Mikkelin kaupunginhallitus on selvittänyt ja ollut päätöksessään yksimielinen siitä, että haastatellut viranhaltijat tai luottamushenkilöt eivät ole tulleet kiusatuiksi toistensa tahoilta tai keskenään. Kansanedustaja Pauliina Viitamiehen väittämää kiusaamista ei ole ollut eikä johtavien virkamiesten joukkopakoa sen vuoksi. Tulossa olevat vaalit olivatkin lienee motiivi bloginsa kirjoittamiseen. Uskon myös, että kansalaiset näkevät tämän likaisen pelin lävitse, jossa syyllistettiin johtavia naispoliitikoita. Myös julkisuus on tehnyt täysin laillisesta ja hyväksyttävästä toiminnasta epäilyksenalaista.

Politiikka ja poliittinen päätöksenteko sisältävät etu- ja asiaristiriitoja. Se kuuluu politiikkaan. Parempi, kun poliitikot eivät ole toistensa tuomareita vaan hoitavat ihmisten ja äänestäjiensä asioita. Kaupunginvaltuutetut ja kansanedustajat ovat poliittisessa vastuussa äänestäjilleen. Jokaisen luottamushenkilön on oltava ahkera poliitikko ja tehtävä paljon työtä päätöksenteon pohjaksi.

Puuttumatta ilmapiiriselvityksen sisältöön, pidän sitä puutteellisina mm. sen takia, ettei siinä kuvata lainkaan sitä, mikä on kuntalaisten itsehallintoon perustuvan kunnan luottamushenkilön tehtävät, oikeudet ja velvollisuudet. Kokemukseni mukaan viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden tietämys näistä on erittäin vaihtelevaa ja tätä kuvastaa kaupunginhallituksen päätökseen liittyvät ns. kehittämisesitykset. Varsinaisesti ei ollut kyse konsultin tekemästä kehittämisehdotuksista vaan haastateltavien henkilöiden ehdotuksista, jotka konsultti oli kirjannut. Kaupunginhallitus valitsi näistä osan ja tämän päätöksen mukaan kaupunki etenee.

Ongelmatonta ei tule olemaan, sillä esimerkiksi päätökseksi tullut esitys, että ”selkiytetään eri toimijoiden keskinäisiä rooleja ja erityisesti luottamushenkilön oikeutta saada tietoja luottamustehtävänsä hoitoa varten; mikä on strategista ja mikä operatiivista toimintaa”, on kunnallislain näkökulmasta hyvinkin ongelmallinen. Valtuutetulla on kuntalain mukainen oikeus saada kunnan viranomaisilta tietoja ja nähtäväkseen asiakirjoja, joita hän toimessaan pitää tarpeellisina. Tämä koskee kunnan kaikkea toimintaa. Lähtökohtana on, että luottamushenkilö itse arvioi tiedontarpeensa, mitä tarvitsee tehtävänsä hoitamiseen. Valtuutetun tietojensaantioikeus on julkisuuslaissa kaikille säädettyä oikeutta laajempi.

Ei ole mahdollista määritellä, mikä on strategista ja mikä operatiivista valtuutetun ja kuntalaisen yhteydenpidossa, ja siitä aiheutuvasta yhteydenpidosta kunnan viranhaltijoihin. Kuntalaiselle ei ole isoja tai pieniä asioita, vaan ne kaikki ovat hänelle suuria.

En pidä Mikkelin mainekuvan kannalta hyvänä, että ryhdymme rajoittamaan kunnallisen itsehallinnon perusasioita ja todennäköisesti lainvastaisesti. Haluaako Mikkeli tosiaan olla Suomen ensimmäinen kunta, joka profiloituu rajoittamalla valtuutettujen oikeuksia? Tätä en toivo. Luottamushenkilöt ovat aina olleet ja tulevat demokratiassa olemaan kuntalaisten viestinviejiä kunnan viranhaltijoille.

Olen ollut ja olen yhä huolissani valtuustoon nähden sitovien hyvinvointitavoitteiden toteutumisesta. Olen havainnut, että toimintakulttuurissamme on tapahtunut positiivisia muutoksia siinä miten aktiivisesti päättäjät erilaisia hyvinvointitavoitteita esille tuovat. Olen korostanut valtuuston puheenjohtajana ehkä edeltäjiäni enemmän nimenomaan kuntalaisten hyvinvointia ja näitä koskevien tavoitteiden toteutumisen seurantaa. Valtuuston johtamistehtävä ei saa olla pelkkiä juhlapuheita.

Toimintani ihmisten asioiden puolustajana ei ole miellyttänyt kaikkia. Tämän valtuustokauden alussa eräs kaupunginhallituksen kokoomuslainen jäsen uhkasi minua poliisikuulusteluilla, jos pilaisin Mikkelin mainetta nostamalla esille vanhustenhuollon ongelmia.

Vanhustenhuollossa on ollut ongelmia joka puolella Suomea. Ei Mikkelikään ole niiltä välttynyt. Saan viikoittain kuntalaisilta viestejä vanhusten asioista ja valtuutetun sekä vanhuspalvelulain mukainen velvollisuus on viedä asioita eteenpäin kaupungin viranhaltijoille. Yhteistyö vammais- ja vanhuspalveluun sujuu erinomaisesti ja monia parannuksia on saatu aikaan yhdessä henkilökunnan kanssa. Luottamushenkilön tulee edistää kunnan ja sen asukkaiden parasta ja jatkan valitsemallani tiellä kansalaisten asioiden puolustajana.

Se, jos kaupunki ei ole varannut talousarvioonsa riittävästi määrärahaa esim. terveyskeskuksen henkilökuntaan, toimeentulotukeen, päivähoitoon tai vanhustenhuoltoon, ei vapauta kaupunkia suorittamasta menoa, johon laki velvoittaa. Kaupungin on talousarvioon varatuista määrärahoista riippumatta turvattava sellaiset palvelut ja sosiaalietuudet, joihin kuntalaisella on lain mukainen oikeus.

Sosiaali- ja terveystoimen menoista olemme valtuustossa joka vuosi taistelleet oikeiston kanssa. Sosialidemokraatit ovat olleet huolissaan ihmisten palveluista. Talousarvio on lainkin mukaan laadittava siten, että edellytykset kunnan tehtävien hoitamiseen turvataan.

Työntekijöiden työhyvinvointia laskee työyhteisön epäselvä tavoite: rahan säästäminen vs. lain noudattaminen ja hyvinvoinnin tuottaminen. Työntekijöiden moraali ja etiikka ovat tällöin liian kovilla ja ihmiset uupuvat. Tänään Länsi-Savo uutisoi, kuinka Mikkelin perhepalveluiden työntekijä on joutunut ottamaan Itä-Suomen AVI:n työsuojelun avukseen liittyen muun muassa liian suureen työmäärään ja eriarvoiseen kohteluun. Myös valtakunnan tasolla lastensuojelun tilanne on ollut ajankohtainen. En toivo, että Mikkelissä pitää jotain kamalaa sattua ennen kuin työntekijöitä palkataan riittävästi.

Esimiehen tehtäviin kuuluu hoitaa asiat yksikössään niin, että henkilökunnalla on voimavaroja, ja työvoimaa on riittävästi töiden hoitamiseen. Minuun on oltu kaupungin henkilökunnasta yhteydessä useita kertoja liittyen esimiesten käyttäytymiseen ja lakien noudattamattomuuteen. Olen huolissani viranhaltijaorganisaation johtamiskulttuurista ja toimintatavoista. Minulle on tullut käsitys että ongelmia on.

Valtuuston puheenjohtajana olen ollut velvollinen puuttumaan huomattuihin menettelyvirheisiin. Olen muun muassa pyytänyt noudattamaan lakia toimeentulotuen käsittelyajoissa ja päivähoitoasioissa sekä pyytänyt noudattamaan kaupunginvaltuuston hyväksymää hallintosääntöä valmistelussa. Viranhaltijat lakkauttivat päivähoitoyksiköitä vastoin kaupungin hallintosääntöä eli ilman valtuuston käsittelyä ja ilman yhteistoimintaneuvotteluita henkilöstön kanssa. Tähän puutuin yhdessä hallintojohtajan kanssa. Kaupungin organisaation on noudatettava ylimmän päättäjän, eli valtuuston tahtoa, vaikka se tuntuisi viranhaltijasta ”liian byrokraattiselta”, kuten minulle kommentoitiin. On tuntunut, ettei valtuustoa ja sen tahtoa aina kunnioiteta. Jokaisen valmisteluvastuussa olevan kaupungin viranhaltijan on osattava valmistella asiat päätöksentekoon kaupungin sääntöjen mukaisesti. Ei pitäisi olla niin, että valtuutettu joutuu opastamaan, kuinka asiat tulee valmistella päätöksentekoon.

Olen välillä arvellut, että onko käynyt niin, että ohjeet viranhaltijoille ovatkin tulleet suoraan kokoomuksen ryhmästä ja rahan säästäminen menee lain noudattamisen ja valtuuston tahdon edelle. Toivon, että näin ei ole.

Täysin pöyristyttävää on, että kaupungin tilinpäätöksen valmistuessa, on tietoon tullut, että sivistystoimessa on viime vuoden osalta jätetty käyttämättä noin miljoona euroa rahaa, jotka valtuusto myönsi käytettäväksi. Onko niin, että henkilökuntaa ei ole päiväkoteihin ja kouluihin palkattu esim. sairauslomien sijaisiksi, vaikka rahaa olisi ollut? Minulle tulleet yhteydenotot tilanteista päivähoidossa ovat tästä kielineet. Tästä tullaan vaatimaan selvitykset. Toiminta ja talous kulkevat käsikädessä ja valtuusto vastaa molemmista. Mikkelin kaupungin ylijäämäistä tilinpäätöstä ei voi kehua, mikäli se on otettu henkilökunnan ja asiakkaiden selkänahasta. Kunta on olemassa asukkaitaan varten. Kunta ei ole yritys, jonka tehtävä olisi tuottaa voittoa. Kunnalla on vastuu ihmisten perusoikeuksien toteuttamisesta ja laajemminkin hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisesta.

Kuntalaisen ääntä on kuultava muulloinkin kuin vaalivuosina. Valtuutettu on monen alan poliitikko ja hänen päätöksentekoaan ja työtään auttaa perehtyminen mahdollisimman hyvin asioihin. Usein on hyvä keskustella asioista valmistelevien viranhaltijoiden ja työntekijöiden kanssa sekä niiden kanssa, joita asia eniten koskee, eli kunnan asukkaiden kanssa.

Vaikka valtuuston tehtävänä onkin strategiatason asioista päättäminen, eivät ne saa olla irrallaan kuntalaisen arjesta. Valtuutetun on pystyttävä kertomaan valitsijoilleen, miten yksittäiset, kokonaisuuden kannalta pienetkin asiat etenevät. Tähän avuksi hän tarvitsee laajan kontaktipinnan myös kunnan henkilöstöön. Yhdessä ja yhteistyöllä hyvä tulee! Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.