Satu Taavitsaisen blogi

Hyvinvointialueiden tulee luopua kumppanuudesta perintäyhtiöiden kanssa

Torstai 19.1.2023 - Satu Taavitsainen

Tänään on Etelä-Savon hyvinvointialueen aluehallituksen kokous. Aion ottaa kokouksessa esille sen, että mielestäni hyvinvointialueen tulee selvittää perintäyhtiön käyttämisestä luopuminen asiakasmaksujen laskuttajana. Tällä hetkellä Etelä-Savossa sote-maksujen laskuttajana toimii Ropo Capital. Sopimus periytyi Savonlinnan Sosterista. Essote käytti Intrumia perintäkumppaninaan ja Pieksämäen Vaalijalassa perintää hoiti kuntaomisteinen Monetra.

Viranhaltijoiden valmistelussa on perintäyhtiön kilpailutus Etelä-Savon hyvinvointialueelle, mutta mielestäni on selvitettävä myös se, ettei perintäyhtiötä käytetä lainkaan, vaan laskutus hoidetaan omana työnä. Perintäyhtiön käyttäminen tietää aina ylimääräisiä perintäkuluja asiakkaille ja monia vaikeuksia jo muutoinkin vaikean elämäntilanteen keskellä, jota sairaudet aiheuttavat. Monien perintäyhtiöiden lainmukaisessa toiminnassa on lisäksi ollut puutteita ja aluehallintovirasto on joutunut huomauttamaan ja antamaan varoituksia laittomasta perinnästä.

Hyvinvointialueiden ja kuntien tekemät sopimukset perintäyhtiöiden kanssa ovat usein sellaisia, että käytännössä julkinen toimija on antanut lähes ilmaiseksi perintäyhtiölle laskutuksensa hoitamisen. Julkinen toimija ei siis maksa laskutuksesta ja perinnästä yhtiölle. Perintäyhtiöt tekevät tuloksensa sillä, että lähettävät laskuista maksumuistutuksen 5 e, maksuvaatimuksia 14 e, 24 e tai 50 riippuen laskun suuruudesta. Ne saavat miljoonansa perintäkuluista. Esimerkiksi, jos perintäyhtiö saa hoidettavakseen puoli miljoonaa laskua vuodessa, joista 200 000 laskusta se lähettää maksuvaatimuksen, saa se pelkästään alimmasta 14 euron summasta jo liki 3 miljoonaa euroa tuloa.

Mielestäni tulisi olla niin, että jos velkojalla eli hyvinvointialueella ei ole tosiasiallista velvoitetta korvata perintäyhtiölle sen perinnästä aiheutuvia kuluja, niin mielestäni tätä velvoitetta ei tule olla myöskään asiakkaalla.

Uuden eduskunnan on muutettava lakia saatavien perinnästä, joka on perimmäinen juurisyy tälle toiminnalle. Mutta myös julkisten toimijoiden; kuntien ja hyvinvointialueiden eettisyyttä ja moraalisuutta tulee kirkastaa. On kyse ihmisten peruspalveluista, joista aiheuvien asiakasmaksujen kerääminen tulee olla tarkkaan säädettyä ja valvottua.

Sote-maksujen ulosottotilastot ovat karmivia

Keskiviikko 18.1.2023 - Satu Taavitsainen

Ihmisille tulee julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksuja esimerkiksi terveyskeskus- ja sairaalakäynneistä sekä hammashoidosta. Pyysin valtakunnanvoudin virastosta sote-maksujen tuoreet ulosottotilastot.

Vuonna 2022 Etelä-Savossa meni ulosottoon vireille julkisen puolen hammashoitomaksuja 3137 kpl. Kasvua edelliseen vuoteen on 1416 kpl. Vastaavia hammashoitomaksuja tuli Kymenlaaksossa ulosottoon vireille 213 kpl ja Etelä-Karjalassa 663 kpl. Etelä-Savon tilasto on julma. Hammashoidon maksut ovat syntyneet ihmisille välttämättömän peruspalvelun – hampaiden hoidon käyttämisestä. Ulosotto voi pahimmillaan velkaannuttaa ihmisiä ja estää jatkossa hakeutumasta hammashoitoon.

Kotipalvelumaksuja Etelä-Savossa tuli ulosottoon vireille 470 kpl, ja tässä oli kasvua edelliseen vuoteen verrattuna 117 kpl. Kymenlaaksossa kotipalvelumaksuja laitettiin ulosottoon vain 1 kpl ja Etelä-Karjalassa 2 kpl. Etelä-Savo näyttäytyy tässäkin kauhistuttavana. Kotipalvelun asiakkaita on laitettu ulosottoon.

Sairaala- ja muita laitoshoitomaksuja Etelä-Savossa tuli ulosottoon vireille 5844 kpl ja tässä oli kasvua 1736 kpl. Vastaavasti näitä maksuja Kymenlaaksossa meni ulosottoon 927 kpl ja Etelä-Karjalassa 754 kpl. Miksi Etelä-Savo johtaa tätäkin tilastoa? Jos esimerkiksi pienituloinen vanhus joutuu sairaalaan, olisi mielestäni oikeudenmukaisempaa jättää maksu kokonaan perimättä kuin laittaa sitä ulosottoon.

Sosiaali- ja terveyspalvelumaksuasioita mukaan luettuna terveyskeskusmaksuja vuonna 2022 Etelä-Savossa tuli ulosottoon vireille 5139 kpl ja näissä oli kasvua edelliseen vuoteen verrattuna 699 kpl. Vastaavasti Kymenlaaksossa näitä maksuja meni ulosottoon 9003 kpl ja Etelä-Karjalassa 11 422 kpl. Mielestäni terveyskeskuslääkärin maksusta on luovuttava kokonaan. Eihän tässä ole mitään järkeä, että tuhansittain ihmisiä joutuu ulosottoon lääkärissä käynnin takia.

Kun kaikki julkiset sote-maksut lasketaan yhteen, niin Etelä-Savossa niitä laitettiin ulosottoon 14 696 kpl, Kymenlaaksossa 10 210 kpl ja Etelä-Karjalassa 13 684 kpl. Etelä-Savossa on paljon vanhuksia. Vaikka tilastot eivät kerro ulosottoon joutuneen ikää, niin otaksun ainakin Etelä-Savon osalta näissä olevan paljon ikäihmisiä. Mielestäni sairaiden, hoitoa ja hoivaa tarvitsevien vanhusten laittaminen ulosottoon on väärin.

Tein aluehallituksessa muutosesityksen maksuihin, koska päätösvalta sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuista on hyvinvointialueilla. Valitettavasti se ei mennyt äänestyksessä läpi. Mielestäni uuden eduskunnan on muutettava asiakasmaksulakia inhimillisemmäksi. Lainsäädännön tulee olla ihmisten puolella ja turvata hänelle peruspalvelut ilman pelkoa ulosottoon joutumisesta.

Soten asiakasmaksujen osalta kierretään kehää

Keskiviikko 31.3.2021 - Satu Taavitsainen

Soten asiakasmaksut ovat este palvelujen käytölle ja erityisesti juuri heille, jotka eniten niitä tarvitsisivat: vanhukset, vammaiset henkilöt, mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät, pitkäaikaissairaat, työttömät ja ulosottoon joutuneet.

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan sosiaali- ja terveyspalveluista perittävät asiakasmaksut eivät suuruudellaan saa siirtää palveluja niitä tarvitsevien ulottumattomiin. (PeVL 10/2009 vp s. 3)

Jo vuonna 2000 Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnitti huomiota toimeentulotukiasiakkaiden asemaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen maksukattoa laskettaessa. Kun maksu, johon on saatu toimeentulotukea, ei kerrytä maksukattoa, henkilö sairastuessaan on aina toimeentulotuen tarpeessa. Tällaisesta aiheutuu tarpeetonta toimeentulotukiriippuvuutta. Valiokunta ehdotti, muutosta niin, että toimeentulotuen saanti ei olisi esteenä maksukaton kertymiselle. (StVM 23/2000 vp s. 3.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 11 §:n mukaan sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista.

Palvelun tuottava kunta tai kuntayhtymä voi päättää, että muitakin kuin sosiaalihuollon palveluista määrättyjä maksuja ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrättyjä maksuja voi jättää perimättä tai alentaa.

Suurena ongelmana olleet terveydenhuollon tasasuuruiset maksut (kaikille ihmisille samat tuloihin katsomatta) lääkärillä käynnistä, sairaalan päivystyksessä käynnistä, poliklinikkamaksut, päiväkirurgiset maksut, sairaalan hoitopäivämaksut, psykiatrisen sairaalan hoitopäivämaksu jne. Näiden maksujen alentaminen on laissa määritelty liian löyhästi: Kunta tai kuntayhtymä VOI PÄÄTTÄÄ. Eli laki ei velvoita alentamaan.

Vuonna 1993 silloinen maan hallitus antoi esityksen Eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 11 §:n muuttamisesta. Sen mukaan (HE 236/1993 vp, s. 1) lakiin otettu mahdollisuus jättää perimättä tai alentaa terveydenhuollon tasamaksuja johti joissakin kunnissa siihen, että kuntien sosiaalitoimet kieltäytyivät myöntämästä toimeentulotukea terveydenhuollon asiakasmaksuihin. Kieltäytymisiä oli perusteltu sillä, että toimeentulotuki on viimesijainen etuus ja asiakkaalla on mahdollisuus hakea maksusta vapautusta tai sen alentamista suoraan maksun määränneeltä laitokselta.

Tuolloin tapahtui niin, että samaan aikaan kun sosiaalitoimistot kieltäytyivät myöntämästä toimeentulotukea, tekivät useat sairaanhoitopiirit päätöksen, että ne eivät käsittele maksun perimättä jättämistä tai alentamista koskevia hakemuksia, koska sairaaloiden on vaikea selvittää potilaiden maksukykyä ja koska maksun perimättä jättäminen siirtäisi kustannusvastuun kaikille jäsenkunnille ja asettaisi jäsenkunnat eriarvoiseen asemaan. (HE 236/1993 vp, s. 1-2.)

Tämä johti siihen, että pienituloisilta henkilöiltä perittiin sairaanhoidon maksuja, joihin he eivät saaneet toimeentulotukea. Tämän ratkaisemiseksi asiakasmaksulain 11 §:ää muutettiin niin, että 11.1 §:n mukaan maksun perimättä jättäminen tai alentaminen koskisi vain sosiaalihuollon maksuja sekä terveydenhuollossa maksukyvyn mukaan määräytyviä maksuja.

Tämä sama on edelleen voimassa.

Tämän muutoksen myötä kuitenkaan toimeentulotuen myöntämistä ei voinut enää evätä sillä perusteella, että henkilö voi hakea suoraan palvelun tuottajalta maksun perimättä jättämistä tai alentamista. Palveluja käyttävien asemaa ehdotus paransi siten, että kunnallisten viranomaisten erilaiset ratkaisut eivät enää vaikuttaneet pienituloisten henkilöiden mahdollisuuteen saada toimeentulotukea. (HE 236/1993 vp, s. 2.)

Uudistuksessa kävi kuitenkin niin, että terveydenhuollon tasamaksujen alentaminen edellytti kunnan toimielimen erillistä päätöstä säännöksen soveltamisesta.

Apulaisoikeusasiamies Pasi Pölönen ratkaisussaan (EOAK/6708/2017) asiakasmaksujen alentamista ja päätöksentekoa toimeentulotukiasiassa toteaa, että asiakasmaksulain maksun alentamista koskeva säännös on laadittu sanamuodoltaan ehdottomaksi (”on jätettävä” tai ”on alennettava”). Tämä merkitsee Pölösen mukaan sitä, että viranomaisella on velvollisuus maksun alentamiseen tai sen perimättä jättämiseen lain 11.1 §:n tarkoittamissa tilanteissa. Jos henkilö joutuu toimeentulotuen tarpeeseen hänelle määrätyn asiakasmaksun takia, on viranomaisen ensisijaisesti harkittava määrätyn maksun alentamista tai sen kokonaan poistamista. Viranomaisen tulee ohjata asiakasta hakemaan maksun alentamista tai sen poistamista ja tarvittaessa myös oma-aloitteisesti selvittää edellytyksiä maksun muuttamiseksi ainakin silloin, kun asiakas ei siihen itse kykene.

Koska soten asiakasmaksut ovat olleet liian korkeita ja järjestelmä on estänyt pienituloisten hoitoon menemistä, ryhtyi Sanna Marinin hallitus uudistamaan asiakasmaksulakia. Hallitus antoi viime vuonna esityksensä eduskunnalle asiakasmaksulain muuttamisesta Sen mukaan asiakasmaksulain 11.1 §:ssä kunnalle ja kuntayhtymälle säädettyä huojentamisvelvollisuutta on käytetty kunnissa vain vähän. Terveydenhuollon tasasuuruiset maksut jäävät huojentamisvelvollisuuden ulkopuolelle, mikä on aiheuttanut toimeentulotuen tarvetta ja näkynyt maksujen suurena määränä ulosotossa. Useat asiakkaat ovat joutuneet turvautumaan toimeentulotukeen selvitäkseen asiakasmaksuista, koska sosiaalihuollon maksuja ja terveydenhuollon tulosidonnaisia maksuja koskevaa velvoittavaa säännöstä maksun alentamisesta tai perimättä jättämisestä ei ole kunnassa oma-aloitteisesti sovellettu tai asiakas ei ole osannut siitä kysyä. Kunta/kuntayhtymä olisi voinut omalla päätöksellään alentaa tai jättää perimättä myös terveydenhuollon tasasuuruisia maksuja. Kunnat eivät ole laajasti käyttäneet mahdollisuutta alentaa/jättää perimättä näitä maksuja.

Useiden tasasuuruisten maksujen kertymistä rajoittaa maksukatto, mutta esimerkiksi toimeentulotuella maksetut maksut ovat jäänet sen ulkopuolelle. Sanna Marinin hallitus korjasi tämän epäkohdan ja maksukattoa laajennettiin niin, että jatkossa toimeentulotuesta maksetut asiakasmaksut kerryttävät maksukattoa vahvistaen toimeentulotuen viimesijaisuutta ja vähentäen asiakkaiden riippuvuutta toimeentulotuesta.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä (StVM 39/2020 vp) todetaan, että tavoitteena on lisätä kuntien ja palvelujen käyttäjien tietoisuutta asiakasmaksujen kohtuullistamisesta, mutta ei estää toimeentulotuen hakemista tai myöntämistä. Vaikutukset toimeentulotuen käyttöön riippuvat ehdoista, joita kunta/kuntayhtymä asettaa maksujen alentamisessa/perimättä jättämisessä. Valiokunnan mietinnössä tuotiin esille, että pykälästä tai sen perusteluista ei ehdotettujen muutosten jälkeenkään ilmene, millaisissa tilanteissa asiakasmaksun perimisen katsottaisiin vaarantavan asiakkaan tai tämän perheen toimeentulon niin, että kunnalle syntyisi velvollisuus huojentaa maksua. Soveltamiskäytäntö voi vaihdella eri kunnissa. Maksun kohtuullistamisen arviointi vaatii asiakkaan koko taloudellisen tilanteen arvioimista, eikä terveydenhuoltoviranomaisilla ole käytössä asiakkaan taloudellista tilannetta koskevia tietoja, vaan ne pitää erikseen kerätä.  

Mielestäni asiassa kierretään kehää ja vieläkään ei kyetty ratkaisemaan terveydenhuollon tasasuuruisten maksujen aiheuttamaa ongelmaa ihmisille. Edelleenkin on niin, että terveydenhuollon tasamaksujen alentaminen on kunnille vapaaehtoista. Ollaan myös edelleen sen ongelman kanssa, joka tunnistettiin jo vuonna 1993, eli terveydenhuolto ei pysty arvioimaan henkilön taloudellista tilannetta. Lääkäri ei pysty olemaan myös sosiaalityöntekijä.

Terveydenhuollon tasamaksujen alentaminen tulisi olla kunnille ja kuntayhtymille (ja tuleville sote-alueille) pakollista. Kuitenkin kaikista selkeintä olisi muuttaa yhä enemmän sote-palveluja maksuttomiksi, jolloin maksuilla ei siirrettäisi palveluja niitä tarvitsevien ulottumattomiin ja näin Suomen perustuslain 19 §:n mukainen oikeus oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon toteutuisi. Julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä.

Maksut alas!

Tiistai 3.4.2018 - Satu Taavitsainen

Selvittelin sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen historiaa. Suomessa on soten asiakasmaksut kansainvälisesti korkeat ja ne ovat nousseet todella paljon 30 vuodessa. Ruotsissa asiakasmaksut ovat käytössä vain pienimuotoisesti. Siellä julkisen verorahoituksen osuus sote-kustannuksista on 84 %. Suomessa vain 75 %. Eli Suomessa ihmisiltä kerätään asiakasmaksuja huomattavasti enemmän. Myös Englannissa julkisen rahoituksen osuus on 83% ja terveydenhuoltopalvelut pääosin ilmaisia ihmisille. (Lähde: THL:n julkaisu.)

Korkeat asiakasmaksut ovat sosiaali- ja terveydenhuollon suurin ongelma ja ne ovat johtaneet siihen, ettei suomalaisilla pienituloisilla ihmisillä ole enää varaa sairastua, eikä hoitaa itseään.

Korkeat soten asiakasmaksut ovat aiheuttaneet myös sen, että vuonna 2017 päätyi 320 000 julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksua ulosottoon. Ne ovat tavanomaisia hammashoito-, terveyskeskus-, sairaala-, laitos- ja kotipalvelu ynnä muita sote-maksuja. Jopa alaikäisiä on joutunut ulosottoon terveydenhuollon maksujen vuoksi, vaikka ähtökohtaisesti maksut tulisi osoittaa alaikäisen huoltajalle. Tämä ei ole kuitenkaan toteutunut käytännössä. Ratkaisuna tähän olisi, että alle 18-vuotiaiden sosiaali- ja terveydenhuollosta ei voitaisi enää periä maksua. Tätä on jo vuonna 2005 ehdotettu, mutta erityisesti kunnat vastustivat ehdotusta, koska uudistus olisi vähentänyt niiden asiakasmaksutuloja. Tämä on mielestäni kunnilta pöyristyttävää rahastuksen himoa! Aina on ensisijaisesti otettava huomioon lasten ja nuorten etu. Yhteiskunnan on kyettävä lainsäädännöllä huolehtimaan, ettei lapsille ja nuorille aiheudu pitkälle aikuisuuteen ulottuvia velkaongelmia.

No niin, mutta siihen historiaan. Joka näyttää toistavan itseään. Vuonna 1992 säädettiin sosiaali- ja terveydenhuoltoon asiakasmaksulaki. Tuolloin pääministerinä oli keskustalainen Esko Aho ja muut hallituspuolueet olivat kokoomus, RKP ja KD. Sosiaali- ja terveysministerinä Ahon hallituksessa toimivat keskustalaiset Eeva Kuuskoski ja Jorma Huuhtanen.

Lailla säädettiin tuolloin, että terveyskeskuksen avosairaanhoidon lääkäripalveluista ja kotisairaanhoidosta voitiin periä maksua. Ennen tätä useimmat terveyskeskuksen palvelut olivat maksuttomia palvelujen käyttäjille. Kunnat alkoivat tuosta alkaen periä maksuja ja siitä alkaen ne ovat yleensä perineet lain mahdollistaman korkeimman maksun.

Vuoden 1992 keskustavetoinen porvarihallitus ei poikkea nykyisestä, koska konstit näyttävät olevan samat. Otetaan köyhiltä ja sairailta. Tuolloinkin asiaa perusteltiin valtion talouden tasapainottamisella. Aivan samoin kuin ensitöikseen Juha Sipilän (kesk) porvarihallitus päätti valtaan päästyään vuonna 2015 nostaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja 27,5 prosenttia. Näin Sipilän hallitus halusi antaa 150 miljoonaa euroa kunnille sairaiden ihmisten lompakosta. Eniten maksut kohdistuvat vanhuksiin, vammaisiin, työttömiin ja lapsiperheisiin, sillä työssäkäyvät ihmiset ovat maksuttoman työterveyshuollon piirissä.  

Ennen vuoden 1992 kurjaa päätöstä oli saatu voimaan kansanterveyslaki vuonna 1972. Sen myötä kaikkiin kuntiin tuli terveyskeskus. Lakia säädettäessä määriteltiin sairaanhoitopalveluiden maksuttomuus keskeiseksi osaksi kansanterveyslain säätämistä. Niinpä kansanterveyslain piiriin kuuluvat terveydenhuoltopalvelut säädettiin niiden käyttäjille maksuttomiksi. Tätä lakia säätäessä pääministeriys ja sosiaali- ja terveysministerin paikat olivat SDP:llä. Teimme arvojemme mukaista politiikkaa! Hyvä me! Nyt on tässäkin saatava historia toistamaan itseään. Maksut alas!

Valinnanvapaus ei hyödytä pienituloista pätkän vertaa!

Perjantai 16.3.2018 - Satu Taavitsainen

Hallituksen esittämä soten valinnanvapaus ei hyödytä pienituloisia eläkkeensaajia, työttömiä eikä lapsiperheitä pätkän vertaa.

Miten voi valita, kun ei ole rahaa?

Pienituloisilla ei ole varaa sairastua, eikä hoitaa itseään. Korkeat asiakasmaksut ovat sosiaali- ja terveydenhuollon suurin ongelma. Maan hallitus ei ole tätä tajunnut. Nykyinen maksutaso ei vastaa tavoitetta maksujen kohtuullisuudesta, eikä oikeudenmukaisesta sosiaali- ja terveyspolitiikasta.

Vuonna 2017 päätyi 320 000 julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksua ulosottoon. Ne ovat tavanomaisia hammashoito-, terveyskeskus-, sairaala-, laitos- ja kotipalvelu ynnä muita sote-maksuja.

Julkisten terveyspalveluiden maksuilla on kalenterivuosittainen maksukatto, joka on 683 euroa. Myös lääke- ja matkakustannuksilla on omat maksukattonsa, jotka ovat lääkkeille 605,13 euroa ja matkoille 300 euroa. Yhteenlaskettuna maksukatot ovat 1588,13 euroa. Paljon sairastavien ja pienituloisten tilannetta on entisestään heikentänyt hallituksen tekemät matkakorvausten leikkaukset sekä reseptilääkkeiden omavastuu. Kelan korvaamien matkojen omavastuu nousi vuoden 2016 alussa 56 prosenttia ja lääkkeille säädettiin 50 euron alkuomavastuu. Ruotsissa asiakasmaksut ovat käytössä vain pienimuotoisesti. Siellä julkisen rahoituksen osuus sote-kustannuksista on 84 %. Suomessa 75 %. Eli Suomessa ihmisiltä kerätään asiakasmaksuja huomattavasti enemmän. Myös Englannissa julkisen rahoituksen osuus on 83% ja terveydenhuoltopalvelut pääosin ilmaisia ihmisille.

Sipilän hallituksen tavoitteena on nimenomaan ollut sote-maksuilla kerätä rahaa valtion kassaan. Toimissa ei ole käytetty lainkaan sosiaali- ja terveyspoliittista harkintaa. On katsottu vain, että tuolla prosentilla saadaan tietty summa kasaan. Sipilän hallituksen toiminta kuluneet kolme vuotta on ollut kansanterveyden kannalta kestämätöntä. Ja näillä arvoilla sote-uudistusta on valmisteltu.

Valinnanvapauslaissa ei kerrota asiakasmaksujen tulevasta tasosta. Hallitus jätti asiakasmaksulain kaiken ulkopuolelle ja aikoo antaa sen vasta syksymmällä. Aavistan, että Sipilän porvarihallitus ei tule ajattelemaan pienituloisia ja poistamaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja, vaan he tulevat keräämään niillä nykyisen määrän rahaa 1,7 miljardia euroa.

Yksityisten sote-keskusten ja maakunnan liikelaitoksen asiakasmaksut tasataan. Jokainen voi arvata, miten siinä käy. Suunta on varmasti ylöspäin nykyisestä. Nyt julkinen erikoislääkärimaksu on 41,20 e ja yksityinen 120 e. Näiden keskiarvo on 80,60 e. Ei ole mitään tietoa, millä matematiikalla hallitus aikoo maksut määritellä. Samaan aikaan työssä olevat saavat jatkossakin maksutonta työterveyshoitoa. Hallituksen esitykset vain lisäävät eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta!

"Taavitsaisen malli" sote-uudistukselle on, että asiakasmaksut poistetaan ja armahdetaan julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden laskujen vuoksi ulosotossa olevat. Ihmisten on saatava uusi alku!    

On pöyristyttävää vaatia eduskuntaa hyväksymään sote-lait sokkona ilman, että kaikkein tärkein laki on paketissa mukana. Jo nykyinen 41,20 e lääkärimaksu on liikaa ihmisille. Saati nykyinen päiväkirurginen toimenpide, josta veloitetaan 135,10 euroa. Uskoo ken tahtoo, että uudet hinnat olisivat edes nykyisen tasoisia.

Maksujen nousulle tulevaisuudessa tuo painetta se, että Sipilä tavoittele sote-uudistuksella 3 miljardin euron säästöjä. Maakunta ei saa ottaa velkaa, eikä kerätä veroja. Sen ainoa keino selvitä hengissä on saada tuloja lisää nostamalla asiakasmaksuja. Tai vähentää menoja leikkaamalla palveluita. Tämä on raaka tosiasia valinnanvapaushötön takana. Konkreettisesti se tarkoittaa 689 miljoonan euron säästöjä vanhustenpalveluista. Tämä aiotaan toteuttaa vähentämällä laitoshoitoa ja vähentämällä kotihoidon henkilökuntaa. Sydäntä raastavan karmeaa.

Täältä voit lukea hallituksen kaikki karmeat suunnitelmat, mistä kaikesta he suunnittelevat säästävänsä tällä heidän sote-mallillaan. Auttakaa hyvät ihmiset, että Sipilän sote saadaan estettyä!