Monien muiden suomalaisten tavoin juna on olennainen osa nykyistä arkipäivääni työmatkojen uskollisena kumppanina. Junien myöhästelyt ja sääolosuhteista johtuvat ongelmat ovat takuuvarma keskustelunaihe melkeinpä kenen tahansa kanssa. Harvemmin tulee puhuttua niistä junaliikenteen positiivisista puolista, vaikka aihetta olisi. Asiantunteva henkilökunta ansaitsee kiitoksensa. Paljon tulee keskusteltua myös kilpailusta rataliikenteessä.

Tätä debattia käytiin myös eduskunnassa tällä viikolla, kun rautatielain ja ratalain muuttaminen oli täysistunnossa lähetekeskustelussa. Kyse on EU:n rautatiemarkkinadirektiivin voimaansaattamisesta Suomessa. Rautatielaista esitetään muutettavaksi mm. kapasiteetin jakamista, palveluja ja ratamaksua koskevat osiot. Henkilöliikennettä ei esitetä avattavaksi kilpailulle, mutta EU:sta tullee vielä tällä vaalikaudella esityksiä myös sen mahdollistamiseksi.

Kilpailua ei sinänsä ole tarkoituksenmukaista estää. Kilpailu tuo mukanaan paljon hyvää. Mitään kiirettä tässä ei kuitenkaan tulisi olla, vaan kannattaisi maltilla tarkastella, kuinka muissa EU-maissa asia etenee. Ei Suomen tarvitse olla tässä pilkuntarkkana mallioppilaana, ellei sitten maan hallituksella ole jotain erityisiä taka-ajatuksia mielessään. Muiden maiden tekemistä ratkaisuista on otettava opiksi, rautatieliikenteen yksityistäminen on monesti aiheuttanut kosolti ongelmia.

Huomionarvoista on lisäksi se, että Suomen kokoisessa harvaanasutussa maassa tilanne on melko lailla eri kuin esimerkiksi monissa Keski-Euroopan valtioissa, joissa voi parissa tunnissa mennä jopa koko maan läpi, tiheästi asuttujen alueiden kautta. Etäisyydet ja mahdollisten asiakkaiden määrä ovat täysin eri tasolla kuin täällä meillä.

Mitenkään ongelmatonta kilpailutuksen avaaminen ei ole. Sen vuoksi asian perusteellinen valiokuntakäsittely meillä liikenne- ja viestintävaliokunnassa ja huolellinen vaikutusten arviointi on ensiarvoisen tärkeää. Uhkana on mm. VR:lle kasautuva turha hallinnollinen työ ja yksityisraiteiden kunnostaminen veronmaksajien rahoilla kilpailijoiden käyttöön. Tämä heikentäisi VR:n kykyä suoriutua palvelutehtävästään koko Suomen liikennöinnissä.  

Ihmisten ja yritysten kannaltahan tärkeintä on, että junat kulkevat ja pysähtyvät asemilla ja että matkat ja tavaroiden kuljetukset ovat kohtuuhintaisia, ja että henkilökunta on osaavaa, palvelu hyvää ja näin ollen ihmisten ja tavaroiden matkanteko on turvallista ja sujuvaa. Meidän pitää myös enemmän miettiä sitä, kuinka saada raiteet palvelemaan paremmin erityisesti tulevia sukupolvia. Raideliikenne on ympäristöystävällistä ja sen kehittämisessä on paljon mahdollisuuksia.  

Tätäkin asiaa käsitellessä tulee vaikutuksia arvioida ensisijaisesti ihmisten ja työllisyyden näkökulmasta. Valtionyhtiön on palveltava kansaa tasapuolisesti kaikkialla Suomessa, ja kilpailutuksen myötä on mahdollista, että yritykset haluavat ottaa rusinoita pullasta tarjoten liikennettä vain hyvin kannattavilla reiteillä. Esimerkiksi Itä-Suomi on kauttaaltaan mutta harvakseltaan asuttua seutua ja on tärkeää, että meilläkin junat palvelevat ihmisten liikkumista ja sitä tavoitetta, että koko Suomi pidetään asuttuna.

Toivon liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin miettivän kesän aikana myös ajatusta siitä, että saisimme mahdollisimman pian junat pysähtymään entiseen tapaan Haukivuoren asemalla. Tämä olisi Mikkelin seudulle erittäin tärkeä korjausliike.