Suomessa on yli satatuhatta köyhää lasta. Lapsiperheiden köyhyys on Suomessa pitkittymässä, syventymässä ja sukupolvistumassa. Perheiden köyhyys on yksi suurimpia lasten eriarvoisuuden aiheuttajia ja keskeinen lapsen hyvinvoinnin ja kehityksen riskitekijä.

Lapsiperheistä yhden huoltajan talouksilla pienituloisuus on erityisen suurta. Kahden huoltajan lapsiperheillä köyhyysriski on korkeampi ja pienituloisuus syvempää, jos kotitaloudessa on alle kouluikäisiä lapsia.

Lapsiperheiden asemaan voidaan vaikuttaa valtion ja kuntien talousarviossa suuntaamalla määrärahoja kohteisiin, joilla lapsiperheiden elämää parannetaan. Muun muassa varhaiskasvatuksen maksujen alentaminen pieni- ja keskituloisista sekä heiltä, joilla on useampi lapsi varhaiskasvatuksessa, on erinomainen asia. Tästä Juha Sipilän hallitukselle kiitos. Arvioni on, että lähivuosien aikana Suomessa varhaiskasvatus on kokonaan maksuton samalla tavalla kuin on peruskoulukin.

Toisaalta on harmillista, että Sipilän hallitus aikoo poistaa verotuksen lapsivähennyksen vuoden 2018 alusta. Vähennyksen määrä on ollut 50 euroa jokaisesta huollettavasta alaikäisestä lapsesta neljään lapseen saakka. Yksinhuoltajilla se on ollut kaksikertainen. Lapsiperheiden verotus siis kiristyy. Hallituksen tulee perua päätöksensä.

Kaupungit ja kunnat voivat torjua osan valtiolta tulevista huonoista päätöksistä. Esimerkiksi kunnan ei ole pakko ottaa käyttöön subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamista, joka on kohdistettu juuri heikoimmassa asemassa oleviin työttömien lapsiin. Tämä on asettanut lapset eriarvoiseen asemaan. Toivon niiden kuntien, jotka rajauksen ovat tehneet peruvan sen, ja palauttavan lapsille oikeuden takaisin.

Kunnissa tulee myös varata riittävästi henkilökuntaa ja terveitä tiloja varhaiskasvatuksen laadun kehittämiseksi ja saatavuuden parantamiseksi. Toivon oman kotikaupunkini Mikkelin ja oman maakuntani Etelä-Savon kuntien hakeutuvan opetusministeriön alaisuudessa tapahtuvaan 5-vuotiaiden lasten maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluun.

Edellä mainitut esimerkit ovat selkeitä suoraan lapsiperheiden arkeen ja lasten oikeuksiin vaikuttavia muutoksia. Valtion ja kuntien talousarviot ovat lasten oikeuksien toimeenpanon välineitä. Aina lähtökohtana pitää olla lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistäminen.

Valitettavasti lastensuojelu ja erityisesti avo-, sijais- ja jälkihuollon palvelut ovat viime vuosina jääneet kaiken kehittämisen ulkopuolelle. Lastensuojelun tarpeessa oleville lapsille, nuorille ja heidän perheilleen pitää taata heidän tarvitsemansa apu ja tuki. Lastensuojelu tarvitsee lisää rahaa, jolla palkataan sosiaalityöntekijöitä.

Mikkelin kaupunki on toistuvasti saanut huomatuksia Avilta sosiaalityön puutteista ja nyt sama tilanne jatkuu Essotessa. Etelä-Savo on neljänneksi huonoin maakunta lastensuojelun palvelutarpeen arvioinnin aloittamisessa. Essoten myötä tilanne on vain huonontunut. Essote on laiminlyönyt lastensuojelupalveluiden järjestämisen. Liekö syynä tiukat talousmääräykset ja kunnanjohtajien vaatimukset leikata rahaa? Avi harkitsee 400 000 euron uhkasakon antamista Essotelle, jotta se laittaa lastensuojelupalvelut lain mukaiselle tasolle. Tämä on aivan oikein.

Lasten oikeuksien puolustaminen ja edistäminen vaatii napakkaa toimintaa meiltä jokaiselta!