Pidän Juha Sipilän (kesk) hallituksen esittämää 22 prosentin korotusta päivähoitomaksuihin aivan kohtuuttomana. Kuntien tuloja aiotaan lisätä 54 miljoonalla eurolla laittamalla epäreilusti lapsiperheet kyykkyyn. Ensimmäisestä lapsesta enimmäismaksu nousee 354 euroon kuukaudessa ja toisesta lapsesta 319 euroon kuukaudessa.

Monilla perheillä on samaan aikaan lapsia sekä varhaiskasvatuksessa että koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnassa. Aamu- ja iltapäivätoiminnan maksuja hallitus päätti jo aikaisemmin nostaa 100 prosentilla 80 eurosta 160 euroon kuukaudessa. Kahden vanhemman kolmilapsisessa perheessä, jossa kaksi lasta osallistuu varhaiskasvatukseen ja yksi koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaan, asiakasmaksut voivat nousta jopa 2102 euroa vuodessa.

Tulorajat ovat niin alhaiset, että jo alle keskituloinen kahden huoltajan perhe kuuluu enimmäismaksuluokkaan. Samanaikaisesti perheille kohdistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon maksukorotuksia, kilpailukykysopimuksen sosiaalivakuutusmaksujen korotuksia ja lomarahojen menetyksiä, jotka nostavat huomattavasti työssäkäyvien lapsiperheiden maksurasitusta ja pienentävät ostovoimaa.

Korotukset aiheuttavat perheille toimeentulovaikeuksia ja lapsiperheiden voimat alkavatkin nyt loppua. Osa ihmisistä ei jaksa enää luottaa, että asiat muuttuvat. He masentuvat ja hakevat lohtua, unohdusta ja helpotusta päihteistä. On lukuisia väsyneitä isiä ja äitejä, jotka eivät jaksa enää edes avata laskuja.

Maksukorotuksilla nostetaan kynnystä osallistua varhaiskasvatukseen. Hävettää ihan Suomen puolesta, kuinka näköalatonta politiikkaa hallitus tekee.

Oikeus varhaiskasvatukseen on lapselle kuuluva oikeus. Varhaiskasvatus on lasten ja perheiden palvelu, jolla edistetään lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kehitystä, tuetaan oppimista ja kouluvalmiuksia sekä ehkäistään syrjäytymistä. Varhaiskasvatuksella on myös suuri merkitys lapsen kaverisuhteille ja sosiaalisten taitojen kehittymiselle.

Noin puolet Euroopan maista tarjoaa maksutonta varhaiskasvatusta kolme vuotta täyttäneille lapsille oppivelvollisuuden alkuun saakka. Maksuttomuudella edistetään lasten osallistumista varhaiskasvatukseen.

Varhaiskasvatuksen maksujen taso vaikuttaa perheiden valintoihin. Miksei hallitus lisää valinnanvapautta tässä asiassa? Olisi erinomaista, jos Suomessa kaikille kolme vuotta täyttäneille lapsille tarjottaisiin Ruotsin mallin mukaisesti vähintään 15 tuntia viikossa maksutonta pedagogista varhaiskasvatusta.

Hallituksella on jo nyt suuria vaikeuksia saavuttaa 72 prosentin työllisyysastetavoite. On riskinä, että maksujen korotukset heikentävät entisestään 25-40-vuotiaiden naisten työssäkäyntiä. Töihin menoon ei yksinkertaisesti ole varaa maksujen vuoksi, etenkään pienipalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla.

Hallituksen pitäisi avata aistinsa perheiden taloudelliselle ahdingolle ja kaikenlaisten elämän kipujen kuulemiselle. Onko hallitus turruttanut itsensä?

Tänään on kulunut tasan 110 vuotta siitä, kun suomalaiset naiset saivat äänioikeuden ja oikeuden asettua ehdolle vaaleissa. Vuonna 1907 eduskuntaan valittiin 19 naiskansanedustaja, joista yksi oli SDP:n Maria Raunio. Hän oli 35-vuotias ompelija, leski, viiden lapsen yksinhuoltaja. Hän ajoi tarmokkaasti aloitetta, jotta kuntiin olisi perustettu turvattomia ja orpoja lapsia varten koteja, joissa lapset olisivat saaneet kunnollisen hoidon ja kasvatuksen. Tämä nostatti suurta vastustusta porvaristossa ja eduskunnan oikeiston miehet ja naiset olivat syvästi kauhistuneita aloitteesta.

Sosiaalisiin uudistuksiin tähtäävät ehdotukset olivat 110 vuotta sitten, ja ovat yhä vielä tänäkin päivänä, kovan työn takana. SDP ei anna periksi.