YLE uutisoi tänään siitä, kuinka epäonnistuneeksi monet kokevat erityisoppilaiden opettamisen menneen. Kunnat ovat käyttäneet erityistä tukea tarvitsevien lasten sijoittamista yleisopetuksen luokkiin säästökeinona.

On tärkeää, että erityislapset pääsevät omaan lähikouluunsa, mutta kun kouluissa ei ole heille sopivia luokkatiloja, eikä omia pienryhmiä, ei tarpeeksi erityisopettajia, eikä avustajia niin käytännössä erityistä tukea tarvitsevat lapset on jätetty heitteille. Tällöin kaikki lapset kärsivät ja opettajat ja lasten vanhemmat uupuvat.

Kuntien säästövimmassa on nykytilanteessa mahdollista jättää erityisoppilaat heitteille. Sen vuoksi perusopetuslakia pitää korjata. Pienryhmiä tarvitaan lisää, koulujen ryhmäkokokoja tulee pienentää ja jokaisen erityistä tukea tarvitsevan oppilaan on saatava riittävä tuki yleisopetuksen luokkaan tai pienryhmään. Ilman lakien muutosta tämä ei onnistu.

Esitän yhdeksi ratkaisuksi sitä, että opettajamitoituksesta säädetään perusopetuslaissa aivan samoin kuin varhaiskasvatuksessa. Esimerkiksi 1.–2.-luokilla suhdeluvun tulisi olla 1:18, eli yksi opettaja kahdeksaatoista oppilasta kohden, ja ylemmillä luokilla 1:20. Suhdeluku huomioisi myös oppilaiden tuen tarpeen, kun tukea saavat oppilaat laskettaisiin suhdelukuun suuremmalla kertoimella.

Tätä lakimuutosta ei saatu aikaan kokoomuslaisen opetusministerin johdolla edellisen maan hallituksen vedotessa siihen, että "Suomi velkaantuu, joten teille ei ole rahaa, koittakaa pärjäillä".

Rahallinen valtion velka maksetaan rahalla - pankkisiirto ja ollaan pankeille sujut. Sen sijaan lapsille ja nuorille syntynyt koulutusvelka ei korjaannu rahalla, syrjäytyneitä nuoria ei saada osallisiksi pankkisiirrolla, nuorten terveydellinen velka ei poistu rahalla, erityislasten vanhempien uupuminen ja avioerot eivät korjaannu tilisiirrolla.

Ehdottomasti kunnille pitää laittaa lainsäädännön kautta velvotteita lisää. Rakenteellinen välinpitämättömyys lapsia kohtaan pitää loppua.