Satu Taavitsaisen blogi

Onko hallituksen tarjoama irtisanottujen työterveyshuolto pluffia?

Share |

Torstai 8.10.2015


Pääministeri Juha Sipilä pakkolakitiedonannossaan antoi ymmärtää, että hallitus aikoo säätää lain, jonka myötä yli 20 hengen yrityksen irtisanoessaan työntekijöitä, tulee jatkossa tarjota työterveyshuollon palvelut kuuden kuukauden ajan irtisanomisajan jälkeen. 

Pääministerin tiedonanto on  epämääräinen, sillä Suomessa on kahdenlaista työterveyshuoltoa: lakisääteistä ja vapaaehtoista. Lakisääteisen pääfokus on työolosuhteissa ja ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä sisältäen neuvontaa ja ohjausta. Usein pienyritykset ostavat pelkän lakisääteisen paketin. Vapaaehtoisesti voi ostaa työntekijöille myös sairaanhoitoa ja tässäkin on työnantajan päätettävissä, minkä tasoista palvelua se tarjoaa, esim. yleis- tai erikoislääkäritasoista sairaanhoitoa, tutkimuksia tai myös erilaisia terveydenhoitopalveluja. Useat työnantajat, erityisesti suuret yleensä tarjoavat työntekijöilleen myös eritasoisia sairaanhoitopalveluja.

Tarkoittaako pääministeri, että irtisanomisen jälkeen henkilö saa pelkkää lakisääteistä työterveyshuoltoa, vai samantasoista työterveyshuoltoa, joka koski irtisanottua henkilöä työsuhteen aikana? Vai jotain erikseen määriteltyä tasoa, joka koskisi kaikkia irtisanottuja samalla tavalla?

Jos pääministeri tarkoittaa pelkkää lakisääteistä työterveyshuoltoa kaikissa tapauksissa, ei vapaaehtoinen sairaanhoito kuuluisi mukaan ja lakisääteisen puitteissa voisi toteutua esimerkiksi työkyvyn seuranta ja kuntoutukseen ohjaaminen. Miten tämä eroaisi työttömän lakisääteisestä terveystarkastuksesta, joka on kunnan terveyskeskuksen vastuulla? Tämä lakisääteisen työterveyden tasoinen palvelu ei auttaisi siinä tapauksessa, että henkilö tarvitsisi lääkäriltä vaivaansa reseptin.

Jos työterveyshuolto jatkuisi samantasoisena kuin työsuhteessa ollessa, joko lakisääteisenä taikka laajempana tarjontana, kustannukset yritykselle tulisivat sen mukaan minkä tasoinen sairaanhoito oli tarjolla. Kuinka hallitus ehkäisisi tuolloin ihmisten eriarvoisuuden syntymistä muutosturvassa, jos osalla maan irtisanotuista jatkuisi pelkkä lakisääteinen - ja osalla sairaanhoitopalvelut erilaisin kattavin tutkimuksin ja hoitoineen? Laki kohtelisi myös yrityksiä epätasa-arvoisesti ja voisi ohjata heikentämään työterveyden tasoa tulevien kustannusten pelossa.

Kannan huolta myös siitä, että koskeeko esitys myös osa-aikaisia, pätkä- ja vuokratyöntekijöitä ja nollatyösopimuksella työskenteleviä työntekijöitä, jotka usein jäävät mopen osaan työterveyspalveluissa.

Epäilen, että onkohan hallitus selvittänyt esityksen vaikutukset julkiseen talouteen, sillä yritykset saavat Kelalta korvauksia työterveyshuollon kustannuksista. Osallistuisiko Kela irtisanottujen työterveyshuollon rahoitukseen ja kuinka suureksi Kelan kautta kulkeva julkinen rahoitus nykyisestä kasvaisi?

Kaikista järkevintä olisi, jos pakkolaeista luovuttaisiin kokonaan ja työterveyden asema ratkaistaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Sote-uudistuksen myötä julkisen terveydenhuollon on luvattu vahvistuvan ja ihmisten hoitoon pääsyn parantuvan. Tällöin tulee selvittää, miten työterveyden palvelut voidaan kytkeä luontevaksi osaksi uusien sote-alueiden toimintaa. On tärkeää, että työntekijöiden työkyvystä huolehditaan myös tulevaisuudessa, mutta tämä ei saa vaarantaa kaikille kansalaisille perusoikeuksina kuuluvia hyviä terveyspalveluita.

Sote-uudistuksen yhteydessä tulisi lopettaa suomalaisten veronmaksajien rahojen virtaaminen terveysbisnestä harjoittaville kansainvälisille yrityksille ja erilaisille veroparatiisisaarille ja ohjata julkiset rahat jatkossa terveyskeskusten ja sairaaloiden toimintaan.

Kirjallinen kysymys linkkinä.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini