Seksuaalirikokset puhututtavat ja hyvä niin. Asioista puhuttaessa niitä saadaan myös korjattua. Seksuaalirikokset loukkaavat intiimeintä osaa ihmisten koskemattomuudesta ja aiheuttavat sekä fyysistä että henkistä kärsimystä uhrille. Ne ovat eräitä vakavimmista rikostyypeistä ja varsinkin lapsiin ja nuoriin kohdistuvat teot ovat erityisen paheksuttavia ja vastenmielisiä. Erityisenä yhteiskunnan huolena ovat aikuiset tekijät, joiden seksuaalisen kiinnostuksen kohteena ovat teini-ikäiset ja murrosikää lähestyvät lapset.

Sanna Marinin (sd.) hallituksen tavoitteena on ollut vahvistaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja henkilökohtaisen koskemattomuuden suojaa sekä yhdenmukaistaa ja selkiyttää seksuaalirikoksia koskevia säännöksiä. Seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus oli oikeusministeriössä tämän hallituskauden merkittävimpiä uudistuksia. Erityisesti lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuksia ja rikosnimikkeitä ankaroitettiin.

Kehittämistarvetta on edelleen muun ohella siinä, että alaikäisiin kohdistuvia seksuaalirikoksia pääsee yhä vanhentumaan. Pitkä viive seksuaalirikoksesta kertomisessa on tyypillistä, koska uhrit häpeävät tapahtunutta ja ryhtyvät puhumaan asiasta vasta aikuisena tai vasta kun olo muuttuu todella huonoksi. Rikosoikeudellisesti vanhentuneita lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia on Suomessa paljon. Vanhentuminen ei kuitenkaan poista tapahtunutta ja uhrin avuntarvetta. Suomessakin tulee lailla säätää vakavat lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset rikosoikeudellisesti vanhentumattomaksi. Näin on jo tehty muissa Pohjoismaissa. Uhrin toipumisen näkökulmasta on olennaista, että tekijä saa teostaan asiaankuuluvan rangaistuksen ja kantaa siitä vastuun. Nykyistä pidempi vanhentumisaika on myös yleiseltä kannalta tärkeää, jos on esimerkiksi tekijä, jolla on ollut useita uhreja, mutta kukaan ei ole pystynyt tapahtumien aikaan viemään asiaa eteenpäin. Vanhentumissäännökset on seuraavan eduskunnan uudistettava.

Iso osa seksuaalirikosten uhreista ei ilmoita asiasta poliisille ja jää avun ulkopuolelle. Uhrin kokemat häpeän tunteet voivat aiheuttaa sen, että uhri vaikenee teosta kokonaan. Oikeudellisen tuen lisääminen seksuaalirikosten uhreille olisi hyödyllistä, koska poliisille ilmoittamattomuuden taustalla on havaittu rikosprosessiin liittyviä pelkoja. Arkuutta voitaisiin vähentää antamalla tietoa rikosprosessista ja toimintamahdollisuuksista. On myös havaittu, että maissa, joissa ilmoitettujen raiskausten määrä on alhainen, myös aiheeseen liittyvää keskustelua, tutkimusta ja uhreille tarjottavaa tukea on vähemmän. Näin ollen ilmoittamattomuudella on vaikutusta myös koko yhteiskunnan tasolla.

Pullonkaulana seksuaalirikosten vähentämisessä on ennaltaehkäisevien toimien puute sekä rikosten paljastamiseen ja selvittämiseen liittyvien resurssien vähäisyys. Etelä-Savossa ei vielä ole Seri-tukikeskusta, joka on seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden tukiyksikkö, jossa on uhrien tutkimiseen ja kohtaamiseen koulutettua henkilökuntaa. Seri-tukikeskuksen perustaminen yhtenäistäisi hoitoon hakeutuvien hoitoa ja sillä madallettaisiin kynnystä hakea apua. Lähimmät keskukset ovat Lappeenrannassa, Kuopiossa ja Jyväskylässä. Seri-keskukset edesauttavat uhrin toipumista ja ehkäisevät uudelleen traumatisoitumista. Niissä vähennetään piilorikollisuutta kertomalla uhrin oikeuksista ja tuetaan rikosilmoituksen tekemiseen. Se, kuinka seksuaalirikoksen uhria tutkitaan ja tuetaan, ei saisi vaihdella riippuen asuinpaikasta, vaan palvelua ja vertaistukea tulee saada tasa-arvoisesti jokaisella hyvinvointialueella.