Selvittelin sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen historiaa. Suomessa on soten asiakasmaksut kansainvälisesti korkeat ja ne ovat nousseet todella paljon 30 vuodessa. Ruotsissa asiakasmaksut ovat käytössä vain pienimuotoisesti. Siellä julkisen verorahoituksen osuus sote-kustannuksista on 84 %. Suomessa vain 75 %. Eli Suomessa ihmisiltä kerätään asiakasmaksuja huomattavasti enemmän. Myös Englannissa julkisen rahoituksen osuus on 83% ja terveydenhuoltopalvelut pääosin ilmaisia ihmisille. (Lähde: THL:n julkaisu.)

Korkeat asiakasmaksut ovat sosiaali- ja terveydenhuollon suurin ongelma ja ne ovat johtaneet siihen, ettei suomalaisilla pienituloisilla ihmisillä ole enää varaa sairastua, eikä hoitaa itseään.

Korkeat soten asiakasmaksut ovat aiheuttaneet myös sen, että vuonna 2017 päätyi 320 000 julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksua ulosottoon. Ne ovat tavanomaisia hammashoito-, terveyskeskus-, sairaala-, laitos- ja kotipalvelu ynnä muita sote-maksuja. Jopa alaikäisiä on joutunut ulosottoon terveydenhuollon maksujen vuoksi, vaikka ähtökohtaisesti maksut tulisi osoittaa alaikäisen huoltajalle. Tämä ei ole kuitenkaan toteutunut käytännössä. Ratkaisuna tähän olisi, että alle 18-vuotiaiden sosiaali- ja terveydenhuollosta ei voitaisi enää periä maksua. Tätä on jo vuonna 2005 ehdotettu, mutta erityisesti kunnat vastustivat ehdotusta, koska uudistus olisi vähentänyt niiden asiakasmaksutuloja. Tämä on mielestäni kunnilta pöyristyttävää rahastuksen himoa! Aina on ensisijaisesti otettava huomioon lasten ja nuorten etu. Yhteiskunnan on kyettävä lainsäädännöllä huolehtimaan, ettei lapsille ja nuorille aiheudu pitkälle aikuisuuteen ulottuvia velkaongelmia.

No niin, mutta siihen historiaan. Joka näyttää toistavan itseään. Vuonna 1992 säädettiin sosiaali- ja terveydenhuoltoon asiakasmaksulaki. Tuolloin pääministerinä oli keskustalainen Esko Aho ja muut hallituspuolueet olivat kokoomus, RKP ja KD. Sosiaali- ja terveysministerinä Ahon hallituksessa toimivat keskustalaiset Eeva Kuuskoski ja Jorma Huuhtanen.

Lailla säädettiin tuolloin, että terveyskeskuksen avosairaanhoidon lääkäripalveluista ja kotisairaanhoidosta voitiin periä maksua. Ennen tätä useimmat terveyskeskuksen palvelut olivat maksuttomia palvelujen käyttäjille. Kunnat alkoivat tuosta alkaen periä maksuja ja siitä alkaen ne ovat yleensä perineet lain mahdollistaman korkeimman maksun.

Vuoden 1992 keskustavetoinen porvarihallitus ei poikkea nykyisestä, koska konstit näyttävät olevan samat. Otetaan köyhiltä ja sairailta. Tuolloinkin asiaa perusteltiin valtion talouden tasapainottamisella. Aivan samoin kuin ensitöikseen Juha Sipilän (kesk) porvarihallitus päätti valtaan päästyään vuonna 2015 nostaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja 27,5 prosenttia. Näin Sipilän hallitus halusi antaa 150 miljoonaa euroa kunnille sairaiden ihmisten lompakosta. Eniten maksut kohdistuvat vanhuksiin, vammaisiin, työttömiin ja lapsiperheisiin, sillä työssäkäyvät ihmiset ovat maksuttoman työterveyshuollon piirissä.  

Ennen vuoden 1992 kurjaa päätöstä oli saatu voimaan kansanterveyslaki vuonna 1972. Sen myötä kaikkiin kuntiin tuli terveyskeskus. Lakia säädettäessä määriteltiin sairaanhoitopalveluiden maksuttomuus keskeiseksi osaksi kansanterveyslain säätämistä. Niinpä kansanterveyslain piiriin kuuluvat terveydenhuoltopalvelut säädettiin niiden käyttäjille maksuttomiksi. Tätä lakia säätäessä pääministeriys ja sosiaali- ja terveysministerin paikat olivat SDP:llä. Teimme arvojemme mukaista politiikkaa! Hyvä me! Nyt on tässäkin saatava historia toistamaan itseään. Maksut alas!