Satu Taavitsaisen blogi
Minne posti kulkee?Tiistai 3.5.2016 Eduskunta käsitteli tänään postilain muuttamista. Hallitus esittää valtioneuvoston myöntämästä postitoimiluvasta luopumista ja sen sijaan siirtymistä sähköiseen ennakkoilmoitukseen Viestintävirastolle. Esitys on täysin päinvastainen liikenne- ja viestintävaliokunnan kannan kanssa toimiluvan myöntämisestä vuodelta 2010. Valiokunta näki silloin toimilupaehtojen olevan keskeinen mekanismi, jolla vaikutetaan markkinoiden toimintaan ja yleispalvelun turvaamiseen. Postitoimiluvan myöntäminen siirrettiin tuolloin ministeriöltä valtioneuvostolle. Pelkkä sähköinen ennakkoilmoitus on riittämätön työkalu viranomaisille. Postipalvelut muodostavat niin tärkeän välineen yhteiskunnassa puolustusvoimia myöten, että alan yrityksiä tulee olla mahdollista arvioida jo etukäteen. Huomioitavaa myös on, että lakiesitys poistaisi kaikki nykyistä toimilupajärjestelmää koskevat vaatimukset postitoiminnan säännöllisyydestä ja laadusta, yrityksen riittävistä resursseista sekä pitkäjänteisestä postitoiminnan järjestämisestä. Muutoksen myötä uusi yritys voisi myös lopettaa postipalveluiden tarjoamisen asiakkailleen kahden viikon varoitusajalla. Kilpailun laaja avaaminen söisi Postin toimintamahdollisuuksia. Uudet toimijat voisivat ilman yleispalveluvelvoitteen rasitetta kääriä kermat päältä ja keskittyä kannattaviin alueisiin ja voittoisiin tuotteisiin, kuten yritysten kirjeisiin. Viime vaalikaudella arvioitiin tämän aiheuttavan valtiolle miljoonien eurojen kustannukset, jotka tulisi maksaa yleispalveluvelvoitteesta vastaavalle Postille. Eli jatkossa valtion olisi turha odottaa osinkoa Postilta. Viime vuodelta valtion kassaan tuli Postilta osinkoa 18 miljoonaa euroa. Jatkossa nuo eurot kilahtavat yksityisiin pusseihin. Kansanedustajat edustavat kansaa, ja on ajettava yhteistä etua, ei pienen piirin etua. Tämä postilain muuttaminen ei tule hyödyttämään kansalaisia. Päinvastoin, kansalaisten postipalvelut tulevat mitä todennäköisimmin heikkenemään, kun nykyisen palvelutason taloudellinen pohja murenee alta pois. Riittävien ja yhdenmukaisten postipalveluiden varmistaminen koko maassa on nyt ja tulevaisuudessa valtion tehtävä. Uudet toimijat keskittyvät kannattavaan yrityspostiin kaupunkialueilla, eivätkä hoitaisi perille harvaan asutun seudun asukkaiden posteja. Tämän lakimuutoksen seurauksena saatamme päätyä siihen, että harvaan asutulla alueella ei enää jaettaisi postia viitenä arkipäivänä viikossa, vaan harvemmin, koska rahat hoitaa palvelua viedään Postilta. Ihmiset laitettaisiin eriarvoiseen asemaan eri puolilla Suomea. EU:n postidirektiivin mukaan viiden päivän jakelusta voi poiketa vain poikkeukselliseksi katsotuissa tilanteissa tai maantieteellisissä olosuhteissa. Tämäkö on Sipilän hallituksen aluepolitiikkaa? Kuritetaan maaseudun ihmisiä. Eikö heille kuulu myös tämä julkinen palvelu? Onko nyt aluepolitiikka väistynyt markkinoiden tieltä ja lakaistu maton alle alueellisen tasa-arvon edistäminen? Politiikassa on aina vaihtoehtoja, vaikka Sipilän hallitus yrittääkin väittää muuta. Hallitus vie tällä hetkellä Suomea aivan väärään suuntaan, mutta suunta voidaan — ja se pitää — kääntää, ja sen vuoksi tulemme esittämään tämän lakiesityksen hylkäämistä. Tänään vietämme kansainvälistä sananvapauden päivää. Sanomalehtien Liitto on aiheellisesti ollut huolissaan, että jos Postin jakelupäivät harvenevat maaseudulla, niin kuinka käy heidän toimintaedellytyksilleen, suomalaisten avoimelle tiedonsaannille ja demokratian toimivuudelle. Sananvapauden päivänä on myös pakko mainita se, että erityisesti Postista on kuulunut paljon pelolla johtamista. Pääluottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja on ohjeistettu, mitä saa puhua julkisuuteen. Työpaikoilla yritetään hiljentää väkeä ja luottamusmiesten toimintaa on yritetty tarkoituksellisesti vaikeuttaa muun muassa lopettamalla kilometrikorvausten maksamista. Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg kirjoitti vappuna blogissaan, että meillä ei ole varaa siihen, että tietävimmät vaikenevat, millään alalla. Sananvapaus taataan perustuslain 2 luvun 12 §:ssä, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa. Sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista ja vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä kenenkään sitä ennakolta estämättä. Postin työntekijöilläkin on nämä perusoikeudet. Heillä on oltava oikeus asiallisesti, totuudenmukaisesti ja perustellusti arvostella työnantajaansa, kun siihen aihetta on. Viime syksynä tehdyn Postin henkilöstökyselyn tulokset tukevat käsitystä huonosta johtamisesta. Myös muista valtionyhtiöistä on tullut vastaavaa viestiä. Postin työntekijät ovat kokeneet, että heitä on uhkailtu, kiristetty ja syyllistetty. Nyt tämä vaientamisen toimintatapa Postin asioissa on levinnyt myös meihin kansanedustajiin — pääministeripuolueen toimesta. Tämäkö on vallassa olevien johtamistyyli? Kansanedustajilla on laajennettu sananvapaus. Kansanedustajalla on perustuslain mukaan eduskunnassa oikeus vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista sekä niiden käsittelystä ja arvostella yhteiskunnallisia epäkohtia tai vallankäyttäjiä. Pääministeri omistajaohjaa valtionyhtiöitä, ja on aivan aiheellinen kysymys, miksi henkilöstöpolitiikkaa on huonontunut Postissa. Miksi pääministeri ei ole vaatinut hyvää henkilöstöpolitiikkaa? Ihmisiä irtisanotaan samaan aikaan, kun otetaan vuokratyöntekijöitä ja johtaja saa palkkaa 50 000 euroa kuukaudessa. Työntekijöille ei myöskään kerrota mitään, ja heillä on tunne, ettei heitä enää arvosteta. Onneksi ammattiliitto sai laitettua aisoihin työntekijöiden palkkoja polkevat mainosjakeluyritykset. Tämä oli suuri teko Postin kilpailukyvyn kannalta. Kaikkien valtionyhtiöiden on oltava esimerkillisiä henkilöstöpolitiikassa ja kohtuullisia johdon palkoissa. Tämä on SDP:n yksi tavoite valtion omistajapolitiikan kehittämiseksi. Sellainen valtion omistajapolitiikka, joka perustuu nollatuntisopimuksiin ja palkansaajien halpuuttamiseen, ei ole kestävällä pohjalla. Se ei saa aikaan kasvua ja työllisyyttä. Ihminen, jolla ei ole varmuutta palkastaan, ei rakenna taloa, ei käytä rahaa yrityksiltä ostettaviin palveluihin, ei osta ja kuluta. Tällöin eivät pyörät pyöri, vaan ne pysähtyvät, niin kuin nyt on Suomessa käynyt. |
"Kansanopetus on niin tärkeää, ettei siinä ole varaa ottaa taka-askelia vaikeinakaan aikoina"Sunnuntai 1.5.2016 klo 12.30 Kansanedustaja Satu Taavitsaisen vapputervehdys Mikkelin OAJ:n vappujuhlassa 1.5.2016 Tiivistelmä: Paasikiven sanat unohtuneetVappu on ilon, kevään ja työn juhla. Kevät ja sen tuoma riemu ovat pitäneet pintansa vuodesta toiseen, mutta työ on muuttunut. Tänä vuonna työn muutos on erityisesti kohdistunut kasvatus- ja opetusalaan rajujen koulutusleikkauksien ja varhaiskasvatuksen heikennysten myötä. On unohtuneet ne sanat, jotka Presidentti Paasikivi sanoi aikoinaan: "Kansanopetus on niin tärkeää, ettei siinä ole varaa ottaa taka-askelia vaikeinakaan aikoina". Sijaiskiellot ovat esimerkki kuntien toimista, jotka vaarantavat lapsen edun toteutumisen. Nämä on väärin. Vaaditaan yhdessä, että on löydyttävä toinen, oikeudenmukaisempi tie. Heikko lukutaito yhteiskunnallinen riskiJoka kahdeksas suomalainen 15-vuotias poika ei osaa lukea niin hyvin kuin jatko-opinnoissa tarvittaisiin. Heikko lukutaito on merkittävä yhteiskunnallinen riski sekä väestön koulutustason ja työllisyyden että yhteiskuntaan kiinnittymisen ja yhteiskuntarauhan näkökulmasta. Heikko lukutaito vaikeuttaa mahdollisuuksia pärjätä muun muassa jatkokoulutuksessa ja työelämässä sekä asioinnissa viranomaisissa ja julkisen hallinnon verkkopalveluissa. Opettajia arvostetaanSuomessa opettajan ammattia arvostetaan. Vanhempien keskuudessa tehdyissä tutkimuksissa selkeästi yli 90 prosenttia kertoo arvostavansa opettajan työtä. Myös opettajat itse arvostavat työtään. Opettajakoulutuksen ja lastentarhanopettajien yliopistotasoisuus on tärkeä strateginen valinta. Onkin täysin kestämätöntä, että meiltä Etelä-Savosta ollaan tämä koulutus viemässä. Savonlinnan OKL:n puolesta on taisteltava kaikin keinoin. 850 opiskelijaa ja heidän opettajansa ovat tuoneet elämänvoimaa koko maakuntaan ja heidän lähtönsä heikentää alueemme vetovoimaa, aluetaloutta, opetus- ja kulttuuritasoa ja pätevien opettajien saamista töihin päiväkoteihin ja kouluihin. Kaikki paine tulee laittaa nyt pääministeriin ja opetusministeriin. Suomesta pitää rakentaa lapsi- ja perheystävällinen yhteiskunta. Hyvinvoiva ja vauras Suomi rakentuu hyvälle lapsuudelle ja nuoruudelle. Varhaiskasvatuksella ja koulutuksella luodaan perusteet aikuiselämän mahdollisuuksille. |
SDP tarjoaa ongelmaratkaisua, tasapainoa ja uudistuksiaSunnuntai 1.5.2016 klo 10.30 Kansanedustaja Satu Taavitsaisen vappupuhe Mikkelissä Työväen Vappujuhlassa 1.5.2016. Tiivistelmä: Työntekijöille on maksettava palkkaa, jolla tulee toimeenTänään on 351 000 suomalaista vailla työtä. Se on 4 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Nuoria alle 25-vuotiaita on työttömänä lähes 50 000 ja heidän määränsä on kasvanut vuodessa lähes tuhannella. Pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut lähes 20 tuhannella ja yli 50-vuotiaiden työttömyys kahdella tuhannella. Samaan aikaan uusien avoimien työpaikkojen määrä on vähentynyt ja meillä on 5500 ihmistä vähemmän palkkatukityössä, koulutuksessa tai työkokeilussa kuin vuosi sitten. Kysymme, milloin hallitus alkaa vaatia työnantajilta, että työntekijöille on maksettava palkkaa, jolla tulee toimeen? Lapset eivät voi odottaa ”aikojen paranemista”Hallituksen saneerauslistalla on myös lapsiperheiden hyvinvointi. Päivähoitopalveluiden laadullinen heikentäminen, päivähoitomaksujen nostaminen, maksukorotukset koululaisten iltapäiväkerhoihin ja sosiaali- ja terveystoimen asiakasmaksuihin hankaloittavat lapsiperheiden arkea dramaattisesti. Natoon liittymiselle ei ole perusteitaMyöskään ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla hallituksen toiminta ei meitä vakuuta. Ulkoministeri ja puolustusministeri ovat samasta puolueesta ja se yhdistettynä pääministerin kokemattomuuteen on joissakin asioissa näkynyt. Kokoomuksen vaatimuksesta teetettiin Nato-selvitys. Vakavin puute siinä on, ettei selvityksessä esitetä kysymystä saati vastausta siihen lisäisikö vai vähentäisikö Suomen Nato-jäsenyys vakautta lähialueillamme ja lisäisikö vai vähentäisikö se Suomen mahdollisuutta tulla vedetyksi mukaan Itämeren piirissä syntyvään tai sinne ulottuvaan sotilaalliseen konfliktiin. Selvityksen tilaaja on kuitenkin saanut mitä on halunnut, eli yhden tilaisuuden taas käydä kampanjaansa sotilaallisesta liittoutumattomuudesta luopumiseksi. Meidän tavoitteemme on aina yhteistyön ja rauhan maailma ja kansojen vapaus. Politiikka on ihmiskätten työtäSisäpolitiikassaan Juha Sipilän porvarillinen ”yhtiöittämishallitus” tekee historiallisen voimakasta keskittämis- ja yksityistämispolitiikkaa. Aluepolitiikan se on lakaissut täysin maton alle. Mielestämme valtion on ajettava yhteistä etua, ei pienen, taloudellisesti vaikutusvaltaisen piirin etua. Voitosta elävien kauppamiesten etu on aina erilainen ja jopa vastakkainen kuin yleinen etu. He haluavat käyttää valtioita hyväkseen bisnestensä edistämiseksi. Sipilän Sote-esitys on vaarallinenPääministeri Sipilän ”yhtiöittämishallituksen” esitys sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä on vaarallinen. Aiheellinen kysymys on, ohjataanko tässä verorahat kansainvälisille terveysjäteille ja kohti Panamaa? Selvää on, että ykköstavoitteena ei enää olekaan kansalaisten terveyserojen kaventaminen, sujuvat palvelu- ja hoitoketjut ja perustuslain edellyttämät tasavertaiset palvelut joka puolella Suomea. Sen sijaan soten ykköstavoitteeksi on nostettu säästöt ja yhtiöittäminen ja tuottojen jakaminen yrityksille. Kaikki muut tavoitteet on alistettu näille. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen pitää tuoda kaikille suomalaisille yhtä hyvät palvelut kuin nyt laajan työterveyshuollon piirissä olevilla on. Tällöin kaikki saavat ajan palveluun nopeasti ja tarvittavat tutkimukset, hoito, lääkkeet ja kuntoutus sekä sosiaalipalveluiden tukimuodot hoituvat viivytyksettä. Soteuudistusta ei tule tällaisena peruspalveluiden ja verorahojen isojakona hyväksyä. Hallitus yrittää höpöttää, että raha seuraa potilasta. Me sanomme, että näillä hallituksen toimilla raha pötkii pakoon potilasta. Sipilän johdolla Suomi on menossa aivan väärään suuntaanJuha Sipilän johdolla Suomi on menossa aivan väärään suuntaan. Lähestymme uhkaavasti yövartijavaltiota, jolla tarkoitetaan minivaltioajatusta, jossa olisi yhteiskunnan toimesta vain puolustusvoimat ja poliisi. Kaiken muun hoitaisivat markkinat. On kyse sellaisesta poliittisesta linjavalinnasta, jonka lopputuloksena kukin kansalainen joutuisi itse omilla rahoillaan tai vakuutuksillaan hankkimaan koulutuksensa, sosiaali- ja terveyspalvelunsa ja muut palvelunsa, koska julkiset palvelut olisivat niukkoja. Peli ei kuitenkaan ole vielä pelattu. Kyllä suomalaiset ovat huomanneet maan hallituksen politiikan olevan kuin Troijan hevonen, jolla naamioidusti yritetään lisätä liikemiespiirien valtaa ja hajottaa hyvinvointiyhteiskuntaa. Meidän perustehtävä on ratkaista niitä ongelmia, jotka esiintyvät yhteiskunnassa. Ajankohtaisena esimerkkinä veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun kitkeminen ja nollatyösopimusten kieltäminen. Suomalaiset arvostavat yhteiskuntarauhaaJos Suomessa työntekijän, eläkeläisen, opiskelijan, työttömän, vammaisen ja lapsiperheellisen, siis aivan tavallisen parhaansa yrittävän suomalaisen kyykyttäminen ei lopu, niin sata vuotta rakennettu keskinäisen luottamuksen ja kunnioituksen ilmapiiri uhkaa murentua. |
Kukas se nuorten asioita esiin nostaa, jos ei nuoret itse?Lauantai 30.4.2016 klo 18.00 Kansanedustaja Satu Taavitsaisen vapputervehdys Mikkelin ammattikorkeakoulun opiskelijoiden vappujuhlassa 30.4.2016 Tiivistelmä: Nuorten työ nuorentaa Mikkelin!Vappu on opiskelijoiden ja suomalaisen työn päivä. Vapussa yhdistyvät monet perinteet vuosisatojen ajalta. Siihen liittyy niin kansainvälinen työväenaate, keskieurooppalainen kevätjuhla, skandinaavinen ylioppilaiden kevätiloittelu kuin moderni katukarnevaalikin. Kaikkialla Suomessa toistuu lakitusrituaali. Jyväskylässä lakitetaan Minna Canthin patsas, Turussa Lilja-naispatsas, Helsingissä Havis Amanda ja Mikkelissä Vaeltajapatsas. Tuplataan nuorten valtuutettujen määräMikkelin kaupunki tarvitsee nuoria tulevaisuuden tekijöitä ja näkijöitä. Jotta olisimme houkutteleva kaupunki meillä on oltava tapahtumia, elävää kaupunkikulttuuria, tekemistä ja tietenkin toimivat peruspalvelut ja harrastusmahdollisuudet. Mikkeli haluaa ottaa nuoria mukaan entistä paremmin myös valmistelemaan ja tekemään päätöksiä. Tärkeää on jatkuva vuoropuhelua opiskelijoiden ja opiskelijajärjestöjen kanssa. Tähän tarvitaan teitä, hyvät opiskelijat! Osallistukaa ja lähtekää ehdokkaaksi ensi kevään kuntavaaleihin. Kukas se nuorten asioita esiin nostaa, jos ei nuoret itse? Tällä hetkellä meitä on vain viisi alle 40-vuotiasta Mikkelin valtuustossa. Toivon, että te tulette mukaan; tuplataan nuorten valtuutettujen määrä vuoden päästä! ”Näpit irti, opintotuesta!”Olin opiskelijoiden kanssa yhdessä marssimassa mielenosoituksessa Helsingissä. Osoitimme mieltä, koska hallitus aikoo leikata rajusti opintotukea ja lisätä lainarahalla opiskelemista. Opetusministerin perusteena on lopettaa valtion velkaantuminen, mutta hän viis veisaa opiskelijoiden velkaantumisesta. Valtion hartiat ovat kuitenkin aina leveämmät kuin opiskelijan, siksi iskulauseemme kuului ”Näpit irti, opintotuesta!” Koulutuksesta ja opintotuesta leikkaaminen on väärin. Vaaditaan yhdessä, että on löydyttävä toinen, oikeudenmukaisempi tie. |
Yksityisille tuottoisat palat ja postilaiset ruohonleikkaajiksiTiistai 26.4.2016 klo 12.17 Juha Sipilän (kesk) ”yhtiöittämishallitus” aikoo pala palalta poistaa suomalaisilta julkisia palveluita. Posti kuuluu tähän suunnitelmaan. Jätimme (SDP + Vihr + Vas) tänään liikenne- ja viestintävaliokunnassa hylkäysesityksen ja vastalauseen Sipilän hallituksen postilain muutokseen. Lakiesitys poistaisi vaatimukset postitoiminnan säännöllisyydestä ja laadusta, riittävistä resursseista sekä pitkäjänteisestä postitoiminnan järjestämisestä. Postin ja lehtien saaminen kuuluu kaikille kansalaisille joka puolella Suomea. Se on julkinen palvelu ja siitä pidämme kiinni. Sipilä ja Berner ovat unohtaneet Postin perustehtävän ja aluepolitiikan. Postilain muuttaminen on samanlainen kermankuorijoiden ja työntekijöiden halpuuttajien edunvalvontalaki kuin on VR:n pilkkominen ja soten yhtiöittäminen. Yksityisille yhtiöille annetaan parhaimmat tuottoisat palat vieden valtionyhtiön tulot ja tämän vuoksi postilaiset laitetaan ruohonleikkaajiksi. Jatkossa valtion on turha odottaa osinkoa Postilta. Viime vuodelta valtion yhteiseen kassaan kilahti osinkoa 18 miljoonaa euroa. Jatkossa nuo eurot kilahtavat yksityisiin pusseihin. Tulevaisuudenuhkana on, että valtion pitää maksaa Postille päin, jos meinataan saada ihmisille postit jaettua. Sipilän ”yhtiöittämishallitus” ei ajattele kansalaisia vaan omistajia. Ministeri Berner (kesk) on useassa kohtaa julkisesti sanonut ajavansa omistamisen etua. Kansanedustajat edustavat kansaa ja on ajettava yhteistä etua, ei pienen, taloudellisesti vaikutusvaltaisen piirin etua. Voitosta elävien kauppamiesten etu on aina erilainen ja jopa vastakkainen kuin yleinen etu. He haluavat käyttää valtioita hyväkseen bisnestensä edistämiseksi. Hallituksen esittämästä postilain muutoksesta ei ole mitään hyötyä kansalaisille. |
Huoli lapsista pitää konkretisoitua teoiksiKeskiviikko 20.4.2016 Suomen perusporvarihallituksen idea päivähoitomaksujen korottamisesta 22 prosentilla on osoitus siitä, että hallituspuolueiden kansanedustajat, ministerit ja virkamiehet elävät eri todellisuudessa tavallisten ihmisten kanssa. Lasten ja lapsiperheiden asiat tuntuvat olevan heille poliittisen hierarkian alapäässä. Hallitus ei arvioi lainkaan, millaisia vaikutuksia päivähoitomaksujen korottaminen asettaa ihmisten elämälle ja arkeen. Hallituspuolueiden kansanedustajille on ominaista runsas huolestunut puhe lapsista, mutta huoli ei konkretisoidu poliittisiksi päätöksiksi ja rahaksi. Heidän tulisi muistaa, että nälkäisten vatsat eivät korulauseista täyty! Terveyden ja hyvinvoinnin laitos – THL:n tutkijoiden mukaan lapsiperheiden taloudellinen asema on heikentynyt ja lapsiköyhyys kolminkertaistunut viimeksi kuluneiden viidentoista vuoden aikana. Suuri osa lapsiperheistä sijoittuu keskituloisiin tuloluokkiin, mutta pidemmällä aikajaksolla lapsiperheiden keskituloisuus on hitaasti vähentynyt. Suurituloisuus on lapsiperheiden joukossa keskimääräistä vähäisempää. Köyhien ja köyhyysrajalla elävien lapsiperheiden määrä on kohonnut. Köyhyys työssäkäynnistä huolimatta on nimenomaan lapsiperheiden todellisuutta. Köyhät lapsiperheet ovat myös useammin pikkulapsiperheitä: niissä on alle 3- ja 3-6-vuotiaita lapsia selvästi useammin kuin muissa lapsiperheissä. Eli juuri päiväkoti-ikäisiä lapsia. Mitä pienemmät tulot, sitä vaikeampaa on ylläpitää nyky-yhteiskunnassa normaalia elintasoa ja elämäntapaa. Pienituloisuus johtaa ennen pitkää totaaliseen kyvyttömyyteen perheen osallistua tavanomaisiksi katsottuihin lapsiperheiden juttuihin. Miksi juuri pienten lasten perheissä elämän pitäisi olla niukkaa ja tiukkaa niin rahan kuin ajan suhteen? Päivähoitomaksujen nosto tulee heikentämään perheiden muuhun kulutukseen käytettävissä olevia varoja sadoilla ja monilapsisilla perheillä tuhansilla euroilla vuodessa. Hallituksen maksukorotukset päivähoitoon, iltapäiväkerhoihin ja sosiaali- ja terveystoimeen sekä varhaiskasvatukseen kohdistamat laadulliset heikennykset ja palkkojen ja työttömyyskorvausten leikkaukset hankaloittavat lapsiperheiden arkea dramaattisesti. Ne lisäävät eriarvoisuutta, terveyseroja ja köyhyyttä, kasvattavat riskiä syrjäytyä ja nostavat kynnystä mennä töihin. Ne masentavat ihmisiä. Lapsiperheissä jokainen euro menee kulutukseen, kuten ruokaan, vaatteisiin, harrastuksiin, asumiseen ja näistä kaikista on poissa ne eurot, jotka menevät päivähoitomaksuihin. Monilapsisissa perheissä päivähoitomaksut lähentelevät jo nyt tuhatta euroa kuukaudessa. Vanhemmat kokevat, että työssäkäynnistä on tullut aikuisille liian kallis harrastus. Suomesta pitää rakentaa lapsi- ja perheystävällinen yhteiskunta. Hyvinvoiva ja vauras Suomi rakentuu hyvälle lapsuudelle. Lapsuuden laadulla luodaan perusteet aikuiselämän mahdollisuuksille. Lapsuutta ei voi uusia, eikä hankkia jälkikäteen. Lapsuus on lasten elämä tässä ja nyt. Lapset eivät voi odottaa muutamia vuosia ”aikojen paranemista”. 1990-luvun laman myötä syntyi lasten ja nuorten palveluissa noidankehä, jossa kuntien valtionosuuksien järkyttävillä leikkauksilla ja maksujen korotuksilla luotiin kasvavaa tarvetta korjaaviin palveluihin. Noidankehää ei myöhemmin kasvun vuosina purettu, vaan lasten arkisissa kasvuympäristöissä, päivähoidossa ja koulussa, on tapahtunut muutoksia, jotka heikentävät lasten hyvän kasvun mahdollisuuksia. Asetan kysymyksen, miksi meillä Suomessa peruskoulu, lukio, ammattikoulu ja korkeakoulutus ovat maksuttomia mutta varhaiskasvatuksesta pitää maksaa. Eduskunnan tarkastusvaliokunta mietinnössään toteaa olevan yhteiskunnallisesti kaikkein vaikuttavinta satsata alle 5-vuotiaisiin lapsiin. Miksi näin ei tehdä? Itselleni laadukas maksuton varhaiskasvatus on perhepolitiikan keskeisimpiä tavoitteita. Universaaleilla peruspalveluilla tavoitetaan kaikki lapset ja nuoret. Toimiva maksuton neuvola- ja kouluterveydenhuolto, perheiden ja lapsen tarpeisiin vastaava laadukas maksuton varhaiskasvatus sekä lapsen kehitystä tukeva maksuton edistyksellinen koulutus luovat tasa-arvoa ja Suomen tulevaisuutta. Lapsiin kohdistuvia päätöksiä ei voi tehdä talouden ehdoilla ja liike-elämän logiikan pohjalta. |
Kuin Troijan hevonenMaanantai 18.4.2016 - Satu Taavitsainen Juha Sipilän (kesk) perusporvarihallituksen toiminta on käsittämätöntä. Näyttää sille, että markkinat ovat saaneet yliotteen ja hallitus tekee historiallisen voimakasta keskittämis- ja yksityistämispolitiikkaa. Koulutuspaikat keskitetään, junavuorot lopetetaan, posti ja taksit ei kohta enää kulje, käräjäoikeuksia lopetetaan, poliisilaitoksia suljetaan ja kohta myydään maantiet ja rautatiet eniten tarjoavalle. Valtion metsät menivät jo ja seuraavaksi yhtiöitetään sosiaali- ja terveydenhuolto ja sen jälkeen varmasti pohjavedet ja hengitysilma! Tästä ei varmasti monikansalliset suuryhtiöt ole olleet mielissään, joten hallitus tottelevaisesti poistaa meiltä kaikki julkiset palvelut ja julkisen omaisuuden. Tällöin ei jää mitään rajoitteita ja poliittista liikkumatilaa ja yhtiöillä on oikeus investoida mihin kohteeseen vain, miten vain, minne vain, milloin vain, sekä oikeus nostaa tuottoja ja vaatia korvauksia, jos tuottoja ei tule odotetusti. Yhtiöiden johtajia, pankkieliittiä ja porvareiden poliittista eliittiä yhdistävät erilaiset epäviralliset organisaatiot ja ”klubit”, joissa he kokoontuvat ja siellä muodostuu samanmielisyys, jossa pääoman kasaaminen ja valtioiden hyväksikäyttäminen asetetaan ihmisten ja ympäristön elämän edelle tuoden heille runsaasti rahaa ja valtaa. ”En pyydä teitä nostamaan käsiänne tyrannia vastaan kaataaksenne hänet, vaan yksinkertaisesti vain, että ette enää tukisi häntä. Silloin voitte nähdä hänet kaatumassa ja rikkoutumassa pirstaleiksi kuin kolossi, jolta on vedetty jalusta alta.” Kirjoitus julkaistu 18.4.2016 Demokraatti -verkkolehdessä |
Pitkäaikaistyöttömyys on köyhyyden suurin riskitekijäTiistai 12.4.2016 Aktiivinen työvoimapolitiikka on välttämättömyys työttömyyden pienentämiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi. Järjestöissä on paljon erilaisia mahdollisuuksia työllistää pitkäaikaistyöttömiä ja vajaakuntoisia. Tätä varten tarvitaan valtion palkkatukirahaa. Miksi hallitus näkee palkkatuen järjestöihin ”tempputyöllistämisenä” samaan aikaan kun se antaa lisäbudjetissa palkkarahaa 38 miljoonaa euroa Talvivaaraan? Nähdäänkö kova kaivosteollisuus parempana kuin 3. sektorin järjestöissä tehtävä pehmeämpi työ? Palkkatuesta saatavat hyödyt ovat suuremmat kuin sen kustannukset, sillä sen avulla vältetään syrjäytymisen ongelmat. Yhteiskunnan on järkevämpi työllistää ihmisiä palkkatuen avulla niin järjestöihin, kuntiin kuin yrityksiin kuin ottaa pitkäaikaistyöttömyydestä, köyhyydestä, terveyseroista ja syrjäytymisestä aiheutuvat yhteiskunnalliset negatiiviset seuraukset. Pitkäaikaistyöttömyys on köyhyyteen joutumisen suurin riskitekijä. 1990-luvun lamavuosista lähtien Suomessa on ollut yhä enemmän köyhyydessä eläviä ihmisiä ja yhteiskunnan ruohonjuuritasolla kytee jo anarkia. Edellytän hallitukselta köyhyyden vähentämistä ja tasaisemman tulonjaon saavuttamista suomalaisten kesken. Työttömyydessä on ennen kaikkea kyse työpaikkapulasta. Työhalua ihmisillä kyllä on. Työttömyys ei poistu pelkästään markkinatalouden pelisäännöillä, vaan tarvitaan vahvaa valtiota. Nollatuntisopimusten varaan laskettu työllisyyspolitiikka ei ole kestävällä pohjalla. Työttömän elämään liittyy paljon byrokratiaa, jota on purettava. Työmarkkinatuen ja peruspäivärahan 300 euron suojaosuuden soveltaminen aiheuttaa käytännön ongelmia. KELA ja kassat odottavat työnantajien palkkakuitteja etupainotteisesti, eivätkä maksa korvausta ilman palkkakuitteja. Käytännössä ongelma ilmenee seuraavasti: Työtön saa töitä satunnaisesti muutamia työpäiviä kuukaudessa. Hänellä on oikeus tienata maksimissaan 300 euroa kuussa menettämättä työttömyyskorvaustaan. Mutta kun hän tekee muutamia työtunteja, pitää hänen toimittaa kaikki dokumentit palkkatiedoista työttömyyskorvauksen maksajalle tehdessään kuukausittaista päivärahahakemusta. Välttämättä näitä kaikkia dokumentteja hän ei ole vielä saanut työnantajaltaan heti työtunnit tehtyään. Työtön ei päivärahan maksun viivästymisen pelon vuoksi uskalla vastaanottaa työtä. Jos satunnaisia työtunteja tuleekin yli 42 tuntia päivärahajaksoon, mutta kuitenkin alle kaksi viikkoa, niin työtön joutuu ansiopäivärahaa hakiessaan uusien hakijoiden joukkoon, jolloin hän joutuu odottamaan päivärahaansa kolme viikkoa. Järkevää olisi, että satunnaisten työtuntien ilmoittaminen silloin, kun palkka on sallitun 300 euron ansaitsemisrajan sisällä, pitäisi voida tehdä jälkikäteen. Tämä helpottaisi työtöntä vastaanottamaan satunnaisia työtunteja mm. sairauslomasijaisuuksia. Tarvitsemme myös nopeampaa tiedonsiirtoa ja digitalisaatiota joustavoittamaan käsittelyä. Työtöntä ei pidä myöskään satunnaisen työnteon vuoksi laittaa jonon hännille päivärahahakemusten käsittelyssä.
|
Asiakasmaksujen korottaminen on vastuutontaLauantai 9.4.2016 Pidän hallituksen suunnitelmaa korottaa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja vastuuttomina. Aikaisemmin kuluneella viikolla hallitus kertoi kehysriihessä tavoittelevansa 130 miljoonan euron kuntasäästöjä, joista osa toteutettaisiin asiakasmaksuja korottamalla. On jääkylmä arvovalinta, että hallitus taas laittaa maksajiksi kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Maksujen korotukset kohdistuvat pienituloisiin työttömiin, eläkeläisiin, vammaisiin ja lapsiperheisiin. Heidän taloudellinen ahdinko pahenee usein sairastumisesta, koska maksut vievät heitä jopa ulosottokierteeseen ja maksujen takia he eivät voi mennä lääkäriin. Tapasin juuri vanhuksen, joka kertoi, että hänellä on hampaassa reikä, eikä hänen pienestä eläkkeestä riitä rahat hampaan paikkaamiseen. Suomessa on jo ennestään kansainvälisesti suuret sosiaali- ja terveydenhuollon maksut. Ne ovat kolminkertaistuneet vuodesta 1990. Maksuja tulee laskea, eikä nostaa missään nimessä. Erityisesti hämmästelen tapaa, jolla hallitus aikoo pakottaa kunnat korottamaan asiakasmaksuja. Kuntien asiakasmaksupakko tarkoittaisi käytännössä sitä, että nekin kunnat joutuisivat korottamaan maksuja, jotka eivät niitä haluaisi korottaa. Jokaisen luottamushenkilön tulee seurata asiakastyytyväisyyttä, palveluiden laatua ja kuntalaisten yhdenvertaisuuden toteutumista palveluiden käyttäjinä. Olen tänään tavattavissa Mikkelin Stellassa klo 10-13. Elävä ja aito demokratia on päättäjien ja kansalaisten avointa vuoropuhelua. Tule juttelemaan pienistä ja suurista asioista.
|
Johtajien palkat ovat ylisuuriaSunnuntai 3.4.2016 Eilen uutiset ja ihmisten puheet olivat pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien kasvavissa palkoissa. (Lue HS:n uutinen: Johtajien palkat taas uuteen ennätykseen). Pomot saivat viime vuonna enemmän palkkaa, luontaisetuja ja rahabonuksia kuin koskaan sitten vuoden 2005. Palkat ja bonukset olivat keskimääräin noin 1,1 miljoonaa euroa. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan suurten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien palkat ja bonukset kasvoivat viime vuonna 3,5 prosenttia. Yritysjohtajille maksetaan aivan liikaa, varsinkin valtionyhtiöissä. Niissä ei mielestäni saisi johtajien palkat olla ministerien palkkoja korkeammat. Paitsi että Suomessa johtajille maksetaan liikaa, heitä myös suojellaan liikaa. Heitä ei rangaista, jos yrityksellä menee huonosti. Eri yhtiöiden hallituksissa istutaan ristiin ja nostetaan vuoroin toinen toistensa palkkoja. Jos johtaja saa potkut, niin siitä seuraa melkein aina muhkea eroraha. On harhaanjohtavaa kuvitella, että yrityksessä vain toimitusjohtajan tekemisillä olisi merkitystä ja että hänelle kuuluu maksaa monikymmenkertaista palkkaa verrattuna yrityksen työntekijöihin. Johtajaluokka on saavuttanut aivan liian suuren taloudellisen ja poliittisen vallan, jolle mahtaa vain, jos omistajilla on lujaa tahtoa. Valtio pystyy puuttumaan omassa hallinnassaan oleviin yhtiöihin. Mikään pakko ei ole omistajaohjauksesta vastaavan pääministeri Juha Sipilän (kesk) katsoa asioita sormiensa läpi. Halutessaan omistaja yhtiökokouksessa valitsee hallituksen jäsenet ja antaa ohjeita toiminnalle. Esimerkiksi Postin ja VR:n osalta olisi voitu aivan hyvin välttää työntekijöiden irtisanomiset ja huonontunut palvelu sekä ylisuuret palkkiot, jos omistaja olisi näin tahtonut. Esimerkiksi Postin toimitusjohtajan 50 000 euron kuukausipalkalle ei ole mitään perusteita. Jos saisin päättää, niin laittaisin koko Postin johtoryhmän ja hallituksen vaihtoon. Jatkuvasti työntekijät yritetään pitää ahtaalla ja palkkoja yritetään painaa alaspäin, irtisanotaan, lomautetaan, työsuhteita muutetaan määräaikaisiksi ja nollatyösopimuksiksi ja toimintaa supistetaan pysyvästi, jotta johtajat pystyvät jakamaan omistajille niin paljon ylimääräistä voittoa, etteivät omistajat ala kiinnittää huomiota korkeiden johtajapalkkioiden ongelmiin. Koska johtajien on maksimoitava osingot pitääkseen omistajat hiljaisina, päätyvät he minimoimaan investoinnit, mikä heikentää yhtiön tuotantokykyä, kehittymistä ja työllisyyttä. Ihmettelen, että eikö Suomessa enää osata palkata johtajiksi näkemyksellisiä ihmisiä vaan ainoastaan saneeraajia? Tämän aamun lehdessä muhkeita palkkoja kommentoi Elinkeinoelämän hallituksen puheenjohtaja Matti Alahuhta. ”He jakavat jo paljon rahaa hyviin tarkoituksiin”, Alahuhdan kommentti kertoo kaiken. Hän ei sano lainkaan rikkaiden laajemmasta verottamisesta tai palkkojen pienentämisestä, vaan vetoaa rahan lahjoittamiseen. (Lue HS:n uutinen) Rahan lahjoittaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja siihen, että saa valita itse kohteen. Toimitusjohtajien on varmasti ihanaa lahjoittaa söpöille lapsille, suloisille eläimille tai omalle urheilulajilleen, mutta Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu sopimukseen, jossa kaikki maksavat ja kaikki saavat. Myös ei-niin söpöjen asunnottomien, mielenterveysongelmaisten ja päihderiippuvaisten kansalaisten tulee saada apua ja palveluja. Tutkimusten mukaan lapset eivät voi hyvin niissä maissa, joissa on hyvät tulot, vaan niissä maissa, joissa on pienet tuloerot. Verotus on paras keino tasata tuloeroja ja siitä ei tule luopua ja mennä amerikkalaiseen hyväntekeväisyysyhteiskuntamalliin. Onko Alahuhdalla nyt hämärtymässä perusasiat siitä, miksi pohjoismainen hyvinvointivaltio on rakennettu? Muista ihmisistä välittämistä ja ”hyvän tekemistä” on, että yhteisesti maksamme veroja, joiden avulla julkinen valta huolehtii päivähoito-, koulutus-, sosiaali-, terveys- ym. peruspalvelut kaikille kansalaisten varakkuudesta ja rikkaiden lahjoituksista riippumatta. |
Palveluheikennyksetkö rutiinia?Lauantai 2.4.2016 Länsi-Savo -lehden yhteiskuntatoimittaja Jukka Ahdelma luokitteli 29.3. jutussaan edellisen kaupunginvaltuuston asialistan rutiinilistaksi. Hänen mielestään Rahulan koulun lakkauttaminen, varhaiskasvatuksen lapsiryhmien kasvattaminen ja lasten päivähoitoon pääsyn rajoittaminen ovat rutiiniasioita, joista keskustelu on turhaa ja näiden lapsiperheiden arkeen ikävästi vaikuttavien palveluheikennysten vastustaminen on muka politikointia kuntavaalien alla. Onkohan Länsi-Savo tipahtanut yhteiskunnan rattailta, sillä ihmisten mielestä nuo asiat eivät todellakaan ole rutiinia. Universaalit palvelut - kuten varhaiskasvatus ja koulu ovat keskeisessä asemassa lasten hyvinvoinnin rakentamisessa. Mikkeliläiset keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten valtuutetut äänestyksssä enemmistönä päättivät heikentää varhaiskasvatuksen laatua suurentamalla päiväkotiryhmiä ja lisätä lasten eriarvoisuutta jättämällä osan lapsista kokoaikaisen hoidon ulkopuolelle. Seuraavana he varmasti aikovat korottaa päivähoitomaksuja ja lisätä lapsiperheiden köyhyyttä. Päivähoidon saaminen kaikille alle kouluikäisille kesti yli sata vuotta. Oikeuden rajoittaminen on pitkä taka-askel. Varhaiskasvatus on lapsen oikeus, jonka ei pidä olla riippuvaista vanhempien työstä ja sen muutoksista. Toivon, että mikkeliläiset vuoden päästä kuntavaaleissa äänestävät valtuustoon lasten ja perheiden palveluja puolustavia henkilöitä. Tehdyt huonot päätökset voi uusi valtuusto muuttaa.
Kirjoitus julkaistu Länsi-Savo -lehden mielipideosastolla 2.4.2016 |
Euroopan piinaviikkoKeskiviikko 23.3.2016 Tiistainen terroristi-isku Brysseliin järkyttää eurooppalaisia. Pääsiäisen lohduttava sanoma on juuri nyt tärkeä; Pahojen voimien on väistyttävä, elämä voittaa kuoleman. Eurooppa kantaa nyt valtavaa ristiä harteillaan, sillä se ei ole onnistunut luomaan rauhaa ja vakautta lähialueilleen. Arabikevään tuoma toivo paremmasta on haihtunut. Itsevaltiaita ei ole saatu kukistettua vaan väkivallattomat mielenosoitukset köyhyyttä ja korruptiota vastaan on tukahdettu väkivaltaisesti, mikä on raivannut tilaa terroristeille, joita karkuun ihmiset ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan kohti Eurooppaa. Terrorismia ruokkii nuorisotyöttömyys, epävakaa yhteiskunta, koulutuksen ja terveydenhuollon puute, eriarvoisuus ja korruptio. Viha muhii ja kasvaa, jos kansalaisilla ei ole ihmisoikeuksia ja poliittisia vaikutusmahdollisuuksia, eikä tulevaisuuden toivoa. Valtio voi tarkoittaa nuorille pelkkää kiinni käyvää poliisia. Ihmiset kokevat, että heidät on hylätty oman onnensa nojaan. Tällöin ei millään ole enää mitään väliä. Terroristien on helppo saada rekrytoitua lisää vihaisia joukkoonsa ja yhteiskunnat radikalisoituvat. Euroopassa viranomaisten on nyt tehtävä töitä terroristien kiinnisaamiseksi mutta samaan aikaan on Euroopan yhdessä suurvaltojen kanssa toimittava sen puolesta, että Välimeren toisella puolella hallitukset luopuvat omien kansalaistensa sortamisesta ja opposition tukahduttamisesta. Toivoa muutoksesta ei tule sotien vaan kansalaisyhteiskuntia vahvistaen. Vihan ja rasismin lietsojien tulee Suomessakin nyt rauhoittua. Ihmisiä ei tule jaotella ihonvärin, uskonnon tai rodun perusteella. Jokainen ihminen ansaitsee henkilökohtaisen kunnioituksen ja arvostuksen sekä ystävällisen ja inhimillisen kohtelun. Perussuomalaisten ja kokoomuslaistenkin ulkomaalaisiin kohdistuneet rasistiset kannanotot ruokkivat sitä samaa vihaa Suomessa kuin Välimeren toisellakin puolella. On pidettävä järki päässä ja huolehdittava siitä, ettei kovanaamojen kielenkäytöstä tule Suomessa normaali ja tapahdu ihmisten mielen ”persuuntuminen”. Ihmisarvo on jakamaton ja kansalaisuudesta riippumaton. Julkisen vallan velvollisuutena on kunnioittaa ja suojella sitä.
|
Minna Canth: Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, vaan ihmiskunnan kysymysLauantai 19.3.2016 Jos hiihtokilpailussa osa kilpailijoista joutuu kilpailemaan painot jaloissaan, kilpailusta ei tule reilua. Reiluuden saavuttamiseksi taisteli myös Minna Canth, jonka kunniaksi tänään Suomen liput liehuvat. Canthin ajan Suomessa tyttöjen koulutusmahdollisuuksia rajoitettiin ja tämähän ei käynyt Minnalle. Hän teki paljon työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Canth ei ajanut vain sukupuolten tasa-arvoa vaan myös tasa-arvoa yli yhteiskunnan luokkarajojen. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) on usein vakuuttanut, että hänelle koulutuksessa mahdollisuuksien tasa-arvon vaaliminen on keskeistä. Pelkkä mahdollisuus koulutukseen ei kuitenkaan riitä. Monissa perheissä ja työpaikoissa nauru on kadonnut taloudellisten olosuhteiden seurauksena. Useissa kodeissa eletään kovia aikoja. Meillä on Suomessa paljon lapsia, jotka eivät menesty koulussa, koska ovat nälkäisiä, perheessä on terveysongelmia, päihteiden käyttöä, työttömyyttä, lapsi on yksin kaiket illat tai hänen täytyy huolehtia pienemmistä sisaruksistaan. Lapsen huonoa koulumenestystä ei voi sälyttää kykyjen tai ahkeruuden puutteeseen ja yhteiskunnan vetäytyä vastuustaan sanoen, että mahdollisuus koulunkäyntiin on annettu. Lapsen mahdollisuuksiin vaikuttaa suoraan, kuinka perheille taataan terveydenhuoltoa, työtä ja toimeentuloa ja riittävää sosiaaliturvaa, uudelleenkoulutusta, palkkatukityötä ja lapsiperheiden kotipalvelua. Nämä pystytään turvaamaan poliittisilla päätöksillä. Mielestäni vahvan valtion tehtävä on lähtökohtien ja perhetaustasta johtuvien erojen tasoittaminen. Minna Canthinkin ajamaa reiluutta saavutetaan vasta kun lapsi saa kotona aikuisilta riittävästi hoivaa ja ruokaa, iltapäivisin apua läksyjen tekoon ja harrastaa kerhoissa ja seuroissa, nukkua ja leikkiä ystävien kanssa. Mahdollisuuksien tasa-arvolla, kuten ilmaisella koulutuksella, ei ole merkitystä, jos yhteiskunta ei ponnistele reiluuden rakentamiseksi kokonaisvaltaisesti. Valitettavasti perusporvarillinen hallitus Suomessa tuntuu ajattelevan, että muodollinen mahdollisuuksien tasa-arvo riittää ja että jokainen lapsi on oman onnensa seppä. He eivät tunnu välittävän siitä, että perheiden kohtaamat taloudelliset, terveydelliset ja sosiaaliset vaikeudet heikentävät väistämättä sekä lasten että vanhempien voimavaroja. Oppositiosta yritämme saada hallitusta ymmärtämään, että tarjotusta mahdollisuuksien tasa-arvosta voi hyötyä vain, jos pystyy hyödyntämään mahdollisuuksiaan. Ihmiset eivät synny tyhjiöön. Ympäristö, jossa lapsi ja nuori elää, vaikuttaa suuresti siihen, mitä he voivat tehdä ja mitä he haluavat tehdä. Perheiden hyvinvointia ja arjessa selviämistä tulee tukea entistä paremmin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lapsiperheiden riittävästä toimeentulosta huolehtimisen lisäksi on tärkeää turvata lasten ja lapsiperheiden peruspalvelujen taso, kuten varhaiskasvatus, perusopetus tukipalveluineen ja lapsiperheiden kotipalvelu. Julkisia palveluja on leikattu 1990-luvun lamasta lähtien. Leikkaukset ovat kohdistuneet erityisesti kuntien peruspalveluihin, joiden merkitys on keskeinen nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä. Esimerkiksi kunnallista kodinhoitoapua saaneita lapsiperheitä oli vuonna 1990 yli 50 000, vuonna 2000 alle 20 000 ja vuonna 2012 enää n. 9 000. Vuodesta 1990 vuoteen 2012 kodinhoitoapua saaneiden lapsiperheiden määrä väheni 83 %. Nuorten kouluttamattomuus aiheuttaa kansantaloudellisia menetyksiä, kasvattaa julkisen talouden menoja ja supistaa verotuloja. Valtiontalouden tarkastusvirasto on laskenut, että nuoren ajautuminen sosiaalisesti huono-osaiselle elämänuralle ja syrjäytyminen pysyvästi työmarkkinoilta aiheuttaa yhteiskunnalle noin miljoonan euron kustannukset ennen kuin kyseinen henkilö täyttää 60 vuotta. Laskelman mukaan vuotuinen kustannus yhteiskunnalle on n. 25 000 euroa. Miljoonalla eurolla saa esim. ehkäisevänä palveluna kotipalvelua 10 tuntia päivässä 10 vuoden ajan. Ennalta ehkäisevään toimintaan verrattuna korjaavat toimenpiteet, kuten esim. erikoissairaanhoito ja psykiatrinen hoito, ovat kalliita. Esimerkiksi korjaavana palveluna toteutettu lapsen sijoitus maksaa vuodessa 90 000 euroa. Tämä summa vastaa ennalta ehkäisevässä toiminnassa 1000 tapaamista sosiaalityöntekijän kanssa tai 400 käyntiä nuorisopsykiatrian poliklinikalla tai yli 400 perheneuvolakäyntiä tai lähes 3000 tuntia kotipalvelua ja seitsemän vuoden intensiivistä perhetyötä. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaatteisiin kuuluu yleinen, ei harkinnanvaraisesti valikoiva hyvinvointipolitiikka. Kaikilla kansalaisilla on eri elämäntilanteissa yhtäläinen oikeus nauttia yhteiskunnan tarjoamia palveluja. Täten ei muodostu jyrkkää rajaa avun tarvitsijoiden ja rahoittajien välille. Kansalaisten suuri enemmistö on tukenut tätä mallia ja tutkimusten mukaan tukee sitä edelleen. Toivotan oikein hyvää tasa-arvon päivää! Minna Canth varmasti pilven reunalta haluaa, että nykysuomalaiset sitkeästi taistelevat tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta! |
Soteen sydämen viisauttaTiistai 8.3.2016 klo 20.41 - Satu Taavitsainen Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen lopputuloksena tulee olla kaikille suomalaisille yhtä hyvät palvelut kuin nyt laajan työterveyshuollon piirissä olevilla on. Tällöin kaikki saavat ajan asiantuntijalle nopeasti ja tarvittavat tutkimukset, hoito, lääkkeet ja kuntoutus sekä sosiaalipalveluiden tukimuodot hoituvat viivytyksettä. Olen vakuuttunut, että kun tahtoa on, palvelu- ja hoitoketjut saadaan sujuvammiksi ja lähipalveluiden laatu ja saatavuus saadaan pelastettua koko Suomessa. Sosiaali- ja terveyspalveluihin tarvitaan vaikuttavuutta. Ihmistä on hoivattava niin, että hänen toimintakykynsä itsenäiseen tai avustettuun elämäänsä paranee. Tavoitteena on oltava jälleen mahdollisimman toimintakykyinen, kuntoutunut kansalainen. Tämä on oltava kaiken lähtökohta. Nykyinen monikanavainen rahoitus (asiakas, kunta, Kela, vakuutusyhtiö) tekee systeemistä vaikean. Esimerkiksi lonkkaleikkauksen jälkeen henkilön palveluiden maksajataho vaihtuu keskimääräin 22-43 kertaa ja pahimmillaan jopa 537 kertaa! Ihmisiä pompotellaan ovelta ovelle kunnan, Kelan ja vakuutusyhtiön välillä. Suuret kustannukset syntyvät nimenomaan useiden eri palvelujen yhteen sovittamisen ja koordinaation heikkoudesta. Sen vuoksi pidän tärkeänä rahoituksen selkeyttämistä, ymmärrystä palveluiden paremmasta ja asiantuntevammasta ohjaamisesta ja ongelmien ennaltaehkäisystä. Siilomainen johtaminen tulee heittää romukoppaan ja alkaa katsoa kokonaisuutta, jotta saadaan kustannukset hallintaan ja kavennettua terveyseroja. Ihminen on kokonaisuus ja jokaisen hätä on otettava tosissaan. Hyväkään terapia ei auta, jos ihmisellä on nälkä tai hänellä ei ole rahaa tarvittaviin lääkkeisiin. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra teki Kelan, Oulun kaupungin ja Nordic Healthcare Groupin kanssa valtavan suuren tutkimuksen, jossa 200 000 oululaisen osalta katsottiin henkilöittäin jokaisen asukkaan sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö kaupungin ja sairaanhoitopiirin palveluiden, Kelan etuuksien ja työterveyden osalta. Tällaista uraauurtavaa tutkimusta ei ole aiemmin Suomessa tehty. Johtopäätös on, että eniten tarvitaan sosiaalipalveluja, kuten vanhuspalveluja, vammaispalveluja, mielenterveys- ja päihdepalveluja ja terveyspalveluja. Näin ollen sote-uudistuksen painopiste ei tule olla erikoissairaanhoidossa vaan sosiaalipalveluissa. Ottaen huomioon ikäihmisten määrän kasvun tulevaisuudessa, tulee mielestäni jatkotarkastelun keskiössä olla erityisesti vanhusten palvelut. Suomessa ihmiset elävät yhä pidempään ja yli 90-vuotiaiden määrä on seitsemän kertaa suurempi nyt kuin vuonna 1980. Hyvin iäkkäiden ihmisten ja muistisairauksien määrä kasvaa ja on otettava huomioon vanhusten avun tarpeet. Suuri osa heistä tarvitsee elämänsä loppuvuosina ja -kuukausina jonkin aikaa ympärivuorokautista hoivaa. Kotihoito ei aina riitä. Meillä on oltava riittävä ympärivuorokautisen hoivan mahdollisuus ja on rakennettava välimuotoista yhteisöllistä asumista. Hyvin vanhojen hoivan tarve on usein laadultaan erilaista kuin nuoremmilla, joilla hoidon tarvetta aiheuttaa usein sairaudet. Mitä vanhempi ikä sitä tavallisemmin hoivan tarvetta aiheuttaa mahdollisten sairauksien lisäksi ihan tavallinen biologinen vanheneminen; kehon haurastuminen, kuulon ja näön heikkeneminen, väsymys, toimintakyvyn lasku sekä muistisairaudet. Jos vanhus ei pääse omassa kodissaan tuolista pois tai sängystä ylös tai ei pääse vessaan, eikä kykene hakemaan juotavaa ja syötävää, ei pääse ulkoilemaan, ei ehkä tiedä onko päivä vai yö, ei tiedä missä on, eikä tiedä tuleeko asuntoon enää koskaan ketään toista ihmistä, tilannetta ei auta kotihoidon useatkaan pikaiset käynnit. Tällöin vanhus tarvitsee sitä, että apua on saatavilla koko ajan, vaikkei sitä joka hetki tarvitsisikaan. Kotiin annettavat palvelut eivät riitä takaamaan ihmisarvoista ja arvokasta elämää ja arvokasta kuolemaa hyvin vanhoille vanhuksillemme. Sote-uudistus tarvitsee sydämen viisautta. Kolumni julkaistu 8.3.2016 Demokraatti.fi -verkkolehdessä. |
Oikeassa yhteiskuntasopimuksessa olisi sovittu vähennettävän etujen kasautumista niille, joilla niitä on jo ennestäänMaanantai 29.2.2016 Juha Sipilä (kesk.) on vuoden verran puhunut yhteiskuntasopimuksen aikaansaamisesta. Itse en kutsuisi tulosta muuksi kuin pakotetuksi tupoksi. Yhteiskuntasopimukseksi se on aivan liian suppea ja tasapainoton. Oikeassa yhteiskuntasopimuksessa eri osapuolten välille olisi neuvoteltu ja sovittu oikeudenmukainen tasapaino. Jokainen antaa ja jokainen saa. Nythän näin ei ole. Elinkeinoelämän sijoittajat saavat ja työntekijät antavat, erityisesti julkisella sektorilla työskentelevät. Työntekijöillä oli valittavanaan vain huonoja ratkaisuja. Pakkolait tai pakkosopimus, joka on huonoista vaihtoehdoista kaiketi vähiten huonoin. Kiitän SAK:n Lauri Lylyä, joka on sitkeästi pitänyt työntekijöiden puolta ja puolustanut oikeutta neuvotella ja sopia asioista. Sopiminen on aina ay-liikkeen ykkösasia. Palkkojen ostovoiman alentamisen, lomarahojen pienentämisen, työajan lisäämisen ja työnantajakulujen pienentämisen vastapainoksi oikeassa yhteiskuntasopimuksessa olisi sovittu se, että yritykset sitoutuvat huolehtimaan velvoitteistaan, kuten verojen maksusta Suomeen ja palauttamaan kaikki rahat veroparatiiseista ja kevyemmän verotuksen maista takaisin kotimaahan. Alhainen kasvu ja työttömyys ovat seurausta elinkeinoelämän investointilakosta. Oikeassa yhteiskuntasopimuksessa vastapainoksi tämä lakko olisi lopetettu ja saatu investoinnit lähtemään liikkeelle ja sovittu stoppi kohtuuttomille osinkojen jaolle ja irtisanomisille. Ei palkansaajien kannattaisi suostua työajan pidennyksiin ja lomarahojen pienentämiseen, jos näistä hyötynä tuleva raha menee vain osinkoina omistajille ja kohti veroparatiiseja. Oikeassa yhteiskuntasopimuksessa olisi vastapainona näkynyt tuloerojen kaventamisen tavoite esimerkiksi muuttamalla pääomaveroa progressiiviseksi eli isoista tuloista isompi vero ja pienistä tuloista pienempi vero. Näin maan hallitus olisi sitoutunut lyhentämään valtion velkaa ottamalla enemmän rikkailta ja lopettamalla pieni- ja keskituloisten ostovoiman heikentämisen. Suomen velkaantumisen syynä eivät ole liian suuret menot vaan liian pienet tulot. Palkat ja sosiaalietuudet ovat pysyneet samoina tai jopa pienentyneet, mutta viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana rikkaiden tulot ja omaisuus ovat lisääntyneet veroalennusten seurauksena. Oikeassa yhteiskuntasopimuksessa olisi sovittu vähennettävän Matteus-vaikutusta, joka tarkoittaa etujen kasautumista niille, joilla niitä on jo ennestään. ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.” Matt. 25:29. Tuntuu, että Sipilän hallitus on pikemminkin noudattanut tätä raamatun julman isännän periaatetta erittäin tarkasti. Oikeassa yhteiskuntasopimuksessa johtajien palkkaukseen olisi haettu kohtuutta. Meillä on liian suuri kuilu johtajien palkoissa verrattuna alimman palkkaluokan työntekijän palkkoihin. Valtion määräysvallassa olevista yhtiöistä räikeimpänä esimerkkinä Posti, joka maksaa johtoryhmälleen yli kaksi miljoonaa euroa, josta toimitusjohtajan osuus on noin 50 000 euroa kuukaudessa postinjakajan saadessa alle 2000 euroa kuukaudessa. Oikeassa yhteiskuntasopimuksessa tällaisista törkeyksistä olisi sovittu luovuttavan ja kohtuullistettu yhtiöiden johtajien palkkoja. Työntekijöiden edustajien mukaan ottaminen yhtiöiden hallituksiin olisi kuulunut myös oikeaan yhteiskuntasopimukseen. Tämä pakotettu tupo kuvastaa perusporvareiden enemmistöhallituksen oppia siitä, että työllisyys ja talouskasvu syntyisivät työntekijöiden palkkoja laskemalla ja sosiaaliturvaa heikentämällä sekä rikkaiden veroja alentamalla. Onneksi työmarkkinaosapuolet sopivat vaihtoehdon hallituksen pakkolaeille ja paikalliselle sopimiselle. Ne ovat ainoa hyvä puoli. Sopimuksen seuraukset ovat kuitenkin ikävät työntekijöiden näkökulmasta. Neuvottelijat ovat tehneet voitavansa. Äänestäjien apua tarvitaan seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Kuvassa olen oman ammattiliittoni JHL:n toimialajohtaja Päivi Niemi-Laineen kanssa palkansaajajärjestöjen STOP-mielenosoituksessa 18.9.2015 Helsingin rautatientorilla. |
Opiskelijat tarvitsevat turvaa - eivät lisähuolta huomisestaPerjantai 26.2.2016  Hallitus aikoo leikata rajusti opintotukea ja lisätä lainapainotteisuutta. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok) perusteena on lopettaa valtion velkaantuminen mutta hän viis veisaa opiskelijoiden velkaantumisesta. Velkakestävyydessä valtion hartiat ovat leveämmät kuin opiskelijan. Pääministeri Juha Sipilä (kesk) puolusteli torstain kyselytunnilla asiaa sanomalla, kuinka hänkin aikanaan opiskeli velalla. Paluuta menneisyyteenkö Sipilä porukoineen haluaa? Täystyöllisyyden aikakautena tilanne oli aivan toinen kuin nykyään. Sipilän nuoruusvuosina oli varmaa, että valmistumisen jälkeen saa töitä ja velan pystyy hoitamaan. Nykymaailmassa tutkintotodistus ei enää takaa varmaa työpaikkaa ja vuosia kestävä lainan kerryttäminen on suuri riski. Lainalla opiskelu on uhkapeliä: opiskelijalla on vastuu tuloksesta (valmistuminen), mutta samanaikaisesti hänelle ei ole luvassa mitään työmarkkinoilla. Lainapainotteinen opintotuki asettaisi opiskelijat vahvasti eriarvoiseen asemaan. Tällainen muutos veisi Suomea kohti luokkayhteiskuntaa. Sivistys yläluokkaistuisi ja koulutus muuttuisi hyvätuloisten foorumiksi. Opiskelusta tulisi ylellisyyttä, johon kaikilla ei ole mahdollisuutta. Tämän seurauksena voisi käydä niin, ettei opiskelemaan lähdettäisi. On kuitenkin tutkittu, että yksi valmistunut opiskelija tuottaa valtiolle moninkertaisesti hänen kouluttamiseensa kuluneen rahan. Liikemies Sipilänkin pitäisi ymmärtää, että on huonoa ”liiketoimintaa” heikentää opiskelijoiden toimeentulomahdollisuuksia entisestään. Lainarahalla opiskeleminen aiheuttaa opiskelijalle tarpeetonta stressiä. Erityisesti opintojen takkuillessa tämä voi johtaa opiskelukyvyn menetykseen. ”Entä jos en saakaan tutkintoa valmiiksi?” ”Entä jos alavalinta vain tuntuu väärältä kahden opiskeluvuoden jälkeen?” ”Entä jos en saakaan valmistumisen jälkeen töitä ja minulla on 20 tuhatta euroa velkaa maksettavana?” kysyvät opiskelijat. Ei kovin ruusuinen tulevaisuuden kuva. Asiat eivät aina mene niin kuin suunnittelee. Lisähuoli huomisesta ei helpota opiskelijan arkea. Opintolainaa ei saa, jos on luottorekisteritietoihin merkitty maksuhäiriö. Miten näiden nuorten kouluttautumisen käy, jos opiskeluaikana eläminen perustuu lainanottoon? Opintoraha hupenee vuokranmaksuun yhä useammalla opiskelijalla. Asumislisä kattaa nykyään enää 57 % asumismenoista. Kattavuus on heikentynyt tasaisesti vuodesta 2005, jolloin asumislisän vuokrakattoa korotettiin viimeksi. Tuolloin asumislisä kattoi 70 % asumismenoista. Lähes joka kuudennella menee asumislisän lisäksi koko opintoraha asumiskustannuksiin. Pienituloisuus opiskeluaikana vaikeuttaa nuorten harrastusmahdollisuuksia ja terveitä elämäntapoja, kuten terveellisen ruuan syömistä. Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan perheen varakkuuden yhteys lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen on Suomessa toiseksi vahvinta kaikista 35 tutkitusta maasta. Heikko taloudellinen tilanne on suorassa yhteydessä liikunnan harrastamisen vähyyteen. Useampi kuin joka kolmas nuorista on jättänyt jonkin harrastuksen aloittamatta rahanpuutteen takia. ”Tulen toimeen siten, että syön kouluruokaa, en tee ostoksia, en uusi vaatteitani, en käytä palveluita enkä paljonkaan harrasta mitään.” -opiskelija ”Köyhä opiskelija ei saa sairastua, hänen polkupyöränsä ei saa hajota saati tulla varastetuksi eikä tietokone mennä rikki. Häntä ei ylipäänsä saa kohdata epäonni, sillä vararahaa ei ole.” -opiskelija Monella pienituloisella tai yksinhuoltajaperheellä ei ole mahdollisuutta auttaa opiskelevaa lastaan. Vuoden 2015 Nuorisobarometrissa selvitettiin vanhemmilta saatua apua. Eniten yleistyneitä vanhempien taloudellisen tuen muotoja ovat ruoan ja vaatteiden ostaminen sekä puhelinlaskujen maksaminen. Kaikista lapsuudenkodista pois muuttaneista alle 30-vuotiaista nuorista 28 prosenttia sanoo vanhempien ostaneen ruokaa ja 19 prosenttia vaatteita viimeisten kuuden kuukauden aikana. Vanhempien apuun turvaudutaan vasta pahassa pulassa ja sitä ennen on saattanut tulla jo maksamattomia laskuja, kulutusluottoja ja maksuhäiriömerkintöjä. "Loppukuusta kaupan kassalla poistetaan yksi kerrallaan jo kassan läpi laitettuja tuotteita kunnes tilillä olevat viimeiset eurot riittävät. Makaroonipussi ja tarjoustarralla varustettu leipäpakkaus ovat tärkeitä, mieluummin sitä luopuu vessapaperista. Aina sitä voi käydä julkisessa vessassa, kun sellainen osuu reitille ja kyllähän kotona on bideesuihku." -opiskelija Opiskelijoiden rahanpuute lisää yksinäisyyttä, joka on eniten suomalaisten hyvinvointia alentava tekijä. Ilman rahaa et voi lähteä kavereiden kanssa konsertteihin, elokuviin, ravintolaan, ostoksille tai edes kahville. Nuorisobarometrin mukaan kaikkiaan 17 prosenttia nuorista on ainakin joskus joutunut rahanpuutteen takia jättämään tapaamatta ystäviään. Näistä nuorista enemmistö kokee yksinäisyyttä. Nuoret, jotka ovat rahanpuutteen takia joutuneet lopettamaan harrastuksen tai jättämään sen kokonaan aloittamatta, tapaavat ystäviään selvästi muita harvemmin. Myös yksinäisyyden kokemukset ovat heillä selvästi tavallisempia. Harrastuksissa ei ole kyse vain vapaa-ajan tekemisestä, vaan niiden vaikutukset nuorten elämään ovat kokonaisvaltaisia. ”Köyhyys sulkee opiskelijan pois sosiaalisesta elämästä: Ei voi lähteä kahville opiskelukavereiden kanssa luentojen päätteeksi, kun tietää että kahvikuppeihin käytetty summa kostautuu loppukuusta kurisevana vatsana. Vaikka eihän ne ole enää pitkään aikaan edes kysyneet mukaan." -opiskelija Mielestäni jokaisella suomalaisella nuorella on oltava vapaus ponnistaa täyteen potentiaaliinsa varallisuudesta ja perhetaustasta riippumatta. Koulutuksesta ja opintotuesta leikkaaminen on väärin ja aiottujen heikennysten tilalle on löydyttävä toinen tie. |
Jokaisella on oikeus turvalliseen SuomeenPerjantai 12.2.2016 Kansalaisten turvattomuuden tunne on kasvanut. Tammikuussa julkaistiin Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tekemä kysely, jonka tulokset esiteltiin ennen joulua puolustusvaliokunnassa. Tulos on nyt historiansa synkin. Vuoden 2015 tutkimuksessa kaksi kolmasosaa kokee turvattomuutta tulevaisuuden suhteen ja tämä on ensimmäinen kerta 25 vuoteen, kun turvattomuutta koetaan näin laajasti. Pidän tätä kehitystä erittäin huonona. Suurimmat kansalaisten huolet ovat työllisyystilanne Suomessa, kansainvälinen terrorismi ja Euroopan talouden näkymät. Hallituksen virheellinen talouspolitiikka luo turvattomuutta – Suomi ei nouse leikkaamallaSipilän hallitus talouspolitiikan kovalla leikkauslinjallaan ja työmarkkinoiden epäsovun lietsomisella on heikentänyt kansalaisten turvallisuudentunnetta. Nyt tarvitaan aivan toisenlaista johtajuutta, joka tuo turvallisuutta kansalle ja rauhaa työpaikoille. Työn ja palkan tuoma arjen turvallisuus on keskeinen tekijä ihmisten elämässä. Valtion tehtävä on epävakauden ja työttömyyden korjaaminen, ei niiden syventäminen. Jokaisella ihmisellä on oikeus turvalliseen kotimaahansa. Tahdon Suomen olevan maailman turvallisin maa, jossa ihmiset kokevat yhteiskunnan yhdenvertaisena ja oikeudenmukaisena ja voivat nauttia oikeusjärjestelmän takaamista oikeuksista ja vapauksista ilman pelkoa tai turvattomuutta. |
Julkiset hankinnat luomaan työpaikkoja ja verotulojaTorstai 11.2.2016 Valtion ja kuntien tehtävä on epävakauden ja työttömyyden korjaaminen, ei niiden syventäminen. Julkisten toimijoiden on näytettävä mallia, että hankinnoilla vahvistetaan aluetaloutta. Suomen kansallinen etu on työpaikat ja verotulot Suomessa. Eduskunnan puolustusvaliokunnassa keskustellaan paljon materiaalihankinnoista. Mielestäni Suomen tulee toimia materiaalinvalmistuksessa mahdollisimman omavaraisesti ja tukea kotimaista puolustusteollisuutta. Vuonna 2011 ala työllisti 8000 suomalaista. Huoltovarmuuden nimissä olemassa olevaa teollisuutta voidaan hyödyntää ja oman maan teollisuutta tukea. Puolustusvoimat voi solmia kotimaisten kumppanien kanssa pitkiä sopimuksia, ja valtio voi tukea teollisuutta luoden pitkän aikavälin työpaikkoja maanpuolustuksen ollessa merkittävässä asemassa myös tulevaisuudessa. Kehittyvä teknologia ja luotettava ja eettinen valmistaja ovat brändejä, joilla Suomi voisi tuottaa puolustusmateriaalia myös vientiin, muistaen kuitenkin kaupankäynnin eettiset rajoitteet. Mikkelin kaupunki hankkii käyttöönsä palveluita ja tavaroita noin 100 miljoonalla eurolla vuodessa. Ei ole yhdentekevää, kuinka paljon ostetaan Mikkelissä tai lähiseudulla toimivilta yrityksiltä ja miten varmistetaan, että yritykset työllistävät paikkakunnan ihmisiä. On kysymys vaikutuksiltaan useista sadoista työpaikoista. Mikkeli on selvästi jäljessä muista suurimmista kaupungeista hankintojen kohdentamisessa alueen yrityksiin. Uudet hankintasäännöt ja lainsäädäntö mahdollistavat tilanteen korjaamisen. Viime vuoden lopulla Mikkelissä herätti julkista huomiota kaksi kilpailutusta: koulukuljetukset ja Myllysiilokorttelin rakennusoikeuden myynti. Koulukuljetuksissa valintakriteerinä olleen pelkän hinnan seurauksena osan kuljetuksista sai yritys, joka toimii Espoosta käsin. Halvin ei ole ollut paras laadultaan. En myöskään hyväksy työntekijöiden palkkojen polkemista ja kaupungin tukea tällaisille yrityksille. Asiat pitää olla kunnossa. Myllysiilon kahdesta jätetystä tarjouksesta halvempi voitti ja kaupunki menetti noin 350 000 euroa. Tarjous ratkesi laatukriteereillä. Kaupunki menetti suuren summan rahaa harkinnanvaraisten laatupisteiden perusteella. Ristiriita on selvä. Kun toisessa lasten turvalliseen koulunkäyntiin kohdistetussa palvelussa ratkaisijana oli vain hinta, niin rakennusoikeuden myynnissä selkeän hintaeron vaikutus kumoutui tarjoajien itsensä ilmoittamien talous- ja referenssitekijöiden pisteillä. Sosialidemokraattien valtuustoryhmä jätti Mikkelin kaupunginhallitukselle kirjallisen kysymyksen hankintasäännön ohjauksesta ja valvonnasta. Mielestämme kaupunkikonsernissa tulee noudattaa hyväksyttyjä hankintaperiaatteita ja hankintakriteereitä. Erityishuomiota demariryhmä haluaa kohdistaa palvelujen kohteena olevien ihmisten palvelujen laatuun sekä palveluja tuottavien yritysten työntekijöiden kohteluun sekä aluetaloudellisten vaikutusten ja kaupungin verotulojen suotuisaan kehitykseen. |
Koulutus toimii suojaavana tekijänäMaanantai 1.2.2016
Hyvin toimeentulevat nuoret tapaavat ystäviään useammin, kokevat vähemmän yksinäisyyttä ja harrastavat useammin liikuntaa. Taloudellinen tilanne selittää merkitsevästi tyytyväisyyttä niin vapaa-aikaan, ihmissuhteisiin kuin elämään kokonaisuutenakin. Koulutus antaa ihmiselle vapauttaTaloudellisen huono-osaisuuden ylisukupolvisuus näkyy siten, että ne, joilla on kokemuksia perheen taloudellisista ongelmista peruskouluiässä, arvioivat oman kotitaloutensa selvästi muita useammin heikosti toimeentulevaksi. Lapsuudenperheen taloudellisten ongelmien periytyminen koskee lähinnä niitä nuoria, joiden oma koulutusura jää lyhyeksi. Hyvä koulutus toimii siis nuoria suojaavana tekijänä. Tutkimustulokset vahvistavat sen, että kouluttautumalla nuoret antavat itselleen valinnanmahdollisuuksia elämäänsä. Mutta mitä tekeekään Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus?!Se leikkaa varhaiskasvatuksesta, peruskoulusta, 2. asteelta ja korkea-asteelta sekä heikentää opiskelijoiden opintotukea. Ja kaiken kukkuraksi hallitus romuttaa nuorisotakuun, joka auttoi tuhansia nuoria kiinni työhön tai opiskeluun. Sipilää ei hetkauta se, että jo ennestään Suomessa on noin 600 000 aikuista, joilla on vaikeuksia lukemisessa ja laskemisessa ja osalle heistä työllistyminen on vaikeaa. Leikkausten vuoksi ryhmäkoot uhkaavat paisua ja oppilaiden yksilölliseen auttamiseen ei jää opettajilla aikaa. Opettajia ja tutkijoita irtisanotaan, lähiopetus ja koulutuspaikat vähenevät. Opiskelijat jätetään oman onnensa nojaan ikään kuin he pystyisivät oppimaan ilman opettajan ohjausta ja opastusta. Ja miten käy niille nuorille, jotka eivät saa opiskelupaikkaa? Hallitus ei tarjoa myönteisiä tulevaisuudennäkymiä, jotka olisivat tärkeitä nuorten elämäntyytyväisyydelle. Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitus rapauttaa suomalaisen yhteiskunnan peruskivijalkaa – osaamista, ammattitaitoa ja tutkimusta sekä kiihdyttää aivovuotoa Suomesta. Yliopistojen irtisanotut nerot imetään muiden maiden yliopistoihin, kun kotimaa ei anna työtä. Miten ihmeessä saadaan vienti vetämään, jos Suomesta karkotetaan osaaminen kehittää myytävää? On annettava ihmisille toivoa, että leikkaukset eivät ole lopullisia. Nyt SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton tulisi yhdessä ilmoittaa aikeistaan kumota seuraavan hallituksen toimin koulutusleikkaukset, kuten muutkin ihmisten tulevaisuuden uskoa heikentävät SSS-hallituksen päätökset. |
Suomeen turvallisuustalkootSunnuntai 10.1.2016 Pidän erittäin huonona sitä, jos suomalaisten turvallisuudentunne heikkenee. Tarvitsemme Suomeen turvallisuustalkoot, jotta jokainen voi kokea arkiympäristönsä turvalliseksi. Pidän kuitenkin vieraana ja pelottavana sitä, että meillä valvoisi kaduilla ja asuinalueillamme yleistä järjestystä joku muu kuin julkinen valta. Kansalaisten oma-aloitteinen katupartiointi voi johtaa siihen, että turvattomuus lisääntyy viitaten viime päivien uutisointiin äärioikeistolaisten miesryhmien partioinneista. |
Viime viikolla julkistettin vuoden 2015 nuorisobarometrin tulokset. Nuorisobarometri on vuodesta 1994 lähtien vuosittain toteutettu 15–29-vuotiaiden Suomessa asuvien nuorten arvoja ja asenteita tutkiva kyselytutkimus. Vuoden 2015 Nuorisobarometrin teemana on arjenhallinta, jossa taloudelliset, sosiaaliset ja käytännön arkeen liittyvät asiat liittyvät vahvasti toisiinsa. Selvää on, että lapsuudenkodista saadut eväät tukevat arjesta selviytymistä, mikä puolestaan vaikuttaa elämässä pärjäämiseen.