Valtion ja kuntien tehtävä on huolehtia, ettei yhteiskunnan reunoille, nurkkiin, koloihin ja notkoihin enää joudu uusia ihmisiä ja siellä olevat saadaan takaisin yhteyteen toisten kanssa. Äänestysaktiivisuus on yksi hyvä mittari osoittamaan, kuinka tässä perustehtävässä on onnistuttu.

Demokraatti -lehti uutisoi äskettäin, että liki puolet työttömistä jätti äänestämättä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, kun työssäkäyvistä äänesti 73 prosenttia. Äänestysaktiivisuuden erot ovat erityisen dramaattisia, kun tarkasteluun otetaan mukaan koulutustausta. Pelkän peruskoulun käyneistä työttömistä äänesti vain 42 prosenttia, kun ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista työttömistä äänesti 82 prosenttia.

Tiesitkö, että joka kahdeksas suomalainen 15-vuotias poika ei osaa lukea? Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila on nostanut tätä esille useassa tilaisuudessa. Perusopetuksen epäonnistuminen on merkittävä yhteiskunnallinen riski. Tällä hetkellä aivan liian moni oppilas lähtee peruskoulusta ilman riittäviä valmiuksia jatko-opintoihin ja työelämään. Luku- ja kirjoitustaitojen puute on myös demokratian kehittymisen este. Miten voi äänestää, jos ei omaa kykyä perehtyä asioihin?

Suomessa elää noin 230 000 ihmistä muun väestön elintason, elämänlaadun ja elämäntapojen ulkopuolella. Heillä on vajetta koulutuksesta, työstä, asunnosta, perhesuhteista tai elämänhallinnan taidoista. He ovat pitkäaikaisesti olleet viimesijaisen toimeentuloturvan varassa, joka on alunperin tarkoitettu ja mitoitettu vain tilapäiseen tarpeeseen. Nämä syvissä notkossa ja pimeissä varjoissa elävät kansalaisemme kärsivät pysyvästä taloudellisesta niukkuudesta.

Nälkää näkevää ei voi panna vastuuseen demokratiasta. Nälkää näkevän ainoa tehtävä on hankkia ruokaa. Nälässä olevaa ei voi laittaa vastuuseen demokratian puolustamisesta ja olettaa nousevan barrikaadeille puolustamaan oikeuksiaan. Jos nälkä jatkuu vuosikymmeniä, ei demokratiakaan kehity.

Heikoimmassa asemassa olevien suojaaminen on kirjattu Suomen perustuslakiin. Yhteiskunnan kyky hoitaa perustuslain mukaista tehtäväänsä punnitaan siinä, kuinka kykenemme auttamaan takaisin osallisuuteen vailla koulutusta olevia, työttömiä, asunnottomia, päihdeongelmaisia, mielenterveyskuntoutujia, osatyökykyisiä ja kriminaaleja.

Mikään ei viittaa siihen, että Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen talousajattelulla ja toimenpiteillä tilanne olisi lähivuosina paranemassa. Varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta leikkaamisella on aivan päinvastainen lopputulos. Julkisten menojen leikkaukset kohdentuvat niihin ryhmiin, jotka käyttävät palveluja ja tulonsiirtoja eniten. Heidän oikeuksia suojaamaan tarvitaan vahvempaa sosialidemokraattista politiikkaa ja aktiivisia kansalaisjärjestöjä. Tavoitteena on oltava muun muassa maksuton varhaiskasvatus ja nuorten oppivelvollisuuden pidentäminen 2. asteen tutkinnon suorittamiseen.