Sen lisäksi, että kaupunki tekee paljon itse, on se tavaroiden, urakoiden ja palveluiden ostajana suuri toimija. Hankintatoiminta on merkittävä elinkeino- ja aluepoliittinen väline, mutta tehokkaimmillaan vain silloin kun se on hyvin johdettua. Mikkelin kaupunki tavoittelee kasvua ja uusia asukkaita 300 per vuosi. Tämän toteuttamiseksi tarvitsemme työpaikkoja. Työpaikkoja syntyy, jos meillä syntyy uusia yrityksiä ja olemassaolevat kasvavat. Hyvin johdetulla hankintatoiminnalla voidaan päästä merkittäviin postitiivisiin kokonais- ja aluetaloudellisiin vaikutuksiin ja voidaan vaikuttaa yritysten toiminnan, osaamisen sekä tuotteiden ja palveluiden kehittymiseen. 

Olemme Mikkelissä huomanneet seuraavia asioita: hankintojen koko on kasvanut, markkinoiden keskittyminen on alkanut tai entisestään kiihtynyt nykyisen hankintapolitiikan myötävaikutuksella, halvin hinta on liian määräävässä asemassa, paikallisen yritystoiminnan erityispiirteiden huomiointi on puutteellista, hankintalain ”ahdas” tulkitseminen hankinnan valmistelussa ja läpiviennissä on vallitseva käytäntö, vuorovaikutus ja avoimuus on vähentynyt ja hankintalain rikkomukset ovat yleisiä.

Haluamme muutosta. Keskeisimpiä kehittämiskohteita kaupungin hankintatoiminnassa on mm. nykyiset eriävät käytännöt, joita kaupungin hallintokunnat ja konserniyhtiöt noudattavat, hankintojen vaikutusten arvioinnin vähäisyys, hankintojen kytkentä yleiseen tavoiteasetteluun puuttuu, prosessit ovat suljettuja ja ennakoimattomia, hankintahetken tilanne painottuu, ei se mitä hankinnalla tavoitellaan, keskitytään siihen mitä hankintalaki kieltää, mutta ei siihen mitä se sallii, yhteistyön ja kumppanuuden vähäisyys, hankintalain noudattamatta jättäminen ja hankintaosaamisen puutteet, vastuukysymysten epäselvyys ja raportointi.

On laskettu, että jos esim. on 6 miljoonan hankinta ja se jää meille omaan kotikaupunkiin, niin se karkeasti laskien tuo kaikkine vaikutuksineen 130 työpaikkaa ja 660 000 e kunnallisveroja kaupungin kassaan.

Meiltä poliitikoilta tarvitaan yhteistyötä ja vauhdin laittamista asenteiden, ilmapiirin ja toimintakulttuurin muutokseen. Meidän tulee asettaa tavoitteita ja linkittää hankintatoiminta muuhun tavoiteasetteluun. Meillä on myös keskeinen rooli seurannassa, valvonnassa ja raportoinnin seuraamisessa.

Esimerkiksi rakennusalalla meillä on Mikkelissä parhaillaan yli 300 ammattilaista työttömänä. Heidät pitää saada töihin. Olen ollut hyvin hämmästynyt siitä, että vaikka paikalliset firmat voittavat urakoita, niin se ei ole edistänyt rakennusalan työllisyyttä. Jossain mättää! Kaupungin rakennusurakoiden kriteerit ja ehdot pitää laittaa sellaisiksi, että paikalliset työllistyvät. Ehtona yrityksen kelpoisuudelle jo tarjouspyyntöön on ehdottomaksi vaatimukseksi laitettava, että yrityksen palkkauksessa ja sen käyttämien alihankkijoiden palkkauksessa käytetään suomalaisen TES:n mukaista tuntipalkkaa ja tilaajavastuulain mukaisia eläke- ja vakuutusmaksuja. Sopimukseen on myös laitettava ilmoitusvelvollisuus, jotta voidaan seurata, että näin myös tapahtuu ja on oltava riittävän kovat sanktiot sopimusrikkomukselle että luistaminen sopimuksesta ei edes tule mieleen. Olisin myös tyytyväinen, jos tarjouspyyntöihin voisi laittaa pisteytykseen seuraavan: käyttää työvoimana TE-toimiston osoittamia työnhakijoita.

Vain töissäkäyvien ja veroja maksavien ihmisten myötä kaupunki saa lisää rahaa hoitaa 535 lakisääteistä tehtäväänsä. Valtionosuudet eivät tule tulevaisuudessa kasvamaan. Itse me täällä menestyksemme teemme ja rakennamme Mikkeliä tuleville sukupolville. Työttömyyden vähentäminen ja ostovoiman lisääminen koituu kaikkien eduksi.

Olen ylpeä Mikkelistä, jos pystymme olemaan kaupunkina valtakunnallinen positiivinen esimerkki hankintatoiminnan kokonaisvaltaisesta haltuunotosta.