Etelä-Savossa oli kesäkuun lopussa 6252 työtöntä eli vajaa 400 enemmän kuin vuosi sitten. Työttömistä 38 % on ollut yli vuoden työttömänä. Sekä naisten että miesten pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut rajusti. 

Suuresti toivoisin, että Orpon hallitus lisäisi rahoitusta palkkatukityöllistämiseen, koska se on tehokas tapa tukea pitkään työttömänä olleita takaisin työelämän polulle. Palkkatuettu työ tarjoaa mahdollisuuden näyttää oma osaaminen, kartuttaa kokemusta ja vahvistaa työnhakuvalmiuksia.

Lisäksi olisi tärkeää, että nuoria voitaisiin edelleen työllistää järjestöihin valtion rahoituksella, kuten on vuodesta 2013 alkaen tehty hyvin tuloksin Paikka auki -ohjelman puitteissa. Järjestöt tarjoavat nuorille matalan kynnyksen työympäristön, jossa voi saada ohjausta, kannustusta ja kokemuksia, joilla on merkitystä koko loppuelämää varten.

Toivon myös, että Orpon hallitus välttäisi saman virheen, jonka Margaret Thatcher teki Englannissa 1980-luvulla: silloin työttömyys ja köyhyys kasvoivat jyrkästi. Thatcherismi johti yhteiskunnan eriarvoistumiseen, syrjäytymisen lisääntymiseen ja sukupolvien yli jatkuvaan köyhyyden kierteeseen. Velkapelkoinen ajattelu johti mittaviin leikkauksiin julkisista menoista, ammattiliittojen vallan murtamiseen ja sosiaaliturvan kiristämiseen. Seurauksena velka toki pieneni, mutta samalla työttömyys, köyhyys ja eriarvoisuus kasvoivat räjähdysmäisesti. Monet teollisuuskaupungit ajettiin pysyvään taantumaan, ja kokonaiset yhteisöt syrjäytyivät.

Suomessa olemme nyt vaarassa kulkea samaa polkua. Orpon hallituksen talouspolitiikka nojaa samankaltaiseen velkakuriin: velkaa pelätään niin paljon, että sen vähentäminen asetetaan ihmisten hyvinvoinnin ja työllisyyden edelle.

Historia kuitenkin osoittaa, ettei Thatcherin tie ollut kestävä ratkaisu. Talous saattaa näyttää hetkellisesti vakaammalta, mutta yhteiskunnan hinta on korkea: syrjäytyminen lisääntyy, työttömyys pitkittyy ja eriarvoisuus syvenee. Suomessa on vielä mahdollista valita toisin: tukea työllisyyttä, vahvistaa ihmisten kouluttautumista ja osallisuutta sekä panostaa siihen, että jokainen löytää paikkansa työelämässä ja yhteiskunnassa. Se ei ole vain taloudellisesti järkevää, vaan myös inhimillisesti oikein.

Velkaa voidaan aina maksaa takaisin, mutta menetettyä hyvinvointia ja rikkoutuneita elämiä on paljon vaikeampi korjata.