Satu Taavitsaisen blogi

Yksinäisille juhlapyhät, illat ja viikonloput ovat pahimpia

Keskiviikko 5.12.2018 - Satu Taavitsainen

Eilen illalla tuli TV1:ltä ajankohtainen ja tärkeä ohjelma: Yksinäisyyden Suomi (voit katsoa ohjelman Yle Areenasta klikkaamalla oheista linkkiä).

Ohjelmaan haastatellut henkilöt antoivat kasvot suomalaisten yksinäisyydelle. Näin Itsenäisyyspäivän ja joulun alla aihe on erityisen tärkeä nostaa keskusteluun, koska yksinäisille juhlapyhät, illat ja viikonloput ovat pahimpia. Yksinäisyys on Suomessa keskeinen hyvinvointivaje ja se aiheuttaa psyykkistä ja fyysistä kipua: unettomuutta, surumielisyyttä, tarmottomuutta, toivottomuutta, arvottomuuden kokemusta, alakuloisuutta ja elämän ilon katoamista. Suomesta on tullut yksinäisten yhteiskunta.

Vaikka valtio ja kunnat eivät pysty tarjoamaan ihmisille suoraan ihmissuhteita, niin silti jokaisen päättäjän on tunnettava yhteisvastuuta yksinäistymisestä, tiedostettava sen seuraukset (sairastuminen, hyvinvoinnin laskeminen) ja tehtävä toimenpiteitä, jotka parantavat tilannetta ja tukevat ihmisten sosiaalisten suhteiden vahvistumista. Yhteiskunnallisesti ihmisten yksinäisyys ei ole hyvä asia. Englannissa asiaan on herätty sillä vakavuudella, että siellä on hallituksessa yksinäisyysministeri. Tätä toivon myös Suomen uuteen hallitukseen ensi vuonna.

Kansalaisjärjestöjen toimintaa tukemalla saadaan pienellä vipuvarrella paljon toimintaa aikaiseksi. Ennen kansanedustajuutta työskentelin toiminnanjohtajana Etelä-Savon sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tuki -yhdistyksessä Mikkelissä. Tuolloin perustin yksinäisille vertaistukiryhmän. Kysyessämme ryhmän toimintaan osallistuvilta, mitä odotuksia heillä on, nousi ruokaileminen yhdessä yhdeksi keskeiseksi toiveeksi. On raskasta aina syödä yksin ja sen vuoksi syöminen yhdessä tulikin ryhmän voimavaraksi.

Juttelin taannoin tuntemattoman vanhan miehen kanssa Prisman pihalla. Hän kertoi, että olin sinä vuonna toinen ihminen, joka jutteli hänen kanssaan. Se toinen oli ollut kaupan kassa. Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut ketään läheistä ihmistä. Hänkin nosti ruokailemisen esille; "En haluaisi aina syödä kotona yksinäni", hän sanoi ja jatkoi, että ”jokaisella pitäisi olla joku läheinen”.

Kotona perheen parissa asuminen ja eläminen oli ennen itsestäänselvyys, nyt se on etuoikeus. Itsenäisyys tuo usein mukanaan yksinäisyyden. Vanhusten toive on ruokailla yhdessä. Näitä mahdollisuuksia tulee luoda eikä vain viedä ihmisille palveluja kotiin. Ruoka ei maistu, jos aina joutuu syömään yksin. Hyviä esimerkkejä löytyy eri puolelta Suomea kunnista, joissa kunnan henkilöstön lounaspaikat, koulut, päiväkodit on avattu myös kotona asuville vanhuksille, jolloin vanhukset saavat tulla sinne lounaalle ja olla ihmisten parissa.

Yhteisöllisestä asumisesta on hyviä kokemuksia kuntien vuokrataloyhtiöissä, joissa on tehty avattava väliseinä kahden asunnon välille, jolloin naapureina asuvat yksinäiset henkilöt pystyivät avamaan väliseinän ja syömään yhdessä ja katsomaan televisiota yhdessä silloin kuin haluavat.

Jossain kunnissa on toteutettu myös yhteisöllistä kaavoitusta niin, että kunta jätti omakotitaloalueen keskelle yhden tyhjän tontin, jolloin muodostui neliön keskelle aukko, jossa on talojen yhteinen grilli, leikkikenttä ja lentopalloverkko. Aikuiset ja lapset oppivat tuntemaan toisensa. Naapuruston yhteisöllisyys vahvistui. Kunta tinki tonttituloistaan yhteisöllisyyden vuoksi. Esimerkillistä toimintaa!

Vapaaehtoistoiminnalla ja vertaistuella on keskeinen sija yksinäisyyden torjumisessa. Lukuisissa järjestöjen ja seurakuntien kerhoissa ja ryhmissä syödään, jutellaan, lauletaan, pelataan, jumpataan, tanssitaan ja matkustellaan yhdessä. Toiminta näkyy vapaaehtoisten käynteinä vanhusten luona, ulkoiluseurana ja lehtien lukijana. Kansalaistoiminta on ollut ja tulee yhä olemaan keskeinen yhteiskunnan sidosaines, joka on olennainen sekä sosiaalisen hyvinvoinnin että yhteisöllisyyden vahvistamisessa.

Yksinäisyys koskettaa kuitenkin muitakin kuin vanhuksia. Se koskettaa kaikenikäisiä ihmisiä. Yksinäisyys on monen lapsen ja nuoren elämänlaatua heikentävä kipeä tunne. Nuorista, 15-29-vuotiaista, 35 prosenttia sanoo kokevansa itsensä yksinäiseksi joskus. Tutkimusten mukaan joka viides lapsi tai nuori kärsii vakavasta yksinäisyydestä. Yksinäisyys alentaa lasten ja nuorten itseluottamusta ja lisää riskiä muun muassa tunne-elämän ongelmiin, kuten masennukseen ja ahdistukseen sekä käytöshäiriöihin. Lapsuudessa koettu pitkäaikainen yksinäisyys jatkuu usein myös nuoruudessa, mikä on suuri syrjäytymisriski. Yksinäisyydestä kärsivien mielestä yksinäisyys on kaikkein viheliäisin kohtalo. Yksinäisyys on myös yhteydessä perheiden tulotasoon; pienituloiset kokevat olevansa yksinäisempiä kuin hyvätuloiset.

yksin2.jpg

Kuva: www.tietoanuorista.fi

Vuonna 2017 aloitimme Mikkelissä 2-vuotisen maksuttoman joukkoliikenteen kokeilun kaikkien mikkeliläisten alle 17-vuotiaiden peruskoululaisten osalta. Korttiin on ladattu rajaton kulkuoikeus linja-autoissa Mikkelin kaupungin rajojen sisäpuolella. Lapset voivat kulkea kortilla vuoden jokaisena päivänä, lomat, illat viikonloput, sekä koulu- että vapaa-ajanmatkat. Kokeilu on ollut voimassa 1,5 vuotta ja tänä syksynä kokeilusta kysyttiin lasten ja heidän vanhempiensa mielipidettä. Tulos on huikea! 72 prosenttia lapsista sanoo, että maksuttoman joukkoliikenteen ansiosta hän pääsee tapaamaan useammin kavereitaan. Upeaa! Ensi viikolla olevassa valtuuston talousarviokokouksessa päätämme tehdä lasten ja nuorten maksuttomasta joukkoliikenteestä pysyvän palvelun. Olen tässä asiassa niin onnellinen ja ylpeä kotikaupungistani.

maksuton_joukkoliikenne_mikkeli

On ihmisoikeus asia, että jokainen ihminen saa kokea iloa ja naurua, toisen ihmisen läsnäoloa ja välittämistä. Ketään ei saa jättää yksin. Jo pelkästään tervehtiminen, hymyileminen ja jutteleminen liikennevaloissa tai linja-autopysäkillä voi pelastaa päivän.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yksinäisyys

Työnantajamaksuja kiertävät yritykset kuriin!

Lauantai 1.12.2018 - Satu Taavitsainen

Jätin kirjallisen kysymyksen sosiaaliturva- ja eläkemaksujen kiertämisestä.

Osa yrityksistä on johdonmukaisesti ja tarkoituksella alkanut kiertää työnantajavelvoitteitaan. Ne eivät enää palkkaa työntekijöitä työsuhteeseen ja tee henkilön kanssa työsopimusta, vaan ottavat työntekijöitä toimeksiantosuhteeseen, ”freelancereiksi”. Esimerkiksi Etelä-Suomessa tällaisia yrityksiä ovat ruoankuljetuspalvelu Foodora, ruokalähettipalvelu Wolt ja lehtiä jakava Earlybird.

”Freelancer” ei sairastuessaan saa sairauspäivärahaa, hänelle ei makseta lomakorvausta eikä hän saa korvausta omien työvälineidensä käytöstä esimerkiksi puhelimesta ja polkupyörästä tai autosta. Työntekijällä ei ole työnantajan maksamaa työterveyshuoltoa, eikä työstä kerry eläkettä.

”Freelancerit” eivät tosiasiallisesti voi itse päättää, milloin ja missä he tekevät työtään, vaan työtä on tehtävä silloin, kun ruoka tai lehti pitää toimittaa asiakkaalle. Lisäksi yritys voi kuljetusten aikana antaa työn tekemistä koskevia ohjeita, ainakin ruokalähettien kohdalla näin tapahtuu.

Kaikki työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, vaikka työtä markkinoidaan vain lisäansioiden hankkimisena, jopa harrastuksena.

Näiden yritysten toiminnasta aiheutuu mittavia yhteiskunnallisia menetyksiä sosiaaliturva- ja eläkemaksujen jäädessä kertymättä. Kyse on työntekijälle kuuluvan ansion varastamisesta. Lisäksi ne vääristävät yritysten välistä kilpailua.

Työntekijälle kuuluvia perustavaa laatua olevia oikeuksia ovat oikeus työsopimukseen, sairauslomaan, eläkkeeseen ja työterveyshuoltoon. Lisäksi työntekijän kuuluu saada korvaus omien työvälineiden ja ajoneuvon käytöstä ja hänen tulee voida käyttää työpaikan sosiaalitiloja.

Kysyn ministeriltä miksi työsuojeluviranomainen, jonka pitäisi valvoa työsopimuslain noudattamista, ei ole puuttunut edellä mainittuihin epäkohtiin, tai jos työsuojeluviranomainen on selvittänyt asiaa, mutta tullut siihen tulokseen, että työsuhteen tunnusmerkistö ei täyty, millä perusteella tähän on päädytty.

Haluan myös tietää mihin toimenpiteisiin ministeri aikoo ryhtyä sen selvittämiseksi, ovatko nämä freelancerit työsuhteessa vai eivät ja onko ministeri laskenut, kuinka paljon Suomessa jää sosiaaliturva- ja eläkemaksuja maksamatta tällaisten freelancer-työsuhteisiin pakottavien yritysten takia ja mihin voi johtaa sellainen kehitys, kun yritykset kiertävät työsopimuslakia ja jättävät maksamatta sosiaaliturva- ja eläkemaksuja.

Kommentoi kirjoitusta.

Hyvä lapsuus syntyy yhdessä!

Sunnuntai 25.11.2018

Tällä viikolla vietettiin kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää. Lapsen oikeuksien foorumi antoi julkilausuman, joka luovutettiin ministereille. Julkilausuma on yli 10 järjestön, säätiön, Hämeenlinnan kaupungin sekä Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön yhteinen ÄÄNI lapsen oikeuksien puolesta.

Lasten elämä on tässä ja nyt, eivätkä he voi odottaa parempia taloudellisia aikoja. Eduskunnan pitää ryhtyä tekemään lasten ja nuorten elämään myönteisesti vaikuttavia päätöksiä.

Aivan äskettäin Eduskunnassa SDP:n eduskuntaryhmän järjestämässä tilaisuudessa kävi Reykjavķkin apulaispormestari Heiša Björg Hilmisdóttir kertomassa nuorten hyvinvoinnin tekijöistä. Hänen mukaan vielä parikymmentä vuotta sitten islantilaiset nuoret olivat Euroopan huonoimmin voivimpia monella mittarilla. Kyselytutkimukset vuosilta 1992, 1995 ja 1997 paljastivat, että he joivat eniten alkoholia Euroopassa; runsas 40 prosenttia 14-16-vuotiaista nuorista oli juonut itsensä humalaan edellisen kuukauden aikana. Lähes neljäsosa tupakoi päivittäin ja 17 prosenttia oli käyttänyt huumeita. Ei ihme, että alakuloinen tunnelma heijastui koko maahan.

Vuonna 1998 Islannissa päätettiin, että nuorten pahoinvoinnista on tultava loppu. Maan päättäjät, koulut ja vanhemmat yhdistivät voimansa ja aloittivat määrätietoisen ja pitkäjänteisen yhteistyön synkän kehityssuunnan kääntämiseksi päinvastaiseksi.

Avainasemaan nostettiin sosiaalinen väliintulo – käytännössä ongelmien ennaltaehkäisy, ei-toivottavaan käyttäytymiskulttuuriin puuttuminen sekä lasten ja nuorten vapaa-ajan vieton valvominen. Muutos vaati kaikilta osapuolilta lujaa sitoutumista, mutta myös kestävää rahoitusta, sillä se ei olisi ikinä onnistunut lyhytaikaisten projektien kautta.

Työkaluksi valittiin malli, joka pohjaa kolmeen peruspilariin:  - tutkimustietoon perustuvat käytännöt  - yhteisöperustainen lähestymistapa ja  - vuoropuhelun luominen ja säilyttäminen tutkimuksen, käytäntöjen ja politiikan välillä.

Tutkimuksista oli saatu tietoa päihteiden käytön riskeistä ja suojaavista tekijöistä. Suojaavia tekijöitä olivat erityisesti nuorten säännöllinen osallistuminen järjestettyyn toimintaan (varsinkin liikuntaan ja urheiluun), ajan viettäminen vanhempien kanssa, koulun huolenpito oppilaista sekä se, ettei nuori vietä paljon vapaa-aikaa iltaisin ulkona. Näiden perusteella valittiin vaikuttavimmat toimenpiteet kansallisesti ja paikallisesti ja näin suunnitelma "Youth in Iceland" oli syntynyt.   

Mitkä käytännön toimet purevat nuorten pahoinvointiin?

Islannissa täysi-ikäisyyden raja päätettiin nostaa 16 ikävuodesta 18 vuoteen (v. 1999) ja alkoholin ostamisen ikäraja 18 ikävuodesta 20 vuoteen. Tupakan ja alkoholin mainostaminen kiellettiin, tupakkatuotteet piilotettiin kaupoissa pois näkyviltä ja alkoholin myynti sallittiin vain erikoisliikkeissä.

Lisäksi jokaiselle koululle laadittiin ongelmien ennaltaehkäisyyn tähtäävä ohjelma. Koulut alkoivat opettaa elämäntaitoja ja puuttua kiusaamiseen. Vuonna 2007 käyttöön otettiin lisäksi harrastuskortti (leisure card). Kortilla nuori saa valita noin 400 euron edestä harrastustoimintaa. Harrastukset alkavat oppituntien jälkeen, mutta vanhempien ei tarvitse lähteä töistä kuljettamaan lapsiaan, vaan kuntien ja urheiluseurojen yhteistyön ansiosta lapset ja nuoret haetaan busseilla suoraan koulusta harrastamaan. Harrastukset päättyvät samoihin aikoihin kuin useimpien vanhemmat työpäivä, jolloin vanhemmat noutavat lapsensa kotiin.  Reykjavik panosti nuorten vapaa-ajanviettomahdollisuuksien kehittämiseen käyttäen siihen toissa vuonna noin sata miljoonaa euroa.   

Vanhempien tärkeä rooli

Kiistatta vanhemmat ja nuoren lähipiirin aikuiset ovat hyvinvoinnin edistämisessä keskeisessä roolissa.  Tutkimuksissa löytyi yhteys muun muassa amfetamiinin käytön ja vanhempien antaman tuen välillä. Niiden nuorten osuus käyttäjinä oli huomattavasti suurempi (23,8 %), jotka eivät saaneet vanhemmilta tukea, verrattuna paljon tukea saaviin (3,5 %).

Vanhemmuutta on Suomessakin paremmin tuettava tukemalla ja auttamalla vanhempia elämän solmukohdissa. Ydinviesti on, ettei nuorista huolehtiminen ja heidän tekemisten valvominen ole holhoamista vaan välittämistä.

Islannissa vanhemmat ottivat välittämisestä ja huolenpidosta kopin ja päättivät viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Samalla he loivat lapsiinsa paremman kontaktin suhtautumalla heihin positiivisesti, olemalla kiinnostuneita heidän tekemisistään ja kannustamalla nuoria osallistumaan järjestettyyn toimintaan. Nuorten vanhemmat myös allekirjoittavat yhdessä sovitut säännöt, jotta hyvin alkanut käytäntö ei unohtuisi silloin, kun erimielisyyksiä ilmenee.

Vanhemmuuden tukemiseksi lapsille asetettiin koko maassa aikarajat, milloin he saivat olla ulkona iltaisin. Alle 13-vuotiaiden kotiintuloaika oli talvella iltakahdeksalta ja kesäisin iltakymmeneltä ja 13-16-vuotiaiden talvella iltakymmeneltä ja kesällä puolen yön aikaan. Näin myös nuorten oli helpompi pitää kotiintuloajoista kiinni, kun niistä oli yhdessä sovittu ja ne olivat kavereillekin samat. Nuorten käyttäytymistä kaupungilla ja kotiintuloaikoja valvoivat vanhempien lähiöpartiot.   

Muutos hämmästyttää

Muutokset nuorison käyttäytymisessä ovat olleet poikkeuksellisia - suorastaan järisyttäviä. Hyvä kehitys nuorten alkoholin käytön vähenemisessä on näkynyt kaikissa Pohjoismaissa viime vuosikymmenenä, mutta eniten nuorten juominen on vähentynyt Islannissa. Tutkimusajanjaksolla 1998-2016 edellisenä kuukautena humalaan juoneiden nuorten määrä laski 42 prosentista 5 prosenttiin. Päivittäin tupakoivien määrä putosi 23 prosentista 3 prosenttiin. Kannabista kokeilleiden määrä putosi aikaisemmasta 17 prosentista 7 prosenttiin.

Yhdeksäsluokkalaisten vähintään neljä kertaa viikossa ohjattuun urheilutoimintaan osallistuvien nuorten määrä nousi 23 prosentista (v. 2000) 42 prosenttiin (v. 2014). Niiden 9.- ja 10.-luokkalaisten nuorten, jotka viettivät usein tai melkein aina aikaa vanhempien kanssa arkiviikolla, määrä nousi 23 prosentista (v. 1997) 50 prosenttiin (v. 2014). Samoin vanhempien, jotka tiesivät, mitä heidän 9.-10.-luokkalaiset nuorensa tekevät iltaisin, osuus kasvoi 52 prosentista (v. 2000) 75 prosenttiin (v. 2014).

Yhteistä kaikille edellä kuvatuille muutostoimille on, että ne ovat ennaltaehkäiseviä. Aivan olennaista on, että ihmisten muuttamisen sijasta Islannissa ryhdyttiin muuttamaan olosuhteita ja koko ympäristöä. Kaikki kehitys tapahtui myönteisen kautta: kun aikaisemmissa valistuskampanjoissa korostettiin päihteiden haittoja, uudessa lähestymistavassa ei mainittu päihteitä laisinkaan. Tilalle tarjottiin nuorille mielekkäitä vaihtoehtoja.

Hyvin tärkeää on jatkuva tiedon keruu ja arviointi koko ikäluokalta, yhteisön yhteiset ponnistukset ja yhteiset viestit. Näin saatiin aikaan pysyvä muutos asenteissa ja käytännöissä, kun samat ohjeet pätivät kaikille kaikkialla. Vanhempia kannustettiin ja nuoria innostettiin osallistumaan ohjattuun vapaa-ajan toimintaan.

Lisäksi Islannissa käytiin avointa kaikkien toimijoiden välistä vuoropuhelua: politiikkojen, vanhempien, koulun, terveys- ja sosiaaliviranomaisten, etsivän nuorisotyön, urheilu- ja nuorisojärjestöjen ja poliisin kesken.

Ennaltaehkäisyyn panostaminen on säästänyt rahaa ja sen ansiosta hajonneita perheitä, sosiaalituen tarvetta, työttömyyttä, kuntoutuksen tarvetta, rikollisuutta ja vankeusrangaistuksia on nyt vähemmän.

Nykyään muihin Euroopan 15-16-vuotiaisiin nuoriin verrattuna islantilaisnuoret elävät terveellisintä elämää ja kuuluvat hyvinvoivimpien joukkoon. Puhutaan jopa Islannin ihmeestä. Tärkein sanoma on, että kouriintuntuva muutos on mahdollinen myös Suomessa, sillä sekä nuoriin kohdistuvat riskit että suojaavat tekijät ovat universaaleja.

On hyvä muistaa, että positiivisen muutoksen aikaansaamiseen tarvitaan käytännön työtä perheiden ja vanhempien kanssa, rakenteellisten ongelmien ennaltaehkäisyä, vapaa-ajan toimintamahdollisuuksien ja järjestetyn urheilutoiminnan lisäämistä, valvontaa sekä rahaa valtiolta ja kunnilta.

Hyvä lapsuus ja suotuisa nuoruus on oltava mahdollista kaikille lapsille!

Kommentoi kirjoitusta.

Luottotietorekisteri julkiseksi tehtäväksi

Keskiviikko 21.11.2018

Kansalaisten oikeusturvan toteutumisen ja luottotietojen menettämiseen liittyvien epäkohtien korjaamisen takia luottotietotoiminta tulee säätää julkiseksi tehtäväksi. Tästä kirjoitin lakialoitteen. Se parantaisi luottotietojen asianmukaista ja yhdenvertaista käsittelyä sekä parantaisi virheiden korjaamista. Lakialoitteeni toisi maksuhäiriörekisterin valvonnan eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin valvonnan piiriin.

Suomessa vallitsee iso ongelma maksuhäiriömerkintöjen oikeellisuudesta, niiden hallinnoinnista, niiden tarkastamisesta ja rekisteristä poistamisesta.

Noin 375 000 suomalaista on saanut maksuhäiriömerkinnän – määrä vastaa lähes kymmentä prosenttia aikuisista kuluttajista. Nämä kansalaiset muodostavat huomattavan suuren luottotiedottomien ihmisten luokan.

Maksuhäiriömerkinnän myötä elämä hankaloituu monella eri tavalla, koska maksuhäiriömerkintä vaikeuttaa tai estää kokonaan asunnon, kotivakuutuksen, sähkösopimuksen, puhelinliittymän ja muiden välttämättömyyshyödykkeiden sekä joskus myös työpaikan saamisen. Velan maksaminen ei poista rekisterimerkintää, vaan maksuhäiriömerkinnät säilyvät luottotietorekistereissä 2-4 vuotta.

Erityisen ongelmallista on, että tällä hetkellä maksuhäiriörekisteri ei ole julkisen toimijan käsissä, vaan sitä ylläpitää yksityinen yritys, Suomen Asiakastieto Oy, joka on pankkien omistama.

Kansalaisilta on tullut palautetta aiheettomista maksuhäiriömerkinnöistä. Niitä on tapahtunut esimerkiksi ulosottomiehen virheen vuoksi. Virheellisiä merkintöjä ei ole kuitenkaan kaikissa tapauksissa korjattu. Tällöin ihminen asetetaan 2-4 vuodeksi luottotiedottomaan tilaan täysin syyttä.

Eduskunnan oikeusasiamies nosti vuoden 2017 kertomuksessaan esiin oikeusministeriön tietojärjestelmävirheestä aiheutuneet aiheettomat maksuhäiriömerkinnät.

Esimerkiksi eräässä tapauksessa henkilö oli jättänyt ostamansa tuotteen maksamatta, koska se ei hänen mielestään ollut luvatun mukainen. Velkomusoikeudenkäynnissä henkilö oli riitauttanut saatavan, mutta käräjäoikeus oli tuominnut hänet maksuvelvolliseksi. Tämän jälkeen henkilö oli maksanut laskun, mutta tuomio oli johtanut maksuhäiriömerkintään.

Eduskunnan oikeusasiamies otti asian tutkittavaksi ja totesi, että tapauksessa ei täyty maksuhäiriömerkinnän tekemisen perusteena oleva luottotietolain edellytys siitä, että merkinnän on osoitettava maksukyvyttömyyttä tai maksuhaluttomuutta.

Onhan ihmisen saatava riita-asiassa tuomioistuimen arvio maksuvelvollisuudesta ilman, että mahdollinen langettava tuomio johtaa maksuhäiriömerkintään.

Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan huomattava määrä velallisista oli saanut virheellisin perustein maksuhäiriömerkinnän!

Oikeusasiamies totesi, että oikeusministeriön tietojärjestelmästä ei tulisi luovuttaa tällaisia luottotietolain ja henkilötietolain vastaisia tietoja luottotietoyhtiöille ja että velallisten oikeusturvan toteutumiseksi on tärkeää, että tietojärjestelmän puutteellisesta toiminnasta johtuneet virheelliset merkinnät poistetaan luottotietorekistereistä ja vastaisuudessa estetään tällaisten tietojen luovutus luottotietoyhtiöille.

On tullut kuitenkin ilmi, ettei virheellisiä maksuhäiriömerkintöjä ole poistettu, vaikka oikeusministeriö ehdotti, että luottotietorekisterin pitäjä poistaisi virheelliset merkinnät rekisteristään. Koska maksuhäiriörekisteri on yksityisen yrityksen käsissä, ei rekisterin oikeellisuuden valvonta kuulu nykyisin Eduskunnan oikeusasiamiehen toimivaltaan.

Näyttää sille, että merkintöjen tekemisessä vallitsee viidakon lait ja koska maksuhäiriörekisterin ylläpitäminen ei ole julkinen tehtävä, niin virheellisiä merkintöjä ei saada korjattua. Ihmisten oikeusturva on heikentynyt. Tämä pitää muuttaa.

Kommentoi kirjoitusta.

Perusopetuslain rikkomiselle loppu kunnissa!

Keskiviikko 7.11.2018 - Satu Taavitsainen

Hyvä! Opetusministerin vastaus on aivan selkeä – kuntien on muutettava nykykäytäntöään.

Sain opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselta (kok.) vastauksen kirjalliseen kysymykseeni kunnissa vallitsevista opettajien sijaiskäytännöistä.

Opetusministerin vastaus on aivan selkeä linjaus sille, että kunnat eivät voi enää olla palkkaamatta sijasta opettajan poissaolon ajaksi. Sijaisen hankintaan on ryhdyttävä välittömästi sijaistarpeen tultua työnantajan tietoon. Toisen opettajan luokasta huolehtiminen oman työn ohella ei voi ministerin mukaan olla vakiintunut menettelytapa.

Ministeri viittaa vastauksessaan myös Työtuomioistuimen ratkaisuun vuodelta 2017, että jos äkillisesti ja yllättävästi poissaolevalle opettajalle ei saada heti hankittua sijaista, voidaan opettajalta tarvittaessa edellyttää toisen opettajan luokasta huolehtimista oman työn ohella siihen saakka, kunnes sijaisjärjestelyt saadaan hoidettua (TT 2017:22). Opetusministeri alleviivaa, että tämä menettely tarkoittaa ainoastaan yllättäviä ja äkillisiä tilanteita. Näin juuri!

Yhdyn ministerin näkemykseen myös siitä, että oppilailla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaista opetusta jokaisena koulupäivänä. Opetuksen järjestäjä on vastuussa tästä. Kaikissa tilanteissa opetuksen on oltava lainmukaista.

Suomalaisen peruskoulujärjestelmän ehdoton vahvuus on ammattitaitoiset opettajat. Heitä on oltava riittävästi. Kuntien säästövimma siinä kohtaa, että lyhytaikaisiin, noin viikon kestäviin tai sitä lyhyempiin sijaisuuksiin ei palkata opettajille sijaista on saatava nyt loppumaan.

Käytäntö on heikentänyt perusopetuksen laatua ja vaarantanut oppilaiden koulupäivän turvallisuuden. Ilman opettajaa tai vain tilapäisesti opettajan opetuksessa olevien oppilaiden oppiminen, kouluhyvinvointi ja jaksaminen on heikentynyt.

OTO-sijaiskäytännöllä on myös negatiiviset vaikutuksensa opettajien työhyvinvointiin, koska opettajien väsyminen lisääntyy heidän joutuessaan opettamaan kahta luokkaa samaan aikaan ja vaihtamaan jatkuvasti luokasta toiseen.

Opettajien jouduttua tilanteeseen, jossa heidät ylhäältä päin määrätään huolehtimaan yhtä aikaa kahden luokan opettamisesta, on aikaansaanut sen, että lapset eivät ole saaneet riittävästi apua tehtävissään. Samalla työrauhaongelmat ja kiusaamistilanteiden riski ovat kasvaneet. Kun sijaista ei ole palkattu, niin varsinkin erityistä tukea tarvitsevat peruskoululaiset ovat jääneet vaille tarvitsemaansa tukea ja ohjausta.

Oppilaan huomioiminen yksilönä ja uusien opetussuunnitelmien edellyttämä vuorovaikutteinen ja toiminnallinen opetus ei toteudu oman työn ohella eli OTO-sijaisopettamistilanteessa, jolloin yksi opettaja huolehtii kahdesta luokasta yhtä aikaa.

Tämän ministerin vastauksen myötä jokainen rehtori on velvollinen ja oikeutettu palkkamaan sijainen, jos opettaja on esimerkiksi sairaana tai koulutuksessa. Rehtoreita ei voi enää käskyttää kaupungintalojen kulmahuoneista säästämään budjetissa ja olemaan palkkaamatta sijaista.

Rehtoreiden pitää huolehtia siitä, mitä ministerikin korostaa vastauksessaan, että perusopetuslain 29 §:n mukaan oppilailla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Siihen kuuluu fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen turvallisuus. Työturvallisuuslain 2 §:n mukaan opetushenkilöstöllä on puolestaan oikeus turvalliseen työympäristöön. Opetuksen järjestämisen lähtökohtana on oppilaiden ja henkilökunnan turvallisuuden varmistaminen kaikissa tilanteissa.

Perusopetuslain rikkominen saa nyt luvan loppua kunnissa!

Kommentoi kirjoitusta.

Lääkäriin seitsemässä päivässä

Perjantai 26.10.2018 klo 10:07 - Satu Taavitsainen

Tein lakialoitteen, jolla taataan ihmisten pääsy lääkärille.

Tällä hetkellä ihmiset eivät saa terveyskeskukseen lääkäriaikaa riittävän nopeasti, vaan usein vastaanottoaika myöhästyy liian pitkälle ihmisen tarpeeseen nähden. Jos nyt soittaa ja varaa aikaa terveyskeskukseen, saattaa hyvässä lykyssä saada lääkäriajan joulukuulle. Viimeisimpien tilastojen mukaan jonossa on henkilöitä, jotka ovat odottaneet ajan saamista jopa yli 90 päivää.

Nykyisessä terveydenhuoltolaissa ei ole säädetty perusterveydenhuoltoon aikarajaa, niin eipä ole ihme, ettei lääkäriaikoja saa. Siksi tein lakialoitteen, jossa esitän terveydenhuoltolain pykälään 51 lisättäväksi, että mikäli hoidon tarpeen arvioinnissa todetaan tarve perusterveydenhuollon lääkärin tutkimukselle, on potilaan päästävä lääkärin vastaanotolle viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä.

Tahdon ennaltaehkäistä sen, että kun ihmisten vaivat pitkittyvät, niin ne aina myös mutkistuvat. Esimerkiksi diabetespotilaiden ei pidä joutua odottamaan lääkäriaikaa jalkaongelmissaan. Jos diabetekseen liittyviä jalkojen haavaumia ei hoideta heti, vaan viivyttelyllä aiheutetaan jalkojen tummuminen ja kuolio, on vaarana joutua jalka-amputaatioon. Ennaltaehkäisy ja varhainen apu auttaa aina paremmin kuin vitkuttelu.

Paljon puhuttu Sipilän sote-uudistus ei tuo lääkäriin pääsyyn parannusta, koska terveydenhuoltolaki sisältölakina määrittelee edelleen perusterveydenhuoltoon pääsyn. Sote-lakien yhteydessä ei ole hallituksen esityksiä sisältölakeihin, koska hallitus on tekemässä vain ”lain kuoria”. Ihmettelen sitä, miten hallitus ei ole ymmärtänyt ydintä.

Nykytilanne voidaan korjata terveydenhuoltolakia muuttamalla ja velvoittamalla kunnat järjestämään asia kuntoon. Lääkäreiden virkoja on lisättävä ainakin tuhannella, ja sen maksamiseksi valtion pitää antaa enemmän valtionosuuksia kunnille. Halvemmaksi tämä minun esitys kuitenkin tulee kuin Sipilän miljardeja maksava sote-uudistus, johon on jo nyt palanut satoja miljoonia, mutta niillä on saatu aikaan vain järkyttävät pinot papereita, eikä ole autettu ihmisiä hädässä.

Kommentoi kirjoitusta.

Suomalaisten kansallisaarre uhrataan Sipilän leikkausvimman alla

Sunnuntai 21.10.2018 - Satu Taavitsainen

Taas on noussut esiin uusi asia, mitä Juha Sipilän (kesk.) porvarihallituksen koulutusleikkaukset ovat saaneet aikaan.

Hevosurheilulehti julkaisi perjantaina uutisen, että Ypäjän hevosopisto luopuu suomenhevosistaan.

Juurisyy asiaan selvisi viikonlopun aikana: Syynä on Sipilän hallituksen koulutusleikkaukset. Kansallisaarteemme, suomenhevonen joutuu Sipilän porvarihallituksen leikkauspolitiikan uhriksi.

Ypäjän hevosopiston ammatillisen koulutuksen rahoja on leikattu Sipilän hallituksen toimesta vuositasolla yli 2 miljoonaa euroa. Vuonna 2015 opetuksen vuosittainen rahoitus oli 6,4 miljoonaa euroa ja vuonna 2018 rahoitus on enää 4,3 miljoonaa euroa.

Leikkausten seurauksena hevosopisto on joutunut taloudellisesti niin kestämättömään tilaan, että se joutuu luopumaan suomenhevosistaan. Hevosopiston opetustoimi on ollut perinteisesti hyvin voimakkaasti suomenhevosiin pohjautuva ja suomenhevosten kasvatuksessa ja jalostuksessa Ypäjän hevosopistolla on ollut merkittävä rooli. Tätä työtä valtio on tukenut Sipilän hallituksen valtaan astumiseen saakka. Sipilän politiikan myötä Hevosopiston rahoitusta on leikattu ja opisto ei saa enää valtion rahoituksella ylläpidettyä perustoimintaansa, vaan joutuu luopumaan suomenhevosistaan.

Eli Sipilän hallitus on mennyt muuttamaan sen pitkään jatkuneen valtion linjan, että valtio tukee suomenhevosen kasvatukseen ja jalostukseen liittyviä asioita. Tämä ei ole oikein. En usko kansalaisten tällaista haluavan. Suomen kansa on ikuisessa kunniavelassa suomenhevoselle, joka on sotiemme sijaiskärsijä, karjalaisen kansan pelastaja ja savipeltojemme puurtaja.

Omaa suomenhevostani harjatessani olen usein ajatellut sitä, että kuinka kiitollisia saamme olla urhealle suomenhevoselle, joka pelasti yli puoli miljoonaa ihmistä tuoden karjalaiset turvaan. Siitä on syntynyt valtava kiitollisuus suomenhevosta kohtaan.

Ei ole ollenkaan itsestäänselvää, että suomalaisilla on oma kotimainen, kullanarvoinen hevosrotu - niin uskollinen, kaunis, sitkeä, monikäyttöinen, rauhallinen ja rohkea. Se on kulkenut suomalaisten rinnalla niin sodassa kuin rauhassa jo yli sata vuotta. Suomenhevonen on alkuperäisrotu, ja ainoa hevosrotu, jonka säilymisestä suomalaisilla itsellään on vastuu. Sitä ei voi tuoda, ainoa keino säilyttää laji on kasvattaa sitä täällä.

Suomenhevosia ei jätetty sodassa kuolemaan, jos ne haavoittuivat rintamalla, vaan ne hoidettiin kenttäsairaaloissa toisin kuin muualla Euroopassa, jossa haavoittuneiden hevosten kohtalona oli ampuminen. Suomen kenttäarmeijan sairaaloissa hoidettiin 106 000 hevospotilasta. Suomen valtio oli luvannut kansalaisilleen, että hevoset palautetaan koteihinsa sodan päätyttyä. Edes sodan aikana ei tässä asiassa haluttu säästää rahaa.

Suomenhevonen on osa historiaamme. Nykyisten ja tulevien sukupolvien tehtävänä on huolehtia kunniavelkamme suomenhevoselle. Pitää niistä huolta ja kohdella niitä hyvin sekä varmistaa rodun säilyminen ja geeniperimä.

En ymmärrä kylmäkiskoista leikkausvimmaista Sipilän hallitusta, joka ei osoita arvostusta ja kunnioitusta millekään kansalaisille tärkeälle asialle. Hallitus leikkaa myös sotaveteraanien rintamalisää ensi vuoden talousarviossaan. Mikään ei näköjään ole pyhää heille. Sipilän hallitus on kylmä, kalsea, jäätävä, hyinen, tunteeton, kylmäverinen, epäinhimillinen, rakkaudeton, ynseä, piittaamaton, välinpitämätön, turta, sydämetön ja häikäilemätön.

Miksi isänmaamme laitetaan näkemään tällaista?

Jälkikirjoitus: Suomenhevosesta voisi tulla vientibrändi islanninhevosen tapaan. Uutinen on vuodelta 2010. Tuolloin Ypäjän hevostutkimus ja Hevosopisto olivat sitä mieltä, että suomenhevosta kannattaa ryhtyä kasvattamaan vientiin esim. Saksaan ja Japaniin. Tuolloin vielä uskottiin, että suomenhevosesta voi tulla islanninhevosen kaltainen brändi. "Vahvajalkaisen ja hyväluontoisen hevosen askelta vetävät eteenpäin sen esi-isien hienot kilometriajat. Ypäjän Hevosopiston aikuiskoulutusjohtaja Päivi Laine muistuttaa, että suomalaiset hevosihmiset ovat jo maailmalla kuuluja, miksei siis olisi myös hevonen." Kahdeksassa vuodessa on asia näköjään muuttunut.

Suomalaiset hevosihmiset eivät linjamuutosta purematta niele:

Huoli suomenhevosen tulevaisuudesta ja Hevosopiston tilanteesta

Hippos paheksuu hevosopiston aikeita luopua suomenhevosista

Kommentoi kirjoitusta.

Vähemmän repimistä, enemmän sopimista!

Torstai 18.10.2018 - Satu Taavitsainen

Jätin Sadun päivänä 18.10.2018 lakialoitteen, jolla lisättäisiin työelämän kiistojen sopimista.

Ehdotan lakialoitteessani työneuvoston roolin päivittämistä, koska työelämässä on tapahtunut niin paljon muutoksia. Työneuvoston toimivallan laajentaminen keventäisi tuomioistuimiin menevien juttujen paljoutta ja parantaisi kansalaisten oikeusturvaa. Epäselvyyksien vieminen työneuvostoon on helpompaa ja halvempaa kuin oikeudenkäynti tuomioistuimessa ja ratkaisukin tulee nopeammin.

Työneuvosto on valtioneuvoston nimittämä työ- ja elinkeinoministeriön alainen riippumaton erityisviranomainen, joka antaa pyynnöstä lausuntoja muun muassa työaikalain, vuosilomalain, työturvallisuuslain ja nuorista työntekijöistä annetun lain soveltamisesta ja tulkinnasta.

On ollut monia tilanteita, joihin työneuvosto on antanut oikeusohjeen ja asia on pystytty ratkaisemaan työpaikalla ilman raskasta ja vuosia kestävää oikeudenkäyntiä. Työneuvoston käyttäminen on osapuolille tuomioistuinta edullisempi vaihtoehto.

Nykyisen lain puute on, että yksittäisellä työntekijällä, työnantajalla, työntekijä- ja työnantajaliitolla ja yrittäjien yhdistyksellä ei ole oikeutta pyytää lausuntoa työneuvostolta. Nykyaikaa ei ole se, että liittojen on pyydettävä keskusjärjestöään tai aluehallintovirastoa vaatimaan lausuntoa työneuvostolta. Yksittäisen työntekijän, työnantajan, liittojen ja yrittäjien yhdistysten voi näin ollen olla hankalaa saada asiansa selvitetyksi. Nykyinen käytäntö on monimutkainen ja hidastaa asian etenemistä.

Tein lakialoitteen työneuvoston muuttamisesta siten, että myös yksittäinen työnantaja, työntekijä, työntekijöiden ja työnantajien sekä yrittäjien järjestöt voivat pyytää työneuvoston lausuntoa. Työneuvoston tehtäviä esitän lisäksi laajennettaviksi siten, että työneuvosto valvoisi ja kehittäisi toimialaansa kuuluvaa työlainsäädäntöä. Työneuvostolla olisi myös oikeus kuulla todistajia, vahvistaa sovintoja ja esittää vahingonkorvausta tai muuta hyvitystä.

Kommentoi kirjoitusta.

Nuori tämän päivän yhteiskunnassa

Keskiviikko 17.10.2018 - Kirjoittaja Noora Rauhala, 15 v. TET-harjoittelijana eduskunnassa

Tämän päivän yhteiskunnassa nuorella on aina kiire. Ollaan koulussa, harrastetaan, tehdään läksyt, luetaan kokeisiin, mutta koitetaan silti olla sosiaalisia kaiken tämän lisäksi. Kiire luo kiristyneen ilmapiirin, stressiä ja muita negatiivisia tunteita, jotka vaikuttavat nuoreen tämän jokapäiväisessä elämässä. On kiire elää hetkessä, on kiire miettiä tulevaisuutta.

Mitä tehdään peruskoulun jälkeen? Valinnan tekee 15-vuotias nuori, usein yhteishaussa keskellä suurta koevyörymää, mikä siihen aikaan lukukaudesta vieritetään niskoille. Projektien deadlinet lähestyvät ja läksyissä menee enemmän ja enemmän aikaa. Amis vai lukio? Mille linjalle? Mihin keskiarvo riittää? Tutkimusten mukaan nuori on tarpeeksi kypsä päättämään urastaan 21 vuoden iässä. Iso paine tulevaisuudesta ja siihen liittyvistä valinnoista 15-vuotiaan hartioilla vaikuttaa pakostikin muihin elämän osa-alueisiin.

Tämän päivän yhteiskunnassa nuori ei ole koskaan tarpeeksi. Edellä mainittu stressi koulussa suorittamisesta on monelle nuorelle jokapäiväistä. Korkeasti koulutetuille vanhemmille ei saata kelvata ammatillinen koulutus, vaan nuori on joko lukio-oppilas tai pettymys. Nuori tekee suuria päätöksiä omasta tulevaisuudestaan jo 15 vuoden iässä, mutta tulee silti kohdelluksi kuin tarhaikäinen lapsi, koska ikä ei riitä kunnioitukseen vanhemmilta.

Nuori kokee myös painetta omasta identiteetistään ja tavoista ilmaista itseään. Nyky-yhteiskunta tekee hyvin selväksi, mikä on in ja mikä out, millainen ihmisen pitää olla, että tulisi hyväksytyksi. Onko ok olla erilainen? Onko ok olla tyttö? Onko ok olla maahanmuuttaja? Onko ok kuulua vähemmistöön? ”Nykynuoriso” on samaan aikaan sekä maailman avointa, että ahdasmielisimpää porukkaa. Kun kuulee tarpeeksi, että jokin ei ole ok, sen pikkuhiljaa sisäistää ja näin hieman erilaisemmat henkilöt joutuvat kouluissa ja harrastuksissa porukan ulkopuolelle. Kuka tahansa säikähtäisi tätä.

Meidän yhteiskunnassamme nuori pelkää. Terrorismi ja kauheat teot maailmalla lisääntyvät. Planeetta jätetään meille huonoon kuntoon, kun vanhemmat sukupolvet kuolevat pois. Työpaikkaa on hankala saada. Nuorten luottamus oikeusjärjestelmään on alhainen. Me tarvitsemme tapoja, joilla saamme nuoret tuntemaan olonsa motivoituneiksi ja optimistisiksi, jotta nuoret eivät syrjäytyisi tai masentuisi.

Nykyajan Suomessa nuorella on myös etuoikeuksia. Nuori saa hyvän koulutuksen, nauttii puhtaasta ilmasta ja kotimaan mielenkiinnosta nuoren terveyttä ja menestyvyyttä kohtaan. Suomalainen nuori tietää, että joissakin maissa nuorten tilanne ei ole yhtä hyvä. Tytöt saattavat olla naimisissa jo ennen teini-ikään tulemista. Nuorilla ei saata olla mahdollisuuksia koulutukseen, tai koulutuksen taso voi olla huonoa ja puutteellista. Pystyykö Suomalainen nuori tekemään tilanteelle mitään?

Nuoret ovat aina olleet ja tulevat aina varmasti olemaan kiinnostuneita omista oikeuksistaan, ainakin jollakin tasolla. Yhteiskunnassamme on otettu monta askelta eteenpäin nuoriin liittyvissä asioissa, mutta monissa maissa edistyksen tuhoaa huono hallinto tai jonkinlainen painostus siihen, että oma mielipide ajankohtaisesta tilanteesta, oli se sitten politiikkaan liittyvä tai nuoren omaa elämää koskeva jollain muulla tavalla, pitää piilottaa.

Meidän kaikkien tehtävä yhteiskuntaa luodessa ja kehittäessä on tuoda nuorille hyvä, turvallinen kasvuympäristö ja mahdollisuudet olla oma itsensä ja ottaa kantaa itseään koskeviin asioihin monella tasolla. Painostusta tulevaisuuden tien valitsemisesta pitäisi jollain tavalla lykätä, että nuori ihminen saa ensin kasvaa ja kehittyä kunnolla. Täytyy muistaa, että nykynuoret ovat tulevaisuuden vaikuttajia. Eikö siis tulevaisuuden vaikuttajille pitäisi antaa mahdollisimman hyvät ainekset elämään?

Noora Rauhala (15v.)
Mikkeli
TET-harjoittelijana kaksi viikkoa eduskunnassa kansanedustaja Satu Taavitsaisella

2 kommenttia . Avainsanat: nuori, nuoret

Toisen asteen opiskelun kustannuksia alennettava

Tiistai 16.10.2018 - Satu Taavitsainen

Lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelijoilla on velvollisuus itse hankkia opinnoissa tarvitsemansa oppikirjat, opiskelun välineet ja vastata tutkintomaksuista. Opiskelun aikana merkittäviä kustannuksia aiheuttavat myös asuminen, koulumatkat ja harrastukset. Monelle eteläsavolaiselle lukiolaiselle ja ammattiin opiskelevalle kustannukset ovat liian suuria.

Ammatillisessa koulutuksessa materiaalikustannukset vaihtelevat koulutusalan tai tutkinnon mukaan 100 euron ja 780 euron välillä. Jos opinnot edellyttävät tietokoneen hankintaa, niin kustannukset nousevat yli tuhanteen euroon.

Lukio-opintoihin liittyvät kustannukset ovat koko opiskeluajalta keskimäärin 2500 euroa. Digitaalisuuden lisääminen ei ole juurikaan vähentänyt kustannuksia. Osa käytettävistä tietokoneohjelmista on maksullisia ja näiden ohjelmien käyttäminen edellyttää, että opiskelijat ostavat ohjelmien lisenssit.

On hälyttävää, että ilman tutkintoa ja koulutuspaikkaa olevista nuorista lähes puolet on joutunut karsimaan tai luopumaan opinnoistaan rahan puutteen takia. Opetushallituksen mukaan 35 prosentilla lukiolaisista tai heidän perheistään on taloudellisia vaikeuksia.

Rahan puutteella on suora yhteys opintojen keskeytymiseen. Tämä ei ole oikein. Jokaisella nuorella pitää olla tasavertaiset mahdollisuudet toisen asteen koulutukseen. Perheen taloudellinen tilanne ei saa määritellä nuoren koulutusvalintaa peruskoulun jälkeen. Siksi tarvitsemme pikaisesti konkreettisia tekoja nostaaksemme nuorten koulutus- ja osaamistasoa ja torjuaksemme opintojen keskeytymistä.

Kannatan maksuttomia oppimateriaaleja ja työvälineitä toiselle asteelle. Parhaiten ne toteutuisivat lain tasolla säädettynä koko maahan. Valtion toimista riippumatta eteläsavolaisten kuntien tulee alentaa toisen asteen opiskelijoidelle kohdistuvia kustannuksia. Ikääntyvälle Etelä-Savon maakunnalle on elinehto saada nuoret valmistumaan täällä ammatteihin, pääsevän töihin ja perustamaan perhettä.

Jokaisessa Etelä-Savon kunnassa on etsittävä ratkaisuja oppikirjojen, opiskeluvälineiden, tutkintomaksujen, opiskelijoiden matkakustannusten, asumisen ja harrastusmaksujen alentamiseksi, jotta maakuntamme lukiolaisten ja ammatillista perustutkintoa suorittavien opiskelu ei jää kiinni taloudellisista syistä.

Valitettavasti maan hallitus ei ole ymmärtänyt opiskelijoiden ongelmia. Sen sijaan, että hallitus olisi pienentänyt opiskelijoille koituvia kustannuksia, on se leikannut opintotuesta ja koulutuksesta satoja miljoonia.

Hätähuutoja opettajilta, vanhemmilta ja nuorilta tulee päivittäin. Opiskelijat ihmettelevät kotona, kun heillä ei ole riittävästi opetusta. Lähiopetuksen määrää on vähennetty. Suomen ammattikouluista on 1600:lta opettajalta työt loppuneet koulutusleikkausten vuoksi. Opiskelijoiden lukujärjestyksessä on tyhjiä päiviä, tyhjiä tunteja, ”etäopiskelua”. Nuorilla olisi motivaatiota opiskella, mutta opetusta ja ohjausta ei ole riittävästi saatavilla. Juuri lähiopetusta opiskelijat kaipaavat lisää.

Kouluvuosi on vasta alkanut ja vaikuttaa siltä, että Suomessa on käsillä vakava tilanne. Tarvitaan hallituksen ja opposition rajat ylittävä yhteinen kriisikokous, jotta toisen asteen koulutus saadaan kuntoon.

Kommentoi kirjoitusta.

Työntekijä sisään, ei ulos

Keskiviikko 3.10.2018 - Satu Taavitsainen

Hallituksen on vedettävä valmisteilla oleva irtisanomislaki pois. Laki on epäoikeudenmukainen ja eriarvoistaa ihmisiä riippuen siitä, minkä kokoisella työpaikalla he työskentelevät. Työntekijälle koituisi työpaikan menettämisen lisäksi vielä rangaistuksena kahden kuukauden aika ilman työttömyysturvaa. Tuen ammattiliittojen toimia lain vastustamiseksi ja ihmettelen, miksi hallitus ajaa isänmaamme umpikujaan. Mieluummin hallituksen pitäisi työskennellä sopien kuin sanellen.

Muutoinkin hallituksen työllistämispolitiikka on ollut työttömiä ja työntekijöitä syyllistävää, kurittavaa. Esimerkkinä mainittakoon ihmisten arkea kurjistanut työttömien aktiivimalli, työttömyysturvan leikkaukset ja julkisen sektorin lomarahaleikkaukset nyt valmistelussa olevan irtisanomislain lisäksi.

SDP on esittänyt hyviä ehdotuksia työllistämisen edistämiseen, mutta hallitus vain uppiniskaisesti ajaa toimiaan, jotka tietävät työrauhatonta, riitaisaa, kallista talvea työpaikoille. 

Irtisanomislaki on huono, eikä se täytä tavoitteita työllisyyden parantamiseksi. Yksinyrittäjiä on paljon ja heidän tilanteen helpottamiseksi pitää tehdä toimia, jotta ensimmäisen työntekijän palkkaaminen helpottuisi. SDP on esittänyt 20 000 euron verovähennystä yksinyrittäjien arjen helpottamiseksi sekä arvonlisäveron alarajan nostamista. Työntekijä pitää saada sisään eikä ulos.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Irtisanomislaki, työllisyys

Ihmisten oikeusturvaa vahvistettava vakuutuslääketieteellisissä asioissa

Maanantai 24.9.2018

Korkein oikeus on tehnyt esityksen maan hallitukselle, että ihmisten oikeusturvaa on vahvistettava vakuutuslääketieteellisissä asioissa. Tätä olen odottanut!  Nykyinen vakuutusyhtiöiden ja Kelan vakuutuslääkäreiden toiminta ei nauti kansalaisten luottamusta.

Ihmiset ovat aivan liian usein joutuneet tilanteeseen, että vakuutuslääkäri toteaa ihmisen olevan työkykyinen, vaikka hän makaisi sängyssä kykenemättä liikkumaan. Ihmiset ovat siten jääneet vaille korvauksia, vaille sairauspäivärahaa, vaille kuntoutusta. Kielteisiä päätöksiään esim. Kela perustelee omien vakuutuslääkäreidensä tekemällä arviolla potilaspapereiden perusteella. Ei ihmisten oikeudentajuun mene se, miten vakuutuslääkäri voi potilasta näkemättä tehdä päätöksen. Ihmisiä ajetaan kohtuuttomiin, epäoikeudenmukaisiin elämäntilanteisiin.

Korkeimmalta oikeudelta voi hakea muutosta vakuutusoikeuden ratkaisuun, jos kysymys on siitä, oikeuttaako vamma, sairaus tai kuolema työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön mukaiseen korvaukseen, tai siitä, kenen korvaus on maksettava.

Toivon hallituksen toimivan ripeästi ja kirjoittavan lain, jolla määrätään riippumattoman taho antamaan lausunto vakuutusoikeudellisissa asioissa. Asialla on kiire. Puolueettoman  asiantuntijan  näkemyksen  saaminen  parantaa  ihmisten oikeusturvaa. Lausuntojen tulee olla muutoksenhakijoille maksuttomia.

Korkein oikeus esittää lausunnon antajaksi sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviraa. Sen lakisääteiseksi tehtäväksi säädettäisiin työtapaturma- ja ammattitautiasioissa antaa korkeimmalle oikeudelle pyynnöstä vakuutuslääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja.

Suomessa on ollut jo pitkään ongelmana, että vakuutuslääkäreiden ratkaisuun muutosta hakeva kansalainen ei saa oikeutta. Tällä hetkellä ei ole puolueetonta tahoa, joka olisi velvollinen antamaan vakuutusoikeudellisessa asiassa lääketieteellisen lausunnon.

Lakien korjaaminen vakuutuslääkäreiden mielivallan poistamiseksi ei ole edennyt sosiaali- ja terveysministeriössä, vaikka kansanedustajat ovat asiasta puhuneet, tehneet kirjallisia kysymyksiä ja lakialoitteita.

Korkein oikeuskin on toistuvasti tiedustellut asian etenemisestä ministeriöltä, mutta ministeriö on vedonnut säädösvalmisteluresurssien puutteeseen. Viimeksi joulukuussa 2017 ministeriö on perustellut hidasteluaan korkeimmalle oikeudelle resurssiensa puutteilla. Rahaa varmasti olisi ollut palkata virkamies kirjoittamaan laki, jos tahtoa korjata epäkohta olisi ollut.

Muutoksenhakijat vakuutusoikeudellisissa asioissa ovat usein vakavasti loukkaantuneita, vaikean sairauden uuvuttamia, sairauslomalle joutuneita ja sitä myötä vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen ajautuneita, hankalissa olosuhteissa eläviä ihmisiä. He taistelevat suurten vakuutusyhtiöiden ja Kelan vakuutuslääkäreiden puolueellisia lausuntoja vastaan. Heiltä ei voi edellyttää, että he pystyisivät maksamaan puolueettomasta lääketieteellisestä lausunnosta, jota vakuutusoikeudellisen asian ratkaiseminen korkeimmassa oikeudessa edellyttää.

Korkein oikeus on aivan oikeassa sanoessaan, että valittajien oikeusturva heikentyy merkittävästi, jos he eivät asiantuntijalausunnoista aiheutuvien kustannusten pelossa ryhdy vaatimaan oikeuksiaan hakemalla muutosta korkeimmasta oikeudesta tilanteissa, joissa siihen olisi perusteita.

Toivon tälle asialle vihdoinkin ratkaisua, joka muuttaa järjestelmää oikeudenmukaisemmaksi ja paremmaksi.

Kommentoi kirjoitusta.

Kotihoito ei riitä

Perjantai 14.9.2018

Kaunis ja lämmin kesä on kääntynyt taas syksyksi. Kunnat ja kuntayhtymät käsittelevät syksyn ensimmäisissä kokouksissaan talousarvionsa toteutumista ja lehdet ovat uutisoineet erittäin huolestuttavia uutisia eri paikkakunnilta, että sosiaali- ja terveyspalveluissa aiotaan säästää rahaa nostamalla asiakasmaksuja ja leikkaamalla henkilöstökuluista sekä vanhusten palveluasumisen paikoista. Nämä on estettävä!

On todella väärin ja epäoikeudenmukaista, että palveluasumisen paikkoja on liian vähän ja huonokuntoiset vanhukset joutuvat odottamaan vapautuvaa paikkaa joko kotona, jossa eivät pärjää tai sairaalan osastoilla, joissa yhden hoitopäivän maksu on 48,90 euroa. Kun vuosittainen 683 euron maksukatto on täyttynyt, jää sairaalan hoitopäivämaksuksi maksettavaksi vielä 22,50 e/vrk. Maksukaton täyttyminen ei siis nollaa maksua, vaan ainoastaan alentaa hintaa.

Näistä summista koituu ihmisille satojen, jopa tuhansien eurojen laskut. Vanhusten laskut menevät heidän kotiinsa, eikä siellä välttämättä ole kukaan niitä avaamassa, ja vaikka olisikin niin vanhuksen pieni eläke ei niihin riitä. Sairaaloiden talousjohto ei anna armoa. Hyvin nopeasti laskujen perijäksi vaihtuu perintäyhtiö ja ulosottomies. Tämä pitää muuttaa!

Suomessa ihmiset elävät yhä pidempään ja yli 90-vuotiaiden määrä on seitsemän kertaa suurempi nyt kuin vuonna 1980. Suuri osa vanhuksista tarvitsee elämänsä loppuvuosina ympärivuorokautista hoivaa. Kotihoito ei riitä.

Jos vanhus ei pääse omassa kodissaan tuolista pois tai sängystä ylös tai ei pääse vessaan, eikä kykene hakemaan juotavaa ja syötävää, ei pääse ulkoilemaan, ei ehkä tiedä onko päivä vai yö, ei tiedä missä on, eikä tiedä tuleeko asuntoon enää koskaan ketään toista ihmistä, tilannetta ei auta kotihoidon useatkaan käynnit. Tällöin vanhus tarvitsee sitä, että apua on saatavilla koko ajan. Kotiin annettavat palvelut eivät riitä takaamaan ihmisarvoista ja arvokasta elämää sekä arvokasta kuolemaa vanhuksillemme. Tarvitsemme riittävästi palveluasumisen paikkoja sekä saattohoitoon erikoistuneita yksiköitä.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) tavoittele sote-uudistuksellaan 3 miljardin euron säästöjä. Suunnitelmana on sote-uudistuksen myötä noin 700 miljoonan euron säästöt vanhustenhoitoon. Sydäntä raastavan karmeaa. Tämä on saatava tämän syksyn aikana eduskunnassa muutettua!

Kommentoi kirjoitusta.

Ihmisten hoito ei käy säästökohteeksi

Keskiviikko 29.8.2018 klo 9:00 - Satu Taavitsainen

Länsi-Savo on uutisoinut Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymän aikovan säästää 5 miljoonaa euroa loppuvuonna. Säästöjen yhtenä kohteena on henkilöstö.

Samaan aikaan puhutaan säästämisestä, kun Porrassalmenkadun varteen rakennetun 25 miljoonaan euron sairaalarakennuksen julkisivuun on ilmestynyt jättimäinen taideteos. Tähän on varattu veronmaksajien rahaa noin 200 000 euroa. Taideteosta on jo korjattu ja tässä yhteydessä sitä on lehdessä kommentoitu seuraavasti: ”Kustannuksista ei vielä ole tietoa, ja ehdottomasti toteutamme taideteoksen sellaisena kuin se on ollut tarkoituskin toteuttaa.”

Toivon, että samalla määrätietoisuudella Essoten johto kommentoisi myös seinien sisäpuolella tapahtuvaa työtä. ”Ehdottomasti toteutamme kansalaisten palvelut, niin kuin ne on ollut tarkoituskin toteuttaa.”

Kannatan uuden sairaalarakennuksen rakentamista, mutta pelkät hienot seinät eivät ihmisille riitä. Meille kansalaisille ei ole ratkaisevaa Essoten seinien ulkoinen kauneus, vaan seinien sisällä saamamme hoito ja kuntoutus. Jos on rahaa kauniisiin seiniin, on oltava rahaa myös henkilöstön palkkaukseen. Muutoin Essote on ulkokultainen, kuin vedetön pilvi, joka ei anna sitä, jota on luvattu.

Essotella on kunnanjohtajista koostuva neuvottelukunta. Saamani tiedon mukaan kunnanjohtajat ovat olleet tiukkana, vaatineet säästöjä. Tällaista valtakirjaa me päättäjät emme ole antaneet kunnanjohtajille, vaan korostamme palvelujen toimivuutta. Kunnilla on vastuu palveluidensa rahoittamisesta.

Kunnanjohtajien toimielin ei ole demokraattinen, eikä se edusta kansalaisia. Kannustan Essoten hallitusta ja valtuustoa ajattelemaan eteläsavolaisia ihmisiä. Essotella on vastuu palveluidensa lakisääteisyyden noudattamisesta. Terveydenhuoltolain 8 §:n 1 momentin nojalla terveydenhuollon toiminnan on perustuttava hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Toiminnan on oltava laadukasta, turvallista ja asianmukaisesti toteutettua.

Asiakasmaksuja ei saa korottaa talouden tasapainottamiseksi. Päinvastoin niitä tulee alentaa. Jo nyt useat pienituloiset vanhukset Mikkelin keskussairaalan osastoilla rukoilevat, että pääsisivät pian kotiin, koska heillä ei ole varaa olla sairaalassa. Yhden hoitopäivän maksu on 48,90 euroa. Kun vuosittainen 683 euron maksukatto on täyttynyt, jää sairaalan hoitopäivämaksuksi vielä 22,50 euroa. Näistä summista koituu sairastuneille satojen, jopa tuhansien eurojen laskut. Ulosottoon joutuneiden määrä on noussut.

Viime talvena suurena ongelmana oli lääkäriajan saaminen ja päivystyksen sekä lastensuojelun ruuhkautuminen, ja mikäli Essotessa ryhdytään säästämään henkilöstön palkkaamisessa, niin sama kaaos on odotettavissa. Jos sijaisia ei saa palkata, niin henkilökunta väsyy, sairauslomia tulee yhä enemmän ja kansalaiset eivät saa heille kuuluvia palveluja.

Essoten kivijalka on henkilöstö, jota tulee arvostaa ja kohdella hyvin. Lain mukaan päivystävissä sairaaloissa on oltava riittävät voimavarat ja osaaminen, jotta hoidon laatu ja potilasturvallisuus toteutuvat. Kasvaneeseen potilasmäärään tulee reagoida palkkaamalla lisää työntekijöitä. Henkilöstöstä säästämiseen ei todellakaan ole mahdollisuutta.

Kommentoi kirjoitusta.

Varhaiskasvatuksessa työvoimapula

Tiistai 28.8.2018 - Satu Taavitsainen

Jätin kaupunginvaltuuston kyselytunnille kysymyksen, että miten Mikkelin kaupunki aikoo ratkaista varhaiskasvatuksessa vallitsevan pätevän työvoiman pulan.

Mikkelissä on pula pätevistä työntekijöistä päivähoidossa, erityisesti lastentarhanopettajista, lastenhoitajista ja varhaiskasvatuksen erityisopettajista. Jos vakituiseen työsuhteeseen ei löydy työntekijää, tarkoittaa se työvoimapulan paikkaamista tiheään tahtiin vaihtuvilla sijaisilla. Tällainen tilanne on ikävä ja hankala lasten, perheiden ja työyhteisön kannalta. Henkilöstön vaihtuvuus heikentää varhaiskasvatuksen laatua.

Mikkelin kaupunginvaltuusto on kesäkuussa 2018 linjannut kaupungin tavoitteeksi, että yhä useampi mikkeliläinen lapsi osallistuisi varhaiskasvatukseen. Tällä hetkellä osallistumisaste on 70 prosenttia ja tavoitteena on nostaa se lähivuosina 80 prosenttiin. Tavoitteensa toteuttamiseksi kaupungin tulee saada rekrytoitua riittävästi osaavia työntekijöitä.

Mikkelin kaupungin on oltava vetovoimainen varhaiskasvatuksen työntekijöiden työnantaja. Yksi tekijä on liian matala palkka. Julkisella sektorilla naisten palkat ovat huomattavasti alhaisemmat kuin miehillä saman koulutus- ja pätevyystason työtehtävissä. Ellei kaupunki tee nopeasti vaikuttavia korjaavia toimenpiteitä, niin lähivuosina työvoimapula entisestään pahenee, sillä nykyhenkilöstöä jää eläkkeelle samaan aikaan kun varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten määrä kasvaa.

Eli miten Mikkelin kaupunki aikoo ratkaista varhaiskasvatuksessa vallitsevan pätevän työvoiman pulan?

Mikkelissä 27.8.2018

Satu Taavitsainen
Kaupunginvaltuutettu, SDP
Mikkeli

Kommentoi kirjoitusta.

Eroon huumeista

Tiistai 17.7.2018

Olen saanut useilta teini-ikäisten lasten vanhemmilta huolestuneita viestejä kasvaneesta huumeiden käytöstä Mikkelissä ja niiden yhä näkyvämmästä kaupittelusta. Käytön lisääntyminen näkyy kaduilla, kauppakeskuksissa ja puistoissa sekavasti käyttäytyvinä ihmisinä ja huumeiden kauppaamisena. Jopa aikaansa viettävien rupattelevien eläkeläisten viereen on istahdettu ja tarjottu huumeita. Lasten ja nuorten vanhempia tilanne ahdistaa.

Huumeet ovat kasvanut ongelma myös tieliikenteessä. Liikenneturvan tutkimuksen mukaan joka neljäs 15-20-vuotias nuori tuntee huumeissa ajoneuvoa kuljettaneen.

Onneksi kauppakeskus Stella on huume-epäilyjen takia tehostanut omaa vartiointiaan, samoin poliisi valvoo keskustan alueita sekä Mikkelin kaupunki lisää keskustaan valvontakameroita vahvistaakseen turvallisuutta.

Huumeet koskettavat yhä nuorempia lapsia ja nuoria. Osa ajautuu käyttäjiksi kokeilun tai rajojen rikkomisen halusta, osa seuratessaan esimerkkiä. Nuoret ovat ikänsä ja kokemattomuutensa puolesta haavoittuvia, eivätkä osaa arvioida sitä, miten helposti kokeilusta ja satunnaiskäytöstä voi jäädä koukkuun. Lähes kaikki kuvittelevat pystyvänsä hallitsemaan käyttöä ja lopettamaan halutessaan milloin tahansa, vaikka totuus on toinen.

Tie lapsuudesta aikuisuuteen ei ole aina selkeä ja esteetön vaan mutkikas, epäselvä, herkkä ja joskus lohdutonkin. Nuorten elämällä on oltava tarkoitus ja mieli. He tarvitsevat runsaasti onnistumisen kokemuksia ja arvostusta. Jos elämästä puuttuu mieli, ei ihminen enää välitä siitä, mitä hänelle tai toiselle ihmiselle tapahtuu. Nuori ei välitä, jos hänestä tuntuu, ettei hänestäkään välitetä. Tämän me aikuiset voimme muuttaa.

On hyvä tiedostaa, että ei ole vain yhtä tapaa joutua huumekoukkuun, vaan jokaisen huumenuoren tarina on omanlaisensa. Jokainen heistä tarvitsee apua ja tukea päästäkseen eroon huumeista.

Monelle nuorelle työttömyys tuo mukanaan päihteet. Nuorisotyöttömyys on edelleen Etelä-Savossa aivan liian korkealla tasolla. Taloudellisen eriarvoisuuden kasvu ja nuorten työntäminen yhteiskunnan ulkoreunoille, sen notkoihin ja pimentoihin on Suomelta tyhmyyttä. Nuoret tarvitsevat koulutusta ja työtä. Ne estävät syrjäytymistä.

Kesälomalla nuoret liikkuvat kavereidensa kanssa ja tapaavat toisiaan kesätapahtumissa, konserteissa ja festareilla. Vanhempien, isovanhempien, läheisten, kummien, naapureiden ja kaikkien aikuisten on oltava valppaina. Meidän on yhdessä huolehdittava siitä, etteivät nuoret joudu huumeiden ja muiden päihteiden vaaroille alttiiksi.

Vaikka poliisi pystyykin kitkemään kaduilla tapahtuvaa huumekauppaa, jää usein piiloon netissä toimivia myyntikanavia. Saatavuuden helppous lisää huumeiden käyttöä sekä myös nuorten seuraamien julkkisten antama esimerkki ja huumeisiin kohdistuvat myönteiset asenteet. Asenteisiin me jokainen pystymme osaltamme vaikuttamaan. Huumeissa ja niiden käyttämisessä ei ole mitään ihailtavaa. Jokaisen nuoren pitäisi uskaltaa olla se, jolla on rohkeutta sanoa EI.

Omalla esimerkillämme me aikuiset voimme parhaiten ohjata nuoria turvalliseen ja terveellisiä elämäntapoja edistävään käyttäytymiseen. Toivon liekki lepattakoon paremmasta tulevaisuudesta lapsillemme ja nuorillemme.

Kommentoi kirjoitusta.

Nousuvesi ei nosta kaikkia veneitä

Keskiviikko 30.5.2018 - Satu Taavitsainen

Järjestin Sadun klinikan viikko sitten lauantaina kauppakeskus Stellassa Mikkelissä. Kävijöitä oli paljon, monet heistä eläkeläisiä. Heidän suuri huolensa oli rahan riittäminen päivittäisiin menoihin ja korkeiksi nousseisiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin.

Eräs eläkkeellä oleva pariskunta tuli klinikalleni apteekin lähettämänä. He kertoivat huolensa lääkkeiden ostamisen mahdottomuudesta. Heidän pienet työeläkkeensä eivät yksinkertaisesti riitä. He olivat tehneet tulo- ja menolaskelmansa paperille, jotta antaisin sen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteelle. Vein terveiset Rinteelle, joka vastasi kuulleensa saman huolen eri puolilta Suomea. Pienituloiset eläkkeensaajat maamme joka kolkassa kärsivät samoista vaikeuksista kuin meillä Etelä-Savossa. Rahat eivät riitä asumiseen, ruokaan, lääkkeisiin ja soten asiakasmaksuihin.

Eläkeläisten köyhyys estää sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttämisen. Myös sairastuminen, korkeat asiakasmaksut ja lääkkeiden omavastuut ajavat ihmisiä köyhyyteen. Pienituloisten vanhusten voimat alkavat loppua. He joutuvat käyttämään kaiken energiansa selviytyäkseen juuri tästä päivästä.

Pienituloisten eläkkeensaajien tilannetta ei korjaa talouskasvu tai työllisyyden parantuminen. Nousuvesi ei nosta kaikkia veneitä. Tarvitaan toimenpiteitä. Antti Rinne on esittänyt pieniin alle 1400 euron eläkkeisiin 100 euron kuukausittaista nettokorotusta. Tuen esitystä. Se parantaisi pienituloisten eläkeläisten asemaa ja nostaisi yli 50 000 suomalaista köyhyysrajan yläpuolelle. 

Oikeistopuolueet yrittävät mitätöidä esityksen ja vastaavat eläkeläisille vain: ”Rahat eivät riitä, koittakaa pärjäillä”.

Suomessa valtiontalous on ajautunut negatiiviseen tilaan rikkaiden liiallisten vaatimusten takia. Rikkaiden tulot ja omaisuus ovat lisääntyneet nopeasti viimeisten 20 vuoden aikana. Tämä on seurausta erityisesti hyvätuloisille annetuista edullisista veroalennuksista. Samaan aikaan pienituloisten palkat, eläkkeet ja sosiaalietuudet ovat pysyneet ennallaan tai pienentyneet.

Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.” Matt 25:29

Tätä Matteuksen evankeliumin jaetta voi verrata Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen politiikkaan. Matteus-vaikutus tarkoittaa etujen kasautumista niille, joilla niitä on jo ennestään. Rikkaille on annettu rahaa, köyhiltä on otettu.

Maan hallitus on ottanut velkaa korvatakseen veroja, joita se ei ole tohtinut kerätä rikkaimmilta kansalaisilta. Keskusta, kokoomus, perussuomalaiset/siniset ovat leikanneet eläkeläisiltä, kun eivät ole halunneet lisätä suurten tulojen ja omaisuuksien verotusta, jotta Suomi voisi huolehtia kansalaisistaan ja valtion lisääntyneistä tehtävistä.

Tämä ajattelutapa pitää kääntää ensi kevään eduskuntavaaleissa. Toivon pienituloisten eläkeläisten antavan äänensä sosialidemokraateille ja näin vaikuttavan positiivisesti omaan tulevaisuuteensa. Nousuvesi ei nosta kaikkia veneitä. Tarvitaan SDP, joka työntää kaikki veneet vesille.

Kommentoi kirjoitusta.

Vilunkiveikot kuriin!

Torstai 10.5.2018 - Satu Taavitsainen

Tiesitkö, että Italian työmarkkinat ovat totaalisen jakautuneet ja ulkomaalaisen työvoiman hyväksikäytöstä on muodostunut laitonta järjestelmällistä toimintaa, jonka parissa on 3-4 miljoonaa työntekijää. Työtä teetetään Italiassa pimeästi, työsuhteen ehdoissa ei noudateta lakia.

Noin 80 prosenttia näistä hyväksikäytön kohteena olevista työntekijöistä on ulkomaalaisia. Erityisesti riistetään maataloustyöntekijöitä. Yrittäjät tilaavat työvoimaa välittäjältä, joka rekrytoi työntekijät ja kuljettaa heidät työpaikalle. Palkka on yleensä alle puolet työehtosopimuksen edellyttämästä ja työ kestää keskimäärin 8-12 tuntia päivässä.

Noin 60 prosentilla Italian maatalouden työntekijöistä ei ole käytössään juoksevaa vettä tai wc-tiloja. Kyydistä, majoituksesta, ruoasta ja muista perustarpeista peritään maksu. Pahimmissa tapauksissa työntekijöitä kohtaan käytetään väkivaltaa, heidän henkilöllisyyspaperinsa viedään ja heidät majoitetaan ala-arvoisiin oloihin. Tilanne on todella paha. Lue lisää: https://aikamerkki.org/laittomasti-toissa

Italian ilmiö on Britannian EU-eron ja USA:n presidentinvaaleissa Trumpin voiton takana. Ihmisten toimeentulo on heikentynyt, työehdot ovat heikentyneet. Kaikkien palkat ovat laskeneet, kun yritykset maksavat ulkomaisille työntekijöille vähemmän. Esimerkiksi Britanniassa ulkomaisen työvoiman tulo maahan on auttanut yrityksiä, mutta se ei ole vaurastuttanut Britannian väestöä. Työnantajat ovat vain laskeneet palkkoja alaspäin. Sama juttu USA:ssa. Tämä ei ole ulkomaalaisten ihmisten vika, vaan järjestelmän vika, joka mahdollistaa tällaiset ahneet ja itsekkäät työmarkkinat. Ihmiset kuitenkin syyttävät ulkomaalaisia, kun se on niin helppoa.

Kuulostaako tutulle?

Nykytilanne Italiassa johtuu ennen kaikkea poliittisista päätöksistä. Viimeisten 20 vuoden aikana siellä on työntekijöiden suojelua koko ajan purettu ja työvoimatoimistoja karsittu. Kun valtion roolia on heikennetty, tyhjiön on täyttänyt rikollisuus. Välittäjät tarjoavat tehokkaan palvelun yrittäjille, jotka etsivät työvoimaa. Kuulostaako tutulle? Aivan kuin Sipilän hallituksen maakuntauudistukseen liittyvät kasvupalveluesitykset.

Hyväksikäyttöä on Suomessakin. Aivan Italian tasolle työmarkkinoiden jakautumisessa ei Suomessa ole (vielä) vajottu, mutta meilläkin on aloja, joilla todistettavasti tapahtuu ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttöä. Esimerkiksi vastikään suomalaismies sai ihmiskaupasta ehdollisen vankeustuomion, kun toi Suomeen 26 thaimaalaista marjanpoimijaa.

Alipalkkausta esiintyy Suomessa esimerkiksi siivous-, rakennus- ja ravintola-alalla. Teollisuudessa on myös ollut yrityksiä, joissa on ollut ongelmia ja ihmiskaupaksi luettavia tilanteita. Ulkomaalaisillle on joko maksettu palkka alle työehtosopimuksen, tai kikkailtu niin että osan palkasta on joutunut maksamaan takaisin työnantajalle. Voi olla että työsopimusta ei ole ollut lainkaan, tai on ollut kaksi erikielistä sopimusta joissa on eri työehdot. On myös tapauksia joissa ei ole maksettu lisiä, vaan joku tietty könttäsumma.

Ilmiöön liittyy myös työntekijän kontrollointia. Pitkien työpäivien lisäksi työntekijää saatetaan estää luomasta suhteita suomalaiseen yhteiskuntaan, opiskelemasta kieltä ja ymmärtämästä omia oikeuksiaan. Työntekijät saattavat asua ala-arvoisissa olosuhteissa ja olla riippuvaisia työnantajastaan. Näin siis Suomessa!!

On puututtava järein toimin

Tähän pitää seuraavien eduskuntavaalien jälkeen valittavan maan hallituksen tiukasti puuttua. Toivon pääministerin olevan sellainen henkilö, joka puolustaa palkansaajia (Antti Rinne). Työtä toisen hyväksi tekeville ihmisille tulee maksaa asianmukainen palkka ja kaikenlainen vilunki ja hyväksikäyttö tulee saada loppumaan.

Maan hallituksen on lisättävä AVI:n työsuojeluun ulkomaalaistarkastajien määrää ja poliisin on saatava lisää ihmiskauppatutkintaan erikoistuneita poliiseja. Myös julkisten toimijoiden; valtion, kuntien ja niiden konserniin kuuluvien yhtiöiden, virastojen ja liikelaitosten tekemiä hankintoja ja tilaamia urakoita ja alihankintaketjuja on tarkasteltava suurennuslasilla ja laitettava asiat kuntoon.

Verohallinnon otetta tulee tiukentaa, sillä nykyisillä ohjeilla yritykset ovat alkaneet kikkailla niin, etteivät maksa enää työntekijöistään sosiaaliturva- ja eläkevakuutusmaksuja. Jättämällä työnantajamaksut maksamatta, ne hakevat kilpailuetua. Työtä ilman sotu- ja eläkemaksuja teetetään jatkuvasti mm. Helsingin Sanomien jakamista Itä-Uudellamaalla, toimistotöitä, siivoustyötä, kaupassakäyntiä vanhuksille, muuttoapua, pihatöitä jne jne.

Yritykset, jotka eivät maksa työnantajamaksuja kilpailevat epäreilusti sellaisten yritysten kanssa, jotka hoitavat työnantajamaksut asiallisesti. Oikein toimivat yritykset häviävät kilpailutuksia ja vähentävät työntekijöitä ja negatiivinen kierre syntyy koko yhteiskuntaan.

Tämä kotimainen ilmiö on tapahtunut valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok) johdolla. Hänen aikanaan on verohallinnon suhtautumista työnantajamaksujen maksamatta jättämiseen löysytetty. Vuonna 2016 verohallinto poisti kokonaan ohjeestaan lauseen: ”Työsuhde syntyy verotuksessa aina tilanteessa, jossa myös työoikeudellisen työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät." Linja on ollut Sipilän hallituksen tietoinen valinta. Saada kilpailukykyä yrityksille. Keino on väärä ja epäreilu. Se johtaa siihen, että valtion kassaan ei kerry sosiaaliturvamaksuja, eläkerahastoihin ei kerry rahaa ja lehdenjakajalle ei kerry eläkettä ja näin ollen työntekijä on eläkkeellä köyhä, vain takuueläkkeen varassa elävä.

Huomaatko yhteyden?

Vuonna 2014 julkaistiin Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tutkimus, jossa kaksi taloustutkijaa paljasti yhteyden työvoiman järjestäytymisasteen laskun ja ylimmän tuloluokan tulojen lisääntymisen välillä länsimaissa vuosina 1980-2010. Sen mukaan arviolta puolet tuloerojen kasvusta johtuu ammattiliittojen heikentyneestä asemasta. Kun ihmiset eivät kuulu liittoon, mahdollistuu ylläkertomani vilungit.

Järjestäytyminen olisi ratkaisu ja sepä se pitäisi olla valtion kärkitavoite Suomessa. Esimerkiksi Kanadassa työnantaja ei ota töihin sairaanhoitajaa, joka ei kuulu liittoon. Siellä työnantaja katsoo, että on kaikkien etu, että työntekijät kuuluvat ammattiliittoon. Siellä sairaanhoitajien palkat ovatkin PALJON paremmat kuin Suomessa, käteen jää 4300 euroa.

Kommentoi kirjoitusta.

Sosiaali- ja terveyspalveluilla on merkitystä eläkeläisten toimeentulolle

Sunnuntai 6.5.2018 - Satu Taavitsainen

"Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.” Matt 25:29

Tätä Matteuksen evankeliumin jaetta voi verrata Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen politiikkaan. Matteus-vaikutus tarkoittaa etujen kasautumista niille, joilla niitä on jo ennestään. Rikkaille on annettu rahaa, köyhiltä on otettu.

Pienituloisten eläkkeensaajien voimat alkavat loppua. He joutuvat käyttämään kaiken energiansa selviytyäkseen juuri tästä päivästä. Maan hallituksen pitää korjata eläkkeensaajien toimeentuloa ja vahvistaa heidän ihmisarvoista elämää.

SDP:n tavoite on tehdä alle 1 400 euron eläkkeisiin 100 euron kuukausikorotus. Tämä parantaisi pienituloisten asemaa ja nostaisi yli 50 000 suomalaista köyhyysrajan yläpuolelle.

Eläkeläisten toimeentuloon vaikuttaa tulojen ohella myös välttämättömät menot, joista sosiaali- ja terveyspalveluiden menot ovat yksi keskeisimmistä. Tämä on luonnollista, koska eläkkeensaajilla sote-palveluiden tarve on muuta väestöä keskimääräistä suurempi: vanhemmilla eläkeläisillä iän mukana heikentyvän terveyden ja toimintakyvyn vuoksi, nuoremmilla työkyvyttömyyseläkkeen saajilla alentuneen työkyvyn ja heikomman terveydentilan vuoksi.

Soten asiakasmaksuihin liittyy tärkeitä oikeudenmukaisuuskysymyksiä. Vanhimmista (yli 85-vuotiaista) eläkeläisistä 32 % kuuluu pienituloisimpaan ja vain 9 % rikkaimpaan tuloviidennekseen. Hyvin vanhoilla eläkeläisillä on paljon hoivatarvetta mutta heillä ei ole rahaa maksaa palveluista. Korkeat maksut ovat esteenä palvelujen saannille ja eniten ilman riittävää apua olevia on pienituloisissa. Tämä on epäoikeudenmukaista.

Pienituloiset eläkeläiset käyttävät julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja enemmän kuin suurituloiset. Yksityisiä sote-palveluja, joihin on haettu Kela-korvauksia, on käyttänyt hieman yli puolet eläkeläisistä mutta heistä 71 prosenttia on ylimmästä tuloluokasta. Kela-korvauksesta huolimatta monella pienituloisella ei ole varaa yksityisten sote-palveluiden tai palvelusetelien käyttöön. Kela-korvausjärjestelmä ja palvelusetelit hyödyttävätkin eniten suurituloisia. (Lähde eläketurvakeskuksen tutkimus). Tämä on epäoikeudenmukaista ja siksi on hyvä, että Kela-korvausjärjestelmä yksityisiin sote-palveluihin aiotaan kokonaan lakkauttaa.

Kotihoidon palveluja on saanut noin joka seitsemäs eläkeläinen, mutta osuus on huomattavasti suurempi vanhemmissa ikäryhmissä, erityisesti yli 85-vuotiailla, joista lähes puolet on käyttänyt kotihoidon palveluita. Ero pienituloisten ja suurituloisten välillä on iso kotihoidon käytössä: alimpaan tuloviidennekseen kuuluvista yli 85-vuotiaista puolet on saanut kotihoitoa. Hyvätuloisemmat eläkeläiset eivät ole käyttäneet kotihoidon palveluita näin laajasti. Tämä on yhteydessä yksin asumisen yleisyyteen erityisesti alimmassa tuloluokassa, ja heikompaan terveydentilaan ja vähäisempään yksityisten palvelujen käyttöön.

Eläkeläisille kasautuu paljon lääkkeiden omavastuita, mutta pienituloiset maksavat lääkkeistään suhteellisesti enemmän. Lääkkeitä paljon tarvitsevista merkittävä osa on vanhuksia ja lähes kaikilla on krooninen tauti ja useita samanaikaisia (osittain epäsopivia) lääkityksiä. Etenkin pienituloiset ja pitkäaikaissairaat ihmiset jättävät kustannussyistä lääkkeitä ostamatta tai puolittavat annoksia.

Oikeus parhaaseen mahdolliseen terveyteen ja hoivaan kuuluu kaikille. Köyhyys estää pääsyn sosiaali- ja terveyspalvelujen pariin, mutta sairastuminen ja korkeat asiakasmaksut ja lääkkeiden omavastuut myös ajaa ihmisiä köyhyyteen. Tämä pitää muuttaa.

Suomen pitää palauttaa arvopohjamme solidaarisuuden periaatteelle: kaikille ihmisille turvataan pääsy laadukkaiden julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin maksukyvystä ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.

Suomi ei tarvitse mitään massiivista Sipilän sote-uudistusta maakuntiin, vaan tarvitsemme perinpohjaisen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksu-uudistuksen.

1 kommentti .

Korkeat asiakasmaksut ovat este sote-palvelujen käytölle

Tiistai 24.4.2018 - Satu Taavitsainen

Useimmissa Euroopan maissa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja reseptilääkkeet ovat maksuttomia tai asiakasmaksut hyvin pienet. Toisin on Suomessa. Meillä asiakasmaksut ja lääkkeiden hinnat ovat korkeat. Siitä huolimatta, että ne ovat huono keino kerätä rahaa.

Korkeat maksut ovat este palvelujen käytölle ja erityisesti juuri heille, jotka eniten niitä tarvitsisivat: vanhukset, vammaiset, mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät, pitkäaikaissairaat, työttömät ja ulosottoon joutuneet.

Pienituloisilla ei ole Suomessa varaa sairastua, eikä hoitaa itseään. Vuonna 2017 päätyi noin 320 000 tavanomaista terveyskeskus-, sairaala-, laitoshoito-, kotipalvelu- ja hammashoitomaksua ulosottoon.

Asiakasmaksut kasaantuvat harvojen maksettavaksi. Ne kohdistuvat eniten pienituloisille sairaille. Suurimpia maksuja maksavat vanhukset ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevat. Myös dementiaa ja psykoosia sairastavilla maksujen osuus tuloista kohoaa usein hyvin korkeaksi. Kymmenesosa pienituloisista vanhuksista säästää lääkärikäynneistä ja joka neljäs heistä jää usein vaille riittävää kotihoitoa. Pitkäaikaissairaista 30 prosenttia on siirtänyt lääkkeen hankkimista tai pyytänyt halvempaa ja lähes 60 prosenttia kokee kalliiden lääkkeiden aiheuttavan taloudellisia vaikeuksia.

Noin 55 000 ihmisellä, enimmäkseen erittäin pienituloisilla ja yli 75-vuotiailla vanhuksilla sote-asiakasmaksut, reseptilääkkeiden ja matkojen omavastuut ovat muodostuneet katastrofaalisiksi, eli maksut ylittävät 40 prosenttia henkilön tuloista.

Kuntien välillä on eroja, sillä kaikki kunnat eivät peri asukkailtaan maksuja. Esimerkiksi Helsinki ei peri lainkaan terveyskeskusmaksua, mikä on erinomainen asia. Suomessa on selviä eroja asiakasmaksuissa myös maakunnittain. Valitettavasti Etelä-Savossa sote-asiakasmaksujen arvo on koko Suomen suurin asukasta kohti mitattuna.

Korkeat asiakasmaksut ovat Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon suurin ongelma. Maan hallitus ei ole tätä tajunnut. Hallitus on nimenomaan korottanut asiakasmaksuja noin 30 prosentilla. Tällainen linja on kansanterveyden kannalta aivan väärä.

Itse asiassa Suomi ei edes tarvitse mitään massiivista sote-uudistusta maakuntiin, vaan tarvitsemme perinpohjaisen soten asiakasmaksu-uudistuksen.

Suomen tulee palauttaa arvopohjamme solidaarisuuden periaatteelle: kaikille turvataan pääsy laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalveluiden piiriin maksukyvystä ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.

Ehdotan asiakasmaksu-uudistukselle evääksi muutamia asioita.

Alle 20-vuotiailta ei jatkossa peritä lainkaan asiakasmaksuja perusterveydenhuollossa, erikoislääkärillä käynnistä, fysioterapiasta, reseptilääkkeistä ja hammashuollosta. Näin on Ruotsissakin.

Aikuisväestön osalta poistetaan terveyskeskusmaksu koko maassa ja muiden palveluiden osalta maksuja vähintään puolitetaan.

Nykyisiä reseptilääkkeiden, palveluiden ja matkojen maksukattoja alennetaan reilusti. Nyt näiden maksukatot ovat yhteensä 1600 euroa vuodessa. Tämä on aivan liikaa! Jatkossa ne saisivat olla korkeintaan 440 euroa yhteensä.

Soten asiakasmaksujen vuoksi ulosottoon joutuneet pitää armahtaa velastaan. Suomen on lisäksi lopetettava kansainvälisille perintäyhtiöille kansalaistemme sote-laskujen myyminen.

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »