Jos hiihtokilpailussa osa kilpailijoista joutuu kilpailemaan painot jaloissaan, kilpailusta ei tule reilua. Reiluuden saavuttamiseksi taisteli myös Minna Canth, jonka kunniaksi tänään Suomen liput liehuvat. Canthin ajan Suomessa tyttöjen koulutusmahdollisuuksia rajoitettiin ja tämähän ei käynyt Minnalle. Hän teki paljon työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Canth ei ajanut vain sukupuolten tasa-arvoa vaan myös tasa-arvoa yli yhteiskunnan luokkarajojen.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok)  on usein vakuuttanut, että hänelle koulutuksessa mahdollisuuksien tasa-arvon vaaliminen on keskeistä. Pelkkä mahdollisuus koulutukseen ei kuitenkaan riitä. Monissa perheissä ja työpaikoissa nauru on kadonnut taloudellisten olosuhteiden seurauksena. Useissa kodeissa eletään kovia aikoja. Meillä on Suomessa paljon lapsia, jotka eivät menesty koulussa, koska ovat nälkäisiä, perheessä on terveysongelmia, päihteiden käyttöä, työttömyyttä, lapsi on yksin kaiket illat tai hänen täytyy huolehtia pienemmistä sisaruksistaan. Lapsen huonoa koulumenestystä ei voi sälyttää kykyjen tai ahkeruuden puutteeseen ja yhteiskunnan vetäytyä vastuustaan sanoen, että mahdollisuus koulunkäyntiin on annettu.  

Lapsen mahdollisuuksiin vaikuttaa suoraan, kuinka perheille taataan terveydenhuoltoa, työtä ja toimeentuloa ja riittävää sosiaaliturvaa, uudelleenkoulutusta, palkkatukityötä ja lapsiperheiden kotipalvelua. Nämä pystytään turvaamaan poliittisilla päätöksillä. Mielestäni vahvan valtion tehtävä on lähtökohtien ja perhetaustasta johtuvien erojen tasoittaminen. Minna Canthinkin ajamaa reiluutta saavutetaan vasta kun lapsi saa kotona aikuisilta riittävästi hoivaa ja ruokaa, iltapäivisin apua läksyjen tekoon ja harrastaa kerhoissa ja seuroissa, nukkua ja leikkiä ystävien kanssa.

Mahdollisuuksien tasa-arvolla, kuten ilmaisella koulutuksella, ei ole merkitystä, jos yhteiskunta ei ponnistele reiluuden rakentamiseksi kokonaisvaltaisesti. Valitettavasti perusporvarillinen hallitus Suomessa tuntuu ajattelevan, että muodollinen mahdollisuuksien tasa-arvo riittää ja että jokainen lapsi on oman onnensa seppä. He eivät tunnu välittävän siitä, että perheiden kohtaamat taloudelliset, terveydelliset ja sosiaaliset vaikeudet heikentävät väistämättä sekä lasten että vanhempien voimavaroja.

Oppositiosta yritämme saada hallitusta ymmärtämään, että tarjotusta mahdollisuuksien tasa-arvosta voi hyötyä vain, jos pystyy hyödyntämään mahdollisuuksiaan. Ihmiset eivät synny tyhjiöön. Ympäristö, jossa lapsi ja nuori elää, vaikuttaa suuresti siihen, mitä he voivat tehdä ja mitä he haluavat tehdä.

Perheiden hyvinvointia ja arjessa selviämistä tulee tukea entistä paremmin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lapsiperheiden riittävästä toimeentulosta huolehtimisen lisäksi on tärkeää turvata lasten ja lapsiperheiden peruspalvelujen taso, kuten varhaiskasvatus, perusopetus tukipalveluineen ja lapsiperheiden kotipalvelu. Julkisia palveluja on leikattu 1990-luvun lamasta lähtien. Leikkaukset ovat kohdistuneet erityisesti kuntien peruspalveluihin, joiden merkitys on keskeinen nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Esimerkiksi kunnallista kodinhoitoapua saaneita lapsiperheitä oli vuonna 1990 yli 50 000, vuonna 2000 alle 20 000 ja vuonna 2012 enää n. 9 000.  Vuodesta 1990 vuoteen 2012 kodinhoitoapua saaneiden lapsiperheiden määrä väheni 83 %.

Nuorten kouluttamattomuus aiheuttaa kansantaloudellisia menetyksiä, kasvattaa julkisen talouden menoja ja supistaa verotuloja. Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että nuoren ajautuminen sosiaalisesti huono-osaiselle elämänuralle ja syrjäytyminen pysyvästi työmarkkinoilta aiheuttaa yhteiskunnalle noin miljoonan euron kustannukset ennen kuin kyseinen henkilö täyttää 60 vuotta. Laskelman mukaan vuotuinen kustannus yhteiskunnalle on n. 25 000 euroa. Miljoonalla eurolla saa esim. ehkäisevänä palveluna kotipalvelua 10 tuntia päivässä 10 vuoden ajan.

Ennalta ehkäisevään toimintaan verrattuna korjaavat toimenpiteet, kuten esim. erikoissairaanhoito ja psykiatrinen hoito, ovat kalliita. Esimerkiksi korjaavana palveluna toteutettu lapsen sijoitus maksaa vuodessa 90 000 euroa. Tämä summa vastaa ennalta ehkäisevässä toiminnassa 1000 tapaamista sosiaalityöntekijän kanssa tai 400 käyntiä nuorisopsykiatrian poliklinikalla tai yli 400 perheneuvolakäyntiä tai lähes 3000 tuntia kotipalvelua ja seitsemän vuoden intensiivistä perhetyötä.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaatteisiin kuuluu yleinen, ei harkinnanvaraisesti valikoiva hyvinvointipolitiikka. Kaikilla kansalaisilla on eri elämäntilanteissa yhtäläinen oikeus nauttia yhteiskunnan tarjoamia palveluja. Täten ei muodostu jyrkkää rajaa avun tarvitsijoiden ja rahoittajien välille. Kansalaisten suuri enemmistö on tukenut tätä mallia ja tutkimusten mukaan tukee sitä edelleen.

Toivotan oikein hyvää tasa-arvon päivää! Minna Canth varmasti pilven reunalta haluaa, että nykysuomalaiset sitkeästi taistelevat tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta!