Satu Taavitsaisen blogi

Vakuutuslääkärijärjestelmän epäkohtien korjaaminen etenee!

Torstai 14.2.2019 klo 20:41 - Satu Taavitsainen

Mielestäni nykyisessä vakuutuslääkärijärjestelmässä on huomattavan paljon epäkohtia ja siksi olen todella tyytyväinen, että Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta yksimielisesti ehdottaa vakuutuslääkärijärjestelmän epäkohtien korjaamista. Saimme valiokunnassa tänään valmiiksi mietinnön vakuutuslääkäreihin liittyvästä kansalaisaloitteesta.

Olen todella hyvillään, että valiokunta otti vakavasti vakuutuslääkäreiden lausuntoihin liittyvät kansalaisten kokemukset. Ongelmallisia ovat erityisesti tilanteet, joissa hakijaa hoitaneiden lääkäreiden lausunnot ja vakuutuslääkäreiden näkemykset eroavat ja vaikuttavat ihmisen saamiin korvauksiin ja hänen toimeentuloonsa ja kuntoutukseen.

Mielestäni hoitavien lääkärien lausunnoille on annettava nykyistä suurempi painoarvo. Vakuutusyhtiöiden asiantuntijalääkäreiden valvontaa tulee myös parantaa ja vakuutusyhtiöt pitää laittaa korvausvastuuseen, jos heidän vakuutuslääkärin todetaan syyllistyneen virheeseen tai laiminlyöntiin, jonka seurauksena vakuutettu on kärsinyt joko terveydellisesti tai taloudellisesti.

Esimerkiksi aivovammoihin on liittynyt paljon epäoikeudenmukaisuuksia. Suomessa on viisi aivovammapoliklinikkaa, joissa on maan paras aivovammoja koskeva osaaminen. Missään muualla kuin näissä yksiköissä ei osata tehdä aivovammaepäilyjen diagnostiikka, aivovammojen vaikeusasteen arviointia ja siihen liittyvää diagnostiikkaa, kuntoutusarvioita ja kuntoutussuunnitelmia. Näissä yksiköissä työ perustuu moniammatillisiin tutkimuksiin. Tällaisen yksikön arvion sivuuttaminen ei saa olla mahdollista ilman erittäin painavia perusteita. On täysin kestämätöntä, että tällä hetkellä tällaisen yksikön arvion diagnostiikasta tai hoidosta voi sivuuttaa yksin ja täysin itsenäisesti vakuutusyhtiön ortopedi tai psykiatri, jolla ei ole mitään kokemusta aivovammoista.

Vaikea aivovamma voidaan nykyään vakuutusyhtiössä todeta ortopedin toimesta lieväksi ja potilas jää ilman kuntoutusta ja toimeentuloa. Lopputulos on ollut monen ihmisen kohdalla katastrofaalinen. Se, että vakuutusyhtiö kieltäytyy korvaamasta, ei tarkoita sitä, että vammautunut ihminen olisi parantunut ja työkykyinen. Hänen hoitonsa, kuntoutuksensa ja ansionmenetyksiinsä liittyvät kustannukset siirtyvät yhteiskunnan maksettavaksi.

Myös Kela lähettää ihmisille hylkääviä sairauspäivärahapäätöksiä, vaikka henkilön toimittamassa lääkärintodistuksessa lukisi, että hän on sairas ja että hänen työkykynsä ei riitä edes osa-aikatyöhön terveydentilan vuoksi. Kielteisiä päätöksiään Kela perustelee omien vakuutuslääkäreidensä tekemällä arviolla potilaspapereiden pohjalta.

80 vuoden salassapito

Aivovammaliitto on tuonut esille myös erittäin tärkeän asian. Sen, että vammautuneella ihmisellä ei ole oikeutta omiin tietoihinsa 80 vuoden salassapidon vuoksi. Vakuutuslääkäreiden valvonta ei ole mahdollista tämän vuoksi. Vammautuneella ei ole oikeutta saada ratkaisuun osallistuneen vakuutuslääkärin lausuntoa. Tämä on ehdottomasti muutettava lakiin oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa.

Valiokunta korostaa, että jonkin korvauksen tai etuuden epääminen ei saa merkitä sitä, että henkilö jää kokonaan ilman toimeentuloturvaa. Näin tapahtuu tällä hetkellä. Järjestelmä on monimutkainen ja voi aiheuttaa ihmiselle huomattavia taloudellisia vaikeuksia.

Valiokunnan käsittelyssä tuli ilmi, että aloitteessa ehdotettu lakimuutos ehdotetulla tavalla ei ole mahdollista, koska kansalaisaloitteessa viitattu laki on jo vanhentunut. Sen vuoksi valiokunta ehdottaa, että eduskunta teknisesti hylkää kansalaisaloitteen lakiehdotuksen, mutta toteaa, että kansalaisaloite tuo merkittävällä tavalla esille seikkoja, joiden perusteella vakuutuslääkärijärjestelmää on arvioitava ja kehitettävä kansalaisten oikeusturvan ja järjestelmän hyväksyttävyyden parantamiseksi.

Valiokunta pitää välttämättömänä vakuutuslääkärijärjestelmän kehittämistä ja kansalaisten oikeustajun huomioon ottamista tässä kehittämistyössä ottaen huomioon myös kansalaisaloitteessa ja kansalaiskeskustelussa esiin tulleet koetut epäkohdat.

Valiokunta esittää, että valtioneuvosto (=hallitus) valmistelee esityksen vakuutuslääkärijärjestelmän epäkohtien korjaamiseksi ja antaa eduskunnalle ehdotukset lainsäädännön muutoksiksi vuoden 2020 kevätistuntokaudella. Tässä yhteydessä on myös selvitettävä vakuutuslääkäreiden lausuntojen muotovaatimusten kirjaamista lainsäädäntöön.

Olen todella tyytyväinen, että tämä asia etenee parempaan suuntaan. Kaikki puolueet ovat sitoutuneet. Nyt on vahdittava, että seuraava hallitus noudattaa tätä päätöstä. Asia on kirjattava hallitusohjelmaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vakuutuslääkäri

Tarvitsemme vanhustenhuollon vallankumouksen

Torstai 14.2.2019 - Satu Taavitsainen

Yksityisen Esperi Care-hoivayrityksen vanhusten hoidon laiminlyönnit nostivat keskusteluun vanhustenhuollon riekaleisen nykytilan.

Omaiset, hoitajat ja kuntien valtuutetut ovat jo vuosia nostaneet esiin niitä vanhustenhuollon ongelmia, joista nyt valtakunnallisesti puhutaan. Huolemme on ollut henkilökunnan riittävyydessä ja hoivan laadussa. On tehty epäkohtailmoituksia ja valvova viranomainen on tutkinut. Silti merkittäviä parannuksia ei ole tapahtunut.

Läpimurto viimein tuli, kun Valvira puuttui tiukasti ja sulki yhden Esperi Caren yksikön. Hyvää hoitoa on räikeästi rikottu ja vaarannettu ihmisten turvallisuus ja elämä. Tutkinnan vyöry on lähtenyt liikkeelle ja kaikki Esperin ja muutkin vanhustenhuollon yksiköt läpivalaistaan. Jopa 15 vanhuksen epäillään kuolleen laiminlyöntien vuoksi.

Suomen ei pidä tuhlata vuosittain satoja miljoonia euroja keinottelun ja verokikkailun tukemiseen, yritysjohtajille ja sijoittajille maksettaviin valtaviin palkkioihin. Verorahat pitää käyttää hoitajien, lääkäreiden, sosiaalityöntekijöiden, mielenterveyden ja muiden ammattilaisten palkkaamiseen, sillä he tarjoavat konkreettisia, ihmisen elämää parantavia palveluja.

Samalla tavalla kuin asiakkaat, myös työntekijät, joiden tehtävänä on huolehtia ihmisistä, joutuvat kärsimään voitontavoitteluun keskittyneessä bisneksessä vanhustenhuollon lisäksi myös vammaispalveluissa, lastensuojelussa ja varhaiskasvatuksessa. Tähän haluan muutoksen. Taloudellisen voiton tavoittelu näissä on kiellettävä.

Tahdon vanhuspalvelulakia muutettavan niin, että asetetaan sitovaksi henkilöstömitoituksen alarajaksi 7 hoitajaa 10 vanhusta kohden. Myös kotihoitoa pitää vahvistaa, jotta hoitajia ei uuvuteta liian suurella päivittäisellä kotikäyntien määrällä. Kotihoitaja voi olla vanhuksen ainoa ja odotetuin ihmiskontakti päivän aikana. Aikaa hoivaan ja jutteluun pitää olla riittävästi. Ihminen tarvitsee ihmistä. Hyvää Ystävänpäivää!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhustenhuolto

Taloudellinen voitontavoittelu on lailla kiellettävä varhaiskasvatuksessa

Perjantai 8.2.2019 - Satu Taavitsainen

Kirjoitin ja jätin tänään lakialoitteen taloudellisen voitontavoittelun kieltämiseksi lasten varhaiskasvatuksessa. Esitän lisättäväksi varhaiskasvatuslakiin seuraavan lauseen: ”Palveluntuottaja ei saa tuottaa varhaiskasvatusta taloudellisen voiton tavoittelemiseksi.”

Perusopetuslaissa, lukiolaissa, ammatillisen koulutuksen laissa ja vapaan sivistystyön laissa on selkokielisesti sanottu: ”Koulutusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi”. Varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus ja tärkeä osa lasten koulupolkua. Sen vuoksi voitontavoittelun kielto pitää ulottaa myös varhaiskasvatukseen.

Nykyään laatu ja voitontavoittelu ovat ristiriidassa keskenään.

Laadukas, hyvin suunniteltu ja toteutettu varhaiskasvatus tukee lapsen yksilöllistä kehitystä, oppimista ja hyvinvointia. Laadukas varhaiskasvatus muodostuu kasvatuksen, opetuksen ja hoidon kokonaisuudesta, jolloin voidessaan hyvin lapsi oppii ja kehittyy. Laadukas varhaiskasvatus tukee lapsen oppimisvalmiuksia peruskoulua varten.

Yksityisten voittoa tavoittelevien yritysten ylläpitämissä päiväkodeissa, kuten Touhula-ketjun päiväkodeissa ei aina pystytä hoitamaan lapsia laadukkaasti. Touhulan hallituksen puheenjohtaja on sama henkilö kuin hoivayritys Esperi Caren, ja johdon linjaukset laadussa näyttää olevan samat kuin vanhustenhuollossa. Pääomasijoittajat haluavat rahallista tuottoa.

Pahimmillaan päivähoidon henkilökunnan on vaikea huolehtia edes siitä, että lapsilla on riittävästi ruokaa ja kuivat vaipat. Ongelmat johtuvat siitä, että yritykset eivät palkkaa riittävästi henkilökuntaa. Henkilöstövaje on suunnitelmallista toimintaa, jolla pyritään minimoimaan yrityksen menot ja maksimoimaan yrityksen voitot.

Yksityisten voittoa tavoittelevien yritysten ylläpitämät päiväkodit myös herkästi purkavat lapsen hoitosopimuksen, jos lapsi tarvitsee erityistä tukea tai jos lapsen ruoka-aineallergia vaatii erityisiä poikkeusjärjestelyjä. Yritys ei voiton tavoittelussaan halua mitään ylimääräisiä kuluja. Tämä ei ole lapsen edun mukaista.

Suomen tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkein tehtävämme on lasten laadukas hoitaminen, kasvattaminen ja kouluttaminen. Ensimmäiset neljä elinvuotta ovat kaikkein merkittävimmät ihmisen aivojen kehityksessä.

Vanha kiinalainen sananlasku sanoo: ”Jos teet suunnitelmia yhdeksi vuodeksi, kylvä riisiä. Jos teet suunnitelmia kymmeneksi vuodeksi, istuta puita. Jos teet suunnitelmia sadaksi vuodeksi, opeta ihmisiä”.

Ihmettelen, miksi kokoomuslainen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen ei ole kyennyt lakia muuttamaan. Onko kyse siitä, ettei kokoomus ole saanut pääomasijoittaja-kavereiltaan lupaa lain muuttamiseksi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: varhaiskasvatus, lakialoite

Soten ydin, maksut jäävät käsittelemättä

Torstai 24.1.2019 - Satu Taavitsainen

Juha Sipilän (kesk) hallitus ei ymmärrä, että asiakasmaksut ovat sosiaali- ja terveydenhuollon ydin.

Suomi ei itse asiassa tarvitse edes mitään massiivista sote-uudistusta maakuntiin. Riittää, että alennamme ja poistamme maksuja, niin ihmisten hoitoon pääsy helpottuu. Lisäksi kun palkkaamme tuhat lääkäriä ja hoitajaa lisää, niin avot, moni ongelma on korjattu. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.

Ministeri Annika Saarikko (kesk) on tänään lausunut, että asiakasmaksulakia ei todennäköisesti ehditä käsitellä tällä kaudella.

Eli koko soten ydin jää pois. Oppositiosta sanoimme useaan kertaan, että kaikki sote-lait pitää tuoda eduskuntaan yhtä aikaa ja ihmettelimme, miksi asiakasmaksulakia ei annettu vaan sitä pitkitettiin ja tuotiin eduskuntaan vasta joulukuussa 2018.

Maksut ovat perustuslainkin mukaan aivan ydin. On ehdottoman tärkeää, etteivät asiakasmaksut ole esteenä palvelun käytölle ja aiheuta köyhyyttä, perintää ja ulosottoa. Perustuslakivaliokuntakin on todennut, että kansalaisten saatavilla täytyy olla palveluita, eivätkä ne saa maksujen takia jäädä saamatta. Nykyisinhän näin tapahtuu.

Ainoa asia, mitä Sipilän ja Petteri Orpon (kok) hallitus on kyennyt tekemään asiakasmaksuille, on se, että he korottivat maksuja lähes 30 prosenttia vuoden 2016 alusta.

Tämä teko on vaikuttanut niin, että asiakasmaksujen vuoksi ulosottoon joutuneiden määrä on kasvanut. Vuonna 2018 ulosottoon laitettiin 386 471 julkisen puolen sote-asiakasmaksua. Ne olivat aivan tavanomaisia terveyskeskusmaksuja, hammashoitomaksuja ja sairaalamaksuja.

Sipilän kauden, eli vuodesta 2015 lähtien ulosottoon menneiden sote-maksujen määrä on noussut 45 prosenttia, mikä tarkoittaa laskujen määrässä yli 120 000 sote-laskua enemmän ulosottoon kuin neljä vuotta sitten. Suomalaisilla eläkkeensaajilla, työttömillä ja lapsiperheillä ei ole varaa Sipilän sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Sipilän hallitus on ulosottohallitus.

Kommentoi kirjoitusta.

Lapsiperheen laittaminen ulosottoon ei ole lapsen edun mukaista

Keskiviikko 23.1.2019 klo 19:10 - Satu Taavitsainen

Laki varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista tuli voimaan 1.3.2017. Lain 13 §:ssä säädetään maksun perimättä jättämisestä ja alentamisesta. Pykälän mukaan varhaiskasvatuksesta määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä olisi alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa palvelun käyttäjän tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai palvelun käyttäjän lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Lain mukaan varhaiskasvatuksen maksujen alentaminen tai perimättä jättäminen on kunnan velvollisuus ja ensisijainen toimeentulotukeen nähden.

Valtakunnanvoudilta tänään saamani tilaston mukaan kuntien päivähoitomaksuja laitettiin vuonna 2018 ulosottoon 34 490 kappaletta. Määrä on onneksi valtakunnan tasolla laskenut 3,4% verrattuna vuoteen 2017, eli pienentynyt 1219 laskun verran. Aika vaatimattomasti kuitenkin siihen nähden, että laki oli voimassa jo toista vuotta.

Omassa maakunnassani Etelä-Savossa tilanne sen sijaan on pahentunut. Päivähoitomaksujen laittaminen ulosottoon on vuonna 2018 kasvanut 26,5% eli yhteensä 954 laskuun. Etelä-Savon kaltaisella ikääntyneellä maakunnalla ei luulisi olevan intressiä ajaa lapsiperheitä ulosottoon päivähoitomaksujen vuoksi, vaan kohdella lapsiperheitä kuin kukkaa kämmenellä sovitellen ja alentaen maksuja. Elämäntilanteet lapsiperheissä vaihtelevat, tulee sairastumisia ja muita äkillisiä tilanteita.

Lapsiperheen laittaminen ulosottoon kunnan viranhaltijan toimesta ei ole mielestäni lapsen edun mukaista. Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatusta suunniteltaessa, järjestettäessä tai tuotettaessa ja siitä päätettäessä on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Ja tulee toimia yhdessä lapsen sekä lapsen vanhemman kanssa lapsen tasapainoisen kehityksen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parhaaksi sekä tukea lapsen vanhempaa tai muuta huoltajaa kasvatustyössä.

Ennen näin raskasta toimenpidettä, ulosottoon laittamista, on kunnan käytettävä harkintavaltaa jättää maksu perimättä tai alentaa maksua. Valitettavasti valtakunnallisesti tällainen harkinta on vuonna 2018 jätetty käyttämättä 34 490 kertaa ja Etelä-Savon maakunnassa 954 kertaa ja Mikkelissä, omassa kotikaupungissani 390 kertaa. Miksi? Luullaanko kunnissa kunnan talouden olevan näistä kiinni?

On lapsen edun mukaista ennaltaehkäistä perheen joutumista ulosottoon. Pidän hyvin tärkeänä, että lain varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista 13 § mukaisesta varhaiskasvatusmaksun perimättä jättämisen tai alentamisen mahdollisuudesta tiedotetaan monipuolisin, tehokkain keinoin ja siten huolehditaan, että kuntalaiset ovat tietoisia kyseisistä mahdollisuuksista hakea maksun perimättä jättämistä tai alentamista. Kuntien tulee kouluttaa ja ohjeistaa työntekijänsä, jotta he osaavat neuvoa perheitä oikein.

Päivähoidon maksupäätöksessä, laskussa ja muistutuslaskussa pitää lukea selkeästi asiakasmaksulain 13 §:n mukaisesta mahdollisuudesta tarvittaessa alentaa tai jättää maksu perimättä. Huoltajille pitää lähettää tiedote ja yksiköiden ja ryhmien seinällä tulee olla paperinen tiedote ja asiasta on ilmoitettava kunnan kotisivuilla.

Maksun alentaminen tai perimättä jättäminen tulee aina tehdä ennen toimeentulotuen myöntämistä. Huoltajia on tiedotettava ilmoittamaan toimeentulotuesta varhaiskasvatuksen toimistoon tulotietoja toimittaessaan. Mutta pelkästään toimeentulotukea saavia varten lakia ei ole säädetty, vaan kaikkia lapsiperheitä varten.

Sekin on tärkeää, että kunnat käyvät läpi omat prosessinsa ulosottoon laittamisessa. Perintätoimisto ei lain mukaan saa lähettää laskua ulosottoon kunnan nimissä, vaan ratkaisu ulosottoon siirtämisestä tulee tehdä saatavakohtaisesti kaupungin viranhaltijan toimesta. Kuitenkin Kuntaliiton tutkimuksen mukaan puolet kunnista rikkoo tätä lakia!

Sinä, joka olet kunnan luottamushenkilönä, tiedätkö kuka viranhaltija kunnassasi tekee päätöksen lapsiperheen laittamisesta ulosottoon. Kysy asiaa. Millä osaamisella tämä viranhaltija tekee päätöksen? Usein viranhaltija on esimerkiksi talouspäällikkö. Mitä hän tietää varhaiskasvatuksen asiakasmaksulaista? Kuinka lapsiperheen tilanne selvitetään ennen ulosottoon laittamista? Konsultoiko talouspäällikkö ennen päätöstä varhaiskasvatuksen viranhaltijaa? Tehdäänkö ulosottopäätöksistä viranhaltijapäätös?

Mielestäni kunnan talousosastolla ei voi olla harkintavaltaa tällaisessa. Kuntien tulee linjata, että aina ennen varhaiskasvatusmaksun ulosottoon laittamista talousosasto on velvollinen pyytämään asiasta varhaiskasvatuksen viranhaltijan näkemyksen. Tai siirtää suoraan toimivalta varhaiskasvatusosastolle.

Huojennuksen hakemisen ja ratkaisemisen on oltava helppoa. Maksuhuojennuksen hakemiseen ei saisi liittyä häpeää tai leimaantumista. Mitä enemmän liitteitä, kuitteja ja selvityksiä tarvitaan, sitä vähemmän perheet hakevat apua tilanteeseensa. Mitä enemmän toimenpiteitä asiakasmaksun alentaminen vaatii, sitä todennäköisemmin se jää hakematta ja lain tarkoitus ei toteudu.

Se, kuinka kunta vaatii perhettä osoittamaan, että perheen toimeentulo on vaarantunut, on merkityksellistä avun hakemisen kannalta. Mitä enemmän harkintavaltaa viranomaisella on ja mitä vähemmän läpinäkyviä ohjeita, sitä enemmän hakijan kannalta epävarmuus hakemuksen läpimenoon kasvaa.

On ehdottoman tärkeää, etteivät varhaiskasvatuksen asiakasmaksut ole esteenä palvelun käytölle ja aiheuta lapsiperheille köyhyyttä, perintää ja ulosottoa. Perustuslakivaliokuntakin on todennut, että kansalaisten saatavilla täytyy olla palveluita, eikä ne saa maksujen takia jäädä saamatta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: varhaiskasvatuksen asiakasmaksut, ulosotto

Ulosoton tuoreet tilastot paljastavat entistä karmivamman tilanteen

Keskiviikko 23.1.2019 - Satu Taavitsainen

Tilanne on pahentunut! Arvasin että näin käy! Kaikki ennusmerkit olivat olemassa, mutta Sipilä ja Orpo eivät kuunnelleet kansanedustajia eivätkä kansalaisia.

Valtakunnan voudin tuore tilasto julkisten sosiaali- ja terveystoimen asiakasmaksujen ulosottoon päätymisestä on vuodelta 2018 aivan karmea.

Yhteensä 386 471 maksua meni ulosottoon! Kasvua on vuodessa tapahtunut 21 prosenttia, eli nyt ulosottoon meni 66 712 sote-laskua enemmän kuin vuonna 2017.

Erityisesti huolettaa se, että kotimaakunnassani Etelä-Savossa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen ulosottomäärät ovat kasvaneet todella rajusti. Vuonna 2018 Etelä-Savossa päätyi ulosottoon 15 367 soten asiakasmaksua, jossa on kasvua 85% edelliseen vuoteen verrattuna eli nyt 7070 laskua enemmän. Tämä on totaalisen järkyttävää toimintaa kahdelta maakuntamme kuntayhtymältä Essotelta ja Sosterilta sekä Etelä-Savon kunnilta.

Esimerkiksi sairaala- ja laitoshoitomaksujen laittamisessa ulosottoon on Etelä-Savossa tapahtunut vuodessa 524 % nousu! Tämä tarkoittaa laskujen määrässä yhteensä 4178 sairaalamaksua ulosottoon.

Koko Suomessa sairaala- ja laitoshoitomaksujen ulosottoon joutuneiden maksujen määrä on ollut yhteensä 125 629, jossa kasvua on ollut 25%, eli 25233 laskua enemmän meni koko maassa ulosottoon kuin vuonna 2017. Järkyttäviä kasvuprosentteja. Eikö kellään hallituksen ministerillä ole hälytyskellot soineet?

Tuhannet pienituloiset vanhukset ja työttömät syöpäsairaat rukoilevat joka puolella Suomea sairaalan osastoilla, että pääsisivät jo sieltä pois, koska heillä ei ole varaa olla sairaalassa. Missä on sairaalan sosiaalityöntekijät? Missä on ollut inhimillisyys ja henkilökunnan aloitteellisuus?

Ulosottoon joutuminen ahdistaa myös perhettä ja läheisiä. Palkkoja ja eläkkeitä ulosmitataan joka päivä ja ihmisiä häädetään kodeistaan. He ovat ihmisiä, jotka kuitenkin vastuuntuntoisesti yrittävät huolehtia asioistaan, mutta ovat sairastuneet, mille ei mitään mahda. Heitä ei saa ajaa umpikujaan ulosoton toimenpitein. Tilapäinen rahapula, sairastuminen, taikka työttömyys eivät saa johtaa elinikäiseen velkavankeuteen, kuten nyt tapahtuu.

Etelä-Savossa ulosottoon laitetuissa terveyskeskusmaksuissa on tapahtunut 155% kasvu, yhteensä 3029 laskua laitettiin ulosottoon, jossa on kasvua vuoden aikana 1843 laskua enemmän kuin vuonna 2017. Valtakunnallisesti terveyskeskusmaksujen laittamisessa ulosottoon on tapahtunut 5,2% kasvu. Yhteensä 69 228 terveyskeskusmaksua meni ulosottoon Suomessa vuonna 2018. Tästä huolimatta Sipilän ja Orpon linjaus asiakasmaksulaissaan on, että nostetaan terveyskeskusmaksuja sadoilla euroilla vuodessa poistamalla kolmen kerran sääntö ja laskuttamalla jokaisesta käynnistä.

Jopa eräs Suomessa toimiva suuri kansainvälinen perintäyhtiö on alkanut moittia kuntia ja kuntayhtymiä siitä, että se laittaa perintäyhtiölle täysin varattomien ihmisten sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja perittäväksi. Jopa perintäyhtiö kehottaa kuntia noudattamaan asiakasmaksulain 11 pykälää, jossa säädetään maksujen alentamisesta. Perintäyhtiökään ei näe järkevänä pienituloisten ihmisten kiusaamista maksuilla, joita ihmiset eivät kykene maksamaan. Milloin kunnat ja kuntayhtymät huomaavat toimivansa moraalittomasti ja epäeettisesti? Milloin valtiovarainministeriön virkamiehet ja ministeri Orpo huomaavat toimivansa moraalittomasti, kun haluavat uppiniskaisesti kerätä 1,5 miljardia euroa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja, eivätkä suostu siihen, että niitä alennetaan?

On moraalisesti väärin, että sadoilla tuhansilla vanhuksilla ei ole varaa mennä lääkäriin, ostaa lääkkeitä ja ruokaa, kun samaan aikaan 10% suomalaisista on niin rikkaita, että omistavat yhtä paljon kuin loput 90% yhteensä ja viime vuonna varakkaimpien pienessä piirissä kasvatettiin tuloja tuhansilla euroilla.

Eduskuntavaalit ovat erittäin tärkeät. Ei ole samantekevää, mitkä puolueet ja ketkä henkilöt kantavat hallitusvastuuta. Uuden eduskunnan kiireellisin tehtävä on pieni- ja keskituloisten lapsiperheiden, eläkkeensaajien, palkansaajien, työttömien, sairaiden, ulosottoon joutuneiden, opiskelijoiden, vammaisten ja yksinyrittäjien taloudellisen pärjäämisen parantaminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentaminen on aivan keskeisessä roolissa ihmisten arkisessa toimeentulossa ja on koko sote-uudistuksen ydin.

Tämä järkyttävä sairaiden ihmisten saalistus on loputtava.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut, ulosotto

Minun ääneni on Sinun äänesi!

Perjantai 11.1.2019 - Satu Taavitsainen

Eduskuntavaaleihin on enää kolme kuukautta. Tulevat vaalit ovat erittäin tärkeät. Tämä kausi on osoittanut kristallinkirkkaasti sen, että ei ole samantekevää, mitkä puolueet ja ketkä henkilöt kantavat hallitusvastuuta.

Pidän yhtenä uuden eduskunnan kiireellisimmistä tehtävistä pienituloisten lapsiperheiden, työttömien, sairaiden ja eläkeläisten taloudellisen ja yhteiskunnallisen pärjäämisen vahvistamista. Muuten on seurauksena kahtiajaon syveneminen ja jakautuminen suurten tulo- ja varallisuuserojen mukaisiin luokkiin. Niissä toiset ovat hyvin toimeentulevia ja toiset ihmisiä, jotka ponnisteluistaan huolimatta eivät pääse kiinni hyvään elämään. Tällaisen kuilun syntymistä pitää kaikin tavoin välttää ja sen estämiseksi on tehtävä joka päivä töitä.

Innostuneena ja motivoituneena lähden kansanedustajaehdokkaaksi toiselle kaudelle. Ensimmäinen kausi on ollut hyvin opettavainen. Olen iloinnut onnistumisista, esimerkiksi perustamastani ulosottoon joutuneiden tukijat eduskunnassa -ryhmän toiminnasta. Ryhmä edistää eduskunnassa tarmokkaasti niiden ihmisten asiaa, jotka eivät itse enää jaksa puolustaa oikeuksiaan perintäyhtiöitä ja ulosottoa vastaan vuosiksi venyneissä kiistoissa. Moni häpeää velkaantumistaan eikä puhu siitä edes läheisilleen, mikä on kamala taakka.

Aivan liian usein nykyisen porvarihallituksen aikana on kuultu sen kaltaista puhetta, että: "Mitä kaikkia pienituloisille suunnattuja tukia olisi mahdollista leikata?" Ja käänteisesti: "Kuinka paljon myöntäisimme verohelpotuksia hyvätuloisille?" Miksi maailman parhain maa Suomi toimii näin? Onko moraalisesti oikein, että sadoilla tuhansilla vanhuksilla ei ole varaa ostaa itselleen lääkkeitä ja ruokaa ja samaan aikaan 10 prosenttia väestöstämme omistaa yhtä paljon kuin loput 90 prosenttia yhteensä? Onko moraalisesti oikein, että maksuhäiriömerkinnät ja ulosottoon joutuneiden määrä kasvaa joka vuosi? Onko oikein se, että puolet palkansaajista ansaitsee alle 2816 €/kk ja varakkaimman kymmenyksen pienessä piirissä kasvatettiin tuloja viime vuonna keskimäärin 2773 euroa?

Suomen pitää palauttaa arvopohjamme solidaarisuuden periaatteelle. Suomella on oltava myötätuntoa kaikkia kansalaisiaan kohtaan. Edistystämme ei mitata sillä, kuinka paljon maan rikkaimmat vaurastuvat, vaan sillä kuinka huolehdimme niistä, joilla on hyvin vähän.

Kutsun Sinut kampanjaani osallistumaan ja vaikuttamaan. Toimitaan yhdessä tavallisten ihmisten ja hyvän elämän puolesta.

Kommentoi kirjoitusta.

Vihdoin alkaa tapahtua taistelussa perintäyhtiöitä vastaan!

Sunnuntai 6.1.2019 - Satu Taavitsainen

Olen todella tyytyväinen aluehallintoviraston tuoreeseen päätökseen peruuttaa perintäyhtiö Alektum Oy:lta toimilupa.

Perintäyhtiö Alektum on menetellyt toistuvasti lain ja hyvän perintätavan vastaisesti. Se on vuoden 2018 aikana kohdistanut perintätoimenpiteitä sellaisiin saataviin, joiden perintä on todettu lainvastaiseksi. Alektum on perinyt lainvastaisia saatavia ja kohtuuttomia perintäkuluja, laiminlyönyt tiedonantovelvollisuutensa, aiheuttanut kansalaisille tarpeettomia kuluja jättäessään yhdistämättä samaan velkasuhteeseen perustuvat saatavat ja pitkittänyt perintää sekä perinyt ostettujen saatavien perintäkuluja lainvastaisesti.

Kaiken kukkuraksi Alektum on ihan pokkana jatkanut lainvastaista menettelyään aluehallintovirastolta vuonna 2018 saamiensa useiden lainvoimaisten varoitustenkin jälkeen.

Perustin Ulosottoon joutuneiden tukijat eduskunnassa -ryhmän, jonka puheenjohtajana toimin. Ryhmä edistää tarmokkaasti niiden ihmisten asiaa, jotka eivät itse enää jaksa puolustaa oikeuksiaan perintäyhtiöitä ja ulosottoa vastaan vuosiksi venyneissä kiistoissa. Moni häpeää velkaantumistaan eikä puhu siitä edes läheisilleen, mikä on kamala taakka.

Olen käynyt lukuisia keskusteluja kansalaisten kanssa Alektumin ja muidenkin perintäyhtiöiden laittomista toimista. Kansalaisia on käynyt luonani eduskunnassa ja olemme yhdessä miettineet ratkaisuja asioille. Vihdoinkin tämä yksi toimija saatiin pois kiusaamasta ihmisiä. Erityinen kiitos kuuluu niille aktiivisille kansalaisille, jotka jaksoivat vaikeuksiensa keskellä tehdä kanteluja yhtiön toiminnasta. Kiitos teille!

Tämän mahtavammin ei olisi voinut vuosi 2019 alkaa, sillä Alektumin on välittömästi lopetettava kaikki perintätoimintansa. Yhtiön on myös lopetettava perintätoimintansa markkinointi.

Perintätoimintaa on harjoitettava lainmukaisesti. Kansalaisten ei tarvitse sietää vanhentuneiden saatavien ja kiistettyjen laskujen perintää ja kohtuuttoman suuria perintäkuluja.

Laissa on selkeästi sanottu, että perintätoiminnassa on noudatettava hyvää perintätapaa ja saatavien perinnässä ei saa käyttää velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Perintää ei saa jatkaa, jos velallinen kiistää maksuvelvollisuutensa. Hyvä perintätapa tarkoittaa, että perintäasian perustellun riitauttamisen tuomioistuimessa, kuluttajariitalautakunnassa tai muussa ratkaisuelimessä tulee aina keskeyttää perintä.

Hyvää perintätapaa koskevassa perintälain 4 §:ssä on nimenomaisesti kielletty kohtuuttomien tai tarpeettomia kulujen ja tarpeettoman haitan aiheuttaminen velalliselle. Perintälain mukainen lähtökohta on, että mikäli perintätoimisto menettelee hyvän perintätavan vastaisesti, ei velallisella ole velvollisuutta korvata perintäkuluja. Hyvää perintätapaa rikkova yhtiö ei saa korvausta kuluistaan. Suomessa ei ole voimassa viidakon lait ja on erinomainen asia, että saamme laittomasti toimivat yhtiöt pois Suomesta.    

Jokaisen Suomessa toimivan perintäyhtiön on huolehdittava siitä, että sen johto ja työntekijät noudattavat toiminnassaan lakia ja hyvää perintätapaa, ja että kussakin toimipaikassa työskentelevillä työntekijöillä on riittävä ammattitaito. Perintätoimistolla on myös vastuu siitä, että sen perintätoiminnassaan käyttämät tietokonejärjestelmät toimivat lain mukaisesti.

Tänä vuonna meidän kaikkien yhdessä on jatkettava ahkeraa työskentelyä saadaksemme laittomasti toimivat perintäyhtiöt pois Suomesta.

13 kommenttia . Avainsanat: perintäyhtiö, laiton perintä, alektum, perintäkulut

Terveyskeskusmaksu on poistettava

Torstai 20.12.2018 - Satu Taavitsainen

Eduskunnan tämän vuoden viimeisellä suullisella kyselytunnilla keskustelimme köyhyydestä ja eriarvoisuuden kasvusta. Suomessa on tällä hallituskaudella lähdetty kulkemaan huolestuttavaa polkua. Juuri julkaistun Tilastokeskuksen tulonjakotilaston mukaan suomalaisten eriarvoisuus on kasvavien tuloerojen myötä kasvussa. Pienituloisiin kotitalouksiin kuuluvia henkilöitä oli 654 000 vuonna 2017. Pienituloisten osuus kotitalousväestöstä oli 12,1 prosenttia, mikä on 0,6 prosenttiyksikköä enemmän kuin edeltävänä vuonna.

Köyhyyskehitys on vieläkin yleisempää, kun kotitalouksien terveydenhuollon asiakasmaksut huomioidaan, selviää THL:n tuoreesta tutkimuksesta. Kun asiakasmaksut vähennetään ihmisten käytettävissä olevista tuloista, köyhien osuus väestöstä kasvaa tuhansilla ihmisillä. Tyypillinen terveydenhuollon asiakasmaksu on terveyskeskuksen lääkärikäynnistä perittävä maksu. Esimerkiksi yli 65-vuotiaiden köyhyysaste kasvaa lähes 2 prosenttiyksikköä, kun asiakasmaksut otetaan huomioon.

Eniten asiakasmaksuja maksavat pienituloiset ja eläkeläiset. Toisaalta siksi, että heillä on enemmän palvelujen tarvetta ja toisaalta siksi, että heillä ei ole turvanaan vapaaehtoisia sairausvakuutuksia tai työterveyshuoltoa. Kun rahat eivät enää yksinkertaisesti riitä, he säästävät lääkärikäynneistä tai ruuasta. Tämä on arkipäivää kymmenesosalle vanhuksistamme. Lisäksi 30 prosenttia pitkäaikaissairaista lykkää lääkkeen ostamista tai vaihtaa sen halvempaan. Tämä on minusta hyvinvointivaltiolta huonoa sosiaalipolitiikkaa.

Ei ole sattumaa sekään, että viime vuonna ulosottoon päätyi 320 000 julkisen puolen sosiaali- ja terveydenhuollon maksua. Nämä olivat tavallisia hammashoidon, terveyskeskuksen, sairaalan tai laitos- ja kotipalvelujen ynnä muiden sote-palvelujen maksuja – ei siis mitään luksuskuluja. Vaikka asiakasmaksut ovat olleet jo ennestään Suomessa kansainvälisesti vertailtuna korkeita, niitä on nykyhallituksen toimesta korotettu lähes 30 prosenttia. Näin on lisätty ihmisten köyhyyttä ja ulosottoon joutumista.

Terveyskeskusmaksu pitäisi poistaa kokonaan. Se auttaisi heti pienituloisia eläkeläisiä ja perheitä joissa on työttömyyttä.

Kommentoi kirjoitusta.

Yksinäisille juhlapyhät, illat ja viikonloput ovat pahimpia

Keskiviikko 5.12.2018 - Satu Taavitsainen

Eilen illalla tuli TV1:ltä ajankohtainen ja tärkeä ohjelma: Yksinäisyyden Suomi (voit katsoa ohjelman Yle Areenasta klikkaamalla oheista linkkiä).

Ohjelmaan haastatellut henkilöt antoivat kasvot suomalaisten yksinäisyydelle. Näin Itsenäisyyspäivän ja joulun alla aihe on erityisen tärkeä nostaa keskusteluun, koska yksinäisille juhlapyhät, illat ja viikonloput ovat pahimpia. Yksinäisyys on Suomessa keskeinen hyvinvointivaje ja se aiheuttaa psyykkistä ja fyysistä kipua: unettomuutta, surumielisyyttä, tarmottomuutta, toivottomuutta, arvottomuuden kokemusta, alakuloisuutta ja elämän ilon katoamista. Suomesta on tullut yksinäisten yhteiskunta.

Vaikka valtio ja kunnat eivät pysty tarjoamaan ihmisille suoraan ihmissuhteita, niin silti jokaisen päättäjän on tunnettava yhteisvastuuta yksinäistymisestä, tiedostettava sen seuraukset (sairastuminen, hyvinvoinnin laskeminen) ja tehtävä toimenpiteitä, jotka parantavat tilannetta ja tukevat ihmisten sosiaalisten suhteiden vahvistumista. Yhteiskunnallisesti ihmisten yksinäisyys ei ole hyvä asia. Englannissa asiaan on herätty sillä vakavuudella, että siellä on hallituksessa yksinäisyysministeri. Tätä toivon myös Suomen uuteen hallitukseen ensi vuonna.

Kansalaisjärjestöjen toimintaa tukemalla saadaan pienellä vipuvarrella paljon toimintaa aikaiseksi. Ennen kansanedustajuutta työskentelin toiminnanjohtajana Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tuki -yhdistyksessä Mikkelissä. Tuolloin perustin yksinäisille vertaistukiryhmän. Kysyessämme ryhmän toimintaan osallistuvilta, mitä odotuksia heillä on, nousi ruokaileminen yhdessä yhdeksi keskeiseksi toiveeksi. On raskasta aina syödä yksin ja sen vuoksi syöminen yhdessä tulikin ryhmän voimavaraksi.

Juttelin taannoin tuntemattoman vanhan miehen kanssa Prisman pihalla. Hän kertoi, että olin sinä vuonna toinen ihminen, joka jutteli hänen kanssaan. Se toinen oli ollut kaupan kassa. Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut ketään läheistä ihmistä. Hänkin nosti ruokailemisen esille; "En haluaisi aina syödä kotona yksinäni", hän sanoi ja jatkoi, että ”jokaisella pitäisi olla joku läheinen”.

Kotona perheen parissa asuminen ja eläminen oli ennen itsestäänselvyys, nyt se on etuoikeus. Itsenäisyys tuo usein mukanaan yksinäisyyden. Vanhusten toive on ruokailla yhdessä. Näitä mahdollisuuksia tulee luoda eikä vain viedä ihmisille palveluja kotiin. Ruoka ei maistu, jos aina joutuu syömään yksin. Hyviä esimerkkejä löytyy eri puolelta Suomea kunnista, joissa kunnan henkilöstön lounaspaikat, koulut, päiväkodit on avattu myös kotona asuville vanhuksille, jolloin vanhukset saavat tulla sinne lounaalle ja olla ihmisten parissa.

Yhteisöllisestä asumisesta on hyviä kokemuksia kuntien vuokrataloyhtiöissä, joissa on tehty avattava väliseinä kahden asunnon välille, jolloin naapureina asuvat yksinäiset henkilöt pystyivät avamaan väliseinän ja syömään yhdessä ja katsomaan televisiota yhdessä silloin kuin haluavat.

Jossain kunnissa on toteutettu myös yhteisöllistä kaavoitusta niin, että kunta jätti omakotitaloalueen keskelle yhden tyhjän tontin, jolloin muodostui neliön keskelle aukko, jossa on talojen yhteinen grilli, leikkikenttä ja lentopalloverkko. Aikuiset ja lapset oppivat tuntemaan toisensa. Naapuruston yhteisöllisyys vahvistui. Kunta tinki tonttituloistaan yhteisöllisyyden vuoksi. Esimerkillistä toimintaa!

Vapaaehtoistoiminnalla ja vertaistuella on keskeinen sija yksinäisyyden torjumisessa. Lukuisissa järjestöjen ja seurakuntien kerhoissa ja ryhmissä syödään, jutellaan, lauletaan, pelataan, jumpataan, tanssitaan ja matkustellaan yhdessä. Toiminta näkyy vapaaehtoisten käynteinä vanhusten luona, ulkoiluseurana ja lehtien lukijana. Kansalaistoiminta on ollut ja tulee yhä olemaan keskeinen yhteiskunnan sidosaines, joka on olennainen sekä sosiaalisen hyvinvoinnin että yhteisöllisyyden vahvistamisessa.

Yksinäisyys koskettaa kuitenkin muitakin kuin vanhuksia. Se koskettaa kaikenikäisiä ihmisiä. Yksinäisyys on monen lapsen ja nuoren elämänlaatua heikentävä kipeä tunne. Nuorista, 15-29-vuotiaista, 35 prosenttia sanoo kokevansa itsensä yksinäiseksi joskus. Tutkimusten mukaan joka viides lapsi tai nuori kärsii vakavasta yksinäisyydestä. Yksinäisyys alentaa lasten ja nuorten itseluottamusta ja lisää riskiä muun muassa tunne-elämän ongelmiin, kuten masennukseen ja ahdistukseen sekä käytöshäiriöihin. Lapsuudessa koettu pitkäaikainen yksinäisyys jatkuu usein myös nuoruudessa, mikä on suuri syrjäytymisriski. Yksinäisyydestä kärsivien mielestä yksinäisyys on kaikkein viheliäisin kohtalo. Yksinäisyys on myös yhteydessä perheiden tulotasoon; pienituloiset kokevat olevansa yksinäisempiä kuin hyvätuloiset.

yksin2.jpg

Kuva: www.tietoanuorista.fi

Vuonna 2017 aloitimme Mikkelissä 2-vuotisen maksuttoman joukkoliikenteen kokeilun kaikkien mikkeliläisten alle 17-vuotiaiden peruskoululaisten osalta. Korttiin on ladattu rajaton kulkuoikeus linja-autoissa Mikkelin kaupungin rajojen sisäpuolella. Lapset voivat kulkea kortilla vuoden jokaisena päivänä, lomat, illat viikonloput, sekä koulu- että vapaa-ajanmatkat. Kokeilu on ollut voimassa 1,5 vuotta ja tänä syksynä kokeilusta kysyttiin lasten ja heidän vanhempiensa mielipidettä. Tulos on huikea! 72 prosenttia lapsista sanoo, että maksuttoman joukkoliikenteen ansiosta hän pääsee tapaamaan useammin kavereitaan. Upeaa! Ensi viikolla olevassa valtuuston talousarviokokouksessa päätämme tehdä lasten ja nuorten maksuttomasta joukkoliikenteestä pysyvän palvelun. Olen tässä asiassa niin onnellinen ja ylpeä kotikaupungistani.

maksuton_joukkoliikenne_mikkeli

On ihmisoikeus asia, että jokainen ihminen saa kokea iloa ja naurua, toisen ihmisen läsnäoloa ja välittämistä. Ketään ei saa jättää yksin. Jo pelkästään tervehtiminen, hymyileminen ja jutteleminen liikennevaloissa tai linja-autopysäkillä voi pelastaa päivän.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

1 kommentti . Avainsanat: yksinäisyys

Työnantajamaksuja kiertävät yritykset kuriin!

Lauantai 1.12.2018 - Satu Taavitsainen

Jätin kirjallisen kysymyksen sosiaaliturva- ja eläkemaksujen kiertämisestä.

Osa yrityksistä on johdonmukaisesti ja tarkoituksella alkanut kiertää työnantajavelvoitteitaan. Ne eivät enää palkkaa työntekijöitä työsuhteeseen ja tee henkilön kanssa työsopimusta, vaan ottavat työntekijöitä toimeksiantosuhteeseen, ”freelancereiksi”. Esimerkiksi Etelä-Suomessa tällaisia yrityksiä ovat ruoankuljetuspalvelu Foodora, ruokalähettipalvelu Wolt ja lehtiä jakava Earlybird.

”Freelancer” ei sairastuessaan saa sairauspäivärahaa, hänelle ei makseta lomakorvausta eikä hän saa korvausta omien työvälineidensä käytöstä esimerkiksi puhelimesta ja polkupyörästä tai autosta. Työntekijällä ei ole työnantajan maksamaa työterveyshuoltoa, eikä työstä kerry eläkettä.

”Freelancerit” eivät tosiasiallisesti voi itse päättää, milloin ja missä he tekevät työtään, vaan työtä on tehtävä silloin, kun ruoka tai lehti pitää toimittaa asiakkaalle. Lisäksi yritys voi kuljetusten aikana antaa työn tekemistä koskevia ohjeita, ainakin ruokalähettien kohdalla näin tapahtuu.

Kaikki työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, vaikka työtä markkinoidaan vain lisäansioiden hankkimisena, jopa harrastuksena.

Näiden yritysten toiminnasta aiheutuu mittavia yhteiskunnallisia menetyksiä sosiaaliturva- ja eläkemaksujen jäädessä kertymättä. Kyse on työntekijälle kuuluvan ansion varastamisesta. Lisäksi ne vääristävät yritysten välistä kilpailua.

Työntekijälle kuuluvia perustavaa laatua olevia oikeuksia ovat oikeus työsopimukseen, sairauslomaan, eläkkeeseen ja työterveyshuoltoon. Lisäksi työntekijän kuuluu saada korvaus omien työvälineiden ja ajoneuvon käytöstä ja hänen tulee voida käyttää työpaikan sosiaalitiloja.

Kysyn ministeriltä miksi työsuojeluviranomainen, jonka pitäisi valvoa työsopimuslain noudattamista, ei ole puuttunut edellä mainittuihin epäkohtiin, tai jos työsuojeluviranomainen on selvittänyt asiaa, mutta tullut siihen tulokseen, että työsuhteen tunnusmerkistö ei täyty, millä perusteella tähän on päädytty.

Haluan myös tietää mihin toimenpiteisiin ministeri aikoo ryhtyä sen selvittämiseksi, ovatko nämä freelancerit työsuhteessa vai eivät ja onko ministeri laskenut, kuinka paljon Suomessa jää sosiaaliturva- ja eläkemaksuja maksamatta tällaisten freelancer-työsuhteisiin pakottavien yritysten takia ja mihin voi johtaa sellainen kehitys, kun yritykset kiertävät työsopimuslakia ja jättävät maksamatta sosiaaliturva- ja eläkemaksuja.

1 kommentti .

Hyvä lapsuus syntyy yhdessä!

Sunnuntai 25.11.2018

Tällä viikolla vietettiin kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää. Lapsen oikeuksien foorumi antoi julkilausuman, joka luovutettiin ministereille. Julkilausuma on yli 10 järjestön, säätiön, Hämeenlinnan kaupungin sekä Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön yhteinen ÄÄNI lapsen oikeuksien puolesta.

Lasten elämä on tässä ja nyt, eivätkä he voi odottaa parempia taloudellisia aikoja. Eduskunnan pitää ryhtyä tekemään lasten ja nuorten elämään myönteisesti vaikuttavia päätöksiä.

Aivan äskettäin Eduskunnassa SDP:n eduskuntaryhmän järjestämässä tilaisuudessa kävi Reykjavķkin apulaispormestari Heiša Björg Hilmisdóttir kertomassa nuorten hyvinvoinnin tekijöistä. Hänen mukaan vielä parikymmentä vuotta sitten islantilaiset nuoret olivat Euroopan huonoimmin voivimpia monella mittarilla. Kyselytutkimukset vuosilta 1992, 1995 ja 1997 paljastivat, että he joivat eniten alkoholia Euroopassa; runsas 40 prosenttia 14-16-vuotiaista nuorista oli juonut itsensä humalaan edellisen kuukauden aikana. Lähes neljäsosa tupakoi päivittäin ja 17 prosenttia oli käyttänyt huumeita. Ei ihme, että alakuloinen tunnelma heijastui koko maahan.

Vuonna 1998 Islannissa päätettiin, että nuorten pahoinvoinnista on tultava loppu. Maan päättäjät, koulut ja vanhemmat yhdistivät voimansa ja aloittivat määrätietoisen ja pitkäjänteisen yhteistyön synkän kehityssuunnan kääntämiseksi päinvastaiseksi.

Avainasemaan nostettiin sosiaalinen väliintulo – käytännössä ongelmien ennaltaehkäisy, ei-toivottavaan käyttäytymiskulttuuriin puuttuminen sekä lasten ja nuorten vapaa-ajan vieton valvominen. Muutos vaati kaikilta osapuolilta lujaa sitoutumista, mutta myös kestävää rahoitusta, sillä se ei olisi ikinä onnistunut lyhytaikaisten projektien kautta.

Työkaluksi valittiin malli, joka pohjaa kolmeen peruspilariin:  - tutkimustietoon perustuvat käytännöt  - yhteisöperustainen lähestymistapa ja  - vuoropuhelun luominen ja säilyttäminen tutkimuksen, käytäntöjen ja politiikan välillä.

Tutkimuksista oli saatu tietoa päihteiden käytön riskeistä ja suojaavista tekijöistä. Suojaavia tekijöitä olivat erityisesti nuorten säännöllinen osallistuminen järjestettyyn toimintaan (varsinkin liikuntaan ja urheiluun), ajan viettäminen vanhempien kanssa, koulun huolenpito oppilaista sekä se, ettei nuori vietä paljon vapaa-aikaa iltaisin ulkona. Näiden perusteella valittiin vaikuttavimmat toimenpiteet kansallisesti ja paikallisesti ja näin suunnitelma "Youth in Iceland" oli syntynyt.   

Mitkä käytännön toimet purevat nuorten pahoinvointiin?

Islannissa täysi-ikäisyyden raja päätettiin nostaa 16 ikävuodesta 18 vuoteen (v. 1999) ja alkoholin ostamisen ikäraja 18 ikävuodesta 20 vuoteen. Tupakan ja alkoholin mainostaminen kiellettiin, tupakkatuotteet piilotettiin kaupoissa pois näkyviltä ja alkoholin myynti sallittiin vain erikoisliikkeissä.

Lisäksi jokaiselle koululle laadittiin ongelmien ennaltaehkäisyyn tähtäävä ohjelma. Koulut alkoivat opettaa elämäntaitoja ja puuttua kiusaamiseen. Vuonna 2007 käyttöön otettiin lisäksi harrastuskortti (leisure card). Kortilla nuori saa valita noin 400 euron edestä harrastustoimintaa. Harrastukset alkavat oppituntien jälkeen, mutta vanhempien ei tarvitse lähteä töistä kuljettamaan lapsiaan, vaan kuntien ja urheiluseurojen yhteistyön ansiosta lapset ja nuoret haetaan busseilla suoraan koulusta harrastamaan. Harrastukset päättyvät samoihin aikoihin kuin useimpien vanhemmat työpäivä, jolloin vanhemmat noutavat lapsensa kotiin.  Reykjavik panosti nuorten vapaa-ajanviettomahdollisuuksien kehittämiseen käyttäen siihen toissa vuonna noin sata miljoonaa euroa.   

Vanhempien tärkeä rooli

Kiistatta vanhemmat ja nuoren lähipiirin aikuiset ovat hyvinvoinnin edistämisessä keskeisessä roolissa.  Tutkimuksissa löytyi yhteys muun muassa amfetamiinin käytön ja vanhempien antaman tuen välillä. Niiden nuorten osuus käyttäjinä oli huomattavasti suurempi (23,8 %), jotka eivät saaneet vanhemmilta tukea, verrattuna paljon tukea saaviin (3,5 %).

Vanhemmuutta on Suomessakin paremmin tuettava tukemalla ja auttamalla vanhempia elämän solmukohdissa. Ydinviesti on, ettei nuorista huolehtiminen ja heidän tekemisten valvominen ole holhoamista vaan välittämistä.

Islannissa vanhemmat ottivat välittämisestä ja huolenpidosta kopin ja päättivät viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Samalla he loivat lapsiinsa paremman kontaktin suhtautumalla heihin positiivisesti, olemalla kiinnostuneita heidän tekemisistään ja kannustamalla nuoria osallistumaan järjestettyyn toimintaan. Nuorten vanhemmat myös allekirjoittavat yhdessä sovitut säännöt, jotta hyvin alkanut käytäntö ei unohtuisi silloin, kun erimielisyyksiä ilmenee.

Vanhemmuuden tukemiseksi lapsille asetettiin koko maassa aikarajat, milloin he saivat olla ulkona iltaisin. Alle 13-vuotiaiden kotiintuloaika oli talvella iltakahdeksalta ja kesäisin iltakymmeneltä ja 13-16-vuotiaiden talvella iltakymmeneltä ja kesällä puolen yön aikaan. Näin myös nuorten oli helpompi pitää kotiintuloajoista kiinni, kun niistä oli yhdessä sovittu ja ne olivat kavereillekin samat. Nuorten käyttäytymistä kaupungilla ja kotiintuloaikoja valvoivat vanhempien lähiöpartiot.   

Muutos hämmästyttää

Muutokset nuorison käyttäytymisessä ovat olleet poikkeuksellisia - suorastaan järisyttäviä. Hyvä kehitys nuorten alkoholin käytön vähenemisessä on näkynyt kaikissa Pohjoismaissa viime vuosikymmenenä, mutta eniten nuorten juominen on vähentynyt Islannissa. Tutkimusajanjaksolla 1998-2016 edellisenä kuukautena humalaan juoneiden nuorten määrä laski 42 prosentista 5 prosenttiin. Päivittäin tupakoivien määrä putosi 23 prosentista 3 prosenttiin. Kannabista kokeilleiden määrä putosi aikaisemmasta 17 prosentista 7 prosenttiin.

Yhdeksäsluokkalaisten vähintään neljä kertaa viikossa ohjattuun urheilutoimintaan osallistuvien nuorten määrä nousi 23 prosentista (v. 2000) 42 prosenttiin (v. 2014). Niiden 9.- ja 10.-luokkalaisten nuorten, jotka viettivät usein tai melkein aina aikaa vanhempien kanssa arkiviikolla, määrä nousi 23 prosentista (v. 1997) 50 prosenttiin (v. 2014). Samoin vanhempien, jotka tiesivät, mitä heidän 9.-10.-luokkalaiset nuorensa tekevät iltaisin, osuus kasvoi 52 prosentista (v. 2000) 75 prosenttiin (v. 2014).

Yhteistä kaikille edellä kuvatuille muutostoimille on, että ne ovat ennaltaehkäiseviä. Aivan olennaista on, että ihmisten muuttamisen sijasta Islannissa ryhdyttiin muuttamaan olosuhteita ja koko ympäristöä. Kaikki kehitys tapahtui myönteisen kautta: kun aikaisemmissa valistuskampanjoissa korostettiin päihteiden haittoja, uudessa lähestymistavassa ei mainittu päihteitä laisinkaan. Tilalle tarjottiin nuorille mielekkäitä vaihtoehtoja.

Hyvin tärkeää on jatkuva tiedon keruu ja arviointi koko ikäluokalta, yhteisön yhteiset ponnistukset ja yhteiset viestit. Näin saatiin aikaan pysyvä muutos asenteissa ja käytännöissä, kun samat ohjeet pätivät kaikille kaikkialla. Vanhempia kannustettiin ja nuoria innostettiin osallistumaan ohjattuun vapaa-ajan toimintaan.

Lisäksi Islannissa käytiin avointa kaikkien toimijoiden välistä vuoropuhelua: politiikkojen, vanhempien, koulun, terveys- ja sosiaaliviranomaisten, etsivän nuorisotyön, urheilu- ja nuorisojärjestöjen ja poliisin kesken.

Ennaltaehkäisyyn panostaminen on säästänyt rahaa ja sen ansiosta hajonneita perheitä, sosiaalituen tarvetta, työttömyyttä, kuntoutuksen tarvetta, rikollisuutta ja vankeusrangaistuksia on nyt vähemmän.

Nykyään muihin Euroopan 15-16-vuotiaisiin nuoriin verrattuna islantilaisnuoret elävät terveellisintä elämää ja kuuluvat hyvinvoivimpien joukkoon. Puhutaan jopa Islannin ihmeestä. Tärkein sanoma on, että kouriintuntuva muutos on mahdollinen myös Suomessa, sillä sekä nuoriin kohdistuvat riskit että suojaavat tekijät ovat universaaleja.

On hyvä muistaa, että positiivisen muutoksen aikaansaamiseen tarvitaan käytännön työtä perheiden ja vanhempien kanssa, rakenteellisten ongelmien ennaltaehkäisyä, vapaa-ajan toimintamahdollisuuksien ja järjestetyn urheilutoiminnan lisäämistä, valvontaa sekä rahaa valtiolta ja kunnilta.

Hyvä lapsuus ja suotuisa nuoruus on oltava mahdollista kaikille lapsille!

Kommentoi kirjoitusta.

Luottotietorekisteri julkiseksi tehtäväksi

Keskiviikko 21.11.2018

Kansalaisten oikeusturvan toteutumisen ja luottotietojen menettämiseen liittyvien epäkohtien korjaamisen takia luottotietotoiminta tulee säätää julkiseksi tehtäväksi. Tästä kirjoitin lakialoitteen. Se parantaisi luottotietojen asianmukaista ja yhdenvertaista käsittelyä sekä parantaisi virheiden korjaamista. Lakialoitteeni toisi maksuhäiriörekisterin valvonnan eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin valvonnan piiriin.

Suomessa vallitsee iso ongelma maksuhäiriömerkintöjen oikeellisuudesta, niiden hallinnoinnista, niiden tarkastamisesta ja rekisteristä poistamisesta.

Noin 375 000 suomalaista on saanut maksuhäiriömerkinnän – määrä vastaa lähes kymmentä prosenttia aikuisista kuluttajista. Nämä kansalaiset muodostavat huomattavan suuren luottotiedottomien ihmisten luokan.

Maksuhäiriömerkinnän myötä elämä hankaloituu monella eri tavalla, koska maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa tai estää kokonaan asunnon, kotivakuutuksen, sähkösopimuksen, puhelinliittymän ja muiden välttämättömyyshyödykkeiden sekä joskus myös työpaikan saamisen. Velan maksaminen ei poista rekisterimerkintää, vaan maksuhäiriömerkinnät säilyvät luottotietorekistereissä 2-4 vuotta.

Erityisen ongelmallista on, että tällä hetkellä maksuhäiriörekisteri ei ole julkisen toimijan käsissä, vaan sitä ylläpitää yksityinen yritys, Suomen Asiakastieto Oy, joka on pankkien omistama.

Kansalaisilta on tullut palautetta aiheettomista maksuhäiriömerkinnöistä. Niitä on tapahtunut esimerkiksi ulosottomiehen virheen vuoksi. Virheellisiä merkintöjä ei ole kuitenkaan kaikissa tapauksissa korjattu. Tällöin ihminen asetetaan 2-4 vuodeksi luottotiedottomaan tilaan täysin syyttä.

Eduskunnan oikeusasiamies nosti vuoden 2017 kertomuksessaan esiin oikeusministeriön tietojärjestelmävirheestä aiheutuneet aiheettomat maksuhäiriömerkinnät.

Esimerkiksi eräässä tapauksessa henkilö oli jättänyt ostamansa tuotteen maksamatta, koska se ei hänen mielestään ollut luvatun mukainen. Velkomusoikeudenkäynnissä henkilö oli riitauttanut saatavan, mutta käräjäoikeus oli tuominnut hänet maksuvelvolliseksi. Tämän jälkeen henkilö oli maksanut laskun, mutta tuomio oli johtanut maksuhäiriömerkintään.

Eduskunnan oikeusasiamies otti asian tutkittavaksi ja totesi, että tapauksessa ei täyty maksuhäiriömerkinnän tekemisen perusteena oleva luottotietolain edellytys siitä, että merkinnän on osoitettava maksukyvyttömyyttä tai maksuhaluttomuutta.

Onhan ihmisen saatava riita-asiassa tuomioistuimen arvio maksuvelvollisuudesta ilman, että mahdollinen langettava tuomio johtaa maksuhäiriömerkintään.

Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan huomattava määrä velallisista oli saanut virheellisin perustein maksuhäiriömerkinnän!

Oikeusasiamies totesi, että oikeusministeriön tietojärjestelmästä ei tulisi luovuttaa tällaisia luottotietolain ja henkilötietolain vastaisia tietoja luottotietoyhtiöille ja että velallisten oikeusturvan toteutumiseksi on tärkeää, että tietojärjestelmän puutteellisesta toiminnasta johtuneet virheelliset merkinnät poistetaan luottotietorekistereistä ja vastaisuudessa estetään tällaisten tietojen luovutus luottotietoyhtiöille.

On tullut kuitenkin ilmi, ettei virheellisiä maksuhäiriömerkintöjä ole poistettu, vaikka oikeusministeriö ehdotti, että luottotietorekisterin pitäjä poistaisi virheelliset merkinnät rekisteristään. Koska maksuhäiriörekisteri on yksityisen yrityksen käsissä, ei rekisterin oikeellisuuden valvonta kuulu nykyisin Eduskunnan oikeusasiamiehen toimivaltaan.

Näyttää sille, että merkintöjen tekemisessä vallitsee viidakon lait ja koska maksuhäiriörekisterin ylläpitäminen ei ole julkinen tehtävä, niin virheellisiä merkintöjä ei saada korjattua. Ihmisten oikeusturva on heikentynyt. Tämä pitää muuttaa.

Kommentoi kirjoitusta.

Perusopetuslain rikkomiselle loppu kunnissa!

Keskiviikko 7.11.2018 - Satu Taavitsainen

Hyvä! Opetusministerin vastaus on aivan selkeä – kuntien on muutettava nykykäytäntöään.

Sain opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselta (kok.) vastauksen kirjalliseen kysymykseeni kunnissa vallitsevista opettajien sijaiskäytännöistä.

Opetusministerin vastaus on aivan selkeä linjaus sille, että kunnat eivät voi enää olla palkkaamatta sijasta opettajan poissaolon ajaksi. Sijaisen hankintaan on ryhdyttävä välittömästi sijaistarpeen tultua työnantajan tietoon. Toisen opettajan luokasta huolehtiminen oman työn ohella ei voi ministerin mukaan olla vakiintunut menettelytapa.

Ministeri viittaa vastauksessaan myös Työtuomioistuimen ratkaisuun vuodelta 2017, että jos äkillisesti ja yllättävästi poissaolevalle opettajalle ei saada heti hankittua sijaista, voidaan opettajalta tarvittaessa edellyttää toisen opettajan luokasta huolehtimista oman työn ohella siihen saakka, kunnes sijaisjärjestelyt saadaan hoidettua (TT 2017:22). Opetusministeri alleviivaa, että tämä menettely tarkoittaa ainoastaan yllättäviä ja äkillisiä tilanteita. Näin juuri!

Yhdyn ministerin näkemykseen myös siitä, että oppilailla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta jokaisena koulupäivänä. Opetuksen järjestäjä on vastuussa tästä. Kaikissa tilanteissa opetuksen on oltava lainmukaista.

Suomalaisen peruskoulujärjestelmän ehdoton vahvuus on ammattitaitoiset opettajat. Heitä on oltava riittävästi. Kuntien säästövimma siinä kohtaa, että lyhytaikaisiin, noin viikon kestäviin tai sitä lyhyempiin sijaisuuksiin ei palkata opettajille sijaista on saatava nyt loppumaan.

Käytäntö on heikentänyt perusopetuksen laatua ja vaarantanut oppilaiden koulupäivän turvallisuuden. Ilman opettajaa tai vain tilapäisesti opettajan opetuksessa olevien oppilaiden oppiminen, kouluhyvinvointi ja jaksaminen on heikentynyt.

OTO-sijaiskäytännöllä on myös negatiiviset vaikutuksensa opettajien työhyvinvointiin, koska opettajien väsyminen lisääntyy heidän joutuessaan opettamaan kahta luokkaa samaan aikaan ja vaihtamaan jatkuvasti luokasta toiseen.

Opettajien jouduttua tilanteeseen, jossa heidät ylhäältä päin määrätään huolehtimaan yhtä aikaa kahden luokan opettamisesta, on aikaansaanut sen, että lapset eivät ole saaneet riittävästi apua tehtävissään. Samalla työrauhaongelmat ja kiusaamistilanteiden riski ovat kasvaneet. Kun sijaista ei ole palkattu, niin varsinkin erityistä tukea tarvitsevat peruskoululaiset ovat jääneet vaille tarvitsemaansa tukea ja ohjausta.

Oppilaan huomioiminen yksilönä ja uusien opetussuunnitelmien edellyttämä vuorovaikutteinen ja toiminnallinen opetus ei toteudu oman työn ohella eli OTO-sijaisopettamistilanteessa, jolloin yksi opettaja huolehtii kahdesta luokasta yhtä aikaa.

Tämän ministerin vastauksen myötä jokainen rehtori on velvollinen ja oikeutettu palkkamaan sijainen, jos opettaja on esimerkiksi sairaana tai koulutuksessa. Rehtoreita ei voi enää käskyttää kaupungintalojen kulmahuoneista säästämään budjetissa ja olemaan palkkaamatta sijaista.

Rehtoreiden pitää huolehtia siitä, mitä ministerikin korostaa vastauksessaan, että perusopetuslain 29 §:n mukaan oppilailla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Siihen kuuluu fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus. Työturvallisuuslain 2 §:n mukaan opetushenkilöstöllä on puolestaan oikeus turvalliseen työympäristöön. Opetuksen järjestämisen lähtökohtana on oppilaiden ja henkilökunnan turvallisuuden varmistaminen kaikissa tilanteissa.

Perusopetuslain rikkominen saa nyt luvan loppua kunnissa!

Kommentoi kirjoitusta.

Lääkäriin seitsemässä päivässä

Perjantai 26.10.2018 klo 10:07 - Satu Taavitsainen

Tein lakialoitteen, jolla taataan ihmisten pääsy lääkärille.

Tällä hetkellä ihmiset eivät saa terveyskeskukseen lääkäriaikaa riittävän nopeasti, vaan usein vastaanottoaika myöhästyy liian pitkälle ihmisen tarpeeseen nähden. Jos nyt soittaa ja varaa aikaa terveyskeskukseen, saattaa hyvässä lykyssä saada lääkäriajan joulukuulle. Viimeisimpien tilastojen mukaan jonossa on henkilöitä, jotka ovat odottaneet ajan saamista jopa yli 90 päivää.

Nykyisessä terveydenhuoltolaissa ei ole säädetty perusterveydenhuoltoon aikarajaa, niin eipä ole ihme, ettei lääkäriaikoja saa. Siksi tein lakialoitteen, jossa esitän terveydenhuoltolain pykälään 51 lisättäväksi, että mikäli hoidon tarpeen arvioinnissa todetaan tarve perusterveydenhuollon lääkärin tutkimukselle, on potilaan päästävä lääkärin vastaanotolle viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä.

Tahdon ennaltaehkäistä sen, että kun ihmisten vaivat pitkittyvät, niin ne aina myös mutkistuvat. Esimerkiksi diabetespotilaiden ei pidä joutua odottamaan lääkäriaikaa jalkaongelmissaan. Jos diabetekseen liittyviä jalkojen haavaumia ei hoideta heti, vaan viivyttelyllä aiheutetaan jalkojen tummuminen ja kuolio, on vaarana joutua jalka-amputaatioon. Ennaltaehkäisy ja varhainen apu auttaa aina paremmin kuin vitkuttelu.

Paljon puhuttu Sipilän sote-uudistus ei tuo lääkäriin pääsyyn parannusta, koska terveydenhuoltolaki sisältölakina määrittelee edelleen perusterveydenhuoltoon pääsyn. Sote-lakien yhteydessä ei ole hallituksen esityksiä sisältölakeihin, koska hallitus on tekemässä vain ”lain kuoria”. Ihmettelen sitä, miten hallitus ei ole ymmärtänyt ydintä.

Nykytilanne voidaan korjata terveydenhuoltolakia muuttamalla ja velvoittamalla kunnat järjestämään asia kuntoon. Lääkäreiden virkoja on lisättävä ainakin tuhannella, ja sen maksamiseksi valtion pitää antaa enemmän valtionosuuksia kunnille. Halvemmaksi tämä minun esitys kuitenkin tulee kuin Sipilän miljardeja maksava sote-uudistus, johon on jo nyt palanut satoja miljoonia, mutta niillä on saatu aikaan vain järkyttävät pinot papereita, eikä ole autettu ihmisiä hädässä.

Kommentoi kirjoitusta.

Suomalaisten kansallisaarre uhrataan Sipilän leikkausvimman alla

Sunnuntai 21.10.2018 - Satu Taavitsainen

Taas on noussut esiin uusi asia, mitä Juha Sipilän (kesk.) porvarihallituksen koulutusleikkaukset ovat saaneet aikaan.

Hevosurheilulehti julkaisi perjantaina uutisen, että Ypäjän hevosopisto luopuu suomenhevosistaan.

Juurisyy asiaan selvisi viikonlopun aikana: Syynä on Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset. Kansallisaarteemme, suomenhevonen joutuu Sipilän porvarihallituksen leikkauspolitiikan uhriksi.

Ypäjän hevosopiston ammatillisen koulutuksen rahoja on leikattu Sipilän hallituksen toimesta vuositasolla yli 2 miljoonaa euroa. Vuonna 2015 opetuksen vuosittainen rahoitus oli 6,4 miljoonaa euroa ja vuonna 2018 rahoitus on enää 4,3 miljoonaa euroa.

Leikkausten seurauksena hevosopisto on joutunut taloudellisesti niin kestämättömään tilaan, että se joutuu luopumaan suomenhevosistaan. Hevosopiston opetustoimi on ollut perinteisesti hyvin voimakkaasti suomenhevosiin pohjautuva ja suomenhevosten kasvatuksessa ja jalostuksessa Ypäjän hevosopistolla on ollut merkittävä rooli. Tätä työtä valtio on tukenut Sipilän hallituksen valtaan astumiseen saakka. Sipilän politiikan myötä Hevosopiston rahoitusta on leikattu ja opisto ei saa enää valtion rahoituksella ylläpidettyä perustoimintaansa, vaan joutuu luopumaan suomenhevosistaan.

Eli Sipilän hallitus on mennyt muuttamaan sen pitkään jatkuneen valtion linjan, että valtio tukee suomenhevosen kasvatukseen ja jalostukseen liittyviä asioita. Tämä ei ole oikein. En usko kansalaisten tällaista haluavan. Suomen kansa on ikuisessa kunniavelassa suomenhevoselle, joka on sotiemme sijaiskärsijä, karjalaisen kansan pelastaja ja savipeltojemme puurtaja.

Omaa suomenhevostani harjatessani olen usein ajatellut sitä, että kuinka kiitollisia saamme olla urhealle suomenhevoselle, joka pelasti yli puoli miljoonaa ihmistä tuoden karjalaiset turvaan. Siitä on syntynyt valtava kiitollisuus suomenhevosta kohtaan.

Ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että suomalaisilla on oma kotimainen, kullanarvoinen hevosrotu - niin uskollinen, kaunis, sitkeä, monikäyttöinen, rauhallinen ja rohkea. Se on kulkenut suomalaisten rinnalla niin sodassa kuin rauhassa jo yli sata vuotta. Suomenhevonen on alkuperäisrotu, ja ainoa hevosrotu, jonka säilymisestä suomalaisilla itsellään on vastuu. Sitä ei voi tuoda, ainoa keino säilyttää laji on kasvattaa sitä täällä.

Suomenhevosia ei jätetty sodassa kuolemaan, jos ne haavoittuivat rintamalla, vaan ne hoidettiin kenttäsairaaloissa toisin kuin muualla Euroopassa, jossa haavoittuneiden hevosten kohtalona oli ampuminen. Suomen kenttäarmeijan sairaaloissa hoidettiin 106 000 hevospotilasta. Suomen valtio oli luvannut kansalaisilleen, että hevoset palautetaan koteihinsa sodan päätyttyä. Edes sodan aikana ei tässä asiassa haluttu säästää rahaa.

Suomenhevonen on osa historiaamme. Nykyisten ja tulevien sukupolvien tehtävänä on huolehtia kunniavelkamme suomenhevoselle. Pitää niistä huolta ja kohdella niitä hyvin sekä varmistaa rodun säilyminen ja geeniperimä.

En ymmärrä kylmäkiskoista leikkausvimmaista Sipilän hallitusta, joka ei osoita arvostusta ja kunnioitusta millekään kansalaisille tärkeälle asialle. Hallitus leikkaa myös sotaveteraanien rintamalisää ensi vuoden talousarviossaan. Mikään ei näköjään ole pyhää heille. Sipilän hallitus on kylmä, kalsea, jäätävä, hyinen, tunteeton, kylmäverinen, epäinhimillinen, rakkaudeton, ynseä, piittaamaton, välinpitämätön, turta, sydämetön ja häikäilemätön.

Miksi isänmaamme laitetaan näkemään tällaista?

Jälkikirjoitus: Suomenhevosesta voisi tulla vientibrändi islanninhevosen tapaan. Uutinen on vuodelta 2010. Tuolloin Ypäjän hevostutkimus ja Hevosopisto olivat sitä mieltä, että suomenhevosta kannattaa ryhtyä kasvattamaan vientiin esim. Saksaan ja Japaniin. Tuolloin vielä uskottiin, että suomenhevosesta voi tulla islanninhevosen kaltainen brändi. "Vahvajalkaisen ja hyväluontoisen hevosen askelta vetävät eteenpäin sen esi-isien hienot kilometriajat. Ypäjän Hevosopiston aikuiskoulutusjohtaja Päivi Laine muistuttaa, että suomalaiset hevosihmiset ovat jo maailmalla kuuluja, miksei siis olisi myös hevonen." Kahdeksassa vuodessa on asia näköjään muuttunut.

Suomalaiset hevosihmiset eivät linjamuutosta purematta niele:

Huoli suomenhevosen tulevaisuudesta ja Hevosopiston tilanteesta

Hippos paheksuu hevosopiston aikeita luopua suomenhevosista

Kommentoi kirjoitusta.

Vähemmän repimistä, enemmän sopimista!

Torstai 18.10.2018 - Satu Taavitsainen

Jätin Sadun päivänä 18.10.2018 lakialoitteen, jolla lisättäisiin työelämän kiistojen sopimista.

Ehdotan lakialoitteessani työneuvoston roolin päivittämistä, koska työelämässä on tapahtunut niin paljon muutoksia. Työneuvoston toimivallan laajentaminen keventäisi tuomioistuimiin menevien juttujen paljoutta ja parantaisi kansalaisten oikeusturvaa. Epäselvyyksien vieminen työneuvostoon on helpompaa ja halvempaa kuin oikeudenkäynti tuomioistuimessa ja ratkaisukin tulee nopeammin.

Työneuvosto on valtioneuvoston nimittämä työ- ja elinkeinoministeriön alainen riippumaton erityisviranomainen, joka antaa pyynnöstä lausuntoja muun muassa työaikalain, vuosilomalain, työturvallisuuslain ja nuorista työntekijöistä annetun lain soveltamisesta ja tulkinnasta.

On ollut monia tilanteita, joihin työneuvosto on antanut oikeusohjeen ja asia on pystytty ratkaisemaan työpaikalla ilman raskasta ja vuosia kestävää oikeudenkäyntiä. Työneuvoston käyttäminen on osapuolille tuomioistuinta edullisempi vaihtoehto.

Nykyisen lain puute on, että yksittäisellä työntekijällä, työnantajalla, työntekijä- ja työnantajaliitolla ja yrittäjien yhdistyksellä ei ole oikeutta pyytää lausuntoa työneuvostolta. Nykyaikaa ei ole se, että liittojen on pyydettävä keskusjärjestöään tai aluehallintovirastoa vaatimaan lausuntoa työneuvostolta. Yksittäisen työntekijän, työnantajan, liittojen ja yrittäjien yhdistysten voi näin ollen olla hankalaa saada asiansa selvitetyksi. Nykyinen käytäntö on monimutkainen ja hidastaa asian etenemistä.

Tein lakialoitteen työneuvoston muuttamisesta siten, että myös yksittäinen työnantaja, työntekijä, työntekijöiden ja työnantajien sekä yrittäjien järjestöt voivat pyytää työneuvoston lausuntoa. Työneuvoston tehtäviä esitän lisäksi laajennettaviksi siten, että työneuvosto valvoisi ja kehittäisi toimialaansa kuuluvaa työlainsäädäntöä. Työneuvostolla olisi myös oikeus kuulla todistajia, vahvistaa sovintoja ja esittää vahingonkorvausta tai muuta hyvitystä.

Kommentoi kirjoitusta.

Nuori tämän päivän yhteiskunnassa

Keskiviikko 17.10.2018 - Kirjoittaja Noora Rauhala, 15 v. TET-harjoittelijana eduskunnassa

Tämän päivän yhteiskunnassa nuorella on aina kiire. Ollaan koulussa, harrastetaan, tehdään läksyt, luetaan kokeisiin, mutta koitetaan silti olla sosiaalisia kaiken tämän lisäksi. Kiire luo kiristyneen ilmapiirin, stressiä ja muita negatiivisia tunteita, jotka vaikuttavat nuoreen tämän jokapäiväisessä elämässä. On kiire elää hetkessä, on kiire miettiä tulevaisuutta.

Mitä tehdään peruskoulun jälkeen? Valinnan tekee 15-vuotias nuori, usein yhteishaussa keskellä suurta koevyörymää, mikä siihen aikaan lukukaudesta vieritetään niskoille. Projektien deadlinet lähestyvät ja läksyissä menee enemmän ja enemmän aikaa. Amis vai lukio? Mille linjalle? Mihin keskiarvo riittää? Tutkimusten mukaan nuori on tarpeeksi kypsä päättämään urastaan 21 vuoden iässä. Iso paine tulevaisuudesta ja siihen liittyvistä valinnoista 15-vuotiaan hartioilla vaikuttaa pakostikin muihin elämän osa-alueisiin.

Tämän päivän yhteiskunnassa nuori ei ole koskaan tarpeeksi. Edellä mainittu stressi koulussa suorittamisesta on monelle nuorelle jokapäiväistä. Korkeasti koulutetuille vanhemmille ei saata kelvata ammatillinen koulutus, vaan nuori on joko lukio-oppilas tai pettymys. Nuori tekee suuria päätöksiä omasta tulevaisuudestaan jo 15 vuoden iässä, mutta tulee silti kohdelluksi kuin tarhaikäinen lapsi, koska ikä ei riitä kunnioitukseen vanhemmilta.

Nuori kokee myös painetta omasta identiteetistään ja tavoista ilmaista itseään. Nyky-yhteiskunta tekee hyvin selväksi, mikä on in ja mikä out, millainen ihmisen pitää olla, että tulisi hyväksytyksi. Onko ok olla erilainen? Onko ok olla tyttö? Onko ok olla maahanmuuttaja? Onko ok kuulua vähemmistöön? ”Nykynuoriso” on samaan aikaan sekä maailman avointa, että ahdasmielisimpää porukkaa. Kun kuulee tarpeeksi, että jokin ei ole ok, sen pikkuhiljaa sisäistää ja näin hieman erilaisemmat henkilöt joutuvat kouluissa ja harrastuksissa porukan ulkopuolelle. Kuka tahansa säikähtäisi tätä.

Meidän yhteiskunnassamme nuori pelkää. Terrorismi ja kauheat teot maailmalla lisääntyvät. Planeetta jätetään meille huonoon kuntoon, kun vanhemmat sukupolvet kuolevat pois. Työpaikkaa on hankala saada. Nuorten luottamus oikeusjärjestelmään on alhainen. Me tarvitsemme tapoja, joilla saamme nuoret tuntemaan olonsa motivoituneiksi ja optimistisiksi, jotta nuoret eivät syrjäytyisi tai masentuisi.

Nykyajan Suomessa nuorella on myös etuoikeuksia. Nuori saa hyvän koulutuksen, nauttii puhtaasta ilmasta ja kotimaan mielenkiinnosta nuoren terveyttä ja menestyvyyttä kohtaan. Suomalainen nuori tietää, että joissakin maissa nuorten tilanne ei ole yhtä hyvä. Tytöt saattavat olla naimisissa jo ennen teini-ikään tulemista. Nuorilla ei saata olla mahdollisuuksia koulutukseen, tai koulutuksen taso voi olla huonoa ja puutteellista. Pystyykö Suomalainen nuori tekemään tilanteelle mitään?

Nuoret ovat aina olleet ja tulevat aina varmasti olemaan kiinnostuneita omista oikeuksistaan, ainakin jollakin tasolla. Yhteiskunnassamme on otettu monta askelta eteenpäin nuoriin liittyvissä asioissa, mutta monissa maissa edistyksen tuhoaa huono hallinto tai jonkinlainen painostus siihen, että oma mielipide ajankohtaisesta tilanteesta, oli se sitten politiikkaan liittyvä tai nuoren omaa elämää koskeva jollain muulla tavalla, pitää piilottaa.

Meidän kaikkien tehtävä yhteiskuntaa luodessa ja kehittäessä on tuoda nuorille hyvä, turvallinen kasvuympäristö ja mahdollisuudet olla oma itsensä ja ottaa kantaa itseään koskeviin asioihin monella tasolla. Painostusta tulevaisuuden tien valitsemisesta pitäisi jollain tavalla lykätä, että nuori ihminen saa ensin kasvaa ja kehittyä kunnolla. Täytyy muistaa, että nykynuoret ovat tulevaisuuden vaikuttajia. Eikö siis tulevaisuuden vaikuttajille pitäisi antaa mahdollisimman hyvät ainekset elämään?

Noora Rauhala (15v.)
Mikkeli
TET-harjoittelijana kaksi viikkoa eduskunnassa kansanedustaja Satu Taavitsaisella

2 kommenttia . Avainsanat: nuori, nuoret

Toisen asteen opiskelun kustannuksia alennettava

Tiistai 16.10.2018 - Satu Taavitsainen

Lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelijoilla on velvollisuus itse hankkia opinnoissa tarvitsemansa oppikirjat, opiskelun välineet ja vastata tutkintomaksuista. Opiskelun aikana merkittäviä kustannuksia aiheuttavat myös asuminen, koulumatkat ja harrastukset. Monelle eteläsavolaiselle lukiolaiselle ja ammattiin opiskelevalle kustannukset ovat liian suuria.

Ammatillisessa koulutuksessa materiaalikustannukset vaihtelevat koulutusalan tai tutkinnon mukaan 100 euron ja 780 euron välillä. Jos opinnot edellyttävät tietokoneen hankintaa, niin kustannukset nousevat yli tuhanteen euroon.

Lukio-opintoihin liittyvät kustannukset ovat koko opiskeluajalta keskimäärin 2500 euroa. Digitaalisuuden lisääminen ei ole juurikaan vähentänyt kustannuksia. Osa käytettävistä tietokoneohjelmista on maksullisia ja näiden ohjelmien käyttäminen edellyttää, että opiskelijat ostavat ohjelmien lisenssit.

On hälyttävää, että ilman tutkintoa ja koulutuspaikkaa olevista nuorista lähes puolet on joutunut karsimaan tai luopumaan opinnoistaan rahan puutteen takia. Opetushallituksen mukaan 35 prosentilla lukiolaisista tai heidän perheistään on taloudellisia vaikeuksia.

Rahan puutteella on suora yhteys opintojen keskeytymiseen. Tämä ei ole oikein. Jokaisella nuorella pitää olla tasavertaiset mahdollisuudet toisen asteen koulutukseen. Perheen taloudellinen tilanne ei saa määritellä nuoren koulutusvalintaa peruskoulun jälkeen. Siksi tarvitsemme pikaisesti konkreettisia tekoja nostaaksemme nuorten koulutus- ja osaamistasoa ja torjuaksemme opintojen keskeytymistä.

Kannatan maksuttomia oppimateriaaleja ja työvälineitä toiselle asteelle. Parhaiten ne toteutuisivat lain tasolla säädettynä koko maahan. Valtion toimista riippumatta eteläsavolaisten kuntien tulee alentaa toisen asteen opiskelijoidelle kohdistuvia kustannuksia. Ikääntyvälle Etelä-Savon maakunnalle on elinehto saada nuoret valmistumaan täällä ammatteihin, pääsevän töihin ja perustamaan perhettä.

Jokaisessa Etelä-Savon kunnassa on etsittävä ratkaisuja oppikirjojen, opiskeluvälineiden, tutkintomaksujen, opiskelijoiden matkakustannusten, asumisen ja harrastusmaksujen alentamiseksi, jotta maakuntamme lukiolaisten ja ammatillista perustutkintoa suorittavien opiskelu ei jää kiinni taloudellisista syistä.

Valitettavasti maan hallitus ei ole ymmärtänyt opiskelijoiden ongelmia. Sen sijaan, että hallitus olisi pienentänyt opiskelijoille koituvia kustannuksia, on se leikannut opintotuesta ja koulutuksesta satoja miljoonia.

Hätähuutoja opettajilta, vanhemmilta ja nuorilta tulee päivittäin. Opiskelijat ihmettelevät kotona, kun heillä ei ole riittävästi opetusta. Lähiopetuksen määrää on vähennetty. Suomen ammattikouluista on 1600:lta opettajalta työt loppuneet koulutusleikkausten vuoksi. Opiskelijoiden lukujärjestyksessä on tyhjiä päiviä, tyhjiä tunteja, ”etäopiskelua”. Nuorilla olisi motivaatiota opiskella, mutta opetusta ja ohjausta ei ole riittävästi saatavilla. Juuri lähiopetusta opiskelijat kaipaavat lisää.

Kouluvuosi on vasta alkanut ja vaikuttaa siltä, että Suomessa on käsillä vakava tilanne. Tarvitaan hallituksen ja opposition rajat ylittävä yhteinen kriisikokous, jotta toisen asteen koulutus saadaan kuntoon.

Kommentoi kirjoitusta.

Työntekijä sisään, ei ulos

Keskiviikko 3.10.2018 - Satu Taavitsainen

Hallituksen on vedettävä valmisteilla oleva irtisanomislaki pois. Laki on epäoikeudenmukainen ja eriarvoistaa ihmisiä riippuen siitä, minkä kokoisella työpaikalla he työskentelevät. Työntekijälle koituisi työpaikan menettämisen lisäksi vielä rangaistuksena kahden kuukauden aika ilman työttömyysturvaa. Tuen ammattiliittojen toimia lain vastustamiseksi ja ihmettelen, miksi hallitus ajaa isänmaamme umpikujaan. Mieluummin hallituksen pitäisi työskennellä sopien kuin sanellen.

Muutoinkin hallituksen työllistämispolitiikka on ollut työttömiä ja työntekijöitä syyllistävää, kurittavaa. Esimerkkinä mainittakoon ihmisten arkea kurjistanut työttömien aktiivimalli, työttömyysturvan leikkaukset ja julkisen sektorin lomarahaleikkaukset nyt valmistelussa olevan irtisanomislain lisäksi.

SDP on esittänyt hyviä ehdotuksia työllistämisen edistämiseen, mutta hallitus vain uppiniskaisesti ajaa toimiaan, jotka tietävät työrauhatonta, riitaisaa, kallista talvea työpaikoille. 

Irtisanomislaki on huono, eikä se täytä tavoitteita työllisyyden parantamiseksi. Yksinyrittäjiä on paljon ja heidän tilanteen helpottamiseksi pitää tehdä toimia, jotta ensimmäisen työntekijän palkkaaminen helpottuisi. SDP on esittänyt 20 000 euron verovähennystä yksinyrittäjien arjen helpottamiseksi sekä arvonlisäveron alarajan nostamista. Työntekijä pitää saada sisään eikä ulos.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Irtisanomislaki, työllisyys

Vanhemmat kirjoitukset »