Viittätoista prosenttia hipoo SDP:n kannatus Ylen tekemän gallupin perusteella. Kannatuksen laskua on puolueen varapuheenjohtaja Eero Vainio ansiokkaasti analysoinut A-studiossa ja aamutv:ssä. Ihan oikeita pohdiskeluja Eerolla, että tavoitteet pitää tuoda paremmin esille ja hallituksen päätöksentekokyky on ollut heikkoa. Itse olen pohdiskellut sellaisia seikkoja, että SDP:n kenttä veti porot sieraimeen pahasti kahdesta asiasta: Mikael Junger puoluesihteerinä lakkautti osan meidän alueellisista viikkolehdistä ja tehtiin vaalipiiriuudistus. Näitä molempia vastaan puolueen jäsenet ja ay-jäsenet kirjelmöivät, puhuivat, rukoilivat, anelivat, paheksuivat, pyysivät, puhuivat järkeä jne. mutta mikään ei auttanut - puoluehallitus päätti lakkauttaa paikallislehtiä ja vaalipiiriuudistus hyväksyttiin. Nämä otettiin kentällä erittäin raskaasti. Moni on vetänyt porot sieraimiin niin syvälle, että nyt niitetään sitä mitä silloin kylvettiin. Voisi puhua kentän kostosta.

Näistä toinen voitaisiin vielä perua, eli lehtien lakkauttaminen. Oli hyvin lyhytnäköistä lakkauttaa esimerkiksi Etelä-Savon ja Kymen piiristä molemmista lehdet ja sen jälkeen vaalipiiriuudistuksen myötä yhdistää piirit, jolloin omaa lehteä ei ole, vaikka piiri tulee olemaan Suomen suurin demaripiiri. Olisi ollut viisasta jättää toinen lehti henkiin tai yhdistää ne, jolloin uudessa isossa piirissä olisi ollut oma lehti. Tämä olisi ollut hallittua muutosjohtamista. Nyt johtaminen on ollut liian ylimielistä, nykivää, poukkoilevaa ja näköalatonta.

Omien paikallislehtien myötä hävisi kontakti kenttään. Valtakunnallinen puolueen pää-äänenkanattaja Demokraatti tulee vain murto-osalle puolueen jäsenistä, eikä siinä ole paikallisia asioita, jotka ihmisiä kiinnostaa. Enää emme saa mitenkään kerrottua puolueen rivijäsenille ja ay-väelle, minkälaisia tekoja on tehty kuntien ja kaupunkien valtuustoissa. Porvarilehdet kirjoittavat niistä omien lasiensa läpi ja sosialidemokraattien sanomiset ja tekemiset eivät tule niin tarkasti ilmi kuin omissa lehdissä tuli. Olemme muuttuneet näkymättömiksi, hajuttomiksi ja mauttomiksi. Käy kuin vanhassa viisaudessa: poissa mielestä, poissa sydämestä.

Junger ja Paananen ovat molemmat hehkuttaneet verkkoviestinnän lisäämisestä ja kehittämisestä. Minä en usko sen auttavan. Ihmiset tykkäävät vielä lukea uutisia sanomalehdestä ja SDP:n kannattajat ovat keskimäärin vanhempaa väkeä, joten kaikki eivät käytä nettiä lainkaan. Itsekin huomaan sen, että kun netistä lukee uutisia niin aivot käsittelevät niitä paljon köykäisemmin (lienee suojelevat tietotulvalta) eikä verkon kirjoitukset jää samalla tavalla mieleen kuin painetun sanan. Käyttäytymisemme ja aivojemme muutos tässä suhteessa tapahtuu niin hitaasti, että lehtiä tarvitaan vielä monta sataa vuotta.

Eero Vainion hyvät ulostulot siitä, että tavoitteita pitää tuoda esille, eivät konkreettisesti onnistu, koska emme pääse lehden muodossa ihmisten keittiön pöydälle.

Puoluejohto käyttäytyi ylimielisesti ja kenttää tuntematta ja kuuntelematta tehdessään tämän lehtiuudistuksen. Jos olisin puoluejohdossa niin pyytäisin anteeksi tehtyä virhettä ja palauttaisin paikallislehdet niin, että jokaisessa piirissä olisi omansa. Nöyryyttä tarvitaan vai kuinka alas kannatuksen pitää tippua ennenkuin nöyrrytään.