Satu Taavitsaisen blogi

Asiakasmaksujen kohtuullistaminen laitettava toteutumaan

Perjantai 17.2.2017 klo 12.25

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut ovat kolminkertaistuneet vuodesta 1990. Viimeisin 30 prosentin korotus tuli Sipilän hallitukselta viime vuonna ja sen päälle lääkkeiden ja matkojen omavastuiden korotukset. Tuleva sote-uudistus uhkaa nostaa asiakasmaksuja entisestään. Kotitaloudet, joissa on työttömyyttä on yksi suurin ryhmä, joka kärsii maksukorotuksista, samoin pienituloiset työssäkäyyvät, eläkeläiset ja vammaiset. Monissa perheissä sosiaali- ja terveydenhuollon maksut ovat johtaneet velkaantumiseen, ulosottoon ja maksuhäiriöihin. Ihmiset ovat joutuneet perumaan lääkärinaikoja, koska heillä ei ole ollut varaa maksaa käyntiä. Myös lääkärin määräämiä lääkkeitä on jäänyt rahan puutteen vuoksi ostamatta apteekista.

Laissa säädettyä asiakkaan oikeutta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentamiseen ei yleisesti tunneta eikä sitä sovelleta kunnissa. Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen verkoston EAPN-FInin tuoreen kyselyn mukaan suurin osa kuntien työntekijöistä ei tiennyt, että asiakasmaksuja olisi kohtuullistettu.

Kyselyssä selvitettiin, miten asiakasmaksulain 11 pykälää käytännössä toteutetaan. Pykälässä säädetään kuntien velvollisuudesta kohtuullistaa tai jättää perimättä asiakasmaksuja, jos ne vaarantavat henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä. Kyselyn mukaan vapautuksen tai kohtuullistamisen mahdollisuudesta ei tiedetä, ei tiedoteta eikä ohjeisteta riittävästi. Lisäksi vapautuksen tai kohtuullistamisen hakeminen on monimutkaista.

Kyselyn vastaajista kaikkiaan 69 prosenttia ei tuntenut asiakasmaksulain 11 pykälää. Tietoja puuttui niin kuntien työntekijöiltä kuin palvelun käyttäjiltä. Kunnissa ei tiedetä kuinka toimia ja kenelle päätös asiakasmaksujen kohtuullistamisesta kuuluu. Vain 14 prosenttia kuntien ja sairaanhoitopiirien työntekijöistä kertoi saaneensa työnantajalta riittävän ohjeistuksen. Valmis lomake asiakasmaksun alentamiseksi tai poistamiseksi oli 15 prosentilla kyselyyn vastanneista kuntien ja sairaanhoitopiirien työntekijöistä. Vakiintuneet käytännöt puuttuvat ja asiakkaat jäävät yksin eri viranomaisten palloteltaviksi.

On ehdottoman tärkeää, etteivät asiakasmaksut aiheuta toimeentulotuen tarvetta tai ole esteenä palvelujen käytölle. Kuntalaisille on tiedotettava aktiivisesti mahdollisuudesta maksujen alentamiseen tai perimättä jättämiseen. Työnantajan tulee kouluttaa ja ohjeistaa työntekijänsä, jotta jokainen heistä osaa neuvoa asiakkaita kohtuullistamisen hakemisessa.

Lue lisää ja korjaa asia omassa kunnassasi: http://www.eapn.fi/wp-content/uploads/2017/01/asiakasmaksulain-raportti_final.pdf

Kaupunginhallituksen vihellettävä pilliin siilotonttiasiassa

Perjantai 17.2.2017

Mikkelin kaupunki etsi vuonna 2015 rakentajaa Myllysiilo-korttelin rakennusoikeuden toteuttamiseksi. Tästä pidettiin tarjouskilpailu. Koska silloin luultiin, että kyseessä olisi poikkeavan haasteellinen rakentaminen ja asunnot tulisivat vanhan siilokuoren sisälle, niin kilpailutuksessa käytettiin hinta- ja laatupisteytystä.

Rakennustoimisto Valiotalo Oy tarjosi rakennusoikeudesta 1 032 000 euroa ja JL-Rakentajat Oy 680 000 euroa. Hintapisteytys perustui tarjottuun hintaan. Laatupisteytyksessä verrattiin yrityksen kykyä suoriutua siilon sisälle rakentamisesta. Laatupisteytys oli harkinnanvaraista perustuen tarjoajien ilmoittamaan osaamiseen.

Hinta- ja laatupisteiden yhdistämisen myötä Rakennustoimisto Valiotalo Oy sai 71,67 pistettä ja JL-Rakentajat Oy sai 72,87 pistettä. Näin 4300 kerrosneliömetrin rakennusoikeuden sai JL-Rakentajat Oy yhdellä harkinnanvaraisen pisteen erolla tarjoten 352 000 euroa vähemmän kaupungille.

Vuoden 2016 aikana selvisi, ettei siilon kuorien sisälle pystyisi rakentamaan ja että asuintalon voisi rakentaa täysin uudelta pohjalta ilman vanhan siilon säilyttämistä. Hyvä asia kaupungille! Samalla rakennusoikeuden edellä kerrotulta kilpailuttamiselta putosi mielestäni pohja pois.

Kaupunginhallitus 13.2.2017 kokouksessaan hyväksyi alustavasti ja laittoi julkisesti nähtäville asemakaavan muutosehdotuksen, jossa Raatihuoneenkadulle saa siilon paikalle ja siilosta torille päin rakentaa 5500 kerrosneliömetriä, eli 1200 enemmän kuin kilpailutuksessa vuonna 2015. Kaupunginhallitus ei kuitenkaan ohjannut teknistä toimea purkamaan vanhaa siilon säilyttämiseen perustuvaa sopimusta JL-Rakentajien kanssa.

Miksi kaupunki antaisi rakennusoikeutta noin halvalla, kun kaupungin taloustilanteen etu on, että rakennusoikeudesta saadaan mahdollisimman hyvä hinta?

Vielä ei ole peli pelattu. Kaupunginvaltuusto päättää, mitä tontille rakennetaan ja millä hinnalla. Toivon valtuutettujen edistävän kaupungin etua ja kiinnittävän erityistä huomiota rakennusoikeuksiin, sillä niissä liikkuvat suuret rahat ja puliveivaukset.

Rakennusyrittäjiä on kohdeltava tasapuolisesti. JL-Rakentajien saama rakennusoikeus on mielestäni mitätöitävä ja se tulee kilpailuttaa uudestaan kaavan tultua hyväksytyksi. Ilman siilojen säilyttämisen pakkoa rakentaminen tulee varmasti kiinnostamaan muitakin.

Kaupunginhallituksen on nyt vihellettävä pilliin ja valmisteltava asia valtuustolle avoimesti, läpinäkyvästi ja kaupungin etu kirkkaana mielessään.

Tuoreessa kuntien imagotutkimuksessa Mikkeli sai yrityksiltä kiitosta sijainnistaan, mutta pyyhkeitä kaupungille tuli mm. yritysten epätasa-arvoisesta kohtelusta ja kaupungin asioiden huonosta tiedottamisesta. Tähän on saatava muutos.

Lasten ja työntekijöiden terveys turvattava - sisäilmaongelmat ratkaistava

Sunnuntai 12.2.2017

Koulujen ja päiväkotien sisäilmaongelmat ovat olleet viheliäinen ongelma niin meillä Mikkelissä kuin koko Suomessa. On arvioitu, että ne rasittavat noin joka neljättä suomalaislasta.

Kosteus- ja homevaurioita on etenkin vanhoissa kiinteistöissä, ja taustalla on usein rakennus- tai suunnitteluvirheet sekä huollon laiminlyönti. On tärkeää muistaa, että vastuu kiinteistöstä ja sen turvallisuudesta ja oikea-aikaisesta huoltamisesta ja korjauksista on sen omistajalla.

Mikkelin kaupungin kiinteistöissä on ongelmia ollut aivan liikaa. Kun yksi on remontoitu, on heti pulpahtanut uusi ongelmakiinteistö tilalle tai remontin jälkeen saman kiinteistön ongelmat ovat jatkuneet.

Kaupungin pitää määrätietoisemmin toimia sen varmistamiseksi, että lapset ja työntekijät eivät altistu terveyshaittaa aiheuttaville sisäilman epäpuhtauksille. Tämä vaatii lisää rahoitusta sekä investointeihin että vuoden aikana tapahtuviin huoltoihin ja rakennusten ylläpitoon. On tärkeää, että ilmanvaihtoa ei sammuteta viikonlopuiksi säästösyistä ja huollot ja korjaukset tehdään ajallaan vaurioiden ennaltaehkäisemiseksi. Valtuuston on budjettia tehdessään rahat töihin annettava, eikä pihdattava.

Korjauskelvottomien rakennusten peruskorjaaminen ei ole järkevää eikä kustannustehokasta. 1960-70-lukujen, sittemmin riskialttiiksi osoittautuneiden rakennusmääräysten ja jo syntyneiden vaurioiden takia kiinteistöjen korjaaminen turvallisiksi ei useinkaan ole mahdollista. Tällöin on viisautta myöntää, että on parempi purkaa vanha rakennus kuin aina vain korjata.

Ihmettelen suuresti Mikkelin kaupungin tilakeskuksen päätöksiä Kalevankankaan päiväkodin suhteen. Valtuutetuille vakuutettiin, että purettavan Siekkilän päiväkodin tilalle kannattaa perustaa uusi Raviradantielle entiseen käsi- ja taideteolliseen oppilaitokseen. Meille vakuutettiin kiinteistön olevan kunnossa. Nyt on käynyt ilmi, että rakennuksesta silloin otetut näytteet eivät olleet kattavia ja rakennuksessa on pahoja ongelmia. Valitettavasti yli sadan lapsen uusi päiväkoti siirtyy parakkeihin ja näiden väistötilojenkin hankinnassa raha sanelee niin, että tilakeskus aikoo tilata halvemmat ja huonommat parakit. Tilanne on todella surullinen, sillä Siekkilän päiväkodin henkilökunnalla ja lapsilla on jo vuosia esiintynyt huonosta sisäilmasta johtuneita oireita. Nyt siirtyminen uusiin tiloihin ei tuonutkaan parannusta arkeen. Olisi sittenkin kannattanut rakentaa uusi päiväkoti Siekkilän päiväkodin paikalle.

Sisäilmassa on kyse lasten ja henkilöstön terveyteen vaikuttavasta seikasta, jolloin kaupungilla on erityinen vastuu tiedottaa avoimesti ja tehokkaasti perheitä, päättäjiä ja tiedotusvälineitä. Kaupungin tilakeskuksen tulee antaa tutkimustulokset ja -raportit sekä näytetulokset niitä pyytäville henkilöille. Tästä on olemassa oikeuskanslerin tuore päätös, kun eräs kaupunki sai huomautuksen julkisuuslain vastaisesta menettelystä. Nyt monesta vanhemmasta ja päättäjästä on tuntunut sille, ettei tietoa anneta.

Kokonaisuudessaan julkisten kiinteistöjen homevaurioiden aiheuttamien terveyshaittojen hinta on arviolta 450 miljoonaa euroa vuodessa. Homekoulujen ja -päiväkotien korjaaminen ja korvaaminen uudisrakennuksilla olisi piristysruiske kansantaloudelle. Nollakorkojen aikana investointi olisi erityisen kannattava: esimerkiksi 1,5 miljardin euron panostus merkittävien home- ja kosteusvaurioiden hoitoon maksaisi itsensä kolmessa vuodessa takaisin. Jo sadan miljoonan euron rakennusinvestoinnin työllisyysvaikutus on 1500 henkilötyövuotta.

On erittäin harmi, että Sipilän hallitusohjelmassa kosteus- ja homeongelmat tai rakennusterveyden edistäminen eivät näy millään tavalla. Paikallistasolla meidän on tehtävä kaikkemme ja SDP:n valtuustoryhmä Mikkelissä jatkaa esityksiensä eteenpäin viemistä sitkeästi. Olemme joka vuosi talousarvion yhteydessä esittäneet huonojen kiinteistöjen korjaamista sekä tehneet valtuustoaloitteen terveydelle haitallisten kiinteistöjen erillisestä korjausohjelmasta.

Menneisyytemme on tulevaisuutemme

Sunnuntai 5.2.2017

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuosi on arvokas ja iloinen juhlavuosi. Oman historiamme ja kulttuurimme ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta voimme rakentaa tulevaisuutta.

Tähän juhlavuoteen liittyi myös SDP:n 45. puoluekokous, joka kokoontui 3.-5.2. Lahteen valitsemaan puolueen johdon ja linjamaan monia Suomen tulevaisuudelle elintärkeitä asiakysymyksiä. Katsomme vahvasti, hyvällä itsetunnolla elämää tuulilasin läpi, emme peräpeilistä.

Jäsenistö antoi vahvan tuen Antti Rinteelle. Sitä toivoin ja onnittelen lämpimästi Anttia ja koko puoluejohtoa! SDP:n puheenjohtajuus on merkittävä tehtävä koko isänmaamme kannalta.

Kokouksen tunnelmaa voisi kuvailla niin, että sosialidemokraateille ei riitä se, että tähtäys tuleviin kuntavaaleihin on kohdallaan, vaan tämän viikonlopun aikana jännitimme kaikella voimalla SDP:n jousen täyteen kaareen kaikkia tulevia koitoksia varten. Välittämään ja palvelemaan kansaa.

Suomi on rakennettu vahvoin käsin, kovaa työtä tekemällä. Sata vuotta sitten monissa Suomen kaupungeissa elettiin hiljaista pikkukaupungin elämää. Elämä oli hyvin käytännönläheistä, voisi sanoa että raatamista ja jokapäiväisen toimeentulon hankkimista. Asuminen oli ahdasta ja puutteellista. Tunteille ja ihmissuhteiden pohdinnoille ei riittänyt juurikaan aikaa ja energiaa. Ihmiset vain uneksivat tasa-arvosta, vapaudesta ja veljeydestä. Maamme rakentaminen pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi on vaatinut meitä edeltäviltä sukupolvilta suuria ponnistuksia.

Sata vuotta sitten kaupunginvaltuustojen ratkaistavaksi tuli useita suuria kunnallisia tehtäviä, kuten katujen rakentamista ja niiden päällystämistä, vesijohto- ja viemäriverkoston rakentamista sekä sähkön hankkimista.

Itsenäistymisemme jälkeen monet silloiset sosiaaliset ja työelämän ongelmat on ratkaistu ja hyvinvointiamme parannettu. Vielä on työtä kuitenkin jäljellä.

Teollistumisen myötä työ erotettiin vapaa-ajasta, työpaikka kodista, tuottavat niistä, jotka eivät tuottaneet. Näin olemme olleet nyt jo jonkin aikaa uusien haasteiden edessä. Puhutaan paljon sanoista yhteisöllisyys ja osallisuus. Miten yhteisöllisyys tehdään? Miten osallisuudessa onnistutaan? Yhteisön jäsenyys ei ole vain sitä, että rakastaa ja saa rakkautta. Osallisuus yhteisöön tarkoittaa sitä, että on konkreettisesti tarpeen, että edistää omalta osaltaan yhteistä hyvinvointia - on osa yhteisöä ja palvelee muita sen jäseniä.

Joissain asioissa olemme edelleen samanlaisia kuin sata vuotta sitten eläneet suomalaiset: kaipaamme turvallisuutta, pysyvyyttä ja elämänhallintaa.

Sata vuotta sitten maamme itsenäisyyden puolesta työskennelleet varmasti halusivat, että Suomi rakentuisi toistemme ymmärtämiselle ja luottamukselle.

Nämä kaksi tärkeää tekijää ovat viime aikoina heikentyneet, ehkä osin sen vuoksi, ettei varakkaalla väestöllä ja suurella osalla vallanpitäjistä ole ymmärrystä tai kykyä tuntea myötätuntoa arkielämään, jota maamme pieni- ja keskituloiset palkansaajat, eläkeläiset, lapsiperheet, vanhukset, sairaat, vammaiset, yksinyrittäjät, opiskelijat ja työttömät elävät.

Monissa perheissä ja työpaikoilla nauru on kadonnut taloudellisten olosuhteiden seurauksena. Useissa kodeissa eletään kovia aikoja.

Siksi meidän jokaisen on puhuttava niiden puolesta, jotka eivät itse saa ääntään kuuluville. Jokaisen suomalaisen on erityisesti tänä vuonna pidettävä meidät päättäjät tietoisina niistä ongelmista ja vaikeuksista, joita ihmiset kohtaavat.

Kun jokainen meistä osallistuu yhteiskunnalliseen ja eettiseen keskusteluun ja pidämme yllä tervettä järkeä ja valppaan omantunnon ääntä, osallistumme kaikki yhdessä taisteluun epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Tällöin nykyisten sukupolvien työt ansaitsevat tulevien sukupolvien kiitoksen.

Varjosta valoon!

Tiistai 31.1.2017

Elämme aikaa, jolloin valo alkaa vähitellen voittaa talven pimeyttä. Pitkän syksyn ja talven jälkeen valo tuntuu armahtavalta.

Tämän viikon perjantaina vietämme Valon nimipäivää. Silloin iloitsemme auringosta ja puhumme lisäksi mielenterveydestä, masennuksesta ja sen voittamisesta. Valoa ja toivoa on edessäpäin, vaikka se ei aina pimeyden hetkinä siltä tuntuisikaan.

Mielenterveys on mielen hyvää vointia ja ihmisen kykyä selviytyä arjessa, tehdä työtä ja antaa oma panoksensa yhteisön hyväksi. Jokainen ihminen on tärkeä ja jokaisen elämällä on tarkoitus ja mieli.

Mielenterveyshäiriöiden vuoksi myönnetyt 16-34 -vuotiaiden nuorten aikuisten työkyvyttömyyseläkkeet ovat valitettavasti lisääntyneet viimeisten kymmenen vuoden aikana. Päivittäin työkyvyttömyyyseläkkeelle jää 5-8 nuorta aikuista mielenterveydellisen häiriön takia, usein syynä on masennus.

Nuoret eivät ole eläkkeellä kevyin perustein. Ongelmien taustalla ovat usein vaikeat lapsuuden elinolosuhteet, sekä pitkä sairaushistoria. Lapsuudenaikaisia kuormittavia tekijöitä ovat muun muassa koulukiusaaminen, yksinäisyys, vanhempien avioero, perheväkivalta ja vanhempien päihteiden käyttö.

Huolestuneet psykiatrit kertovat, että ihmiset tulevat heidän hoitoonsa aivan liian huonossa kunnossa. Jos ammatti-ihmiset voisivat antaa apua aikaisemmin, olisi heillä paremmat mahdollisuudet auttaa ja kuntouttaa.

Tästä huolimatta hoito- ja kuntoutusmahdollisuuksia ei ole lisätty, vaan useissa kaupungeissa juuri lasten ja nuorten psykiatrisista palveluista on huutava pula ja pitkät jonot.

Suomi juhlii tänä vuonna 100-vuotiasta itsenäisyyttään teemalla "YHDESSÄ". Erityisesti nyt tarvitsemme valoisaa, positiivista, hyvän mielenterveyden ja hyvinvoinnin vahvistamista arkielämämme kannalta keskeisiin ympäristöihin kuten koteihin, päiväkoteihin, kouluihin ja työpaikoille.

Odotan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukselta nykyistä varhaisemman avun lisäämistä ruohonjuuritasolle. Näin säästämme inhimillisiä kärsimyksiä ja yhteiskunnan rahoja, joita sairauksien pitkittyminen aina aiheuttaa.

Meidän pitää kehittää entistä enemmän kotiin annettavia lapsiperheiden tukipalveluja. On parannettava perustyön resursseja neuvoloissa, päiväkodeissa ja kouluissa, on lisättävä koulujen psykologi- ja toimintaterapiapalveluja, perheneuvontaa, kotikuntoutusta, nuorten työ- ja toimintakyvyn ylläpitämistä sekä vertaistukea. On palautettava monta talouden vuoksi karsittua asiaa takaisin ja luotava uutta.

Valoa sote-uudistustunnelin päässä on, jos saamme maan hallituksen miettimään tarkemmin arvoja. Ei ole ihmisten kannalta oikein, että sosiaali- ja terveydenhuollosta aiotaan antaa yrityksille suuria tuottoja sen sijaan, että veroeurot osoitettaisiin omien kansalaisten tilanteen parantamiseen. Sosiaali- ja terveydenhuollon on oltava tasa-arvoista ja laadukasta joka puolella maata, eikä sitä ole tarkoitettu bisneksen tekemistä varten, vaan ihmisiä varten.

Meidän eteläsavolaisten on oltava itse aktiivisia siinä, kuinka me omalla alueellamme edistämme ongelmien ennaltaehkäisyä ja ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin vahvistumista. Meidän ei pidä pelkästään odotella valtion sote-ratkaisuja, vaan meidän tulee tehdä hyvinvointityötä itse.

Kaupunginvaltuutetuilla tulee nyt ja jatkossakin olla näkemys siitä, kuinka parannamme asioita niin, että ihmiset saavat varhaisen avun ja vältymme raskailta, kalliilta korjaavilta toimilta. Arvot ovat tärkeimmät ohjenuorat päätöksiä tehdessämme. Ne näkyvät pimeässäkin kuin majakan merkkivalo.

Tuo kotihin, nyt pieneenkin, joulujuhla suloisin!

Lauantai 17.12.2016 - Satu Taavitsainen

Joulu on jo ovella ja Eduskunta päättää työtään tältä syksyltä. Olemme tällä viikolla äänestäneet talousarviosta ja äänestykset jatkuvat vielä ensi viikolla keskiviikkoon saakka. Olen eri mieltä hallituksen kanssa siitä, mihin rahaa tulisi laittaa. Hallituksen politiikan voi kiteyttää yhteen lauseeseen: Hallitus ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille. Tätä emme hyväksy ja olemme oppositiosta esittäneet oman oikeudenmukaisemman vaihtoehtomme. Nyt köyhän niinkuin rikkaan luo suloinen joulus tuo, sanotaan joululaulussakin.

Näiden valtiopäivien viimeisenä tekonani jätin perjantaina kirjallisen kysymyksen perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulalle toimeentulotukea hakevien oikeudesta henkilökohtaiseen keskusteluun.

Toimeentulotuen asiakkaalle tulee lain mukaan järjestää mahdollisuus keskustella henkilökohtaisesti kunnan sosiaalityöntekijän tai sosionomin kanssa viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä sen jälkeen, kun asiakas on tätä pyytänyt.

Tietooni on tullut, etteivät kaikki kunnat ole kirjanneet lainkaan asiakkaiden pyyntöjä saada keskustella, eikä lain noudattamista ole seurattu ja valvottu. Keskiviikkona kysyin asiaa Kelan valtuutettujen yleiskokouksessa ja kävi ilmi, että lain määräajan seurantaa ei Kelassa nähdä tarpeellisena.

Kysyin näin ollen Juha Rehulalta, onko hän tietoinen, että ihmisten oikeutta henkilökohtaiseen keskusteluun ei ole seurattu ja valvottu kaikissa kunnissa ja miten hän aikoo jatkossa seurata ja valvoa määräajan toteutumista sekä Kelalle siirtyvän perustoimeentulotuen että kuntien vastuulle jäävien ehkäisevän ja täydentävän toimeentulotuen osalta.

Kansalaiset kokevat, että sosiaalityöntekijät osallistuvat liian vähän toimeentulotuen tilannekohtaiseen harkintaan, eikä asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita ja elämäntilanteen kokonaisuutta oteta huomioon.

Toimeentulotuki on kansalaisten viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata ihmisarvoinen elämä. Toimeentulotukea hakevien ihmisten kanssa tehtävä sosiaalityö ei ole vain etuuden laskennallista myöntämistä, vaan asiakastyöllä on merkitystä yhteiskunnallisen eheyden ylläpitäjänä, syrjäytymisen estäjänä ja ongelmien ennaltaehkäisijänä.

Sosiaalityössä on oltava riittävästi henkilökuntaa tekemään arvokasta ja tärkeää työtä, jossa vaaditaan kokonaisnäkemystä asiakkaan elämäntilanteesta ja monipuolista ammatillista osaamista.

Aineellisen avun antamisen lisäksi sosiaalityöntekijöiden tehtävä on auttaa heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia parantamaan elämänsä hallintaa ja käyttämään voimavarojaan ongelmien voittamiseen. Tätä ei voi tehdä kuin keskustelemalla ja kohtaamalla ihmisiä.

Toivon myös, että jokaisessa Suomen kunnassa käsiteltäisiin toimeentulotukihakemukset ensi viikolla. On sydämetöntä, jos ihmiset eivät saa rahaa ennen joulua. Tuo kotihin, nyt pieneenkin, joulujuhla suloisin!

Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.

Hyvää Joulua!
t. Satu

Hallituksen ratkaistava postikatastrofi

Sunnuntai 11.12.2016

Postinjakelu on kaoottisessa tilanteessa. En kerta kaikkiaan voi käsittää, miksi omistajaohjauksesta vastaava pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) seisovat toimettomina postinjakelun kestämättömien ongelmien pitkittyessä.

Eilen sain taas klinikallani kansalaisilta palautetta viivästyneistä ja kadonneista posteista. Olen useasti nostanut asian esille hallintoneuvoston kokouksissa, mutta Postin johto, Sipilä, Berner eivät näköjään välitä postin kulusta ja ovat unohtaneet, että kyseessä on peruspalvelu. Heillä on käsissään kansallinen katastrofi, jonka edessä he vain seisovat tumput suorina. Asian kuntoon saattaminen olisi yksinkertaista, jos on tahtoa toimia oikein.

Monet Postin työntekijät alkavat olla jo ihan loppu. Posti on irtisanonut työntekijöitään aivan liikaa työmäärään nähden ja töissä olevat vielä sairastuvat työkuormansa edessä.

Postin johtaminen näyttäytyy karuna ja epäinhimillisenä. Ihmiset joutuvat voimiensa äärirajoilla työskentelemään ihan liian suuren urakan edessä. Lisää työntekijöitä on palkattava normaaleihin työsuhteisiin ja lopetettava kikkailut jatkuvien ylitöiden teettämisellä ja vuokratyövoimalla.

Valtionyhtiön tulee palvella kansaa ja tällainen nykyisenkaltainen peli ei kerta kaikkiaan vetele. Haluan Postin tekevän perustehtävänsä hyvin, kohtelevan työntekijöitään arvokkaasti ja kunnioittavan postinsaajia ja -lähettäjiä sekä lehtien tilaajia.

Hallituksen on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin postin tilanteen korjaamiseksi ja postinjakelun turvaamiseksi kaikkialla Suomessa.

Mikkelin keskussairaala jatkoon!

Maanantai 28.11.2016

Eduskunta käsittelee ns. päivystyslakia eli lakia terveydenhuoltolain ja sosiaalihuoltolain muuttamisesta. Alla puheeni eduskunnan täysistunnossa 8.11.2016, jolloin laki oli meidän kansanedustajien lähetekeskustelussa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta käy tämän viikon perjantaina 2.12. asiasta valmistavan keskustelun ja antaa mietinnön itsenäisyyspäivän jälkeen. Eduskunnan käsittelyyn asia palautuu heti sen jälkeen.

"Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Hallitus esittää, että terveydenhuollon ja sosiaalihuollon päivystysjärjestelmää uudistetaan. Erikoissairaanhoitoa on tarkoitus koota suurempiin yksiköihin. Tämä lakiesitys huolestuttaa kansalaisia ja jakaa maakunnat kahteen kastiin. Osalle maakunnista on tulossa laajan päivystyksen sairaala ja osalle ei. Lakiin on jäänyt henki 12 maakunnan mallista, eikä poliittinen kompromissi 18 maakunnan olemassaolosta ole päätynyt tähän lakiesitykseen. Toisinkin voisi olla. Eiväthän nämä hallituksen esitykset taivaasta tipahda, vaan ovat ihmiskätten työtä.

Me eteläsavolaiset olemme sitä mieltä, että tarvitsemme nykytasoisen erikoissairaanhoidon maakunnassamme ja maakuntamme erityisolosuhteet tulee huomioida. Etelä-Savo on vesistöjen rikkoma pitkien välimatkojen maakunta. Sen keskuskaupunki on Mikkeli, joka on Suomen suurin mökkikunta, ja kesäaikana väkimäärä on normaalia huomattavasti suurempi.

Mikkelin keskussairaalassa on nykyisin 10 päivystävää erikoisalaa jonkin verran vaihdellen lääkäritilanteesta riippuen. Lähtökohtaisesti Etelä-Savon päivystyspalvelujen laajuuden olisi pitänyt riittää siihen, että keskussairaalamme kuuluisi 12 laajan ympärivuorokautisen päivystyssairaalan joukkoon eikä kuuden suppeamman päivystyspalveluja tarjoavan maakunnan ryhmään. Mikäli katsotaan alueellisesti, niin Etelä-Savon maakunnan alue on laajin alue, jolla ei tämän hallituksen esityksen mukaan ole laajan päivystyksen sairaalapalveluja.

Tämän hallituksen esityksen mukaan ministeriölle tai valtioneuvostolle tulee asetuksenanto-oikeus. Tällöin on mahdollista, että eduskunnan ulottumattomissa rajataan vahvasti eri keskussairaaloiden valtuuksia tehdä erilaisia kirurgisia toimia. Tämä johtaa pahimmillaan kirurgian keskittämiseen ja ammattilaisten siirtymiseen laajan palvelun keskussairaaloihin. Epävarma tilanne vaikuttaa jo nyt. Laajan palvelun sairaalat houkuttelevat muun muassa meidän lääkäreitämme töihin. Ne ammattilaiset, jotka työlääntyvät tähän epävarmaan tilanteeseen, lähtevät, ja näin on jossain määrin jo nyt käynyt. Nyt tällä hetkellä on kova kilpailu osaajista. Tätä kautta erikoisalojen toiminta voi nopeasti romahtaa.

Huolestuttavasti vaikuttaa myös siltä, että ministeriön linja on se, että yliopistosairaalat saavat dominoivan roolin alueellaan olevien sairaaloiden ja erikoisalojen työnjaosta. Tässä yliopistosairaalan sijaintimaakunnalla on muita hallitseva rooli, ja tässä alueella käytävässä keskustelussa laajan palvelun 12 sairaalaa ovat paremmassa asemassa kuin muut. Miksi hallitus haluaa tällä tavalla eriarvoistaa Suomea?

Yliopistokeskussairaalan maakunnaksi valikoituminen perustuu huomattavan kauan aikaa sitten tehtyihin valtion historiataustaisiin alueellistamislinjauksiin, eivätkä yliopistokeskussairaaloiden maakunnat välttämättä poikkea aina kaikilta osin kehittämisedellytyksiltään muista maakunnista. Voin esimerkiksi mainita sen, että KYS-erityisvastuualueen sairaaloista Mikkelin keskussairaala tekee eniten munuaissyöpäkirurgiaa ja enemmän urologisia syöpäleikkauksia kuin Jyväskylä ja Joensuu yhteensä. Jos esimerkiksi paksusuolisyöpäkirurgia viedään meiltä pois, ei Mikkelissä voisi jatkossa poistaa edes umpilisäkettä. Sairaaloita tulee jaotella osaaminen edellä, ei seinät edellä. Koko lakiesityksessä on kuultu liikaa yliopistosairaaloiden ja käytännön työstä etääntyneiden ääntä.
 
Mikkelissä on keskussairaala, jota tarvitsemme nykytasoisena 24/7-päivystyssairaalana jatkossakin palvelemaan kansalaisia. Ympärivuorokautinen päivystys, synnytykset ja kirurgia, muun muassa syöpäkirurgia ja tekonivelkirurgia, tulee säilyttää Mikkelin keskussairaalassa nykytasolla. Mikkeli on valtatie 5:n ja Savon radan varrella. Meidän tulee olla varautuneita liikenneonnettomuuksiin ja pystyä antamaan nopea hoito tien päällä sairauskohtausten saaneille. Jos Viitostielle jää Lahden ja Kuopion välille noin 400 kilometrin ja 4 tunnin aukko ilman päivystyssairaalaa, tulee ihmisten hoitoon pääsyyn viivästymiä, minkä seurauksena halvaantumiset ja raajojen menetykset lisääntyvät ja pahimmassa tapauksessa menehtymiset.

Erikoissairaanhoito ja sosiaalipäivystys on yksi osa hoitoketjua. Ihmisille yhtenäinen hoitoketju alkaa kotona ensihoidosta ja päättyy sairaalajakson jälkeen kuntoutukseen. Etelä-Savossa ensihoitoa on kehitetty integroimalla palvelua sekä keskussairaalan päivystykseen että alueen kotisairaanhoitoon ja kotihoitoon. Pitkien etäisyyksien ja vesistöjen rikkoman maakunnan on ollut välttämätöntä pitää ensihoidon yksiköitä valmiudessa myös etäällä maakuntakeskuksesta, myös ikääntynyt väestö tarvitsee sitä. Osalla näistä etäällä olevista yksiköistä on hälytystehtäviä harvakseltaan, välillä esimerkiksi yksi per päivä, ja tuottavuuden ja kustannusten hallinnan näkökulmasta on ollut järkevää hyödyntää tätä henkilöstöä myös kotihoidon ja terveysasemien palveluiden tuottamisessa muun muassa vanhusten palvelutaloihin ja muihin kotihälytyksiin.

Etelä-Savossa ensihoidon yksiköillä on reaaliaikainen yhteys keskussairaalan päivystyksen tietojärjestelmiin ja päivystyksen erikoislääkäreillä on mahdollisuus ohjata ensihoitajia kohteessa. Ambulansseihin on meillä hankittu vieridiagnostiikkalaitteet, jotta turvarannekekotihälytyksen kohteessa ensihoitajat voivat tehdä tarkempaa arviota potilaan tarvitsemasta avusta ja mahdollisuudesta jättää potilas turvallisesti kotiin ilman turhaa sairaalakäyntiä. Ensihoitajat voivat tukea myös yksityisiä palvelutaloja 24/7 ja kotisaattohoidossa olevia potilaita. Päivystysalueen uudistamisen yhteydessä keskuskaupungin yksiköille on suunniteltu tilat keskussairaalan päivystyksen yhteyteen, jolloin työvoiman käyttö on järkevää ja yhteistyö päivystyksen ja kotihoidon välillä vielä entisestään tiivistyy.

Esityksen perusteluteksteissä esitetään saatavan merkittäviä kustannussäästöjä ja toiminnan tehostamista, jos ensihoito siirretään viiden yliopistosairaalan alle. Minkäänlaisia laskelmia ei kuitenkaan ole esitetty. Ensihoidon näkökulmasta omassa maakunnassani kustannukset tulisivat varsin todennäköisesti nousemaan.

Ensihoidon ja maakunnallisen terveydenhuollon integraation purkaminen johtaa päällekkäisyyksiin, koska yksiköiden määrää joudutaan merkittävästi lisäämään eli tilaamaan eri yksiköt ambulanssihälytyksiin ja kotihoitoon. Lisäksi johtamisen näkökulmasta tulee suuria ongelmia, jos ensihoidon henkilökunta on eri työnjohdon alaisuudessa kuin päivystys.

Ensihoidon integraatio maakunnan sosiaali- ja terveystoimeen on huomattavasti merkittävämpi kuin integraatio pelastustoimeen. Pela-yhteistyö on onnistuttu rakentamaan meillä toimivaksi jo nykyisellä organisaatiomallilla. Demokratianäkökulmasta ongelmallista on se, että yliopistosairaalamaakunnat voisivat päättää toisten maakuntien pelastustoimesta ja ensihoidosta. Esitetty yhteistyösopimusmalli ei turvaa muiden maakuntien päätösvaltaa.

Ihmettelen myös hallintomenettelyä lain lausuntovaiheessa. Järjestämisvastuussa olevilta sairaanhoitopiireiltä ei ministeriöstä pyydetty lainkaan lausuntoa ensihoidosta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen sekä ensihoidon järjestämisvastuun määrittäminen samalle maakunnalliselle toimijalle helpottaa palveluiden käyttäjälähtöistä kehittämistä, enkä pidä esitettyä ensihoidon toteutustapaa tarkoituksenmukaisena ja järkevänä. Perusteltua on, että maakunta järjestää ensihoidon palvelut maakunnan alueella.

Eli toivon todella tätä lakia selkeytettävän valiokuntakäsittelyssä, suomalaisia ei saa eriarvoistaa asuinmaakuntansa mukaan."

Täydennystä 4.12.2016: Sosiaali- ja terveysvaliokunta käsittelee parhaillaan tätä päivystyslakia. Itsenäisyyspäivän jälkeen saadaan lausunto perustuslakivaliokunnalta, jonka jälkeen lain käsittely jatkuu. Valmistavaa keskustelua ei ole vielä käyty. Hallituspuolueet haluavat saada lain hyväksyttyä ennen joulua, mikä tarkoittaa sitä, että se on viimeistään 12.12. hyväksyttävä valiokunnassa. SDP:n mielestä hallituksen esitys olisi pitänyt käsitellä samassa yhteydessä muun sote-lain kanssa ja siirtää laki helmikuulle, jolloin aikaa asiantuntijoiden kuulemiselle olisi kunnolla jäänyt.

Terveydenhuoltolain muutos antaa mahdollisuuden säilyttää toiminta täällä Mikkelissä, mutta asetus työnjaosta on vaarallinen tulevaisuuden kannalta. Eduskunnan ulottumattomissa olevalla ministerin käsissä olevalla valtioneuvoston asetuksella säädetään valtakunnallisesta ja alueellisesta sairaaloiden työnjaosta ja keskitettävistä tutkimuksista, toimenpiteistä ja hoidosta sekä tarvittaessa hoitoa antavista yksiköistä sekä keskitettävien tutkimusten, toimenpiteiden ja hoitojen määrällisistä ja muista edellytyksistä.

Asetuksella ei saa muuttaa Mikkelin keskussairaalan toimintaa epäedulliseen suuntaan. Asetuksen sisältö pitäisi olla tiedossa jo nyt kun laista päätetään mutta asetuksen sisältöä ei vielä tiedetä, koska kirurgian keskittämisen selvitystyö jatkuu kahdessa ryhmässä. Reijo Haapiaisen ryhmä selvittää vaativan syöpäkirurgian työnjakoa. Ortopedian selvitystä tekee TYKS:n sairaalajohtaja Petri Virolainen. Tavoitteena määritellä työnjakoa ja laadullisia kriteereitä (leikkausten lukumäärää ja muita edellytyksiä) sekä soveltuvin osin yhtenäisiä leikkaushoidon perusteita suurten volyymileikkausten suhteen (proteesit ja tähystysleikkaukset sekä selkäleikkaukset). Selvitysten pitäisi olla valmis ennen joulua. Mikkelin keskussairaalan tulevaisuuden kannalta ortopedian selvitys on tärkeä.

Suurena kysymyksenä on myös, että miten laki ja asetus koskevat yksityistä puolta. Onko yksityisten mahdollisuus tehdä anestesiaa vaativaa leikkaustoimintaa ilman päivystystoimintaa, vaikka se julkiselta kielletään?

Uhkana on, että monet kunnat ajautuvat pahoihin taloudellisiin ongelmiin, sillä niiden valtionosuuksia aiotaan vähentää päivystysuudistuksen säästöarvioihin vedoten. Kuntien valtionosuuksien vähennykset on jo kirjattu hallituksen talousarvioesitykseen.

Ministeriö myöntää: konkreettisia laskentamalleja ei ole käytetty

Työministeri aloitti työttömien yhdistysten kaatamisen

Perjantai 25.11.2016

Olen järkyttynyt työministeri Jari Lindströmin (ps) toiminnasta. Työllistävät aktiiviset kolmannen sektorin järjestöt ovat saaneet ilmoituksen Kaakkois-Suomen TE-toimistosta, ettei se anna työllisyyspoliittisia avustuksia vuodelle 2017. Vain muutama toimija saa jatkaa hoitaen jo sovitut palkkatukijaksot loppuun vuoden vaihteen yli. Uusia työllistettäviä ihmisiä ei saa ottaa. Ihmiset ovat työpaikoillaan itku kurkussa.

Ilmoitus johtuu työministeri Jari Lindströmin tekemistä määrärahaleikkauksista ja negatiivisesta asenteesta palkkatukityöhön. Järjestöjen tekemä työ ihmisten työllistämiseksi ei yhtäkkiä olekaan minkään arvoista nykyisille valtaapitäville.

Jari Lindströmin ja SDP:n linjan yksi olennainen ero on se, että SDP työllistäisi ihmisiä yhä myös järjestöihin. Ministerin asenne on suorastaan kansalaisyhteiskuntavihamielinen. Lähtökohtaisesti työttömät haluavat yrityksiin palkkatyöhön, mutta kun niitä työpaikkoja ei riitä kaikille. Siksi tarvitaan järjestöjä ja aktiivista kansalaisyhteiskuntaa siltana huonojen aikojen yli. Järjestöissä tehdään arvokasta työtä. Esimerkiksi vaikkapa ministerin omasta vaalipiiristä Kotkan Kohti Työtä ry, joka on kahden vuoden aikana onnistunut saamaan palkkatukijakson jälkeen 18 henkilöä koulutukseen ja 21 henkilöä jatkotyöllistymään. Järjestöjen sydämen asia on etsiä työttömille ratkaisuja palkkatukiajan jälkeen.

Tuore lokakuun tieto kertoo karua kieltään, että pitkäaikaistyöttömiä on jo 122 700! Tämä on 9 600 enemmän kuin vuotta aikaisemmin ja pitkään työttöminä olleiden osuus kaikista työttömistä lähentelee 40 prosenttia. Tämä hallitus ei ymmärrä sitä, että on kannettava vastuuta maan taloudesta unohtamatta kansaa. Talouspolitiikkaa pitää tehdä tarpeeksi pitkällä tähtäimellä. Keskellä lama-aikaa tehtävä menojen leikkaaminen syventää työttömyyttä ja tulee tulevaisuudessa vain kalliimmaksi.

Lindströmin esityksellä ei pienennetä pitkäaikaistyöttömyyttä, jossa Lindström on tehnyt jo Suomen ennätyksen ja jossa mitkään toimenpiteet eivät kohdistu suomalaisen aktivointiperinteen mukaisesti lainkaan työnantajiin, toisin kuin muualla Euroopassa.

Ihmisten syrjäyttäminen yhteiskunnan notkoihin ja pimentoihin on työministeriltä surkea valinta. Ihmisten arjessa selviytyminen vaikeutuu, työkyky laskee ja ammattitaito vanhenee. Toimeentulotukiasiakkaiden ja asumistukea saavien määrä kasvaa ja pitkittyvä työttömyys näkyy köyhyyden yleistymisenä.

Nyt kun ministeri lopettaa työllisyyspoliittisia hankkeita, niin kiinnostaa tietää millä tavalla hän jatkossa meinaa pienentää pitkäaikaistyöttömyyttä. Hallitus on jo ajanut työllisyysmäärärahat niin alas, että ministerin väittämässä uudistuksessa on todellisuudessa kyse aiempien leikkausten paikkauksesta kuin todellisesta muutoksesta työllistämisen suhteen.

Aktiivinen työvoimapolitiikka on valtion perustehtävä ja ihmisten perustuslaillinen oikeus. Lindström ei näköjään välitä, vaikka työttömyys nousisi miljoonaan. Hän ei ymmärrä tai ei halua ymmärtää SDP:n esittämää työllistämismallia ja sen myönteisiä vaikutuksia. Rinteen työllistämismallissa jokainen kuusi kuukautta työttömänä ollut saa peruspäivärahan suuruisen työllistämissetelin. Tätä seteliä voi jokainen työnantaja käyttää työllistämiskustannusten alentamiseen 10 kuukauden ajan palkkiona siitä, että yritys on työllistänyt.

Arvioiden mukaan SDP:n mallilla nyt ja heti työllistyisi jopa 16 000 ihmistä. Malli on yksinkertainen toteuttaa, poistaa byrokratiaa, eikä se perustu työttömän kyttäämiseen tai kyykyttämiseen. Toisin kuin Lindströmin ratsauslinja, jossa henkisesti kepitetään ja nöyryytetään ihmisiä. Sanktiot lisäävät työttömien ihmisten pahoinvointia. Juuri tulleen tiedon mukaan suomalaisilla on selvästi enemmän maksuvaikeuksia kuin muilla eurooppalaisilla. Työtä ja rahaa ei ole. Onko ministerin viesti näille ihmisille vain, että: "Koittakaa pärjäillä"?

Toivoa kuitenkin on, sillä vaikka onkin aivan mieletön savotta SDP:llä edessä siivota tämän hallituksen aiheuttamat sotkut seuraavien eduskuntavaalien jälkeen, niin aiomme tehdä sen. Periksi ei anneta!

Työnantajamaksuja kiertävät kuriin

Torstai 17.11.2016

Tein kirjallisen kysymyksen valtiovarainministeri Petteri Orpolle työnantajamaksuja välttelevien yritysten kuriinlaittamiseksi. 

Esimerkiksi Sanoma Media Finland on ottanut käyttöönsä freelancer -toimintaperiaatteen Helsingin Sanomien ja muiden lehtien jakamista varten. Tämä tarkoittaa sitä, että jakajat eivät ole Sanoma Median työntekijöitä, eivätkä myöskään yrittäjiä. Heillä on freelance-verokortti ja heille maksetaan työkorvaus, joka ei sisällä työnantajamaksuja eli sosiaaliturva- ja eläkemaksuja.

Tällä tavalla ihmiset joutuvat tekemään työtä vailla työsuhdetta, vailla työterveyshuoltoa, irrallaan työyhteisöstä, vailla palkkaan perustuvaa sosiaaliturvaa ja vailla kertyvää eläkettä. Kysyn valtiovarainministerin mielipidettä, pitääkö hänen mielestään työtä tekeville ihmisille maksaa asianmukainen palkka työnantajamaksuineen ja saada kaikenlainen vilunki loppumaan.

Maksuja välttelevät yritykset tuovat epäreilua kilpailua yritysten välille ja saavat aikaan sen, että asianmukaisesti toimivat yritykset häviävät kilpailutuksia ja joutuvat irtisanomaan työntekijöitään. Kuitenkin lehtien ja mainosten jakaminenkin on toimiala, jossa kuuluu noudattaa työehtosopimusten mukaista palkkaa.

Tällainen toiminta on yleistymässä. Tämän vuoden alussa 53 000 ihmistä sai verottajalta freelance-verokortin. Verohallinnon uudessa ohjeessa (4.4.2016) verottaja höllensi palkan ja työkorvauksen tulkintaansa tarkoituksenaan lisätä sitä, että toimeksiannoista maksettavia suorituksia voitaisiin yhä useammin maksaa työkorvauksena eikä palkkana.

Ovatko valtiovarainministeri ja verohallinto halunneet tietoisesti luoda Suomeen toimintamallin, jossa on mahdollista kiertää työnantajamaksuja? Vai onko kyseessä välinpitämättömyys ihmisten tulevaisuudesta ja toimeentulosta?

On käynyt ilmi, että esimerkiksi toimistosihteeri on saanut verottajalta mahdollisuuden toimia freelancerina, vaikka hän on ollut useita vuosia säännöllisessä, tavanomaisessa toimistotyössä tehden työtä useammalle työnantajalle. Eli verottaja linjaustensa myötä antaa freelance-verokortin aina kun henkilö sanoo, ettei ole vakituisessa päätyössä, vaan tulot kertyvät monelta maksajalta samanaikaisesti. Verottaja lähettää automaattisesti vuosikausia henkilölle freelance-verokortin, jos hänelle kerran sellainen on lähetetty, eikä henkilö ilmoita olosuhteidensa muuttuneen.

Ihmiset ajautuvat tätä menoa eläkkeellä köyhyyteen, kun heille ei kerry tekemästään työstä eläkettä. 

Toivon, että Orpo puuttuu yhä yleistyvään työkorvauksen maksamiskäytäntöön palkan maksamisen sijaan ja ohjeistaa verottajan tiukentamaan linjaustaan.

Kaikista järkevintä on, että työnteettäjä aina maksaa korvauksen palkkana ja verohallinto antaa työntekijälle tarvittaessa useamman palkkaverokortin, jossa tuloraja on jaettu useammalle maksajalle taikka sivutuloverokortin.

Kirjallinen kysymykseni avautuu tästä.

Työntekijöiden järjestäytyminen kärkihankkeeksi!

Keskiviikko 16.11.2016

Toivon ammattiliittojen työskentelevän entistä terhakkaammin heikoimpien ihmisten puolustamiseksi heihin kohdistuvan Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen kovan puristuksen keskellä. Hallitus on viemässä Suomea matalapalkkamaaksi ja tämä tulee estää.
 
Ihmisten ahdinko toimeentulosta sekä työttömyys, koulutuksen ja terveydenhuollon puutteet aiheuttavat toivottomuutta ja ovat vihan kasvualusta. 

Vuonna 2014 julkaistiin Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n tutkimus, joka toi esille yhteyden työvoiman järjestäytymisasteen laskun ja ylimmän tuloluokan tulojen lisääntymisen välillä viimeisen 30 vuoden aikana. Sen mukaan puolet tuloerojen kasvusta johtuu ammattiliittojen heikentyneestä asemasta.
 
Mielestäni ammattiliittojen heikkous Iso-Britanniassa ja USA:ssa on osaltaan Brexitin ja Trumpin voiton takana. Palkat ovat laskeneet, kun ulkomaisille työntekijöille maksetaan vähemmän. Tämänhän ei pitäisi olla mahdollista, jos ay-liike olisi vahva. Siellä, missä on heikko ay-liike on mahdollista tuloerojen kasvu, kansan kahtiajakautuminen, sosiaalinen, terveydellinen ja taloudellinen eriarvoisuus. Esimerkiksi Britanniassa ulkomaisen työvoiman tulo maahan on auttanut yrityksiä, mutta se ei ole vaurastuttanut Britannian väestöä. Työnantajat ovat vain laskeneet palkkoja alaspäin. Sama juttu USA:ssa.

Tämä ei ole ulkomaalaisten ihmisten vika, vaan järjestelmän vika, joka mahdollistaa tällaiset ahneet ja itsekkäät työmarkkinat. Ihmiset kuitenkin syyttävät ulkomaalaisia, kun se on niin helppoa.

Eräs suomalainen 2-kymppinen nainen kertoi toimineensa USA:ssa tarjoilijana. Tuntipalkka oli kolme dollaria (2,8 euroa), eikä ilta- tai viikonloppulisistä, palkallisista sairas- tai lomapäivistä ollut puhettakaan. Seksististen kommenttien sadellessa nuorelle naiselle hän sai sovitella omanarvontuntoaan sen kanssa, menettääkö tipin vai alistaako itsensä sortavan käytöksen kohteeksi.
 
Tämä kehitys rantautuu hyvää vauhtia Suomeen. Työntekijöiden järjestäytyminen on ratkaisu ja sepä se pitää olla meidän suomalaisten kärkihanke Suomessa ja Euroopassa.

Me pärjäämme maailman myllerryksessä, jos vahvistamme Suomessa ja koko Euroopassa pohjoismaisen hyvinvointi- ja oikeusvaltion ydinominaisuuksia, kuten julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja, varhaiskasvatusta, koulutusta, tasa-arvoa, köyhyyden poistamista, aktiivista työvoimapolitiikkaa, julkisia investointeja, verotuksen progressiivisuutta ja työmarkkinoiden reiluutta ja sopimista.

Nuoret tarvitsevat työpaikkoja ja työelämä tulevaisuuden tekijöitä - nuoria!

Tiistai 15.11.2016

Nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli syyskuussa 42 300! Suuri luku kertoo suomalaisen yhteiskunnan ja politiikan rakenteellisesta välinpitämättömyydestä nuoria kohtaan. Erityisesti nuorten työllisyys on suhdanneherkkää ja työttömyysriski suurempi kuin aikuisväestöllä. Talouden puristuksessa yritykset lopettavat rekrytoinnit ja vähentävät määräaikaisia työntekijöitä ja sijaisia, mikä vaikuttaa erityisesti nuoriin. Nuoret itse pitävät ensimmäisen työpaikan saamista kaikkein vaikeimpana, sillä työnantajat haluavat ottaa töihin niitä, joilla on jo työkokemusta.

Kaupungit ja kunnat ovat suuressa roolissa kesätyöntekijöiden palkkaajina. Nuorisolain mukaan nuorisotyö ja nuorisopolitiikka kuuluvat kunnan tehtäviin. Toivon, että valtuustot lisäävät talousarvioihinsa vuodelle 2017 määrärahoja 15-25 -vuotiaiden nuorten palkkaamiseksi kesätöihin. Erityisesti ensi vuosi on henkisesti tärkeä vuosi, kun juhlimme 100-vuotiasta Suomea. Juuri ensi vuonna nuoret tarvitsevat superannoksen positiivista erityiskohtelua.

Päättäjien tulee ymmärtää, että pelkät huolestuneet puheet eivät auta nuoria. Sanan pitää muuttua lihaksi, rahaksi. Rakenteellinen välinpitämättömyys syvenee, jos toimitaan vain talouden ehdoilla ja liike-elämän logiikan pohjalta.

Nuoret kokevat työpaikan saamisen olevan kulttuurisesti hyväksyttävän elämän ehto ja työllistyminen on saavutus kohti aikuisuutta ja itsenäistymistä. Nuorten elämä on tässä ja nyt. Heitä ei voi vaatia odottamaan viittä vuotta aikojen parantumista.

Jokaisella suomalaisella on perustuslaillinen oikeus työhön. Tämä edellyttää julkiselta vallalta toimenpiteitä ihan joka tasolla. Kuntien ja kaupunkien on oltava aktiivisia, sillä ne tarvitsevat nuorten rohkeutta, näkemyksellisyyttä ja uudistusvoimaa.

Kunnissa on paljon erilaisia tehtäviä, joihin kesätyöntekijöitä tarvitaan. On puistojen ja alueiden hoitoon liittyvää ulkona tapahtuvaa työtä ja ihmisten kanssa tehtävää työtä päiväkodeissa, vanhusten ja vammaisten palveluasunnoissa sekä vaikka mitä muuta järkevää tekemistä. Nuoret toivovat kesätyöpaikoilta palkan lisäksi perehdyttämistä ja ohjausta. Työyhteisöjen vastuulla on näyttää nuorille esimerkkiä, kuinka tehdään töitä ahkerasti ja palkkansa eteen. Nuorilta ei saa karista usko työelämän pelisääntöihin ja johdonmukaisuuteen.

Maankuulu, edesmennyt mikkeliläinen sotaveteraani Hannes Hynönen sanoi viisaasti: "Ihmisellä pitää olla työ. Jos joutuu joutilaana olemaan, tulee kaikki muu ilkeys mieleen. Siinä menee ihmisnuoret harhaan ja erehtyy tekemään virheitä, joita eivät muuten tekisi."

Nämä Hanneksen osuvat sanat haluan oman kotikaupunkini muistavan. Nuorten työ nuorentaa Mikkelin!

Luku- ja kirjoitustaito on demokratian ehto

Maanantai 7.11.2016

Valtion ja kuntien tehtävä on huolehtia, ettei yhteiskunnan reunoille, nurkkiin, koloihin ja notkoihin enää joudu uusia ihmisiä ja siellä olevat saadaan takaisin yhteyteen toisten kanssa. Äänestysaktiivisuus on yksi hyvä mittari osoittamaan, kuinka tässä perustehtävässä on onnistuttu.

Demokraatti -lehti uutisoi äskettäin, että liki puolet työttömistä jätti äänestämättä vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, kun työssäkäyvistä äänesti 73 prosenttia. Äänestysaktiivisuuden erot ovat erityisen dramaattisia, kun tarkasteluun otetaan mukaan koulutustausta. Pelkän peruskoulun käyneistä työttömistä äänesti vain 42 prosenttia, kun ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista työttömistä äänesti 82 prosenttia.

Tiesitkö, että joka kahdeksas suomalainen 15-vuotias poika ei osaa lukea? Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila on nostanut tätä esille useassa tilaisuudessa. Perusopetuksen epäonnistuminen on merkittävä yhteiskunnallinen riski. Tällä hetkellä aivan liian moni oppilas lähtee peruskoulusta ilman riittäviä valmiuksia jatko-opintoihin ja työelämään. Luku- ja kirjoitustaitojen puute on myös demokratian kehittymisen este. Miten voi äänestää, jos ei omaa kykyä perehtyä asioihin?

Suomessa elää noin 230 000 ihmistä muun väestön elintason, elämänlaadun ja elämäntapojen ulkopuolella. Heillä on vajetta koulutuksesta, työstä, asunnosta, perhesuhteista tai elämänhallinnan taidoista. He ovat pitkäaikaisesti olleet viimesijaisen toimeentuloturvan varassa, joka on alunperin tarkoitettu ja mitoitettu vain tilapäiseen tarpeeseen. Nämä syvissä notkossa ja pimeissä varjoissa elävät kansalaisemme kärsivät pysyvästä taloudellisesta niukkuudesta.

Nälkää näkevää ei voi panna vastuuseen demokratiasta. Nälkää näkevän ainoa tehtävä on hankkia ruokaa. Nälässä olevaa ei voi laittaa vastuuseen demokratian puolustamisesta ja olettaa nousevan barrikaadeille puolustamaan oikeuksiaan. Jos nälkä jatkuu vuosikymmeniä, ei demokratiakaan kehity.

Heikoimmassa asemassa olevien suojaaminen on kirjattu Suomen perustuslakiin. Yhteiskunnan kyky hoitaa perustuslain mukaista tehtäväänsä punnitaan siinä, kuinka kykenemme auttamaan takaisin osallisuuteen vailla koulutusta olevia, työttömiä, asunnottomia, päihdeongelmaisia, mielenterveyskuntoutujia, osatyökykyisiä ja kriminaaleja.

Mikään ei viittaa siihen, että Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen talousajattelulla ja toimenpiteillä tilanne olisi lähivuosina paranemassa. Varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta leikkaamisella on aivan päinvastainen lopputulos. Julkisten menojen leikkaukset kohdentuvat niihin ryhmiin, jotka käyttävät palveluja ja tulonsiirtoja eniten. Heidän oikeuksia suojaamaan tarvitaan vahvempaa sosialidemokraattista politiikkaa ja aktiivisia kansalaisjärjestöjä. Tavoitteena on oltava muun muassa maksuton varhaiskasvatus ja nuorten oppivelvollisuuden pidentäminen 2. asteen tutkinnon suorittamiseen.

Soittaako kaupunginorkesteri henkensä edestä?

Keskiviikko 2.11.2016

Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Eero Aho arvosteli (LS 29.10.) verorahojen käyttöä Mikkelin kaupunginorkesterin toimintaan ja konserttilippujen alhaista kuluttajahintaa.

Aho unohtaa, että hyvinvointipalvelut ovat kokonaisuus. Kulttuurilla on myönteinen vaikutus ihmisten hyvinvointiin. Musiikissa on voimaa. Se saa ihmisten sydämet sykkimään. Musiikki, kirjallisuus, tanssi, teatteri ja kuvataide edistävät terveyttä ja pidentävät ikää. Mikkelissä on asetettu valtuustotasolla tavoitteita terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi myös kulttuurin keinoin.

Aivan samoin kuin Jukurit on Mikkelin käyntikortti, on kaupunginorkesteri Mikkelin seudun musiikkia opiskelevien nuorten edustusjoukkue. Tarvitsemme molempia.

Ahon on hyvä tietää, että jos lippuhinnat laitettaisiin vastaamaan todellisia kuluja, niin myös esimerkiksi jäähallilla otteluliput olisivat paljon kalliimpia.

Jäähallin 10 miljoonan euron remontti nosti käyttökuluja noin puolen miljoonan euron verran vuodessa. Vuonna 2012 asiasta äänestettiin valtuustossa ja itse olin 6 milj. euron perusremontin kannalla, enkä hyväksynyt aitioiden rakentamista verorahoilla. Remontin jälkeen jäähallin ylläpitämiseen menee vuodessa 1,2 miljoonaa euroa kaupunkilaisten veroeuroja ja tuloja kaupunki saa noin 200 000 euroa jäämaksuina. Alhaisia jäämaksuja on perusteltu sillä, että niiden nostaminen aiheuttaisi seuroille kuluja, jotka pitäisi periä käyttäjiltä hinnoissa. Parhaillaan on samanlainen käyttömenojen nousu tapahtumassa monitoimiareenan kanssa.

Liikuntaan satsaaminen on periaatteessa hyvä asia, mutta se ei saa tapahtua kaupunginorkesterin, kirjastojen, nuorisotoimen ja peruspalveluiden kuten varhaiskasvatuksen ja opetuksen kustannuksella.

Luullaanko kokoomuksessa, että kaupungin talous pelastuu supistamalla kulttuuri-, nuoriso-, liikuntalautakunnan alla olevia palveluja tai nostamalla käyttömaksujen ja lippujen hinnat niin korkeiksi, että vain hyvätuloisilla on varaa käyttää palveluja? En usko kaupunkilaisten tällaista tahtovan.
 
Kulttuuri, taide, kirjastot ja liikunta ovat perusasioita, joiden vaikutus säteilee elämän eri alueille. Kulttuuri ja taide eri muodoissaan on olennainen osa suomalaisuutta. Konsertteihin ja teatteriesityksiin osallistuen sekä niitä harrastaen on kulttuuri muodostanut tärkeän itsensä toteuttamisen väylän. Suomessa on vallinnut ymmärrys siitä, että kaikilla on oltava samat kulttuuriset oikeudet. Konserteissa tai teatterissa käyminen antaa elämäniloa, tyytyväisyyttä ja vahvistaa yhteiskunnallista osallisuutta.
 
Kulttuurilla on myös muita elinkeinoja tukeva vaikutus. Rikas kulttuurielämä tekee kaupungista kaupungin. Mikkelin pitää pärjätä kilpailussa muiden kaupunkien, kuten Lappeenrannan ja Lahden kanssa.
 
Parhaiten menestyvät ne kaupungit, jotka onnistuvat houkuttelemaan luovia, idearikkaita ihmisiä. He tuppaavat hakeutua sinne, missä on rikas kulttuuritarjonta, suvaitsevainen ilmapiiri, värikäs elämä ja missä tapahtuu. Tällaisella ilmapiirillä on tärkeä merkitys asukkaiden viihtyvyydelle, uusien ihmisten kotiutumiselle sekä lopulta kaupungin menestykselle vetovoimaisena asuinpaikkana.

Palkkatuki turvaa työllisyyspolkuja

Lauantai 22.10.2016

Suomessa on työttömiä jo noin 350 000 ja pitkäaikaistyöttömien osuus on noussut suuremmaksi kuin 90-luvulla -> heitä on lähes 130 000. Työttömyys on kiistatta aikamme viheliäisin ongelma, ja on harmi, ettei sen ratkaisemiseksi ole vielä löytynyt puolueilta yhteistä näkemystä. Keinot vaikuttavat olevan aivan äärilaidoilta. Toiset uskovat elvytykseen ja työn kysynnän lisäämiseen, toiset leikkauksiin ja työvoiman tarjonnan lisäämiseen.

Fakta on kuitenkin, ettei missään maassa ole saatu leikkaamalla aikaan kasvua ja työllisyyttä. USA:ssa työttömyys on euromaita vähäisempää, kun siellä on elvytetty. Suomessakin nyt olisi juuri oikea aika työllistää tehden sellaisia investointeja, jotka ovat muutoinkin edessä lähivuosina, kuten rakentaa teitä ja junaratoja ja korjata homeisia kouluja ja päiväkoteja.

On murheellista, että Suomessa on suhtauduttu kovin nihkeästi palkkatuen käyttöön verrattuna muihin pohjoismaihin ja OECD-maihin. Edes vuonna 2008 syvän taantuman alkaessa Suomessa ei reagoitu, vaikka työttömyys kasvoi voimakkaasti.

Alla olevasta kuvasta näkyy, kuinka valtion sitoutuminen työllisyyden hoitoon on heikentynyt ja palkkatukirahojen leikkaus on jatkunut jo vuosikausia. Nyt Juha Sipilän (kesk) hallituksen ensimmäisen budjetin myötä palkkatukirahat ovat loppuneet useissa kaupungeissa jo alkuvuodesta.

Politiikan perimmäinen tarkoitus on luoda ihmisille mahdollisuus hyvään elämään. Suomalaisten perustuslaillinen oikeus työhön edellyttää julkiselta vallalta toimenpiteitä ja rahoitusta. Valtion palkkatukirahoilla on kiistatta keskeinen rooli etenkin nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työelämään pääsemisessä ja työkunnon ylläpitämisessä.

Suomi on muita pohjoismaita huonompi työelämään palauttamisessa. Tämä on sosiaalisessa ja taloudellisessa mielessä tragedia. Intialainen Mahatma Gandhin kaltainen hallitsija Asoka sanoi jo 2300 vuotta sitten, että hallitsijan tärkein päämäärä on varmistaa, että hänen alamaisensa olisivat onnellisia. Vain kilpailukyvystä ja tehokkuudesta hokevien poliitikkojen ja virkamiesten toivoisi tutustuvan tällaisiinkin ajatuksiin.

Liputan palkkatuen puolesta. Työttömiä ei saa jättää oman onnensa nojaan, vaan heistä täytyy huolehtia, jotta työkunto, toimeentulo ja elämäntaidot säilyvät taantumankin aikana. Kun kasvukausi alkaa, on yrityksillä oltava saatavilla osaavaa työvoimaa. Ei ole Suomen etu, jos satojatuhansia ihmisiä työnnetään syrjään yhteiskunnan reunoille, josta on äärimmäisen vaikea nousta enää takaisin työelämään.

Suomessa järjestöt luovat osallisuutta ja kasvattavat kansalaistaitoja. Ne kykenevät yhdistämään oman toimintansa ja työllistämisen koko yhteiskuntaa palvelevaksi hyväksi. Järjestöissä on olemassa paljon organisointikykyä ja valmiuksia viedä läpi vaativiakin projekteja tuloksekkaasti. Työllistämisessä järjestöt ovat alikäytetty voimavara.

Liiallinen byrokratia suhteessa saatuun palkkatukeen ja tuen pituuden sekä tason alttius jatkuville muutoksille on monissa ruhonjuuritason järjestöissä koettu järkevän, järjestön lähtökohdista mielekkään työllistämisen esteeksi. Sääntöjä tulee helpottaa ja palkkatuen pitkäkestoisuutta edistää. Lisäksi on tarpeen selkiyttää kriteereitä, joilla vammaisten palkkatuen voi myöntää pysyvästi.

Valtion budjettiin on saatava rahaa työttömien työllistämiseksi järjestöihin. Järjestöissä tehtävä työ on arvokasta ja niiden työllistämistoimintaan sisältyy ihmisen kokonaisvaltaista tukemista - hänen hyvinvointiaan ja tarpeitaan kunnioittaen.

Liikennekaari on torso

Sunnuntai 16.10.2016

Eduskunta aloitti mittavan kokoisen liikennelakeja koskevan paketin käsittelyn. Tässä liikennekaareksi nimetyssä kokonaisuudessa kumotaan kaikki entiset liikenteeseen liittyvät lait ja tehdään yksi uusi.

Edessä on valtava urakka ja erityisesti minua hämmästyttää se, miksi hallituspuolueiden kansanedustajat ovat päästäneet sormiensa läpi näin keskeneräisen hallituksen esityksen. He itse kritisoivat esitystä Eduskunnan lähetekeskustelussa todella paljon ja esittivät hengästyttävän paljon kysymyksiä ja epäilyjä liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerille.

Eikö heidän olisi kannattanut sorvata lakia ministerin kanssa etukäteen niin, että he olisivat olleet tyytyväisiä esitykseen, eikä päästää sitä keskeneräisenä valiokuntaan?

Taksien suhteen oli suorastaan liikuttavaa kuunnella perussuomalaisten puheenvuoroja, vaikka tosiasiassa he ovat tässäkin asiassa kääntäneet taas takkinsa. Soini kirjoitti 17.4.2016 blogissaan, että: ”Perussuomalaiset eivät hyväksy taksiliikenteen vapauttamista.” Suuret oli puheet.

Eduskunnan istunnossa perussuomalaiset maalailivat lain myötä tapahtuvan maaseudun tyhjentymistä takseista, palvelun heikkenemistä, hintojen nousua ja taksiyrittäjien konkursseja. Liikenne- ja viestintävaliokunnan perussuomalainen puheenjohtaja arveli maaseudun asukkaiden olevan häviäjiä ja veti johtopäätöksen, että ehkä palataan nykyjärjestelmään. Siis tämä linjaus jo lain lähetekeskustelussa ja lakiesityksestä, joka on heidän hallituksen aikaansaama.

Valiokunnan kokouksissa ei varmasti tule olemaan helppoa, kun sekä opposition että hallituspuolueiden kansanedustajat tykittävät kysymyksillään ja esittävät muutostarpeitaan erityisesti henkilö- ja tavarakuljetusmääräyksiin.

SDP:n eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että vanhaa lakia kumottaessa ja uutta luotaessa varmistetaan, että kuljetusalalla säilyvät toimivat ja tasapuoliset markkinat ja minkäänlaisia porsaanreikiä ei jää harmaalle taloudelle. Liikennekaaren tulee saada aikaan ihmisten arkea helpottavia digitaalisia ratkaisuja.

Mielestäni suomalainen säännelty taksijärjestelmä on edullinen, luotettava, palveleva, laadukas ja saatavissa aina ja kaikkialla. Ihmettelen, miksi ihmeessä markkinauskovaisen nykyhallituksen pitää se tuhota.

Saa nähdä, saadaanko tässä vielä aikaan yhteinen vastalause hallituspuolueiden kanssa heidän omaa lakiesitystään vastaan. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Valinnanvapaus - hyvä vai paha?

Sunnuntai 9.10.2016

Kansalaisten mielestä SOTE-uudistuksessa terveydenhuollon ammattilaisen valinta on tärkein valintaoikeus. Viime aikoina julkisessa keskustelussa on kuitenkin keskitytty enemmän hoitopaikan valitsemiseen.

Suomen nykylainsäädäntö (Terveydenhuoltolaki vuodelta 2011) antaa jo nyt hyvät puitteet toteuttaa valinnanvapautta. Perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa ihmisillä on jo nykyisin oikeus valita julkisen terveydenhuollon terveysasema ja erikoissairaanhoidon hoitopaikka kaikkialta Suomessa. Ihmisillä on oikeus valita tietty ammattihenkilö ja oikeus palveluseteliin niissä kunnissa ja palveluissa missä se on käytössä. Valitettavasti ihmisten valinnanmahdollisuuksia rajoittavat pitkät etäisyydet, jonot ja korkeat palveluiden kustannukset.

Nyt näyttää sille, että Juha Sipilän (kesk) hallituksen SOTE-uudistuksen myötä ihmisten valinnanvapautta tullaan pienentämään, sillä on olemassa selvistyshenkilöiden linjaus, että valinnanvapaus ei tulisi ulottumaan hoitavan henkilön tai annettavan hoitomuodon valitsemiseen. Tämä on merkittävä asia, joka kaventaisi nykyisessä terveydenhuoltolaissa säädettyä asiakkaan mahdollisuutta valita häntä terveydenhuollon yksikössä hoitava terveydenhuollon ammattilainen. Epäselväksi on jäänyt myös tulevassa SOTEssa asiakkaan oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.

Valinnanvapaus on ihmisten perusoikeus, jota tulee edistää. Ihminen on aktiivinen toimija ja meillä jokaisella on halu tehdä yksilöllisiä valintoja. Vastuu omasta terveydestä ja hyvinvoinnista kasvaa ja hoitomyönteisyys ja hoitoon sitoutuminen paranevat lisääntyvän osallistumisen myötä. Kokemukset ovat olleet myönteisiä esim. otettaessa käyttöön henkilökohtainen budjetointi vammais- ja vanhustenpalveluissa. Pidän ihmisten valinnanvapauden lisäämistä myönteisenä asiana ja uskon sen lisäävän asiakaslähtöisyyttä ja parempaa ja yhdenvertaisempaa palveluihin pääsyä.

Minulle on syntynyt vaikutelma, että Sipilän, Soinin ja Orpon hallituksen "valinnanvapaudella" tavoitellaan pääasiassa yritystoiminnan vapautta. Ihminen on tipahtanut keskiöstä.

Sipilän hallitus on toteuttanut valinnanvapauden laajentamisen valmistelun aivan alusta unohtaen nykyisen lainsäädännön. Järkevämpää olisi ollut valita se tie, että nykyistä lainsäädäntöä olisi viety eteenpäin alentamalla maksuja ja laajentamalla valinnanvapautta erityisesti niissä palveluissa, joissa ongelmat hoitoon pääsyssä ovat suurimmat.

Voimassa oleva terveydenhuoltolaki määrittelee hoitoon pääsyn minimiajat, mutta hoitoon pääsy on vaihdellut eri puolilla Suomea ja eri palveluissa. Avin antamien uhkasakkojen jälkeen on jonoja purettu ostamalla joitakin erikoissairaanhoidon palveluja yksityisiltä palveluntuottajilta.

Ihmisten yhdenvertaisuutta ja valinnanvapautta eri puolella Suomea kuitenkin todellisuudessa lisäisi se, että jos hoito ei toteudu hoitotakuun asettamassa määräajassa, tuettaisiin matkakorvauksilla hoitopaikan vaihtamista sinne, missä hoitoa on saatavilla, tai Englannin tapaan annettaisiin asiakkaille oikeus valita palveluntuottaja laajemman tuottajakunnan piiristä. Tämä olisi aivan mahdollista nykylainsäädännön puitteissa sitä hiukan tarkentamalla ja valtion ohjeistusta tiukentamalla.

Nykylainkin toteuttaminen vaatii sitä, että ihmisten pitää saada ammattilaisilta parempaa ohjausta ja tukea valintapäätösten tekemiseen, sillä kaikki eivät kykene tai halua tehdä valintoja itsenäisesti. Kukaan apua tarvitseva ei saa jäädä yksin valinnanvapauteen liittyvien päätöstensä kanssa. Asennemuutostakin tarvitaan, sillä nyt ihminen koetaan "hankalaksi asiakkaaksi", jos hän haluaa vaihtaa hoitopaikkaa tai lääkäriä. Valintojen tekeminen edellyttää myös sitä, että meistä jokainen on tietoinen oikeuksistaan ja että saamme monipuolista, vertailun mahdollistavaa tietoa eri vaihtoehdoista, esim. jonotusajoista, kuntoutuksen vaikuttavuudesta ja leikkausten onnistumisista. Ei kukaan voi sokkona päättää asioista. Avoimen ja luotettavan vertailutiedon tuottamisen pitäisi olla kaikille palveluntuottajille pakollista.

Maksut kolminkertaistuneet

Asiakasmaksut ovat Suomessa kansainvälisesti korkeat ja niiden käyttö on yleistä. Maksut ovat kolminkertaistuneet vuodesta 1990. Sipilän hallitus antoi vastikään kunnille luvan korottaa asiakasmaksuja 30 prosentilla. Tilaisuutta käytettiin hyväkseen ja useissa kunnissa käynti terveyskeskuslääkärillä on nykyään 20,90 euroa ja erikoissairaanhoidossa sairaalan poliklinikkamaksu 41,70 euroa. Englannissa terveydenhuollon palvelut ovat pääosin ilmaisia. Ruotsissa terveydenhuollossa asiakasmaksut ovat käytössä vain pienimuotoisesti.

Valinnanvapaus ja tasa-arvo lisääntyisivät, jos pienituloisten palveluiden saatavuutta parannettaisiin. Palveluseteli on hyvä esimerkki siitä, kuinka vain teoriassa sen myötä kaikilla on mahdollisuus valita haluamansa palvelu. Käytännön elämässä palveluseteliin liittyvä omavastuu on asetettu usein niin korkealle tasolle, etteivät pienituloiset kykene niitä hyödyntämään.

Sen lisäksi, että maksamme veroja ja korkeita asiakasmaksuja, on Suomessa 22,7 prosentilla aikuisista ja 52 prosentilla lapsista vapaaehtoinen sairaanhoitovakuutus. Ruotsissa yksityinen sairaanhoitovakuutus on 6 prosentilla väestöstä ja Englannissa vain 2 prosentilla. Mihin oikein olemme menossa? Amerikan malliinko? Vakuutukset ovat kalliita ja pienituloisilla ei ole niihin varaa. Eikä ole oikein joutua samaan aikaan maksamaan sekä veroja että vakuutuksia. Kyllä perusasioiden pitää hoitua veroilla.

Asiakasmaksulaki ei ole SOTE-lakien mukana, vaan on ilmeisesti tulossa vasta myöhemmin, eikä ole tiedossa alentaako vai nostaako Sipilän hallitus maksuja. Arvailuja kyllä on esitetty.

Mielestäni maksukaton piirin olisi järkevintä yhdistää kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista perittävät maksut. Kun yhteissumma terveyskeskus- ja sairaalamaksuista, sosiaalihuollon maksuista, lääkkeistä, hammashoidosta, ensihoidosta ja kuljetuspalveluista tulisi täyteen vuoden aikana, niin sen jälkeen maksuja ei enää perittäisi. Kattosumman olisi oltava riittävän matala.

Nykyään maksukatto on 691 euroa terveydenhuollossa sisältäen terveyskeskuksen lääkäripalvelujen maksut ja sairaalan poliklinikka- ja päiväkirurgian maksut sekä lyhytaikaisen laitoshoidon maksut. Maksukattoon ei lasketa mukaan mm. kotihoitoa, pitkäaikaista laitoshoitoa, omaishoitajien vapaapäivien palveluita, hammashoitoa ja ambulanssikuljetusta. Lääkkeille on oma erillinen vuosittainen maksukattonsa, joka on nykyään 610,37 euroa ja alkuomavastuu 50 euroa. Vammaisten kuljetuspalveluiden osalta on myös oma maksukattonsa, joka on 300 euroa.

Tällä hetkellä ihmisten tulee itse seurata ja huolehtia maksukattojen täyttymistä ja säilyttää kaikki maksukuitit ja anoa vapautusta itse erikseen sekä perusterveydenhuollosta että erikoissairaanhoidosta, sillä laskuohjelmat eivät ole yhteydessä toisiinsa. Meidän pitää ehdottomasti saada perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalihuolto saman katon alle niin, että on vain yksi työnantaja ja yksi tietojärjestelmä, joka tekee tällaiset maksuihin liittyvät asiat automaattisesti ihmisten puolesta ilman anomuksia.

Maakuntien liikenneyhteydet Bernerin pelinappuloina

Perjantai 30.9.2016

VR vastasi kuukausi sitten kansan huutoon ehdottamalla leikkausten kohteeksi joutuneiden junavuorojen paikkaamista ilman, että valtion tarvitsee laittaa niihin enemmän rahaa. Tästäkös liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk) pomppasi kattoon ja määräsi Sipilän peruuttamaan VR:n tiedotustilaisuuden. Mitä kummaa? Miksi kansalaiset eivät saaneetkaan saada lisää kaipaamiaan junavuoroja? Itä-Savo -lehdessä melkein tasan vuosi ministeri Berner valitteli, että hän ei mahda mitään junavuorojen karsimiselle. Niiden lisäämisen hän kuitenkin pystyy halutessaan estämään.

Eilen VR:n annettiin tiedottaa. Ministeri Berner oli saanut vuoroihin jonkun puumerkkinsä, vaikka pääosin vuorolista näyttää samalle kuin VR:n aikoma, josta olisivat alun perin halunneet tiedottaa. VR olisi halunnut korvaavat vuorot kolmeksi vuodeksi mutta ministeri antoi vuorot vain yhdeksi vuodeksi.

On erittäin valitettavaa, että ministerin toimenpiteiden vuoksi, henkilöstö on joutunut noin vuoden verran olemaan epävarmuuden tilassa ja nyt vain vuosi eteenpäin on varmaa. Jatkuvuudella on suuri merkitys ihmisten henkilökohtaiseen elämään.

Matkustajien kannalta junavuorojen vähentyminen ja niiden epävarma lyhytjännitteinen tulevaisuus on erittäin hankalaa. Vain osa ihmisistä siirtyy linja-autojen käyttäjiksi, koska matkustusmukavuus ja nopeus eivät ole junan veroista. Näin ihmiset pakotetaan kalliiseen ja ympäristöä kuluttavaan yksityisautoiluun. Tähän ei kuitenkaan ole kaikilla mahdollisuutta ja matkat jäävät tekemättä. Junavuorojen puuttuminen ja junien pysähtymättömyys asemilla on erittäin haitallista maakuntien asukkaiden, elinkeinoelämän, matkailun, mökkiläisten, kulttuuritapahtumien ja koulutuslaitosten elinvoimaisuuden kannalta.

Luulisi siis, että ministeri olisi tarttunut kolmen vuoden tarjoukseen ja rauhoittanut tilanteen. Mutta ei. Ministeri Berner taitaa haluta tehdä valtiosta epäluotettavan sopimuskumppanin. Hän haluaa nopeasti irtisanoa VR:n ja valtion välisen sopimuksen, joka on solmittu vuonna 2013 ja on voimassa vuoteen 2024, ellei sopimusta irtisanota. Tuossa sopimuksessa matkustajajunaliikenne on yksinoikeudella VR:n, joka tätä yksinoikeutta vastaan on velvollinen hoitamaan kannattamattomia välejä hiljaisemmilla reiteillä. Näiden kustannukset VR kattaa vilkkaiden alueiden tuotoilla. Suurin osa Suomea on harvaan asuttua maaseutua, eikä reiteille tule kukaan ulkopuolinen tappiolla junaliikennettä hoitamaan matkustajamäärien alhaisuuden ja pitkien välimatkojen vuoksi. Seurauksena olisi vuorojen loppuminen ja katastrofaalinen tilanne ihmisille.

Senpä vuoksi Berner on keksinyt kuningasidean, että ulkopuolisia kyllä tulee, jos niille annetaan VR:n kalusto. Junien ostaminen ja teettäminen kun on kovin kallista ja on suuri riski liiketoiminnalle ja voiton tuottamiselle, jos ottaa ison pankkilainan kaluston hankkimiseen. Pitäähän kilpailijoille junat saada! Sen vuoksi VR:n kalustoa ei saa kolmeksi vuodeksi kiinnittää raiteille, koska on oltava kalustoa vapaana vuokrattavaksi edulliseen hintaan mahdollisille yrittäjille. Jos minä alan kuljetusyrittäjäksi niin miksi jo alalla olevan yrittäjän pitäisi luovuttaa autonsa minulle käyttöön? Kysyn vaan. 

Mielestäni on selvää, että monikansalliset yhtiöt eivät tule Suomeen kehittämään maamme rautatieliikennettä, vaan maksimoimaan yrityksen voitot, jotka siirretään sitten ulkomaille. VR on joka vuosi tilittänyt valtiolle isot osingot. Tänä vuonna 100 miljoonaa euroa. Nämä rahat Berner haluaa ohjata muiden taskuihin. Otan yllättyneen ilmeen! Sama periaate hallituksella on sosiaali- ja terveydenhuollossa ja Postin kanssa.

Koulutuksesta leikataan puolustusvoimissakin

Perjantai 23.9.2016

Torstain kyselytunnilla Eduskunnassa nostettiin esille vanhustenhuollon henkilöstömitoituksen laskeminen (täyttä hulluutta!). Illalla myöhemmin käsiteltiin istunnossa ensi vuoden talousarviota ja sama henkilökunnan vähentäminen on käynnissä muussakin toiminnassa, kuten Puolustusvoimissa.

Puolustusvoimauudistuksessa edellisellä hallituskaudella sovittiin henkilöstön määrästä niin, että yhtä peruskoulutuskauden joukkuetta kohti on oltava 2,5 kouluttajaa. Tämä on ehdoton edellytys, jotta Suomessa säilyy laadukas reservi ja uskottava oma puolustus. Kantahenkilökuntaa tarvitaan riittävä määrä kouluttamaan varusmiehiä ja reserviläisiä. Näin ei tällä hetkellä ole, eikä 2,5 kouluttajan tavoite toteudu. Avoinna olevia kouluttajien virkoja on noin 550. Rahaa näiden tehtävien hoitamiseen ei valtion vuoden 2017 talousarviossa ole, vaan sen sijaan budjettikirjassa puolustusvoimien toimintamenoissa (momentti 27.10.01) yhteydessä todetaan seuraavasti: ”Palkattavan henkilöstön määrä vähenee 50 henkilötyövuotta vuoteen 2016 verrattuna. Vähennys aiheutuu pääosin määräaikaisten sopimussotilaiden määrän vähenemisestä.”

Puolustusvaliokunta on ollut huolissaan puolustusvoimien henkilöstön jaksamisesta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan henkilöstön jaksaminen ja toimintakyky on jo nyt osoittautumassa kasvavaksi huolenaiheeksi. Epävarmuutta toiminnan suunnitteluun aiheuttaa erityisesti kilpailukykysopimukseen sisältyvän vuosityöajan lisäyksen johdosta tehtävä rahojen leikkaus. Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) arvioi, että kiky-sopimuksen vuoksi henkilötyövuosia leikataan jopa parisataa.

Kantahenkilökunnan vajetta puolustusministeri on yrittänyt laastaroida lisäbudjetilla antamalla lisämäärärahaa sopimussotilaiden (100 henkilötyövuotta) palkkaamiseen. Tämä ei ole riittävä taso, eivätkä yhden vuoden määräaikaiset sopimussotilaat korvaa kantahenkilökuntaa, sillä he voivat varusmieskoulutuksensa pohjalta osallistua ainoastaan auttaviin tehtäviin. Miten käy koulutuksen tason tätä myötä?

Eilisen keskustelun yhteydessä puolustusministeri lupasi, että lisäbudjetti sopimussotilaisiin tulisi taas ensi vuonna. Eikö kuitenkin kaikista järkevintä olisi laittaa tällaiset pakolliset kustannukset jo alunperinkin talousarvioon ja palkata se määrä vakituista henkilökuntaa kuin puolustusvoimien ylläpitämiseksi tarvitaan? Vai yrittääkö valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok) tällä tavalla saada budjetin näyttämään paremmalta, vaikka tiedetään, että todellisuudessa sieltä puuttuu miljoonia ja velkaa otetaan ensi vuonna pakollisiin menoihin? Kunnissa tällaisesta alibudjetoinnista on kokemusta. Se on velkaantumisen tie.

Suomen puolustuskyky on pääosin osaavan reservin varassa. Laadulliset tavoitteet saavutetaan vain laadukkaalla koulutuksella, jota toteuttamaan tarvitaan motivoitunut, asiansa osaava henkilökunta. Varusmiesten ja 18 000 reserviläisen vuosittainen koulutus on suomalaisten valitsema linja, jota varten veroja maksetaan.

On suuri riski, että tällä menolla ajaudutaan lähitulevaisuudessa tilanteeseen, jossa joudutaan muuttamaan Suomen puolustusratkaisun keskeisiä perusasioita. Minulla on sellainen tunne, että kansalaiset eivät ole valmiita luopumaan yleisestä asevelvollisuudesta, alueellisesta kattavuudesta tai valmiita lakkauttamaan varuskuntia. Sipilän hallitus tuhlaa tärkeitä verorahoja muun muassa miljoonaperintöjen veroalennukseen, kun se voisi käyttää rahat paremmin ihan perusasioihin.

Kevennykset pieni- ja keskituloisille

Torstai 15.9.2016

Kansanedustaja Jukka Kopra (kok) aivan oikein kertoi Länsi-Savossa (12.9.), että edellinen hallitus SDP:n siinä ollessa teki kaikkein pienituloisimpien perusturvaan 100 euron korotuksen. Valitettavasti tämä linja ei ole enää jatkunut Juha Sipilän (kesk) porvarihallituksen aikana.

Kopra arvosteli mielipidettäni siitä, etteivät kansanedustajat ja johtajat tarvitse verokevennyksiä, vaan kaikki liikenevä pitäisi kohdistaa pieni- ja keskituloisille.

Eduskunnan tietopalvelu laski kuinka palkan ja eläkkeen ostovoima muuttuu hallituksen päätösten myötä. Jos työntekijä saa bruttopalkkaa 2000 e/kk, hänelle jää Kopran kehuman hallituksen talouspolitiikan jäljiltä 20 e/kk enemmän rahaa käteen. Jos henkilö saa bruttopalkkaa 7000 e/kk, hänelle jää 70 e/kk enemmän pelivaraa. Tämä tekee vuodessa lähes 900 euroa enemmän ostovoimaa johtajalle, samaan aikaan kun myyjä saa vain 250 euroa vuodessa.

Eläkeläisten osalta Sipilän veronalennukset tuottavat 7000 e/kk työeläkettä saavalle 66 euron kuukausittaisen ostovoiman lisäyksen. Samaan aikaan 1500 e/kk työeläkettä saava saa huikean 10 euron kuukausipotin, 1000 e/kk työeläkettä saavan lisäys on pyöreä nolla ja 500 e/kk työeläkettä saavan talous painuu 4 e/kk miinuksen puolelle. Tämäkö on Kopran mielestä oikein? Minun mielestä ei ole.

Oikeudenmukaisempaa olisi ollut se, että ensi vuoden verotaulukossa satojen miljoonien verokevennykset olisi suunnattu vain pieni- ja keskituloisille palkan- ja eläkkeensaajille. Tällöin heidän saama euromääräinen hyöty olisi ollut todellinen helpotus perheiden päivittäiseen toimeentuloon.

Eduskunnan tietopalvelu on laskenut myös hallituksen kaavaileman 5 % yrittäjävähennyksen jakautumisen eri tuloluokittain yrittäjien välillä. Tuo 130 miljoonan tukipotti on suuri lovi valtion kassaan, josta puolet ohjautuu vain rikkaimmalle yrittäjien tuloluokalle. Noin 75 000 rikkainta yrittäjää (apteekkarit, asianajajat ja lääkärit) hyötyvät ja lähes 300 000 pienituloisempaa yrittäjää (parturi-kampaajat, kosmetologit, hierojat, taksit, kirvesmiehet jne.) joutuvat tyytymään murusiin.

Ovatko apteekkarit todella yhteiskunnan hädänalaisimpia, kun hallitus haluaa auttaa jokaista keskimäärin 5700 eurolla vuodessa? Eivät ole ja tällainen rahan jakaminen on täysin järjetöntä. Tämä on Sipilän, Soinin ja Orpon häikäilemätöntä kaverikapitalismia samaan aikaan, kun he laskevat hoitoalan naisten ansiotasoa satasilla ja leikkaavat työttömiltä päivärahoja.

Opiskelijoilta, eläkeläisiltä, työttömiltä ja palkansaajilta Sipilä on vaatinut uhrauksia Suomen velkaantumisen hillitsemiseksi. Velkaantuminen kuitenkin kiihtyy, koska hallitus tuhlaa veronmaksajien rahoja palkitsemalla runsaskätisesti omia eturyhmiään.

SDP:n vaihtoehtobudjetissa tullaan esittämään jälleen lukuisia toimia pieni- ja keskituloisten ihmisten ja yritysten puolesta. Veronmaksajien rahoista pidettäisiin kuitenkin parempaa huolta, sillä velkaa sosialidemokraatit ottaisivat vähemmän kuin hallitus.