Koulujen toiminta on hyvinvointivaltiomme ydintoimintaa. On hyvä, että tiedotusvälineissä on nostettu keskusteluun kuntien epäasiallinen toiminta opettajien työsuhteen alkamisen suhteen. Pitkään on noudatettu hyväksi koettua tapaa palkata uudet opettajat työsuhteeseen 1.8. lukien. Näin on varmistettu oppilaille sujuva koulutyön alku ja hyvin suunniteltu kouluvuosi. Nyt säästösyistä useassa kunnassa on päätetty palkata opettajat vasta koulutyön alettua eli noin elokuun puolesta välistä.
Erityisesti koulunkäyntiavustajat ja iltapäiväkerhojen ohjaajat ovat olleet jo pitkään erittäin huonon henkilöstöpolitiikan uhreja. Esimerkiksi Mikkelissä koulunkäyntiavustajien työsuhde on katkaistu joululoman ja kesäloman ajaksi. Työnantaja tekee laittomia toimia, vaikka kuntatyönantajan tulisi olla esimerkin näyttäjä.
Meidän poliitikkojen on yhdessä ammattiliittojen kanssa puututtava näihin työsuhteiden pätkimisiin ja haettava keinot henkilöstön vakinaistamiseen. Ihmiset tarvitsevat vakinaisen työn ja palkan, jotta voivat kiinnittyä ja saada elämää eteenpäin. Jokainen haluaa tuntea tulevaisuutensa olevan turvattu. Lapset kouluissa tarvitsevat vakituisen osaavan aikuisen (opettajan, avustajan, kerho-ohjaajan) ilman pelkoa siitä, että juuri, kun kiintyy henkilöön, joutuu hän lähtemäänkin pois. Turvallinen, vakituinen työsuhde on työnantajan kilpailuvaltti saada osaavaa, hyvää henkilökuntaa. Jos työsuhteessa tapahtuu nykyisenkaltaisia kikkailuja, tekee epävarmuus työntekijälle pakon koko ajan katsella muualle, josko vakituista työsuhdetta löytyisi toisaalta. Työntekijöiltä poisleikattu aika on pois oppilailta ja varsinkin erityistä tukea tarvitsevilta lapsilta, joiden tuen tarpeisiin pitää perehtyä kunnolla.
Eräs räikeä esimerkki erityislapsen huomioimisessa Mikkelissä on seuraava: Etelä-Savon sairaanhoitopiiri maksoi erityislapsen henkilökohtaiselle avustajalle atk-avusteisen koulunkäynnin ohjauksen. Tämä suhteellisen kallis ohjaus tuotetaan Mäntykankaan koulusta Kuopiosta Mikkeliin. Kun avustaja oli saanut ohjauksen, hän pystyi ohjaamaan erityislasta, joka käy koulua osittain atk-avusteisesti. Tämä lapsi tulee tarvitsemaan avustajaa useiden kouluvuosien ajan, mutta kaupunki ei palkannutkaan avustajaa vakituiseksi, vaan ainoastaan yhden lukuvuoden ajaksi. Seuraavana syksynä lapselle palkattiin taas uusi avustaja, joka ei tietysti osannut käyttää atk-apuvälinettä. Sairaanhoitopiiri aivan oikein kieltäytyi maksamasta enää toista kertaa atk-avusteisen koulunkäynnin ohjausta. Lapsi joutui pitkälle syksyyn toimimaan ilman hänelle tarkoitettua apuvälinettä, kunnes kaupunki maksoi uudelle avustajalle ohjauksen. On kohtuutonta, että tällaisesta toiminnasta lapsi joutuu ensisijaiseksi kärsijäksi terveytensä kustannuksella. Lapsen hartiat olivat jumissa kohtuuttomasta käsillä kirjoittamisesta, kun apuvälinettä ei voitu hyödyntää, kuten ammattilaiset olivat tarkoittaneet. Kärsijänä ovat myös perhe sekä lisäksi veronmaksajat, joiden rahoja tuhlataan huonon työnantajapolitiikan vuoksi.
Oppilaiden oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen sekä turvalliseen oppimisympäristöön vaarantuu, jos henkilökunta ei ehdi perehtyä lapsen asioihin, opetussuunnitelmiin, turvallisuuskäytäntöihin, suunnitella työtään ja tavata perhettä. Huonolla henkilöstöjohtamisella luodaan kouluihin kahden kerroksen työväkeä, jotka eivät ole keskenään tasa-arvoisia. Miksi jo muutoinkin pienipalkkaisia ihmisiä kohdellaan huonosti ja laitetaan heidät oleman ilman palkkaa pätkä siellä ja toinen täällä? Antti Rinteen sanoin: ”Se, että pannaan osa porukkaa tylysti kyykkyyn, ei ole rohkeaa. Rohkeaa on se, ettei anneta sen tapahtua.”
Tällaiset työntekijöiden silpputyösuhteet vain sotkevat oppilaiden, perheiden ja koulujen henkilökunnan työskentelyn ja sillä heikennetään luottamusta, oikeudenmukaisuutta ja sitoutumista työnantajaan ja nakerretaan suomalaisen perusopetuksen laatua. Tilanteeseen on saatava muutos!
