Olen Mikro- ja yksinyrittäjät ry - MYRY:n jäsen. Yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun pitää saada mukaan pienten yrittäjien näkemykset ja ääni. Pienessä on voimaa! Pienet yrittäjät unohdetaan aivan liian usein vaalikeskusteluissa, joissa puhutaan vain perinteisistä palkansaajien ja isojen työnantajien näkökulmista.

Yrittäjän eläkelaki on uudistettava, sillä se on eriarvoistava ja epäreilu. Lain pohjana oleva työtulon käsite on pienyrittäjien oikeustajun vastainen. Se ei ota huomioon muuttunutta työelämää tai yrittäjyyden eri muotoja itsensätyöllistäjistä tuhansiin osa-aikayrittäjiin, freelance-yrittäjiin, kevytyrittäjiin, mikroyrittäjiin ja pieniin kasvuyrittäjiin.

Moni pieni yrittäjä nääntyy taistelussa byrokratiaa vastaan todistellessaan tosiasiallista tuloaan totuudenmukaiseksi ja pienemmäksi kuin viranomainen sen määrittelee ja kamppaillessaan liian suuria eläkemaksuja vastaan. Yrittäjä joutuu samalla vähättelemään tekemäänsä työtä, työmääräänsä ja yrittäjyyttään. Onko ihme, etteivät yksin- ja mikroyrittäjät koe saavansa arvostusta yrittäjänä?

Moni valtavaa työmäärää ja tärkeää työtä tekevä yksinyrittäjä, kuten vaikkapa perhepäivähoitaja, jää pitkän uransa jälkeen eläkkeensä määrässä takuueläkkeen alle, vaikka on maksanut pienestä ansainnastaan joka ikinen kuukausi parisataa euroa YEL-maksuja, maksanut kaikki veronsa, kerännyt valtion kassaan arvonlisäverot ja työllistänyt itsensä. Hänen maksamistaan eläkemaksuista ei ole hänelle mitään hyötyä, sillä takuueläkkeen saisi ilman eläkemaksujakin.

Moni muutaman henkilön palkkaava uuden innovaation parissa töitä vuorokaudet läpeensä töitä paiskiva mikroyrittäjä pistää pillit pussiin, kun laki sanoo, että hänen pitää alkaa maksaa omaa YEL-maksuaan parhaiten palkatun asiantuntijansa palkan mukaan, vaikka yrittäjä ei tosiasiassa maksa itselleen edes palkkaa, kun kaikki menee yritystoiminnan intohimoiseen kehittämiseen pari ensimmäistä vuotta.

Moni palkkatöissä oleva asiantuntija ei ryhdy osa-aikaiseksi yrittäjäksi ja tarjoa osaamistaan siellä missä sille olisi polttava tarve, koska hän joutuisi samalla myös YEL-maksujen piiriin, vaikka maksaa jo TyEL-maksuja palkastaan ja samalla riski pudota sosiaaliturvan ja työttömyysturvan ulkopuolelle tulee liian suureksi, jos sattuisi jotain.

Mikä ei ole oikeus eikä kohtuus, ei voi olla lakikaan. Työelämä ja yrittäjyys on muuttunut ja tällöin myös lakien ja asenteiden pitää muuttua. Yli 50-vuotta vanha YEL-laki ja nykypäivän työelämä eivät sovi yhteen ja seuraavan maan hallituksen tulee tehdä YEL-uudistus.

Yrittäjien YEL-maksut pitää maksaa todellisen ansainnan mukaan, ei menneen maailman hatusta vedetyn työtulon mukaan. Eläkejärjestelmä tulee yhdenmukaistaa, niin ettei ole väliä, kuinka euronsa ansaitsee, eikä systeemi rankaise työelämän muotojen välillä liikkumisesta.

Pienituloisella yrittäjällä on oltava myös oikeus kohtuulliseen eläkkeeseen ja saatava arvostus yrittäjänä. Pieninä yrittäjinä toimii paljon eri tavalla osatyökykyisiä yrittäjiä, jotka ovat työllistäneet itsensä eivätkä saa tähän mitään tukea tai arvostusta.

Lisäksi haluan, että yrittäjien eläkevarat rahastoidaan, jotta järjestelmä saadaan kestävälle pohjalle, eikä valtion tarvitse rahoittaa yrittäjien eläkkeitä. Palkansaajienkin eläkkeet olisivat miinuksella ilman rahastointia.