Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi on arvokas ja iloinen juhlavuosi. Oman historiamme ja kulttuurimme ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta voimme rakentaa tulevaisuutta.

Tähän juhlavuoteen liittyi myös SDP:n 45. puoluekokous, joka kokoontui 3.-5.2. Lahteen valitsemaan puolueen johdon ja linjamaan monia Suomen tulevaisuudelle elintärkeitä asiakysymyksiä. Katsomme vahvasti, hyvällä itsetunnolla elämää tuulilasin läpi, emme peräpeilistä.

Jäsenistö antoi vahvan tuen Antti Rinteelle. Sitä toivoin ja onnittelen lämpimästi Anttia ja koko puoluejohtoa! SDP:n puheenjohtajuus on merkittävä tehtävä koko isänmaamme kannalta.

Kokouksen tunnelmaa voisi kuvailla niin, että sosialidemokraateille ei riitä se, että tähtäys tuleviin kuntavaaleihin on kohdallaan, vaan tämän viikonlopun aikana jännitimme kaikella voimalla SDP:n jousen täyteen kaareen kaikkia tulevia koitoksia varten. Välittämään ja palvelemaan kansaa.

Suomi on rakennettu vahvoin käsin, kovaa työtä tekemällä. Sata vuotta sitten monissa Suomen kaupungeissa elettiin hiljaista pikkukaupungin elämää. Elämä oli hyvin käytännönläheistä, voisi sanoa että raatamista ja jokapäiväisen toimeentulon hankkimista. Asuminen oli ahdasta ja puutteellista. Tunteille ja ihmissuhteiden pohdinnoille ei riittänyt juurikaan aikaa ja energiaa. Ihmiset vain uneksivat tasa-arvosta, vapaudesta ja veljeydestä. Maamme rakentaminen pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi on vaatinut meitä edeltäviltä sukupolvilta suuria ponnistuksia.

Sata vuotta sitten kaupunginvaltuustojen ratkaistavaksi tuli useita suuria kunnallisia tehtäviä, kuten katujen rakentamista ja niiden päällystämistä, vesijohto- ja viemäriverkoston rakentamista sekä sähkön hankkimista.

Itsenäistymisemme jälkeen monet silloiset sosiaaliset ja työelämän ongelmat on ratkaistu ja hyvinvointiamme parannettu. Vielä on työtä kuitenkin jäljellä.

Teollistumisen myötä työ erotettiin vapaa-ajasta, työpaikka kodista, tuottavat niistä, jotka eivät tuottaneet. Näin olemme olleet nyt jo jonkin aikaa uusien haasteiden edessä. Puhutaan paljon sanoista yhteisöllisyys ja osallisuus. Miten yhteisöllisyys tehdään? Miten osallisuudessa onnistutaan? Yhteisön jäsenyys ei ole vain sitä, että rakastaa ja saa rakkautta. Osallisuus yhteisöön tarkoittaa sitä, että on konkreettisesti tarpeen, että edistää omalta osaltaan yhteistä hyvinvointia - on osa yhteisöä ja palvelee muita sen jäseniä.

Joissain asioissa olemme edelleen samanlaisia kuin sata vuotta sitten eläneet suomalaiset: kaipaamme turvallisuutta, pysyvyyttä ja elämänhallintaa.

Sata vuotta sitten maamme itsenäisyyden puolesta työskennelleet varmasti halusivat, että Suomi rakentuisi toistemme ymmärtämiselle ja luottamukselle.

Nämä kaksi tärkeää tekijää ovat viime aikoina heikentyneet, ehkä osin sen vuoksi, ettei varakkaalla väestöllä ja suurella osalla vallanpitäjistä ole ymmärrystä tai kykyä tuntea myötätuntoa arkielämään, jota maamme pieni- ja keskituloiset palkansaajat, eläkeläiset, lapsiperheet, vanhukset, sairaat, vammaiset, yksinyrittäjät, opiskelijat ja työttömät elävät.

Monissa perheissä ja työpaikoilla nauru on kadonnut taloudellisten olosuhteiden seurauksena. Useissa kodeissa eletään kovia aikoja.

Siksi meidän jokaisen on puhuttava niiden puolesta, jotka eivät itse saa ääntään kuuluville. Jokaisen suomalaisen on erityisesti tänä vuonna pidettävä meidät päättäjät tietoisina niistä ongelmista ja vaikeuksista, joita ihmiset kohtaavat.

Kun jokainen meistä osallistuu yhteiskunnalliseen ja eettiseen keskusteluun ja pidämme yllä tervettä järkeä ja valppaan omantunnon ääntä, osallistumme kaikki yhdessä taisteluun epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Tällöin nykyisten sukupolvien työt ansaitsevat tulevien sukupolvien kiitoksen.