Mikkelin kaupungin rahankäyttö niin kutsuttuihin ”elinvoimahankkeisiin” on ollut vastuutonta ja holtitonta. Viimeisimpänä esimerkkinä on satamassa sijaitsevan veturitallin ym. alueiden maankäytön 2,225 miljoonan euron kupru. Osuuskauppa Suur-Savo halusi rakentaa siihen uuden Prisma-hypermarketin. Tässä puuhailussa kaupunki tuhlasi mikkeliläisten veronmaksajien rahaa 2,225 miljoonaa euroa ostamalla VR:ltä maa-alueet, vaikka alkuperäisen aiesopimuksen mukaan Osuuskauppa Suur-Savon piti ostaa maa-alue VR:ltä suoraan.
Kritisoin useaan otteeseen sitä, kun yhtäkkiä viranhaltijoiden valmistelussa tilanne muuttuikin niin, että kaupunki ostaa maa-alueen itselleen ja luovuttaa sen myöhemmin Osuuskauppa Suur-Savolle. Näin ollen myös satamassa olevien kuormausaluekiinteistön ja ns. pysäköintikiinteistön osalta pilaantuneiden maiden kunnostamisen vastuu siirtyi kaupungille.
Nyt Prisma-hankkeen peruuntumisen vuoksi, meillä on käsissämme alue, jonne ei tule rakentamista niin paljon, jos lainkaan, että rakennusoikeutta myymällä saisimme takaisin tuon maksetun kauppasumman.
Rauhoitetun naurulokkiyhdyskunnan ja rakennushistoriallisen veturitallirakennuksen aiheuttamat haasteet kaavaprosessissa ja Prisman mahduttamisessa alueelle tiedettiin etukäteen. Korvat ja silmät kuitenkin ummistettiin tosiasioilta ja meitä muutamia kaupunginvaltuutettuja, jotka teimme muutosesityksiä ja pidimme kriittisiä puheenvuoroja, moitittiin ”kehityksen jarruiksi”.
Itse tein kaupunginhallituksessa viime huhtikuussa muutosesityksen ja vaadin Veturitallin alueen esisopimusta Osuuskaupan kanssa uuteen valmisteluun. Perustelin esitystäni päättäjille annettujen virheellisten tietojen vuoksi ja toin esille esityksessäni, että kaupungin tulee neuvotteluissa paremmin varmistaa veronmaksajien etu ja taloudelliset riskit eivät saa laueta kaupunkilaisten maksettavaksi. Esitykseni kuitenkin hävisi äänestyksessä 8-2 ja kaupunginhallituksen enemmistö vei kaupungin edun vastaista päätöstä eteenpäin. Esitystäni kannatti vain perussuomalaisten Tanja Hartonen, kiitos hänelle.
Oliko oma vaikutuksensa sillä, että koko kaupunginhallitus oli maaliskuun lopussa kutsuttu Osuuskauppa Suur-Savon ”infotilaisuuteen” Mikkelin Klubille. Itse en tuohon lobbaustilaisuuteen halunnut osallistua, sillä mielestäni päätöksentekijöiden tulee pitää itsensä riippumattomina. Esitin kutsun tultua, että klubitilaisuuden sijaan kaupunginhallituksen kokouksessa tulee päätöksentekijöille kertoa kaikki tarvittava informaatio, ei erillisissä klubitilaisuuksissa. Paheksuntaahan tästäkin mielipiteestäni nousi. Klubitilaisuutta ei peruttu, mutta sen verran muutosta sain aikaan, että kaupunki maksoi tilaisuuden yhteydessä tarjotun lounaan edustajiensa osalta. Ilmaisia lounaita ei ole, se tulisi aina päättäjien muistaa, kun osallistuu lobbaustilaisuuteen. Nyt lobbaus maksoi kaupunkilaisille 2,225 miljoonaa euroa. Tämä summa olisi säästynyt vuoden 2022 budjetissa, jos Osuuskauppa olisi ostanut havittelemansa maa-alueen suoraan VR:ltä, eikä olisi hyväksikäytetty kaupunkia siinä välikätenä.
Mielestäni tulee aina noudattaa yhdessä sovittuja sääntöjä ja olla kaikkia toimijoita kohtaan tasapuolinen. Valtuuston vuonna 2022 hyväksymässä maapoliittisessa ohjelmassa on hyväksytty prosessi, kuinka maakaupoissa tulisi toimia. Jos kaavoja laaditaan yksityisten maille, tulisi tehdä maankäyttösopimus, jossa määritellään perittävä korvaus kaavoituksella syntyvästä maanarvon noususta. Jos valtuuston päätöstä olisi noudatettu, olisi viranhaltijoiden kuulunut neuvotella kaupungin ja VR:n välille maankäyttösopimus. Tällaista ei tehty, eikä maankäyttösopimusvaihtoehtoa, eikä sen edellyttämiä laskelmia edes esitelty päättäjille. VR:lle maksettu 2,225 miljoonan euron kauppahinta oli aivan posketon. VR sai itselleen asemakaavan muutoksen aiheuttaman oletetun arvonnousun melkein kokonaan. Nythän Prisma-hankkeen kariuduttua arvonnousua ei tullutkaan ja kaupunki osti VR:ltä vaikeasti hyödynnettävää ja pilaantuneita maa-alueita 2,225 miljoonalla eurolla.
Mikkelin kaupungin velkaantuminen johtuu siitä, että hankkeita tehdessä on menot arvioitu liian pieniksi ja tulot liian suuriksi. Kun epärealististen tietojen pohjalta on hankkeita edistetty, on se aikaan saanut kaupungin talouden epätasapainon. Hyvään hallintotapaan kuuluu, että päättäjillä on oikea, olennainen ja tarpeellinen tieto päätöksentekoa varten. Kaikki kaupungin talouteen vaikuttava tulee olla hallittua, hyvin suunniteltua ja oikein laskettua. Aina kaikissa asioissa tulee ykkösenä ajatella kaupungin ja veronmaksajien etua.
