Hyväksyimme tänään puoluevaltuuston kokouksessa SDP:n osallistumisen maan hallitukseen ja kävimme läpi ja hyväksyimme neuvotellut asiat.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on ottanut neuvotteluissa työllisyyden lisäksi vakavasti mm. lapsiperheiden aseman, nollatyösopimukset, pieni- ja keskituloiset ja investoinnit.

Lapsiperheitä tuetaan 70 miljoonalla kohdistaen pienituloiselle lapsiperheille verovähennys, joka oli muuten SDP:n tavoite vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Tällä paikataan tehty lapsilisäleikkaus ja olen tähän erittäin tyytyväinen.

Neuvotteluissa oli sovittu, että nollatyösopimusten ja osa-aikaisten sekä alipalkattujen työntekijöiden asemaan tartutaan kolmikantaisesti. Vihdoinkin tämä etenee. Kiitos Antti Rinne!

Pieni- ja keskituloisten ihmisten asemaa ja ostovoimaa parannetaan ensi vuonna myös niin, että veroja kevennetään alle 70 000 euroa/v ansaitsevilta. Nämä lisäeurot lisäävät ostovoimaa, päätyvät kulutukseen (eikä sukanvarteen) ja lisäävät kotimaan pyörien pyörimistä.

Investointeja on tulossa reilusti enemmän kuin ennakkoon moni arveli. Paketin potentiaali on miljardiluokkaa vipuvaikutuksineen: liikenneyhteyksiä, raideliikennettä ja asuntoja.

Olen erittäin tyytyväinen puheenjohtaja Rinteen neuvottelutaitoihin. Vaikka emme saaneet kaikkea mitä olisimme halunneet niin tämän tuloksen kanssa voi elää 10 kk, kunnes on uudet vaalit. Paljon jäi vielä asioita SDP:n eduskuntavaalitavoitteiksi, mm. kansaneläkkeen varassa elävien eläkeläisten ansiotason parantaminen.

Työttömyyden vähentäminen on ykköstavoitteemme ja sen taittamiseksi tarvitsemme investointeja. On kuitenkin varmaa, että investointipaketin urakoihin teitä ja asuntoja rakentamaan, jättävät tarjouksia yritykset, joiden käyttämä henkilöstö aliurakoitsijoineen on voittopuolisesti muualta kuin Suomen rajojen sisäpuolelta tulevaa. Palkkoja poljetaan, jotta yrityksen omistajille jäisi enemmän rahaa käteen. Tämä on kestämätöntä etenkin julkisista urakoista puhuttaessa eikä edistä SDP:n tavoitetta saada pienennettyä työttömyyttä ja saada lisää verotuloja. Käytin asiasta puheenvuoron puoluevaltuustossa ja sain kannatusta.

Olemme Mikkelissä laskeneet, että esim. 6 miljoonan euron koulun peruskorjausurakka tuo noin 660 000 e kunnallisveroja kaupungin kassaan. Mikäli hankinta siis työllistää paikallisia veronmaksajia.

Virkamiehiltä, jotka tarjouspyyntöjä ilmoille laittaa, on jatkossa vaadittava enemmän. On toki helppoa laittaa kriteeriksi vain hinta ja painaa enteriä, mutta tähän emme voi enää tyytyä.

Valtiolla ja kunnilla on täydet mahdollisuudet muotoilla tarjouspyyntöjen kriteerit niin, että niihin saadaan aluetaloudellista vaikuttavuutta. Pisteitä laskiessa, eniten on saatava niiden firmojen, jotka eivät harrasta vilunkia. Tämä ei vaadi muuta kuin pientä uudelleenajattelua, vähän vaivannäköä ja jo olemassa olevan kilpailulainsäädännön soveltamista. Tarvitaan vain tahtoa toteuttaa asia.

Pelisääntöjen muuttamisella astutaan nykypelureiden varpaille. Mutta on selvää, että muutos koituu kuitenkin kaikkien parhaaksi - erityisesti kuntien ja veronmaksajien. Ja rakentamisen laatukin paranee.

Ehdotin puoluvaltuustossa, että kaikki sosialidemokraatit omissa kunnissaan ja valtion päätöksenteossa esittävät ja vaativat niin, että valtio, kunnat ja niiden konserniyhtiöt alkavat kilpailuttaa siten, että se hyödyttää aluetaloutta.

Olkoon mottomme, että rakentamisen miljoonat työttömiä työllistämään - eroon vilunkiveljistä!

Lopuksi esitin toiveen, että rahaa investointeihin jaetaan myös kehä kolmosen ulkopuolelle.  Syksyn budjettiriihessä sovitaan vielä perustiestön kunnostustöiden aikaistamisesta. Niitähän meillä täällä Etelä-Savossa ja Kaakkois-Suomessa riittää. 5-tie, Savonlinnan syväväylä sekä laaja alempi tieverkko (jonka kunto on heikentymässä), olisivat erinomaiset työllisyyttä ja kilpailukykyämme parantavia kohteita.