Hätkähditkö ajatusta "Suomalainen nuori kuuluu voittajiin"? En ihmettele, sillä jokaisen mieleen on painunut tämän hallituskauden aikana tehdyt erityisesti nuorten mahdollisuuksia nakertavat koulutusleikkaukset. Juha Sipilän porvarihallitus on leikannut korkeakouluasteella opintorahan määrää 337 eurosta 250,28 euroon kuukaudessa ja samalla lyhentänyt korkeakouluopintojen tukiaikaa 64 tukikuukaudesta 54 tukikuukauteen. Lisäksi hallitus on vähentänyt ammatillisen koulutuksen määrärahoja n. 200 miljoonaa euroa sekä leikannut tuntuvasti ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusta ja tehnyt rahoitukseen indeksijäädytyksen.

Opintorahan alentaminen lannistaa ja näkyy heti opiskelijan kukkarossa ja pakottaa tinkimään arjen kulutusmenoista: ruoasta, harrastamisesta, liikkumisesta ja muusta vapaa-ajan tekemisestä. Se merkitsee myös opiskelun muuttumista yhä enemmän lainapainotteiseksi. Siksi heikennykset ovat saaneet monen nuoren harkitsemaan tarkkaan, kannattaako opiskella lainarahalla ja valmistua ammattiin, kun mahdollisuus saada työpaikka on yhä epävarmempaa. Huoli työn löytymisestä on aito, sillä parhaimmatkaan tutkinnot eivät yksinään riitä, vaan saatuja taitoja ja tietoja on päästävä heti valmistumisen jälkeen käyttämään ja kartuttamaan työkokemusta.

Opintotukikuukausien väheneminen hämmentää ja nuoret pohtivat mielessään, miten voin tietää, että haaveissa siintävät opinnot johtavat sopivalle ja mieluisalle alalle ja miten käy, jos en viihdykään tai en saakaan työtä? Miten pystyn hankkimaan uuden ammatin, jos opintotukikuukaudet ovat jo huvenneet?

Kauas kotoa opiskelemaan muuttaminen ei sekään ole helppoa, mutta silti se on yhä useammalla nuorella edessä, sillä uhkana on oppilaitosverkon harveneminen säästöjen seurauksena, eikä läheskään kaikkien nuorten kotipaikkakunnalla tai sen lähiympäristössä ole nykyäänkään enää ammattiopistoa.

Yliopisto-opetus on myös muutoksen kourissa. Opetus vaihtuu yhä useammin massaluennoiksi ja itsenäisiksi opinnoiksi. Yliopistoihin kohdistuvat heikennykset näkyvät opetuksen laadun tasossa ikävällä tavalla ja useissa muissa opiskelijoille tärkeissä palveluissa, kuten opintojen ohjauksessa, neuvonnassa sekä opintopsykologien palveluissa.

Tänä päivänä lukioista ja ammatillisista oppilaitoksista valmistuvat nuoret ovat kiistatta aiempia sukupolvia kiperimpien kysymysten äärellä miettiessään jatko-opintoja ja elämänuraansa. Toisessa vaakakupissa on yhteiskuntamme eri alueilla vallitseva epävarmuus, toisessa tutkimustiedot siitä, että opiskeleminen oikeasti kannattaa; mitä pitemmälle opiskelee, sitä paremmin on suojassa pitkäaikaistyöttömyydeltä ja köyhyydeltä ja sitä paremmat mahdollisuudet on päästä toisen tai kolmannenkin uran alkuun.

Miksi sitten otsikko ”Suomalainen nuori kuuluu voittajiin”? Siksi, että on 0,0003 prosentin mahdollisuus syntyä Suomeen ja 30 prosentin mahdollisuus syntyä rutiköyhään maahaan vailla mahdollisuuksia oppia lukemaan ja kirjoittamaan, opiskella ja valmistua mieleiseen ammattiin, päästä kiinnostavaan työpaikkaan ja saada hyvä elämä.

Hälytyskellojen on syytä soida, kun maailmassa joka kuudes kouluikäinen ei ole koulussa, vaikka kouluttautuminen, kehittyminen ja tunne siitä, että pääsee oman lähiyhteisönsä ja yhteiskuntansa tärkeäksi jäseneksi kuuluvat jokaisen lapsen ja nuoren oikeuksiin.

Juuri julkaistu Pelastakaa Lapset ry:n Varastettu lapsuus -raportti osoittaa, että suomalaisilla lapsilla on maailman kolmanneksi parhaat mahdollisuudet elää kunnollista lapsuutta. Myös suomalainen koulutus on yhä monella mittarilla maailman kärkitasoa, mutta silti heikennykset ovat olleet väärää politiikkaa ja niihin ei olisi ollut varaa. Mahdollisuudesta opiskella ei saa tinkiä, sillä jokainen nuori rakentaa sekä omaansa että koko Suomen tulevaisuutta. Heidän osaamisensa on maamme valttikortti.

Sekä ammatillisten opintojen tuoma käytännön osaaminen että yliopistojen teoreettisempi tietotaito ovat arvostamisen arvoisia. Tarvitsemme eri alojen osaajia ja molempien vaihtoehtojen on oltava osa suomalaisen nuoren tulevaisuutta. On hienoa, että nuorillamme on tulevaisuuden unelmia ammatista, perheestä ja onnellisesta elämästä. Niiden takeena on suomalainen hyvinvointiyhteiskunta, josta on pidettävä kiinni ja yhä edelleen parannettava, jotta ihan jokaisella nuorella on tasavertaiset mahdollisuudet opiskella ja ponnistaa omien unelmiensa tasolle ja ylikin.

Näiden ajatusten myötä haluan kannustaa jokaista peruskoulun päättävää hakeutumaan opiskelemaan, ammatillisesta oppilaitoksesta valmistuvaa hakemaan ennakkoluulottomasti unelmiensa työpaikkaa ja jokaista uutta ylioppilasta pyrkimään kohti toiveidensa opiskelupaikkaa. Vieköön rohkeus ja into upean nuorisomme täysin purjein elämän avaamille uusille ulapoille!