Satu Taavitsaisen blogi

Australian jo huonoksi todettu malli tulossa Suomeen

Keskiviikko 18.4.2018 - Satu Taavitsainen

Työvoimatoimistot aiotaan siirtää valtion kontolta yksityisten yritysten hoidettaviksi. Sipilän hallituksen ministerit ovat kopioineet Australian mallin käytettäväksi Suomeen. He eivät kuitenkaan ole ottaneet huomioon sitä, että Australia jo huomasi, ettei malli toimi ja muuttivat sitä. Australiassa yksityistäminen johti kermankuorintaan, kun yrityksille maksettiin siitä, että ihminen työllistyi. Tällöin yritykset palvelivat niitä asiakkaita, jotka on helposti työelämään saatettavissa ja pitkäaikaistyöttömät, osatyökykyiset ja muut vaikeasti työelämään johdateltavat jäivät vaille palveluita. 

Samaa kermankuorinta-ilmiötä Sipilän hallitus yrittää estää sotessa. Sitä, että yksityiset yritykset pyrkivät keräämään helppoja asiakkaita ja välttämään paljon palveluita tarvitsevia. Eli ansaita rahat helpoiten. Kermankuorinta on aivan loogista, kun tunnustaa sen tosiasian, että osakeyhtiön perustehtävä on tuottaa rahallista voittoa, eikä hyvinointia, kuten julkisen toimijan. Sipilän hallituksen pitäisi nähdä ja tunnustaa tosiasiat. 

Soten osalta kermankuorinnan ehkäisemiseksi on valmistelussa kansalaisten pisteytysjärjestelmä, eli annetaan pisteitä sen mukaan, paljonko työtä kyseinen ihminen sote-keskuksen asiakkaana todennäköisesti aiheuttaa ja henkilön sote-pisteet sitten vaikuttavat yksityisen sote-keskuksen saamaan maksuun, eli kapitaatiokorvaukseen. Pisteitä annetaan mm. sukupuolesta, iästä ja sairauksista. 

Tuleeko tämä sama pisteytysmalli myös työllisyydenhoitoon kermankuorinnan estämiseksi, etteivät yritykset haluaisi palvella vain helppoja työttömiä? Mitä enemmän työttömyyspisteitä henkilölle laskettaisiin, sitä enemmän yritys saisi rahaa hänen auttamisestaan. Näinhän tämä sote-logiikalla menisi. Siinä olisi kansalaiset sitten pisteytetty ja arvotettu oikein kunnolla. Tällöin ongelmaksi muodostuisi se, että hyväkuntoiset työttömät eivät enää kiinnostaisi yritystä ja pitäisi odottaa, kunnes ihminen on pudonnut pohjalle, jotta hänestä saisi enemmän rahaa. Sote-keskuksiakaan ei varmasti hyväkuntoisten nuorten hoitaminen ja sairauksien ennaltaehkäisy kovinkaan kiinnosta, kun rahaa niihin virtaa pisteytyksen myötä eniten sairastavista ja ikääntyneistä. Suo siellä, vetelä täällä. 

Sipilän hallitus olisi voinut työvoimapalveluihin valita Australian jo huonoksi todetun mallin sijaan Tanskan mallin, joka on hyväksi havaittu. Tanskassa työllisyydenhoito kuuluu kunnille. Kunnilla on Suomessakin motivaatio saada asukkaansa töihin, sillä se lisää kunnan verotuloja. Maakunnallahan tällaista kannustinta ei ole, koska maakunnalla ei ole verotusoikeutta. Kunnan perustehtävään kuuluu elinvoimasta huolehtiminen ja työllisyyden edistäminen. Kunta myös tuntee asukkaansa ja yrityksensä parhaiten. Mutta eihän tämä sopinut Sipilän markkinaideologiaan.

Maakuntiin tulee muodostumaan ihan järkyttävän suuri organisaatio pelkästään seuraamaan ja valvomaan yksityisten sote-keskusten ja työvoimapalveluja tuottavien yritysten toimintaa, sillä valvottavaa tulee monin verroin lisää nykyisestä. Mitä järkeä on tuhlata veroeuroja tähän valvontakoneistoon, kun ne julkisen sektorin työntekijät voisivat olla palvelemassa ihmisiä? 

Tosiasia on se, että sosiaali- ja terveydenhuolto ja työvoimapalvelut ovat julkisen sektorin perustehtäviä, jotka sen kuuluu itse tuottaa. Yrityksiltä ja järjestöiltä voidaan ostaa täydentäviä palveluita. Toivottavasti Sipilän sote kaatuu, eikä maakunta-, kasvupalvelu- ja sotelainsäädäntöä tule tällaisina markkinaversioina kuin ne nyt ovat.

 

Kommentoi kirjoitusta.

Hallituksella viime hetki tehdä parannuksia ulosottoon joutuneiden asemaan!

Keskiviikko 11.4.2018 - Satu Taavitsainen

Esitän, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen sekä lasten päivähoitomaksujen ulosottokäytäntöön tehdään raju muutos: Ryhdytään noudattamaan voimassa olevia lakeja eli sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulakia ja varhaiskasvatuksen asiakasmaksulakia ja jokainen ulosotossa oleva maksu käydään läpi arvioiden, voidaanko se asiakasmaksulain mukaisesti jättää perimättä tai alentaa.

Tästä asiasta hallituksen pitää tehdä päätös tänään kehysriihessä. Se olisi ulosotossa oleville ensimmäinen lupaus uudesta alusta. Hallituksella on nyt viimeinen hetki auttaa ulosottoon joutuneita.

Pelkästään viime vuonna päätyi 320 000 julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua ulosottoon ja 36 000 kuntien päivähoidon maksua ulosottoon. Näitä palveluja varten on säädetty asiakasmaksulait, joissa on pykälät ihmisten turvaamiseksi, ettei asiakasmaksuilla aiheuteta maksuvaikeuksia. Näitä lakeja ei vain noudateta.

Suomeen on synnytetty massatyöttömyyden rinnalle massaulosotto- ja maksuhäiriöongelma. Yli puoli miljoonaa ihmistä kamppailee vuosittain ulosoton kanssa. Meille on muodostunut luottotiedoton luokka. He ovat kaikkein heikoimmassa asemassa ja heillä on vain hyvin vähän puolustajia.

Nämä ihmiset tarvitsevat pohjan uudelle alulle. Odotan Sipilän hallituksen kehysriihestä parannuksia ulosottovelallisten ja luottotiedottomien aseman parantamiseksi, asiakasmaksujen lisäksi esimerkiksi ulosoton suojaosuuden tason nostaminen mahdollistaisi monelle mahdollisuuden tehdä työtä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ulosotto, asiakasmaksu, maksuhäiriö, luottotieto

Koirien pentutehtailu on saatava loppumaan!

Perjantai 6.4.2018

Jätin tänään maa- ja metsätalousministerille kirjallisen kysymyksen koirien pentutehtailusta. Suomessa rehottava laiton lemmikkikauppa ja sen kasvu huolestuttaa yhä laajempaa joukkoa kansalaisia eikä Eduskunta voi ummistaa silmiään tältä haitalliselta, rikollisen liiketoiminnan ilmiöltä.

Koiria salakuljetetaan ulkomailta, asiakirjoja väärennetään ja mikrosiruja vaihdetaan. Ihmiset hankkivat koiranpentuja usein tietämättään vastuuttomasti toimivilta henkilöiltä.

Paheksun näitä koiranpentuja ”autojen takakontista” myyviä henkilöitä, jotka ovat osoittaneet vakavaa piittaamattomuutta eläinten hyvinvoinnista. Koirille on aiheutunut sairauksia ja kärsimystä ja niiden ostajille sekä henkistä pahoinvointia että taloudellisia menetyksiä suurista eläinlääkärikuluista johtuen pennun ostamisen jälkeen. Uhkana on myös erilaisten tarttuvien tautien, kuten Rabieksen, leviäminen.

Pentutehtailu on saatava loppumaan ja ihmisten tietoisuutta on lisättävä siitä, että koiranpentu tulee aina ostaa vastuulliselta kasvattajalta, joka on sitoutunut edistämään koirien hyvinvointia ja terveyttä.

Kysymykseni ministerille on, mitä ministeri aikoo tehdä kitkeäkseen Suomesta laittoman koirakaupan, koirien pentutehtailun ja lemmikkien salakuljetuksen ulkomailta sekä näihin liittyvät eläinsuojelurikokset sekä miten ministeri aikoo edistää sitä, että Suomessa koiranpentu hankittaisiin aina vain vastuulliselta kasvattajalta.

Kirjallinen kysymys: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Kysymys/Sivut/KK_124+2018.aspx

Kommentoi kirjoitusta.

Etelä-Savossa 293 euroa/asukas sote-maksuja - eniten Suomessa!

Perjantai 6.4.2018

Valtioneuvoston kanslian aivan tuore, tänään julkistettu, tutkimus toteaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut kasaantuvat harvojen maksettavaksi. Asiakasmaksut kohdistuvat eniten pienituloisille sairaille ja suhteessa henkilön tuloihin vuoden maksurasite on suurempi pienituloisilla. Asiakasmaksut ovat este palveluiden käytölle osalle ihmisistä.

Suurimpia maksuja maksavat ikääntyneet ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevat. Myös dementiaa ja psykoosia sairastavilla maksujen osuus tuloista kohoaa usein hyvin korkeaksi.

Noin 3,6 prosenttia koko väestöstä maksaa lähes puolet kaikista tasasuuruisista asiakasmaksuista ja 0,5 prosenttia väestöstä maksaa noin 44 prosenttia kaikista tulosidonnaisista asiakasmaksuista.

Noin 55 000 ihmisellä Suomessa, enimmäkseen erittäin pienituloisilla ja yli 75-vuotiailla vanhuksilla, sote-asiakasmaksut, lääkkeiden ja matkojen omavastuut ovat muodostuneet katastrofaalisiksi, eli maksut ylittävät 40% henkilön tuloista.

Kuntien välillä on eroja asiakasmaksuissa, sillä kaikki kunnat eivät peri asiakkailta nykylainsäädännön mukaisia enimmäismaksuja. Esimerkiksi Helsinki ei peri lainkaan terveyskeskusmaksua, mikä on erinomainen asia. Näin ollen kansalaisten yhdenvertaisuus ei toteudu sosiaali- ja terveyspalveluissa. Lainmukainen maksujen alentaminen ja maksuista vapauttaminen ei myöskään toteudu käytännössä. Kunnissa ei juurikaan laista edes tiedetä tai ollaan tahallaan tietämättömiä!

Suomessa on selviä eroja tasasuuruisia, tulosidonnaisia ja suun terveydenhuollon asiakasmaksuja maksaneissa myös maakunnittain.

Asukasta kohden vuoden aikana kertynyt tasasuuruisten, tulosidonnaisten ja suun terveydenhuollon asiakasmaksujen ikä- ja sukupuolivakioitu keskimääräinen arvo oli suurin Etelä-Savossa (293 €/asukas) ja pienin Uudellamaalla sekä Etelä-Karjalassa (247 €/asukas). Koko maassa asiakasmaksuja näistä palveluista oli arviolta keskimäärin 260 euroa asukasta kohden.

Etelä-Savon huono tilanne johtuu siitä, että meillä on paljon palvelutarpeita omaavia vanhuksia, paljon pienituloisia, sairastavia ja kunnat ja kuntayhtymät ovat laittaneet maksut maksimiin, eikä maksuhuojennuksia myönnetä. Tämä tilanne pitää nopeasti muuttaa niin, että maksuja alennetaan ja maksuhuojennuksia myönnetään.

Kommentoi kirjoitusta.

Maksut alas!

Tiistai 3.4.2018 - Satu Taavitsainen

Selvittelin sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen historiaa. Suomessa on soten asiakasmaksut kansainvälisesti korkeat ja ne ovat nousseet todella paljon 30 vuodessa. Ruotsissa asiakasmaksut ovat käytössä vain pienimuotoisesti. Siellä julkisen verorahoituksen osuus sote-kustannuksista on 84 %. Suomessa vain 75 %. Eli Suomessa ihmisiltä kerätään asiakasmaksuja huomattavasti enemmän. Myös Englannissa julkisen rahoituksen osuus on 83% ja terveydenhuoltopalvelut pääosin ilmaisia ihmisille. (Lähde: THL:n julkaisu.)

Korkeat asiakasmaksut ovat sosiaali- ja terveydenhuollon suurin ongelma ja ne ovat johtaneet siihen, ettei suomalaisilla pienituloisilla ihmisillä ole enää varaa sairastua, eikä hoitaa itseään.

Korkeat soten asiakasmaksut ovat aiheuttaneet myös sen, että vuonna 2017 päätyi 320 000 julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksua ulosottoon. Ne ovat tavanomaisia hammashoito-, terveyskeskus-, sairaala-, laitos- ja kotipalvelu ynnä muita sote-maksuja. Jopa alaikäisiä on joutunut ulosottoon terveydenhuollon maksujen vuoksi, vaikka ähtökohtaisesti maksut tulisi osoittaa alaikäisen huoltajalle. Tämä ei ole kuitenkaan toteutunut käytännössä. Ratkaisuna tähän olisi, että alle 18-vuotiaiden sosiaali- ja terveydenhuollosta ei voitaisi enää periä maksua. Tätä on jo vuonna 2005 ehdotettu, mutta erityisesti kunnat vastustivat ehdotusta, koska uudistus olisi vähentänyt niiden asiakasmaksutuloja. Tämä on mielestäni kunnilta pöyristyttävää rahastuksen himoa! Aina on ensisijaisesti otettava huomioon lasten ja nuorten etu. Yhteiskunnan on kyettävä lainsäädännöllä huolehtimaan, ettei lapsille ja nuorille aiheudu pitkälle aikuisuuteen ulottuvia velkaongelmia.

No niin, mutta siihen historiaan. Joka näyttää toistavan itseään. Vuonna 1992 säädettiin sosiaali- ja terveydenhuoltoon asiakasmaksulaki. Tuolloin pääministerinä oli keskustalainen Esko Aho ja muut hallituspuolueet olivat kokoomus, RKP ja KD. Sosiaali- ja terveysministerinä Ahon hallituksessa toimivat keskustalaiset Eeva Kuuskoski ja Jorma Huuhtanen.

Lailla säädettiin tuolloin, että terveyskeskuksen avosairaanhoidon lääkäripalveluista ja kotisairaanhoidosta voitiin periä maksua. Ennen tätä useimmat terveyskeskuksen palvelut olivat maksuttomia palvelujen käyttäjille. Kunnat alkoivat tuosta alkaen periä maksuja ja siitä alkaen ne ovat yleensä perineet lain mahdollistaman korkeimman maksun.

Vuoden 1992 keskustavetoinen porvarihallitus ei poikkea nykyisestä, koska konstit näyttävät olevan samat. Otetaan köyhiltä ja sairailta. Tuolloinkin asiaa perusteltiin valtion talouden tasapainottamisella. Aivan samoin kuin ensitöikseen Juha Sipilän (kesk) porvarihallitus päätti valtaan päästyään vuonna 2015 nostaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja 27,5 prosenttia. Näin Sipilän hallitus halusi antaa 150 miljoonaa euroa kunnille sairaiden ihmisten lompakosta. Eniten maksut kohdistuvat vanhuksiin, vammaisiin, työttömiin ja lapsiperheisiin, sillä työssäkäyvät ihmiset ovat maksuttoman työterveyshuollon piirissä.  

Ennen vuoden 1992 kurjaa päätöstä oli saatu voimaan kansanterveyslaki vuonna 1972. Sen myötä kaikkiin kuntiin tuli terveyskeskus. Lakia säädettäessä määriteltiin sairaanhoitopalveluiden maksuttomuus keskeiseksi osaksi kansanterveyslain säätämistä. Niinpä kansanterveyslain piiriin kuuluvat terveydenhuoltopalvelut säädettiin niiden käyttäjille maksuttomiksi. Tätä lakia säätäessä pääministeriys ja sosiaali- ja terveysministerin paikat olivat SDP:llä. Teimme arvojemme mukaista politiikkaa! Hyvä me! Nyt on tässäkin saatava historia toistamaan itseään. Maksut alas!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: asiakasmaksut, sote, porvarihallitus

Valinnanvapaus ei hyödytä pienituloista pätkän vertaa!

Perjantai 16.3.2018 - Satu Taavitsainen

Hallituksen esittämä soten valinnanvapaus ei hyödytä pienituloisia eläkkeensaajia, työttömiä eikä lapsiperheitä pätkän vertaa.

Miten voi valita, kun ei ole rahaa?

Pienituloisilla ei ole varaa sairastua, eikä hoitaa itseään. Korkeat asiakasmaksut ovat sosiaali- ja terveydenhuollon suurin ongelma. Maan hallitus ei ole tätä tajunnut. Nykyinen maksutaso ei vastaa tavoitetta maksujen kohtuullisuudesta, eikä oikeudenmukaisesta sosiaali- ja terveyspolitiikasta.

Vuonna 2017 päätyi 320 000 julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksua ulosottoon. Ne ovat tavanomaisia hammashoito-, terveyskeskus-, sairaala-, laitos- ja kotipalvelu ynnä muita sote-maksuja.

Julkisten terveyspalveluiden maksuilla on kalenterivuosittainen maksukatto, joka on 683 euroa. Myös lääke- ja matkakustannuksilla on omat maksukattonsa, jotka ovat lääkkeille 605,13 euroa ja matkoille 300 euroa. Yhteenlaskettuna maksukatot ovat 1588,13 euroa. Paljon sairastavien ja pienituloisten tilannetta on entisestään heikentänyt hallituksen tekemät matkakorvausten leikkaukset sekä reseptilääkkeiden omavastuu. Kelan korvaamien matkojen omavastuu nousi vuoden 2016 alussa 56 prosenttia ja lääkkeille säädettiin 50 euron alkuomavastuu. Ruotsissa asiakasmaksut ovat käytössä vain pienimuotoisesti. Siellä julkisen rahoituksen osuus sote-kustannuksista on 84 %. Suomessa 75 %. Eli Suomessa ihmisiltä kerätään asiakasmaksuja huomattavasti enemmän. Myös Englannissa julkisen rahoituksen osuus on 83% ja terveydenhuoltopalvelut pääosin ilmaisia ihmisille.

Sipilän hallituksen tavoitteena on nimenomaan ollut sote-maksuilla kerätä rahaa valtion kassaan. Toimissa ei ole käytetty lainkaan sosiaali- ja terveyspoliittista harkintaa. On katsottu vain, että tuolla prosentilla saadaan tietty summa kasaan. Sipilän hallituksen toiminta kuluneet kolme vuotta on ollut kansanterveyden kannalta kestämätöntä. Ja näillä arvoilla sote-uudistusta on valmisteltu.

Valinnanvapauslaissa ei kerrota asiakasmaksujen tulevasta tasosta. Hallitus jätti asiakasmaksulain kaiken ulkopuolelle ja aikoo antaa sen vasta syksymmällä. Aavistan, että Sipilän porvarihallitus ei tule ajattelemaan pienituloisia ja poistamaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja, vaan he tulevat keräämään niillä nykyisen määrän rahaa 1,7 miljardia euroa.

Yksityisten sote-keskusten ja maakunnan liikelaitoksen asiakasmaksut tasataan. Jokainen voi arvata, miten siinä käy. Suunta on varmasti ylöspäin nykyisestä. Nyt julkinen erikoislääkärimaksu on 41,20 e ja yksityinen 120 e. Näiden keskiarvo on 80,60 e. Ei ole mitään tietoa, millä matematiikalla hallitus aikoo maksut määritellä. Samaan aikaan työssä olevat saavat jatkossakin maksutonta työterveyshoitoa. Hallituksen esitykset vain lisäävät eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta!

"Taavitsaisen malli" sote-uudistukselle on, että asiakasmaksut poistetaan ja armahdetaan julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden laskujen vuoksi ulosotossa olevat. Ihmisten on saatava uusi alku!    

On pöyristyttävää vaatia eduskuntaa hyväksymään sote-lait sokkona ilman, että kaikkein tärkein laki on paketissa mukana. Jo nykyinen 41,20 e lääkärimaksu on liikaa ihmisille. Saati nykyinen päiväkirurginen toimenpide, josta veloitetaan 135,10 euroa. Uskoo ken tahtoo, että uudet hinnat olisivat edes nykyisen tasoisia.

Maksujen nousulle tulevaisuudessa tuo painetta se, että Sipilä tavoittele sote-uudistuksella 3 miljardin euron säästöjä. Maakunta ei saa ottaa velkaa, eikä kerätä veroja. Sen ainoa keino selvitä hengissä on saada tuloja lisää nostamalla asiakasmaksuja. Tai vähentää menoja leikkaamalla palveluita. Tämä on raaka tosiasia valinnanvapaushötön takana. Konkreettisesti se tarkoittaa 689 miljoonan euron säästöjä vanhustenpalveluista. Tämä aiotaan toteuttaa vähentämällä laitoshoitoa ja vähentämällä kotihoidon henkilökuntaa. Sydäntä raastavan karmeaa.

sote-kuva.jpg

Täältä voit lukea hallituksen kaikki karmeat suunnitelmat, mistä kaikesta he suunnittelevat säästävänsä tällä heidän sote-mallillaan. Auttakaa hyvät ihmiset, että Sipilän sote saadaan estettyä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valinnanvapaus, sote, asiakasmaksut, ulosotto

Tämä on saalistusta - ulosoton tuoreet tilastot paljastavat kauhean tilanteen Suomessa!

Tiistai 13.3.2018 - Satu Taavitsainen

Pidän ulosoton eilen julkistettuja tilastoja karmeina. Hallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin heti. Kyseessä on kansallinen hätätila.

Vuonna 2017 ulosottoon tuli vireille lähes 3,3 miljoonaa asiaa. Määrä on noussut vuodessa yli 20 prosenttia. Vuonna 2017 ulosotossa oli lähes 4,2 miljardia euroa. Tässä on kasvua edellisvuoteen noin 50 prosenttia. Maksamalla ulosottoveloistaan selviytyneiden uusien velallisten osuus on vähentynyt ja varattomien, eli henkilöiden, joilla ei ole tuloja eikä omaisuutta, osuus on kasvanut vuoden 2017 aikana.

Eniten ulosotto koskettaa pieni- ja keskituloisia ihmisiä, joiden elämä on käynyt yhä tukalammaksi Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen tekemien leikkausten vuoksi. Työttömiin kohdistuva aktiivimalli pahentaa yhä tilannetta, koska se leikkaa työttömyysturvaa ja ihmiset eivät selviä arkipäivän kuluistaan, kuten sairaalamaksuista.

Sote-uudistuksen myötä on armahdettava julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden laskujen vuoksi ulosotossa olevat. On saatava uusi alku! Satoja tuhansia kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon maksuja päätyy vuosittain ulosottoon. Hammashoito-, terveyskeskus-, sairaala-, laitos- ja kotipalvelumaksuja yms. Pienituloisilla ei ole varaa sairastua, eikä hoitaa itseään Suomessa. Korkeat asiakasmaksut ovat sosiaali- ja terveydenhuollon suurin ongelma. Hallitus ei ole tätä tajunnut.  

Tällainen saalistus on loputtava. Moni ulosottoon joutunut on maksanut velkansa moninkertaisesti korkoina ja perintäkuluina. Esimerkiksi eräs työssäkäyvä henkilö kertoi joutuneensa ulosottoon vuonna 2009. Alkuperäinen velka oli 63 000 euroa. Yhdeksän vuoden maksamisen jälkeen, ulosotto on saanut häneltä 65 000 euroa, mutta pääoma on lyhentynyt vain 5000 euroa. Hänellä on siis vielä maksamatta 58 000 euroa. Ei tällaisissa menettelyissä ihmisten elinikä riitä vapautumaan velkahelvetistä ja olenkin kuullut ulosottomiesten todenneen velkasaatavista, että: ”Maksamalla se ei koskaan lopu.” Tilanne on järjetön ja kohtuuton.

Nykyjärjestelmää tulee korjata lakeja muuttamalla ja esimerkiksi on nostettava ulosoton suojaosuutta, korjattava velkaa paisuttava korkomenettely, estettävä velan vanhentumisen pitkittäminen ja oikaistava virheelliset, perusteettomasti määrätyt velkatuomiot ja virheet. Sosiaali- ja terveydenhuollon maksut pitää poistaa Suomessa. Kuntien tulee luopua kansainvälisten perintäyhtiöiden käyttämisestä ja ottaa käyttöön sosiaalinen luototus.

Kommentoi kirjoitusta.

On törkeää, että kunnat laittavat lapsiperheitä ulosottoon!

Torstai 8.3.2018 - Satu Taavitsainen

Jätin opetusministerille kirjallisen kysymyksen päivähoidon maksuja säätelevän lain noudattamisesta.

Eduskunta hyväksyi vuonna 2016 lain varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista. Laki tuli voimaan 1.3.2017. Lain 13 §:ssä säädetään maksun perimättä jättämisestä ja alentamisesta. Pykälän mukaan varhaiskasvatuksesta määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä olisi alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa palvelun käyttäjän tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai palvelun käyttäjän lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista. Säännös vastaa sisällöllisesti voimassa olevan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain 11 §:n 1 momenttia. Pykälän mukaan varhaiskasvatuksen maksujen alentaminen tai perimättä jättäminen on kunnan velvollisuus ja ensisijainen toimeentulotukeen nähden.

Toimeentulotukilain mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Koska kyseessä on viimesijainen tuki, on ensisijaisesti toimittava niin, että palvelun käyttäjän ja perheen maksukykyyn vaikuttavia varhaiskasvatuksen maksuja jätetään kunnan toimesta perimättä tai niitä alennetaan.

Kelan tilaston mukaan varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja on maksettu 3 248 kotitaloudelle vuonna 2017 toimeentulotuesta sen sijaan, että kunta olisi noudattanut velvollisuuttaan alentaa maksua tai jättänyt maksun perimättä. On perin kummallista, että näin on, vaikka lain mukaan ensisijaista on maksujen alentaminen tai perimättä jättäminen ja toimeentulotuki on viimesijainen tuki. 

Valtakunnanvoudin tilaston mukaan kuntien varhaiskasvatuksen asiakasmaksuja on tullut ulosottoon 37 792 kappaletta vuonna 2016 ja 35 709 kappaletta vuonna 2017. Lapsiperheen laittaminen ulosottoon kunnan viranhaltijan toimesta kunnan päivähoitomaksujen vuoksi ei ole lapsen edun mukaista, ja ennen näin raskasta toimenpidettä on kunnan käytettävä harkintavaltaa jättää maksu perimättä tai alentaa maksua. Todennäköisesti näin ei tehdä.

Mielestäni Kelan ja valtakunnanvoudin tilastot kertovat siitä, että kunnissa ei noudateta velvollisuutta alentaa maksua tai jättää maksu perimättä. Näin siitä huolimatta, että Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. 

Kunnissa tulee olla vakiintuneet käytännöt, selkeät säännöt ja lain sovellusohjeet, ja perheille pitää tiedottaa asiasta. Lain soveltamisessa pitää ottaa huomioon, että pykälä 13 kohdistuu ihmisiin, jotka ovat vaikeassa elämäntilanteessa, eivätkä välttämättä kykene ajamaan omaa asiaansa. Pykälän tulkinnan pitää olla ohjeistettu avoimesti ja läpinäkyvästi valtakunnallisesti. Näin taataan lapsiperheille yhdenvertainen kohtelu eri puolilla Suomea. Lähtökohtana on oltava automaattiset prosessit ja viranomaisaloitteellisuus.

Varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain 13 §:n soveltamisen pitää olla lapsiperheille ymmärrettävää ja selkeää. Perheille on tiedotettava aktiivisesti mahdollisuudesta maksujen alentamiseen tai perimättä jättämiseen. Kuntien tulee kouluttaa ja ohjeistaa työntekijänsä, jotta he osaavat neuvoa perheitä oikein. Varhaiskasvatusmaksun laskussa pitää lukea selkeä ohje, kuinka toimia, jos perheellä on maksuvaikeuksia. On lapsen edun mukaista ennaltaehkäistä perheen joutumista ulosottoon.

Maksuhuojennuksen hakemiseen ei saisi liittyä häpeää tai leimaantumista. Mitä enemmän liitteitä, kuitteja ja selvityksiä tarvitaan, sitä vähemmän perheet hakevat apua tilanteeseensa. Mitä enemmän toimenpiteitä asiakasmaksun alentaminen vaatii, sitä todennäköisemmin se jää hakematta ja lain tarkoitus ei toteudu. Se, kuinka kunta vaatii perhettä osoittamaan, että perheen toimeentulo on vaarantunut, on merkityksellistä avun hakemisen kannalta. Mitä enemmän harkintavaltaa viranomaisella on ja mitä vähemmän läpinäkyviä ohjeita, sitä enemmän hakijan kannalta epävarmuus hakemuksen läpimenoon kasvaa.

Kunnissa tarvitaan tapauskohtaista harkintaa, mutta huojennuksen hakemisen ja ratkaisemisen on oltava helppoa. On muistettava, että Suomen perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Kunnallisten viranhaltijoiden on sovellettava lakeja siten, että niiden päätökset ovat perustuslain mukaisia ja tulkinnat perusoikeusmyönteisiä.

On ehdottoman tärkeää, etteivät varhaiskasvatuksen asiakasmaksut ole esteenä palvelun käytölle ja aiheuta lapsiperheille köyhyyttä, perintää ja ulosottoa. Perustuslakivaliokunta on todennut, että kansalaisten saatavilla täytyy olla palveluita eivätkä ne saa maksujen takia jäädä saamatta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitin opetusministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko ministeri antanut kunnille ohjeen varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista säädetyn lain 13 §:n soveltamisesta,

kuinka monta kertaa 1.3.2017 alkaen varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain 13 §:ää on sovellettu kunnissa ja myönnetty huojennusta asiakasmaksuihin,

kuinka monessa kunnassa ja miten sovelletaan käytännössä varhaiskasvatuksen asiakasmaksuista säädetyn lain 13 §:ää,

mitä ministeri aikoo tehdä sille, että kuntien varhaiskasvatuksen maksuja maksetaan toimeentulotuesta sen sijaan, että noudatettaisiin varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain 13 §:ssä olevaa kunnan velvollisuutta ensisijaisesti alentaa asiakasmaksua tai jättää se perimättä,

mitä ministeri aikoo tehdä sille, että kuntien varhaiskasvatuksen maksuja laitetaan ulosottoon sen sijaan, että noudatettaisiin varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain 13 §:n velvollisuutta alentaa asiakasmaksua tai jättää se perimättä,

miten ministeri varmistaa sen, että lapsiperheet ovat tietoisia oikeudestaan saada varhaiskasvatuksen maksuihin huojennusta ja 

miten ministeri aikoo varmistaa, valvoa ja seurata, että kunnat noudattavat varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain 13 §:ää käytännössä?

Helsingissä 8.3.2018

Satu Taavitsainen/sd.
Kansanedustaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ulosotto, asiakasmaksu, päivähoito, varhaiskasvatus

Onnea Mikkeli!

Keskiviikko 7.3.2018 - Satu Taavitsainen

Mikkeli, St. Michel, arkkienkeli Mikaelin mukaan nimetty kotikaupunkini täyttää tänään 180 vuotta. Onnea!

Alkutaipaleellaan Mikkeli oli venäläinen kaupunki, jonka virallinen hallinnon kieli oli ruotsi ja jossa tavan kansalaiset puhuivat suomea, eivätkä ymmärtäneet lainkaan mitä kaupungintalolla päätettiin! Meni 43 vuotta ennen kuin valtuusto viimein päätti, että koska kaupunkilaiset eivät oikein ymmärrä pöytäkirjoja, niin aletaan tekemään ne suomeksi.

Kaupungin alkuaikoina valtuustossa käsiteltiin joskus hyvin yksityiskohtaisia asioita, kuten v. 1874 valtuusto päätti, ettei anna lappeenrantalaiselle palvelijattarelle muuttotodistusta Mikkeliin, koska hän oli jo 48-vuotias ja olisi saattanut vanhemmiten tulla rasitukseksi kaupungin vaivaishoidolle.

1900-luvun alussa alkoi tulla kaupungin ratkaistavaksi useita suuria kunnallisia tehtäviä. Kaupunginvaltuustossa päätettiin katujen rakentamisesta ja niiden päällystämisestä, vesijohto- ja viemäriverkoston rakentamisesta sekä sähkön hankkimisesta. Nämä suuret ja kauaskantoiset päätökset saivat yksi toisensa jälkeen myönteisen päätöksen ja Mikkeli kulki Itä-Suomen kaupungeista edellä kävijänä.

Toivon, että myös nyt 180 vuotta myöhemmin kaupunginvaltuustossa tehtävistä päätöksistä, voisivat tulevat sukupolvet olla tyytyväisiä.

Arkkienkeli Mikaelin tehtävä on taistella pahan valtaa vastaan. Kaupunkimme nimen alkuperä olkoon meidän jokaisen innoituksen lähde; toimitaan hyvyyden puolesta! Hyvää juhlapäivää mikkeliläiset!

1 kommentti . Avainsanat: Mikkeli, arkkienkeli Mikael

Kodittomuuden ratkaiseminen vaatii yhteistyötä

Maanantai 26.2.2018 - Satu Taavitsainen

Kirjoitin marraskuussa tekemistäni havainnoista USA:n länsirannikon kodittomuusongelmassa: Ilmaisten muovipussien jälkeen. Kalifornian osavaltiossa asuu liittovaltion arvion mukaan 134 000 koditonta.

Viime viikolla Mikkelin seudulla ilmestyvässä Länsi-Savo lehdessä kerrottiin huumeiden käyttäjien sotkevan Mikkelin torin ja kirkkopuiston yleisövessoja ja yöpyvän käymälöissä. Tämä on ollut jo pidempään jatkunut ongelma ja jos meinaamme saada tilanteen korjattua niin juurisyyt tulee selvittää ja ratkaista; asunnottomuus, päihde- ja mielenterveysongelmien hoitaminen, rikollisuuden kitkeminen. Olen jo pyytänyt Kelan johtoa selvittämään, miksi Kela ei maksa enää toimeentulotuessa päihdekuntoutujien omavastuuosuutta ja linjauksellaan Kela estää huumeriippuvaisten hoitoonpääsyn.

Kaliforniassa, jossa lähisukulaisiani asuu, on tilanne marraskuusta edennyt ja toimenpiteisiin ryhdytty. Voimakkaasti lisääntyneen kodittomuuden ja asunnottomuuden ongelmien ratkaisemiseksi, Kalifornian 11 suurimman kaupungin - Santa Ana, Anaheim, Los Angeles, Long Beach, San Diego, San Jose, San Francisco, Fresno, Sacramento, Oakland ja Bakersfield - pormestarit lupasivat varoja (1,5 miljardia dollaria) rahastojen perustamiseksi. Rahastojen varoilla on tarkoitus tuottaa kohtuuhintaisia asuntoja, väliaikaisia lisärakennuksia, tukipalveluita ja tehdä kenttätyötä.

Kalifornian osavaltion kaupunkeihin on muodostunut vuosien saatossa julkisille alueille laajoja asunnottomien alueita, joissa yhdessä paikassa voi asua satoja, jopa tuhatkunta koditonta ihmistä. Ihmiset asuvat puistoissa, lasten leikkipaikoilla, jokien tyhjissä ylivuotokanavissa ja siltojen alla. Jotkut majoittuvat tilaisuuden tullen myös yksityisalueille.

Kodittomat nukkuvat taivasalla, peittojen tai vaatekasojen alla ja teltoissa. Vähät tavarat ovat tavallisesti ostoskärryssä, joillakin on mukanaan lemmikkejä. Osa on asunut näin vuosikausia, joukossa on useamman polven kodittomia. On nuoria, joiden äiditkin ovat olleet kodittomia. On nuoria, jotka ovat perheen hajoamisen tai vanhempien kuoleman jälkeen jääneet kodittomiksi. On vammaisia ja fyysisesti tai psyykkisesti sairaita, vankilasta vapautuneita, huumeiden ja muiden päihteiden käyttäjiä. Joukossa on liian kalliiden vuokrien takia asunnottomia, osa on asunnottomia, koska heidän on esim. mielenterveysongelmien takia vaikea saada asuntoa mistään. Lisäksi on vaeltelevia kodittomia, jotka asuvat näillä alueilla jonkin aikaa ja muuttavat sitten muualle.

Saadaaksen suurimman jokikanavan alueen tyhjennettyä kodittomista ja heidän tavaroistaan, Santa Anan kaupunki päätti myöntää kodittomille maksusitoumuksia paikallisiin motelleihin vähintään kuukauden ajaksi, kunnes kaupunki saa järjestettyä muita asuntoja. Ihmisiä on kuljetettu heille varattuihin motelleihin, jotta kaupungin joen varauomassa oleva telttakylä voidaan purkaa pois.

Kolmannen sektorin toimijat ovat lajitelleet kodittomien tavaroita niihin, jotka on viety roskiin ja niihin, jotka kaupunki on luvannut siirtää muualle ja säilyttää. Niitä, jotka eivä ole halukkaita muuttamaan motelliin on uhattu pidättämisellä. Muuttamispakkoa kaupunki perustelee joen ylivuotokanavan huoltotöillä.

Kaliforniassa ollaan laajasti sitä mieltä, että yhä paheneva asunnottomuuskriisi on huonon politiikan seurausta. Toisaalta kodittomien ahdinkoa ymmäretään, eikä asunnottomuutta pidetä näiden ihmisten omana syynä. Toisaalta on myös koventuneita äänenpainoja siitä, että kodittomat eivät halua ottaa palveluita vastaan, eikä työttömyys tai kohtuuhintaisten asuntojen puute ole asunnottomuuden syy, vaan se, että kodittomat eivät halua elää yhteiskunnan normien mukaan.

Kiinteistöjen ja talojen omistajat valittavat asuinalueidensa arvon alentumisesta, koska kaikille yhteiset alueet (mm. puistot) ovat roskaantuneet, muuttuneet epäsiisteiksi ja asuinalueille on levinnyt rikollisuutta (pahoinpitelyjä, murtoja, ryöstelyä jne). Jotkut vaativat liittovaltiolta kovempia otteita rikollisuuden suhteen, jopa niin, että pieniäkään rikoksia (ikkunoiden rikkominen, julkinen juopottelu jne.) seuraisi rangaistus, jotta yhteiskunta lähettäisi kovan viestin siitä, että mitään rikollisuutta ei alueella suvaita.

Osa asukkaista pelkää tarttuvien tautien vaaraa, joita asunnottomat ja heidän ulosteet voivat levittää. Turvallisuus on myös heikentynyt ja julkiset puistoalueet poistuneet kaikkien asukkaisen käytöstä, kun ne ovat muuttuneet telttakyliksi. Kalifornian päihdepolitiikka saa myös arvostelua osakseen, osa asukkaista on sitä mieltä, että Kaliforniassa sijaitsevat lukuisat päihde- ja huumeiden vieroitusklinikat (”Katkaisuklinikoiden Riviera”) vetävät puoleensa asunnottomia. Jotkut haluaisivat, että kaupungit kustantaisivat kodittomien muuttamisen muualle. Myös kuukauden pituisten maksusitoumusten antamista paikallisiin motelleihin on arvosteltu siitä, että se vetää alueella vain uusia asunnottomia. Kaupunki on vastannut, että maksusitoumuksia annetaan vain niille, jotka ovat aikaisemmassa kartoituksessa listattu asunnottomiksi.

Eräs 28-vuotias nainen kertoo, että on innokas muuttamaan motelliin. Tämä on jo viides kerta, kun hänet on häädetty Orange Countyn asunnottomien leiristä. Hän joutui kodittomaksi teini-ikäisenä 12 vuotta sitten, kun hänen äitinsä kuoli. Siitä lähtien hän on elänyt Teksasissa, Long Beachillä, Los Angelesissa ja Fountain Valleyssä ajautuen huume- ja varkausrikoksiin. Hän muutti Orangeen pari kuukautta sitten kunnan virkailijan neuvosta. Hän toivoo, että kuukauden motelliasuminen antaisi hänelle mahdollisuuden saada elämänsä raiteilleen. Hän on äskettäin saanut kokoaikaisen työpaikan paikalliselta rakennustyömaalta. Hän on sitä mieltä, että kuukauden säännöllisen elämän jakso auttaa häntä säästämään tarpeeksi, jotta hän voisi päästä omaan asuntoon. "Haluaisin, että se johtaisi parempaan kuin mitä minulla nyt on".

Eräs 47-vuotias mies on iloinen pääsystä asumaan sisällä, mutta huolissaan siitä, kuinka hän sopeutuu sääntöihin, sillä hän on tottunut asumaan ulkona muiden kodittomien kanssa. "Menen motelliin, koska en halua joutua vankilaan", hän sanoo. "Mutta motelli on vain laastari haavoihin, kun emme tiedä mitä tapahtuu kuukauden jälkeen."

Päättäjät hyväksyivät ”hätäapupaketin”, joka sisälsi maksusitoumuksen motelliin, ruokiin ja terveystarkastuksen kaikille tilapäiseen majoitukseen tuleville ja lisää vuodepaikkoja jo olemassolevissa majoitustiloissa. Motellimaksusitoumukset ovat keino ostaa aikaa samalla kun perustetaan hätäsuojia muihin tiloihin.

Yleisesti Kaliforniassa ymmärretään, että kodittomuuden ratkaiseminen vaatii eri tahojen välistä yhteistyötä, niin paikallistoimijoiden, vapaaehtoistyöntekijöiden kuin yksityissektorinkin, mukaan lukien jatkuva työ City Net-kaltaisten toimijoiden kanssa. Ihmiset ymmärtävät, että kodittomuuden, mielisairauksien ja päihteiden väärinkäytön kriminalisointi ei ole ratkaisu, vaan viranomaisten käytäntöjen pitäisi näkyä siinä, että toteutetaan ohjelmia, jotka auttavat kodittamat rikkomuksiin syyllistyneet palvelujen piiriin.

Palveluiden tuottajien, kuten Orange Countyn neulojen vaihto-ohjelman, joka hiljattain häädettiin Santa Anan Civic Centeristä (=palvelukeskus), pitäisi antaa toimia, ei vain kansanterveyden näkökulmasta, vaan myös siksi, että ne saavuttavat ne väestöryhmät, joita muut eivät pysty tavoittamaan.

Suomessakin valtion ja jokaisen kaupungin pitää tehdä ripeitä, konkreettisia toimia kodittomuuden vähentämiseksi. Toivon seuraavan maan hallituksen ottavan tämän kärkihankkeekseen. Meidän ei kannata odottaa sitä, että ongelma räjähtää käsiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kodittomuus, asunnottomuus

Olkapäätä, ei kyynärpäätä!

Keskiviikko 14.2.2018

Olin tänään, ystävänpäivän aamuna Velallisten Tuki ry:n varapuheenjohtajan Hilkka Laikon kanssa keskustelemassa MTV3 Huomenta Suomi -lähetyksessä ulosottovelallisten ahdingosta ja epäkohdista, jotka Suomessa tulee korjata.

https://www.katsomo.fi/sarja/huomenta-suomi-33001003/velkahelvetti-piinaa-satoja-tuhansia-877334

Ehdimme sanoa vain pienen osan laajasta ongelmasta, mutta tämä oli hyvä päänavaus. Toivoni vahvistui, että nyt Suomessa käytäisiin kunnon keskustelu ja tehtäisiin korjaavat toimenpiteet lakeihin, laittomuuksiin ja valvontaan velallisten ahdingon helpottamiseksi ja ihmisten oikeusturvan takaamiseksi.

1990-luvun laman ja 2008 laman aikana tapahtuneet vääryydet ovat vieläkin korjaamatta ja niin kauan kun näin on, tilanne Suomessa on kuin märkivä, mätänevä avohaava. Eheytyminen ja yhteiskunnan paraneminen vaatii sekä 90-luvun että 2008 kriisien ja työttömyyden vuoksi velkaantuneiden pelastamista ikuisesta velkavankeudesta.

Moni heistä on jo velkansa moninkertaisesti korkoina ja perintäkuluina maksaneet. Esimerkiksi eräs työssäkäyvä henkilö kertoi joutuneensa ulosottoon vuonna 2009. Alkuperäinen velka oli 63 000 euroa. Lähes 9 vuoden maksamisen jälkeen, ulosotto on saanut häneltä 65 000 euroa, mutta pääoma on lyhentynyt vain 5000 euroa. Hänellä on siis vielä maksamatta 58 000 euroa. Ei tällaisissa menettelyissä ihmisten elinikä riitä vapautumaan velkahelvetistä ja olenkin kuullut ulosottomiesten todenneen velkasaatavista, että: ”Maksamalla se ei koskaan lopu.” Tilanne on mielestäni järjetön ja kohtuuton.

Velalliset ymmärtävät, että velka on maksettava pois, mutta eivät ymmärrä nykyjärjestelmää, joka on koronkiskontaa ja ihmisten pitämistä velkavankeudessa lopunikänsä. Ulosotto on kuin ikuinen rangaistus ja pidempi tuomio kuin henkirikoksista annettavat tuomiot. Ihminen kulkee vankina vapaudessa, eli velkavankina.

Ulosottovelallisuus on yli puolta miljoonaa suomalaista koskettava tilanne ja jokaiselle heille henkilökohtainen tragedia. Heidän läheisensä, lapsensa kärsivät ja ihmiset kokevat Suomen syrjäyttävän heidät yhteiskunnan ulkoreunoille, pimeisiin notkoihin. Moni on menettänyt terveytensä, masentunut ja menettänyt työkykynsä tai se on vaakalaudalla mennä.

Nykyjärjestelmää tulee korjata velalliselle kohtuullisemmaksi ja inhimillisemmäksi. Yhteiskunnan tulee aina olla pienemmän puolella vahvemman mielivaltaa vastaan.

Tarjotaan ihmisille erityisesti tänään ja vuoden jokaisena päivänä olkapäätä, ei kyynärpäätä. Hyvää ystävänpäivää!

Kommentoi kirjoitusta.

Kohtuuttomista veloista ja perintäyhtiöistä eroon

Tiistai 13.2.2018

Suomessa elää paljon heikossa taloustilanteessa olevia ihmisiä. Maksuhäiriöt lisääntyivät jyrkästi työttömyyden seurauksena viimeisten lamavuosien aikana. Ihmiset ovat joutuneet ikuiseen oikeustaisteluun, koska virheellisiin aiempiin päätöksiin vedotaan oikeuskäsittelyissä, eikä niitä korjata.

Ulosotot koskettavat yli puolta miljoonaa suomalaista vuodessa. Mielestäni tämä on kansallinen hätätila! Olen puhunut eduskunnassa ulosottovelallisten asemasta ja jättänyt ministerille kirjalliset kysymykset pienituloisten ulosottovelallisten ahdingon korjaamiseksi, lasten ulosotosta ja viime viikolla sosiaalisesta luototuksesta.

Mielestäni kuntien antama sosiaalinen luototus on tärkeää, koska sillä autetaan kuntalaisia saamaan taloutensa hallintaan, katkaisemaan velkakierre, kuntoutumaan, työllistymään, saamaan asunto tai pääsemään yli muusta kriisistä.

Suomessa noin 30 kuntaa myöntää sosiaalista luottoa asukkailleen. Luoton myöntäminen on kunnille vapaaehtoista, mikä asettaa vähävaraiset ihmiset huomattavan eriarvoiseen asemaan kotikunnastaan riippuen.

Kuntien luottotappioriski on ollut pieni, vain noin prosentin verran. Ihmiset hoitavat asiansa, kun heille annetaan siihen mahdollisuus.

Mielestäni sosiaalinen luototus on yhtenäistettävä koskemaan kaikkia kuntia. Toivon kaikkien Etelä-Savon kuntien ottavan sen käyttöön.

Kannustan myös Etelä-Savon kuntia ja kuntayhtymiä lopettamaan perintäyhtiöiden käytön. Mikkelin kaupunki teki tämän päätöksen SDP:n valtuustoryhmän aloitteesta. On käsittämätöntä, että Essotekin käyttää perintäyhtiöitä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen perintään. Jopa alaikäiset ovat joutuneet Essoten laskujen perinnän kohteiksi, vaikka se on vastoin oikeusministeriön kantaa.

Eduskunnan käsittelyssä on paraikaa hallituksen esitys, jossa ehdotetaan perintätoimen luvanvaraisuudesta luopumista. Alalla vallitsee jo nyt viidakon lait ja niitä vielä lievennettäisiin! Aluehallintovirasto on todennut, ettei sillä ole resursseja valvoa laittomuuksia. Esimerkiksi PRA International on saanut USA:ssa 80 miljoonan dollarin sakot laittomasta perinnästä. Aivan samaa toimintaa yritys harjoittaa Suomessa. Hallituksen esitystä perinnän luvanvaraisuuden poistamisesta ei missään nimessä saa hyväksyä.

Käräjäoikeudet ovat käsitelleet velka-asioita 50 000 kpl vuonna 1995, 70 000 kpl vuonna 2005 ja 300 000 kpl vuodessa 2010-luvulla. Tämä on kriisiyttänyt oikeuslaitoksen, joka ei selviydy työtaakasta ja antaa sen takia virheellisiä tuomiota. Tilanne on kestämätön ja vastoin oikeusvaltioperiaatteita.

Tarpeet korjata ulosottovelallisten asemaa ja suitsia perintäyhtiöiden häikäilemätöntä toimintaa ovat mittavia. Ensisijaisesti on nostettava ulosoton suojaosuutta, korjattava velkaa paisuttava korkomenettely, estettävä velan vanhentumisen pitkittäminen ja oikaistava virheelliset, perusteettomasti määrätyt velkatuomiot ja virheet.

Lakien uudistaminen parantaisi ulosottovelallisten työllisyyttä ja lisäisi ihmisten hyvinvointia.

1 kommentti .

Päivähoitoon lisää työntekijöitä!

Perjantai 9.2.2018

Jätin opetusministerille kirjallisen kysymyksen päivähoidon henkilöstön määrästä.  

Mielestäni kuntien toiminta vaikuttaa oudolle, kun ammattiliittojen ylityö- ja vuoronvaihtokiellon alettua kunnissa supistettiin päiväkotien aukioloaikoja ja lasten hoitopaikaksi voitiin osoittaa toinen päiväkoti. Myöskään vuorohoidossa ei pystytty enää vastaamaan perheiden muuttuneisiin hoidontarpeisiin.  

Kysehän on vain siitä, että työntekijät noudattavat heille tehtyä työvuorolistaa. Ylityö- ja vuorovaihtokielto ei tarkoita sitä, että työntekijät jättäisivät työnsä hoitamatta. Se tarkoittaa sitä, että he tekevät työvuoronsa niin kuin ne on työnantajan kanssa sovittu. Tätä sopimista kutsutaan työvuorolistaksi, joka on virallinen asiakirja.  

Millään työpaikalla työntekijän ei pitäisi joutua jatkuvasti joustamaan vaihtamalla työvuoroja ja jäämällä ylitöihin. Päivähoidon työntekijöilläkin on oma elämänsä, lapset ja harrastukset, jotka eivät saa kärsiä jatkuvien joustojen ja päivähoidon aliresurssoinnin vuoksi.  

Tilanne ylityö- ja vuoronvaihtokiellon aikana kertoo siitä, että kunnissa ei ole päivähoidossa riittävästi vakituista henkilökuntaa, vakituista varahenkilöstöä eikä riittävästi sijaisia. Lasten turvallisuus sekä varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttävät, että ryhmissä on oltava koko ajan riittävä, vähintään suhdeluvun täyttävä määrä henkilökuntaa.  

Toivon ministerin reagoivan ja puuttuvan tilanteeseen ja vahtivan varhaiskasvatuslain sisällöllistä toteutumista, lasten päivähoidon turvallisuutta ja korkeaa laatua sekä henkilöstömitoituksen noudattamista. Ei ole normaalia, jos päivähoito ei pysty noudattamaan varhaiskasvatuslakia ilman työntekijöiden jatkuvia ylitöitä ja vuoronvaihtoja.

Tästä pääset kirjalliseen kysymykseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päivähoito, henkilöstöresurssit, ylityö, lapsen etu, hoitotarve, varhaiskasvatuslaki

Sosiaalinen luototus yhtenäistettävä koko maahan

Tiistai 6.2.2018

Jätin kirjallisen kysymyksen sosiaalisesta luototuksesta. Olen aiemminkin puhunut eduskunnassa ulosottovelallisten asemasta ja tehnyt kirjallisen kysymyksen pienituloisten ulosottovelallisten tilanteesta ja lasten ulosotosta.

Mielestäni kuntien antama sosiaalinen luototus on tärkeää, koska sillä ehkäistään taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä autetaan ihmisiä saamaan taloutensa hallintaan, katkaisemaan velkakierre, kuntoutumaan, työllistymään, saamaan asunto tai pääsemään yli muusta kriisistä. Yli puolet sosiaalisten luottojen saajista on palkansaajia, seuraavaksi suurin ryhmä on eläkeläiset.

Suomessa noin 30 kuntaa myöntää sosiaalista luottoa oman kuntansa asukkaille. Luoton myöntäminen on kunnille vapaaehtoista, mikä asettaa vähävaraiset ihmiset huomattavan eriarvoiseen asemaan kotikunnastaan riippuen.

Sosiaaliselle luotolle on selkeä tarve, sillä Suomessa elää paljon heikossa taloustilanteessa olevia ihmisiä. Maksuhäiriöt lisääntyivät jyrkästi työttömyyden kasvun seurauksena viimeisten lamavuosien aikana.

Mahdollisuus saada kohtuullisin lainaehdoin luottoa saadakseen elämänsä takaisin raiteilleen, tukee myös lapsiperheiden vanhempien hyvinvointia, mikä vaikuttaa suoraan lasten elämään ja lasten köyhyyteen korjaavasti.

Kuntien luottotappioriski on ollut pieni, vain noin prosentin verran. Ihmiset hoitavat asiansa, kun heille annetaan siihen mahdollisuus.

Mielestäni sosiaalinen luototus on yhtenäistettävä koskemaan kaikkia kuntia. Toteutuakseen se edellyttää lainsäädännön uudistamista ja kysyin ministeriltä muun muassa, aikooko hän esittää sosiaalisesta luototuksesta annettua lakia muutettavaksi siten, että myös sosiaalinen luototus ulotetaan jokaisen kunnan lakisääteiseksi tehtäväksi yhtenäisesti koko maassa ja miten ministeri aikoo varmistaa sosiaalityön ja sosiaalisen luototuksen saumattoman yhteistyön toteutumisen, kun sosiaalityö siirtyy maakuntien tehtäväksi.

Kommentoi kirjoitusta.

Koulut ja päiväkodit lasten lähelle

Lauantai 27.1.2018

Yksinäisyys on monen lapsen ja nuoren elämänlaatua heikentävä asia.  Tutkimusten mukaan joka viides lapsi tai nuori kärsii vakavasta yksinäisyydestä. Lapsuudessa koettu pitkäaikainen yksinäisyys jatkuu usein myös nuoruudessa, mikä syrjäyttää nuoria ja työntää heitä yhteiskunnan ulkoreunoille.

Mikkelin kaupunginvaltuusto on asettanut tavoitteeksi asukkaiden hyvinvointierojen kaventamisen, eriarvoisuuden ehkäisyn, yhteisöllisyyden lisäämisen, mielen hyvinvoinnin edistämisen, yksinäisyyden ja syrjäytymisen vähentämisen.

Mikkelin tulee ryhtyä nyt ripeästi toimeenpanemaan tavoitteita. Mielestäni yhtenä tärkeänä arjen toteuttajana on päivähoitopaikkojen ja erityisopetuksen hajauttaminen lähelle lapsia.

Päivähoito on lähipalvelu. Se tarkoittaa sitä, että lapsen pitää päästä päivähoitoon omalla asuinalueellaan, jolloin lapsi tutustuu oman lähiympäristönsä lapsiin ja saa mahdollisuuden kuulua luonnollisen ympäristönsä kaveripiiriin. Kavereiden kanssa leikkiminen voi ystävystymisen myötä jatkua myös viikonloppuisin ja loma-aikoina helposti ja turvallisesti omassa pihapiirissä. Päivähoidossa muodostuneet kaverisuhteet tukevat lapsen koulupolkua, kun saman ikäluokan lapset jatkavat yhdessä koulutaivalta samalta asuinalueelta. 

Tällä hetkellä aivan liian useat mikkeliläiset lapsiperheet joutuvat kuljettamaan lastaan päivähoitoon oman asuinalueensa ulkopuolelle ja aivan liian moni erityisoppilas käy koulua muussa kuin lähikoulussaan.

Perusopetuslaki takaa lapsille oikeuden lähikouluun ja riittävän varhaisen ja ennaltaehkäisevän tuen oppimisvaikeuksiin ym. tuen tarpeisiin omassa koulussaan. Lähikouluperiaate tarkoittaa sitä, että lapsi voi käydä lähikouluaan eli sitä koulua, jonka oppilaaksi hän asuinpaikkansa perusteella kuuluu. Mikkelissä erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat heikommassa asemassa kuin muut. Osa erityisluokkien oppilaista kuljetetaan kauaksi lähikoulustaan ja asuinympäristöstään, mistä voi seurata yksinäisyyttä ja yhteisöllisen tuen vähenemistä.

Erityinen tuki pitää jatkossa Mikkelissä kohdentaa lähelle lapsen asuinympäristöä. Tukea ja apua on saatava omassa lähipäiväkodissa ja lähikoulussa. Meillä on oltava riittävä määrä pienryhmiä, erityisopettajia ja avustajia hajautettuna eri puolille kaupunkia ja tilojen esteettömyyttä on parannettava.

Mikkelin on siirryttävä tiedolla johtamiseen. Kun tiedetään missä lapset asuvat, on näille alueille perustettava tarpeen mukainen määrä palveluita. Tällä tavalla vältämme myös turhat investoinnit. Oli ja on aivan pöljää tehdä massiivisen suuria päiväkoteja keskelle ei mitään, kuten tehtiin Kalevankankaalle, jonne lapsia kuljetetaan autoilla Mikkelin eri lähiöistä. Jokainen lähiö tarvitsee omat palvelunsa. Kaupungin lähiöiden palveluiden vahvistaminen on myös ympäristöystävällistä, kun turhat autolla ajelut jäävät pois.

Kommentoi kirjoitusta.

Lasten koulumatka-aikoja lyhennettävä!

Maanantai 22.1.2018

SDP:n valtuustoryhmä teki alla olevan valtuustoaloitteen.

Mikkelin kaupunginvaltuustolle 22.1.2018

VALTUUSTOALOITE LASTEN KOULUMATKA-AIKOJEN LYHENTÄMISEKSI

Koulukuljetuksen piirissä on Mikkelissä päivittäin yli 1300 lasta eli noin joka kolmas, joten koulumatkoihin kuluvalla ajalla on suuri merkitys kouluikäisten lasten ja heidän perheidensä päivittäiseen elämään.

Mikkelissä on käynyt niin, että 10-15 minuutin suora automatka pidentyy jopa tunnin mittaiseksi, koska kaupunki on järjestänyt taksi- ja bussikyydit niin, että koulukyyti ei aja suorinta reittiä kouluun, vaan kiertelee pikkuteitä pitkin keräten oppilaita kyytiin. Matkapahoinvoinnista kärsivät lapset voivat huonosti ja ovat aamupäivän ajan koulussa pahoinvoivia. On selvää, että opiskelu kärsii. Ei ole lasten edun mukaista, että he istuvat useita tunteja päivässä autossa turvavöihin sidottuna. Tämä ei varsinkaan ole Liikkuvan Mikkelin tavoitteiden mukaista!

Mikkeliläisten lasten arjen hyvinvointi on heikentynyt, kun koulumatkaan kuluu liian paljon aikaa. Seurauksena on koulukyydin odottamisesta, pitkästä matkasta ja autossa istumisesta väsyneitä oppilaita, keskittymisvaikeutta oppitunneilla ja oppimistulosten heikkenemistä. Lasten harrastamiseen ja vapaa-aikaan käytettävissä oleva aika on vähentynyt.

Edellä olevan perusteella SDP esittää, että Mikkelissä aletaan noudattaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 31 artiklassa mainittua lapsen oikeutta leikkiin, harrastamiseen ja vapaa-aikaan ja päätetään, että mikkeliläisten kuljetusoppilaiden päivittäinen koulumatka odotuksineen saa kestää enintään 1,5 h tuntia nykyisen 2,5 tunnin sijaan. Jos oppilas on lukuvuoden alkaessa täyttänyt 13 vuotta, saa koulumatka kestää enintään kaksi tuntia nykyisen kolmen tunnin sijaan.

Lisäksi esitämme, että samalla Mikkelin kaupunki päättää, että koulukuljetukseen on oikeus myös niillä lapsilla, jotka jäävät koulupäivän päätteeksi koulun kerhoihin. Kerhosta kotiin on päästävä maksuttomalla koulukuljetuksella. Näin taataan myös kuljetusoppilaille mahdollisuus osallistua kerhoihin.

Mikkelissä 22.1.2018

Satu Taavitsainen
Markku Aholainen
Jarno Strengell
Jatta Juhola
Paavo Barck
Hannu Tullinen
Tapani Korhonen
Jenni Tissari
Marita Hokkanen
Raine Leena Lehkonen
Soile Kuitunen
Petri Tikkanen
Jaana Vartiainen

Kommentoi kirjoitusta.

"On rakennettava sellainen Suomi, jossa kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä"

Maanantai 18.12.2017

Itsenäisyyspäivän aattona eduskunnan istuntosalissa juhlittiin itsenäisyyttä teemalla ”yhdessä". Silloin, eduskunnan juhlaistunnossa siteerattiin presidentti Kallion sanoja itsenäisyyden alkuvuosilta: "On rakennettava sellainen Suomi, jossa kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä".

Tässä hengessä me sosialidemokraatit olemme tehneet töitä tänä syksynä ja tulemme jatkamaan joulun jälkeen.

Suomella ei ole varaa lisätä eriarvoisuutta. Seuraukset voivat olla hyvin vakavia, jos ihmisten taloudellinen ja sosiaalinen epävarmuus kasvavat ja ihmisten välinen luottamus rapautuu.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk) on vedonnut yhteiskunnan heikoimpiin, sairaimpiin ja köyhimpiin ja vaatinut heitä antamaan vähistään, jotta Suomi saataisiin kuntoon. Suurituloisia Sipilä on kehottanut vain lahjoittamaan hyväntekeväisyyteen, unohtaen sen, että verotus on ainoa keino tasata tuloeroja ja saada hyvätuloisetkin osallistumaan valtion talouden tasapainottamiseen.

Maan hallituksen ankaran, lähes 4 miljardin leikkauslinjan maksajiksi jäivät pieni- ja keskituloiset perheet, lapset, nuoret, opiskelijat, työttömät, eläkkeensaajat, sairastuneet ja vammaiset. Kovat leikkaukset jatkuvat joka vuosi syventäen ihmisten ahdinkoa. Jopa diabeteslääkkeistä on leikattu ja keliakiakorvaukset on lakkautettu. Arvovalinnoista tai niiden puutteesta kertovat hyvin niin lomarahojen kiky-leikkaukset kuin koulutuslupauksen pettäminenkin.

Harva uskoisi, että kaiken tämän jälkeen hallitus kehtaa jakaa omille etupiireille merkittäviä veroetuuksia. Mutta kyllä Sipilän hallitus kehtaa, sillä hallituksen talouspolitiikasta puuttuu sydän. Vetoomuksista ja lupauksista huolimatta oikeudenmukaisuutta ei ole palautettu, vaikka Suomi saa maailmantaloudesta vetoapua ja maamme talous kasvaa vihdoin.

Hallitus on perustellut leikkauslinjaansa julkisen talouden kuntoon laittamisella. Samaan aikaan hyvätuloisia suosivat verojen alennukset ovat heikentäneet Suomen valtion kassaa ja näin hyvinvointipalveluiden rahoituspohjaa. Hallitus on tietoisesti unohtanut, että missään maassa ei ole saatu leikkaamalla aikaan kasvua ja työllisyyttä.

Suomi ei tule kuntoon, sillä hallituksen oman budjettikirjan mukaankin julkisen talouden rakenteellinen alijäämä kasvaa vuodesta 2016 vuoteen 2019. Julkisen talouden tila ei siis suinkaan Sipilän toimin parane, vaan heikkenee, toisin kuin moni suhdannepölyn sokaisema hallituspuolueen edustaja vielä väittää.

On suurten uudistusten aika!

Niin kuin Joulun sanoma on toivoa antava, on SDP:n tavoitteet tulevaisuuteen katsovat. Esitämme kolmea tavoitetta Suomen eriarvoistavan suunnan kääntämiseksi:

1. Palautetaan oikeudenmukaisuus
2. Tehdään työllisyyttä nostavia fiksuja uudistuksia
3. Vahvistetaan osaamista ja tuottavuutta

Ensiksi, oppivelvollisuus on tuotava rohkeasti nykyaikaan. Pelkkä peruskoulun tutkinto ei enää riitä nuorten työelämään pääsemiseen. Pidennetään oppivelvollisuutta 18-vuoteen ja tehdään ammattikoulut ja lukio samalla maksuttomiksi.

Toiseksi, lasten varhaiskasvatus on parhaita investointeja, joita yhteiskunta voi tehdä. Pienennetään varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja, palautetaan työttömien lasten subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen ja poistetaan maksut. Uudistukset maksavat itsensä monin verroin takaisin.

Kolmanneksi, perhevapaauudistus on toteutettava heti. Perhevapaiden uudistaminen lasten ja perheiden ehdoilla on toimiva keino lisätä tasa-arvoa työmarkkinoilla ja parantaa samalla työllisyyttä.

Neljänneksi, koulutustaso on käännettävä jälleen kasvuun. Vielä vuosituhannen alussa Suomessa oli maailman koulutetuin väestö. Nyt monet maat ovat menneet ohi. Me haluamme kääntää tämän kehityksen. On hyvä muistaa, mitä Presidentti Paasikivi sanoi aikoinaan hyvin viisaasti: "Kansanopetus on niin tärkeää, ettei siinä ole varaa ottaa taka-askelia vaikeinakaan aikoina". Uskomme koulutukseen ja lasten varhaiskasvatukseen. Ne ovat parhaita keinoja estää nuorten syrjäytyminen ja edistää työllisyyttä.

Viidenneksi, SDP varaa riittävät resurssit työllisyyden hoitoon. Emme hyväksy sitä, että hallitus jälleen kerran leikkaa työttömiltä, nyt aktiivimallin nimissä. Syyttelyn ja rangaistusten sijaan työttömät tarvitsevat töitä ja kunnon palveluja, kuten palkkatukityötä.

SDP:n ajattelu lähtee siitä, että meillä ei ole Suomessa varaa olla pitämättä kaikkia ihmisiä mukana. Ketään ei saa syrjäyttää. Meidän mielestä kasvun tulee kuulua kaikille. Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo!

Kommentoi kirjoitusta.

Surkea päätös alkoholipolitiikassa

Perjantai 15.12.2017

Tänään eduskunta teki surkean päätöksen alkoholipolitiikassa. Kahden äänen enemmistöllä se päätti, että päivittäistavarakaupoissa myytävien juomien alkoholipitoisuuden enimmäisrajan nostettiin 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin sekä valmistustaparajoitus poistettiin. (Miten kukakin äänesti? Tarkista tästä)

En kannattanut prosenttirajan nostamista enkä valmistustaparajoitteen poistamista. Eduskunnan on edistettävä väestön terveyttä, kuten perustuslaki edellyttää. Meillä on velvollisuus tukea lasten hyvinvointia ja turvattava jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön.

Alaikäisten alkoholinkäyttö ja humalajuominen ovat vähentyneet Suomessa vuosituhannen alusta. Lainmuutos aiheuttaa asiantuntijoiden mukaan alkoholinkäytön kääntymisen kasvuun. Alkoholipitoisuus pullossa/tölkissä nousee 17 %, mikä lisää humalan astetta. Nuoret ovat aikuisia pienipainoisempia, jolloin pienempi määrä alkoholia aiheuttaa heille vakavamman humalatilan. Valtaosassa juomakerroista saadaan enemmän alkoholia, vaikka juomaa juotaisiin sama määrä kuin ennen.

Prosenttirajan nosto on ristiriidassa alkoholilain tavoitteiden kanssa. Lain tarkoituksena on kulutusta ohjaamalla ehkäistä yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja.

Prosenttirajan nosto on ristiriidassa myös muiden lakien kanssa.

Terveydenhuoltolain mukaan on edistettävä ja ylläpidettävä väestön terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä sekä sosiaalista turvallisuutta.

Päihdehuoltolain perusteella on ehkäistävä ja vähennettävä päihteiden ongelmakäyttöä sekä siihen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja, sekä edistää päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta.

Raittiustyölaissa tavoitteena on kansalaisten terveiden elämäntapojen vahvistaminen ja ohjaaminen välttämään päihteiden ja tupakan käyttöä.

Alkoholinkäyttöön liittyvien kustannusten hintalappu on jo nykyään miljardi euroa vuodessa valtiolle ja kunnille. Prosenttirajaa nostamalla lisähintalappu sosiaali- ja terveydenhuollolle arvioidaan olevan vähintään 20 miljoonaa. Esimerkkinä, että katkaisuhoito maksaa noin 125 e/vrk, haimatulehduksen hoito 30 000 e, maksansiirto 98 000 e. Huostaanotetun lapsen laitoshoito 110 000 e/vuosi, lasten ja nuorten psykiatrinen hoito 630 e/vrk.

Sotessa alkoholi työllistää ensihoitoa, erikoissairaanhoitoa, hätäkeskusta, kotihoitoa, terveydenhoitajia, kätilöitä, lastensuojelua, lääkäreitä, sairaanhoitajia, lähihoitajia, terapeutteja, sosiaalityöntekijöitä jne jne.

Muualla julkisella sektorilla alkoholi työllistää poliiseja, palomiehiä, nuorisotyöntekijöitä, koulukuraattoreja, opettajia, pappeja, diakoneja ja vankiloita jne jne.

Alkoholi lisää haittoja erityisesti nuorilla: tapaturmat, alkoholimyrkytys, suojaamaton seksi, seksikokemukset ja muu toiminta joita kadutaan, häiriökäyttäytyminen, ei-toivotut raskaudet, konfliktit lähiympäristön ja virkavallan kanssa, negatiiviset vaikutukset nuoren aivojen kehitykseen ym. lisääntyvät.

Alkoholipolitiikka on tasapainottelua terveyden, työllisyyden ja talouden välillä. Alkoholin kokonaiskulutuksen vähenemiseen vaikuttaa eniten saatavuus ja hinta. Viime hallituskaudella tehtyjen alkoholiveron korotusten avulla kokonaiskulutusta saatiin käännettyä alaspäin. Lainmuutos kumoaa saadut hyödyt alkoholinkulutuksen noustessa ja lisää ihmisten välisiä terveyseroja. Alkoholihaitat eivät ole vain suurkuluttajien ongelma, vaan saatavuus lisää kulutusta kaikissa väestöryhmissä, aivan tavallisten työssäkäyvien ihmisten, perheiden äitien ja isien, eläkeläisten ja nuorten joukossa.

Toivoin, että kansanedustajilla olisi ollut äänestäessään kansanterveyden edistäminen kirkkaana mielessään eikä prosenttirajaa olisi nostettu. Kenenkään etu ei ole yhä kasvavat kustannukset sosiaali- ja terveydenhuollossa, turvallisuudessa ja lääkekustannuksissa, miljoonien suomalaisten inhimillisiä kärsimyksiä unohtamatta.

Kommentoi kirjoitusta.

Jopa sylivauvoja ulosotossa! Mikä Suomea oikein vaivaa?

Perjantai 24.11.2017

Jätin Lapsen oikeuksien viikon päätteeksi, kirjallisen kysymyksen alaikäisten lasten ulosotosta ja maksuhäiriömerkinnöistä.

Suomessa joutuu maksamattomien laskujen vuoksi ulosottoon myös alaikäisiä lapsia. He joutuvat ulosoton piiriin mm. vanhempiensa maksamatta jääneiden perintö-, lahja- tai jäännösverojen vuoksi. Alle vuoden ikäisiä sylivauvojakin on ulosotossa. Myös sosiaali- ja terveyspalveluiden maksuja osa kunnista ja kuntayhtymistä lähettää lapsen nimellä ja jos vanhemmat eivät laskua maksa, tahriintuu lapsen nimi. Lapsella ei kuitenkaan ole ollut oikeutta vaihtoehtoihin ja oikeutta vaikuttaa.

Lastensuojelulain mukaan yhteiskunnan on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa. Lastensuojelun on pyrittävä ehkäisemään lapsen ja perheen ongelmia sekä puuttumaan riittävän varhain havaittuihin ongelmiin. Lastensuojelun tarvetta arvioitaessa ja lastensuojelua toteutettaessa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Alaikäisen, jolla ei ole vielä ammattia ja työtä ja mahdollisuutta maksaa laskujaan ja velkojaan, tilanne on erittäin huono. Alaikäisten on vaikea neuvotella maksusopimuksista velkojiensa kanssa. Heillä ei ole riittävästi tietoa ja osaamista. Eikä lasten kuulu edes joutua sellaisia neuvotteluita hoitamaan. Mielestäni nykyinen käytäntö on lastensuojelulain vastainen. Ylivelkatilanteeseen ajautuneella aikuisellakaan velallisella ei välttämättä ole nykyään montaa realistista vaihtoehtoa velkaongelman ratkaisemiseksi.

Asia on äärimmäisen vakava, sillä talousongelmat vaikuttavat ihmisten jaksamiseen monella eri tavalla. Maksuhäiriömerkinnät hankaloittavat arkielämää: Asunnon, kotivakuutuksen, sähkösopimuksen, puhelimen, auton ja työpaikan saaminen voi merkittävästi vaikeutua tai estyä jopa kokonaan merkintöjen takia. Talousvaikeudet vaikeuttavat ihmissuhteita ja perhe-elämää. Täysi-ikäiseksi tullessaan on ulosotossa olevien nuorten lähtökohta itsenäiseen elämään huomattavasti heikompi kuin ikätovereidensa.

Eduskunnan työjärjestyksen mukaisesti esitin ministerille vastattavaksi kysymykset:

1. Kuinka monta alle 18-vuotiasta Suomessa on ulosotossa?

2. Mihin toimiin ministeri aikoo ryhtyä alaikäisten ulosottoon joutumisen ja luottotietomerkintöjen ehkäisemiseksi?

3. Mihin toimiin ministeri aikoo ryhtyä alaikäisten ulosotossa olevien ja luottotietonsa menettäneiden sieltä poispääsemiseksi ja heidän rekisteriensä puhdistamiseksi?

4. Onko nykyinen voimassa oleva käytäntö lastensuojelulain vastainen?

5. Onko lasten oikeusturva Suomessa tällä hetkellä liian heikko? Onko alaikäisillä ulosottoon joutuessaan ollut oikeus tietoon, oikeus vaihtoehtoihin ja oikeus vaikuttaa?

Kommentoi kirjoitusta.

Kunnat kehittämään työkykyjohtamista

Tiistai 21.11.2017

Ihmisten työkyky on elintärkeää paitsi ihmisen itsensä kannalta myös yhteiskunnan kannalta, sillä työkyvyttömyys tulee kiistatta kalliiksi. Rahallinen menetys Suomessa on yli 4 miljardia euroa vuosittain, kun huomioidaan sosiaalivakuutuksen työkyvyttömyyskustannukset. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyy vuosittain lähes 19 000 ihmistä. Nyt työkyvyttömyyseläkettä saa lähes 170000 ihmistä. Kaikkein huolestuttavinta on, että työkyvyttömyyseläkettä saavien alle 25-vuotiaiden määrä on viime vuosina lisääntynyt huomattavasti.

Jotta kaupungit ja kunnat konserneineen menestyvät, on niissä ajateltava niin, että hyvä ja vaikuttava palvelutoiminta lähtee asukkaiden parhaasta ja palveluista huolehtivien työntekijöiden hyvästä työkyvystä. Tämä tuo myös parhaan taloudellisen lopputuloksen. Henkilöstöä on johdettava niin, että kaiken keskiössä on henkilöstön pitkäaikaisterveyden edistäminen ja työkykyjohtaminen.

Työkykyjohtaminen sisältää työn ja työympäristön kehittämisen lisäksi työkykyriskien varhaisen tunnistamisen ja niihin puuttumisen. Työkykyjohtamisessa hyödynnetään muun muassa varhaista puheeksi ottamista, sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden seurantaa sekä eri tukitoimia työhön palaamiseksi, kuten työtehtävien muokkaamista paremmin työntekijälle sopivaksi.

Erittäin tärkeää työkyvyn ja työyhteisön kannalta on hyvä johtaminen ja työntekijöiden positiivinen tunne ja motivaatio työstä. Keskiössä on aktiivinen vuoropuhelu ja yhteistyö työnantajan, työntekijöiden ja työterveyshuollon välillä.

Jopa 1,9 miljoonalla suomalaisella on sairaus tai vamma. Heistä 600 000 arvioi, että tämä haittaa heidän työllistymistään tai työssä jatkamistaan. Osatyökykyisten työssä jatkamisen isoimmat haasteet eivät kuitenkaan liity vain osatyökykyisyyteen, vaan myös ennakkoluuloihin ja kielteisiin asenteisiin. Lisäksi osatyökykyisten työssä jatkamisen ratkaisut ja mahdollisuudet tunnetaan huonosti.

Oman kotikaupunkini Mikkelin kaupungin työntekijöiden laskennallisten sairauspoissaolojen määrä työntekijää kohden oli vuonna 2016 17,1 kalenteripäivää/työntekijä. Tästä aiheutui yli 2,6 miljoonan euron kustannukset. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja rakennusten sisäilmaongelmat ovat merkittäviä syitä.

Myös Mikkelin kaupungin maksamat, ennenaikaisesta eläköitymisestä aiheutuvat kulut kasvoivat 2015-2016, noin 1,2 miljoonasta lähes 1,6 miljoonaan euroon. Työterveyshuollon kustannuksetkin ovat nousseet; vuonna 2016 menot olivat reilut 1,9 miljoonaa euroa. Erityisesti kasvoivat sairauksien hoidosta aiheutuvat menot.

Tästä huolimatta uskon mahdollisuuteen tehdä Mikkelin kaupungista ja sen konsernista työkykyjohtamisen mallikaupunki. Kannustan Etelä-Savon maakunnan muitakin kuntia asettamaan tavoitteita työkykyjohtamiseen. Mittareina onnistumisesta tulee olla sairauspoissaolojen ja ennenaikaisen eläköitymisen kustannusten laskeminen, työterveyshuollon ja sen kustannusten painottuminen ennaltaehkäisevään toimintaan, työhyvinvoinnin ja työnimun todennettu parantuminen, kuntoutussuunnitelmien ja ammatillisessa kuntoutuksessa olevien henkilöiden määrän kasvu sekä näiden kautta kuntien toiminnan parempi tuottavuus, asiakaspalvelun laatu ja vaikuttavuus.

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »