Tämän viileän kesän polttavimmat puheenaiheet ovat liittyneet ulkopolitiikkaan - Venäjään ja Kreikkaan. Venäjän edustajien pääsyn estäminen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin yleiskokoukseen Helsinkiin oli mielestäni Niinistöltä, Sipilältä ja Soinilta töppäys. Suomi puolueettomana maana on ollut hyvä neuvottelemaan rauhaa ja liennytystä, ja siitä meitä on arvostettu. Helsingissä 40 vuotta sitten Etyjin kokous oli suuri hetki Suomelle ja Euroopalle, ja sen isot päätökset nuiji pöytään Suomen silloinen tasavallan presidentti, huippukokouksen isäntä, Urho Kekkonen. Kuinka on nykyään? Ukrainassa soditaan, eikä Suomi päästä osapuolia edes samaan pöytään keskustelemaan. Oi aikoja, oi tapoja!

Kreikan tilannetta ratkottaessa tulee ensisijaisesti ajatella ihmisiä. Sympatiani on suomalaisten ja kreikkalaisten lasten, nuorten, työttömien, vanhusten ja sairaiden - tavallisten ihmisten puolella. Suomen perusporvarihallituksen johtoajatus kreikkapolitiikassaan on, että se mitä he vaativat Kreikalta on oikeudenmukaista myös Suomessa - tavallisten kreikkalaisten elämisen kurjistamista ja samaa heikennystä suomalaisille. Onko Kreikka Suomen hyvinvointiyhteiskunnan tuhoamisen laboratorio?

Euroopan keskuspankki, Suomen pankki, EU:n komissio ja Kreikan edelliset päättäjät ovat tehneet virheitä jo pitkän aikaa. Kreikkaa ei olisi koskaan pitänyt hyväksyä euroon ja eurokriisin ratkaisemisen suurin virhe oli, ettei laitettu Kreikkaa velkasaneeraukseen vuonna 2010, vaan Suomessakin silloinen Keskustan ja Kokoomuksen hallitus halusi pelastaa Kreikkaa holtittomasti lainoittaneet kansainväliset pankit ja sijoittajat. Kun velka siirtyi julkisten tahojen harteille, pääsivät pankit pälkähästä. Sen jälkeen on tehty sopeutusohjelmia, mutta mikään niistä ei ole toiminut - on ollut tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja. Kreikkaa auttaisi väliaikainen ero eurosta, jolloin heillä olisi mahdollisuus päästä jaloilleen. Islannin tuore esimerkki osoittaa, että valtioilla voi olla entistä ehompaa elämää konkurssin jälkeen, vaikka alussa kirpaisee kovaa.

Muita euromaita ei voi vaatia ottamaan Kreikkaa ikuiseksi elätikseen. Nyt on aika laittaa lainapiikki kiinni ja olla myöntämättä yhtään uutta lainaa Kreikalle. Suomalaisten veronmaksajien kantokyky ei sitä kestä. Suomalaisella pieni- ja keskituloisella ei ole varaa enää leikkauksiin ja supistuksiin, vaan tarvitsemme kaikki liikenevät rahat ja takuut kotimaahan. Eläkeläinen tarvitsee asumistukensa, sairas lääkkeensä, vanhus hoitohenkilökuntaa, lapsiperhe päivähoitoa, nuoret koulutusta ja työtön työtä.

Vallitseva euron talousjärjestelmä on epäoikeudenmukainen ja se täytyy korvata uudella. Nykyisenkaltaista euro-aluetta ei olisi koskaan pitänyt muodostaa ja nyt pitäisikin ryhtyä ajamaan löyhempää ja joustavampaa yhteisvaluuttaa, jossa kylmä pohjoinen ja kuuma etelä voivat yhdessä elää ja muodostaa lämpimän leudon ilmapiirin, jossa jokainen maa voi vapaana ja itsenäisenä kehittyä omista lähtökohdistaan omien kansalaistensa parhaaksi, kuitenkaan toisen maan kansaa vahingoittamatta.

Kirjoitus julkaistu 22.7.2015 Mikkelin Kaupunkilehden poliittinen kolumni -osiossa.