Satu Taavitsaisen blogi

Vahvan on tuettava heikompaa - Näin minusta tuli demari

Keskiviikko 6.1.2016

Lisäksi tein katutyötä katolisen kirkon työntekijöiden kanssa Los Angelesin Skid Rown alueella, joka on yksi suurimmista köyhien asuinalueista Yhdysvalloissa. Ränsistyneistä kerrostaloista leviää kuvottava haju. Jalkakäytävät ovat täynnä vieri vieressä istuvia miehiä, naisia, lapsia, vanhuksia ja vammaisia ihmisiä alustanaan muovipressu tai pahvinpalanen sekä vieressään kaupan pihalta varastetut ostoskärrit, joissa ihmisten vähäinen omaisuus on mukana. Huumejengiläiset tarkkailivat meitä mustista maastureistaan.

Alue sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä Hollywood Boulevardin ja Beverly Hillsin loistosta. Kävin sielläkin ja huomasin, kuinka varakkaat joutuvat aitaamaan asuinalueitaan, ja vartijat kiertävät taloja yötä päivää estääkseen köyhiä ryöväämästä rikkaiden jääkaappeja.

Myös sikäläinen koulujärjestelmä tuli tutuksi. Kuumia työmaaparakkeja hiekkakentällä ja lounaaksi lapset saivat ostaa ranskalaisia. Opetuksen tasoero oli kuin yöllä ja päivällä suomalaiseen verrattuna.

Ronski miehinen kulttuuri näyttäytyy Kaliforniassa perheväkivaltana. Turvakodit ovat salaisissa paikoissa, jotta niihin ei tunkeuduta aseiden kanssa. Edelleenkin minulla on tallessa hätäpuhelun äänite, jossa lapsi soittaa hätäkeskukseen saadakseen apua äidilleen, jota isä pahoinpitelee. Sitä ei pysty kuuntelemaan saamatta sydänoireita.

Päätin, että tulen tekemään kaikkeni sen eteen, että Suomi ei muutu amerikkalaiseksi ”pelastukoon ken voi” -yhteiskunnaksi. Tultuani takaisin Suomeen luin joululomalla kaikkien puolueiden periaateohjelmat. Tammikuussa 2000 marssin SDP:n Etelä-Savon piiritoimistoon ja hämmästytin työntekijät. En halunnut tarjottuja esitteitä, sanoin vain, että olen valmis laittamaan nimen paperiin saman tien. Ex-toiminnanjohtaja Voitto Lyytikäisen ja minun ystävyys on jatkunut siitä saakka. Tämä 16 vuoden matka on ollut mieluisa ja opettavainen, ja mikä parasta, sitä ei ole tarvinnut tehdä yksin vaan yhdessä ihmisten kanssa.

Ajattelussani on vahvistunut se, että Suomen suurin sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuuden uhka on eriarvoisuuden kasvu. Meidän tulee estää ihmisten jakaantuminen hyvä- ja huono-osaisiin sekä sisäisesti omien kansalaistemme keskuudessa että rajojemme ulkona muualla maailmassa. Toivon menettäminen aiheuttaa epätoivoisia tekoja. Hyvinvoivan enemmistön katsetta on saatava käännettyä heikompien suuntaan. On opittava paremmin ymmärtämään, miten toistuvat kolhut ja pitkään jatkunut työttömyys ja köyhyys ihmiseen vaikuttavat.

Yrittäkäämme katsoa myönteisesti huomiseen ja luottaa elämään, toivoon ja tulevaisuuteen. Haudataan mennyttä ja luodaan uutta tänä vuonna. Armollista ja lempeää vuotta 2016!

Tämän henkisiä lakeja toivon myös nykyiseltä hallitukselta - Tärkeät pykälät astuvat voimaan

Keskiviikko 30.12.2015

Edellisen hallituksen hyväksymä uusi sosiaalihuoltolaki tuli pääosin voimaan viime huhtikuussa. Henkilökunnan ilmoitusvelvollisuutta koskevat pykälät astuvat voimaan uuden vuoden alusta. Näillä parannetaan sosiaalihuollon asiakkaiden hoitoa, hoivaa ja huolenpitoa ja tervehdin ilolla lainsuojaa palvelupuutteiden esillenostamiselle.

Kaikki vanhusten ja vammaisten palvelut ja tukitoimet kuten kotihoito, asumispalvelut, laitospalvelut, liikkumista tukevat palvelut ja omaishoidon tuki ovat sosiaalipalveluja ja laki koskettaa näissä toimivaa henkilöstöä. Sosiaalityö, toimeentulotuki, mielenterveys- ja päihdetyö, lastensuojelu ja muu perhetyö kuuluvat myös lain piiriin.

Vuoden alusta voimaan tuleva laki velvoittaa työntekijän ilmoittamaan viipymättä, jos hän huomaa tehtävissään asiakkaaseen kohdistuvia epäkohtia tai ilmeisiä epäkohdan uhkia. Ilmoitusvelvollisuus koskee sekä julkisen että yksityisen puolen työntekijöitä. Ilmoitus voidaan tehdä salassapitosäännösten estämättä.

Esimies vastaa siitä, että jokainen työntekijä on koulutettu ja tietoinen ilmoitusvelvollisuuskäytännöistä: Kenelle ilmoitetaan ja miten asia etenee ja viipymättä korjataan. Ilmoituksen tehneeseen henkilöön ei lain mukaan saa kohdistaa mitään kielteisiä vastatoimia ilmoituksen seurauksena.
 
Ilmoitettavilla epäkohdilla tarkoitetaan esimerkiksi vanhustenhoidon asiakasturvallisuudessa ilmeneviä puutteita tai fyysistä, psyykkistä tai lääkkeillä aiheutettua kaltoin kohtelua. Tai jos asiakkaille puhutaan epäkunnioittavasti ja loukkaavasti.

On tärkeää tehdä ilmoitus, jos liian vähäisestä henkilökunnan määrästä johtuen vanhus jää heitteille ja hoitamatta tai asiakkaan saamassa perushoivassa ja hoidossa on vakavia puutteita, kuten hän jää vaille ruokaa, juomaa, lämpöä ja virikkeitä.

Lain tavoitteena on laadukas hoito asiakkaille. Tämän henkisiä lakeja toivon myös nykyiseltä hallitukselta. Pieni ihminen ykkösenä, toivon vuodelta 2016.

Tule valkea Joulu

Keskiviikko 16.12.2015

Lumi sataa hiljalleen, peittää mustan maan. Kaikkeen hyvään uudelleen, saa joulu uskomaan. Vuodet eivät ole veljiä keskenään mutta kyllä se vain tuntuu sille, että lapsuuden joulut olivat valkeampia kuin nykyään. Ihmisen toiminta on vaikuttanut ilmastoon. Ilmakehä ja valtameret ovat lämmenneet, lumi ja jää on vähentynyt, merenpinta on kohonnut ja kasvihuonekaasujen määrä on lisääntynyt.  

Ilmastohäiriöiden suurin syy on hiilen, öljyn ja kaasun käyttö polttoaineina. Ilmastokaaos voidaan välttää vain, jos suurin osa maailman fossiilisten polttoaineiden varannoista pysyy maan alla. Haasteena on saada kaikki hyväksymään tämä. Jos emme vähennä kasvihuonekaasupäästöjä ja siirry ripeästi uusiutuvaan energiaan, altistumme todennäköisemmin sään ääri-ilmiöille, kuten kuivuudelle, hurrikaaneille, myrskyille ja tulville. Jos Grönlannin jäätiköt sulavat nopeasti, muuttuu veden kierto valtamerissä ja pohjoisen ikirouta sulaa, jonka seurauksena hiilidioksidia vapautuu massiivisesti ilmakehään.

Maapallon ilmaston häiriintyminen vahingoittaa ja ajaa pakosalle kymmeniä miljoonia ihmisiä, ruokkii epäoikeudenmukaisuutta ja lietsoo geopoliittisia jännitteitä. Demokratian ja ihmisoikeuksien saavutukset voivat raueta tyhjiin.

Esimerkiksi vuosina 2006-2011 Syyriassa oli historian pisin kuiva jakso ja suuret satomenetykset. Vesivaranto väheni puoleen. Maan 22 miljoonasta asukkaasta 1,5 miljoonan elämä vaikeutui aavikoitumisen seurauksena ja aiheutti viljelijöiden ja karjankasvattajien massamuuton kaupunkeihin. Lisäksi v. 2003 tapahtui USA:n miehitys ja irakilaispakolaisten tulva Syyriaan. Taloudellisten, yhteiskunnallisten, ilmastollisten ja ympäristöllisten muutosten yhdistelmä on syövyttänyt kansalaisten ja hallituksen yhteiskuntarauhan. Terroristien ilmaantuminen Syyriaan on joidenkin arvioiden mukaan osittain kuivuuden syytä.

Viime viikolla Pariisin ilmastokokouksessa lähes 200 valtiota näytti, että ne ovat sitoutuneita ilmastotavoitteisiin. Kaikki maat ovat jatkossa velvoitettuja suunnittelemaan ja toteuttamaan kunnianhimoisia päästövähennyksiä. Energiatuotannon päästöjen pitäisi Suomessakin olla nollatasolla 35 vuoden päästä.

Pariisin sopimus on selkeä viesti kaikille maille ja yrityksille, että tulevaisuus ei ole suuripäästöisissä energialähteissä, kuten hiilessä ja öljyssä. Suomessa on mahdollisuuksia hyötyä Pariisin sopimuksesta investoimalla uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen ja tuotantoon. Koulutusleikkaukset tulisi nyt nopeasti perua. Malmi, jota Suomessa tulee louhia, on ihmisten pään sisällä. Nyt tarvitaan keksintöjä!

***

Toivon sydämestäni, että joulun sanoma rauhasta ja rakkaudesta voi vielä todeksi herätä, toinen toisistamme välittämisen ja vastuullisuuden yhteen kerätä.

Toivotan kaikille lukijoille sydämellistä ja siunattua Joulua sekä hyvää Uutta Vuotta! Tuokoon vuosi 2016 mukanaan suunnan parempaan.

Sen minkä lapsilta leikkaat, elämältä leikkaat!

Perjantai 27.11.2015

Juha Sipilän (kesk) hallitus esittää, että lapsilisälain indeksisidonnaisuus kumotaan. Näin ollen lapsilisien indeksitarkistuksia ei jatkossa toteutettaisi. Jos hinnat nousevat, niin lapsilisät eivät nouse.  

Hallitus leikkaa tällä tavalla 64 miljoonaa euroa lapsilta vuosina 2016-2019. Lapsilisän ostovoiman heikennys lisää osaltaan lapsiperheiden köyhyyttä. Pieni- ja keskituloisilla vanhemmilla on entistä huonommat lähtökohdat turvata lapsen hyvinvointia ja kehitystä.  

Tämä on todella surullista ja poukkoilevaa politiikkaa, sillä nyt kumotaan päätös, joka on ollut voimassa vasta viisi vuotta. Lapsilisien taso on päässyt laskemaan ja indeksiin sitominen oli edistysaskel sen saamiseksi vastaamaan nykyistä hintatasoa. Parannukset perusturvassa vähentävät lapsiperheiden riippuvuutta toimeentulotuesta.

Hallitus itsekin esityksessään toteaa, että indeksisidonnaisuuden poisto lisää toimeentulotukiasiakkaita. Toimeentulotukimenojen lisäyksen arvioidaan olevan miljoonia. Valtio ja kunnat rahoittavat perustoimeentulotuen menot yhtä suurin osuuksin. Eli valtio laittaa kunnat maksajiksi, vaikka sillä itsellään on leveämmät hartiat kantaa taloudellista vastuuta.

Vielä huhtikuussa 2014 Keskustalla ja Perussuomalaisilla oli toinen ääni kellossa, kun he jättivät silloiselle hallitukselle välikysymyksen lapsilisistä. He olivat silloin sitä mieltä, että: ”Päätös leikata lapsilisiä on selkeä arvovalinta, joka kasvattaa inhimillistä hätää etenkin perheissä, joiden talous on tiukalla työttömyyden, sairauden tai muiden ongelmien vuoksi. Suurimpia kärsijöitä ovat näiden perheiden lapset.” Näin se jakku kääntyi tässäkin asiassa.

En hyväksynyt lapsilisien leikkaamista vuonna 2014, enkä hyväksy niiden heikennyksiä nytkään. Viime vuonna silloisen valtiovarainministeri Antti Rinteen (sd) vaatimuksesta lapsilisäleikkaukset hyvitettiin pieni- ja keskituloisille verotuksen lapsivähennyksellä. Nyt hallitus ei aio jatkaa enää lapsivähennystäkään. Verotuksen lapsivähennyksen poistuminen vuoden 2017 jälkeen pienentää lapsiperheiden tuloja.

Näiden lisäksi hallitus kohdistaa leikkauksiaan lapsiperheille monelta suunnalta. Esimerkiksi vanhempainpäivärahan ja lomakarttuman leikkaukset, päivähoitomaksujen ja pienten koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan maksujen korotus, lasten subjektiivisen päivähoidon rajoittaminen, päivähoidon ryhmäkokojen nostaminen, esiopetuksen hoidon muuttaminen kerhotoiminnaksi, yleisen asumistuen heikennys, työllisyystoimenpiteiden heikennykset ja suunnitellut heikennykset työehtoihin sekä asumiskustannusten nousu vaikuttavat monin tavoin lapsiperheiden arkeen ja lisäävät lasten välistä eriarvoisuutta. 

Työttömien lapsilla ei tule olemaan jatkossa oikeutta saada päiväkodissa edes lämmintä ruokaa! Tämä on aivan järkyttävä arvovalinta hallitukselta. Työttömyys on jo itsessään erittäin suuri vaikeus perheessä. Nyt hallitus rankaisee perheen työttömyydestä myös lasta.

Hallitus ihannoi monessa asiassa Saksaa. Lapsilisät Saksassa ovat tuplasti suuremmat kuin Suomessa ja ovat siellä myös nousussa. Toivoisin tässä asiassa otettavan oppia Saksasta.

Lapsiperheiden toimeentulon heikentäminen ja palveluista leikkaaminen vaarantavat lasten oikeuksien toteutumisen, erityisesti pienituloisten, monilapsisten ja pienten lasten perheiden sekä yksihuoltajaperheiden kohdalla. Sen minkä lapsilta leikkaat, elämältä leikkaat!

Eivätkö hallituspuolueet ymmärrä, että kun lapsiperheistä pidetään huolta, niin kansakuntamme pärjää tulevaisuudessakin?

Köyhyys satuttaa lasta

Perjantai 20.11.2015

Tänään vietetään Lapsen oikeuksien päivää. Kansallisena teemana on lapsiperheiden köyhyys. Teema on ajankohtainen, sillä Sipilän, Soinin ja Stubbin säästöjen kohteena ovat jo ennestään köyhyydessä elävät lapsiperheet.

Yli 100 000 Suomessa asuvaa lasta elää pienituloisissa kotitalouksissa. Se on suurinta yksinhuoltajaperheissä ja monilapsisissa perheissä. OECD:n tutkimukset osoittavat, että Suomessa lapsiperheiden köyhyys on kasvanut vuosien 1990 ja 2008 välillä, kun se samaan aikaan on vähentynyt useissa kehittyneissä valtioissa. Myös köyhyysrajan alapuolella elävien työssäkäyvien määrä lisääntyy. Työssäkäyviä köyhiä on Suomessa arviolta yli puoli miljoonaa. Kasvu johtuu pätkä- ja vuokratöiden yleistymisestä.

Perheillä, joissa on työttömyyttä tai eletään yhden pienituloisen (esim. hoitoalalla työskentelevän) mahdollisesti vain pätkätöitä saavan aikuisen tuloilla, ei ole mahdollisuutta säästää, vaan kaikki tulot menevät kulutukseen. On kohtuutonta ajaa vanhemmat tilanteeseen, jossa he joutuvat viranomaisten arvioitaviksi kuukausittain toimeentulotukea hakiessa.

Väestöliiton laskelman mukaan kaavaillut leikkaukset tarkoittaisivat keskimäärin 370 €:n leikkausta käytettävissä oleviin tuloihin kaksilapsisessa yhden huoltajan perheessä.

Lapsiperheiden köyhyyttä ei tule siis vähätellä, sillä köyhyys vaikuttaa kielteisesti lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Köyhyys aiheuttaa ulkopuolisuuden kokemuksia ja häpeää sekä lisää mielenterveysongelmia. Köyhyydessä elävät lapset ja nuoret kokevat eniten osattomuutta ja syrjäytymistä.

Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus ei piittaa lapsiköyhyydestä, vaan monet etuusleikkaukset ja maksukorotukset kohdistuvat suoraan pienituloisten perheiden arkeen. Pienituloisille perheille jokainen lisäeuro on tärkeä. Viime hallituskaudella Antti Rinteen vaatimuksesta lapsilisäleikkaukset kompensoitiin pienituloisille verotuksen lapsivähennyksellä. Nyt hallitus aikoo lakkauttaa lapsilisän indeksisidonnaisuuden, eikä esitä mitään korvaavaa järjestelmää vuonna 2018 poistuvalle lapsivähennykselle.

Hallitus kohdistaa leikkauksiaan lapsiperheille monelta suunnalta. Esimerkiksi vanhempainpäivärahan ja lomakarttuman leikkaukset, päivähoitomaksujen ja aamu- ja iltapäivätoiminnan maksujen korotus, lasten subjektiivisen päivähoidon rajoittaminen, päivähoidon ryhmäkokojen nostaminen, esiopetuksen hoidon muuttaminen kerhotoiminnaksi, lapsilisän indeksisidonnaisuuden lakkauttaminen, yleisen asumistuen heikennys, työllisyystoimenpiteiden heikennykset ja suunnitellut heikennykset työehtoihin sekä asumiskustannusten nousu vaikuttavat monin tavoin lapsiperheiden arkeen ja lisäävät myös lasten välistä eriarvoisuutta. Näitä heikennyksiä ei ole SDP:n vaihtoehtobudjetissa. Jos me olisimme pääministeripuolue, ei tällaisia heikennyksiä olisi tulossa.

Lapsen päivähoito-oikeuden täysin tuomittava rajaaminen vanhempien työttömyyden vuoksi ajaa monet perheet hyvin ahtaalle. Työttömien lapsilla ei tule olemaan jatkossa oikeutta saada päiväkodissa edes lämmintä ruokaa! Järkyttävä arvovalinta maan hallitukselta.

Hallituksen talouspolitiikan iso virhe on, ettei siinä panosteta työllisyyden edistämiseen tässä ja nyt. Työllisyys ja uudet työpaikat vähentävät parhaiten lapsiperheiden köyhyyttä ja ovat kasvun ja kilpailukyvyn edellytys ja nämä toimet hallitus laiminlyö. Hallitus ei tarjoa mitään välittömiä keinoja työllisyyden pikaiseksi parantamiseksi. Sen sijaan hallitus uskoo, että vastaus tähän on vuonna 2017 voimaantulevat palkkoja leikkaavat pakkolait. Näin ollen hallitus pakastaa Suomen kasvun eväät koko ensi vuodelle.

Hallituksen toimenpiteet SDP:n ja monien muiden asiantuntijoiden mukaan lisäävät lasten välistä eriarvoisuutta ja heikentävät näin jokaisen lapsen mahdollisuutta kasvaa sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ilmapiirissä.

Allekirjoita: vetoomus paremman lapsuuden puolesta!

Postin johto varmaan repii hiuksiaan

Torstai 19.11.2015

Postin hallintoneuvoston jäsenenä myötätuntoiset ajatukseni ovat Postin työntekijöiden puolella. Postin johto varmaan repii hiuksiaan, kun nyt joutuivatkin poistamaan vuokratyöntekijät työpaikoilta lakon ajaksi. Kansainvälisen käytännön mukaan laillisen työtaistelun aikana ei saa käyttää vuokratyövoimaa, elleivät riidan osapuolet suhtaudu siihen myönteisesti. On aivan oikein, että Postin johdon suunnittelema juttu kuivui kasaan. Kaikki oli rakennettu sille, että vuokraväki hoitaa työt lakon aikana.

Postin johdon viljelemää propagandaa jäykistä työehtosopimuksista ei pidä niellä. Työvuoroja voi nyt suunnitella 5-9 tunnin mittaisiksi. Aikanaan kun tuo jousto tuli sopimuksiin, niin sanottiin, että työvuorot on helppo tehdä, koska etukäteen tiedetään suurin osa tulevasta tavarasta. Nyt haluttaisiin, että työntekijälle ilmoitettaisiin työhön tullessa, minkä mittainen työvuoro tänään olisi. Vaihteluväli olisi 4-10 tuntia. Kuka muka tällaiseen elämään pystyy? On ihmisillä elämässään muutakin, kuten perhe ja harrastuksia. 

Postin johto vaatii joustoa myös, että jakelutyössä koko työvuoro voisi koostua varsinaisesta jakelutyöstä myös pyörä- ja kävelyreiteillä. On täysin epärealistista kuvitella, että postinjakelua voi hoitaa 10 tuntia polkupyörällä taakan kanssa tuulessa ja pakkasessa. Johdon sopisi ensin kokeilla itse, suoriutuuko sellaisesta viitenä päivänä viikossa. 

Postin käsittelyssä, jakelussa ja myymälöissä ei ole aiemmin juuri ollut vuokratyöntekijöitä. Nyt muutamien viikkojen aikana näihin töihin on vyörytetty yli 600 vuokratyöntekijää. Jakelijoina toimiville määräaikaisille työntekijöille on sanottu, että SOL:n vuokratyön kautta työt voisivat jatkua. On ollut myös uhkailua, varoituksia, puhutteluja ja poistamisia työpaikoilta. Tämä on epäreilua ja kuvastaa Sipilän, Soinin ja Stubbin hallituksen halua kurittaa työntekijöitä. Pääministeri vastaa Postin omistajaohjauksesta ja antaa tällaista tapahtua nenänsä edessä ja vielä antaa lausunnon, että tukee kaikkia johdon toimenpiteitä.

Postin palveluita ja jakelua hoitamaan tarvitsemme motivoinutta, hyvinvoivaa ja palkallaan toimeentulevia työntekijöitä. Nyt meillä on henkilöstö, joka häpeää työnantajaansa.

Aivan hiljaisuudessa vastikään Postin ylemmät toimihenkilöt saivat työnantajansa kanssa sulassa sovussa uusittua työehtosopimuksensa lähes vanhoin ehdoin. Miksi työntekijöiden kanssa ei haluta sopia?

Valtionyhtiön tulee palvella kansaa ja yrityksiä. Postin lainmukainen perustehtävä on jakaa postia mutta Posti ei ole välittänyt postin kulusta viimeiseen puoleentoista vuoteen. Henkilökuntaa ei ole palkattu riittävästi ja lakisääteinen velvoite jakaa postia viitenä arkipäivänä ei ole toteutunut. Jakamatonta postia on lojunut jakelukeskuksissa. 

Vuokratyöntekijöiksi on otettu myös henkilöitä, joilla ei ole ollut edes yhteistä kieltä muun henkilökunnan kanssa. Mitä järkeä on laittaa asiakaspalveluun henkilö, joka ymmärtää suomea mutta ei kykene puhumaan? Mitä järkeä on laittaa postinjakeluun kouluttamaton henkilö, joka ei erottanut kimppulaatikkoa sähkökaapista ja avain katkesi sähkökaapin sisään? Onko tässä menossa perusporvarihallituksen koelaboratorio työntekijöiden saamiseksi huonommilla työehdoilla ja pienemmillä palkoilla työpaikoille? Aikooko Sipilä sallia Suomeen kahdet työmarkkinat? 

Postinjakaja saa 1900-2300 euroa kuukaudessa ja siitä Postin johto haluaa tiputtaa 10- 20%. Ja osa-aikaisilta vähiten tienaavilta sanomalehdenjakajilta vietäisiin nykyisestä noin 1300 eurosta 25 - 30%. Tähän ei pidä suostua. Jokaisen suomalaisen työntekijän pitää tulla toimeen palkallaan. Aikooko Sipilä laittaa Suomen kuntoon tekemällä tänne työtätekevien köyhien luokan?

Yhdenkään nuoren opiskelu ei saa olla varallisuudesta kiinni

Keskiviikko 18.11.2015

Uskon suurimman osan suomalaisista ajattelevan, että yhdenkään nuoren opiskelu ei saa olla varallisuudesta kiinni. Eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen esitys opintotuen indeksisidonnaisuuden poistamiseksi ei tue tätä ajattelua. Mielestäni ei ole oikein leikata opintotuesta ja pidän huonona suuntana lisätä lainapainotteisuutta.

Kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok.) muisteli tänään kaihoten eduskunnan täysistunnossa niitä aikoja, kun hänen sukupolvensa opiskeli pelkällä lainalla. Ajat ovat muuttuneet. Ei pidä menneitä kostaa nykypolville. Hänen nuoruusvuosinaan oli työnsaanti heti opintojen jälkeen takuuvarmaa ja lainanmaksaminen helpompaa, toisin kuin nykyään. Zyskowicz kaipasi myös järjestelmää, jossa varakkaiden perheiden lapset eivät saisi opintotukea.

Mielestäni verotus on paras keino tasata tuloeroja ja verotuksen kautta varakkaat osallistuvat opintotuen rahoittamiseen. Pääomaverossa ja paljon ansaitsevien ansiotuloverossa on vielä varaa kiristää ja kaikenlaiset porsaanreiät veroja vältteleville on tukittava. Pystymme verorahoilla takaamaan opiskelijoille kohtuullisen elin- ja asumistason, jos vain haluamme.

Opiskelu on työhön rinnastettavaa toimintaa, joka hyödyttää sekä yksilöä että yhteiskuntaa ja on investointi tulevaisuuteen, jonka tukeminen on täysin perusteltua. Voidaan selvästi osoittaa, että väestön kouluttaminen tuetusti maksaa itsensä pian takaisin osaamisena, ahkeruutena ja kekseliäisyytenä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisussa v. 2014 todetaan, että 61% korkeakouluopiskelijoilla on vaikeuksia saada rahat riittämään. Kouluttamisella on myös yhteys sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Vähemmän koulutetuilla henkilöillä on keskimäärin huonompi tietämys omasta terveydestään ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Ihmisiä kannattaa kouluttaa, jolloin väestön terveys myös paranee, terveyserot kaventuvat ja niiden myötä hoidon tarve vähentyy, joka pitkällä aikavälillä luo pohjan taloudellisesti kestävälle toiminnalle.

On myös niin, että jos elinolosuhteet ovat ankarat niin monet arkipäivän käytännön huolet, kuten ruuan riittäminen, ohittavat aktiivisen ja huolellisen oman terveyden vaalimisen ja sen osana riittävän terveyspalvelujen käytön. Lääkeresepti ei auta, jos opiskelijalla on nälkä tai hänellä ei ole rahaa tarvittaviin lääkkeisiin.

Säästöjen nimissä tehdyt leikkaukset lapsiin ja nuoriin tulevat lisäämään suomalaisten eriarvoisuutta. Leikkaukset kuvastavat kylmää arvomaailmaa. Lapset ja nuoret ovat juuri niitä, joille meidän tulee antaa tukeva pohja, josta ponnistaa elämään. Opiskelijoiden toimeentulo ja hyvinvointi on koko yhteiskunnan asia. Kalevi Sorsa (sd.) sanoi viisaasti aikoinaan, että: ”Huominen kasvaa tänään”. Sipilän, Stubbin ja Soinin hallitukselta on tämä viisaus unohtunut.

Onko Keskusta hylännyt aluepolitiikan?

Tiistai 17.11.2015

Liikenneministeri Anne Berner (kesk.) on päättänyt lakkauttaa junavuoroja.

Junavuorojen vähentäminen heikentää olennaisesti maakuntien saavutettavuutta vaikeuttamalla työ- ja asiointimatkoja. Heikennykset aiheuttavat paikallis- ja vapaa-ajanasukkaille ja yrityksille merkittävästi inhimillisiä ja taloudellisia ongelmia koko Itä-Suomessa. Lakkautukset koskettavat Etelä-Savoa, Pohjois-Savoa, Pohjois-Karjalaa, Kymenlaaksoa ja Etelä-Karjalaa.

Kokonaisten junareittien lakkautus maakunnista ja kasvukeskusten välisen junaliikenteen vuorojen harventaminen on aluepolitiikan alasajoa. Hallitus omin päätöksin luo kasvavia alue-eroja ja lisää alueiden välistä epäoikeudenmukaisuutta.

Bernerin lupaukset junayhteyksien korvaamisesta kannattavilla linja-autoyhteyksillä eivät ole vakuuttaneet. Maanteitse ei joukkoliikennettä saada pelaamaan Itä-Suomen maakuntien tarpeiden mukaisesti, eivätkä ihmiset pidä linja-autossa matkustamista yhtä hyvänä kuin junaa. Kunnilla ei ole linja-autoliikenteeseen riittävästi rahaa, eikä markkinaehtoisuus toteudu harvaan mutta kauttaaltaan asutulla alueellamme.

Me eteläsavolaiset olemme jo ennestään kärsineet siitä, että junat kulkevat yhä enemmän pysähtymättä asemiemme, muun muassa Haukivuoren ohi. Jatkossa esimerkiksi osan itäsuomalaisten opiskelijoiden liikkuminen kotiseuduilleen käy lähes mahdottomaksi junavuorojen lakkauttamisen jälkeen.

Valmis, hyvä ja ilmastoystävällinen junaliikenne tehdään osalle suomalaisista saavuttamattomaksi valtion toimesta. Kaikki maakunnalliset, alueelliset ja paikalliset tahot ovat vastustaneet tätä kehitystä. Heikennyksillä on negatiivinen vaikutus työmatka-, opiskelija-, asiointi- ja matkailuliikenteeseen. Aikooko Juha Sipilän (kesk.) hallitus liikennepolitiikallaan purkaa maakuntien elinvoimaa ja kehittämistä?

Minulle aluepolitiikka on tasa-arvoisen elämän luomista maan eri osissa asuville. Parasta aluepolitiikkaa on pitää liikenneyhteydet kunnossa, huolehtia koulutuspaikoista ja osaavan työvoiman saatavuudesta ja että kansalaisten peruspalvelut ovat saatavilla kaikille joka puolella maata. Itäisen Suomen elämisen ja kehittämisen mahdollisuudet on säilytettävä oikeudenmukaisina ja tasavertaisina pääkaupunkiseutuun verrattuna.

Noin 15 miljoonan leikkaus VR:n ostoliikenteeseen voitaisiin aivan hyvin perua ja ottaa raha esimerkiksi pienentämällä 200 miljoonan euron autoveron alennusta. 

Hallitus on myös aikeissa heikentää taksien toimintaa maakunnissa. Linja-autoille ollaan antamassa mahdollisuus toimia taksina ja taksiliikennöintiä ollaan vapauttamassa sääntelystä. Tästä on kokemuksia Ruotsista, jossa asiakas astuessaan taksiin ei tiedä, paljonko matka maksaa ja onko kyyti turvallinen. Hallituksen linjaus uhkaa erityisesti pienempien kaupunkien ja kuntien taksiliikennöintiä, koska taksit joutuisivat hakeutumaan asiakaspulan vuoksi isommille paikkakunnille. Suomalainen säännelty taksijärjestelmä on edullinen, luotettava, palveleva, laadukas ja saatavissa aina ja kaikkialla. Miksi ihmeessä markkinauskovaisen nykyhallituksen pitää se tuhota?

Köyhän päivä on epäonnen päivä

Perjantai 13.11.2015

Perjantai 13. päivä on keskivertokansalaiselle aniharvoin epäonnen päivä. Mutta köyhälle jokainen päivä on omalla laillaan epäonnen päivä.

Olin tänäaamuna Heikki Hurstin ruuan jakelupisteessä Helsingin Kalliossa vapaaehtoistyössä yhdessä muiden SDP:n kansanedustajien kanssa.

Suomalainen köyhyys juontuu useimmiten syistä, joihin huono-osainen ei voi itse juurikaan vaikuttaa. Esimerkiksi lisääntyvä matalapalkka- ja osa-aikatyö sekä korkeat asumiskustannukset kasvukaupungeissa sysäävät köyhyyteen niitäkin, joilla on työtä.
 
Vakavinta ihmisen ja yhteiskunnan kannalta on köyhyys, joka on muuttunut tilapäisestä olotilasta pysyväksi. Keskeisin syy pysyvään köyhyyteen on pitkäaikaistyöttömyys.
 
Työttömyyden kasvu ja pitkittyminen kiirehtivät köyhyyden torjumista. Toimeentulotuen taso on mitoitettu tilapäiseen puutteen lievittämiseen, ei pitkäaikaiseen elämiseen. Leipäjonoissa jaetaan sitä armeliaisuutta, joka on säästetty muualta pois yhteiskunnassamme. Köyhyyden torjuminen on otettava viimein vakavasti. Tarvitsemme toimia, joilla ehkäistään ja vähennetään vakavia köyhyysongelmia, yhteiskunnan ulkoreunoille ulossulkemista ja huono-osaisuuden kasautumista.
 
Sipilän hallituksen talousajattelu on yksiarvoista. Se vain kasvattaa yhteiskunnallista kahtiajakoa, tuloeroja, sosiaalisia ongelmia ja pienituloisten hätää.
 
Ihmisten hyvinvoinnin keskeiset tekijät ovat terveys, koulutus, työ ja toimeentulo, asuminen, turvallisuus ja sosiaaliset suhteet. Näiden arvoa ei voi mitata rahassa eikä niitä korvaa yritysten kilpailukyky.
 
Uskon suomalaisten enemmistön kannattavan tasa-arvoista yhteiskuntaa ja pitävän tuloerojen kasvua huonona ilmiönä.

Mitä suuremmat maksut, sitä suurempi epätasa-arvo

Lauantai 7.11.2015

Suomen Perustuslain 19. pykälän mukaan ”julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä”. Olemme myös sitoutuneet kansainvälisin sopimuksin turvaamaan kansalaisille riittävät julkisen vastuun piiriin kuuluvat sosiaali- ja terveyspalvelut. Näitä ovat mm. YK:n ihmisoikeuksien julistus ja yleissopimus, EU:n sosiaalinen peruskirja sekä maailman terveysjärjestön WHO:n perustamisasiakirja.

Lain toteutumista voidaan arvioida vertaamalla eri väestöryhmien saamia palveluja. Riittävien palvelujen periaate tarkoittaa käytännössä sitä, että palvelujen saamisen tulee perustua palvelujen tarpeeseen. Toissijaisia tekijöitä ovat henkilön asuinpaikka, sukupuoli, maksukyky tai sosiaalinen asema. Näillä ei saa olla vaikutusta palvelujen saantiin. Itä-Suomessa asuvan pienituloisen sepelvaltimotautipotilaan on saatava yhtä hyvää hoitoa kuin samasta sairaudesta kärsivä hyvätuloinen ison kaupungin asukas saa.

Kelan tutkimusten mukaan hyväosaiset saavat lääkäripalveluja, lääkehoitoa, avopalveluja ja ennaltaehkäiseviä terveystarkastuksia muita enemmän. Tämä on näkynyt mm. hammashuollossa. Myös kirurgiset toimenpiteet ovat kohdentuneet muita enemmän suurituloisille näkyen mm. ohitusleikkausten ja pallolaajennusten määrässä. Merkittävä osa ei-kiireellisissä tapauksissa sairaalahoitoon pääsevistä tulee lääkärin lähetteellä työterveyshuollosta ja yksityisistä palveluista. Näin lääkärikäyntien suurempi määrä ylemmissä tuloluokissa selittää ainakin osan erityisesti kirurgisissa hoidoissa nähdystä hyvätuloisia suosivasta vinoutumasta.  

OECD:n tutkijaryhmä on verrannut kaikkien lääkärikäyntien tarpeeseen suhteutettuna määrää tuloluokittain 21 läntisessä OECD-maassa 2000-luvun alussa. Useimmat maat kohdensivat palveluja osapuilleen tasapuolisesti. Kolmessa maassa jakauma kuitenkin oli selvästi hyvätuloisia suosiva. Maat olivat USA, Portugali ja Suomi.

Tutkimustulokset ovat yhteneviä kansalaispalautteen kanssa. Pienituloinen eläkeläinen tai työtön ei saa aina edes välttämättömiä perussosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Koetaan, että hyvätuloisilla on ohituskaistansa saada lähete sairaalaan. ”Mitä suuremmat maksut, sitä suurempi epätasa-arvo.” Suomalainen systeemi lähti lopullisesti vinoutumaan 90-luvun puolivälin jälkeen ja nykyinen järjestelmämme on rikki.

On tosiasia, että suomalainen perusterveydenhuolto ja monet sosiaalipalvelut kuten vanhustenhuolto ja lapsiperheiden ennaltaehkäisevä kotipalvelu, ovat rapautuneet. Palveluita ei ole saatavilla ja osa niistä maksaa liikaa.

Suuri- ja pienituloiset pääsevät ja hakeutuvat hoitoon eri tavoin ja palvelujärjestelmä hoitaa heitä eri tavoin

Vähemmän koulutetuilla henkilöillä on keskimäärin huonompi tietämys omasta terveydestään ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Mikäli elinolosuhteet ovat ankarat niin monet arkipäivän käytännön huolet, kuten ruuan riittäminen, ohittavat aktiivisen ja huolellisen oman terveyden vaalimisen ja sen osana riittävän terveyspalvelujen käytön. Lääkeresepti ei auta, jos ihmisellä on nälkä tai hänellä ei ole rahaa tarvittaviin lääkkeisiin. Esteitä käytölle maksujen lisäksi luovat myös palvelujen fyysinen etäisyys ja jonotusajat.

Pieni- ja suurituloisille tarjotaan myös erilaisia palveluja. Paremmin koulutetuilla on parempi kyky perustella ja vaatia parasta mahdollista hoitoa. Lääkäreillä ja hyvätuloisilla potilailla on yhteinen kieli ja yleisempi yhteinen kulttuurinen perusta ja näistä johtuva parempi kommunikaatio ja toisiinsa samaistuminen, joka edesauttaa mahdollisimman sujuvan ja laadukkaan hoidon järjestämistä juuri ylempiin sosiaaliryhmiin kuuluville.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tulisi käyttää mahdollisuuttaan kaventaa väestöryhmien terveyseroja ja olla jatkossa nykyistä paljon aktiivisempi elintapojen aiheuttaman sairaustaakan pienentämisessä. Yleisten kansantautien hoidon kattavuus ja laatu tulee saada paremmalle tasolle. Kaikki hoitoa tarvitsevat on saatava nykyisin käytettävissä olevien tehokkaiden hoitomuotojen piiriin. Väestön terveyden parantuminen, terveyserojen kaventuminen ja niiden myötä hoidon tarpeen vähentyminen luovat pohjan taloudellisesti kestävälle toiminnalle.

Onko hallituksen tavoitteena mahdollisimman toimintakykyinen, kuntoutunut kansalainen?

Suomessa ei ole 25 vuoteen ollut sellaista hallituskokoonpanoa, jolla olisi ollut yhteinen tahtotila tehdä koko maahan vahva sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenne, jolla kyettäisiin vahvistamaan ennaltaehkäisyä painottava alueellisten palveluiden kehittäminen.

Nykyinen monikanavainen (asiakas, kunta, Kela, vakuutusyhtiö) rahoitus on tehnyt kehittämisestä hyvin vaikeaa. Tämän vuoksi pidän avainasemassa rahoituksen selkeyttämistä.

Valitettavasti en usko, että Keskustan hajautettu maakuntamalli, jota itsekin kannatan, takaa oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta, kun se on nyt koplattu yhteen kokoomuksen tahtoman yksityistämisen kanssa. Kokoomuksen malli ei aja kansalaisten yhdenvertaisuutta ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan etua. Tosin paljon on keskustankin vaikutuspiirissä yksityisiä lääkäriasemia, joilla on oma lehmä ojassaan ja halua saada veroeuroja ohjattua kassaansa enenevässä määrin. Jos kokoomuksen tahto todellakin toteutuu, niin tulemme näkemään julkisten varojemme menevän yhä enemmän veroparatiiseihin ja Suomen rajojen ulkopuolelle kansainvälisten terveysyritysten kautta.

Jos tulevaisuudessa selvästi nykyistä suurempi osuus palveluista tuotetaan markkinaehtoisesti, tarvitaan keinoja yhteiskunnan tilaamien palvelujen laadun ja oikean kohdentumisen varmistamiseksi. Yksityisiä varten tarvittaisiin todella luja valvonta- ja ohjausjärjestelmä. Myös kustannusten huomattava kasvu on riskinä.

Rahoituksen muuttaminen yksikanavaiseksi on tärkeä asia sote-uudistuksessa. Tällä hetkellä meillä on erilliset rahoitusjärjestelmät kunnallisille palveluille, työterveyshuollolle ja yksityisille lääkäripalveluille. Tulevaisuuden kannalta ongelmallista on jos näiden palvelukyky kulkee edelleen eri suuntiin ja lääkärikäyntien kohdentumisongelma kärjistyy entisestään. Kuinka tällöin turvataan sujuvat palvelu- ja hoitoketjut ja lähipalveluiden laatu ja saatavuus koko Suomessa?

Rahoitusjärjestelmän yksikanavaisuudella, läpinäkyvyydellä ja ohjattavuudella vältyttäisiin siltä, että nykyisin esimerkiksi lonkkaleikkauksen jälkeen henkilön palveluiden maksajataho vaihtuu keskimääräin 22-43 kertaa ja pahimmillaan jopa 537 kertaa (asiakas, kunta, Kela, vakuutusyhtiö). Suurimman osan kustannuksista maksaa kunta mutta nykymallilla läpinäkyvyys muiden rahoittajien kustannuksiin ja kokonaiskustannuksiin katoaa.

Suomalaisen yhteiskunnan pärjääminen globaalissa maailmassa on riippuvainen ihmisten terveydestä ja toimintakyvystä. Pienituloiset, kuten työttömät sairastavat työllisiä enemmän ja voivat huonommin. Tutkimusnäyttöä on myös pienituloisuuden yhteydestä varhaiseen kuolleisuuteen. Pienenä kansana meillä ei ole varaa menettää osaa kansalaisista, vaan kaikki on pidettävä mukana tasa-arvoisin edullisin julkisin palveluin.

P.s. Ruotsin valtiontalouden tarkastusviraston raportti sikäläisestä sote-valinnanvapausmallista kertoo, että valinnanvapauden myötä perusterveydenhuollon saatavuus parani, mutta lähinnä niillä, joiden hoidon tarve on vähäinen ja joiden sosioekonominen asema on korkea. Paljon hoitoa tarvitsevien asema on jäänyt huonoksi. Kustannuksissa on kasvupaineita, alueiden väliset erot eivät ole vähentyneet ja innovoinnin ja kehittämisen tavoitteet eivät ole juuri toteutuneet.

Lukaise:

Sote, Ruotsin malli ja valhe valinnanvapaudesta

Keskusta ja Perussuomalaiset nielaisivat Kokoomuksen yksityistämishankkeen

Avoin kirje S-ryhmälle: Osuustoimintaliikkeellä on mahdollisuus toimia yhteiskunnallisena muutosvoimana

Keskiviikko 28.10.2015 klo 15.20

Kysymykset ruuan alkuperästä ja kasvatus- ja teurastusolosuhteista ovat nousseet kuluttajien tietoisuuteen. Varsinkin tällä viikolla Ylen MOT-ohjelmassa esitetty kuvamateriaali suomalaisteurastamoilta on järkyttänyt ihmisiä. Ohjelma esitti Oikeutta eläimille -järjestön kuvaamaa materiaalia, jossa suomalaisia teuraseläimiä kohdeltiin julmasti ja väkivaltaisesti.

On aivan oikein, että S-ryhmä on päättänyt ottaa käyttöön alihankkijoiden auditoinnin, joka tullaan tekemään kaikille teurastamoille, joista tulevasta lihasta valmistetaan S-ryhmän ketjuvalikoiman tuotteita ja S-ryhmä edellyttää, että tuotantoeläinten hyvinvointi on jatkossa kunnossa.

Osuustoimintaliike syntyi alun perin köyhyyden poistamiseksi ja riistämisen estämiseksi. Varhaisilla osuuskaupoilla oli kaksi tärkeää tehtävää. Ne poistivat kauppiaan välistä vetämän voiton palauttamalla osuuskunnan ylijäämän jäsenille suhteessa kaupan palvelujen käyttämiseen ja ne myivät väärentämätöntä ruokaa. Osuuskaupat olivat tae hinnasta ja laadusta. Tämä on mahdollista myös tänä päivänä, jos S-ryhmä näin haluaa.

Osuustoiminta on luontojaan yritysmuoto, joka mahdollistaa paitsi yrittämisen myös maailman muuttamisen. Osuustoimintakin voidaan rakentaa ja pilata jäsenistöstään vieraantuneeksi pääomavaltaiseksi bisnekseksi, jota ohjaa sijoitustoiminnan tarve. Tähän ei S-ryhmän pidä sortua. Ihmisten ja eläinten huono kohtelu on suoraan verrannollinen elintarviketeollisuuden ja kaupan rahanahneuteen. Markkinatalous ei tähtää kuluttajan parhaaseen, vaan voiton maksimointiin.

Osuuskuntamuoto ei automaattisesti takaa ihmisten ja eläinten sivistynyttä kohtelua, vaan sen eteen on tehtävä kovasti töitä. Osuuskauppojenkin osa-aikaista työvoimaa koskevat ongelmat ovat yleisesti tiedossa - vaan eivät vielä kokonaan hoidossa.

Osuustoiminta on vaihtoehto vapaalle markkinataloudelle ja S-ryhmän tulee myös ottaa vahvempi rooli demokraattisen talouden muutosvoimana markkinatalouden sisällä.

Osuuskauppa Suur-Savon edustajiston jäsenenä odotan osuuskaupaltani avoimia ja läpinäkyviä toimintatapoja sekä vaikuttamistyötä suomalaisen yrityskulttuurin ja lainsäädännön muuttamiseksi eettiseksi ja ekologiseksi.

S-ryhmän on osuuskauppaliikkeenä parannettava suomalaisen kuluttajan asemaa niin, että jatkossa kuluttaja saa yhdellä vilkaisulla selville, missä hänen ostamansa liha on kasvatettu, teurastettu ja leikattu. Näin myös, jos ostaa lihaa kaupan tiskiltä.

S-ryhmän tulee vaatia, että teurastamoihin on asennettava valvontakamerat ja -järjestelmä eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi. Videointi lisää teurastamoiden auditoinnin ja omavalvonnan uskottavuutta.

S-ryhmän tulee vaatia eettisyyttä ruuantuottajilta ja valvoa sitä.  Kaiken lähtökohtana on oltava, että eläimiä kohdellaan lain ja vaatimusten mukaisesti, eikä niille aiheuteta tarpeetonta kipua.

S-ryhmän tulee myydä puhdasta ja turvallista ruokaa kuluttajille. Kuluttajien kiinnostus on jo nyt suuntautunut erilaisista kemikaaleista, hormoneista ja muuntogeeneistä vapaille tuotteille. Varsinkin nuoret ihmiset haluavat tietää ruuan alkuperän, eettisyyden ja ekologisuuden.

Solidaarista ja eettistä kuluttajapolitiikkaa

Tahdon S-ryhmän edistävän solidaarista ja eettistä kuluttajapolitiikkaa. Tuotannon on palveltava kuluttajia, eikä heitä ja eläimiä ja luontoa saa alistaa vain elinkeinoelämän palvelijoiksi. Kuluttajan täytyy pystyä luottamaan siihen, että S-ryhmässä myytävänä olevien tuotteiden osalta ihmisiä ja eläimiä on kohdeltu asianmukaisesti. Eläin, varsinkin tuotantoeläin, on heikommassa asemassa ihmiseen nähden. Eläimiä pitää kohdella hyvin.

S-ryhmän on selkeästi sanottava, että mikään ei oikeuta teurastamoita ja lihantuottajia väkivaltaiseen käytökseen. On olemassa sellainen sanonta, että "Niin isäntä kohtelee perhettään kuin se kohtelee eläimiään." Tarpeettoman kivun aiheuttaminen mille tahansa luontokappaleelle on raakalaismaista ja kertoo paljon sitä aiheuttavan tahon arvoista. Eläimiä huonosti kohteleva yhteiskunta kohtelee suurella todennäköisyydellä huonosti myös joitakin heikommassa asemassa olevia ihmisryhmiä.

Markkinoita ja yhteiskunnan käytäntöjä voidaan aina rakentaa paremmiksi. Osuuskuntamuoto on rakennettu jäsenten etuja silmällä pitäen sijoittajien voittojen sijaan. Osuuskuntamuoto on vahvasti sidottu jäsenistöön. Niinpä voidaan olettaa, että S-ryhmän päätöksenteossa kuunnellaan jäsenistön ääntä. Uskon jäsenistön tahtovan muutakin kuin halpuutusta. Osuuskaupan on oltava tae hinnasta ja laadusta.

Osuustoimintaliikkeessä yksi kantavista periaatteista on ollut sen sivistystehtävä. Osuuskaupalla on mahdollisuus yhteiskunnalliselle oppimiselle ja opettamiselle sekä valtavan hyvät edellytykset toimia ihmisten parissa paikallisella tasolla ympäröivän yhteisönsä hyvinvoinnin edistäjänä.

Satu Taavitsainen
Osuuskauppa Suur-Savon edustajiston jäsen vuodesta 2004
SDP:n kansanedustaja
Mikkeli

Linkki: Julmuutta ja välinpitämättömyyttä suomalaisteurastamoissa

Yksinyrittäjän paras kaveri on ostovoimainen asiakas

Keskiviikko 28.10.2015

Tuloerojen kasvu lisää kansan kahtiajakautumista, sosiaalista, terveydellistä ja taloudellista eriarvoisuutta. Se uhkaa myös yhteiskuntarauhaa ja talouden kehitystä. Tulokehitys on eriytynyt myös yrittäjien kesken. Joka viides yksinyrittäjä elää köyhyysrajalla.

Talousvaikeuksiin ajautuneiden yrittäjien määrä on kasvanut huimasti viimeisen vuoden aikana. Syksyllä 2015 pienten ja keskisuurten yritysten yritysbarometrin perusteella maksuvaikeuksia on etenkin teollisuuden, rakentamisen ja kaupan aloilla noin viidenneksellä yrityksistä. Parhaiten menee yli 50 työntekijän yrityksillä, vaikeinta on alle 10 henkilöä työllistävillä firmoilla.

Maamme porvarillinen hallitus soveltaa taloudenhoidossaan reseptiä, joka on epäonnistunut kaikkialla maailmassa. Leikkaamalla ei ole missään saavutettu kasvun ja työllisyyden vahvistumista. Supistava kulutus johtaa työttömyyden kasvamiseen ja yrittäjien ahdingon pahenemiseen, kun kellään ei ole varaa ostaa tuotteita ja palveluita. Leikkausten myötä pienituloisten väestöryhmien toimeentulo vaikeutuu monilta osin. Näihin lukeutuvat myös yksinyrittäjät.

Yritysten investoinnit ja tuotantoon panostaminen olisivat paras tapa toipua lamasta. Tätä ei nyt tapahdu, vaikkakin suurilla yrityksillä on hallussaan merkittäviä kassavarantoja ja osingonmaksukykyä. Tähän ahneusongelmaan toivon Suomen Yrittäjiltä muitakin lääkkeitä kuin palkkojen alentamista ja työntekijöihin kohdistuvia pakkolakeja. Työntekijäväestön työllisyyden ja ostovoiman kohentuminen ja eläkeläisten toimeentulon parantaminen auttaisi monet pienet yrittäjät pois talouden ahdingosta.

Kun suuret yritykset eivät panosta tuotantoonsa ja investoi, on vauhditettava kotimarkkinoita ja kulutusta budjetin kautta. Taantumassa kaikki kulutus on eduksi. Epätuottava kulutus on parempi kuin ei mitään ja sen vuoksi Suomi tarvitsee ripeitä toimia välttämättömien julkisten investointien toteuttamiseksi. Pitää nopeasti luoda rahoitusmalli, jotta tarvittavat investoinnit saadaan liikkeelle. Muutoin teiden, katujen, raideliikenteen ja julkisten rakennusten miljoonainvestoinnit uhkaavat Suomessa jäädä toteutumatta.

Euroopan TEN-T liikenneverkkorahat Suomelle ovat vain 16 miljoonaa. Baltian maat saavat satoja miljoonia samoin Tanska. Isoja rahoja menee meidän rajojen ulkopuolelle. Miksi? Onko meidän vaikuttaminen ja edunvalvonta heikkoa? Mitä tekee Jyrki Katainen, EU:n investoinneista vastaava komissaari? Suomeen tulee saada Euroopasta konkreetista tukea uusiin investointeihin ja meidän pitää panostaa osaamiseen rahan hakemisessa. Euroopan strategisten investointien rahastosta (ESIR) pitää saada Suomeen konkreettista hyötyä miljarditasolla. EU:n tavoitteena on 315 miljardin euron investointien käynnistyminen vuoteen 2020 mennessä. Tässä vauhdissa Suomen tulee olla mukana.

Maailman suurimmat syntymäpäivät

Lauantai 24.10.2015

Yhdistyneet kansakunnat täyttää tänään, kansainvälisenä YK:n päivänä 24.10. tasan 70 vuotta.

Maailman suurimman rauhanjärjestön 70-vuotisjuhlavuotta on vietetty läpi vuoden lukuisissa tapahtumissa ja tempauksissa, ja tänään juhlavuosi huipentuu.

Yhdistyneiden kansakuntien kolmas yleiskokous hyväksyi ja julkisti ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen joulukuun 10. päivänä 1948. Julistuksen hyväksymisen puolesta äänesti 48 maata. Mikään maa ei äänestänyt vastaan. Kahdeksan maata pidättyi äänestämästä.

Välittömästi tämän historiallisen tapahtuman jälkeen yleiskokous kehotti kaikkia jäsenmaita julkaisemaan julistuksen tekstin. Niitä pyydettiin "levittämään ja tekemään sitä tunnetuksi, lukemaan ja selittämään sitä ennen kaikkea kouluissa ja muissa oppilaitoksissa eri maiden ja alueiden poliittisista oloista riippumatta".

1. artikla.

Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.

2. artikla.

Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.

Mitään erotusta ei myöskään pidä tehdä sen maan tai alueen valtiollisen, hallinnollisen tai kansainvälisen aseman perusteella, johon henkilö kuuluu, olipa tämä alue itsenäinen, huoltohallinnossa, itsehallintoa vailla tai täysivaltaisuudeltaan minkä tahansa muun rajoituksen alainen.

3. artikla.

Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

4. artikla.

Ketään ei saa pitää orjana tai orjuutettuna, kaikki orjuuden ja orjakaupan muodot on kiellettävä.

5. artikla.

Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.

Lue lisää »

Turvapaikanhakijoiden lapsiavioliittoja ei saa sallia

Torstai 22.10.2015

Tein kirjallisen kysymyksen hallitukselle turvapaikanhakijoina saapuvien nuorten tyttöjen tilanteesta.

Lapsiavioliitot rikkovat useita kansainvälisiä sopimuksia. On useita maita, joissa tytöt saavat harvoin päättää omasta elämästään, kuten avioliitosta tai raskaudesta. Lähi-Idässä useat tytöt joutuvat lapsimorsiamiksi.

Meidän suomalaisten näkökulmasta, kun 12-vuotias tyttö on keski-ikäisen miehen kanssa, se ei ole avioliitto, vaan se on hyväksikäyttöä. Myös pakolaisleireiltä saadut tiedot viittaavat siihen, että yhä useammat tytöt naitetaan todella nuorina.

Emme voi Suomessa hyväksyä sitä, että nuoria tyttöjä oleskelee turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksissa huomattavasti vanhempien ”kumppaniensa” kanssa. Suomen tulee suojella näitä tyttöjä ja ottaa heidät turvaan.

On selkeästi osoitettava, että on moraalisia ja eettisiä asioita, joita ei Euroopassa hyväksytä ja on nopeasti muutettava Suomen lainsäädäntöä, mikäli se ei ole ajan tasalla.

Suomessa kaikki turvapaikanhakijoiden lähtömaassa solmitut lapsiavioliitot on mitätöitävä ja ne eivät voi olla lainvoimaisia ennen kuin henkilöt ovat 18-vuotiaita, tai liitot voidaan solmia vasta silloin uudestaan. Suomen avioliittolaki on muutettava niin, että alaikäinen ei voi mennä naimisiin edes poikkeusluvalla.

Ajantasainen laki myös vähentäisi niiden turvapaikanhakijoiden Suomeen hakeutumista, joiden morsiamet ovat nuoria orja/ostovaimoja. Joissain tapauksissa liittoja on myös solmittu teknisesti esim. perheenyhdistämisen ja paremman elintason toivossa. Oikeus perheenyhdistämiseen on koskettava vain avioliittoja, joissa molemmat osapuolet ovat yli 18-vuotiaita.

Lisäksi Suomen on yhdessä muiden EU maiden kanssa vaikutettava siihen, että pakolaisleireillä ennaltaehkäistään nuorten tyttöjen naittamiset.

Sipilän hallitus vie vammaisilta ja pitkäaikaissairailta viimeisenkin satasen

Lauantai 17.10.2015

Eläkkeensaajien asumistuen lakkauttaminen on väärin ja epäoikeudenmukaista. Tämä tukimuoto ei kosketa pelkästään ikäihmisiä, vaan kaikkia eläkettä saavia ja päätöksellä on vaikutuksia vammaisten ja pitkäaikaissairaiden henkilöiden toimeentuloon ja sitä kautta laajemmin hyvinvointiin sekä ihmisten yhdenvertaisen osallisuuden toteutumiseen. Eläkkeensaajien asumistuen ehdot ovat olleet hieman yleistä asumistukea paremmat juuri tuensaajien vähävaraisuuden ja rajoitettujen ansaintamahdollisuuksien vuoksi. Kyse on ollut positiivisesta erityiskohtelusta yhdenvertaisuuden edistämiseksi.

Vammaiset ja pitkäaikaissairaat eivät usein käytännössä voi valita asumisratkaisuaan ja siten alentaa asumiskustannuksiaan, vaan heidän on vammasta aiheutuvien tarpeidensa vuoksi otettava vastaan tarjottu palveluasunto tai vuokrattava muu saatavissa oleva esteetön asunto. Vammaisille henkilöille sopivien asumisratkaisujen hinnat ovat kysyntään nähden liian niukan tarjonnan vuoksi suhteellisen korkeita ja palveluasuntojen vuokrat ovat yleensä melko korkeita verrattuna vastaavan tasoisiin tavallisiin asuntoihin.

Vammaisen henkilön tilan tarve voi perustua myös siihen, että hän tarvitsee henkilökohtaista avustajaa, tukihenkilöä tai puhe- tai viittomakielen tulkkia arjessa selviytymiseen, tai että hän vammasta johtuvan aistiyliherkkyyden tai haastavan käytöksen vuoksi tarvitsee kotonaan erillistä rauhallista tilaa. Vammainen tai pitkäaikaissairas henkilö voi harvoin sopeutua asumistuen tason alenemiseen myöskään hankkimalla lisäansioita kyetäkseen selviytymään asumiskustannuksistaan, sillä heistä iso osa on pysyvästi työelämän ulkopuolella olevia takuueläkeläisiä.

Ehdotettu eläkkeensaajien asumistuen lakkauttaminen yhdessä muiden suunniteltujen leikkausten ja säästöjen, kuten lääkekorvausten leikkaamisen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksujen ja terveydenhuollon matkojen omavastuun korottamisen kanssa johtaa monien jo valmiiksi vähävaraisten ja muutenkin heikoimmassa asemassa olevien vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja vanhusten joutumiseen taloudelliseen ahdinkoon ja sitä kautta viimesijaiseksi tarkoitetun toimeentulotuen pitkäaikaisiksi asiakkaiksi.

Takuueläkkeen 23 euron korotus menettää käytännössä täysin merkityksensä, jos eläkkeensaajan asumistuki lakkautetaan ja takuueläkettä saavien henkilöiden asumistuet laskevat merkittävästi enemmän kuin heidän takuueläkkeensä määrä kasvaa, ottaen huomioon myös sen, että takuueläkkeen nousu vaikuttaa jo sinänsä asumistukea pienentävästi.

Ehdotetulla asumistuen lakkautuksella on sekä perus- että ihmisoikeusnäkökulmasta merkittäviä vaikutuksia vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja vanhusten toimeentuloon ja asemaan. On ehdottomasti tarpeen pyytää lausunto eduskunnan perustuslakivaliokunnalta ja ihmisoikeusvaikutukset tulee arvioida asianmukaisesti. Näiden ja opposition välikysymyksen lopputuloksena toivon, että Sipilä, Soini ja Stubb peruuttaa aikeensa.

Vahvan tehtävä on tukea heikkoja.

Jokaisella on oikeus hyvään asumiseen

Maanantai 12.10.2015

Mikkeli on 55 000 asukkaan koti, 19. suurin kaupunki Suomessa ja Suomen suurin loma-asuntokunta mökkien määrällä mitattuna.

Vaikka mikkeliläisten asumisessa on viimeisen sadan vuoden aikana tapahtunut valtava muutos, ei perustarve asumiseen ole muuttunut mihinkään. Jokaisella on oikeus hyvään asumiseen.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi tänäään Mikkelille asunto-ohjelman, jossa on Mikkelin kaupungin asuntopoliittiset linjaukset vuoteen 2024. Uskon sen kehittävän monipuolista, kestävää, laadukasta ja kohtuuhintaista asumista sekä parantavan pieni- ja keskituloisten kotitalouksien ja erityisryhmien asunto-oloja. Asunto-ohjelman toimenpiteiden myötä houkuttelemme lisää asukkaita ja pidämme parempaa huolta nykyisistä.

Asuinalueiden tulee olla sosiaaliselta ja ikärakenteeltaan monipuolisia ja eheitä. On erinomaista, että Mikkelissä vuonna 2017 pidettäville asuntomessuille Saimaan rannalle tulee myös kaupungin vuokra-asumista. On tärkeää, etteivät lähiöt sosiaalisesti eriydy toisistaan. Rakentamisessa on kiinnitettävä erityistä huomiota laatuun. Sadan vuoden aikana on asunnoista tullut valoisia, vedottomia ja savuttomia. Nyt pitää vielä satsata energiatehokkuuteen, esteettömyyteen ja turvallisuuteen.

Mikkelistä on tehtävä kohtuuhintaisen asumisen kaupunki. Suurempi vuokra-asuntojen tarjonta alentaa hintoja ja lisää Mikkelin vetovoimaa. Mikkeli on hyvä kaupunki rakentaa lisää asuntoja, sillä täällä asuntojen arvo pysyy ja nouseekin tulevaisuudessa.

Valtuuston kokous ja ohjelman esittely kaupungin tubetus videolla:

Onko hallituksen tarjoama irtisanottujen työterveyshuolto pluffia?

Torstai 8.10.2015

Pääministeri Juha Sipilä pakkolakitiedonannossaan antoi ymmärtää, että hallitus aikoo säätää lain, jonka myötä yli 20 hengen yrityksen irtisanoessaan työntekijöitä, tulee jatkossa tarjota työterveyshuollon palvelut kuuden kuukauden ajan irtisanomisajan jälkeen. 

Pääministerin tiedonanto on  epämääräinen, sillä Suomessa on kahdenlaista työterveyshuoltoa: lakisääteistä ja vapaaehtoista. Lakisääteisen pääfokus on työolosuhteissa ja ennaltaehkäisevissä toimenpiteissä sisältäen neuvontaa ja ohjausta. Usein pienyritykset ostavat pelkän lakisääteisen paketin. Vapaaehtoisesti voi ostaa työntekijöille myös sairaanhoitoa ja tässäkin on työnantajan päätettävissä, minkä tasoista palvelua se tarjoaa, esim. yleis- tai erikoislääkäritasoista sairaanhoitoa, tutkimuksia tai myös erilaisia terveydenhoitopalveluja. Useat työnantajat, erityisesti suuret yleensä tarjoavat työntekijöilleen myös eritasoisia sairaanhoitopalveluja.

Tarkoittaako pääministeri, että irtisanomisen jälkeen henkilö saa pelkkää lakisääteistä työterveyshuoltoa, vai samantasoista työterveyshuoltoa, joka koski irtisanottua henkilöä työsuhteen aikana? Vai jotain erikseen määriteltyä tasoa, joka koskisi kaikkia irtisanottuja samalla tavalla?

Jos pääministeri tarkoittaa pelkkää lakisääteistä työterveyshuoltoa kaikissa tapauksissa, ei vapaaehtoinen sairaanhoito kuuluisi mukaan ja lakisääteisen puitteissa voisi toteutua esimerkiksi työkyvyn seuranta ja kuntoutukseen ohjaaminen. Miten tämä eroaisi työttömän lakisääteisestä terveystarkastuksesta, joka on kunnan terveyskeskuksen vastuulla? Tämä lakisääteisen työterveyden tasoinen palvelu ei auttaisi siinä tapauksessa, että henkilö tarvitsisi lääkäriltä vaivaansa reseptin.

Jos työterveyshuolto jatkuisi samantasoisena kuin työsuhteessa ollessa, joko lakisääteisenä taikka laajempana tarjontana, kustannukset yritykselle tulisivat sen mukaan minkä tasoinen sairaanhoito oli tarjolla. Kuinka hallitus ehkäisisi tuolloin ihmisten eriarvoisuuden syntymistä muutosturvassa, jos osalla maan irtisanotuista jatkuisi pelkkä lakisääteinen - ja osalla sairaanhoitopalvelut erilaisin kattavin tutkimuksin ja hoitoineen? Laki kohtelisi myös yrityksiä epätasa-arvoisesti ja voisi ohjata heikentämään työterveyden tasoa tulevien kustannusten pelossa.

Kannan huolta myös siitä, että koskeeko esitys myös osa-aikaisia, pätkä- ja vuokratyöntekijöitä ja nollatyösopimuksella työskenteleviä työntekijöitä, jotka usein jäävät mopen osaan työterveyspalveluissa.

Epäilen, että onkohan hallitus selvittänyt esityksen vaikutukset julkiseen talouteen, sillä yritykset saavat Kelalta korvauksia työterveyshuollon kustannuksista. Osallistuisiko Kela irtisanottujen työterveyshuollon rahoitukseen ja kuinka suureksi Kelan kautta kulkeva julkinen rahoitus nykyisestä kasvaisi?

Kaikista järkevintä olisi, jos pakkolaeista luovuttaisiin kokonaan ja työterveyden asema ratkaistaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Sote-uudistuksen myötä julkisen terveydenhuollon on luvattu vahvistuvan ja ihmisten hoitoon pääsyn parantuvan. Tällöin tulee selvittää, miten työterveyden palvelut voidaan kytkeä luontevaksi osaksi uusien sote-alueiden toimintaa. On tärkeää, että työntekijöiden työkyvystä huolehditaan myös tulevaisuudessa, mutta tämä ei saa vaarantaa kaikille kansalaisille perusoikeuksina kuuluvia hyviä terveyspalveluita.

Sote-uudistuksen yhteydessä tulisi lopettaa suomalaisten veronmaksajien rahojen virtaaminen terveysbisnestä harjoittaville kansainvälisille yrityksille ja erilaisille veroparatiisisaarille ja ohjata julkiset rahat jatkossa terveyskeskusten ja sairaaloiden toimintaan.

Kirjallinen kysymys linkkinä.

Savon radalla hiljenee

Torstai 1.10.2015

Me eteläsavolaiset olemme kärsineet siitä, että junat kulkevat yhä enemmän pysähtymättä asemiemme muun muassa Haukivuoren ohi. Valmis, hyvä ja ilmastoystävällinen joukkoliikenne on lopetettu valtion toimesta. Kaikki maakunnalliset, alueelliset ja paikalliset tahot ovat vastustaneet tätä kehitystä. Meillä toivo heräsi, kun liikenneministeriö siirtyi kokoomukselta keskustan ministerille mutta pettymyksemme oli aivan valtava, kun junavuorojen lakkauttaminen näköjään vain kiihtyy ja ministeri Anne Berner (kesk.) aikookin leikata rahoitusta, lakkauttaa vuoroja entistä enemmän ja uskovan markkinaehtoiseen liikennöintiin. 

Tämä on aivan käsittämätöntä ottaen huomioon, että on aivan yleisessä tiedossa, että maakuntien yritysten kilpailukyky ja elinvoima on täysin riippuvainen kahdesta asiasta: koulutuspaikoista ja liikenneyhteyksistä.  

Maanteitse ei joukkoliikennettä saada pelaamaan Itä-Suomen maakuntien tarpeiden mukaisesti. Kunnilla ei ole siihen riittävästi rahaa, eikä markkinaehtoisuus toteudu harvaan mutta kauttaaltaan asutulla alueella. Vapaaseen kilpailuun mentäessä käy niin, että vuoroja jää vain pääkaupunkiseudulle. Maakuntien yhteydet tarvitsevat valtion tukemaa ostoliikennettä. Onko Suomella enää punaisena lankana koko Suomen asuttuna pitäminen? Vaikuttaa, että tästä tavoitteesta on luovuttu ja keskittäminen etenee kiihtyvällä vauhdilla. Muistutan kuitenkin, että maaseudulla on merkityksensä Suomelle ja perunoita ei voi viljellä Helsingin rautatientorilla.  

Mielestäni ministerin ja hallituspuolueiden on suoritettava huolellisemmin ja kokonaisvaltaisemmin junaliikenteen tarkastelua kehäkolmosen ulkopuolella, erityisesti haja-asutus- sekä matkailu- ja vapaa-ajanasutuksen vahvoilla alueilla. Mikkeli on Suomen suurin mökkikunta. Meillä on yli 10 000 vapaa-ajanasuntoa. Upea sijaintimme puhtaiden vesien kuten Saimaan, Puulan ja Kyyveden rannoilla houkuttelee koko ajan lisää vapaa-ajan asukkaita. Junaliikenteen heikennykset aiheuttavat paikallis- ja vapaa-ajanasukkaille merkittävästi inhimillisiä ja taloudellisia ongelmia koko Itä-Suomessa, koska lakkautukset koskettavat Etelä-Savoa, Pohjois-Savoa, Pohjois-Karjalaa, Kymenlaaksoa ja Etelä-Karjalaa.

Jos ministeri Berner tosiaan toteuttaa suunnitelmansa, niin jatkossa Savon radan varrelta ei aamulla ehdi junalla Helsinkiin vasta kuin kymmeneksi. Aivan merkittävä työllisyyttä heikentävä esitys.

Juna on vakituisille asukkaillemme ja kesäasukkaillemme edullisin, joustavin, ympäristöystävällisin, päällekkäiset joukkoliikennemuodot karsiva ja täten yhteiskunnalle kokonaisedullisin joukkoliikennemuoto, joka poistaa monen käyttäjäryhmän inhimillisiä matkustusongelmia. Tarvitsemme suorat yhteydet etelään ja pohjoiseen sekä asiointikäynnit, työssäkäynnin ja opiskelun mahdollistavat junavuorot maakuntamme sisällä.

Itäisen Suomen elämisen ja kehittämisen mahdollisuudet on säilytettävä oikeudenmukaisina ja tasavertaisina pääkaupunkiseutuun verrattuna. Jo nyt osa kunnista on kärsinyt epäoikeudenmukaisista päätöksistä muiden verrokkiasutustaajamien kanssa. VR toteuttaa myös eduskunnan liikennepoliittisessa selonteossa määriteltyä tahtoa. Ministeriön suunnittelemassa mallissa - jossa markkinoille olisi ns. vapaa pääsy - onkin vaikea ajatella, että mikään yhtiö vapaamuotoisesti harjoittaisi nykyisenkaltaista velvoiteliikennettä. 

Haluan asian kokonaisvaltaista ja yhteiskunnallisten merkitysten ja kokonaistaloudellista tarkastelua. Valtion hartiat ovat paljon leveämmät kuin yksittäisten kuntien ja kaupunkien. Valtio aiheuttaa toimillaan pelkästään Mikkelin kaupungille satojen tuhansien, ellei jopa näiden uusien päätösten myötä, miljoonan euron lisärahapaineen laitettavaksi linja-autoliikenteeseen.  

Toivon, että ministeri Berner ja Keskustan kansanedustajat voisivat vielä perehtyä tehtyjen lakkautuspäätöksien perusteluihin, ja voisivat päätyä Itä-Suomen maakuntien henkilöjunaliikenteen palauttamista ja lisäämistä puoltavaan ratkaisuun.  

Noin 15 miljoonan leikkaus ostoliikenteeseen voitaisiin ottaa esimerkiksi pienentämällä 200 miljoonan euron autoveron alennusta.  

En sinänsä vastusta junaliikenteen kilpailuttamista mutta sen on tapahduttava reilusti. Olen huolissani siitä, että kilpailun vapauttaminen voidaan tehdä käytännössä ainoastaan antamalla valtion omistuksessa oleva junakalusto  (tavalla sekä hinnalla tai toisella) yksityisten toimijoiden käyttöön. Tavaraliikenne on ollut vapautettuna vuodesta 2007 alkaen, ja juuri kalustoinvestointien kalleus on ollut syy, ettei kilpailevaa liikennettä laajemmin ole syntynyt. Yksityiset toimijat eivät ole halunneet ottaa kalustoriskiä.

Kyse on suomalaisten kansallisvarallisuudesta. Kyse on myös yhtiöstä, joka tuottaa valtiolle tuloa sekä hoitaa liikennöintiä alueilla, jonne yksikään markkinaehtoinen toimija ei ikinä asetu.

Toteutuessaan ministeri Bernerin suunnitelmat pahimmillaan johtaisivat maakuntien liikenneyhteyksien vähenemiseen entisestään, kansallisvarallisuuden jakoon yksityisille toimijoille, valtion osinkotulojen pienenemiseen sekä työntekijöiden työehtojen heikkenemiseen.

Kuntien irtisanottava perintätoimistojen sopimukset

Tiistai 29.9.2015

Perintätoimistojen palveluja käyttää lähes yhdeksän kuntaa kymmenestä, noin 86 prosenttia. Yli puolet kunnista kiertää lakia ulosottokelpoisten saatavien perinnässä. Perintätoimistojen käyttämiseen liittyy erityisesti kunnissa ja niiden konsernitoimijoissa ongelmia.

Perintätoimistot ovat liiketoiminnallisia yrityksiä, jotka hakevat merkittävät tuottonsa perimällä palveluksistaan tuntuvia lisämaksuja. Niiden maksajiksi joutuvat pääosin pieni- ja keskituloiset kuntalaiset. Raha siirtyy pienituloisilta työttömiltä, eläkeläisiltä, sairailta ja lapsiperheiltä suurten kansainvälisten yritysten taskuun. Tämän tulee loppua.

Suomen johtavia perintätoimistoja ovat Tukholman pörssiin listattu Intrum Justitia Oy, joka toimii 20 maassa sekä Ruotsiin rekisteröity Lindorff Oy, jonka tuotot 11 maasta olivat toissa vuonna 500 miljoonaa euroa. Kunnat omalla toiminnallaan ruokkivat tällaisia yhtiöitä ulkoistaessaan maksujensa perinnän. Tämä ei ole oikein kuntien asukkaita eikä varsinkaan maksujen maksajia kohtaan, jotka laitetaan rahoittamaan perintäfirmojen toiminta. Koska maksuja peritään etupäässä pienituloisilta ihmisiltä, asiaan liittyy pelkän rahan lisäksi myös sosiaalinen ulottuvuus.

Vuonna 2014 Kuntaliitto selvitti kuntien perintätoimistojen käyttöä. Selvityksen mukaan kunnat käyttävät perintätoimistoja periäkseen suoraan ulosottokelpoisia saatavia, kuten päivähoitomaksuja. Tällaisia maksuja ei perintätoimisto voi kuitenkaan lähettää lain mukaan ulosottoon. Näin kuitenkin tehdään. Selvityksen mukaan yli puolet kunnista, 55 prosenttia, kiertää lakia niin, että perintätoimisto lähettää laskun ulosottoon kunnan nimissä teknisenä toimijana.

Kunnat perivät kolmenlaisia maksuja:

1. Julkisoikeudelliset maksut, jotka perustuvat erityislakiin. Niitä on kaikkiaan noin 20. Näitä ovat esimerkiksi terveydenhuollon asiakasmaksut tai jätemaksut. Kunta voi periä maksuja itse ja jos maksua ei kuulu, ne voi siirtää ulosottoviraston perittäviksi.

2. Yksityisoikeudelliset maksut, joiden asettaminen ulosottoon vaatii oikeuden päätöksen. Näitä ovat vesi-, sähkö-, jäte- ja huoneenvuokramaksut.

3. Rangaistusluonteiset maksut, kuten joukkoliikenteen tarkistusmaksut ja pysäköintivirhemaksut. Kunta ei voi periä näitä perintätoimiston kautta, vaan se perii maksut itse, lähettää yhden tai kaksi karhukirjettä ja siirtää tarvittaessa perinnän ulosottovirastolle.

Suoraan ulosottokelpoisista maksuista on päivähoitomaksuja perinyt perintätoimistojen kautta 66 prosenttia kunnista, terveyskeskusmaksuja 37 prosenttia, sairaalamaksujakin 21 prosenttia.

Perintätoimisto ei saisi lähettää näitä maksuja suoraan ulosottovirastoon jatkoperintään, vaan maksut pitäisi palauttaa kuntaan, joka päättäisi niiden perinnästä itse. Mutta kunnat ovat lain vastaisesti antaneet perintätoimistojen lähettää maksuja ulosottoon kunnan puolesta.

Olen sitä mieltä, että valtion tulee ohjeistaa kunnat irtisanomaan perintätoimistojen sopimukset. Kunnat voivat aivan hyvin hoitaa laskutuksensa itse. Samalla on huolehdittava siitä, että sosiaalitoimi osallistuu perintäpäätösten tekoon. Ei ole mitään järkeä siinä, että nyt jo ennestään toimeentulotukivaikeuksissa olevat ihmiset laitetaan entistä pahempaan jamaan maksamaan esim. sairaalamaksujaan moninkertaisina. Nyt valmisteilla olevassa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa on tämäkin asia nostettava esille ja muutettava käytäntö inhimillisemmäksi. 

SDP:n Mikkelin valtuustoryhmä teki asiasta eilen esityksen.

Ulosotto tuhoaa pienituloisen ansiotyöhalut

Keskiviikko 23.9.2015

Ulosottovelallisia oli vuoden 2014 lopussa lähes 240 000. Näistä naisia oli 77 800 ja miehiä 133 900. Hyvin usein käy niin, että ulosotossa olevan henkilön ei kannata mennä töihin, koska ulosotto korkoineen vie niin suuren osan palkasta, että palkan osuus jää pienemmäksi kuin toimeentulotuki.

Nykyinen ulosottolaki määrää, että ennakonpidätyksen jälkeisestä palkasta 2/3 on jätettävä ulosmittaamatta. Palkan ollessa hyvin pieni, sitä pehmennetään suojaosuussäädöksillä, joilla ei kuitenkaan ole suurta vaikutusta siihen, että ulosotto hyvin usein tuhoaa pienituloisen ansiotyöhalut ja suorastaan ajaa ihmiset hengenpitimikseen harmaille työmarkkinoille.

Jotta ihmiset pääsevät pois velkakierteestä ja köyhyydestä ja jotta edistetään Suomen työllisyyttä, tulee suojaosuutta kasvattaa. Tämä voitaisiin ratkaista muuttamalla ulosottolakia niin, että korkeintaan 1/10 osan voimassa olevan yleissitovan työehtosopimuksen mukaisesta tulosta olisi ulosoton alaista.

Tällä toimenpiteellä viestitettäisiin pienituloisille ulosottovelallisille, että heidän elämässään on toivoa ja tehtyjen virheiden vuoksi ei tarvitse kärsiä koko loppuelämäänsä. Ratkaisu hyödyttäisi sekä velallista että velkojaa, velkansa hoitamatta jättäneiden ryhtyessä maksamaan heidän tuloihinsa nähden järjellisempiä osuuksia. Asian korjaamisella olisi myönteinen vaikutus kuntien ja valtion verotuloihin sekä toimeentulotukimenot pienentyisivät.