Tänään, 12. kesäkuuta, vietetään YK:n kansainvälistä lapsityön vastaista päivää. Lasten oikeus olla tekemättä työtä ja käydä koulua on tärkeämpi kuin työnantajien oikeus palkata kuka tahansa edullisin työntekijä. Suomessa maan hallituksen, työnantajien, ammattiliittojen, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisten on tehtävä jokaisen oma osuutensa auttaaksemme maailman noin 170 miljoonaa kärsivää lapsityöläistä.

Euroopassa alettiin 1900-luvun alussa rajoittaa lapsityövoiman käyttöä. Vuonna 1918 Britanniassa parlamentti käsitteli puuvillatehtaita koskevaa lakia, jossa työn teettäminen kiellettiin alle 9-vuotiailta lapsilta, mutta tuolloin katsottiin, että 10-16-vuotiailla voi teettää 12-tuntisia työpäiviä.

Lain muuttaminen ja pienten lasten suojeleminen sai tuolloin aikaan valtavan metelin lain vastustajien piirissä, joiden mielestä muutos loukkasi heidän sopimusvapauttaan ja sorti vapaita markkinoita.

Vuonna 2016 Eurooppa on paremmalla tolalla mutta kokonaisurakka lapsityövoiman kitkemiseksi maailmasta ei ole vieläkään valmis ja tämä vaatii myös Suomelta toimenpiteitä.

Suomen ei pidä antaa tuumaakaan periksi sääntelyä pakoileville yrityksille ja ihmisoikeusrikkomuksille. Lapsityövoima on maailmalla läsnä mm. viljelmillä, tehtaissa, kaivoksissa, rakennuksilla, kodeissa ja kaduilla. Yli puolet heistä joutuu työskentelemään pakotettuina tai vaarallisissa työympäristöissä, pahimmillaan prostituutiossa tai sotilaina.

Meidän ei tule tukea sellaisia elinkeinoja, joissa käytetään lapsityövoimaa. Suuryritysten hintakilpailu ei saa perustua lapsilla teetettyyn halpatyöhön. Kaupankäynnin on oltava reilua.

On lisättävä tietoisuutta lasten ja nuorten perusoikeuksista, vahvistettava kansalaisyhteiskuntia, kansainvälistä lainsäädäntöä, valvontaa, ammatillista järjestäytymistä ja lasten koulunkäyntiä.

Avainasia lapsityövoiman poistamiseksi on perheiden toimeentulon nostaminen sellaiselle tasolle, ettei lasten työpanosta tarvita. Tehokkain tapa vaikuttaa on riittävän palkan ja inhimillisten työolosuhteiden turvaaminen perheen aikuisille.

On aiheellista kysyä myös Suomessa, saavatko pienituloisten perheiden nuoret pitää itse kesätyörahansa, vai joutuvatko he talouden ahdingon vuoksi antamaan saamansa palkkarahat vanhemmilleen ruokaan ja laskuihin.