Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan lakimuutosta, jonka tarkoituksena on vähentää vanhusten ympärivuorokautista hoitoa. Nykyisessä laissa edellytetään kunnan toteuttavan iäkkään ihmisen pitkäaikaisen hoidon ensisijaisesti hänen yksityiskotiinsa tai muuhun kodinomaiseen asuinpaikkaan. Muutosesityksessä edellytetään hoidon toteuttamista kotiin tarjottavilla palveluilla.
Olen hyvin huolissani siitä, että laista ollaan poistamassa nykyisessä laissa ympärivuorokautisen perusteina olevat sanat ”arvokas elämä”. Muutosesityksessä laitoshoidon perusteina olisivat lääketieteelliset perusteet tai potilasturvallisuusperusteet.
Suomessa ihmiset elävät yhä pidempään, kiitos siitä hyvinvointiyhteiskunnallemme. Yli 90-vuotiaiden määrä on seitsemän kertaa suurempi nyt kuin vuonna 1980. Vuodesta 2011 vuoteen 2017 yli 85-vuotiaiden määrä tule kasvamaan 24 prosentilla ja yli 90-vuotiaiden määrä 37 prosentilla. Vuonna 2030 on vuoteen 2011 verrattuna yli 85 –vuotiaiden määrä kasvanut 90 prosenttia ja yli 90 -vuotiaiden määrä kasvanut 120 prosenttia.
Laissa pitää huomioida vanhusten ikärakenteen muutos - hyvin vanhojen ihmisten osuus kasvaa ja tällöin tulee ottaa huomioon vanhusten toiminnanvajavuuksien ja avuntarpeen erityispiirteitä.
Hyvin vanhoista ihmisistä, yli 85- ja yli 90 -vuotiaiksi elävistä, suuri osa tarvitsee elämänsä loppuvuosina ja –kuukausina jonkin aikaa ympärivuorokautista hoivaa. Yli 90-vuotiaista alle puolet selviytyy itsenäisesti ulkona ja sisällä liikkumisesta ja joka neljäs ei pääse itse nousemaan vuoteesta eikä kykene pukeutumaan. Yli 40 % on muistisairaus.
Hyvin vanhojen hoivan tarve on usein laadultaan erilaista kuin nuoremmilla, joilla hoidon tarvetta aiheuttaa usein sairaudet. Mitä vanhempi ikä sitä tavallisemmin hoivan tarvetta aiheuttaa mahdollisten sairauksien lisäksi ihan tavallinen biologinen vanheneminen; kehon haurastuminen, kuulon ja näön heikkeneminen, väsymys, toimintakyvyn lasku sekä muistisairaudet. Jos vanhus ei pääse omassa kodissaan tuolista pois tai sängystä ylös tai ei pääse vessaan eikä kykene hakemaan juotavaa ja syötävää, ei ehkä tiedä onko päivä vai yö, ei tiedä missä on, eikä tiedä tuleeko asuntoon enää koskaan ketään toista ihmistä, tilannetta ei auta kotihoidon useatkaan pikaiset käynnit. Tällainen vanhus tarvitsee sitä, että apua on saatavilla koko ajan, vaikkei sitä joka hetki tarvitsisikaan. Kaikilla ei ole omaisia ja kaikilla ei ole mahdollisuutta ryhtyä omaishoitajaksi eikä kovinkaan monella ole rahaa maksaa hoivapaikasta itse. Kotiin annettavat palvelut eivät riitä takaamaan ihmisarvoista ja arvokasta arkea hyvin vanhoille vanhuksillemme.
Tahdon laissa säilyvän ympärivuorokautisen hoivan perusteina sanat: ”arvokas elämä”.
