Satu Taavitsaisen blogi

Savon radalla hiljenee

Share |

Torstai 1.10.2015


Me eteläsavolaiset olemme kärsineet siitä, että junat kulkevat yhä enemmän pysähtymättä asemiemme muun muassa Haukivuoren ohi. Valmis, hyvä ja ilmastoystävällinen joukkoliikenne on lopetettu valtion toimesta. Kaikki maakunnalliset, alueelliset ja paikalliset tahot ovat vastustaneet tätä kehitystä. Meillä toivo heräsi, kun liikenneministeriö siirtyi kokoomukselta keskustan ministerille mutta pettymyksemme oli aivan valtava, kun junavuorojen lakkauttaminen näköjään vain kiihtyy ja ministeri Anne Berner (kesk.) aikookin leikata rahoitusta, lakkauttaa vuoroja entistä enemmän ja uskovan markkinaehtoiseen liikennöintiin. 

Tämä on aivan käsittämätöntä ottaen huomioon, että on aivan yleisessä tiedossa, että maakuntien yritysten kilpailukyky ja elinvoima on täysin riippuvainen kahdesta asiasta: koulutuspaikoista ja liikenneyhteyksistä.  

Maanteitse ei joukkoliikennettä saada pelaamaan Itä-Suomen maakuntien tarpeiden mukaisesti. Kunnilla ei ole siihen riittävästi rahaa, eikä markkinaehtoisuus toteudu harvaan mutta kauttaaltaan asutulla alueella. Vapaaseen kilpailuun mentäessä käy niin, että vuoroja jää vain pääkaupunkiseudulle. Maakuntien yhteydet tarvitsevat valtion tukemaa ostoliikennettä. Onko Suomella enää punaisena lankana koko Suomen asuttuna pitäminen? Vaikuttaa, että tästä tavoitteesta on luovuttu ja keskittäminen etenee kiihtyvällä vauhdilla. Muistutan kuitenkin, että maaseudulla on merkityksensä Suomelle ja perunoita ei voi viljellä Helsingin rautatientorilla.  

Mielestäni ministerin ja hallituspuolueiden on suoritettava huolellisemmin ja kokonaisvaltaisemmin junaliikenteen tarkastelua kehäkolmosen ulkopuolella, erityisesti haja-asutus- sekä matkailu- ja vapaa-ajanasutuksen vahvoilla alueilla. Mikkeli on Suomen suurin mökkikunta. Meillä on yli 10 000 vapaa-ajanasuntoa. Upea sijaintimme puhtaiden vesien kuten Saimaan, Puulan ja Kyyveden rannoilla houkuttelee koko ajan lisää vapaa-ajan asukkaita. Junaliikenteen heikennykset aiheuttavat paikallis- ja vapaa-ajanasukkaille merkittävästi inhimillisiä ja taloudellisia ongelmia koko Itä-Suomessa, koska lakkautukset koskettavat Etelä-Savoa, Pohjois-Savoa, Pohjois-Karjalaa, Kymenlaaksoa ja Etelä-Karjalaa.

Jos ministeri Berner tosiaan toteuttaa suunnitelmansa, niin jatkossa Savon radan varrelta ei aamulla ehdi junalla Helsinkiin vasta kuin kymmeneksi. Aivan merkittävä työllisyyttä heikentävä esitys.

Juna on vakituisille asukkaillemme ja kesäasukkaillemme edullisin, joustavin, ympäristöystävällisin, päällekkäiset joukkoliikennemuodot karsiva ja täten yhteiskunnalle kokonaisedullisin joukkoliikennemuoto, joka poistaa monen käyttäjäryhmän inhimillisiä matkustusongelmia. Tarvitsemme suorat yhteydet etelään ja pohjoiseen sekä asiointikäynnit, työssäkäynnin ja opiskelun mahdollistavat junavuorot maakuntamme sisällä.

Itäisen Suomen elämisen ja kehittämisen mahdollisuudet on säilytettävä oikeudenmukaisina ja tasavertaisina pääkaupunkiseutuun verrattuna. Jo nyt osa kunnista on kärsinyt epäoikeudenmukaisista päätöksistä muiden verrokkiasutustaajamien kanssa. VR toteuttaa myös eduskunnan liikennepoliittisessa selonteossa määriteltyä tahtoa. Ministeriön suunnittelemassa mallissa - jossa markkinoille olisi ns. vapaa pääsy - onkin vaikea ajatella, että mikään yhtiö vapaamuotoisesti harjoittaisi nykyisenkaltaista velvoiteliikennettä. 

Haluan asian kokonaisvaltaista ja yhteiskunnallisten merkitysten ja kokonaistaloudellista tarkastelua. Valtion hartiat ovat paljon leveämmät kuin yksittäisten kuntien ja kaupunkien. Valtio aiheuttaa toimillaan pelkästään Mikkelin kaupungille satojen tuhansien, ellei jopa näiden uusien päätösten myötä, miljoonan euron lisärahapaineen laitettavaksi linja-autoliikenteeseen.  

Toivon, että ministeri Berner ja Keskustan kansanedustajat voisivat vielä perehtyä tehtyjen lakkautuspäätöksien perusteluihin, ja voisivat päätyä Itä-Suomen maakuntien henkilöjunaliikenteen palauttamista ja lisäämistä puoltavaan ratkaisuun.  

Noin 15 miljoonan leikkaus ostoliikenteeseen voitaisiin ottaa esimerkiksi pienentämällä 200 miljoonan euron autoveron alennusta.  

En sinänsä vastusta junaliikenteen kilpailuttamista mutta sen on tapahduttava reilusti. Olen huolissani siitä, että kilpailun vapauttaminen voidaan tehdä käytännössä ainoastaan antamalla valtion omistuksessa oleva junakalusto  (tavalla sekä hinnalla tai toisella) yksityisten toimijoiden käyttöön. Tavaraliikenne on ollut vapautettuna vuodesta 2007 alkaen, ja juuri kalustoinvestointien kalleus on ollut syy, ettei kilpailevaa liikennettä laajemmin ole syntynyt. Yksityiset toimijat eivät ole halunneet ottaa kalustoriskiä.

Kyse on suomalaisten kansallisvarallisuudesta. Kyse on myös yhtiöstä, joka tuottaa valtiolle tuloa sekä hoitaa liikennöintiä alueilla, jonne yksikään markkinaehtoinen toimija ei ikinä asetu.

Toteutuessaan ministeri Bernerin suunnitelmat pahimmillaan johtaisivat maakuntien liikenneyhteyksien vähenemiseen entisestään, kansallisvarallisuuden jakoon yksityisille toimijoille, valtion osinkotulojen pienenemiseen sekä työntekijöiden työehtojen heikkenemiseen.


Kommentit

2.10.2015 12.53  Jorma Myyryläinen

Ehkä kannattaisi tunnistaa rautatieliikenteemme ongelmien perimmäinen juurisyy: VR on osakeyhtiö jonka tarkoitus on tehdä tulosta eikä liikuttaa ihmisiä ja tavaraa. Silloin korjausliikekään ei ole tuoda markkinoille lisää yhtiöitä yrittämään tulosta vaan organisoida liikenne niin, että toimijoiden tarkoitus on liikenteen hoitaminen.

Esimerkit maailmalta rautatieliikenteen yksityistämisestä eivät nekään kannusta nyt valitulle tielle. Esiemrkiksi Isossa Britanniassa oli monta vuotta suunanttomia ongelmia turvallisuuden kanssa. Ne on saatu kuntoon palauttamalla raideverkko valtion omistukseen. Sen lisäksi kuitenkin hinnat eivät ole laskeneet vaan nousseet ja yhteiskunnan tuet ovat entisestään nousseet. Eri yhtiöiden aikataulut ovat edelleenkin täysin yhteensovittamatta ja matkustaminen reiteillä joilla joutuu käyttämään usean yhtiön junia, on miltei mahdotonta. Sama lienee meilläkin edessä ja itku siitä, että "emme saattaneet ennustaa ..".

Toimiva ja tavoiteltava ratkaisu olisikin liikenteen palauttaminen julkiseksi toiminnaksi, osaksi julkista hallintoa demokraattisesti ohjattavaksi ja kansalaisille läpinäkyvän valvonnan alle.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini