Perintätoimistojen palveluja käyttää lähes yhdeksän kuntaa kymmenestä, noin 86 prosenttia. Yli puolet kunnista kiertää lakia ulosottokelpoisten saatavien perinnässä. Perintätoimistojen käyttämiseen liittyy erityisesti kunnissa ja niiden konsernitoimijoissa ongelmia.

Perintätoimistot ovat liiketoiminnallisia yrityksiä, jotka hakevat merkittävät tuottonsa perimällä palveluksistaan tuntuvia lisämaksuja. Niiden maksajiksi joutuvat pääosin pieni- ja keskituloiset kuntalaiset. Raha siirtyy pienituloisilta työttömiltä, eläkeläisiltä, sairailta ja lapsiperheiltä suurten kansainvälisten yritysten taskuun. Tämän tulee loppua.

Suomen johtavia perintätoimistoja ovat Tukholman pörssiin listattu Intrum Justitia Oy, joka toimii 20 maassa sekä Ruotsiin rekisteröity Lindorff Oy, jonka tuotot 11 maasta olivat toissa vuonna 500 miljoonaa euroa. Kunnat omalla toiminnallaan ruokkivat tällaisia yhtiöitä ulkoistaessaan maksujensa perinnän. Tämä ei ole oikein kuntien asukkaita eikä varsinkaan maksujen maksajia kohtaan, jotka laitetaan rahoittamaan perintäfirmojen toiminta. Koska maksuja peritään etupäässä pienituloisilta ihmisiltä, asiaan liittyy pelkän rahan lisäksi myös sosiaalinen ulottuvuus.

Vuonna 2014 Kuntaliitto selvitti kuntien perintätoimistojen käyttöä. Selvityksen mukaan kunnat käyttävät perintätoimistoja periäkseen suoraan ulosottokelpoisia saatavia, kuten päivähoitomaksuja. Tällaisia maksuja ei perintätoimisto voi kuitenkaan lähettää lain mukaan ulosottoon. Näin kuitenkin tehdään. Selvityksen mukaan yli puolet kunnista, 55 prosenttia, kiertää lakia niin, että perintätoimisto lähettää laskun ulosottoon kunnan nimissä teknisenä toimijana.

Kunnat perivät kolmenlaisia maksuja:

1. Julkisoikeudelliset maksut, jotka perustuvat erityislakiin. Niitä on kaikkiaan noin 20. Näitä ovat esimerkiksi terveydenhuollon asiakasmaksut tai jätemaksut. Kunta voi periä maksuja itse ja jos maksua ei kuulu, ne voi siirtää ulosottoviraston perittäviksi.

2. Yksityisoikeudelliset maksut, joiden asettaminen ulosottoon vaatii oikeuden päätöksen. Näitä ovat vesi-, sähkö-, jäte- ja huoneenvuokramaksut.

3. Rangaistusluonteiset maksut, kuten joukkoliikenteen tarkistusmaksut ja pysäköintivirhemaksut. Kunta ei voi periä näitä perintätoimiston kautta, vaan se perii maksut itse, lähettää yhden tai kaksi karhukirjettä ja siirtää tarvittaessa perinnän ulosottovirastolle.

Suoraan ulosottokelpoisista maksuista on päivähoitomaksuja perinyt perintätoimistojen kautta 66 prosenttia kunnista, terveyskeskusmaksuja 37 prosenttia, sairaalamaksujakin 21 prosenttia.

Perintätoimisto ei saisi lähettää näitä maksuja suoraan ulosottovirastoon jatkoperintään, vaan maksut pitäisi palauttaa kuntaan, joka päättäisi niiden perinnästä itse. Mutta kunnat ovat lain vastaisesti antaneet perintätoimistojen lähettää maksuja ulosottoon kunnan puolesta.

Olen sitä mieltä, että valtion tulee ohjeistaa kunnat irtisanomaan perintätoimistojen sopimukset. Kunnat voivat aivan hyvin hoitaa laskutuksensa itse. Samalla on huolehdittava siitä, että sosiaalitoimi osallistuu perintäpäätösten tekoon. Ei ole mitään järkeä siinä, että nyt jo ennestään toimeentulotukivaikeuksissa olevat ihmiset laitetaan entistä pahempaan jamaan maksamaan esim. sairaalamaksujaan moninkertaisina. Nyt valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa on tämäkin asia nostettava esille ja muutettava käytäntö inhimillisemmäksi. 

SDP:n Mikkelin valtuustoryhmä teki asiasta eilen esityksen.