Vanhukset

Mikkelin kaupungin toiminnan eettisyys ja moraalisuus mitataan siinä, kuinka pidämme huolta vanhuksista. Vanhusten yleisin rukous ja pyyntö on varmastikin ”älä hylkää minua, älä jätä”. Tämä pyyntö ei kohdistu pelkästään Jumalalle, vaan myös omaisille, ystäville, hoitajille ja koko yhteiskunnalle. Aivan liian monet vanhukset huomaavat olevansa unohdettuja ja yksin. Pohjoismaisen hyvinvointivaltiomme kantavia periaatteita on, että pidämme huolta kaikista yhteiskuntamme jäsenistä. Myös heistä, jotka ovat nyt laitoksissa, eivätkä voi olla pyörittämässä yhteiskunnan rattaita tekemällä työtä ja kuluttamalla.

Nykypäivän vanhukset ovat tämän sodanjälkeisen hyvinvoinnin meille mahdollistaneet työllään. He ovat myös olleet rakentamassa oikeudenmukaista ja tasa-arvoista yhteiskuntaa oman aikansa radikaaleina. Nykyisen yhteiskuntamme juuret ovat myös sata vuotta sitten eläneiden sosialidemokraattien unelmissa ja tavoitteissa, heidän pyrkimyksissään tasa-arvoon, vapauteen ja heikompien puolustamiseen. Hyvinvointipalvelujemme perusta on yhteisvastuu.

Mikkelin vanhustenhuoltoa ei voi ohjata saneerausvimma ja kova markkinatalous. Kaupungin taloutta ei voi pelastaa vanhustyön kustannuksella (vanhuspalveluista säästetty eniten). Toimintoja ja työtä kyllä pitää uudistaa, mutta harkiten ja viisaasti. Työtä tekevät ihmiset eikä koneet ja sen vuoksi vanhustyön laatu pohjautuu käytettävissä olevaan henkilökuntaan. Henkilökuntaa on oltava riittävästi niin koti- kuin laitoshoidossakin.

Vanhuksille tarkoitettuja pitkä- ja lyhytaikaispaikkoja on oltava riittävästi. Emme voi sanoa, että rahat on loppu, ei löydy paikkaa. Rahaa kyllä on, mutta ne menevät tällä hetkellä kalliisiin yksityisiin paikkoihin. Tämä suunta pitää muuttaa. Verorahojamme ei voi käyttää monikansallisten yritysten voitontavoitteluun, jolloin verorahat pakenevat pois seudulta. On suosittava kaupungin omaa toimintaa, paikallisia järjestöjä ja paikallisia pieniä yrityksiä, jotka tuottavat vanhusten asumispalveluja.

Omaishoidontukeen olevat rahat loppuvat joka vuosi touko-kesäkuussa. Tämä on häpeällistä. Ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa riippuen siitä, mihin aikaan vuodesta heidän omainen sairastuu. Haluan, että varaamme budjetissa sen verran rahaa kuin koko vuodeksi tarvitaan. Omaishoito on arvokasta työtä. Jokaiselle halukkaalle kriteerit täyttävälle on tehtävä toimeksiantosopimus ja hoito- ja palvelusuunnitelma, jossa määritellään hoidettavalle annettavat palvelut, omaishoitajalle maksettava hoitopalkkio ja vapaapäivät sekä omaishoitoa tukevat palvelut ja tapaturmavakuutus hoitajalle. Mikkelissäkin pitäisi ymmärtää, että jos ei anneta mitään tukea niin hyvin nopeasti on kaksi vanhusta laitoshoidossa. 

Haastan teitä lukijani puhumaan niiden puolesta, jotka eivät itse saa ääntään kuuluville. Pyydän muistuttamaan mikkeliläisiä päätöksentekijöitä uudelleen ja uudelleen omantunnon äänestä ja vahvistamaan sitä, minkä Mikkelin kaupungin viranhaltijat ja luottamushenkilöt sisimmässään tietävät oikeaksi. On kyseenalaistettava kaiken arvon mittaaminen rahassa.

On taisteltava ja toimittava vanhusten puolesta ja pidettävä toivon liekkiä elävänä.