Ajattelen, että työstä on saatava sellainen palkka, että sen varassa pystyy elämänsä rakentamaan. Työttömyysturvan ja/tai sosiaaliturvan varassa eläminen ei yleensä ole elämäntyylivalinta, vaan seuraus työn puutteesta, siis siitä, ettei työpaikkaa ole tarjolla. Työttömyys on hahmotettava enemmän yhteiskunnan kuin yksilön epäonnistumisena.

Haluatko Sinä työllistyäksesi siirtyä huonompiin työehtoihin ja huonompaan palkkaan? Haluatko työttömyys- ja sosiaaliturvaa pienennettävän? Näitä jotkut poliitikot ovat kertoneet edistävänsä. He toivovat lisää paikallista sopimista ja lisää valtaa yrityksiin ja näin murentaa työväenliikkeen yhteisrintamaa. Pieni työntekijä jää hyvin heikoksi neuvottelijaksi ilman valtakunnallisten työehtosopimusten tuomaa turvaa. En näe ihmisten elämän kurjistamisen tuovan meille tavallisille ihmisille hyvää elämää. Päinvastoin tällöin mentäisiin kohti palkkaköyhyyttä ja pätkätöiden kasvua. Kumpikaan näistä ei tuota lisää ostovoimaa, vaan syntyy uusi palkkaköyhien luokka, joka on jo todellisuutta Saksassa. Siellä yli 2 miljoonaa palkansaajaa tekee kahta työtä pärjätäkseen. Tavallisen päätyön lisäksi ollaan ns. "minityössä". Minityöt ovat matalapalkkaloukku, johon pudotaan. Minityöstä ei saa palkallista sairaslomaa, siihen ei kuulu lomaoikeuksia eikä se kerrytä eläkettä. Minityöt ovat tarjonneet työnantajalle mahdollisuuden äärimmäisen joustavaan työvoiman hankintaan ja käyttöön. En aio edistää tällaista mallia Suomeen. Tarvitsemme työtä ja talouskasvua oikein keinoin toteutettuna. Yrityksemme menestyvät vain, jos kansalaisilla on varaa ostaa tuotteita ja palveluita.

Nostokurjet ja kaivurit pois varastoista pölyttymästä

Yhteiskunnan on erityisesti laman aikana tuettava työllisyyttä ja ylläpidettävä kotimaan markkinoita. Työllisyyden parantamiseksi tarvitaan vahvaa investointien liikkeelle lähtöä. Tästä myös me Kaakkois-Suomen Sosialidemokraatit annoimme tänään kannanoton. Korkean työttömyyden aikana on investoitava julkiseen rakentamiseen kuten homekouluihin, päiväkoteihin, kuoppaisiin katuihin, valtateihin, raideliikenteeseen, vuokra-asuntorakentamiseen ja muihin urakoihin, jotka olisivat muutoinkin lähiaikoina tehtävä. Nyt rakentaminen on edullista, kun korot ovat matalalla ja urakoita saa kohtuuhinnoilla. Parantuneet ja nopeammat liikenneyhteydet lisäävät työpaikkoja täällä kehäkolmosen ulkopuolella. Jälkipolville ei voi jättää nykyisenkaltaista korjausvelkaa. Valtion ja kuntien ohjauksessa olevien yritysten ja yhteisöjen investointien lisääminen jo viidellä prosentilla toisi työtä tuhansille tällä hetkellä työtä vailla oleville.

"Eihän meidän kaupungin työttömät työmiehet pääse kuitenkaan urakoihin töihin."

Liian usein kuulee sanottavan, että "Eihän meidän oman kylän työmiehet pääse urakoihin töihin". Tähän on tultava muutos! Nykyinen kilpailulainsäädäntö mahdollistaa urakoiden ja hankintojen kilpailuttamisen niin, että ne tukevat aluetaloutta ja työllistävät paikallisia ihmisiä työehtosopimusten mukaisin palkoin. On vain tahdosta ja osaamisesta kiinni, käyttääkö kuntien ja valtion virkamiehet tätä mahdollisuutta hyväksi. On keskityttävä siihen, mitä kilpailulainsäädäntö sallii, eikä siihen mitä se kieltää. On ajateltava Suomen kansallista etua - korkeaa työllisyyttä. Meidän tulee omilla toimillamme tehdä työpaikkoja lisääviä uudistuksia ja pantava yhteinen voimanponnistus työllisyyden parantamiseen. Silloin meidän kaikkien on parempi täällä elää niin palkansaajien kuin yrittäjienkin.

Jos saisin poistaa epäkohdan

Jos saisin saman tien poistaa Suomesta yhden epäkohdan, valitsisin työttömyyden. Koko hyvinvointivaltion perusta on mahdollisimman kattava työllisyys. Hyvinvointivaltion perusajatus on: ”Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan”. Jos osallisuus yhteiskunnan toimintaan heikkenee, hyvinvoinnin perusta järkkyy. Jokainen haluaa tuntea tulevaisuutensa olevan turvattu. Työ ja sen tuoma toimeentulo on perusasia elämässä. Sen puolesta on kamppailtava enemmän.