"Tumma on yö, sade lasiin lyö, pyyhkimensulat puhdistaa koittaa, sää armoton, mutta mentävä on. Jälleen tien päällä oon, taivaat mua varjelkoon." Näin runoili eräs kuljettaja.

Eduskunnan täysistunnossa on tänään ensimmäisessä käsittelyssä esitys laiksi liikenteen palveluista ja siihen liittyviksi laeiksi (LiVM 3/2017 vp). Laki säätää Suomen henkilö- ja tavarakuljetuksille uudet raamit. Esitys ei ole yksimielinen. SDP jätti vastalauseen.

Suomalaiset raskaan kuljetusalan yrittäjät ja taksiyrittäjät painavat pitkää päivää. Jos he eivät ole itse ratin takana, niin he päivystävät puhelimen äärellä, jos tulee soitto, että ajossa oleva auto on hajonnut tai on tapahtunut onnettomuus. Rautaisella ammattitaidollaan he pystyvät puhelimessakin selvittämään sen, mikä letku on sillä kertaa aiheuttanut vian.

Arvostan suuresti heidän sitkeyttä ja nälän, kuumuuden, kylmyyden, pimeyden ja yksinäisyyden sietokykyä. Sekä henkilö- että tavarakuljetusalan ihmisten turnauskestävyys on kova. Pienyrittäjän työviikko on usein yli 45-tuntinen eikä lomat ja pyhät aina toteudu. He ovat duunareita isolla D:llä.

Kuljetusyrittäjänä on raskasta silloin kun töitä ei ole, tai niitä on liikaa tai kun koneet hajoavat ja velat painavat päälle. Toisaalta arki on mukavaa silloin, kun saa tehdä sitä työtä, josta tykkää. Mutta miten arvostaa maan hallitus suomalaisia kuljetus- ja taksiyrittäjiä?

Ensin hallitus teki päätöksen luopua Suomen kansallisista kabotaasikuljetuksia koskevista määräyksistä, eikä taistellut EU:n komissiota vastaan. Ei siis pitänyt huolta omien yritystensä menestymisestä. Ja nyt maan hallitus heikentää suomalaisten raskaan kuljettajien yrittäjien mahdollisuutta pärjätä alalla sallimalla tavarankuljettamisen ilman liikennelupaa eli niin että kuljettajaan ja yritykseen ei kohdisteta mitään vaatimuksia silloin kun auto painaa alle 3,5 tonnia. Nykyisin raja on 2 tonnia. Tämä vapauttaa täysin viranomaisten valvonnan piiristä pakettiautoilla harjoitettavan ammattimaisen kuljetustoiminnan. Tällä muutoksella luodaan kahdet, selkeästi eri kuljetusmarkkinat, jotka eivät tule olemaan sääntelyn, velvoitteiden ja niistä aiheutuvien kustannusten osalta tasavertaisessa kilpailuasemassa. Vaarana on pakettiautokuljetusten siirtyminen ulkomaisten yritysten käsiin, kun yrityksiin ei kohdistu minkäänlaista valvontaa ja kun uhka työehtojen polkemisesta on kokemusten perusteella suuri. Tämä tarkoittaa suomalaisten ahkerien ja rehellisten kuljetusyrittäjien vähentymistä ja työntekijöiden työttömyyden lisääntymistä ja valtion verotulojen vähentymistä.

Liikennelupa ei ole ollut tähänkään asti este työntekijöiden palkkaamiselle ja laadukkaalle palvelulle. Työllisyyden ja liikevaihdon osalta merkityksellistä on kuljetustarve, eikä liikenneluvan poistaminen lisää kuljetettavien tavaroiden määrää. Töitähän yrittäjillä on, jos vaan on tilauksia, joita pitää kuljettaa rakennustyömaille, tehtaille, satamiin, lentokentille, kauppoihin ja kuluttajille.

Liikennelupa on kaiken viranomaisvalvontamme perusta. Harmaan talouden myötä Suomi menettää vuosittain miljardeja euroja. Liikennesektori ja rakennusala ovat suurimmat alat, joissa harmaata taloutta esiintyy jo nykyään ja tehokkaalla valvonnalla on onnistuttu sitä kitkemään. Harmaasta taloudesta kärsivät rehelliset yrittäjät, heidän työntekijänsä ja valtio.
Valvonnan väheneminen tavaraliikenteessä sekä taksamittarivaatimuksen poistuminen taksiliikenteestä heikentävät valtion mahdollisuutta varmistaa, että verot ja maksut maksetaan asianmukaisesti.

Valitettavasti ei voi välttyä siltä ajatukselta, että hallituspuolueiden tavoitteena on nakertaa rehellisesti toimivien kuljetus- ja taksiyrittäjien toimintamahdollisuuksia lisäämällä harrastelijakuljetuksia. Ammattimaisen kuljettamisen määritelmäkin tehtiin epämääräiseksi vastoin lukuisten asiantuntijoiden ja opposition näkemystä. Ministeri Berner kerran paljasti todelliset korttinsa sanoessaan eräässä haastattelussa kabotaasiin liittyen, että kuljetusten avaaminen ulkomaiselle kilpailulle sujuvoittaa kuljetuksia ja laskee kustannuksia ja että tämä taas hyödyttää elinkeinoelämää yleensä. Berner siis ajaa vain suuryritysten etua, jotka haluavat tilata kuljetuksia halvalla. Kyllähän kuljetusten hinnat saadaan alas, jos työsuhteiden ehdoissa ei noudateta työlainsäädäntöä ja työehtosopimuksia eikä makseta veroja, tai että pienyrittäjä ei ota itselleen voita leivän päälle. Suomalaiset tavalliset pienet ja keskisuuret kuljetusyritykset ja taksiyrittäjät tarvitsevat puolustajia.

Puolustajia tarvitsevat myös kansalaiset. Kun taksialalle tuloa ei jatkossa käytännössä säädellä lainkaan, hinnoittelu vapautuu, takseissa ei ole enää taksamittareita ja toiminta-alueena on koko Suomi, on suuri vaara että Suomessa tulee olemaan huijatuksi tulleita asiakkaita. Taksien saatavuus kaupunkien ulkopuolella laskee, kun enää ei ole päivystysvelvollisuutta eikä asemapaikkaa. Kakkua jakamaan tulee varmasti suuri määrä takseja silloin kun juna saapuu rautatieasemalle, mutta sen jälkeen ei varmasti takseja näykään. Entä kun pitää lähteä tärkeään kokoukseen tai päästä sateisena hiljaisena arki-iltana kotiin suomalaisessa pikkukaupungissa. Pitää alkaa soitteleman taksiyrittäjille ja kyselemään hintoja. Tolpalla ei ole välttämätöntä enää taksien olla.

Ihminen, palveluiden tarvitsija ei ole keskiössä ja hinnat voivat olla käytännössä mitä tahansa, eikä kukaan takaa päivystystä maaseudulla.

Ruotsin huonoista kokemuksista ei ole opittu näköjään yhtään mitään. Taksien vapauttaminen Ruotsissa ei laskenut hintoja ja lisäsi harmaata taloutta. Miksi ihmeessä emme ota käyttöön samaa kuin Ruotsi nyt, että takseissa tulee olemaan sellainen taksamittari, jossa on yhteys suoraan verottajalle harmaan talouden estämiseksi. Tanskassa on harmaan talouden valvonta takseissa viety niin pitkälle, että takapenkeillä on istuintunnisteet, jotta verottaja saa tietää kun matkustaja on istunut kyydissä ja vertaa sitä saatuihin maksuihin.

Keskustan ministerin, Anne Bernerin esitys, perussuomalaisten ja kokoomuksen siunauksella romuttaa maailman parhaimman taksijärjestelmän. Sitä tosiasiaa on ihan turha kaunistella. Uskon, että nykyisen taksijärjestelmän pohjalta toiminnan kehittäminen olisi ollut kaikista järkevintä.