Vaikka varhaiskasvatuksessa ryhmäkoot ja henkilöstön määrä lasta kohden on lailla säädetty, on säännösten kiertäminen arkipäivää. Käytännössä henkilöstömitoitus ei toteudu varhaiskasvatuksessa. Esimerkiksi usein aamuisin tai iltapäivisin sekä iltaisin työntekijöitä on ryhmissä lasta kohden vähemmän kuin laki edellyttäisi. Tämä johtuu siitä, että lasten ja aikuisten suhdelukua katsotaan usein koko päiväkodin, eikä yksittäisen ryhmän tarkkuudella. Ryhmistä siirretään herkästi aikuisia muualle sijaiseksi.

Nykyinen tapa vaarantaa lasten turvallisuuden ja aiheuttaa ahdistusta ja uupumista varhaiskasvatuksen lastenhoitajissa ja opettajissa. Olen huolissani lasten hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, varhaiskasvatussuunnitelmien toteutumisesta, erityistä tukea tarvitsevista lapsista ja henkilöstön jaksamisesta. Aikuisten vähyys ja vaihtuminen näkyy lasten levottomuutena, turvattomuuden tunteena ja itkuisuutena.

Tilanteen ei voi antaa jatkua tällaisena. Ammattilaiset väsyvät ja menettävän työkykynsä. Lastenhoitajat ja opettajat eivät pysty enää tekemään työtään työmoraalinsa ja arvojensa mukaisesti. He kokevat riittämättömyyttä ja huonoa omaatuntoa, kun työtä lasten parhaaksi ei voi tehdä niin kuin vanhemmille on luvattu ja kuten laki velvoittaa. Lapsia on liikaa, aikuisia liian vähän, kiire ja kaaos jatkuvaa. Myös työpäivän jälkeen on oltava voimia elää, olla omien lastensa kanssa ja harrastaa. Työntekijät kuvaavat työtään varhaiskasvatuksessa niin uuvuttavaksi, ettei työpäivän päätteeksi jaksa tehdä enää mitään. Moni aikoo vaihtaa alaa.

Laadukkaan varhaiskasvatuksen takaamiseksi lapsia kohden on kaikissa tilanteissa oltava riittävästi koulutettuja, turvallisia, lapsille tuttuja aikuisia. Henkilöstöä tarvitaan, jotta jokainen lapsi saisi varhaiskasvatuksessa mahdollisimman hyvää ja laadukasta hoitoa. Lasten ja aikuisten välisen suhdeluvun tarkastelu koko päiväkodin tasolla tulee lopettaa ja muuttaa suhdeluku ryhmä- ja tuntikohtaiselle tasolle. Jos tähän tarvitaan eduskunnassa lakimuutos, niin se on tehtävä pikaisesti.