminen kunnissa ja valtionhallinnossa. Kirjoitin tuon kirjoituksen Länsi-Savo -lehdessä 27.3.2019 Mikkelin kaupunginvaltuutettuna ja silloisena kansanedustajana. Mielipidekirjoitukseni taustalla on esimerkkitapauksista useita lehdistön mm. Länsi-Savo lehden artikkeleita. 

Minua on kaupungintalolla uhattu, että jos en lopeta rakenteellisesta korruptiosta puhumista ja kirjoittamista, niin perustetaan tilapäinen valiokunta, joka erottaa minut valtuuston varapuheenjohtajan tehtävästä. Tällainen toiminta on kuin 1930-luvun muilutusta. Se on tuntunut sille, että tarkoituksena on saada minun poliittista toimintavapauttani rajoitettua, yrittää tukkia suuni ja rajoittaa perusoikeuksiani, sananvapauttani.

Tein eilen oikaisuvaatimuksen kaupunginhallituksen päätökseen.

Sananvapauden puolustaminen on yhtä tärkeää vuonna 2020 kuin se oli 100 vuotta sitten. 12.2.2020 Helsingin Sanomat kirjoitti sadan vuoden takaisista olosuhteista ja 1920-luvulla olleista eduskunnan oikeusasiamiehen tapauksista. Tuolloin ihmisiä suututti se, ettei oikeusasiamies ollut puuttunut sananvapauspykälän rikkomisiin. Varsinkin rajaseuduilla oli kielletty puhuminen jopa sosiaalidemokraattisilta kansanedustajilta, ja suojeluskuntalaiset olivat estäneet työväenkokousten pitämisiä Viipurin lähistöllä. Minulla on käynyt mielessä, että kuvitteleeko joku vieläkin, että työväenluokan kansalaisoikeudet ovat yhä kapeampia kuin porvariston.

Oikeusministeriön mukaan rakenteellista korruptiota voi verrata tautiin, joka tunkeutuu yhteiskunnan rakenteisiin ja tuhoaa sen keskeisiä toimintoja. Kuntaliiton mukaan tyypillisimpiä korruption muotoja kuntasektorilla ovat suosinta, hyvä veli -verkostot, luottamusaseman väärinkäyttö ja virkavelvollisuusrikkeet ja keskeisiä riskialoja rakennusala, julkiset hankinnat ja tarjouskilpailut, yhdyskuntasuunnittelu, poliittinen päätöksenteko ja puolue- ja vaalirahoitus. Kuntaliiton mukaan esiintymismuotoja ovat virka-aseman väärinkäyttö, lahjonta sekä lahjusten lupaaminen, pyytäminen ja ottaminen, petos, kavallus, varastaminen ja yhteisten varojen väärinkäyttö, uhkailu ja väkivallalla pakottaminen, luottamuksellisen tiedon väärinkäyttö, suosinta ja suosikkijärjestelmän ylläpito, lakien ja määräysten kiertäminen, tosiasioiden vääristely, laiton seuranta ja tarkkailu, velvollisuuksien laiminlyönti ja asioiden viivyttely, huonon hallinnon suojelu ja salailu, välinpitämätön johtamistyö ja epäreilujen ja epäasiallisten keinojen käyttäminen alaisiin.

Kansanvallan kannalta on tärkeää vastustaa rakenteellista korruptiota. Tämän asian tuominen esille on juuri sellaista toimintaa, johon kaupungin- ja kunnanvaltuutettujen tulee kiinnittää huomiota.

Poliittiset mielipiteet kuuluvat Suomen  perustuslaissa turvatun sananvapauden ydinalueelle. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista ja julkistaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään ennakolta estämättä. Kaupunginhallitus tai muukaan kaupungin toimielin tai taho ei voi rajoittaa luottamushenkilön sananvapautta edes sillä perusteella, että sen käyttämisestä mahdollisesti aiheutuisi kaupungille kielteistä julkisuutta.

Luottamushenkilöä ei voi jälkikäteen rangaista esim. varoituksella, huomautuksella tai jopa erottamisella tai sen uhkaamisella sen takia, että luottamushenkilö on käyttänyt hänelle kuuluvaa sananvapauttaan lainsäädännön mahdollistamalla tavalla. Viranomaistoiminnan on perustuslain 22 §:n mukaan turvattava perusoikeuksien toteutuminen.

Valtuustoaloite Mikkelin liittymiseksi oikeusministeriön "Sano ei korruptiolle" -kampanjaan

Tiistai 18.2.2020 - Satu Taavitsainen

Mikkelin kaupunginvaltuustolle 17.2.2020

Valtuustoaloite Mikkelin liittymiseksi oikeusministeriön "Sano ei korruptiolle" -kampanjaan

Oikeusministeriön Sano ei korruptiolle -kampanja kutsuu rakentamaan Suomea, jossa korruptio ei menesty. Se on kampanja avoimuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta.
Oikeusministeriön koordinoiman kampanjan tavoitteena on lisätä tietoutta korruptiosta ja korruptiontorjunnasta. Kampanja myös kannustaa kaikenlaisia organisaatioita liittymään mukaan rakentamaan Suomea, jossa korruptio ei menesty.

Oikeusministeriön mukaan Suomessa korruptio ilmenee usein esimerkiksi eturistiriitoina, suosimisena ja epäeettisenä päätösten valmisteluna. Korruptioon voivat sortua niin yksityishenkilöt, virkamiehet, poliitikot kuin elinkeinoelämän palveluksessa toimivat. Valtaosa korruptiosta piiloutuu yhteiskunnan rakenteisiin ja jää havaitsematta. Siksi poliisin tai tuomioistuinten tilastoista ei saa kattavaa kuvaa Suomen korruptiotilanteesta.

Korruptio hidastaa taloudellista kehitystä, lisää eriarvoisuutta ja heikentää demokratiaa. Oikeusministeriön kampanjan pääviestinä on, että korruptio on aina haitallista ja epäoikeudenmukaista. Kampanja kannustaa siihen, että organisaatiot sitoutuvat korruptionvastaiseen toimintaan, huomioivat sisäisessä valvonnassaan erilaiset korruption riskit ja laativat tai päivittävät eettiset ohjeensa.

Kampanjassa on oikeusministeriön lisäksi mukana joukko viranomaisia ja järjestöjä: ulkoministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, poliisi, Tulli, Verohallinto, Kuntaliitto, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, SAK, EK, Keskuskauppakamari ja Suomen yrittäjät.
Kampanjassa mukana olevat yhteisöt ovat sitoutuneet vastustamaan korruptiota ja edistämään avointa, oikeudenmukaista toimintaa. Kampanjaan osallistuva organisaatio vakuuttaa, että
•    sen johto on sitoutunut vastustamaan korruptiota,
•    se ei hyväksy minkäänlaista korruptiota työntekijöiltään eikä yhteistyökumppaneiltaan ja
•    se ohjeistaa työntekijöitä toimimaan oikein riskitilanteissa ja ilmoittamaan epäilyttävästä toiminnasta.

Sosiaalisesta mediasta kampanja löytyy #eikorruptiolle-aihetunnisteella. Mukana olevat organisaatiot tunnistaa Ei korruptiolle -merkistä.

Kampanja myös haastaa mukaan organisaatioita eri sektoreilta. Yritykset ja yhteisöt voivat ilmoittautua mukaan kampanjaan osoitteessa korruptiontorjunta.fi/eikorruptiolle.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Mikkeli sanoo ei korruptiolle, liittyy kampanjaan mukaan ja on mukana rakentamassa avointa, oikeudenmukaista ja läpinäkyvää hyvän hallinnon Mikkeliä, jossa korruptio ei menesty.

Mikkelissä 17.2.2020

Satu Taavitsainen (sd.) + muita valtuutettuja

Äänestä osuuskauppavaalissa!

Maanantai 17.2.2020 - Satu Taavitsainen

Osuuskauppa Suur-Savon vaalien sähköinen äänestys avautui 17.2. ja on avoinna 26.2.2020 asti. Asiakasomistajat, jotka eivät ole äänestäneet sähköisesti, saavat postiäänestysmateriaalin kotiin. Postiäänestysaika on 23.3.-1.4.2020. Olen ehdokkaana numerolla 26. Äänestä minua!

Olin 27-vuotias tullessani valituksi 16 v sitten ensimmäistä kertaa Osuuskauppa Suur-Savon vaaleissa. Muistan, kuinka kerroin toimitusjohtajalle toiveita luomu- ja lähiruuan saatavuuden lisäämisestä, kun silloin valikoima oli niukka. Meitä nuoria oli iso joukko, jotka halusimme enemmän luomua ja enemmän lähellä tuotettua ja koimme, ettei kauppa tarjonnut sitä mitä halusimme. Halusimme lapsillemme terveellistä ruokaa ilman torjunta-aineita ja muita myrkkyjä. Halusimme rahojemme ohjautuvan lähialueen tuottajille. Halusimme, että heillekin jää tuotteistaan rahaa, eikä kauppa ime heitä kuiviin. Näitä yhä tavoittelen. Tilanne tuotteiden saatavuudessa on parantunut 16 vuodessa, mutta yhä enemmän toivon kaupoissa olevan kotimaista lähellä tuotettua ruokaa. Se tuo meille samalla myös työtä ja elämänvoimaa maakuntaamme.

Sitten tuli nollatyösopimus maailma. Kuluttajien edustajana kerroin terveiset osuuskaupan johdolle, että työntekijöistä on huolehdittava ja tarjottava pysyviä työsuhteita kokoaikaisilla tuntimäärillä, jotta ihminen pystyy elättämään itsensä. Emme me kuluttajat halua ostaa ruokaa sellaisesta kaupasta, joka kohtelee huonosti työntekijöitään. Osuustoimintaliike sitä paitsi syntyi alun perin reilu sata vuotta sitten köyhyyden poistamiseksi ja riistämisen estämiseksi. Olen iloinen, että Osuuskauppa Suur-Savo on kehittänyt henkilöstönsä hyvinvointia ja saanut useita palkintoja, viimeisimpänä Suomen innostavin työpaikka kisassa. Edustan sellaisia kuluttajia, jotka haluavat, että kauppa on hyvä myös työnantajana. Tyytyväinen, iloinen työntekijä on paras käyntikortti yritykselle.

Nuorten työttömyyden vähentäminen on mielestäni myös Osuuskaupan tehtävä, nuoret ovat tulevaisuutemme. He ovat tulevia kuluttajia, tulevia työntekijöitä. Kesätöitä nuorille! Olen vaatinut Osuuskauppaa lopettamaan energiajuomien myymisen alle 18-vuotialle. Tähän olen saanut vetoomuksia useilta nuorten vanhemmilta ja opettajilta. Vielä ei johto ole taipunut eli työtä on jäljellä. Olen pyytänyt myös vähentämään rahapelikoneita kauppojen auloista. Näen sen aiheuttavan enemmän ongelmia peliriippuvuutena kuin tuovan etua asiakkaille. Tähänkään ei kaupan johto vielä ole taipunut mutta onneksi myös ministeritasolta ohjataan Veikkausta niitä vähentämään.

Eläinten ja luonnon suojelu on myös Osuuskaupan velvollisuus. Osuuskaupan tulee vaatia eettisyyttä ruuantuottajilta ja valvoa sitä. Kaiken lähtökohtana on oltava, että eläimiä kohdellaan lain ja vaatimusten mukaisesti, eikä niille aiheuteta tarpeetonta kipua. Kuluttajan on saatava pakkausmerkinnöistä selville, missä hänen ostamansa liha on kasvatettu, teurastettu ja leikattu. S-ryhmän tulee vaatia, että teurastamoihin on asennettava valvontakamerat eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Videointi lisää teurastamoiden omavalvonnan uskottavuutta.

Voihan muovi. Sen vähentämiseksi on alettava tapahtumaan. Meillä on upea puhdas vesistö Savossa, enkä halua sen pilaantuvan mikromuovista. Muutoinkin oman maakuntamme asioista osuuskaupan on huolehdittava pitämällä yllä kattavaa kauppojen verkostoa, jolla palvellaan maaseudun asukkaita ja mökkiläisiä. Investointeja uusiin yksiköihin on tehtävä ja vietävä maakuntaamme eteenpäin sekä keskustoissa että niiden ulkopuolella.

Hävikkiruuan vähentäminen on tätä päivää. Näihin haluan olla keksimässä konsteja. Tarvitsemme koordinoitua toimintaa ravintoloiden ja kauppojen hävikkiruuan vähentämiseksi. Osuuskaupan kannattaa tehdä järjestöjen kanssa yhteistyötä.

Ruoka on myös Suomessa kallista. Ihmisillä ei ole varaa syödä terveellisesti. Tähänkin haluan olla keksimässä keinoja. Markkinoita voidaan aina rakentaa paremmiksi. Osuuskuntamuoto on rakennettu jäsenten etuja silmällä pitäen sijoittajien voittojen sijaan. Ylijäämä palautetaan asiakkaille bonuksina. Osuuskaupan on oltava tae hinnasta ja laadusta. Reilu kilpailu kauppojen välillä on tervettä, enkä halua edistää millekään kaupalle monopolia. Korostan sanaa REILU kilpailu, sillä hintojen alentaminen ei saa tapahtua työntekijöiden, eläinten ja luonnon kustannuksella.

Osuuskuntamuoto ei automaattisesti takaa ihmisten, eläinten ja ympäristön sivistynyttä kohtelua, vaan sen eteen on tehtävä kovasti töitä. S-ryhmä on myös yhteiskunnallinen vaikuttaja Suomessa ja lainsäädäntöön vaikuttavissa työryhmissä ja kannanotoissa edellytän johdolta edellä kuvatun arvomaailman muistamista.

Eihän kaikki ihmiset halua samoja asioita ja siksi meitä ehdokkaitakin on monia, jotta jokainen löytäisi itselleen sopivan edustajan. Äänestä aina sitä henkilöä, jonka haluat tulevan valituksi. Ei kannata spekuloida, että joku on varma, sillä näin ei ole. Jos haluat minun olevan edustajasi osuuskaupassa, niin äänestä minua. Jos et, niin suosittelen, että katso listalta A Sinulle sopiva henkilö 🙂. Olen palveluksessasi ja jos tulen valituksi niin voit aina olla yhteydessä ja ehdottaa paikallistoiveita eteenpäin vietäväksi. Käy äänestämässä! #26

Kuntosali keskustassa tukee liikkumista!

Maanantai 10.2.2020 - Satu Taavitsainen

Mikkelin keskustassa on ammattiopiston tilassa Anni Swanin kadulla kaupungin kuntosali, joka on ollut erityisryhmien ahkerassa käytössä. Sali siirrettiin sinne Runeberginaukion urheilutalosta, joka purettiin. Siellä kuntoilevat esimerkiksi Mikkelin Seudun Reumayhdistyksen jäsenet, Sydänyhdistyksen ja Selkäyhdistyksen ryhmät ja monet muut. Salia onkin alettu kutsua yhdistysten kuntosaliksi.

Olen huolestunut pitkäaikaissairaiden ja eläkeläisten kuntosaliharjoittelun jatkumisesta. Tila ei kuulemani mukaan ole enää syksyllä käytettävissä ja sali aiotaan siirtää Raviradantielle kauemmaksi keskustasta.

Kuntosaliharjoittelu on monille pitkäaikaissairaille aivan keskeinen liikkumisen muoto, joka on merkittävästi edesauttanut mm. reumaa ja sydänsairauksia sairastavien fyysisen kunnon ylläpitämistä ja tietenkin myös henkistä hyvinvointia.

Kaupungin keskustassa sijaitseva kuntosali on tarjonnut helposti saavutettavan ja kustannuksiltaan edullisen harjoittelupaikan niille, jotka kulkevat jalkaisin tai käyttävät erilaisia liikkumisen apuvälineitä, kuten rollaattoria. On vaarana, jos salia ei enää ole keskustassa, niin kuntosaliharjoittelu jää heidän osaltaan pois. Yhdistysten pelkona on myös, että hyvin toimivat harjoitusvuorot surkastuvat ryhmän kutistuessa ja samalla kustannukset henkeä kohden nousevat.

Näin maakunnallisen osallisuusviikon kunniaksi koen, että on velvollisuuteni muistuttaa Mikkelin kaupunkia, että asukkaiden osallistumista ja vaikuttamista tulee edistää järjestämällä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia sekä kuntalaisraateja, selvittämällä asukkaiden mielipiteitä ennen päätöksentekoa, suunnittelemalla ja kehittämällä palveluja yhdessä palvelujen käyttäjien kanssa, tukemalla asukkaiden, järjestöjen ja muiden yhteisöjen oma-aloitteista asioiden suunnittelua ja valmistelua. Vielä ei ole myöhäistä kuulla kuntosalin käyttäjiä!

Toivon, että Anni Swanin kuntosalin seuraajaksi löydetään Mikkelin keskustasta paikka, joka mahdollistaa pitkäaikaissairaiden, vanhusten ja järjestöjen harjoitusryhmien matalan kynnyksen kuntosaliharjoittelun jatkumisen.

Satu Taavitsainen
Kaupunginvaltuutettu (sd.)
Etelä-Savon maakuntavaltuuston puheenjohtaja
Mikkeli

Ihmisten pitkä piina päättyy

Maanantai 30.12.2019 - Satu Taavitsainen

2020-luku tuo tullessaan armoa ja alamme Suomessa mennä varjoisilta kujilta ja pimeistä onkaloista kohti valoa. 20 vuotta pimeyttä päättyy monella. 1990-luvun lamassa talousvaikeuksiin joutuneet pääsevät viimeinkin piinastaan, kun 1.1.2000 tai sitä ennen erääntyneet velat vanhenevat vuodenvaihteessa.

Vuoden 2015 alusta tuli voimaan laki velan lopullisesta vanhentumisesta, joka lasketaan velan erääntymisestä. Ennen säännöksen voimaantuloa velkoja saattoi pidentää velan perintää määräämättömän ajan, vaikka koko ihmisen eliniän. Koska laissa oli viiden vuoden siirtymäsäännös, ensimmäiset 20 vuotta vanhat velat vanhentuvat lopullisesti 1.1.2020. Tätä velallisten armahdusta ei ole koskaan aiemmin Suomessa tapahtunut.

Pahimmillaan suomalaisten ihmisten tilanne oli vuonna 1994, jolloin tavallisia kansalaisia oli ulosotossa 456 786 henkilöä ja yrityksiä 55 799 eli yhteensä 512 585 ulosottovelallista.

Kuva ulosottovelalliset Suomessa 1989-2009, lähde: Valtakunnanvoudin virasto

Kuva ulosottovelallisten määrä 2009-2018, lähde Valtakunnanvoudin virasto

1990-luvun lamassa velkaantuneiden tuomio on ollut pitkä kirous, pidempi kuin kovien rikosten tuomiot, vaikka he olivat ennemminkin silloisen talouspolitiikan uhreja kuin syyllisiä. Uskon enemmistön suomalaisista olevan sitä mieltä, että on aivan oikein, että 90-luvun laman uhrien piina viimeinkin loppuu. Moni heistä ei selviytynyt tänne asti, vaan on kuollut oman käden tai sairastumisen kautta. Moni heistä on menettänyt ahdistuksen vuoksi työkykynsä. 

Kuva itsemurhat Suomessa v. 1921-2018, lähde: Findikaattori

20 vuotta olen ollut poliitikko. Nuorena parikymppisenä liityin puolueeseen vuonna 2000. Koko tämän 20 vuoden ajan olen ihmetellyt, miten kaikki maan hallitukset ovat olleet ikään kuin kyvyttömiä korjaamaan sen, mitä tapahtui 90-luvulla tavallisille ihmisille ja pienyrittäjille. Olin laman aikana nuori (v. 1990 13-vuotias) ja näin sekä koin, kuinka minua edeltävä sukupolvi kärsi - jättäen jälkensä myös minun sukupolveeni. Se oli karmivaa aikaa meidän nuorten näkökulmasta, kun lähes kaikkien vanhemmat olivat pahoinvoivia ja monien isä tai äiti riisti itseltään hengen, joi tai muutoin sairastui menettäen toimintakykynsä ja elämänhalunsa.

Bruttokansantuote ja elintaso lähtivät vuoden 1993 loppupuolella kasvuun, mutta se ei näkynyt tavallisten ihmisten arjessa, jossa pienituloisuus lähti kasvuun ulosottoon joutuneiden ja valtavan työttömyyden vuoksi. Suomen hallitusten olisi pitänyt enemmän painottaa talouspolitiikassaan elvytystä ja inhimillisyyttä, olla ihmisten puolella ennemmin kuin tehdä sosiaaliturvan, lapsilisien ym. leikkauksia ja myöntää pankkitukia. Uskon ja toivon, että 2020-luku tuo talouspoliittiseen ajatteluun muutoksen.

Kuva pienituloiset Suomessa v. 1966-2017, lähde: Findikaattori

Tietoa 90-luvun velkojen vanhentumisesta pitää jakaa, koska ulosotossa ei oteta automaattisesti huomioon velan vanhentumista, vaan velallisen on vedottava siihen ja esitettävä erääntymisestä selvitys. En oikein ymmärrä, miksi näin on säädetty. Tuntuu ihmisten kiusaamiselta. Lyötyjä lyödään vielä yhden kerran ennen vapautusta. Ulosoton rekisteristä varmasti pystyy näkemään velan vanhentumisen ja on hyvää hallintotapaa viranomaisen taholta kertoa siitä, eikä jatkaa perusteetonta perimistä, jos henkilö itse ei asiasta tiedä. 

Kiitos yhteistyöstäsi vuonna 2019! Toivon sen saavan jatkoa myös 2020-luvulla. Valoisaa uutta vuotta Sinulle ja läheisillesi!

Satu

Mikkeli unohti ihmiset

Tiistai 17.12.2019 - Satu Taavitsainen

”Jokainen huonosti käytetty verokruunu on varastamista kansalta”, todettiin Ruotsissa aikanaan. Tällä mielellä olivat myös mikkeliläiset suuresta verokorotuksesta kuultuaan. He ovat aivan oikeutetusti olleet vihaisia ja kysyneet, miksi veroja korotetaan niin paljon, kun samaan aikaan lähipalveluja lakkautetaan ja euroja käytetään heidän mielestään vääriin kohteisiin.

Mielestäni rahat tulee ohjata peruspalveluihin muun muassa koulutukseen, varhaiskasvatukseen, kirjastoihin, sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tätä lähtökohtaa tukevat myös lukuisat tehdyt tutkimukset ihmisten veronmaksuhalukkuudesta. Suomalaiset ovat halukkaita maksamaan veroja, jos he saavat vastineeksi laadukkaita ja monipuolisia yhteiskunnan peruspalveluita.

Minulle tärkeää on monipuolisten palveluiden turvaaminen kaikille mikkeliläisille sekä tasa-arvoisen kaupunkikehityksen varmistaminen. On surullista, että Mikkelissä maaseudun ja kaupungin välinen vastakkainasettelu on kasvanut ja mikkeliläisten nuorten välille on aikuisten taholta luotu kuilua. Eriarvoisuuden tunne on voimistunut. Kuulluksi tulemisen tunne on heikentynyt.

Kaupungistumisen voimistuessa, aikoo Mikkeli heikentää lähiöidensä palveluita lakkauttamalla kirjastoja ja samaan aikaan kun pääkaupunkiseudulta halutaan muuttaa maalle, aikoo Mikkeli heikentää Ristiinan vetovoimaa lakkauttamalla lukion. Tässä ei ole mitään järkeä. Nyt jos koskaan valtuuston oikeistolaisilla olisi pitänyt olla malttia ja kykyä nähdä huominen, aistia tulevaisuus.

Ihmisille kaupungista huokuva tunne on tärkeintä. Mikkeli ei hengitä tällä hetkellä kaupunkilaistensa kanssa samaa ilmaa ja se ei tiedä kaupungille hyvää. Mikkeli voidaan helposti ohittaa, sillä jos tunne kaupungista ei ole myönteinen, voi maaseudun rauhaa etsivät löytää asuinpaikkansa muualta kuin Mikkelin maaseudulta, tai he jotka kaupunkiolosuhteita kaipaavat, löytävät kotinsa toisista kaupungeista, joissa on ihmisläheisempi ilmapiiri.

Oulun yliopiston professori Tiina Kinnunen piti erinomaisen juhlapuheen Mikkelin kaupungin itsenäisyyspäiväjuhlassa. Sodan sosiaali- ja kulttuurihistorian asiantuntijana hän kertoi, kuinka sisällissodassa kahtiajakautunut kansa kykeni yhdistämään voimansa talvisodan syttyessä. Hänen mukaansa kaksi keskeistä asiaa olivat lasten oppivelvollisuus ja kirjastot. Niiden ansiosta Suomeen oli synnytetty myönteinen ilmapiiri, joka oli puolustamisen arvoinen.

Koulutus ja kirjastot ovat meille suomalaisille hyvin syvälle juurtuneita asioita. Talous korjataan rahalla, mutta ihmisten tunne siitä, että Mikkeli on hyvä kaupunki, on romahtanut. Tätä ei positiivisella tilinpäätökselläkään korjata.

Kestävä talous on tärkeää, mutta talouden tasapainottaminen on aina tehtävä sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Sosiaalisen kestävyyden vahvistamisen lähtökohta on kokonaisvaltainen kaupunkihyvinvointi, jossa mukana ovat yhteiskunnallisen osallisuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen ja haittojen ehkäiseminen, sekä kaupunginosien ja kylien välisen koheesion vahvistaminen, joka on myös turvallisuuden edistämisen yksi keskeinen kulmakivi.

Toivon seuraavien kuntavaalien myötä kaupunginvaltuustoon palveluja ja ihmisiä puolustavaa enemmistöä. Enemmistöä, joka näkee mahdollisuudet, tarttuu potentiaaliin ja kääntää suunnan.

Työllisyys nousuun ulosoton suojaosuutta nostamalla

Sunnuntai 15.12.2019 - Satu Taavitsainen

Uusi työministeri Tuula Haatainen uskoo, että hallituksen tavoite saada työllisyysaste 75 prosenttiin toteutuu tämän hallituskauden aikana.

Minulla on antaa keino tämän tavoitteen edistämiseksi. Jotta ihmiset pääsevät pois velkakierteestä ja köyhyydestä ja jotta edistetään Suomen työllisyyttä, tulee ulosoton suojaosuutta kasvattaa reilusti vähintään noin 900 euroon. Tällä hetkellä se on 672,30 ja on ensi vuonna nousemassa 678,90 euroon kuukaudessa. Eli indeksikorotus on siihen tulossa, mutta se on niin mitätön, ettei sillä ole vaikutusta.

Ulosottoon joutuneita on satoja tuhansia ja usein käy niin, että ulosotossa olevan henkilön ei kannata mennä töihin, koska ulosotto korkoineen vie niin suuren osan palkasta, että palkan käteen jäävä osuus jää pienemmäksi kuin toimeentulotuki. Ulosotto hyvin usein tuhoaa ansiotyöhalut ja suorastaan ajaa ihmiset hengenpitimikseen toimeentulotuen varaan tai pimeille työmarkkinoille.

Lapsiin kohdistuvalle välinpitämättömyydelle pitää tulla loppu

Perjantai 13.12.2019 - Satu Taavitsainen

YLE uutisoi tänään siitä, kuinka epäonnistuneeksi monet kokevat erityisoppilaiden opettamisen menneen. Kunnat ovat käyttäneet erityistä tukea tarvitsevien lasten sijoittamista yleisopetuksen luokkiin säästökeinona.

On tärkeää, että erityislapset pääsevät omaan lähikouluunsa, mutta kun kouluissa ei ole heille sopivia luokkatiloja, eikä omia pienryhmiä, ei tarpeeksi erityisopettajia, eikä avustajia niin käytännössä erityistä tukea tarvitsevat lapset on jätetty heitteille. Tällöin kaikki lapset kärsivät ja opettajat ja lasten vanhemmat uupuvat.

Kuntien säästövimmassa on nykytilanteessa mahdollista jättää erityisoppilaat heitteille. Sen vuoksi perusopetuslakia pitää korjata. Pienryhmiä tarvitaan lisää, koulujen ryhmäkokokoja tulee pienentää ja jokaisen erityistä tukea tarvitsevan oppilaan on saatava riittävä tuki yleisopetuksen luokkaan tai pienryhmään. Ilman lakien muutosta tämä ei onnistu.

Esitän yhdeksi ratkaisuksi sitä, että opettajamitoituksesta säädetään perusopetuslaissa aivan samoin kuin varhaiskasvatuksessa. Esimerkiksi 1.–2.-luokilla suhdeluvun tulisi olla 1:18, eli yksi opettaja kahdeksaatoista oppilasta kohden, ja ylemmillä luokilla 1:20. Suhdeluku huomioisi myös oppilaiden tuen tarpeen, kun tukea saavat oppilaat laskettaisiin suhdelukuun suuremmalla kertoimella.

Tätä lakimuutosta ei saatu aikaan kokoomuslaisen opetusministerin johdolla edellisen maan hallituksen vedotessa siihen, että "Suomi velkaantuu, joten teille ei ole rahaa, koittakaa pärjäillä".

Rahallinen valtion velka maksetaan rahalla - pankkisiirto ja ollaan pankeille sujut. Sen sijaan lapsille ja nuorille syntynyt koulutusvelka ei korjaannu rahalla, syrjäytyneitä nuoria ei saada osallisiksi pankkisiirrolla, nuorten terveydellinen velka ei poistu rahalla, erityislasten vanhempien uupuminen ja avioerot eivät korjaannu tilisiirrolla.

Ehdottomasti kunnille pitää laittaa lainsäädännön kautta velvotteita lisää. Rakenteellinen välinpitämättömyys lapsia kohtaan pitää loppua.

Työehtoshoppailu alaspäin loputtava - jokaisella on oikeus kohtuulliseen palkkaan

Tiistai 26.11.2019 - Satu Taavitsainen

Työehtosopimuslakia 1940-luvulla tehtäessä lähdettiin siitä, että päällekkäisiä sopimuksia ei tehdä eli, että mikään liitto ei tee sopimusta, joka menisi toisen reviirille. Nythän ei näin ole ollut vuosiin. Toisen reviirille meneviä sopimuksia on yhä enemmän. Usein on kyse siitä, että sopimusta voidaan soveltaa aikaisempaa laajemmin ja toisin kuin sopimusta tehtäessä kuviteltiin.

Työnantajat ovat ryhtyneet shoppailemaan palkkoja alaspäin ja tästä on syntynyt uusi ilmiö työehtosopimusshoppailu. Kurjaa on, että valtionyhtiö Posti ja kaupungin omistama Arkea Oy Turussa ovat olleet etulinjassa keksimässä näitä konsteja heikentää työntekijöidensä palkkoja ja työehtoja.

Työsopimuslakia pitäisi uudistaa. Esimerkiksi Postin tapauksessa PAU:n sopimus on yleissitova ja Teollisuusliiton ei. Lailla pitäisi varmistaa, että yleissitova työehtosopimus syrjäyttää aina normaali sitovan.

Silloin, kun kyse on pienistä palkoista, ratkaisu voisi olla myös vähimmäispalkka. Euroopan sosiaalisen peruskirjan (ESP) 4 artiklan 3 kohdan mukaan vähimmäispalkka on 60 % keskipalkasta. Jos Suomi olisi saattanut voimaan tämän kohdan, kaikkien työehtosopimusten vähimmäispalkan pitäisi olla noin 10 euroa. Vähimmäispalkkaa ei tällöin olisi kirjattu lakiin vaan se muuttuisi palkkatason mukaan. Tämäkin saattaisi hillitä työehtosopimusshoppailua.

Johtopäätöksenä voisi kuitenkin olla, että pitää muuttaa työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momenttia ja ratifioida ESP:n 4 artiklan 3 kohta, jos halutaan nykyiseen tilanteeseen muutosta.

Medialiitto on kuin virtahepo olohuoneessa

Maanantai 25.11.2019 - Satu Taavitsainen

700 pakettilajittelijan asiasta jätetty ratkaisuehdotus ei kelvannut Medialiitolle, joten postilakko jatkuu ja laajenee. Medialiitto on kuin virtahepo olohuoneessa. Sen tavoitteena on, että Posti kutistetaan ja pilkotaan erillisiin yhtiöihin. Postin tuhoamisen lisäksi Medialiitto haluaa lakia muuttamalla häätää YLEn pois internetistä ja mobiiliuutisten tuottamisesta, mm. puhelimiin ladattava YLE uutisvahti sovellus on Medialiiton mielestä lopetettava. (https://www.medialiitto.fi/…/hallitusohjelmatavoitteet_2019…)

Medialiiton puheenjohtaja on Keskisuomalainen-konsernin johtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi. Keskisuomalainen-konserni on viime vuodet hakenut järjestelmällisesti kasvua pyrkimyksenään turvata ja kasvattaa omistaja-arvoa. Alan muihin toimijoihin verrattuna yhtiön viimeisen kymmenen vuoden kasvu on ollut vahvaa. Se on kasvattanut liikevaihtoaan vuodesta 2009 vuoteen 2018 noin 70 prosenttia. Tämä on mahdollistanut tuloksen ylläpitämisen tasolla, joka on turvannut mm. vakaan osingonmaksun. Keskisuomalaisen liikevaihto oli viime vuonna 166,1 miljoonaa euroa, liikevoitto oli 11,7 miljoonaa euroa. Käyttökate oli edelleen vahvalla tasolla ollen 20 miljoonaa euroa. Omavaraisuusaste nousi 51 prosenttiin. Yhtiön kassavirta ja vahva omavaraisuus mahdollistavat osakasystävällisen osinkotason kestävällä taloudellisella pohjalla osakkaille. Lähde Keskisuomalaisen vuosikertomus 2018: https://www.keskisuomalainen.com/…/Vuosikertomus_2018_kevyt…

Kun katsoo kokonaisuutta ja sitä mitä Postissa on tapahtunut muutaman viime vuoden aikana, täytyy kysyä, onko Postin hallitus Medialiiton talutusnuorassa vai oliko edellinen omistajaohjausministeri Juha Sipilä (kesk) ja hänen jälkeensä Mika Lintilä (kesk) Medialiiton talutusnuorassa? Joka tapauksessa nyt tämä napanuora pitää katkaista. Omistajaohjaus on vaihtunut, mutta epäselvää on, ketä Postin hallitus kuuntelee ja tottelee.

Voimia ja tsemppiä postilaisille ja tukilakkoon osallistuville! Arvostan sitä yhteisrintamaa, joka on muodostunut heikomman puolustamiseksi. On meneillään kamppailu eriarvoisuuden kasvun estämisestä. Vuonna 2014 julkaistussa Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tutkimuksessa kaksi taloustutkijaa paljasti yhteyden työvoiman järjestäytymisasteen laskun ja ylimmän tuloluokan tulojen lisääntymisen välillä länsimaissa vuosina 1980-2010. Sen mukaan arviolta puolet tuloerojen kasvusta johtuu ammattiliittojen heikentyneestä asemasta. Eli kun haluamme vähentää taloudellista eriarvoisuutta Suomessa, niin siihen vaikutetaan joukkovoimalla, järjestäytymällä, kuulumalla ammattiliittoon.

Postin toiminta on ummehtunutta

Torstai 21.11.2019 - Satu Taavitsainen

Postin toiminta on ollut ummehtunutta. Pieni, pienempi ja vielä pienempi palkka on ainoa ”keksintö”, jonka Postin nykyinen hallitus on oivaltanut.

Työehtosopimuksen vaihdolla on yritetty alentaa jo ennestään pienipalkkaisten työntekijöiden palkkoja ja heikentää työehtoja. Tällainen ei käy.

Postin tekemiset ovat omistajan asia, ja koska valtio omistaa yhtiön, niin valtiota edustaa Antti Rinteen hallitus. Nyt eletään toista aikaa kuin Sipilän omistajaohjauksen aikana, jolloin työntekijöiden loukkaaminen oli arkipäivää.

Toivon, että Postin johto vaihtuu ja Posti saadaan kunnioittamaan ja arvostamaan ahkeria työntekijöitään. Palkan alennukset perutaan ja palataan normaaliin päiväjärjestykseen.

On aivan oikeutettua, että postilaiset saavat työstään asianmukaisen palkan. Työntekijöiden arjessa selviytymisen maksavat muutoin veronmaksajat sosiaaliturvan kautta. Kenenkään ei pitäisi joutua tekemään kahta työtä selviytyäkseen. Tämä on jo osalla arkipäivää, eikä valtionyhtiö todellakaan saa olla tällaista kehitystä vauhdittamassa.

Postin hallitus on ollut uppiniskainen ja tietyt tahot ovat ruokkineet toimintaa sanomalla, ettei valtio-omistaja saisi puuttua omistamansa yhtiön toimintaan. Tämä on täysin hörhö ajatus, sillä jokainen tietää, että omistaja saa puuttua yhtiönsä toimintaan ja erityisesti silloin, kun yhtiön johto toimii typerästi ja omistajansa arvojen vastaisesti.

P.s. Antti Rinteen (sd.) hallituksen tulee pikaisesti muuttaa lakia niin, että kielletään työehtoshoppailu ja Postin taudin leviäminen laajemmalle estetään.

Posti on kuusinkertaistamassa kikyn!

Torstai 7.11.2019 - Satu Taavitsainen

Posti on lisäämässä 147 tunnilla työntekijöidensä työaikaa vuodessa eli kuusinkertaistamassa kikyn. Työaika kasvaisi 10 prosenttia ja palkat laskisivat 30-50 prosenttia.

Posti valtion omistamana yhtiönä ilmeisesti tavoittelee sitä, mitä jotkut muutkin yritykset tavoittelevat, eli että työehtosopimuksista luovuttaisiin ja työpaikoilla mentäisiin pelkkään työaikalain noudattamiseen (8 h päivä/40h viikko) ja paikallisiin neuvotteluihin.

Postihan on jo viimeisten vuosien aikana vähentänyt radikaalisti työntekijöitään ja näin koventanut jäljelle jääneiden työtahtia. Posti on väsyttänyt sekä sairastuttanut työntekijöitään. Postin palvelun laatu on huonontunut liian vähäisen työntekijämäärän vuoksi ja kansalaisten luottamus Postiin on heikentynyt.

Postin työntekijät ovat menossa tulevana maanantaina lakkoon, ellei Postin johto luovu aikeistaan. Tuen työntekijöitä täysin. Toivon kaikilta ammattiliitoilta ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta” -asennetta. Nyt on kyseessä työntekijöiden ja heidän perheidensä toimeentulo. Monissa duunariperheissä eletään jo nyt kädestä suuhun.

Mielestäni valtion omistama yhtiö ei todellakaan saa olla etulinjassa heikentämässä ihmisten työehtoja ja taloutta, varsinkaan silloin kun demarit on maan hallituksessa.

Asiat menevät niin kuin menevät siksi, että joku päättää niin. Päätökset eivät tipahda taivaasta, vaan ovat ihmiskätten työtä. Nyt tarvitaan Suomessa viisaita päätöksiä työntekijöiden parhaaksi.

Ei ole olemassa sellaista luonnonlakia, että enemmistön ihmisistä täytyisi tehdä entistä enemmän töitä ja tyytyä paikallaan polkeviin ja pieneneviin palkkoihin samaan aikaan kun huippujohtajien ja pankkiirien tulot nousevat huimasti.

Hyvänä esimerkkinä uudenlaisesta ajattelusta on Microsoft, joka syksyn aikana kokeili Japanissa nelipäiväistä työviikkoa 2300 työntekijälleen laskematta palkkoja, ja tulokset olivat dramaattisia: Myynti kasvoi 40 prosenttia!

Suomi ei nouse palkkojen ja työaikojen polkumyynnillä. Köyhyys on tutkitusti myrkkyä aivoille. Alituinen niukkuus ja stressi lamauttavat ajattelun. Suomi korjataan sillä, että ihmisillä on hyvä olla, kehitämme myytäviä tuotteita ja myymme niitä maailmalle, sekä jo vuosikymmenten ajan verojärjestelmäämme luotuja rikkaita suosivia miljardiluokan aukkoja aletaan vihdoinkin tilkkiä.