Vapaus on ihmisen kallisarvoisin omaisuus ja tasa-arvoisuuden puolustaminen on myös taistelua vapaudesta. Jokaisella meistä on oltava vapaus valita ja toimia valintansa mukaisesti. Myös pienituloisilla on oltava vapaus valita ja juuri siksi sosialidemokraatit ovat toivoneet vapauden jakautumista tasaisesti ja oikeudenmukaisesti niin, ettei vain varakkailla olisi vapaus valita. Jokaisella on oltava mahdollisuus täysarvoiseen elämään. Mitä iloa pienituloisella on vapaudesta saada käyttää rahansa halunsa mukaan, jos kukkaro on tyhjä? Mitä lohtua on siitä, että on vapaus vaihtaa työpaikkaa, kun ei ole ollenkaan työtä? Vapaus on ollut lähtökohtaisesti rikkaiden etuoikeus ja sen vuoksi meidän mielestä yhteiskunnan on puututtava asioihin tasoituksen aikaansaamiseksi.
Jokaisella tulee olla mahdollisuus luoda elämästään paras mahdollinen ja näin ollen esimerkiksi näin äitienpäivänä käytän esimerkkinä sitä, että lasten ollessa pieniä, on jokaisella oltava tasa-arvoinen mahdollisuus valita, kuinka yhteensovittaa työnsä ja perhe-elämän. Tarve olla läsnä äitinä ja isänä lapsilleen, ja lapsen tarve omiin vanhempiinsa on aivan sama pieni- ja suurituloisilla. Pienituloisissa perheissä vapautta valita ei juurikaan ole. Asuntovelka ja pienet ansiotulot pakottaa äidit ja isät palaamaan mahdollisimman pian takaisin työelämään. Yhteiskunnan tulee tasoittaa mahdollisuutta viettää perhevapaita. Kaikista paras olisi, kun tasattaisiin naisten työnantajille tulevat vanhemmuuden kustannukset kaikkien veronmaksajien kesken ja samalla lisättäisiin vanhempainvapaan määrää nykyisestä yhdeksästä kuukaudesta 18 kuukauteen 6+6+6 -mallin mukaiseksi. Tässä olisi kiintiöity yksi jakso äidille, yksi isälle ja yksi jommalle kummalle. Järjestys olisi täysin perheen päätettävissä. Tulot olisivat samoin kuin nyt vanhempainvapaalla eli noin 80 prosenttia palkasta.
Kehittäisin 6+6+6 mallia vielä niin, että siinä olisi ylimääräinen 6 kk joustoa 18 kk päälle, jossa vanhempainvapaita voisi pitää osa-aikaisesti tai pari päivää viikossa. Vapaita voisi itsenäisesti ryhmitellä kouluikään asti, esim. olla kolmen kuukauden ajan töissä kaksi päivää viikossa, kun lapsi on pieni ja ekaluokkalaisen kohdalla olla iltapäivätunteja poissa töistä, jotta ehtii vastaanottamaan lapsen koulusta. Tämä auttaisi suuresti perheiden arkea.
Tasa-arvoisuus ei ole sama asia kuin samanlaisuus. Ihmisten ei tarvitse tasa-arvoisina olla samanlaisia. Päinvastoin ihmisten itsensätoteuttamista on rohkaistava ja vaalittava, sillä se tekee yhteiskuntamme rikkaammaksi. Jokaiselle lapselle pitää taata vapaus harrastaa. Nykyisin harrastusten maksut ovat kivunneet pilviin ja pienituloisten ja monilapsisten perheiden lasten osallistuminen harrastuksiin on vähentynyt rahapulan vuoksi. Kulttuuri- ja harrastustoiminta on jatkossa vietävä sinne, missä lapset ja nuoret ovat jo valmiina eli kouluihin. Kannatan kokonaiskoulupäivää, jossa iltapäivään sisältyy aikuisten vetämää lapsille mieluista ja maksutonta liikuntaa, kuvataidetta, käsitöitä, musiikkia, kirjallisuutta, tanssia ja teatteria, jotka kaikki tutkitusti edistävät terveyttä. Näin vähennetään monia ongelmia kuten lasten ja nuorten yksinäisyyttä, alakuloisuutta, päihteiden käyttöä, liikkumattomuutta ja epäterveellisiä ruokailutottumuksia. Huominen kasvaa tänään!
