Etelä-Savossa vammaisia lapsiaan kotona hoitavat vanhemmat ovat viime viikkoina saaneet tyrmistyttäviä viestejä: omaishoidon tukea ei myönnetä, koska määrärahat ovat loppuneet. Kyse ei ole uusista tilanteista, vaan perheistä, joissa omaishoito on jatkunut jo vuosia, kriteerit täyttyvät ja arki pyörii vanhemman sitoutuneen hoitotyön varassa.

Länsi-Savo uutisoi 12.10.2024, ettei Etelä-Savon hyvinvointialueella ole ollut keskustelua omaishoidon määrärahojen leikkauksista. Käytännössä tämä on kuitenkin tapahtunut vuonna 2025. Rahat loppuivat vammaispalveluista jo kevään aikana, ja sosiaalialan ammattilaiset ovat joutuneet sanomaan vammaista lastaan hoitaville vanhemmille, ettei rahaa ole. Tällöin perhe jää yksin, ilman korvaavaa tukea tai palveluita.

Eloisa on myös tehnyt vammaista lastaan hoitaville perheille määräaikaisia omaishoidon sopimuksia, vaikka omaishoito on ollut pitkäkestoista ja kriteerit täyttyvät vuodesta toiseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan määräaikaiset sopimukset ovat lain mukaan sallittuja vain poikkeustapauksissa, kuten tilapäisissä hoitotarpeissa. Määräaikaisuuden käyttö rutiinina ilman yksilöllistä perustelua ei ole hyväksyttävää, eikä lainmukaista.

Omaishoidon tuki ei ole subjektiivinen oikeus, mutta kun palvelutarpeen arviointi on tehty ja kriteerit täyttyvät, Eloisalla on velvollisuus järjestää vastaavat palvelut. Rahapula ei poista tätä vastuuta. Nyt viesti perheille on: tukea ei myönnetä, eikä vaihtoehtoisia palveluja ole tarjolla. Tämä ei ole lain eikä inhimillisyyden mukaista.

Jos omaishoidon järjestämistä ei tueta, joudutaan vastaavat palvelut järjestämään muuta kautta ja usein huomattavasti kalliimmin. Etelä-Savon hyvinvointialueelle tulee taloudellisesti edullisemmaksi tukea omaishoitoa kuin järjestää sen tilalle ympärivuorokautista hoitoa tai laajaa tukipalveluverkkoa. Jos omaishoitoa ei tueta, jää vanhempi yksin raskaaseen hoivatyöhön tai lapsen hoitovastuu siirtyy yhteiskunnalle laajemmassa mitassa.

Omaishoitoa ei tule romuttaa määrärahoihin vedoten. Keväällä, ennen rahojen loppumista, olisi Eloisan pitänyt tehdä lisäbudjetti ja ennakoiden huolehtia rahojen riittävyydestä. Omaishoidon tukeminen on paitsi inhimillinen myös taloudellisesti järkevä ratkaisu. Vammaisten lasten perheiltä leikkaaminen on moraalitonta ja epäeettistä. Tätä emme Etelä-Savossa voi hyväksyä. Meidän on puolustettava perheitä, jotka tekevät arvokasta ja korvaamatonta hoivatyötä yhteiskunnan puolesta.