Tänään kokoonnuimme Etelä-Savon sotetuotantoalueen ohjausryhmän kokoukseen. Ryhmään kuuluu kunnanjohtajat ja johtavat luottamushenkilöt Etelä-Savon sairaanhoitopiirin alueen kunnista. Alamme olla jo aika soteveteraaneja, sillä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittäminen on elänyt meillä monta vaihetta. Vaikeuksien kautta voittoon toivottavasti pätee! Nyt ainakin näyttää lupaavalta. Tavoitteena on saada ensi vuoden aikana yhdistettyä kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut ja Mikkelin keskussairaalan toiminnot yhdeksi toimijaksi. Henkilökunta olisi yhden työnantajan alla, mikä helpottaisi huomattavasti toiminnan kehittämistä sinne, missä on tarvetta. Nimeä tällä uudella työnantajalla ei vielä ole mutta itse olen makustellut, mille kuulostaisi Etelä-Savon Hyvis. Kuulostaisiko hyvälle nimelle?

Liian paljon kuulee niitä ihmisten tarinoita, että ei ole saanut nykyisistä julkisista palveluista apua silloin kun olisi niitä tarvinnut. Tämä on koko asian ydin. Sotea kehitetään ihmisiä varten! Ei ole oikein se, kun potilas tulee terveyskeskukseen lääkärille ja kertoo että tuntee olevansa vajoamassa vakavaan masennukseen, hänelle annetaan ohjeeksi tulla kahden viikon päästä uudestaan, jos olo vielä pahenee.

Veronmaksajia suututtaa, jos terveyskeskus ja sairaala eivät auta silloin, kun apua tarvitsee. Jos joutuu maksamaan tuhansia euroja yksityiseen sairaanhoitoon, alkaa veronmaksuhalukkuus heikentyä.

Nyt parhaillaan vietetään Suomessa mielenterveysviikkoa. Tiistaina Mikkelissä oli puhumassa ja laulamassa Mielenterveyden keskusliiton mielenterveyden lähettiläs muusikko Kristian Meurman, joka kertoi omasta sairaudestaan, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Hän kertoi, että kerran hän meni psykoosissa sairaalaan pyytämään apua mutta häntä ei otettu potilaaksi, koska hän oli ”liian hyvässä kunnossa”, koska itse käveli ja pyysi apua. Tunti taaksepäin hän oli ollut vähällä hypätä junan alle.

Kaiken hoidon ja palvelun pitäisi tähdätä kuntoutumiseen mutta sen sijaan nykyään laitetaan ihmisiä eläkkeelle jo 3-kymppisinä. Psykiatrit sanovat, että ihmiset tulevat heidän hoitoonsa aivan liian huonossa kunnossa. Jos he voisivat antaa apua aikaisemmin, olisi paremmat mahdollisuudet kuntouttaa ihmisiä työelämään.

Psykiatrisia laitoshoitopaikkoja on vähennetty rajusti mutta samalla ei ole kehitetty avopalveluja vastaamaan tarvetta. Tarvitaan työntekijöitä matalan kynnyksen paikkoihin, kuten Mikkelin Mielenmajaan, jossa on päivätoimintaa, kuntoutusta ja ryhmätoimintaa.

Ikäväkseni sain kuulla, että resurssipulan vuoksi kaupunki harkitsee muutosta, että Mielenmajaan ei pääsisi vastedes kuin lääkärin lähetteellä, koska tulijoita on niin paljon ja työntekijöitä ja tilaa liian vähän. Eikö olekin aivan käsittämätöntä, että matalan kynnykseen paikkaankaan ihmiset eivät enää pääsisi ennen kuin lääkäri arvioi tilanteen? Missä he viettävät päivänsä, joille lähetettä ei kirjoiteta? He jäävät yksin ja heidän vointinsa romahtaa, josta seuraa taas suurempia ongelmia. Ennen kuin muutoksia tehdään, on välttämätöntä varmistaa matalan kynnyksen palvelut myös jatkossa.

Etelä-Savon Hyviksessä (tai mikä nimi tuleekaan olemaan) pitää muuttaa systeemi niin, että autamme ihmisiä varhaisessa vaiheessa. Työntekijöitä tulee siirtää psykiatrisesta erikoissairaanhoidosta avohoitoon ja kehittää uusia toimintoja. Jokaiseen oveen pitää laittaa iso kyltti: TERVETULOA! Silloin on ihmisten kuntoutumiselle hyvät mahdollisuudet.

Sosiaalipalvelut ja ihmisten kokonaisvaltainen auttaminen eivät saa jäädä uudistuksessa sairaanhoidon jalkoihin. On myös parannettava esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien taloudellista asemaa. Sillä "hyväkään terapia ei auta, jos ihmisellä on nälkä tai hänellä ei ole rahaa tarvittaviin lääkkeisiin".