Tänään, 15.6. on World Elder Abuse Awareness Day - Kansainvälinen kampanjapäivä ikääntyneisiin kohdistuvaa kaltoinkohtelua ja väkivaltaa vastaan. Suomessa kampanjapäivää vietetään nimellä Kätketyt äänet. Tänä vuonna Kätketyt äänet -kampanjapäivän päätapahtuma pidetään meillä Mikkelissä.

On hyvä, että tämä pitkään vaiettu arka aihe on noussut julkiseen keskusteluun. Näin se opitaan tunnistamaan ja siihen voidaan nopeasti puuttua. Vanhuksen kannalta on elintärkeää, että huono kohtelu tai suoranainen väkivalta huomataan ja vanhus saa apua ajoissa.

Vanhusten kaltoinkohtelua on monenlaista: hoidon tai ravinnon laiminlyöntiä, fyysistä väkivaltaa, tiuskaisuja, välinpitämättömyyttä, riuhtomista ja mukilointia. Kaltoinkohtelua esiintyy niin perheissä kuin hoitolaitoksissakin. Hälyttävää on sen yleisyys.

Hoiva-alan ammattilaiset ovat nostaneet kaltoinkohtelun yhdeksi syyksi kiireen ja henkilökuntapulan. Hoitajien vähyys, etenkin ilta- ja yövuoroissa, on suomalaista vanhustenhoidon todellisuutta. Joissakin hoitopaikoissa on liian vähän vakinaisia hoitajia ja käytetään paljon sijaisia, minkä heikentää hoidon laatua, koska hoitajat eivät tunne hoidettaviaan.

Vanhusten hoidosta ja kaltoinkohtelusta väitöstutkimuksen (Itä-Suomen yliopisto) tehneen Heidi Sipiläisen mukaan oleellista on se, mitä hoitajat työssään tekevät, ovatko ohjeet selkeitä ja onko heillä mahdollisuutta työnohjaukseen. Hänen mukaansa kaikkein tärkeintä on hoitopaikan ilmapiiri ja se, että kaltoinkohtelua ei hyväksytä. Sipiläisen kyselytutkimuksessa selvisi, että 85 prosenttia ympärivuorokautisten hoitopaikkojen hoitajista on havainnut vanhusten psyykkistä tai sosiaalista kaltoinkohtelua. Vielä rankempaa, fyysistä kaltoinkohtelua tunnisti 63 prosenttia vastaajista. Kovakouraisuus on yleisin tapa kohdella vanhusta fyysisessä kaltoin. Liikkumisen estämistä ja rauhoittavien lääkkeiden ylikäyttöäkin esiintyy, vaikkakin harvemmin.

Vanhustyötä johtavien ja rahoista päättävien poliitikkojen hälytyskellojen pitää soida. Hoitoalan työpaikoissa on yhdessä sovittava kaltoinkohtelun nollatoleranssista. Jos tapauksia ilmenee, niitä ei saa piilotella, vaan hoitajia on kannustettava kertomaan niistä ja esimiesten on uskallettava puuttua niihin ja haettava ratkaisukeinoja. 

Vanhusten hoivapaikat eivät ole ainoita vanhusten kaltoinkohtelun paikkoja. Kaltoinkohtelua tapahtuu kodeissakin ja läheisten välisissä suhteissa, kuten parisuhteessa tai vanhuksen ja lapsen välillä, esimerkiksi huutamista, määräilyä, tönimistä tai lyömistä. Se voi myös olla taloudellista hyväksikäyttöä esimerkiksi rahojen tai asunnon käyttöä, myymistä tai hävittämistä ilman vanhuksen lupaa.

Eniten kaltoinkohdelluksi tulemisen vaara on heillä, joilla itsellään on sairauksia tai joiden puolisoilla on sairauksia. Päihteiden käyttö lisää riskiä kaltoinkohtelulle, samoin hoitajan uupumus. 

Kaltoinkohtelu on usein vanhukselle itselleenkin vaikea asia; he kokevat tilanteen nöyryyttävänä ja häpeävät sitä. Apua on kuitenkin saatavissa ja sitä kannattaa hakea esimerkiksi sosiaalityöntekijältä, seurakunnasta, turvakodista tai poliisilta.

Todella tärkeää on se, miten me kanssaihmiset, naapurit ja läheiset toimimme. Meille jokaiselle on annettu yhtäläinen ihmisarvo ja se on pysyvä. Monilla vanhuksilla on kuitenkin tunne, että joku vie sen häneltä pois. Silloin ollaan hyvin haavoittuvia. Meidän jokaisen tehtävä on edistää vanhusten ihmisarvoista elämää.