Satu Taavitsaisen blogi

Kelan vakuutuslääkäritoiminta on lopetettava

Torstai 13.7.2017

Kyllä minä suuresti ihmettelen Kelan virkailijoiden ja vakuutuslääkäreiden roolia todeta ihmisen tilanne pelkkien papereiden perusteella ja heidän oikeutensa kumota hoitavien lääkäreiden diagnoosi tai toteama työkyvyttömyys.

Kela lähettää ihmisille hylkääviä sairauspäivärahapäätöksiä, vaikka henkilön toimittamassa lääkärintodistuksessa lukisi, että hän on sairas ja että hänen työkykynsä ei riitä edes osa-aikatyöhön terveydentilan vuoksi. Kielteisiä päätöksiään Kela perustelee omien asiantuntijoidensa tekemällä arviolla potilaspapereiden pohjalta ja mukamas ihmisten yhdenvertaisella kohtelulla.
 
Suomessa lääkäreiden koulutus on laadukasta ja lääkärit tekevät työtään virkavastuulla. Työterveystoiminta on laadukasta ja luotettavaa. Miksi Kela ei kuitenkaan luota hoitaviin lääkäreihin? Ihmisten inhimillinen kohtelu Suomessa vahvistuisi, jos Kelan olisi myönnettävä etuus hoitavan lääkärin lausunnon perusteella. Näin Kelan vakuutuslääkäritoiminta jäisi tarpeettomaksi ja sen voisi lopettaa.

Ihmisiä joutuu jatkuvasti kohtuuttomiin tilanteisiin, kun oman hoitavan lääkärin mukaan henkilö on sairas ja hänet määrätään sairauslomalle ja Kelan mukaan hän on työkykyinen, eikä sairauspäivärahaa makseta ja hänen pitäisi mennä töihin tai hakeutua TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Töihin ei sairaana voi mennä, eikä palkkaa tällöin makseta. TE-toimisto puolestaan ei maksa työttömyyskorvausta henkilölle, joka on sairaana, eikä näin ollen ole työmarkkinoiden käytettävissä.

Kelan päätösten vuoksi ihmisiä ajautuu täysin rahattoman tilaan. Jopa lapsiperheellisiä ja yksinhuoltajia on kokonaan vailla tuloja. Tällainen on hyvin vastuutonta ja kylmää toimintaa. Varmasti papereista nähdään myös se, että henkilöllä on lapsia elätettävänään. Silti ei tikkua laiteta ristiin, että ihmisen selviämistä katsottaisiin ja huolehdittaisiin toimeentulosta. Miten sairaudesta voi kuntoutua, kun maksamattomat laskut valvottavat ja kolkuttavat takaraivossa? Kela aiheuttaa päätöksillään ihmisille laskujen menemisen perintään, huolta ja murhetta ja tänäkin kesänä on pilattu monen lapsen kesä.

Säädösten sujuvoittaminen eli norminpurku on yksi Juha Sipilän (kesk) hallituksen kärkihankkeista. On puhuttu kauniisti tavoitteista helpottaa kansalaisten arkea byrokratiaa keventämällä ja uudistamalla. Aidon byrokratian karsimisen pitäisi johtaa oikea-aikaisten palvelujen saamiseen, oikeudenmukaisten päätösten saamiseen ripeästi ja asioiden hoitumiseen sujuvasti ja ihmisten arjen helpottumiseen. Kuitenkaan mitään näiden eteen ei ole vielä tapahtunut.

Toivon loppua ihmisiä pompottelevalle toimintakulttuurille ja asiakasta vähättelevälle viranomaisten asenteelle. Toimeentulon lakkaaminen sairauden, työttömyyden, opiskelujen ym. aikana on vakava ongelma, ja siihen on puututtava. Yhteiskuntamme perustuu siihen, että perustoimeentulo taataan jokaiselle, eikä ketään saa tiputtaa rahattomaksi vaille tukia ja ilman yhteiskunnan turvaverkkoja.

Lastensuojelun puutteet on korjattava pikaisesti

Tiistai 27.6.2017 - Satu Taavitsainen

Eduskunta käsitteli oikeusasiamiehen raportin vuodelta 2016. Huomioni kiinnittyi lastensuojelun käsittelyn puutteisiin. Asia on ajankohtainen Etelä-Savossakin, koska kevään aikana on noussut esiin Essoten lastensuojelupalveluiden heikko tilanne. Tätä AVI parhaillaan tutkii. Meillä on liian vähän sosiaalityöntekijöitä, minkä takia lastensuojeluilmoitukset jäävät hoitamatta tai niiden käsittelyajat venyvät. Ylikuormittuneet työntekijät pystyvät tekemään vain kiireellisimmät asiat. Tästä seuraa arvioinnin huonoa laatua tai niitä ei pystytä tekemään lainkaan. Päätökset viivästyvät, eivätkä kuntalaiset saa tarvitsemiaan lakisääteisiä palveluja.

Suomessa on hyvä sosiaalihuoltolaki, jonka tavoitteena on vahvistaa peruspalveluja ja vähentää korjaavien toimenpiteiden tarvetta. Lakia pitäisi vain noudattaa. Oikeusasiamiehen mukaan "kuntien lastensuojelun yleinen voimavarojen puute ja pätevien sosiaalityöntekijöiden vähäinen määrä, huono saatavuus ja suuri vaihtuvuus heikentävät lastensuojelupalveluiden laatua. Perheiden avohuollon tukipalveluiden riittämättömyys ja viivästyminen aiheuttavat ongelmia palveluita tarvitsevissa perheissä. Tämä riittämättömyys heijastuu lastensuojelun lisääntyvään tarpeeseen ja se näkyy lasten mielenterveysongelmissa."

SDP:n tavoitteena on laittaa lain noudattaminen kuntoon kunnissa ja madaltaa tuen hakemisen kynnystä järjestämällä sosiaalipalvelut muiden peruspalvelujen yhteyteen. Toivomme saavamme tähän työhön Etelä-Savossa muiden puolueiden tuen. Työntekijöiden lisäksi tarvitsemme vahvaa työn sisällöllistä kehittämistä lapsikeskeiseen ja avohuollon suuntaan ja arviointiosaamisen vahvistamista.

Oikeusasiamies toteaa myös seuraavaa: "Lastensuojelun sijaishuollon valvonta on riittämätöntä. Kuntien lastensuojeluviranomaiset eivät ehdi riittävästi vierailla sijaishuoltopaikoissa, eivätkä ole riittävän hyvin perillä lasten olosuhteista ja kohtelusta. Lasten oikeus luottamukselliseen keskusteluun sosiaalityöntekijänsä kanssa ei toteudu siten kuin laissa on säädetty. Aluehallintovirastoilla ei ole riittävästi voimavaroja tarkastuksiin. Lapsen kuuleminen ja mielipiteen selvittäminen ei aina toteudu lapsen edun huomioivalla tavalla. Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä. Sijoitettuja lapsia on vaikea saada tarvitsemaansa hoitoon."

Kyse on hyvin pitkälti rahasta. Jos aina vain leikataan ja leikataan, ei jää tarpeeksi rahaa työntekijöiden palkkaamiseen, eivätkä kuntalaisten perusoikeudet toteudu. Tämä ei ole oikein ja tilanne on mitä pikimmin korjattava. Siispä, herätys Juha Sipilän porvarihallitus - nyt heti! Ja erityisesti valtuustoissa on lopetettava peruspalveluista rahan säästäminen. Hihat onkin jo kääritty joissakin kunnissa: kodinhoitajien palkkaaminen toi miljoonasäästöt Mäntsälässä ja Pornaisissa ja lasten huostaanotot vähentyivät. Vaikuttavimmat asiat ovat usein hyvin selkeitä ja helppoja toteuttaa. Tämä antaa paljon toivoa!

Kirjoitus julkaistu 27.6.2017 Länsi-Savon puheenvuoro-palstalla

Kelan arviointi - miten meni?

Lauantai 10.6.2017

Kela on arvioinut toimeentulotuen siirtämisen toteutusta. Positiivista on ollut, että ihmisten kynnys hakea tukea on madaltunut. Arvioinnin mukaan perustoimeentulotuen ruuhka on otettu Kelassa vakavasti ja siitä on opittu paljon. Muun muassa se, että vastaavissa suurissa tehtävien siirroissa on tärkeää turvata asiakkaille kuuluvat palvelut joka hetki sekä tehdä tiivistä ja käytännönläheistä yhteistyötä aiemman tahon kanssa.

Kelan saama opetus on hyvä tulevalle sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselle: Turvallisinta on edetä vaiheittain, eikä liikkeelle kannata lähteä suurista kaupunkikeskuksista.

Muutoksen valmistelulle pitää myös varata riittävästi aikaa. Siirtymäkausiin on varauduttava huolellisesti ja henkilöstöä on oltava riittävästi. Lisäksi on hyödynnettävä koko ajan sellaisten henkilöiden asiantuntemusta, joilla on käytännön kokemusta työn arjesta. Tietojärjestelmien tulee toimia ja ne tulee olla etukäteen testattu. Riskienhallinnan tulee olla muutoksissa mukana koko ajan, ja erilaisiin skenaarioihin pitää varautua huolellisesti.

Toivottavasti Sipilän hallitus ottaa Kelan saamat opit vakavasti. Ihmisten palvelut pitää turvata joka hetki. Sote-uudistus siirtäisi ihmisten peruspalvelut maakuntien hoidettaviksi. Tätä pitäisi ensin testata jossain maakunnassa, ettei kerralla mene koko Suomi sekaisin.

Suomalainen nuori kuuluu voittajiin!

Perjantai 2.6.2017

Hätkähditkö ajatusta "Suomalainen nuori kuuluu voittajiin"? En ihmettele, sillä jokaisen mieleen on painunut tämän hallituskauden aikana tehdyt erityisesti nuorten mahdollisuuksia nakertavat koulutusleikkaukset. Juha Sipilän porvarihallitus on leikannut korkeakouluasteella opintorahan määrää 337 eurosta 250,28 euroon kuukaudessa ja samalla lyhentänyt korkeakouluopintojen tukiaikaa 64 tukikuukaudesta 54 tukikuukauteen. Lisäksi hallitus on vähentänyt ammatillisen koulutuksen määrärahoja n. 200 miljoonaa euroa sekä leikannut tuntuvasti ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusta ja tehnyt rahoitukseen indeksijäädytyksen.

Opintorahan alentaminen lannistaa ja näkyy heti opiskelijan kukkarossa ja pakottaa tinkimään arjen kulutusmenoista: ruoasta, harrastamisesta, liikkumisesta ja muusta vapaa-ajan tekemisestä. Se merkitsee myös opiskelun muuttumista yhä enemmän lainapainotteiseksi. Siksi heikennykset ovat saaneet monen nuoren harkitsemaan tarkkaan, kannattaako opiskella lainarahalla ja valmistua ammattiin, kun mahdollisuus saada työpaikka on yhä epävarmempaa. Huoli työn löytymisestä on aito, sillä parhaimmatkaan tutkinnot eivät yksinään riitä, vaan saatuja taitoja ja tietoja on päästävä heti valmistumisen jälkeen käyttämään ja kartuttamaan työkokemusta.

Opintotukikuukausien väheneminen hämmentää ja nuoret pohtivat mielessään, miten voin tietää, että haaveissa siintävät opinnot johtavat sopivalle ja mieluisalle alalle ja miten käy, jos en viihdykään tai en saakaan työtä? Miten pystyn hankkimaan uuden ammatin, jos opintotukikuukaudet ovat jo huvenneet?

Kauas kotoa opiskelemaan muuttaminen ei sekään ole helppoa, mutta silti se on yhä useammalla nuorella edessä, sillä uhkana on oppilaitosverkon harveneminen säästöjen seurauksena, eikä läheskään kaikkien nuorten kotipaikkakunnalla tai sen lähiympäristössä ole nykyäänkään enää ammattiopistoa.

Yliopisto-opetus on myös muutoksen kourissa. Opetus vaihtuu yhä useammin massaluennoiksi ja itsenäisiksi opinnoiksi. Yliopistoihin kohdistuvat heikennykset näkyvät opetuksen laadun tasossa ikävällä tavalla ja useissa muissa opiskelijoille tärkeissä palveluissa, kuten opintojen ohjauksessa, neuvonnassa sekä opintopsykologien palveluissa.

Tänä päivänä lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista valmistuvat nuoret ovat kiistatta aiempia sukupolvia kiperimpien kysymysten äärellä miettiessään jatko-opintoja ja elämänuraansa. Toisessa vaakakupissa on yhteiskuntamme eri alueilla vallitseva epävarmuus, toisessa tutkimustiedot siitä, että opiskeleminen oikeasti kannattaa; mitä pitemmälle opiskelee, sitä paremmin on suojassa pitkäaikaistyöttömyydeltä ja köyhyydeltä ja sitä paremmat mahdollisuudet on päästä toisen tai kolmannenkin uran alkuun.

Miksi sitten otsikko ”Suomalainen nuori kuuluu voittajiin”? Siksi, että on 0,0003 prosentin mahdollisuus syntyä Suomeen ja 30 prosentin mahdollisuus syntyä rutiköyhään maahaan vailla mahdollisuuksia oppia lukemaan ja kirjoittamaan, opiskella ja valmistua mieleiseen ammattiin, päästä kiinnostavaan työpaikkaan ja saada hyvä elämä.

Hälytyskellojen on syytä soida, kun maailmassa joka kuudes kouluikäinen ei ole koulussa, vaikka kouluttautuminen, kehittyminen ja tunne siitä, että pääsee oman lähiyhteisönsä ja yhteiskuntansa tärkeäksi jäseneksi kuuluvat jokaisen lapsen ja nuoren oikeuksiin.

Juuri julkaistu Pelastakaa Lapset ry:n Varastettu lapsuus -raportti osoittaa, että suomalaisilla lapsilla on maailman kolmanneksi parhaat mahdollisuudet elää kunnollista lapsuutta. Myös suomalainen koulutus on yhä monella mittarilla maailman kärkitasoa, mutta silti heikennykset ovat olleet väärää politiikkaa ja niihin ei olisi ollut varaa. Mahdollisuudesta opiskella ei saa tinkiä, sillä jokainen nuori rakentaa sekä omaansa että koko Suomen tulevaisuutta. Heidän osaamisensa on maamme valttikortti.

Sekä ammatillisten opintojen tuoma käytännön osaaminen että yliopistojen teoreettisempi tietotaito ovat arvostamisen arvoisia. Tarvitsemme eri alojen osaajia ja molempien vaihtoehtojen on oltava osa suomalaisen nuoren tulevaisuutta. On hienoa, että nuorillamme on tulevaisuuden unelmia ammatista, perheestä ja onnellisesta elämästä. Niiden takeena on suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, josta on pidettävä kiinni ja yhä edelleen parannettava, jotta ihan jokaisella nuorella on tasavertaiset mahdollisuudet opiskella ja ponnistaa omien unelmiensa tasolle ja ylikin.

Näiden ajatusten myötä haluan kannustaa jokaista peruskoulun päättävää hakeutumaan opiskelemaan, ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuvaa hakemaan ennakkoluulottomasti unelmiensa työpaikkaa ja jokaista uutta ylioppilasta pyrkimään kohti toiveidensa opiskelupaikkaa. Vieköön rohkeus ja into upean nuorisomme täysin purjein elämän avaamille uusille ulapoille!

Eurooppalaisille ihmisille pitää taata työtä ja palkkaa, jolla tulee toimeen

Torstai 1.6.2017

Iloitsen EU:n komission aikomuksesta kieltää nollatuntisopimukset. Työttömyys ja toimeentulon ahdinko radikalisoi ihmisiä ympäri Eurooppaa. Iso-Britannian ero opetti muulle Euroopalle kantapään kautta sen, että EU:n on oltava inhimillisempi ja kansalaisten kritiikkiä on kuunneltava. EU:n on tulevaisuudessa entistä vahvemmin edistettävä työllisyyttä sekä ehkäistävä syrjäytymistä ja eriarvoisuutta.

EU:n perustehtävä ei ole pankkien ja suuryritysten omistajien varojen turvaaminen, vaan EU:n pitää uudistua ihmisten Euroopaksi. Tämä tarkoittaa, että EU:n tulee vahvistaa ja kehittää jäsenmaissaan hyvinvointi- ja oikeusvaltion ydinominaisuuksia, kuten julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja, varhaiskasvatusta, koulutusta, tasa-arvoa, aktiivista työvoimapolitiikkaa, julkisia investointeja, verotuksen progressiivisuutta ja työmarkkinoiden reiluutta ja sopimista.

Olen todella iloinen, jos työelämän kehittäminen nousee EU:n asialistoille ja EU kieltää nollatyösopimukset. Eurooppalaisille ihmisille pitää taata työtä ja palkkaa, jolla tulee toimeen.

Saatavuus lisää kulutusta

Tiistai 30.5.2017

Kiistaton tosiasia on, että päihteet aiheuttavat yksilön ja hänen läheistensä lisäksi haittoja yhteiskunnalle. Hallituspuolueet aikovat tänään läpikäydä esitystään alkoholilain muuttamiseksi. Toivottavasti vetävät esityksen pois, eivätkä tuo sitä eduskuntaan. Esitys on mielestäni ristiriidassa muiden lakien kanssa.

Terveydenhuoltolain mukaan on edistettävä ja ylläpidettävä väestön terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä sekä sosiaalista turvallisuutta. Päihdehuoltolain perusteella on ehkäistävä ja vähennettävä päihteiden ongelmakäyttöä sekä siihen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja, sekä edistää päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta. Raittiustyölaissa tavoitteena on kansalaisten terveiden elämäntapojen vahvistaminen ja ohjaaminen välttämään päihteiden ja tupakan käyttöä. itse alkoholilainkin tarkoituksena on kulutusta ohjaamalla ehkäistä yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja.

En hyväksy sitä, että uuden alkoholilakiesityksen myötä kauppoihin tulisi myytäväksi nuorille suunnattuja alkoholillisia smoothieita, pirtelöitä ja jäätelöitä ja limuviinoja, jotka maistuvat limpparille Hello Kitty ja Spider Man etiketteihin käärittynä. Maissa, joissa näitä lapsille ja nuorille suunnattuja tuotteita on ollut saatavilla, on alaikäisten alkoholinkäytöstä syntynyt ongelmia.

Pidän haitallisena myös sitä, jos tapahtumista poistuisivat erilliset K-18 alueet ja tuoppi kädessä voisi olla missä vaan. Tämä heikentää lapsiperheiden mahdollisuutta osallistua konsertteihin ja urheilukilpailuihin. Monikaan ei halua, että lapset joutuvat vierestä katselemaan juopottelevia aikuisia. Kukaan lapsi ei myöskään halua, että oma vanhempi juo.

Alkoholinkäyttöön liittyvien kustannusten hintalappu on miljardi euroa vuodessa valtiolle ja kunnille. Sote-uudistuksella aiotaan säästää kustannuksia. Hallituspuolueiden suunnitteleman alkoholilainsäädännön lisähintalappu sosiaali- ja terveydenhuollolle arvioidaan olevan vähintään 20 miljoonaa.

Esimerkkinä, että katkaisuhoito maksaa noin 125 e/vrk, haimatulehduksen hoito 30000 e, maksansiirto 98000 e. Huostaanotetun lapsen laitoshoito 110000 e/vuosi, lasten ja nuorten psykiatrinen hoito 630 e/vrk. Sotessa alkoholi työllistää ensihoitoa, erikoissairaanhoitoa, hätäkeskusta, kotihoitoa, terveydenhoitajia, kätilöitä, lastensuojelua, lääkäreitä, sairaanhoitajia, lähihoitajia, terapeutteja, sosiaalityöntekijöitä jne jne. Muualla julkisella sektorilla alkoholi työllistää poliiseja, palomiehiä, nuorisotyöntekijöitä, koulukuraattoreja, opettajia, pappeja ja vankiloita jne jne.

Alkoholipolitiikka on tasapainottelua terveyden, työllisyyden ja talouden välillä. Alkoholin kokonaiskulutuksen vähenemiseen vaikuttaa eniten saatavuus ja hinta. Viime hallituskaudella tehtyjen alkoholiveron korotusten avulla kokonaiskulutusta saatiin käännettyä alaspäin. Tähän hyvään suuntaan en toivo käännettä. Alkoholihaitat eivät ole vain suurkuluttajien ongelma, vaan saatavuus lisää kulutusta kaikissa väestöryhmissä, aivan tavallisten työssäkäyvien ihmisten, perheiden äitien ja isien, eläkeläisten ja nuorten joukossa.

Toivon siis, että hallituspuoluet tänään harkitsevat asiaa ja vetävät esityksen pois tai antavat kansanedustajilleen vapaat kädet äänestää omantuntonsa mukaisesti. Tällöin on mahdollista kaataa esitys eduskunnassa. Kenenkään etu ei ole yhä kasvavat kustannukset sosiaali- ja terveydenhuollossa, turvallisuudessa ja lääkekustannuksissa, miljoonien suomalaisten inhimillisiä kärsimyksiä unohtamatta.

Näkökulmia elinvoimaan

Perjantai 26.5.2017

Kuntien elinvoima kumpuaa elämänvoimaisista ihmisistä. He perustavat menestyviä yrityksiä, osallistuvat aktiivisesti ja saavat aikaan yhteisössään uutta kaikkien yhteisönsä jäsenten hyväksi. Näin syntyy hyvän kierre, joka johtaa jatkuvaan menestykseen.

Niin yrittäjät kuin työntekijät haluavat asua mukavilla paikkakunnilla, joissa peruspalvelut toimivat. Yrityksiä perustavat ja niiden parasta mahdollista sijaintia arvioivat ihmiset, eivät kasvottomat koneistot. Hyvät liikenneyhteydet ja koulutuspaikat ovat elinvoimaisen kunnan kriteerejä ja aivan ytimessä ovat homeettomat päiväkodit ja koulut, joissa opetuksen ja päivähoidon tulee olla hyvää, jopa erinomaista. Jotta osaavaa työvoimaa saadaan, myös vieraskielisiä päiväkoteja ja koululuokkia tarvitaan, englanti ja venäjä päällimmäisinä. Kulttuurin ja harrastusten pitää olla eläviä ja asuinympäristöjen houkuttelevia.

Kotikaupungilleni, Mikkelille, nämä elinvoimatekijät ovat vielä enemmän tarpeen kuin isommille kasvukeskuksille, koska me emme pysty kilpailemaan suurilla työpaikka- tai väestömäärillä tai muillakaan mittakaavaeduilla.

Toivon kuntien uusilta valtuustoilta ponnekasta, innostunutta otetta elinvoimapolitiikkaan. Kaikkien kunnan työntekijöiden tulee nähdä roolinsa kunnan elinvoimaisuuden jatkuvassa parantamisessa. Kunnan tytäryhtiöt ja kumppanit voivat hyvin toteuttaa elinvoimaa vahvistavia hankkeita, mutta ratkaisevaa on, että kunta ottaa johtajuuden ja löytää vahvuuteensa sisältään. Tällöin jokaisen kunnan työntekijän panos elinvoiman edistämisessä on tärkeä.

Käytännön esimerkiksi sopii vaikkapa lasten päivähoito, jolla on tärkeän kasvatustehtävänsä lisäksi työvoimapoliittinen roolinsa - se että lasten vanhemmat pystyvät käymään töissä ja yrittämään myös silloin, kun työ vaatii joustavia, nopeastikin muuttuvia työaikoja. Tämän tyyppisissä kysymyksissä kaivataan juuri kunnan elinvoimaroolin kokonaisvaltaista ymmärtämistä, joustavuutta ja halua toimia koko yhteisön hyväksi. Kun palvelut pelaavat ilman hampaiden kiristelyä ja yhteistyön hengessä asiat hoituvat, on kunnalla kaikki onnistumisen edellytykset kehittyä ja nousta kaikkein elinvoimaisimpien kuntien joukkoon.

Yksi tärkeä Etelä-Savon elinvoiman lähde on matkailu ja vapaa-aika. Matkailun on laskettu tuottavan Suomessa enemmän arvonlisäverotuloja kuin elintarviketeollisuus ja yli kaksinkertaisesti sen, mitä maatalous tuottaa. Matkailun taloudellinen kokonaishyöty Etelä-Savolle oli vuoden 2015 selvityksen mukaan 390 miljoonaa euroa vuodessa.   Matkailijan viihtyminen on nähtävä kokonaisuutena, joka muodostuu mieluisesta tekemisestä, hyvästä ruoasta, shoppailusta, rennosta ajanvietosta veden äärellä, saunomisesta ja uimisesta. Käyttäen yritysten ja kunnan palveluja limittäin ja lomittain. Kaipaan lisää yleisiä saunoja veden äärelle, vuokrattavia polkuveneitä ja paljon enemmän upeiden uimarantojemme ja kaupunkipuistojemme markkinointia, jotta nämä mainiot hyvinvointimme kulmakivet myös löydetään. Kaupungissa liikkumiseenkin pitää olla oman auton lisäksi muita vaihtoehtoja. Kaupunkipyörät olisivatkin aivan loistojuttu!

Kuntien maa- ja kiinteistökaupat eivät ole pikkujuttu

Sunnuntai 21.5.2017

Vaikuttaa siltä, että kuntalaki ja kielletyn valtiontuen säädökset tunnetaan Mikkelissä huonosti ja viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden koulutukselle on tarvetta. Kuntalain 130 ja 131 pykäliin ja EU:n valtiontukisäädöksiin ja ohjeisiin suhtaudutaan jopa välinpitämättömästi.

Osa valmistelijoista ja päättäjistä pitää kiinteistöjen myyntiä ja hinnoitteluperiaatteita kunnallisen itsehallinnon piiriin kuuluvina asioina, vaikka todellisuudessa näin ei ole. Kuntalain pykäliin sisältyvät vaatimukset edellyttävät, että kunta ottaa päätöksenteon valmistelussa ja päätöksessään huomioon, mitä kyseiset säännökset edellyttävät.

Kaupungin pitää valmisteluvaiheessa ennen päätöksentekoa pystyä luotettavalla ja läpinäkyvällä tavalla osoittamaan, että kiinteistökauppoihin ei sisälly kiellettyä valtiontukea tai että tuki on myönnetty yrityksille säännösten mukaisesti. Ellei valmistelua suoriteta asianmukaisesti, niin kaupungin päätös tullaan varsin todennäköisesti kumoamaan hallinto-oikeudessa päätökseen liittyvän menettelyvirheen vuoksi.

Kaupanteon ja hinnanmäärityksen tulee olla läpinäkyvää ja hinnoittelun tulee perustua avoimeen tarjouskilpailuun tai puolueettomiin hintavertailuihin. Kuntalain linjan omaksuminen tervehdyttäisi Mikkelin kiinteistömarkkinoita. Tonttien luovutuksen periaatteet yrityksille selkiytyisivät, yrittäjien kohtelu olisi tasapuolista, hinnoittelu tulisi läpinäkyväksi ja prosessin avoimuus lisääntyisi.

https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/laki/valtiontuki

https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/laki/eun-valtiontuki-kiinteistonkaupassa

https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/laki/ohjeistusta

https://www.kuntaliitto.fi/asiantuntijapalvelut/laki/oikeuskaytantoa       

Washingtonin terveiset!

Tiistai 9.5.2017 klo 17:00

Osallistuin viime viikolla eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsenenä valiokunnan virkamatkalle Yhdysvaltoihin Washington DC:hen.

Näyttää sille, että Washingtonissa ei vielä oikein tiedetä mitä Trumpin myötä erityisesti ulkopolitiikassa tuleman pitää. Monen huulilla on kysymys: "What's the plan?" Trumpin hallinto odottaa ikään kuin baseball pelissä palloa ja lyö kun se tulee, mutta pelisuunnitelma vielä puuttuu. Sisäpolitiikassa Trump tekee perinteistä oikeistolaista politiikkaa alentaen rikkaiden verotusta ja leikaten pienituloisilta.

Aika näyttää, mutta veikkaan, että paljon sellaista mitä Trump on sanonut ei tule tapahtumaan ja paljon sellaista mitä hän ei ole vielä sanonut, tulee tapahtumaan.

Se on kuitenkin varmaa, että Yhdysvalloissa arvostetaan suomalaisia. Meitä pidetään luotettavina ja sanansa pitävänä kansana. Tämä ei ole itsestään selvää, vaan on vaatinut vuosien pitkäjänteisen työn ja säännölliset tapaamiset niin poliitikkojen kuin virkamiesten tasolla. Meillä on erittäin hyvät ulko- ja puolustusministeriön työntekijät Suomen Yhdysvaltain suurlähetystössä. Tekemäämme turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä ja kriisinhallintaoperaatioihin osallistumista pidetään tärkeänä ja yhteistyön toivotaan jatkuvan. Suomea pidetään kokoamme suurempana maana. Tapasimme arvostetun senaattori John McCainin, joka välitti kiitokset suomalaisille.

Vielä vajaa 10 vuotta sitten USA:ssa ja maailmalla naureskeltiin Suomen yleiselle asevelvollisuudelle sanoen sitä "ulkoilmamuseoksi". Ukrainan kriisin jälkeen asenne muuttui täysin ja nyt Suomen yleistä asevelvollisuutta arvostetaan. Yhdysvalloissa siitä on luovuttu 70-luvulla ja nykyään vain noin 1% kansasta osallistuu asevoimiin, mm. Presidentti Trump ei ole käynyt armeijaa. Vähäinen osallistuminen on eriyttänyt asevoimat muusta yhteiskunnasta omaan kuplaansa. Kansalaiset eivät tiedä, mitä armeija touhuaa. Yhdysvaltojen maavoimilla on 11 000 henkilöä palkattuna tekemään pelkästään rekrytointia. Tähän tulee vielä päälle merijalkaväen, ilma- ja merivoimien rekrytoijat. Käytetään siis miljoonia dollareita veronmaksajien rahaa pelkästään siihen, että nuoria houkutellaan liittymään palvelukseen. Tämä on aikamoista tuhlausta mielestäni ja pidän Suomen yleistä asevelvollisuusjärjestelmää parempana.

Hornetkaupoista emme juurikaan puhuneet muuta kuin sen verran, että kerroimme, missä vaiheessa hankintaprosessi on menossa. Sen sijaan kannustimme Yhdysvaltoja hankkimaan Suomesta maailman parhaat jäänmurtajat made in Finland. Yhdysvalloilla on vain yksi jäänmurtaja, eikä heillä ole osaamista valmistamiseen. Suomesta tämä kyky löytyy. Kaupan hidasteena on amerikkalaisten omat säädökset ostaa vain amerikkalaista.

Jatkoa ajatellen suomalaisten on entistä tärkeämpää pitää yllä aktiivisesti kansainvälisiä yhteyksiä joka ilmansuuntaan. Päättäjiä ja valmistelijoita on vaihtunut Atlantin molemmilla puolilla ja tietämykseen ja toistemme tuntemiseen tulee helposti aukkoja. Kansainväliset järjestöt ja kansainvälisten sopimusten noudattaminen ovat Suomelle tärkeitä. Aika näyttää, ovatko ne tärkeitä myös Yhdysvaltain uudelle presidentille ja hänen hallinnolleen. Toivottavasti.

Mielenkiintoista oli käydä Pentagonissa, jossa meillä oli muutama tapaaminen ja opastettu kierros. Yksi erikoisuus oli takaperin kävelevä opas. Pentagon on noin 30 000 ihmisen työpaikka ja maailman suurin toimistorakennus ja se on kuin oma kaupunkinsa talon sisällä. Myös merijalkaväen koulutuskeskuksessa Quanticossa vierailu oli varsin mielenkiintoinen. Senaattori John McCainin tapaaminen oli yksi kohokohdista. Kaikin puolin onnistunut matka.

Ahneuden vastustaminen vaatii vastavoimaa

Tiistai 9.5.2017

Työttömyys, köyhyys, koulutuksen ja terveydenhuollon puutteet aiheuttavat toivottomuutta ja toimivat vihan kasvualustoina niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla.

Vuonna 2014 julkaistussa Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tutkimuksessa paljastui yhteys työntekijöiden järjestäytymisasteen laskun ja ylimmän tuloluokan tulojen lisääntymisen välillä länsimaissa vuosina 1980—2010: Puolet tuloerojen kasvusta johtuu ammattiliittojen heikentyneestä asemasta. Näin ollen Suomessa maan hallituksen kärkihanke pitäisi olla järjestäytymisasteen nostaminen ja ay-liikkeen vahvistaminen.

Ammattiliittojen heikkous on osaltaan Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin vaalivoiton ja Iso-Britannian EU-eron takana. Palkat Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa ovat laskeneet, kun siirtolaisille on maksettu vähemmän. Ulkomaisen työvoiman tulo on hyödyttänyt yrityksiä, mutta se ei ole vaurastuttanut kansaa.

Työntekijöiden riisto on arkipäiväistynyt Yhdysvalloissa, kun yritys voi palkata nälkäpalkalla laittoman siirtolaisen, joka ei kuulu liittoon, eikä uskalla valittaa. Sama ahneuden ilmiö on rantautunut myös Suomeen ja näkynyt mm. siivous- ja rakennusalalla.

Tällainen toimintapa ei olisi mahdollista, jos ammattiliitot olisivat vahvoja. Vahvuus tulee siitä, että ihmiset kuuluvat liittoihin ja järjestäytyvät. Jos he eivät kuulu, tuloerot kasvavat, kansa jakautuu kahtia, syntyy sosiaalista, terveydellistä ja taloudellista eriarvoisuutta. Tällöin puuttuu työntekijöiden joukkovoima, joka on vastavoima ahneudelle.

Yhdysvalloissa on valtavasti köyhyyttä ja kaduilla asuvia kodittomia ihmisiä. Kaduilla on käsin kosketeltavaa toivottomuutta; naisia, miehiä, lapsia, Vietnamin sodan veteraaneja, vammaisia ja eri etnisistä taustoista tulevia ihmisiä. Pahinta on, että heillä ei ole mitään mahdollisuutta nousta parempaan elämään.

Suomen turvallisuuspolitiikkaan kuuluu tällaisen kehityksen estäminen. Ei Naton, Ruotsin, EU:n tai kenenkään muun ulkopuolisen apu meitä kriisissä auta ja hyödytä, jos oman yhteiskuntamme eheys rapistuu. Eheys on liima, joka pitää yhteiskuntaa ja sen eri väestöryhmiä koossa. Eriytyminen johtaa epävakauteen. Mitä auttaa Suomen puolustusvoimien valmiustilan nostaminen hädässä, jos ihmiset eivät ole henkisesti ja fyysisesti hyvässä kunnossa? Nälkäisen mielen päällä on vain se, mistä saa ruokaa.

Maanpuolustustahto syntyy siitä, että jokainen meistä kokee Suomen hyväksi maaksi, jota kannattaa puolustaa. Suomen pitää olla hyvä kaikille, eikä hyvä vain hyvätuloisille.

Suomen vahvuus nousee ihmisistä. Elinvoimaiset ihmiset synnyttävät elinvoimaisen Suomen. Me pärjäämme maailman myllerryksessä, kun vahvistamme pohjoismaisen hyvinvointi- ja oikeusvaltion ydinominaisuuksia, kuten varhaiskasvatusta, koulutusta, julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja, tasa-arvoa, köyhyyden poistamista, aktiivista työvoimapolitiikkaa, julkisia investointeja, verotuksen progressiivisuutta ja työmarkkinoiden reiluutta ja sopimista, sekä ihmisten järjestäytymistä ammattiliittoihin.

Kaupungintalolla hiki haisemaan!

Tiistai 25.4.2017

Kiitos jokaiselle sosialidemokraattia äänestäneelle, itsensä likoon laittaneelle ehdokkaalle, heidän perheilleen ja tukijoilleen! Teidän ansiostanne Mikkelissä tuli vaalivoitto ja Mikkeli on nyt punainen kaupunki. Pidämme huolta äänestäjien antamasta luottamuksesta, emmekä riko sitä. Olemme pienen ihmisen puolella.

Olen kiitollinen jokaisesta saamastani äänestä. 1177 ääntä on luottamuksen osoitus tähänastiseen tehtyyn työhön ja vahvistaa myös uskoani siihen, mitä tulen tulevaisuudessa painottamaan. Uskon, että oman panokseni voin antaa useammankin tehtävän kautta. Eli tulen miettimään sekä itse että yhdessä sosialidemokraattien sisällä sitä, missä tehtävässä parhaiten palvelen äänestäjiäni ja kaikkia mikkeliläisiä. Asia ratkeaa lähiviikkojen aikana, kunhan neuvottelut puolueiden kesken ehtivät pidemmälle.

Suomi on tänä päivänä monta Suomea. Perheiden arki on eriytynyttä ja jos emme saa kehitystä käännettyä pian, palaamme hyvinvointivaltiota edeltäneeseen aikaan, jolloin ihmisen syntymäkoti määritteli voimakkaasti koulutuksen ja työuran sekä eliniänodotteen. Jos viidesosalla suomalaisista lapsista ei ole todellisuudessa mahdollisuuksien tasa-arvoa, sitä ei tällöin ole enää kenelläkään.

Monet perheiden arjen kysymyksistä ovat samat kaikkialla. Parisuhteet ovat kovilla, työ tai sen puute uuvuttavat, leipä on tiukassa ja vanhemmilla on huoli lastensa pärjäämisestä.

Ihmiset haluavat asua mukavilla alueilla ja Mikkelistä pitää saada mukava ja ihmisystävällinen kaupunki, jossa peruspalvelut toimivat ja lakeja noudatetaan ja asukkaita kunnioitetaan kaupungin palvelupaikoissa.

Mikkelin kaupunkiprofiilia on vahvistettava. Mikkelin on perustettava tulevaisuutensa selkeästi kaupunkipolitiikalle, joka ottaa huomioon myös sitä ympäröivän maaseudun tuoman elinvoiman. Se tosiasia on kuitenkin tunnustettava, että Mikkeli on kuitenkin kaupunki eikä maaseutupitäjä. 36 729 mikkeliläistä eli noin 70 % asuu 5 km säteellä torista. Toiminnan painopistettä on nostettava Mikkelin keskustan ohella kaupunginosien toimivuuteen, lähiöiden päivähoitopalveluihin ja kouluihin, kevyen liikenteen väyliin, joukkoliikenteeseen, lähiliikuntapaikkoihin, koirapuistoihin ja kulttuurin harrastusmahdollisuuksiin. Asukastoiminta on otettava uudella tasolla mukaan kaupunkiyhteisöön.

Se tarkoittaa, että kaupungin palvelut tukevat asukkaiden viihtymistä ja mahdollisuuksiaan käydä työssä, opiskella, harrastaa, ystävystyä ja saada terveys- ja sosiaalipalveluja oikea-aikaisesti ja vaikuttavasti. Elinvoimainen kaupunki tarvitsee elinvoimaiset ihmiset.

Esimerkiksi Lähemäeltä perheet joutuvat viemään lapsensa kalevankankaalle päiväkotiin, toiselle puolen kaupunkia. Miksei Lähemäellä ole riittävästi päivähoitopaikkoja? Siksi koska kaupunki ei ole niitä sinne perustanut. Lapset eivät tutustu oman alueensa lapsiin ja heillä ei ole kavereita iltaisin ja viikonloppuisin. Koulun alkaessa Lähemäellä, kaikilla lapsilla ei ole valmiiksi kavereita. Yksinäisyys on suurin ihmisten hyvinvointia alentava tekijä. Yksinäisyys alkaa usein jo lapsuudesta ja kaupunki voi toiminnallaan vaikuttaa kehitykseen positiivisesti tai negatiivisesti.

Myös ympäristönäkökulmat tulee huomioida - kaupunki omalla palveluverkollaan usein pakottaa ihmiset hankkimaan kaksi autoa, jos päivähoito ei ole kävelymatkan päässä tai joukkoliikenteen varrella.

Kaupunkipolitiikalla tulee myös huomioida ne, jotka Mikkelin väkimäärän kesäisin kolminkertaistaa. Vapaa-ajanasukkaat ja matkailijat. Myös he tarvitsevat kaupunkia. On oltava tapahtumia ja elämyksiä ja mainostettava meidän omia juttuja. Kaupungin matkailusivuilla pitää alkaa mainostaa Mikkelin upeaa kaupunkiluontoa, kuten kävelyreittejä Kalevankankaalla ja Urpolassa ja meidän kivoja uimarantoja ja lasten leikkipuistoja ja talvisin hiihtolatuja. Miksi Mikkelin matkailusivuilla mainostetaan 50-60 km päässä olevia muiden kuntien kohteita? Meidän pitää alkaa tehdä elinvoimapolitiikkaa kaupunkiluonnolla, tekemisellä ja viihtyisyydellä. Pitää alkaa ajatella matkailua Mikkelissä asuvien ja vierailevien kannalta. Seudun kehittämisrahaston lopettamisella saisimme monta miljoonaa euroa rahaa Mikkelin markkinointiin ja elinvoimaan.

Koulutuskaupunkina Mikkelin on nostettava XAMK:n ja ammatillisten oppilaitosten roolia entisestään osaksi elinvoiman rakentamista. Nuoret ja opiskelijat elävöittävät kaupunkia ja heidän kanssaan tarvitaan enemmän vuoropuhelua siitä, mitä he toivovat kaupungilta. Mikä on hyvää, mitä puuttuu.

Mikkeli nousee, kun aletaan tehdä aktiivista ja näyttävää elinvoimapolitiikkaa, huomioiden monimuotoiset yrittäjyyden ja aluekasvun muodot. Elinkeinoyhtiöitä eivät kunnat jatkossa enää tarvitse. Mikkeli tarvitse elinvoimatyöntekijöitä, joiden tehtävänä on saada tänne työpaikkoja. Mikkelin kaupungin hallintorakenne ei voi myöskään jäädä siihen missä se on nyt. Tekeviä käsiä ja jalkoja tarvitaan arjen työssä kouluissa ja päiväkodeissa, ei väliportaan hallinnossa. Kaupungintalolla pitää saada hiki haisemaan!

Rehellinen ja vastuullinen yrittäjä laitetaan kärsimään

Torstai 6.4.2017 - Satu Taavitsainen

"Tumma on yö, sade lasiin lyö, pyyhkimensulat puhdistaa koittaa, sää armoton, mutta mentävä on. Jälleen tien päällä oon, taivaat mua varjelkoon." Näin runoili eräs kuljettaja.

Eduskunnan täysistunnossa on tänään ensimmäisessä käsittelyssä esitys laiksi liikenteen palveluista ja siihen liittyviksi laeiksi (LiVM 3/2017 vp). Laki säätää Suomen henkilö- ja tavarakuljetuksille uudet raamit. Esitys ei ole yksimielinen. SDP jätti vastalauseen.

Suomalaiset raskaan kuljetusalan yrittäjät ja taksiyrittäjät painavat pitkää päivää. Jos he eivät ole itse ratin takana, niin he päivystävät puhelimen äärellä, jos tulee soitto, että ajossa oleva auto on hajonnut tai on tapahtunut onnettomuus. Rautaisella ammattitaidollaan he pystyvät puhelimessakin selvittämään sen, mikä letku on sillä kertaa aiheuttanut vian.

Arvostan suuresti heidän sitkeyttä ja nälän, kuumuuden, kylmyyden, pimeyden ja yksinäisyyden sietokykyä. Sekä henkilö- että tavarakuljetusalan ihmisten turnauskestävyys on kova. Pienyrittäjän työviikko on usein yli 45-tuntinen eikä lomat ja pyhät aina toteudu. He ovat duunareita isolla D:llä.

Kuljetusyrittäjänä on raskasta silloin kun töitä ei ole, tai niitä on liikaa tai kun koneet hajoavat ja velat painavat päälle. Toisaalta arki on mukavaa silloin, kun saa tehdä sitä työtä, josta tykkää. Mutta miten arvostaa maan hallitus suomalaisia kuljetus- ja taksiyrittäjiä?

Ensin hallitus teki päätöksen luopua Suomen kansallisista kabotaasikuljetuksia koskevista määräyksistä, eikä taistellut EU:n komissiota vastaan. Ei siis pitänyt huolta omien yritystensä menestymisestä. Ja nyt maan hallitus heikentää suomalaisten raskaan kuljettajien yrittäjien mahdollisuutta pärjätä alalla sallimalla tavarankuljettamisen ilman liikennelupaa eli niin että kuljettajaan ja yritykseen ei kohdisteta mitään vaatimuksia silloin kun auto painaa alle 3,5 tonnia. Nykyisin raja on 2 tonnia. Tämä vapauttaa täysin viranomaisten valvonnan piiristä pakettiautoilla harjoitettavan ammattimaisen kuljetustoiminnan. Tällä muutoksella luodaan kahdet, selkeästi eri kuljetusmarkkinat, jotka eivät tule olemaan sääntelyn, velvoitteiden ja niistä aiheutuvien kustannusten osalta tasavertaisessa kilpailuasemassa. Vaarana on pakettiautokuljetusten siirtyminen ulkomaisten yritysten käsiin, kun yrityksiin ei kohdistu minkäänlaista valvontaa ja kun uhka työehtojen polkemisesta on kokemusten perusteella suuri. Tämä tarkoittaa suomalaisten ahkerien ja rehellisten kuljetusyrittäjien vähentymistä ja työntekijöiden työttömyyden lisääntymistä ja valtion verotulojen vähentymistä.

Liikennelupa ei ole ollut tähänkään asti este työntekijöiden palkkaamiselle ja laadukkaalle palvelulle. Työllisyyden ja liikevaihdon osalta merkityksellistä on kuljetustarve, eikä liikenneluvan poistaminen lisää kuljetettavien tavaroiden määrää. Töitähän yrittäjillä on, jos vaan on tilauksia, joita pitää kuljettaa rakennustyömaille, tehtaille, satamiin, lentokentille, kauppoihin ja kuluttajille.

Liikennelupa on kaiken viranomaisvalvontamme perusta. Harmaan talouden myötä Suomi menettää vuosittain miljardeja euroja. Liikennesektori ja rakennusala ovat suurimmat alat, joissa harmaata taloutta esiintyy jo nykyään ja tehokkaalla valvonnalla on onnistuttu sitä kitkemään. Harmaasta taloudesta kärsivät rehelliset yrittäjät, heidän työntekijänsä ja valtio.
Valvonnan väheneminen tavaraliikenteessä sekä taksamittarivaatimuksen poistuminen taksiliikenteestä heikentävät valtion mahdollisuutta varmistaa, että verot ja maksut maksetaan asianmukaisesti.

Valitettavasti ei voi välttyä siltä ajatukselta, että hallituspuolueiden tavoitteena on nakertaa rehellisesti toimivien kuljetus- ja taksiyrittäjien toimintamahdollisuuksia lisäämällä harrastelijakuljetuksia. Ammattimaisen kuljettamisen määritelmäkin tehtiin epämääräiseksi vastoin lukuisten asiantuntijoiden ja opposition näkemystä. Ministeri Berner kerran paljasti todelliset korttinsa sanoessaan eräässä haastattelussa kabotaasiin liittyen, että kuljetusten avaaminen ulkomaiselle kilpailulle sujuvoittaa kuljetuksia ja laskee kustannuksia ja että tämä taas hyödyttää elinkeinoelämää yleensä. Berner siis ajaa vain suuryritysten etua, jotka haluavat tilata kuljetuksia halvalla. Kyllähän kuljetusten hinnat saadaan alas, jos työsuhteiden ehdoissa ei noudateta työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia eikä makseta veroja, tai että pienyrittäjä ei ota itselleen voita leivän päälle. Suomalaiset tavalliset pienet ja keskisuuret kuljetusyritykset ja taksiyrittäjät tarvitsevat puolustajia.

Puolustajia tarvitsevat myös kansalaiset. Kun taksialalle tuloa ei jatkossa käytännössä säädellä lainkaan, hinnoittelu vapautuu, takseissa ei ole enää taksamittareita ja toiminta-alueena on koko Suomi, on suuri vaara että Suomessa tulee olemaan huijatuksi tulleita asiakkaita. Taksien saatavuus kaupunkien ulkopuolella laskee, kun enää ei ole päivystysvelvollisuutta eikä asemapaikkaa. Kakkua jakamaan tulee varmasti suuri määrä takseja silloin kun juna saapuu rautatieasemalle, mutta sen jälkeen ei varmasti takseja näykään. Entä kun pitää lähteä tärkeään kokoukseen tai päästä sateisena hiljaisena arki-iltana kotiin suomalaisessa pikkukaupungissa. Pitää alkaa soitteleman taksiyrittäjille ja kyselemään hintoja. Tolpalla ei ole välttämätöntä enää taksien olla.

Ihminen, palveluiden tarvitsija ei ole keskiössä ja hinnat voivat olla käytännössä mitä tahansa, eikä kukaan takaa päivystystä maaseudulla.

Ruotsin huonoista kokemuksista ei ole opittu näköjään yhtään mitään. Taksien vapauttaminen Ruotsissa ei laskenut hintoja ja lisäsi harmaata taloutta. Miksi ihmeessä emme ota käyttöön samaa kuin Ruotsi nyt, että takseissa tulee olemaan sellainen taksamittari, jossa on yhteys suoraan verottajalle harmaan talouden estämiseksi. Tanskassa on harmaan talouden valvonta takseissa viety niin pitkälle, että takapenkeillä on istuintunnisteet, jotta verottaja saa tietää kun matkustaja on istunut kyydissä ja vertaa sitä saatuihin maksuihin.

Keskustan ministerin, Anne Bernerin esitys, perussuomalaisten ja kokoomuksen siunauksella romuttaa maailman parhaimman taksijärjestelmän. Sitä tosiasiaa on ihan turha kaunistella. Uskon, että nykyisen taksijärjestelmän pohjalta toiminnan kehittäminen olisi ollut kaikista järkevintä. 

Sijaiskiellot pitää lopettaa

Keskiviikko 5.4.2017

Viime viikolla julkaistiin Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2017, joka esittelee nostoja lapsiasioista Suomessa vuodelta 2016 ja sisältää myös suositukset epäkohtien korjaamiseksi.

Suosittelen jokaisen kuntavaaliehdokkaan lukevan vuosikirjan. Moni siinä esiin nostettu asia on täysin kuntapäättäjien käsissä.

Esimerkiksi se, että kunnissa käytössä olevat sijaiskiellot vaarantavat lapsen oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutumista. Arviolta 24 prosentissa päiväkodeista, 31 prosentissa peruskouluista, 30 prosentissa lukioista ja 17 prosentissa ammatillisista oppilaitoksista on voimassa sijaiskielto. Sijaiskiellot ovat johtaneet tilanteisiin, joissa esimerkiksi erityisopetus on jäänyt saamatta.

Lapsiasiavaltuutetun saamien yhteydenottojen perusteella sijaiskiellot vaikuttavat olevan luonteeltaan enemmän pysyviä kuin tilapäisiä.

Satsaaminen sijaisiin ja henkilökohtaisiin avustajiin olisi merkittävä parannus koulujen ja päiväkotien arkeen. Lapsilta leikkaamisen tulee loppua! Suomessa on työttömiä ihmisiä satoja tuhansia ja varmasti ei ole siitä kiinni, etteikö sijaisia saataisi. Kuntien pitää palkata vakituisiin työsuhteisiin sijaisia, jotka kiertävät kouluissa ja päiväkodeissa tarpeen mukaan.

Lyhytnäköinen säästäminen työntekijöiden palkkakustannuksissa kostautuu erityisesti lapsiin, joilla on oppimisvaikeuksia, tarkkaavaisuushäiriö, aistiyliherkkyyttä tai muuta haastetta elämässään.

Lapsen henkilökohtaisen avustajan tullessa sairaaksi lasta on saatettu kehottaa jäämään kotiin tilanteessa, jossa lapsella ei ole tarvetta poissaoloon koulusta.

Päiväkotien ja koulujen sijaiskiellot pitää vain yksinkertaisesti lopettaa.

Jokaisella meistä on yksi ääni - Jokaisen mielipide on yhtä tärkeä

Sunnuntai 2.4.2017

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ammatillisen perusasteen suorittaneista 25-34-vuotiaista vain 31 prosenttia äänesti, kun korkeakoulutetuista 25-34-vuotiaista äänestäneitä oli 79 prosenttia.

Aikoinaan on verisesti taisteltu siitä, että saatiin yhtäläinen äänioikeus kaikille suomalaisille varallisuudesta ja sukupuolesta riippumatta. Nyt näyttää sille, että osa kansalaisista on vapaaehtoisesti luovuttanut tuon oikeuden pois. Tutkimusten mukaan vähiten politiikasta kiinnostuneita ovat nuoret, ammattikoulutetut, työväestö ja työttömät. Tämä on todella harmi, koska viime vaalien jälkeen juuri heille on kurjuutta jaettu Juha Sipilän (kesk) hallituksen toimesta. Nuoret, ammattikoulutetut, työväestö ja työttömät eivät saaneet ministereiksi heidän puolellaan olevia, koska he eivät äänestäneet.

Demokratia on erilaisten kantojen yhteensovittamista. Harvoissa päätöstilanteissa on olemassa yhtä yleistä etua, joka ei asettaisi yhtä kansalaisryhmää toista ryhmää parempaan asemaan. Kun tietyt väestöryhmät vetäytyvät sivuun äänestyspäivänä, harjoitettu politiikka vinoutuu. Tällöin äänestävien vaikutusmahdollisuudet kasvavat ja he saavat mieluisensa päättäjät ja mieluisiaan päätöksiä.

Kaikkien ikäryhmien kohdalla, koulutustausta vaikuttaa osallistumiseen. Demokratiatutkija Merja Jutila Roonin mukaan yliopistotutkinnon suorittaneista tai sitä suorittamassa olevista nuorista 44 prosenttia oli viimeisen vuoden aikana pyrkinyt vaikuttamaan heille tärkeisiin yhteiskunnallisiin asioihin. Ammatillisen perustutkinnon omaavista tai sitä suorittavista puolestaan vain 25 prosenttia oli viimeisen vuoden aikana pyrkinyt vaikuttamaan heille tärkeisiin yhteiskunnallisiin asioihin.

Eriytynyt äänestyskäyttäytyminen on erityisen ongelmallista periytyessään sukupolvelta toiselle. Kun on tarkasteltu 18-40-vuotiaiden äänestysaktiivisuutta vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, on ilmennyt, että jos vanhemmista toinen tai molemmat ovat suorittaneet korkeakoulututkinnon, äänestysaktiivisuus oli noin 30 prosenttiyksikköä korkeampi kuin niillä ikätovereilla, joiden vanhemmilla oli perusasteen koulutus.

Äänestäminen pitää saada kaikkien kansalaisten keskuudessa suosituimmaksi tavaksi vaikuttaa. Demokratia on kaikkien osallistumista yhteisten asioiden hoitoon. Äänestäminen on juuri sitä osallistumista. Ristiriitaista on, että demokratia nähdään positiivisena asiana ja politiikka negatiivisena. Kuitenkin demokratian on mahdotonta toimia ilman politiikkaa.

Toivon viikon päästä päättyvissä kuntavaaleissa osallistuvan joukon lisääntyvän ja erityisesti työttömien, pieni- ja keskituloisten työntekijöiden, opiskelijoiden, lapsiperheiden, pienituloisten eläkeläisten ja vammaisten menevän äänestyspaikalle ja antavan äänensä arvopohjaltaan sellaisille puolueille, jotka edistävät kunnissa työllisyyttä ja peruspalveluita, kuten päivähoidon, perusopetuksen ja vanhustenhoidon laatua. Peruspalveluiden turvaamisen ja kehittämisen puolesta toimivien päättäjien toivon kunnissa olevan enemmistönä tulevien kuntavaalien jälkeen.

Käynnissä on kuntavaalien ennakkoäänestys 4.4. saakka. Vaalipäivä sunnuntaina 9.4.2017. Tänään on hyvä päivä lähteä äänestämään ennakkoon!

Lapset tarvitsevat positiivisia koulukokemuksia

Sunnuntai 26.3.2017

Eduskunnan kyselytunnilla torstaina keskusteltiin koulujen suurentuneista luokkien koosta. Maan hallitus on vähentänyt rahoitusta, jotka kunnille oli korvamerkitty ryhmäkokojen pienentämiseen.

Samoin kuin koulumenestys, myös koulukokemus on lapsia suojaava tekijä. Varsinkin nuoruusiällä kouluvuosien merkitys on erityisen suuri. Hyvä koulukokemus vahvista selviytymistä etenkin haastavissa elämäntilanteissa.

Positiivisen koulukokemuksen aikaansaamiseksi tulee kouluissa kiinnittää huomiota mm. erilaisten oppijoiden auttamiseen ja kaikkien lasten riittävään oppimisen ja koulunkäynnin tukemiseen heti tuen tarpeen ilmetessä. Lasten oppiminen vaarantuu liian suurissa opetusryhmissä ja sen vuoksi tulisi lailla säätää ryhmien koosta. Myös opetusministeriön on tuettava kuntia rahallisesti ryhmäkokojen pienentämiseksi.

Positiivinen koulukokemus syntyy myös siitä, että turvataan saumattomat nivelvaiheet lapsen siirtyessä päivähoidosta esiopetukseen ja esiopetuksesta kouluun ja kaikissa koulunkäynnin eri vaiheissa. Aikuiset koulussa vaihtuvat jatkuvasti, jos opettajat ja avustajat palkataan vain pätkätöihin ja määräaikaisiin työsuhteisiin. Kuitenkin jokainen lapsi ansaitsee ja tarvitsee arkeensa tutut ja turvalliset aikuiset. Hyvä henkilöstöpolitiikka on myös lasten etu.

Hyvään koulukokemukseen kuuluu myös kouluterveydenhuollon, perhetyön ja psykologin palveluihin panostaminen, kiusaamisen ennaltaehkäisyn ohjelmat, kodin ja koulun yhteistyö, miellyttävä kouluympäristö, puhtaat ja terveet sisätilat, kiva piha-alue ja ohjattu kerho- ja harrastustoiminta. Nämä kaikki vahvistavat oppilaiden hyvinvointia ja tekevät oppimisesta hauskaa.

Kuntien kassaan kertyvät verorahat pitää ensisijaisesti käyttää peruspalveluihin. Sitten tulevat vasta muut asiat. Kaikki päätöksenteko sekä eduskunnassa että kuntien valtuustoissa pohjautuu arvoihin. Peruspalveluiden, kuten päivähoidon ja perusopetuksen laadun turvaamisen ja kehittämisen puolesta toimivien päättäjien toivon kunnissa olevan enemmistönä tulevien kuntavaalien jälkeen.

Nollatyösopimukset ovat aikamme viheliäisin työmuoto - lakia muutettava

Keskiviikko 22.3.2017

Nollatyösopimukset ovat aikamme viheliäisin työsopimusmuoto. Nollasopimuksilla tarkoitetaan toistaiseksi tai pidemmän määräajan voimassa olevaa työsopimusta, jossa työtunnit on määritelty alkaen nollasta, esim. 0-40 h viikossa. Tällöin työantaja päättää, paljonko se tosiasiassa työtunteja tarjoaa.

Työntekijän näkökulmasta voi mennä viikkojakin ilman kutsua töihin, ilman tunteja, ilman palkkaa ja näin ollen ilman eläkekertymää. Henkilö voi olla tiukasti sidottu työsopimukseen, eikä saa tehdä muille töitä, muttei saa työttömyyskorvaustakaan.

Nollatuntityöntekijät ovat kaikista heikoimmassa asemassa työelämässä. Heitä on Suomessa noin 83 000 henkilöä ja he ansaitsevat parempaa. Tilastojen valossa he ovat pääosin alle 30 -vuotiaita nuoria ja erityisesti naisia.

Nollasopimuksia ilmenee tyypillisesti kaupanalalla, sosiaali- ja terveyspalveluissa, majoitus- ja ravitsemispalveluissa sekä kuljetus- ja varastointialoilla. Suurin osa nollatyösopimuksella työskentelevistä haluaisi enemmän työtunteja.

Eräs nuori nainen kertoi, että: "Toiveena on jatkuvasti ollut saada lisää tunteja, jotta eläisin ansioillani. Lisätyön jakaminen perustuu liian usein erilaisten henkilöiden suosimiseen vaihtelevin perustein. Työnantaja voi pudottaa tunnit nollaan, mikä merkitsee minulle kaaosta vuokran ja laskujen maksamiseen.”

Nollasopimuksia käytetään myös työsuhdeturvan kiertämistarkoituksessa. Tämä ei ole oikein. Irtisanomista kierretään sillä, että nollatuntityöntekijän työvuorolistaan ei vain merkitä työvuoroja. Syyksi riittää mikä vain, vaikka väärä sana tai se, että työntekijä on tullut raskaaksi. Työlainsäädäntöä kierretään myös niin, että työvuorolistoja ei täytetä ennakkoon, jolloin nollatuntityöntekijä jää, tullessaan kipeäksi, ilman sairausajan palkkaa. Ilman tunteja joutunut työntekijä sanoutuessaan irti työpaikasta voi joutua TE-toimistosta karenssiin, vaikka tunteja ja palkkaa on ollut nolla kuukaudessa, ja jäädä ilman työttömyyskorvausta.

Nollatuntityöntekijän on vaikea tai lähes mahdoton saada lainaa tai luottokorttia pankista. Elämän suunnittelu on vaikeaa pienillä tuloilla. Perheen perustaminen ja lastenhoito on suuri ongelma monella, koska työtunnit ovat epävarmat.

Jokainen meistä tarvitsee elämäänsä ennakoitavuutta ja turvallisuutta. Kenenkään elämä ei saa olla pelkkää ainaisessa hälytysvalmiudessa olemista, sen odottamista, jos puhelin soi ja pyyntö tulla töihin tulee. Ongelmana on, että lainsäädäntömme ei tunne nollasopimus käsitettä tai mitään nollasopimuksiin viittaavaa. Työpaikoille on vain syntynyt huonoja käytäntöjä, jotka johtuvat juuri siitä, ettei laissa nimenomaan säädetä, mitä voidaan sopia työajasta.

SDP haluaa puuttua nollatuntisopimuksiin liittyviin ongelmiin ja epäkohtiin ja jätimme viime viikolla vastalauseen Työelämä ja tasa-arvovaliokunnassa. Edellytämme, että hallitus antaa:

-lakiesityksen, jolla rajoitetaan nollatyösopimuksia määrittelemällä työsuhteen vaihteluväli- ja vakiintumismallin käyttö sekä säätää lisätyön tarjoamisen velvollisuudesta ja järjestyksestä,

-lakiesityksen ilmeisen väärinkäytön kiellosta sekä samalla täydentää yhteistoimintalakia,

-lakiesityksen sairasajan palkkaa koskeviksi määräyksiksi vaihteluvälimallia käytettäessä,

-lakiesityksen tarvittaessa töihin kutsuttavien sopimuksista ja puitesopimuksista,

-lakiesityksen työttömyysturvalain 2 a luvun 2 §:n muuttamiseksi eli työttömyysturvan karenssista.

Pääministeri Juha Sipilä ja työ- ja oikeusministeri Jari Lindström ovat moneen kertaan eduskunnan salissa todenneet, että hallitus on avoin kaikille hyville esityksille ja valmis niitä edistämään. Miksi hallituspuolueiden enemmistö työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ei kuitenkaan suostunut SDP:n esitykseen, että tehdään tarvittavat lakimuutokset? Eikö hallitus ole aidosti valmis tekemään lakimuutoksia, joilla parannetaan suomalaista työelämää ja työmarkkinoiden toimivuutta?

Nollatuntisopimuskäytäntö on yhteiskunnallisesti vaarallinen, koska se uhkaa muuttaa Suomen matalapalkkamaaksi. Matalapalkkamaat eivät ole tunnettuja hyvinvoinnistaan, eikä sille tielle pidä lähteä. Nuorten sukupolvien palkkataso on jo nyt vanhempien sukupolvien palkkatasoa alempi heidän ollessaan samassa elämänvaiheessa. Nuorten palkkatason alentuminen on tapahtunut pääosin yksityisellä sektorilla. Tämä kehitys ei tiedä hyvää Suomen valtion verotuloille ja Pohjoismaisen hyvinvointivaltion tulevaisuudelle.

Suomalaiset nuoret sukupolvet tarvitsevat positiivista erityiskohtelua ja talouspoliittisia puolestapuhujia. Nuoret itse puhkuvat työhaluja, esimerkiksi viime vuonna julkistetun ”Työttömien nuorten ääni” -barometrin mukaan, noin 90% työttömistä nuorista etsi aktiivisesti työtä. Jos unelma työstä ei toteudu, nuori joutuu syrjäytymisriskiin.

Mikäli emme nopeasti puutu nollasopimuksiin, teemme pitkässä juoksussa suuren karhunpalveluksen nuorille, nälkäisille ja kunnianhimoisille sukupolville. He haluaisivat uudistaa työpaikkoja, organisaatioita ja niiden toimintakulttuuria, mutta jäävät vuosikausiksi jumiin epävarmaan nollasopimuselämään ja pätkä- ja osa-aikatyöhön. Vähitellen nuorilta karisee usko työelämän pelisääntöihin ja johdonmukaisuuteen.

Työpaikat menettävät palkkaamattomissa nuorissa ja naisissa jatkuvasti sellaista rohkeutta, näkemyksellisyyttä ja uudistusvoimaa, joka olisi korvaamatonta suomalaisen työelämän uudistamiseksi.

Poikien ei saa antaa flopata!

Tiistai 14.3.2017

Väestöliitto on tänään julkistanut vuosiraportin Poikien Puhelimesta, jonka tuki on suunnattu alle 20-vuotiaille pojille ja nuorille miehille auttaen heitä kaikissa arkeen liittyvissä pulmissa.

Poikien Puhelimeen tulevien puhelujen määrä on koko ajan noussut ja samaan aikaan kadonneiden työmiesten osuus on viime vuosikymmeninä kasvanut. Pitkään kestänyt taloustaantuma on syrjäyttänyt osan nuorista miehistä pysyväisluontoisesti työmarkkinoilta.

Poikien Puhelimeen saapuviin hätähuutoihin on yhteiskunnan vastattava ja poikien pahoinvoinnin väheksyminen lopetettava. Pojille on annettava tukevampi pohja ja paremmat eväät ponnistaa elämässä eteen ja ylöspäin. Jokainen poika on kullan arvoinen ja ansaitsee mahdollisuuden lähteä onnistumisen tielle elämässään.

Suomessa on pimeitä notkoja, joihin on pudonnut jo pysyvästi kymmeniä tuhansia parhaassa työiässä olevia miehiä. Nämä yhteiskuntamme ulkoreunoilla elävät 25–54-vuotiaat miehet eivät hae töitä, eivät tee töitä, opiskele tai ole työkyvyttömyyseläkkeellä. He ovat yhteiskunnalta kadoksissa ja heidät on vain luokiteltu "muut työvoiman ulkopuolella olevat".

Poikien työllisyyden esteenä on peruskoulun jälkeisen tutkinnon puuttuminen. Vähän koulutetuille on vähemmän töitä ja ratkaisevaa on poikien kouluttautuminen. Miesten mahdollisuudet työelämässä lepäävät koulutuksen varassa. 

Kaikkein vaikeimmin työllistyviä ovat ne nuoret miehet, joilla on vain peruskouluopinnot, pitkittynyt työttömyys ja vähäinen työhistoria viimeisen 10 vuoden aikana.

Pojat tarvitsevat toisenlaista tukea kuin mitä nyt on tarjolla. Tutkimusten mukaan pojat tarvitsisivat jo pieninä laadukasta varhaiskasvatusta ja enemmän tukea koulunkäyntiin.

Peruskoulussa ongelmia voidaan ehkäistä lisäämällä sosiaali-, nuoriso- ja perhetyötä kouluihin sekä takaamalla jokaiselle pojalle harrastuksen ja sitä myöten kavereita. Hyvinvoivista pojista kasvaa hyvinvoivia miehiä!

"Voithan sinä yrittää, jos jaksat, mutta meille olisi helpompaa, jos vain jäisit kotiin ja eläkkeelle"

Sunnuntai 12.3.2017

Jokaisella pitää olla oikeus työhön ja osallistumiseen Suomessa. On käsittämätöntä, että meillä on yhä vuonna 2017 yksi ihmisryhmä, jolle tämä ei näytä olevan mahdollista.

Vammaisen nuoren tie vie lähes aina peruskoulusta suoraan eläkkeelle. Kun vammainen ihminen täyttää 16 vuotta, esittävät viranomaiset hänelle lähes aina eläköitymistä. Miksi he eivät pidä kouluttautumista ja työsuhteista palkkatyötä tavoittelemisen arvoisena?

Jätin perjantaina kirjallisen kysymyksen valtioneuvostolle siitä, miksi nuoria vammaisia henkilöitä painostetaan eläkkeelle.

On ollut surullista huomata, että eläkkeelle jäämistä pidetään useimmiten helpoimpana ratkaisuna, eikä olla kiinnostuneita vammaisen ihmisen osallisuudesta, hänen kouluttamisestaan, osaamisen kehittämisestä ja panoksensa antamisesta työelämässä. Tähän toivon muutosta ja toimenpiteitä asiasta vastaavalta ministeriltä.

Kyse ei ole siitä, etteivätkö vammaiset ihmiset haluaisi mukaan työelämään. Päinvastoin, monilla into ja halu kehittää itseään on suuri, mutta sen lisäksi, että eläkepäätös sulkee ovia, tarvittavaa tukea koulutukseen ja työllistymiseen ei ole saatavilla.

Tarvitaan kouluttautumis- ja työllistymispolkuja, Kelan ja TE-toimistojen tukipalveluita, vaikuttavuudeltaan erinomaisia työhönvalmentajapalveluja sekä turhien esteiden karsimista, kuten tiukkojen tulorajojen poistamista työkyvyttömyyseläkeläisiltä, jotka estävät työntekoa.

Kuntoutus- ja eläke-etuudet eivät nyt tue nuorten vammaisten kouluttautumista ja työllistymistä. Viranomaisten näkökulma vammaisten kohdalla on vähän sellainen, että "voithan sinä yrittää, jos jaksat, mutta meille olisi helpompaa, jos vain jäisit kotiin ja eläkkeelle".

Suomessa on todella paljon hyviä toimintamalleja ja menetelmiä, joiden avulla vammaisia nuoria on saatu ohjattua ja tuettua palkkatöihin. Vammaisjärjestöt ovat tehneen kaiken työhönvalmentajapalvelun kohderyhmilleen lähestulkoon kokonaan projekteissa. Suomen kaupungeista Helsinki on positiivinen esimerkki siitä, kuinka jo yli 20 vuoden ajan se on tuottanut kunnan palveluna laadukasta työhönvalmentajapalvelua kehitysvammaisille henkilöille ja onnistunut saamaan yli 100 henkilöä palkkatyöhön. Esimerkiksi Linnanmäellä on työskennellyt ihan oikeassa palkkatyössä kymmeniä vammaisia nuoria. Hyvää työtä on tehnyt Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö (Vamlas), jossa on kehitetty RATKO-toimintamalli.

Suomessa vammaisten henkilöiden työllistymistä tuetaan marginaaleissa ja marginaalisin varoin. Kohderyhmää ei nähdä mahdollisuutena, eikä siihen haluta satsata, kuin projektein ja muiden määräaikaisten toimenpiteiden turvin. Työssä oleville osatyökykyisille on paljon paremmin palvelua, tosin ei riittävästi heillekään.  

Suomessa tulisikin ottaa vakavasti YK:n vammaisten ihmisten sopimus ja tuoda vammaisten lasten, nuorten ja aikuisten asiat valtavirtaan, pois marginaaleista. Monella muulla Euroopan maalla on kattavat politiikat, joita koko hallinnon voimin viedään eteenpäin ja halutaan nostaa esiin vammaisten ihmisten oikeus koulutukseen ja työhön. Myös työelämän monimuotoisuus on monelle yritykselle maailmalla trendi, jota halutaan nostaa esiin uudenlaisilla rekrytointimalleilla sekä ihmisläheisillä, jokaisen vahvuuksia tukevilla ja esteettömillä työskentelytavoilla.

Kerron kirjallisessa kysymyksessäni tarinan nuoresta vammaisesta naisesta, jolle viranomaisten näkemyksen mukaan opiskelu oli liian haastavaa ja paras vaihtoehto olisi ollut työkyvyttömyyseläke 16-vuotiaana. Nyt nainen on päättämässä sosiaalityön opintojaan yliopistossa, siitäkin huolimatta, että Kelan virkailija suositteli tyytymistä eläkkeeseen ja opinnot nähtiin liian paljon energiaa vievinä.

Lue koko kirjallinen kysymys ja nuoren naisen tarina alta.

Eduskunnan puhemiehelle

Vammainen nuori ohjataan hakemaan 16-vuotiaana työkyvyttömyyseläkettä, kun hänen alle 16-vuotiaan vammaisetuutensa lakkaavat. Työkyvyttömyyseläkettä haettaessa ensisijainen etuus on nuoren kuntoutusraha (16-20-vuotiaille). Kuntoutusrahaetuutta harkittaessa lääkärin lausunto on keskeinen kriteeri, kun määritellään, myönnetäänkö opiskelu- ja kuntoutussuunnitelmaan perustuva kuntoutusraha vai pysyvä työkyvyttömyyseläke. Hyvin usein, lähes aina, vaikeavammainen henkilö kirjoitetaan pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle eikä kuntoutusrahalle.

Nuorten vammaisten osaamista ja kykyjä ei kartoiteta, vaan keskitytään lääketieteelliseen arvioon henkilön toimintakyvystä. Toimintakyvyn rinnastaminen suoraan työkykyyn on kuitenkin harhaanjohtavaa. Esimerkiksi sähköpyörätuolia käyttävä CP-vammainen henkilö voi olla joissain tehtävissä täysin työkykyinen, vaikka hänen toimintakykynsä on merkittävästi alentunut. Esimerkkejä on maailmalta monia. Kukaan tuskin epäilee, että Stephen Hawkin, maailmankuulu teoreettinen fyysikko, on työkyvytön, vaikka hänen toimintakykynsä on vakavasti rajoittunut.

Esimerkiksi ylioppilaaksi valmistunut, kuntoutustukea saava nuori vammainen nainen kävi Kelan virkailijoiden kanssa keskustelua pääsystä opiskelemaan sosiaali- ja terveysalalle. Kelan virkailijan mukaan, henkilö oli jo ylioppilas ja hänen kuntoutustukensa olisi pitänyt muuttaa pysyväksi eläkkeeksi, eikä henkilö näin tarvitsisi muuta koulutusta tai ammattia.

Tämä nuori nainen oli kuitenkin sitkeä ja halusi opiskella. Hän oli saanut koulun pääsykokeissa hyvät soveltuvuuspisteet ja suuntasi ammatilliseen koulukseen sosiaaliohjaajaksi. Hänen saatua sosiaaliohjaajan koulutuksen, opistoasteen koulutus poistui. Työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi tarjoutui tilaisuus suorittaa muuntokoulutuksena ammattikorkeakoulun sosionomi -pätevyys. Tämän jälkeen henkilö oli työttömänä työnhakijana ja välillä työkokeiluissa työmarkkinatuella. Samaan aikaan hänelle ehdotettiin useaan otteeseen siirtymistä eläkkeelle. Viimein hän sai yhden 6 kk jakson palkkatukea kunnalliseen nuorisotyöhön.

Henkilö päätti yrittää vielä; hän opiskeli avoimessa yliopistossa sosiaalityön perusopintoja ja yleisopintoja sekä osan aineopinnoista ja pääsi näin yliopistoon. Yliopiston hyväksymiskirjeellä hä- nelle myönnettiin ammatillinen kuntoutus sosiaalityöntekijän yliopisto-opintoihin.

Vajaa vuosi sitten tämä nuori nainen tiedusteli Kelasta, mitkä olisivat nyt yliopistosta valmistumisen kynnyksellä Kelan tukimahdollisuudet jatkoon ja työllistymiseen. Kelan virkailija toisti yhä ehdotuksen eläkkeen hakemisesta. Virkailija totesi myös, että ”naisen tulee ymmärtää, että vamma vie energiaa”, vaikka henkilö sanoi olevansa täysin kykenevä työskentelemään 3-4 päivänä viikossa. Ainoastaan viisipäiväinen viikko on haasteellinen, koska hän käy säännöllisesti vammansa takia lääkinnällisessä kuntoutuksessa ja haluaa pitää itsensä työkykyisenä. Lisäksi nainen kertoi Kelan virkailijalle tehneensä jo paljon oman alansa työtä yliopisto-opintojensa aikana. Tämä vammainen nuori nainen tekee nyt parhaillaan graduaan yliopistoon. Hän toivoo työllistyvänsä valmistumisensa jälkeen.

Osa-aikatyön tekeminen eläkkeen lisäksi on haastavaa, jos on tuloraja eläkkeessä. Silloin työtulo voi olla hyvin pieni (737 kk) eikä raha riitä elämiseen. Jos taas eläkkeen jättää lepäämään, joutuu käytännössä tekemään 100% työaikaa, jotta tulee toimeen.

Kelan täysi työkyvyttömyyseläke pitäisi saada sellaiseksi, että jos ei ole muuta eläkettä, niin voisi ansaita palkkatuloa ilman tulorajaa. Tämä ei vaikuttaisi valtion menoihin vaan päinvastoin toisi lisää verotuloja ja hyvinvointia ihmisille, jotka vammastaan huolimatta haluavat tehdä työtä.

Tälle tositarinan vammaiselle nuorelle naiselle suurin asia hänen elämässään on olleet eteenpäin kannustavat vanhemmat ja sitkeä halu opiskella virkailijoiden vastustuksesta huolimatta. Hän kokee, että parasta hänelle oli myös, että hän sai vammaisuudestansa huolimatta olla lapsena tavallisessa päiväkodissa ja lähikoulussaan.

Suomessa on ollut käytössä vuodesta 2000 alkaen tuetun työllistymisen työhönvalmentajapalvelua, jonka avulla on saatu onnistuneita työllistymisiä aikaan kaikissa niissä kohderyhmissä, jotka luetaan työllistymiseensä tukea tarvitseviksi. Palvelua ei kuitenkaan käytetä läheskään aina sen laatustandardin mukaisesti.

Työhallinnon ohjeen ja lain mukaan työhallinnon pitäisi tarjota näitä palveluita, mutta näin ei tehdä, koska laki ja ohjeet sallivat viranomaisen arvioivan henkilön mahdollisuutta työllistyä. Viranomaiset sekoittavat toiminta- ja työkyvyn.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten, esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miksi vammaiselle henkilölle esitetään Kelasta lähes aina eläköitymistä jo 16-vuotiaana? Miksi ammattilaiset eivät aina näe kouluttautumista ja työsuhteista palkkatyötä tavoittelemisen arvoisena?

Miksi eläkeratkaisua pidetään helpoimpana, eikä viranomainen ole kiinnostunut vammaisen ihmisen osallisuudesta, hänen kouluttamisestaan, osaamisen kehittämisestä ja panoksensa antamisesta työelämässä?

Voisiko ministeri edistää vammaisen ihmisen kouluttautumis- ja työllistymispolkua ja heidän kannustamista eteenpäin esimerkiksi poistamalla tiukat tulorajat työkyvyttömyyseläkeläisiltä, koska ne estävät työntekoa? Voitaisiinko Kelan täyttä työkyvyttömyyseläkettä vammaisuuden perusteella saaville voida kaikille myöntää oikeutta ansaita palkkatuloja rajattomasti eläkkeen lisäksi?

Mitä ministeri aikoo tehdä sille, että vaikka nykyään TE-toimistojen tulee palvella myös elä- keläisiä, niin vammaiset, jotka ovat täydellä eläkkeellä eivät kuitenkaan saa TE-toimistoista niitä tukimuotoja, jotka olisivat tärkeitä työllistymisen onnistumiseksi, kuten työkokeilut, palkkatuki ja työolosuhteiden järjestämistuki?

Miksi erinomaista ja vaikuttavuudeltaan ylivoimaista työhönvalmentajapalvelua ei käytetä enemmän ja miksei sitä myönnetä vammaisten nuorten työllistymisen tueksi aina esimerkiksi koulutuksen päättymisen jälkeen?

Mitä ministeri aikoo tehdä sille, että jos vammainen henkilö on laitettu pysyvälle eläkkeelle ja haluaisi opiskella, niin hän ei voi saada siihen tukea? Voiko lakia muuttaa niin, että opinnoistaan valmistuva nuori saisi aina ohjausta ja tukea työllistymiseensä ennen eläkkeelle siirtymistä?

Aikooko ministeri selvittää mahdollisuutta muuttaa lainsäädäntöä niin, että nuorelle vammaiselle henkilölle, joka on suorittanut oppivelvollisuuden sekä hakeutumassa toiselle asteelle, myönnettäisiin aina ensisijaisesti nuoren kuntoutusraha sekä siihen liittyvä riittävä ohjaus ja neuvonta?

Helsingissä 10.3.2017 Satu Taavitsainen /sd

Lapset ja lapsiperheet eivät voi odottaa aikojen parantumista

Perjantai 10.3.2017

Lapsiperheisiin kohdistuneet eriarvoistavat varhaiskasvatuspalveluiden leikkaukset on peruttava. On palautettava päiväkotien ryhmäkoot pienemmälle tasolle, annettava laaja subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikille takaisin ja näiden lisäksi muutettava päivähoito maksuttomaksi.

Eilen eduskunnan kyselytunnilla SDP otti esille päivähoitomaksut ja kannustinloukut. Puheenvuorossani istuntosalissa tähdensin, että työn tekemisen kannattavuuteen liittyvässä kannustinloukkukeskustelussa on käännettävä katse päivähoitomaksuihin. Tällä hetkellä keskituloisessa, monilapsisessa perheessä, maksut ovat jo keskituloisille huomattava useiden satojen eurojen kuukausittainen menoerä.

Vanhemmuus on haastavaa nykyisessä koko ajan muuttuvassa talouden ja työelämän myllerryksessä. Työssäkäyntiä ja perheen arjen yhteensovittamista pohditaan myös toimeentulon kannalta, koska se vaikuttaa – hyvässä ja pahassa – suoraan perheen hyvinvointiin. Lasten vanhemmat puntaroivat, onko molempien työssäkäynti järkevää, jos siitä ei jää juuri mitään kukkaron pohjalle ja samalla pikkulapsiperheen arki uhkaa muuttua kilpajuoksuksi aikaa ja maksuja vastaan. Perheet ovat syystä huolissaan jaksamisestaan, vanhemmuudestaan ja lastensa terveydestä ja hyvästä kehityksestä.

THL:n tutkimukset vahvistavat, että lapsiperheköyhyys on taas kasvusuunnassa; joka kymmenes lapsiperhe on köyhä. Etenkin pikkulapsiperheiden kokema köyhyys on lisääntynyt. Kaikkein haavoittavinta köyhyys on juuri pikkulapsiperheissä, koska silloin koettu köyhyys kantaa ikävää hedelmää vielä aikuisiälläkin.

Tähtäimenä on oltava maksuton varhaiskasvatus. Maan hallituksen tulee estää lapsiperheiden ahdingon syveneminen ja aloittaa valmistelu päivähoitomaksujen poistamiseksi. Mikkelissä tämä toisi lapsiperheillemme 2,4 miljoonaa euroa vuodessa lisää rahaa ostovoimaan. Mikä piristysruiske kaupungin elinvoimalle ja työllisyydelle se olisi!

Vasta vuosien päästäkö hallituspuolueet sanovat: "Kunpa olisimme ajatelleet tuota aikaisemmin!"

Tiistai 7.3.2017

Eduskunta aloittaa tänään käsittelemään hallituksen lakiesitystä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseksi. Sosialidemokraatit ja koko muu oppositio tekee parhaansa saadakseen hallituksen kiinnittämään huomiota sote-uudistuksessa seikkoihin, joita hallituksen pitäisi ajatella.

Teemme ruumiinavauksen hallituksen tuhatsivuiselle esitykselle ja uskon meidän esittävän viisaita "läimäytä otsaa" -kysymyksiä, jotka toivottavasti saavat hallituksen ajattelemaan sote-uudistuksen syvällisiä asioita ja sanomaan jo tässä vaiheessa, että: "Kunpa olisimme ajatelleet tuota aikaisemmin!". Nyt korjausten tekeminen hallituksen esitykseen on vielä mahdollista. Meillä on siilimäisen terävä käsitys sotessa tapahtuvista asioista, eikä hallituksen kannatta jättää näitä SDP:n näkemyksiä huomiotta.

Suomalaiset ihmiset eivät tarvitse hallituksen ja oppositon jakautumista sote-uudistuksessa, vaan suomalaiset ihmiset tarvitsevat puolueiden välistä paljon laajempaa yhteistyötä, kuten oli viime hallituskaudella. Silloin sitouduttiin kahdeksan puolueen kesken siihen, että sosiaali- ja terveyspalvelut pohjautuvat julkisiin palveluihin, eikä pakkoyhtiöittämisiä ja yksityistämistä haluttu. Nyt hallitus olisi voinut jatkaa siitä mihin silloin jäätiin.

Yhteinen älykkyys löytyi tuolloin ja se on ihan mahdollista löytyä nytkin. En usko kansalaisten enemmistön haluavan hallituksen bisnessote-mallia. Sotea tehdään seuraavaksi 30 vuodeksi ja puolueiden yksituumaisuus on tärkeää. Nyt ei ole kyse mistään pinpong-pelistä, jossa syytellään toisia vuoronperään, vaan vuosisadan suurimmasta ihmisiä koskettavasta asiasta. Yksimielisyys ei tarkoita sitä, että oppositoin pitäisi vaieta ja tukea hallituksen nykyistä esitystä, vaan se tarkoittaa sitä, että puolueet tekevät yhteisen esityksen, jonka kanssa kaikki voivat elää. Hallitus selvästi käyttää nyt raakaa voimaa asiassa, jossa niin ei pidä tehdä.

Suomi juhlii tänä vuonna 100-vuotiasta itsenäisyyttään teemalla "YHDESSÄ". Erityisesti tässä asiassa olisi pitänyt juhlavuoden hengen näkyä.

Valoa sote-uudistustunnelin päässä on, jos saamme maan hallituksen miettimään tarkemmin suomalaisia arvoja. Ei ole ihmisten kannalta oikein, että sosiaali- ja terveydenhuollosta aiotaan antaa yrityksille suuria tuottoja sen sijaan, että veroeurot osoitettaisiin omien kansalaisten tilanteen parantamiseen.

On typerää, jos hallituspuolueet muuttavat mielensä vasta vuosien päästä tosiasiat nähtyään. Kun sotessa tapahtuu vielä pahempi kaaos kuin mitä on tapahtunut toimeentulotuen siirtämisessä kunnista Kelalle, niin sittenkö vasta keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset myöntävät olleensa väärässä ja sovittavat ajatuksensa asianmukaiseksi? Suomalaiset joutuvat koekaniineiksi.

Toivon hallituspuolueiden ryhtyvän vihdoin keskustelemaan opposition kanssa, miten näkemyserot voidaan sovittaa yhteen ja soten alkuperäinen tavoite kirkastetaan. Suomalaiset tarvitsevat joka puolella Suomea edistykselliset, laadukkaat, tasa-arvoiset julkiset sote-palvelut, joiden tavoitteena on mahdollisimman hyvinvoiva, kuntoutunut, avun saava kansalainen. Sote on ihmisiä varten, ei bisneksen tekemistä varten.