Satu Taavitsaisen blogi

Avoin kirje opetusministerille: Oppivelvollisuutta on levennettävä!

Share |

Keskiviikko 20.5.2020 - Satu Taavitsainen


Korona-viruksen aiheuttama koulujen sulkeminen on tehnyt myös hyvääkin siinä mielessä, että se on antanut mahdollisuuden arvioida suomalaisen peruskoulun tilaa.

Suomessa on perusopetuksen kriisitila mutta se on pitkään ollut ”keisarin uudet vaatteet” -sadun siinä kohdassa, jossa johtajat ja ”kehittäjät” taputtavat käsiään ja teeskentelevät näkevänsä hienot vaatteet, eikä alastonta keisaria, jonka kansa on kuitenkin nähnyt jo pidemmän aikaa.

Toivon, että ruohonjuuritasolta hiljaisesti nousevat opettajien äänet pääsevät nyt viimein esille ja huomataan, että keisari on alasti. Siitä alkaisi peruskoulun tervehtyminen.

”Kyllä pystyn antamaan tukea, jos ryhmä on riittävän pieni, jolloin opin tuntemaan oppilaat, eikä tuettavia oppilaita ole ryhmässä montaa”, sanoo eräs mikkeliläinen opettaja.

”Tilanteen ollessa kuitenkin Mikkelissä ja monissa muissa kunnissa se, että ryhmät ovat suuria ja tukea tarvitsevia oppilaita on useita jokaisella luokalla, eivät yläkoulujen aineenopettajat edes lue wilmasta oppilaidensa oppimissuunnitelmia”, sanoo eräs opetuksen asiantuntija. Tällöin esimerkiksi ADHD:n kanssa elämistä opettelevat nuoret eivät saa koulussa sitä apua, mitä he tarvitsevat oppiakseen ja mitä tukea muut ammattilaiset, kuten koulupsykologi, ovat suositelleet.

Kyse on opettajien ajan ja voimavarojen puutteesta. Kun yhdelle aineenopettajalle on laitettu ryhmään liian paljon oppilaita, tulee opettajan muistikapasiteetti vastaan, kun huolehdittavia asioita laitetaan hänelle liian paljon. Vaikka opettaja käyttäisi tuntikaupalla aikaa siihen, että selvittäisi kaikkien oppilaiden erityismaininnat, niin arjen työssä niitä kaikkia on täysin mahdotonta muistaa. Oppilaita on ryhmissä liikaa.

Suomessa tulee todeta, että perusopetuslakiin kirjattu kolmiportaisen tuen malli ei toimi, ei toteudu yläkoulun arjessa, eikä tukea tarvitsevien oppilaiden opettaminen yleisopetuksessa toimi. Perusopetuslain kolmiportaisen tuen malli on tyhjää sanahelinää ja laki on kuollut kirjain. Mitä nopeammin nämä tosiasiat tunnustetaan, sitä nopeammin alkaa tilanteen korjaaminen.

Suomessa pitää alkaa puhua oppivelvollisuuden pidentämisen ohella sen leventämisestä. Se erittäin kapea polku, jota peruskoulun opettajat ja oppilaat on nitistetty kulkemaan vuosikausien rahan leikkaamisen takia, pitää lopettaa. Tarvitaan oppivelvollisuuden levennys. Pääsääntönä yläkouluissa nykytilassa on aineenopettaja liian pienessä luokkatilassa, joka tunti vaihtuvien isojen ryhmien kanssa. Tervehtyminen alkaa siitä, kun ryhmäkokojen maksimi säädetään lailla riittävän pieneksi.

Parantuminen alkaa myös siitä, että opettajia rohkaistaan puhumaan. Rehtorit tuntuvat tykkäävän hiljaisista ja myötämielisistä opettajista. Opetustoimen johto tykkää kuuliaisista rehtoreista - sellaisista, jotka eivät palkkaa sijaista sairastuneen opettajan tilalle, jakavat mukisematta oppilaat kahteen luokkaan kolmen sijaan ja näin säästävät rahaa. Rehtorit eivät tästä varmasti itsekään pidä. Syy on kouluille liian vähäisen rahan myöntämisestä. Rahat eivät riitä sekä alakoulun jakotunteihin että yläkoulun ryhmien pienentämiseen. Rehtoritkin ovat aivan kohtuuttomien valintojen äärellä.

Tällä hetkellä pääsääntöisesti vain eläköityneet opettajat uskaltavat puhua ääneen. Heiltä kuulee jopa opettajien ja rehtoreiden pelottelusta. Vaientamisen kulttuuri on huonoa hallintoa. Henkilöstötilaisuuksissa pitää voida sanoa asioita ääneen ilman pelkoa joutumisesta ”mustalle listalle”. Myös rehtoreiden täytyy uskaltaa keskustella avoimesti ja reilussa yhteishengessä ongelmista ilman vastakkainasettelua ja pelkoa siitä, että ylempi johto suosii säästöille myötämielisiä ja syrjii kriittisiä.

Avoimuus on kaiken lähtökohta ja se on löydettävä Suomen peruskouluissa uudelleen. Omaan työskentelyyn vaikuttaminen ja kuulluksi tuleminen ovat opettajien ja oppilaiden perusoikeus. Lasten etu on jaksavat työssään viihtyvät opettajat.

Opetustoimen johdon tulee jatkossa selvittää laajasti ja kattavasti asioita ennen päätöksiä. Euromäärien tulee perustua aina todellisuuteen ja opetuksen laadusta ja henkilöstön jaksamisesta pitää saada faktaa. Tehtyjen toimien vaikutukset opettajien työmäärään ja jaksamiseen sekä lasten oppimistuloksiin ja koulukokemukseen tulee olla tiedossa ennen uusia toimenpiteitä. Pelkät keskustelutilaisuudet pienelle porukalle ainaisine samoine puhujineen, eivät auta keisarin alastomuuden myöntämisessä. Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.

Tästä huolimatta toivotan hyvää ja levollista kesälomaa kaikille oppilaille ja opettajille!

Avainsanat: perusopetus


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini