Juha Sipilän (kesk) hallitus on kuin iso paha susi, joka aikoo syödä maakuntien Punahilkat ja isoäidit. Susi sanoo olevansa hyvällä asialla mutta selän takana sillä on sormet ristissä. Keskustan kansanedustajat puheissaan lupaavat tukea tasaisesti Suomen eri osia ja pitää koko maa asuttuna, mutta teot ovat toista kuin puheet. Hyväuskoisia ihmisiä suorastaan höynäytetään!

Eduskunnan kyselytunnilla 14.4. aluepolitiikasta vastaava ministeri Anu Vehviläinen (kesk) sanoi, että aluepolitiikasta hokeminen on vanhanaikaista, koska se tapahtuu tekojen kautta. Olikohan ministeriläkin sormet ristissä? Tekoja ei ole näkynyt, jos katsoo esimerkiksi Savonlinnasta päin. Hallitus petti Savonlinnan. Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampuksen opettajakoulutuksen lakkauttaminen on satojen työpaikkojen, miljoonien verotulojen ja ostovoiman menetys Savonlinnan kaupungille ja koko Etelä-Savon maakunnalle. Lähes tuhannen opiskelijan ja heidän opettajiensa lähtö heikentää alueemme vetovoimaa, aluetaloutta, opetus- ja kulttuuritasoa ja pätevien opettajien saamista töihin päiväkoteihin ja kouluihin.

Viime kaudella, Jukka Gustafssonin (sd) ollessa opetusministeri, OKL Savonlinnassa säilyi. Hän ajoi asioita koulutuskylki edellä ja teki asian eteen silloin kaiken sen, minkä ihminen voi. Hänellä oli toiminnalleen maan hallituksen tuki, koska aluepoliittisesti asia nähtiin tärkeänä.

Aluepolitiikka on tasa-arvoisuuden luomista eri osissa maata asuville suomalaisille. Miksi siitä puhuminen on Vehviläisen mielestä vanhanaikaista?

Tämän viikon keskiviikon täysistunnossa opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) sanoi näin: "Aluepolitiikka ei ohjaa tämän hallituksen yliopistopolitiikkaa." Tämä on kyllä Savonlinnassa huomattu. Sipilä antaa käyttää koulutussäästöjä ideologisen keskittämisen välineenä. Sipilän itsensä mielestä Savonlinna "roikkuu vanhassa kiinni" ja tulee muutaman vuoden päästä olemaan tyytyväinen siihen, että opettajakoulutus lakkautettiin ja tämä ratkaisu on alueen elinvoiman kannalta parempi. Saanen olla eri mieltä. Alueellinen tasa-arvo on se uhri, jonka Sipilä joukkoineen markkinahurmoksessaan uhraa.

Sitä olen ihmetellyt, että miksi maakuntien keskustalaiset ovat hiirenhiljaa, vaikka keskustavetoinen hallitus tekee historiallisen kokoomuslaista politiikkaa.

Suomen historiassa kauppapaikkoja ja hallinnollisia keskuksia on syntynyt rannikkoseudulle. Läntisen ja eteläisen Suomen "etumatka" verrattuna sisämaahan ja erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen on ollut valtava. Resursseja tasoittava aluepolitiikka ei ole ollut tuhlausta, ajanhukkaa eikä tekohengitystä, vaan se on ollut yhdenvertaisuutta, tasa-arvoisuutta ja kaikkien mukana pitämistä. Niin Savonlinnan kuin Oulunkin elinvoima on osa kokonaisuutta ja osa koko yhteiskunnan elinvoimaa.

Alueiden voimavaroja on hyödynnettävä ja kehittyminen varmistettava valtion toimesta. Alue-eroja on pienennettävä ja lisättävä eri puolella asuvien ihmisten mahdollisuuksien tasa-arvoa. Yritysten menestymiselle maakunnissa kaksi tärkeintä asiaa ovat hyvät liikenneyhteydet ja koulutuspaikat. Näihin molempiin Sipilä tekee heikennyksiä ja suuntaa Suomea alaspäin.

Sipilän hallitukselle valitettavasti tuntuu olevan ongelma kaikki se mikä kuuluu hyvinvointiyhteiskunnalle, kuten varhaiskasvatus, koulutus ja sosiaali- ja terveydenhuolto. Hallitus siirtää velkaantumisen ihmisten ja kuntien harteille ja Suomen kilpailukyvyn parantaminen perustuu palkansaajien ja pienyrittäjien halpuuttamiseen. Maakunnille ja ihmisille jätetään vain hukkapalat suuryritysten vallatessa tulevaisuudessa markkinat ja hyvätuloisten nauttiessa palveluista.