Tänään 1.6. on juhlapäivä, sillä tulee kuluneeksi tasan 110 vuotta radikaalista tapahtumasta Suomessa. Naiset (ensimmäisenä Euroopassa) ja säätyihin kuulumattomat miehet saivat äänioikeuden ja oikeuden asettua ehdolle vaaleissa. Yleinen äänioikeus tarkoitti sitä, että poliittiset oikeudet annettiin kaikille. Yhtäläinen tarkoitti sitä, että jokaisen ääni oli samanarvoinen. Äänioikeutettujen määrä kymmenkertaistui, kun myös köyhälistö sai äänen. Pohja maamme tasa-arvolle ja demokratialle valettiin.

Pitää tuntea historiaa, jotta voi ymmärtää nykyaikaa ja rakentaa huomista. 110 vuodessa moni asia on muuttunut mutta yhä edelleen sama vire kuin aiemminkin vallitsee tavallisen kansan ja hyvätuloisten välillä.

Vuonna 1907 valittiin 19 naiskansanedustaja, joista yksi oli SDP:n Maria Raunio. Hän oli 35-vuotias ompelija, leski, viiden lapsen yksinhuoltaja.

Maria joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja ompelijana boikotin alaiseksi, koska osallistui työväenyhdistyksen toimintaan. Hän kouluttautui sos. dem. kursseilla puhujaksi ja kierteli puhujamatkoilla mm. Mikkelin vaalipiirissä. Käyntien seurauksena syntyi työväenyhdistyksiä, ammattiosastoja ja naisosastoja.

Vuoden 1906 lopussa hänet nimettiin eduskuntavaaliehdokkaaksi sekä Mikkelin että Vaasan vaalipiirissä ja hän tuli vaaleissa kärkisijoille molemmissa piireissä, mutta edustajapaikka määräytyi Vaasassa saadun äänimäärän mukaisesti.

Vuonna 1907 uudelta eduskunnalta odotettiin paljon ja kaivattiin yhteiskunnallisia uudistuksia, kuten lyhyempää työpäivää ja sosiaalista turvallisuutta. Maria Raunio kirjoitti keväällä 1907 Työläisnaisessa toivotuksista, joita "puutteessa vapisevat vanhukset ja kärsivät äidit lapsineen" olivat hänelle eduskuntaan lähtiessä esittäneet.

"Te menette luomaan uutta Suomea. Rakentakaa onnen maa, jossa ei turvattomien äitien sydänveri kyyneleitä vuoda, vaan jossa he näkevät rakkaille lapsilleen riittävän ruokaa ja lämmintä."

Maria tunsi nämä asiat kipeän omakohtaisesti. Miehensä kuoltua, viiden lapsen yksinhuoltajana hänen oli ollut pakko pyytää lapsilleen kunnan avustusta, sillä hänen palkkansa ei riittänyt lasten toimeentulon turvaamiseen.

Vaalien aikaan tätä Marian ja hänen lastensa hädänalaista tilaa kuvailtiin porvarilehdissä syyttävästi ja haukkuen häntä edesvastuuttomaksi ja huolimattomaksi äidiksi hänen jättäessä lapsensa kunnan rasitukseksi. Marian päästyä eduskuntaan, hän maksoi kaiken kunnalle takaisin. Tästäkin häntä porvarilehdissä syytettiin "myöhään heränneeksi velvollisuudentunnoksi" vaikka menettely olisi ansainnut tunnustusta ja arvonantoa. Köyhyys oli porvarien mielestä mielestä rikos ja köyhät rikollisia, vaikka syyllisiä köyhyyteen olivat rikkaat riistäjät. Näin kirjoitti Työläisnainen -lehti puolustaessaan Mariaa.

Maria Raunio oli älykäs ja valppaasti ajatteleva ihminen. Eduskuntatyössä kävi ilmi, että hän oli kyennyt hankkimaan itselleen kunnioitettavan tietomäärän ja hänellä oli sujuva kirjallinen ja suullinen esitystaito, mikä siihen aikaan oli harvinaista.

Maria Raunion artikkeleita ja kaunokirjallisia helmiä näkyi usein Työväen lehdissä ja eduskunnassa hänen puheenvuoronsa olivat asiallisia ja puhetaidollisesti huoliteltuja.

Ensimmäisillä valtiopäivillä vuonna 1907 hänet valittiin jäseneksi anomusvaliokuntaan. Toisilla valtiopäivillä hän oli sivistysvaliokunnan ja suuren valiokunnan jäsenenä sekä kuului valitsijamiehiin. Hän ajoi voimakkaasti aloitetta, jossa ehdotettiin, että kuntien olisi perustettava turvattomia lapsia ja naimattomia äitejä ja heidän lapsia varten koteja, joissa äitejä valmennetaan itseapuun ja orvot ja turvattomat lapset saisivat kunnollisen hoidon ja kasvatuksen. Tämä nostatti suurta vastustusta porvaristossa ja eduskunnan oikeiston miehet ja naiset olivat syvästi kauhistuneita aloitteesta.

Muutkin laajempiin sosiaalisiin uudistuksiin tähtäävät ehdotukset olivat ja ovat yhä vielä tänäkin päivänä kovan työn takana.

Maria puolusti innokkaasti rahojen myöntämistä sivistykseen sekä tuberkuloosi-sairaaloiden että mielisairaaloiden rakentamista ja kannatti kansakoulunopettajien palkkojen korotuksia. Hän oli sitä mieltä, että sosialidemokraattien ei tule tyytyä sellaisiin palkkoihin, joilla juuri ja juuri ihmiset tulevat toimeen, vaan tulee luoda olosuhteet, jotka takaa kaikille kansalaisille mahdollisuuden sivistykseen ja elintason kohoamiseen.

Marian aikana Suomessa oli vielä 77 kuntaa, jossa ei ollut kätilön virkaa. Maria sitkeästi puolusti kätilön virkojen perustamista. Monet vanhoilliset pitivät kätilöiden virkoja tarpeettomina, koska "niistä tulee vain lisää tarpeetonta virkakuntaa". Maria Raunio huomautti, että kätilöiden virat ovat aivan yhtä välttämättömiä kuin nekin monet virkamiehet, joita miehet ovat tarvinneet setviäkseen keskenään riitojaan joistakin taloudellisista eduista.

Suomen asema ja suhde Venäjän keisarikuntaan joutui useissa yhteyksissä keskustelun alaiseksi. Venäjällä nosti tuolloin päätään kansalliskiihkoinen taantumus. Suomen valtiota velvoitettiin maksamaan 20 miljoonan markan määrärahaa Venäjän sotilastarpeisiin. Sosialidemokraatit ja eräät porvariedustajatkin vastustivat sitä pitäen määrärahan myöntämistä laittomana.

Maria Raunio puhui 2.10.1907 asiasta eduskunnan istunnossa vastustaen asiaa. Hän kertoi, että rahat, joita kansa työtaakan rasittamana ja verotaakalla maksaa yhteiskunnalle, olisi käytettävä maan ja kansan henkiseksi ja aineellisiksi hyödyksi parhaalla tavalla. Kansan suuri toive on päästä osalliseksi sivistyksestä ja saada suuria taloudellisia parannuksia. Mutta nyt kansalaiset katkeruudekseen huomaavat, että 20 miljoonaa markkaa sen varoista aiotaan käyttää sotilastarkoitukseen ja kapitalismin ja byrokratia lujittamiseen. Tämä oli Marian mielestä ihmisten oikeudentajun vastaista.

Hyvää juhlapäivää! Eduskunnan juhlaistuntoa voit seurata suorana televisiosta. Juhlaistunnossa käydään ajankohtaiskeskustelu aiheesta "Tasa-arvo yhteiskunnan vakauden ja kehityksen edistäjänä".