Tällä viikolla vietettiin kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää. Lapsen oikeuksien foorumi antoi julkilausuman, joka luovutettiin ministereille. Julkilausuma on yli 10 järjestön, säätiön, Hämeenlinnan kaupungin sekä Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön yhteinen ÄÄNI lapsen oikeuksien puolesta.

Lasten elämä on tässä ja nyt, eivätkä he voi odottaa parempia taloudellisia aikoja. Eduskunnan pitää ryhtyä tekemään lasten ja nuorten elämään myönteisesti vaikuttavia päätöksiä.

Aivan äskettäin Eduskunnassa SDP:n eduskuntaryhmän järjestämässä tilaisuudessa kävi Reykjavíkin apulaispormestari Heiða Björg Hilmisdóttir kertomassa nuorten hyvinvoinnin tekijöistä. Hänen mukaan vielä parikymmentä vuotta sitten islantilaiset nuoret olivat Euroopan huonoimmin voivimpia monella mittarilla. Kyselytutkimukset vuosilta 1992, 1995 ja 1997 paljastivat, että he joivat eniten alkoholia Euroopassa; runsas 40 prosenttia 14-16-vuotiaista nuorista oli juonut itsensä humalaan edellisen kuukauden aikana. Lähes neljäsosa tupakoi päivittäin ja 17 prosenttia oli käyttänyt huumeita. Ei ihme, että alakuloinen tunnelma heijastui koko maahan.

Vuonna 1998 Islannissa päätettiin, että nuorten pahoinvoinnista on tultava loppu. Maan päättäjät, koulut ja vanhemmat yhdistivät voimansa ja aloittivat määrätietoisen ja pitkäjänteisen yhteistyön synkän kehityssuunnan kääntämiseksi päinvastaiseksi.

Avainasemaan nostettiin sosiaalinen väliintulo – käytännössä ongelmien ennaltaehkäisy, ei-toivottavaan käyttäytymiskulttuuriin puuttuminen sekä lasten ja nuorten vapaa-ajan vieton valvominen. Muutos vaati kaikilta osapuolilta lujaa sitoutumista, mutta myös kestävää rahoitusta, sillä se ei olisi ikinä onnistunut lyhytaikaisten projektien kautta.

Työkaluksi valittiin malli, joka pohjaa kolmeen peruspilariin:  - tutkimustietoon perustuvat käytännöt  - yhteisöperustainen lähestymistapa ja  - vuoropuhelun luominen ja säilyttäminen tutkimuksen, käytäntöjen ja politiikan välillä.

Tutkimuksista oli saatu tietoa päihteiden käytön riskeistä ja suojaavista tekijöistä. Suojaavia tekijöitä olivat erityisesti nuorten säännöllinen osallistuminen järjestettyyn toimintaan (varsinkin liikuntaan ja urheiluun), ajan viettäminen vanhempien kanssa, koulun huolenpito oppilaista sekä se, ettei nuori vietä paljon vapaa-aikaa iltaisin ulkona. Näiden perusteella valittiin vaikuttavimmat toimenpiteet kansallisesti ja paikallisesti ja näin suunnitelma "Youth in Iceland" oli syntynyt.   

Mitkä käytännön toimet purevat nuorten pahoinvointiin?

Islannissa täysi-ikäisyyden raja päätettiin nostaa 16 ikävuodesta 18 vuoteen (v. 1999) ja alkoholin ostamisen ikäraja 18 ikävuodesta 20 vuoteen. Tupakan ja alkoholin mainostaminen kiellettiin, tupakkatuotteet piilotettiin kaupoissa pois näkyviltä ja alkoholin myynti sallittiin vain erikoisliikkeissä.

Lisäksi jokaiselle koululle laadittiin ongelmien ennaltaehkäisyyn tähtäävä ohjelma. Koulut alkoivat opettaa elämäntaitoja ja puuttua kiusaamiseen. Vuonna 2007 käyttöön otettiin lisäksi harrastuskortti (leisure card). Kortilla nuori saa valita noin 400 euron edestä harrastustoimintaa. Harrastukset alkavat oppituntien jälkeen, mutta vanhempien ei tarvitse lähteä töistä kuljettamaan lapsiaan, vaan kuntien ja urheiluseurojen yhteistyön ansiosta lapset ja nuoret haetaan busseilla suoraan koulusta harrastamaan. Harrastukset päättyvät samoihin aikoihin kuin useimpien vanhemmat työpäivä, jolloin vanhemmat noutavat lapsensa kotiin.  Reykjavik panosti nuorten vapaa-ajanviettomahdollisuuksien kehittämiseen käyttäen siihen toissa vuonna noin sata miljoonaa euroa.   

Vanhempien tärkeä rooli

Kiistatta vanhemmat ja nuoren lähipiirin aikuiset ovat hyvinvoinnin edistämisessä keskeisessä roolissa.  Tutkimuksissa löytyi yhteys muun muassa amfetamiinin käytön ja vanhempien antaman tuen välillä. Niiden nuorten osuus käyttäjinä oli huomattavasti suurempi (23,8 %), jotka eivät saaneet vanhemmilta tukea, verrattuna paljon tukea saaviin (3,5 %).

Vanhemmuutta on Suomessakin paremmin tuettava tukemalla ja auttamalla vanhempia elämän solmukohdissa. Ydinviesti on, ettei nuorista huolehtiminen ja heidän tekemisten valvominen ole holhoamista vaan välittämistä.

Islannissa vanhemmat ottivat välittämisestä ja huolenpidosta kopin ja päättivät viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Samalla he loivat lapsiinsa paremman kontaktin suhtautumalla heihin positiivisesti, olemalla kiinnostuneita heidän tekemisistään ja kannustamalla nuoria osallistumaan järjestettyyn toimintaan. Nuorten vanhemmat myös allekirjoittavat yhdessä sovitut säännöt, jotta hyvin alkanut käytäntö ei unohtuisi silloin, kun erimielisyyksiä ilmenee.

Vanhemmuuden tukemiseksi lapsille asetettiin koko maassa aikarajat, milloin he saivat olla ulkona iltaisin. Alle 13-vuotiaiden kotiintuloaika oli talvella iltakahdeksalta ja kesäisin iltakymmeneltä ja 13-16-vuotiaiden talvella iltakymmeneltä ja kesällä puolen yön aikaan. Näin myös nuorten oli helpompi pitää kotiintuloajoista kiinni, kun niistä oli yhdessä sovittu ja ne olivat kavereillekin samat. Nuorten käyttäytymistä kaupungilla ja kotiintuloaikoja valvoivat vanhempien lähiöpartiot.   

Muutos hämmästyttää

Muutokset nuorison käyttäytymisessä ovat olleet poikkeuksellisia - suorastaan järisyttäviä. Hyvä kehitys nuorten alkoholin käytön vähenemisessä on näkynyt kaikissa Pohjoismaissa viime vuosikymmenenä, mutta eniten nuorten juominen on vähentynyt Islannissa. Tutkimusajanjaksolla 1998-2016 edellisenä kuukautena humalaan juoneiden nuorten määrä laski 42 prosentista 5 prosenttiin. Päivittäin tupakoivien määrä putosi 23 prosentista 3 prosenttiin. Kannabista kokeilleiden määrä putosi aikaisemmasta 17 prosentista 7 prosenttiin.

Yhdeksäsluokkalaisten vähintään neljä kertaa viikossa ohjattuun urheilutoimintaan osallistuvien nuorten määrä nousi 23 prosentista (v. 2000) 42 prosenttiin (v. 2014). Niiden 9.- ja 10.-luokkalaisten nuorten, jotka viettivät usein tai melkein aina aikaa vanhempien kanssa arkiviikolla, määrä nousi 23 prosentista (v. 1997) 50 prosenttiin (v. 2014). Samoin vanhempien, jotka tiesivät, mitä heidän 9.-10.-luokkalaiset nuorensa tekevät iltaisin, osuus kasvoi 52 prosentista (v. 2000) 75 prosenttiin (v. 2014).

Yhteistä kaikille edellä kuvatuille muutostoimille on, että ne ovat ennaltaehkäiseviä. Aivan olennaista on, että ihmisten muuttamisen sijasta Islannissa ryhdyttiin muuttamaan olosuhteita ja koko ympäristöä. Kaikki kehitys tapahtui myönteisen kautta: kun aikaisemmissa valistuskampanjoissa korostettiin päihteiden haittoja, uudessa lähestymistavassa ei mainittu päihteitä laisinkaan. Tilalle tarjottiin nuorille mielekkäitä vaihtoehtoja.

Hyvin tärkeää on jatkuva tiedon keruu ja arviointi koko ikäluokalta, yhteisön yhteiset ponnistukset ja yhteiset viestit. Näin saatiin aikaan pysyvä muutos asenteissa ja käytännöissä, kun samat ohjeet pätivät kaikille kaikkialla. Vanhempia kannustettiin ja nuoria innostettiin osallistumaan ohjattuun vapaa-ajan toimintaan.

Lisäksi Islannissa käytiin avointa kaikkien toimijoiden välistä vuoropuhelua: politiikkojen, vanhempien, koulun, terveys- ja sosiaaliviranomaisten, etsivän nuorisotyön, urheilu- ja nuorisojärjestöjen ja poliisin kesken.

Ennaltaehkäisyyn panostaminen on säästänyt rahaa ja sen ansiosta hajonneita perheitä, sosiaalituen tarvetta, työttömyyttä, kuntoutuksen tarvetta, rikollisuutta ja vankeusrangaistuksia on nyt vähemmän.

Nykyään muihin Euroopan 15-16-vuotiaisiin nuoriin verrattuna islantilaisnuoret elävät terveellisintä elämää ja kuuluvat hyvinvoivimpien joukkoon. Puhutaan jopa Islannin ihmeestä. Tärkein sanoma on, että kouriintuntuva muutos on mahdollinen myös Suomessa, sillä sekä nuoriin kohdistuvat riskit että suojaavat tekijät ovat universaaleja.

On hyvä muistaa, että positiivisen muutoksen aikaansaamiseen tarvitaan käytännön työtä perheiden ja vanhempien kanssa, rakenteellisten ongelmien ennaltaehkäisyä, vapaa-ajan toimintamahdollisuuksien ja järjestetyn urheilutoiminnan lisäämistä, valvontaa sekä rahaa valtiolta ja kunnilta.

Hyvä lapsuus ja suotuisa nuoruus on oltava mahdollista kaikille lapsille!