Satu Taavitsaisen blogi

Suomen on vaadittava työelämäasioiden parempaa huomioimista EU:n kauppapolitiikassa

Share |

Keskiviikko 8.11.2017


Eduskunta käsitteli tänään hallituksen esitystä Kanadan sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välisen talous- ja kauppasopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi. Minua huolestuttaa, sisältääkö tämä CETA-sopimus sellaisia ns. "pienellä präntättyjä tekstejä", jotka kumoavat ne hyvät tavoitteet, joita varmasti sekä Suomella, EU:lla että Kanadalla mitä ilmeisemmin on.

Mielestäni on tiedostettava, että tämän kaltaisiin sopimuksiin voi aina sisältyä riskejä, jotka on tarkkaan käytävä eduskunnan valiokunnissa läpi, ennen kuin sopimus voidaan hyväksyä.

Sopimuksessa ei saa olla mitään sellaista, jolla alennetaan suomalaisia sosiaalisia, työelämän ja ympäristön standardeja.

Vapaakauppaneuvotteluissa meille suomalaisille on tärkeää, että julkiset palvelut jätetään kokonaan neuvottelujen ulkopuolelle samalla kun helpotetaan kaupankäyntiä yksityisellä sektorilla, tarkasti säännellyissä rajoissa.

Yksityisen sektorin vapaakaupan ehdoista Suomelle varmasti yksi tärkein asia on velvoite noudattaa kaikkia työntekijöiden perusoikeuksia, jotka on sovittu kansainvälisessä työjärjestössä ILO:ssa. Suomen tavoitteen tulee olla, että EU:n ja Kanadan sekä mahdollisesti joskus tulevaisuudessa USA:n välisissä sopimuksissa mentäisiin vielä astetta pidemmälle, ja tehtäisiin rikkomuksista sanktioituja. Tälle tavoitteelle on käsittääkseni sekä Euroopan parlamentin, että USA:n kongressin tuki (Kanadasta en tiedä), ja toivon että myös Suomen hallitus ja Euroopan komissio saadaan sitä tukemaan.

Eduskunnan keskustelussa otettiin esille monia riskejä ja toivon ministerin ottavan ne vakavasti. Ei nämä vapaakauppasopimukset tietenkään pelkästään huonoja ole, ne voivat tuovat kaupallista kasvua ja sitä myöten työtä Suomeen. Ehkä saisimme sopimuksen myötä myytyä helpommin Kanadalle suomalaisia maailman parhaita jäänmurtajia. Korea-sopimuksen vaikutuksista on tehty euroopan komissiossa analyysi, jossa negatiiviset vaikutukset on osoitettu pieniksi, samalla kun esim. Suomen vienti Koreaan on kasvanut sopimuksen johdosta 37%, vahvistaen vientisektorin työllisyyttämme.

Herkkä asia on kaupan vapauttaminen sellaisten maiden kanssa, joissa sosiaaliset standardit ovat hyvin alhaiset. Näiltä mailta tulee vaatia huomattavia parannuksia standardeihin ehtona kaupan vapauttamiselle. Näin toimittiin EU-Vietnam -sopimuksessa. Jos ihmisoikeuksia ei turvata pitää koko sopimus perua. Toisaalta esim. Kolumbia-sopimuksen yhteydessä ei juurikaan vaadittu parannuksia, vaikka maan ay-tilanne oli järkyttävä. Ja Guatemalalle EU myönsi GSP+ kauppaetuudet samalla kun maassa tapettiin ammattiyhdistysaktiiveja. Näiden kokemusten vuoksi Suomen on vaadittava työelämäasioiden parempaa huomioimista EU:n kauppapolitiikassa.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini