Työehtosopimuslakia 1940-luvulla tehtäessä lähdettiin siitä, että päällekkäisiä sopimuksia ei tehdä eli, että mikään liitto ei tee sopimusta, joka menisi toisen reviirille. Nythän ei näin ole ollut vuosiin. Toisen reviirille meneviä sopimuksia on yhä enemmän. Usein on kyse siitä, että sopimusta voidaan soveltaa aikaisempaa laajemmin ja toisin kuin sopimusta tehtäessä kuviteltiin.

Työnantajat ovat ryhtyneet shoppailemaan palkkoja alaspäin ja tästä on syntynyt uusi ilmiö työehtosopimusshoppailu. Kurjaa on, että valtionyhtiö Posti ja kaupungin omistama Arkea Oy Turussa ovat olleet etulinjassa keksimässä näitä konsteja heikentää työntekijöidensä palkkoja ja työehtoja.

Työsopimuslakia pitäisi uudistaa. Esimerkiksi Postin tapauksessa PAU:n sopimus on yleissitova ja Teollisuusliiton ei. Lailla pitäisi varmistaa, että yleissitova työehtosopimus syrjäyttää aina normaali sitovan.

Silloin, kun kyse on pienistä palkoista, ratkaisu voisi olla myös vähimmäispalkka. Euroopan sosiaalisen peruskirjan (ESP) 4 artiklan 3 kohdan mukaan vähimmäispalkka on 60 % keskipalkasta. Jos Suomi olisi saattanut voimaan tämän kohdan, kaikkien työehtosopimusten vähimmäispalkan pitäisi olla noin 10 euroa. Vähimmäispalkkaa ei tällöin olisi kirjattu lakiin vaan se muuttuisi palkkatason mukaan. Tämäkin saattaisi hillitä työehtosopimusshoppailua.

Johtopäätöksenä voisi kuitenkin olla, että pitää muuttaa työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momenttia ja ratifioida ESP:n 4 artiklan 3 kohta, jos halutaan nykyiseen tilanteeseen muutosta.