Tänään vietetään kaatuneitten muistopäivää ja kunnioitamme sodissa, taisteluissa, vankileireillä, teloituksissa ja rauhanturvaamistehtävissä kaatuneiden muistoa ja kiitämme heitä siitä, miten he uhrasivat itsensä toisten ihmisten puolesta.

Olen Mikkelin kaupungin edustajana laskemassa seppeleitä Mikkelin maaseurakunnan sankarihaudalla ja muilla Mikkelissä sijaitsevilla sodissa kaatuneiden muistomerkeillä.

Pieni ja sitkeä kansamme selvisi kansalaissodan, talvi- ja jatkosodan raskaista vuosista ja jälleenrakentamisen ajasta. Viimeisimmän sodan jälkeen perheet olivat rikki. Noin 30 000 sotaleskeä, 50 000 sotaorpoa ja 100 000 lapsensa menettänyttä vanhempaa sekä lukuisa määrä siskoja, veljiä ja sukulaisia kaipasivat omaisiaan. Suru painoi mieltä, mutta silti ihmiset selvisivät. Surun takaa löytyi usein positiivinen elämänasenne ja menetyksistä ja vammoista huolimatta katkeruudelle ei annettu ylivoimaa. Pellot oli kylvettävä ja vilja korjattava, halot hakattava, ruokaa metsästettävä ja kalastettava, lapset ruokittava, vaatteet korjattava, kotieläimet hoidettava jne. Yhteisvastuu meni yksilön edun edelle. Kurjaa on monissa perheissä ollut ja varsinkin niissä, joissa alkoholi ja mielenterveysongelmat saivat otteen, eikä sodan kauheudet lähteneet mielestä. 

Sodissa taistelleet ja siihen aikaan eläneet ovat tinkineet omasta hyvinvoinnistaan tulevan sukupolven hyväksi. Tästä olen ikuisesti kiitollinen.