Satu Taavitsaisen blogi

Lapset, nuoret ja koulutus eivät voi säästöiksi muuttua

Lauantai 19.9.2015 klo 8.24

Koulutuksesta leikkaaminen on tulevaisuudelta varastamista. Ensi viikon tiistaina on eduskunnassa käsittelyssä koulutusleikkauksista välikysymys, jonka jätimme. Keskiviikkona on äänestys hallituksen luottamuksesta. Varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, ammatillisen koulutuksen sekä korkeakoulujen ja tieteen säästöjen lisäksi opintotuen leikkaukset ja indeksiin sitomatta jättäminen, Tekesin tutkimus- ja kehittämistoiminnan leikkaukset, evo-rahoituksen pienentäminen sekä indeksikorotusten jäädytykset yhdessä kurjistavat koulutusta.

Suomalaisen yhteiskunnan menestysreseptinä on aina, erityisesti vaikeina aikoina ollut koulutukseen, tutkimukseen ja osaamiseen panostaminen. Tämän reseptin varassa suomalaisten osaamistaso on menneinä vuosikymmeninä noussut, työn tuottavuus on moninkertaistunut ja Suomesta on tullut maailmanlaajuisesti tunnustettu korkean osaamisen ja teknologian maa.

1990-luvun syvän laman aikana päätettiin tukea rakennemuutoksen läpivientiä ja uuden kasvun synnyttämistä panostamalla koulutukseen, osaamiseen ja innovaatioihin. Suomi kävi läpi suuren elinkeinorakenteen muutoksen, jossa uutta kasvua alkoi syntyä elektroniikkateollisuuteen, korkean teknologian laitteiden ja palveluiden vientiin. Uuteen kasvuun panostaminen kannatti, sillä huonoja taloudellisia aikoja seurasi taloudellisen kasvun ja työllisyyden paranemisen aika.

Toimillaan nykyinen perusporvarihallitus romuttaa koulutuksellista tasa-arvoa, lisää alueellista eriarvoisuutta ja kasvattaa kuilua hyvin ja heikommin pärjäävien välillä. Hallituksen näkemys varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta pelkkinä kuluerinä, joista voidaan loputtomasti säästää, on äärimmäisen lyhytnäköinen eikä lainkaan linjassa hallituksen omien koulutuspoliittisten tavoitteiden kanssa suomalaisten osaamistason nostamisesta.

Sipilän hallituksen tapa leikata koulutuksesta johtaa siihen, että ensimmäistä kertaa sataan vuoteen Suomen osaamistaso tulee laskemaan! Hallitus syö eväät uudelta kasvulta, uusilta työpaikoilta ja innovaatioilta.

Sipilän hallituksen tekemät leikkauspäätökset koulutuksesta tulevat pitkällä aikavälillä Suomelle ja suomalaisille erittäin kalliiksi. Koulutuksen ja tutkimuksen luoma edelläkävijäosaaminen luo sen perustan, jolta Suomi ponnistaa eteenpäin ja uuteen nousuun.

Sosialidemokraatit haluavat rakentaa edellytykset suomalaisten osaamis- ja koulutustason nousulle. Tämä toteutetaan takaamalla kaikille vähintään toisen asteen tutkinto ja nopeuttamalla korkeakoulutukseen pääsyä sekä sen läpäisyä. Kaikilla pitää olla mahdollisuudet ylläpitää ja kehittää osaamistaan ja yleissivistystään iästä, sukupuolesta ja varallisuudesta riippumatta. Koulutuspolitiikan keskiössä tulee olla eriarvoisuuden vähentäminen.

Nujerretaan yhdessä lama, ei ihmisiä!

Perjantai 18.9.2015

Jos Suomessa työntekijän, eläkeläisen, opiskelijan, työttömän ja lapsiperheellisen, siis aivan tavallisen parhaansa yrittävän suomalaisen kyykyttäminen ei lopu, niin sata vuotta rakennettu keskinäisen luottamuksen ja kunnioituksen ilmapiiri uhkaa murentua.

Yhteiskuntarauha on se mitä me suomalaiset rakastamme - niin työntekijät kuin työnantajat. Tätä on Suomessa edistetty luomalla ainutlaatuinen neuvotteluperinne työmarkkinoille. Kolmikantaisesti työntekijät, työnantajat ja maan hallitus yhdessä ovat hakeneet parhaan mahdollisen ratkaisun Suomen kansallista etua ajatellen, työllisyyttä ja kasvua tukien ja hyvinvointiyhteiskuntaa parantaen. SDP hallituksessa ollessaan on vaalinut yhteiskuntarauhaa. Nyt näyttää olevan perusporvareilla niin kova asenne, että maa ajautuu tätä menoa lakkojen ja levottomuuksien tielle.

Sen voin nimittäin sanoa tänään Helsingin rautatientorilla palkansaajien mielenosoituksessa olleena, että vastavoimaa löytyy ja työntekijät eivät tule antamaan periksi. Ukkonen jyrisi, salamat välkkyivät ja maa tärisi! Tarvittaessa otetaan kaikki keinot käyttöön työmarkkinoiden vapaan sopimusoikeuden säilyttämiseksi, taistelussa heikomman puolesta ja vastustaessa epäoikeudenmukaisia leikkauksia. Maan hallitus sai tänään keltaisen kortin ja myrskyvaroituksen!

Vielä ehtii pääministeri Juha Sipilä perääntyä aikeissaan ja näin osapuolet voisivat palata neuvottelupöytään.

EK pitää panttivankinaan koko suomalaista yhteiskuntaa

Keskiviikko 9.9.2015

Eilen oli musta tiistai. Tuomitsen jyrkästi Sipilän hallituksen aikeet heikentää työntekijöiden asemaa. 

Sipilä, Soini ja Stubb esittävät pelkästään heikennyksiä työntekijöille. Pyhätyön korvauksen he alentavat 75 prosenttiin nykyisestä ja puolittavat ylityökorvaukset. Loppiainen ja helatorstai muuttuvat palkattomiksi, kuntien ja valtion työntekijöiden lomat he supistavat enintään 30 päivään vuodessa sekä muuttavat ensimmäisen sairauspäivän palkattomaksi ja pienentävät seuraavien yhdeksän sairauspäivän palkkaa 20 prosenttia.

Oppositiosta Juha Sipilä suureen äänen tuomitsi kokoomuksen idean muuttaa sairaspäiviä palkattomiksi. Viime kesäkuussa Timo Soini kielsi pyhäkorvauksiin koskemisen.

Nyt on pyhyyskin myyty pääomalle! Elinkeinoelämän keskusliitto pitää panttivankinaan koko suomalaista yhteiskuntaa ja nyt he aikovat laittaa kärsimään pienipalkkaiset, vuorotyötä tekevät naiset, poliisit ja muut julkisen sektorin työntekijät samaan aikaan kun suurituloiset käärivät seteleitä taskuihinsa. Kateus julkisen sektorin työntekijöiden lomien pituudesta on turha, kun katsoo heidän palkkakuittiaan verrattuna yksityiseen sektoriin. Kyseessä taitaakin olla savuverho, jonka takana tarkoituksellisesti tehdään kuntatyöstä epähoukuttelevaa, jotta julkisia palveluja saataisiin siirrettyä yksityisten käsiin.

Politiikka on ihmiskätten työtä, päätökset eivät tipahda taivaasta. Tällaista kädenjälkeä syntyy keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen hallitukselta.

On tehtävä pikaisia toimia, joilla sopimiskulttuuria vahvistetaan. Hallitus tekee todella suuren virheen jos se hylkää kolmikantayhteistyön. Suomi ei ole saneluyhteiskunta, eikä se saa sellaiseksi muuttua. Työntekijöiden oikeuksia heikentävälle yksipuoliselle talouspolitiikalle on sanottava ei, yhteiselle sopimiselle ja konsensuspolitiikalle kyllä.

En kannata Fennovoiman ydinvoimalahanketta

Perjantai 31.7.2015

Ydinvoimakeskustelu on jatkunut aktiivisena tänä kesänä. Kuulun siihen joukkoon suomalaisia, jotka suhtautuvat ydinvoimaan kriittisesti ja olen huolestunut ydinvoiman haitoista ja riskeistä.

Suomessa on tällä hetkellä neljä ydinvoimalaa ja viides on rakentumassa. Jokainen uusi ydinvoimalupa on paluuta menneisyyteen. Fennovoima ei täytä vaadittua 60 prosentin kotimaisuusehtoa, eikä sen jatkamiselle ole senkään puoleen edellytyksiä. Jo lupautuneita kotimaisia toimijoita on vetäytynyt hankkeesta. On hyvä, ettei Mikkelin kaupungin omistama Etelä-Savon Energia alunperinkään lähtenyt lainkaan mukaan. Hankkeella ei juurikaan ole enää uskottavuutta.

Kohtuuhintaista ja toimitusvarmaa sähköä tarvitaan, sillä se on yksi teollisuutemme kilpailukyvyn kulmakivistä. En kuitenkaan näe, että ydinenergia olisi yhteiskuntamme energiaomavaraisuuden pelastaja. Merkittävä taloudellinen hyöty tulee niille maille, jotka energian käytön paisuttamisen sijaan investoivat nyt kohteisiin, jotka tulevaisuudessa kasvattavat energian käytön hyötysuhdetta, käyttöastetta sekä materiaali- ja energiatehokkuutta.

Jatkuvan materiaalisen kulutuksen paisuttaminen on riippuvaista energian, polttonesteiden ja muiden luonnonvarojen kiihtyvästä käytöstä. Elämisen arvoinen tulevaisuus maapallolla edellyttää energian käytön säästämistä ja tehostamista. Näin saadaan säilytettyä kohtuullinen hyvinvointi ja elintaso mahdollisimman vähällä ja vähäpäästöisellä energialla mahdollisimman monille.

Sähköntuotantoon tulee valjastaa kaikki suomalaiset sallimalla Saksan tapaan kotitalouksille vapauden myydä valtakunnan verkkoon sähköä, joka jää yli oman tarpeen esim. talojen aurinkopaneeleista ja pientuulimyllyistä. Näin suuret ihmismassat hyötyisivät rahallisesti sähkön säästämisestä, toisin kuin nykyään, kun sähkön säästämisen myötä energiayhtiöt vain nostavat hintojaan ja kuluttajalle ei jää rahallista hyötyä. Suomessa tarvitaan kokonaisvaltainen energiapoliittinen vallankumous, joka tarkoittaa sitä, että suuret joukot hyötyvät siitä aidosti. Pelkkä hyvä mieli omaa vihreyttään korostaville ei riitä. Käyttäjiltä ei myöskään voi odottaa liian suurta elämänmuutosta, vaan mahdollisimman pientä vaivannäköä.

Myös eläimet tulee ottaa tuotantoon mukaan. Suomen hevoskanta tuottaa lantaa kolmen Hartwall-areenan verran vuodessa. Keskimäärin neljän-viiden hevosen lannalla voisi laskennallisesti lämmittää omakotitalon ympärivuotisesti. Suomessa on kuntia ja asuinalueita, jotka voisivat olla energiaomavaraisia hevosenlannasta. Muun muassa Mikkelin ammattikorkeakoulun tutkimuksen mukaan Etelä-Savon hevosenlantamäärä lämmittäisi noin 700 omakotitaloa. On aivan oikein, että nykyinen maan hallitus aikoo sallia tämän energiamuodon.

Kaikki pienimuotoinen energiantuotanto ja -jalostus tulee nostamaan kilpailukykyään ja suosiotaan, varsinkin jos sillä pystytään korvaamaan öljyn ja ydinenergian käyttöä. Uskon myös suomalaiseen metsätukijalkaan, joka sellunkeiton notkahduksen jälkeen tulee paisumaan entistä suurempiin mittoihin. Puu ja sen eri muodot voivat korvata kivihiiltä, muoveja ja teollisuuden materiaaleja.

Suomessa työpaikkoja saadaan syntymään sellaisten tuotteiden kehittämiseen, joissa matalien palkkakustannusten sijaan keskitytään energia- ja materiaalitehokkuuteen, korjattavuuteen ja kestävyyteen. Näihin uskon monitieteellisesti ja korkeasti koulutettujen suomalaisten suunnittelijoiden ja keksijöiden tulevaisuudessa keskittyvän. Tärkein louhittava malmi Suomessa ei ole maaperässämme, vaan ihmisten pään sisällä. Tähän asiaan linkittyy vahvasti koulutuspolitiikkamme, josta ei tule säästää, vaan johon tulee satsata.

Rahaliittoa uudistettava

Keskiviikko 22.7.2015 klo 10.02

Tämän viileän kesän polttavimmat puheenaiheet ovat liittyneet ulkopolitiikkaan - Venäjään ja Kreikkaan. Venäjän edustajien pääsyn estäminen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin yleiskokoukseen Helsinkiin oli mielestäni Niinistöltä, Sipilältä ja Soinilta töppäys. Suomi puolueettomana maana on ollut hyvä neuvottelemaan rauhaa ja liennytystä, ja siitä meitä on arvostettu. Helsingissä 40 vuotta sitten Etyjin kokous oli suuri hetki Suomelle ja Euroopalle, ja sen isot päätökset nuiji pöytään Suomen silloinen tasavallan presidentti, huippukokouksen isäntä, Urho Kekkonen. Kuinka on nykyään? Ukrainassa soditaan, eikä Suomi päästä osapuolia edes samaan pöytään keskustelemaan. Oi aikoja, oi tapoja!

Kreikan tilannetta ratkottaessa tulee ensisijaisesti ajatella ihmisiä. Sympatiani on suomalaisten ja kreikkalaisten lasten, nuorten, työttömien, vanhusten ja sairaiden - tavallisten ihmisten puolella. Suomen perusporvarihallituksen johtoajatus kreikkapolitiikassaan on, että se mitä he vaativat Kreikalta on oikeudenmukaista myös Suomessa - tavallisten kreikkalaisten elämisen kurjistamista ja samaa heikennystä suomalaisille. Onko Kreikka Suomen hyvinvointiyhteiskunnan tuhoamisen laboratorio?

Euroopan keskuspankki, Suomen pankki, EU:n komissio ja Kreikan edelliset päättäjät ovat tehneet virheitä jo pitkän aikaa. Kreikkaa ei olisi koskaan pitänyt hyväksyä euroon ja eurokriisin ratkaisemisen suurin virhe oli, ettei laitettu Kreikkaa velkasaneeraukseen vuonna 2010, vaan Suomessakin silloinen Keskustan ja Kokoomuksen hallitus halusi pelastaa Kreikkaa holtittomasti lainoittaneet kansainväliset pankit ja sijoittajat. Kun velka siirtyi julkisten tahojen harteille, pääsivät pankit pälkähästä. Sen jälkeen on tehty sopeutusohjelmia, mutta mikään niistä ei ole toiminut - on ollut tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja. Kreikkaa auttaisi väliaikainen ero eurosta, jolloin heillä olisi mahdollisuus päästä jaloilleen. Islannin tuore esimerkki osoittaa, että valtioilla voi olla entistä ehompaa elämää konkurssin jälkeen, vaikka alussa kirpaisee kovaa.

Muita euromaita ei voi vaatia ottamaan Kreikkaa ikuiseksi elätikseen. Nyt on aika laittaa lainapiikki kiinni ja olla myöntämättä yhtään uutta lainaa Kreikalle. Suomalaisten veronmaksajien kantokyky ei sitä kestä. Suomalaisella pieni- ja keskituloisella ei ole varaa enää leikkauksiin ja supistuksiin, vaan tarvitsemme kaikki liikenevät rahat ja takuut kotimaahan. Eläkeläinen tarvitsee asumistukensa, sairas lääkkeensä, vanhus hoitohenkilökuntaa, lapsiperhe päivähoitoa, nuoret koulutusta ja työtön työtä.

Vallitseva euron talousjärjestelmä on epäoikeudenmukainen ja se täytyy korvata uudella. Nykyisenkaltaista euro-aluetta ei olisi koskaan pitänyt muodostaa ja nyt pitäisikin ryhtyä ajamaan löyhempää ja joustavampaa yhteisvaluuttaa, jossa kylmä pohjoinen ja kuuma etelä voivat yhdessä elää ja muodostaa lämpimän leudon ilmapiirin, jossa jokainen maa voi vapaana ja itsenäisenä kehittyä omista lähtökohdistaan omien kansalaistensa parhaaksi, kuitenkaan toisen maan kansaa vahingoittamatta.

Kirjoitus julkaistu 22.7.2015 Mikkelin Kaupunkilehden poliittinen kolumni -osiossa.

Yksityisellä kyydillä valtion raiteilla?

Tiistai 30.6.2015

Monien muiden suomalaisten tavoin juna on olennainen osa nykyistä arkipäivääni työmatkojen uskollisena kumppanina. Junien myöhästelyt ja sääolosuhteista johtuvat ongelmat ovat takuuvarma keskustelunaihe melkeinpä kenen tahansa kanssa. Harvemmin tulee puhuttua niistä junaliikenteen positiivisista puolista, vaikka aihetta olisi. Asiantunteva henkilökunta ansaitsee kiitoksensa. Paljon tulee keskusteltua myös kilpailusta rataliikenteessä.

Tätä debattia käytiin myös eduskunnassa tällä viikolla, kun rautatielain ja ratalain muuttaminen oli täysistunnossa lähetekeskustelussa. Kyse on EU:n rautatiemarkkinadirektiivin voimaansaattamisesta Suomessa. Rautatielaista esitetään muutettavaksi mm. kapasiteetin jakamista, palveluja ja ratamaksua koskevat osiot. Henkilöliikennettä ei esitetä avattavaksi kilpailulle, mutta EU:sta tullee vielä tällä vaalikaudella esityksiä myös sen mahdollistamiseksi.

Kilpailua ei sinänsä ole tarkoituksenmukaista estää. Kilpailu tuo mukanaan paljon hyvää. Mitään kiirettä tässä ei kuitenkaan tulisi olla, vaan kannattaisi maltilla tarkastella, kuinka muissa EU-maissa asia etenee. Ei Suomen tarvitse olla tässä pilkuntarkkana mallioppilaana, ellei sitten maan hallituksella ole jotain erityisiä taka-ajatuksia mielessään. Muiden maiden tekemistä ratkaisuista on otettava opiksi, rautatieliikenteen yksityistäminen on monesti aiheuttanut kosolti ongelmia.

Huomionarvoista on lisäksi se, että Suomen kokoisessa harvaanasutussa maassa tilanne on melko lailla eri kuin esimerkiksi monissa Keski-Euroopan valtioissa, joissa voi parissa tunnissa mennä jopa koko maan läpi, tiheästi asuttujen alueiden kautta. Etäisyydet ja mahdollisten asiakkaiden määrä ovat täysin eri tasolla kuin täällä meillä.

Mitenkään ongelmatonta kilpailutuksen avaaminen ei ole. Sen vuoksi asian perusteellinen valiokuntakäsittely meillä liikenne- ja viestintävaliokunnassa ja huolellinen vaikutusten arviointi on ensiarvoisen tärkeää. Uhkana on mm. VR:lle kasautuva turha hallinnollinen työ ja yksityisraiteiden kunnostaminen veronmaksajien rahoilla kilpailijoiden käyttöön. Tämä heikentäisi VR:n kykyä suoriutua palvelutehtävästään koko Suomen liikennöinnissä.  

Ihmisten ja yritysten kannaltahan tärkeintä on, että junat kulkevat ja pysähtyvät asemilla ja että matkat ja tavaroiden kuljetukset ovat kohtuuhintaisia, ja että henkilökunta on osaavaa, palvelu hyvää ja näin ollen ihmisten ja tavaroiden matkanteko on turvallista ja sujuvaa. Meidän pitää myös enemmän miettiä sitä, kuinka saada raiteet palvelemaan paremmin erityisesti tulevia sukupolvia. Raideliikenne on ympäristöystävällistä ja sen kehittämisessä on paljon mahdollisuuksia.  

Tätäkin asiaa käsitellessä tulee vaikutuksia arvioida ensisijaisesti ihmisten ja työllisyyden näkökulmasta. Valtionyhtiön on palveltava kansaa tasapuolisesti kaikkialla Suomessa, ja kilpailutuksen myötä on mahdollista, että yritykset haluavat ottaa rusinoita pullasta tarjoten liikennettä vain hyvin kannattavilla reiteillä. Esimerkiksi Itä-Suomi on kauttaaltaan mutta harvakseltaan asuttua seutua ja on tärkeää, että meilläkin junat palvelevat ihmisten liikkumista ja sitä tavoitetta, että koko Suomi pidetään asuttuna.

Toivon liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin miettivän kesän aikana myös ajatusta siitä, että saisimme mahdollisimman pian junat pysähtymään entiseen tapaan Haukivuoren asemalla. Tämä olisi Mikkelin seudulle erittäin tärkeä korjausliike.

Eduskunnan on edistettävä lasten ja nuorten perusoikeuksien toteutumista koko maassa

Keskiviikko 24.6.2015

Olen huolestunut siitä, että Sipilän hallituksen säästöjen nimissä tehty linjaus kuntien velvollisuuksien purkamisesta tulee lisäämään suomalaisten eriarvoisuutta - varsinkin lasten ja nuorten, joille meidän juuri tulisi antaa tukeva pohja, josta ponnistaa ihan joka puolella Suomea.

Kuinka hallitus takaa tasapuoliset mahdollisuudet kaikille suomalaisille lapsille ja nuorille kehittyä täyteen potentiaaliinsa, kun se aikoo vapauttaa kunnat noudattamasta liikuntalakia, nuorisolakia, kirjastolakia ja muuta kulttuuria ja vapaata sivistystyötä sivuavaa toimintaa?

Lasten ja nuorten oikeus vapaa-aikaan, liikuntaan, taiteeseen, kirjallisuuteen ja kulttuuriin on tasa-arvokysymys. Näiden palveluiden saatavuuden takaaminen asuinpaikasta riippumatta tasapuolisesti koko maassa on mielestäni erittäin tärkeää. Joka kymmenennelle nuorelle luovan harrastuksen puute on osallistumisen este, ja pohjois-suomessa osuus on jopa kaksinkertainen.

Nuorten tasa-arvoisia mahdollisuuksia vapaa-ajan harrastustoimintaan rajoittaa myös se, että monet harrastukset ovat liian kalliita pienituloisille perheille ja vastaitsenäistyneille nuorille.

Esimerkiksi liikuntalain avulla voidaan turvata kaikkien lasten oikeutta liikuntaan ja monipuolisiin harrastuksiin perhetaustasta riippumatta tasapuolisesti koko maassa.

Esimerkiksi nuorisolakiin kuuluu nuorten kasvatuksellinen ohjaus, toimintatilojen ja harrastusmahdollisuuksien mahdollistaminen, tieto- ja neuvontapalvelut, nuorisoyhdistyksien ja muiden nuorisoryhmien tuki, liikunnallinen, kulttuurinen, kansainvälinen ja monikulttuurinen nuorisotoiminta, nuorten ympäristökasvatus sekä nuorten työpajapalvelut ja etsivä nuorisotyö.

Nuorten oikeudet on otettava vakavasti eikä niiden toteutuminen saa olla riippuvainen asuinkunnan resursseista ja prioriteeteista. Jo nykyisellään Suomessa nuorten mahdollisuuksiin kehittyä kykyjensä ylärajoille ja vapaaseen itsensätoteuttamiseen vaikuttaa se minkälaisessa kunnassa he asuvat. Alueellinen epätasa-arvo loukkaa selkeästi lasten ja nuorten oikeutta yhdenvertaisuuteen ja vaikuttaa sille, ettei Sipilän hallitus aio parantaa tilannetta.

Suomen kaltaisessa maassa on mielestäni voitava jatkossakin luottaa siihen, että eduskunta edistää lasten ja nuorten perusoikeuksien toteutumista koko maassa.

Arvostusta järjestöille - tuki palautettava

Maanantai 22.6.2015

Synkät pilvet varjostaa keliakiaa sairastavaa

Perjantai 12.6.2015

Liityin Eduskunnan keliakiaverkostoon, joka on erittäin huolestunut siitä, että hallitusohjelmaan on kirjattu ruokavaliokorvauksen poistaminen keliakiaa sairastavilta. Tällä on suuria vaikutuksia yhteiskunnan sosiaali- ja terveysmenoihin sekä keliakiaa sairastavien terveyteen. Mikäli keliakiaa sairastavilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia hoitaa sairauttaan, vaikutukset yhteiskunnalle tulevat moninkertaisesti kalliimmaksi kuin ruokavaliokorvauksen maksaminen. Minulla itselläni ei ole keliakiaa mutta entisen työni puolesta olen tutustunut keliakiaa sairastaviin.

Jos ruokavaliokorvaus poistetaan, monella keliaakikolla ei ole yksinkertaisesti enää varaa noudattaa kallista gluteenitonta ruokavaliota. Keliakiaa sairastavat joutuvat maksamaan siitä terveydellään. He alkavat kuormittaa terveydenhuoltoa: terveyspalveluiden ja lääkkeiden käyttö lisääntyvät, lääketieteelliset tutkimukset ja sairauslomat lisääntyvät, ja myös keliaakikoiden mahdollisten liitännäissairauksien, kuten diabeteksen, hoitotasapaino huononee. Myös riski lisäsairauksiin kasvaa.

Hoitamattomasta tai huonosti hoidetusta keliakiasta voi seurata monia lisäsairauksia kuten osteoporoosia, lapsettomuutta, nivelsairauksia, masennusta tai jopa ohutsuolen syöpä.  Lisäsairauksista aiheutuu merkittäviä lisäkustannuksia yhteiskunnalle. Esimerkiksi osteoporoosin hoito maksaa keskimäärin 50 000 euroa yhtä potilasta kohti, mikäli osteoporoosi johtaa lonkkamurtumaan ja sen jälkeiseen kuntoutukseen.

Keliakia on elinikäinen, vakava autoimmuunisairaus, jonka ainoa hoito ja ”lääke” on ehdottoman tarkka gluteeniton ruokavalio. Ruokavaliota noudattamalla keliakiaa sairastava pysyy oireettomana, on täysin työ- ja toimintakykyinen, eikä sairaus etene. Keliakia ei ole itseaiheutettu sairaus. Sairautta ei voi myöskään ennaltaehkäistä.

Keliakia sekoitetaan helposti allergiaan. Keliakia ei ole allergia vaan hoitamattomana vaurioittaa ohutsuolen nukkaa aiheuttaen lähes täydellisen nukkakadon. Ohutsuolen nukka on tärkeä ravintoaineiden imeytymisen takia. Allergiat ovat tyypillisempiä lapsilla ja väistyvät useimmiten iän myötä, mutta keliakia on pysyvä, elinikäinen sairaus. Allergioissa ruoka-aineita on usein mahdollista siedättää, keliaakikon pitää olla ehdottoman tarkka ruokavaliossaan. Keliakiaa sairastava ei voi jättää viljatuotteita pois ruokavaliostaan, vaan hänen tulee korvata ne gluteenittomilla viljatuotteilla. Gluteenittomat viljatuotteet ovat kuitenkin jopa yhdeksän kertaa kalliimpia kuin vastaavat tavanomaiset tuotteet.

Keliakiaa sairastavalle aiheutuu gluteenittomasta ruokavaliosta ylimääräisiä kustannuksia 68 euroa kuukaudessa. Kela maksaa ruokavaliokorvausta keliakiaa sairastaville diagnoosin perusteella 23,60 euroa kuukaudessa. Korvaus kattaa vain osittain gluteenittoman ruokavaliohoidon kustannukset ja suurin osa kustannuksista jää sairastavalle itselleen maksettavaksi. Samassa perheessä on usein myös monta keliakiaa sairastavaa, koska keliakia on perinnöllinen sairaus. Vaikutukset perheen talouteen ovat merkittävät.

Monessa Euroopan maassa keliakiaa sairastavat saavat paljon enemmän tukea yhteiskunnalta. Esimerkiksi Norjassa 243 e/kk, Tanskassa 93–137 e/kk, Italiassa 99–140 e/kk ja Iso-Britanniassa suuren määrän gluteenittomia tuotteita ilmaiseksi. Suomessa ruokavaliokorvauksen määrää olisi pikemminkin tarvetta nostaa kuin poistaa kokonaan.

Keliakiaa sairastavia ei pidä asettaa perusteettomasti eriarvoiseen asemaan verrattuna muihin pitkäaikaissairaisiin. Keliakiaverkosto pyytää hallitusta arvioimaan tehdyn ruokavaliokorvauksen linjauksen kustannusvaikutukset sekä harkitsemaan linjausta uudelleen.

Minkälaista huomista hallitus oikein haluaa?

Sunnuntai 31.5.2015

Olen harmistunut siitä, että Sipilän hallitusohjelman linjaukset tulevat lisäämään ihmisten eriarvoisuutta. Hallitusohjelman leikkauspäätökset kohdistuvat eniten pienituloisiin eläkkeensaajiin, työttömiin, opiskelijoihin ja lapsiperheisiin. Pienituloiset pakotetaan kovin päätöksin tinkimään hyvinvoinnistaan ja suurituloisille yritysjohtajille, kirkon johdolle ja muulle eliitille ehdotetaan vapaaehtoisuuteen pohjautuvaa palkkojen alentamista. Tulee mieleen keskiaikainen syyllisyyden lievittämiskeino; kun ane kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.

Hallitusohjelman liitteistä löytyy monia yksityiskohtia, jotka toteutuessaan vaikuttavat negatiivisesti esimerkiksi lapsiperheiden elämään. Hallitus aikoo rajoittaa lasten subjektiivista oikeutta päivähoitoon ja suurentaa ryhmäkokoja niin päiväkodeissa kuin kouluissakin. Eskarissa olevan lapsen iltapäivät eivät kuuluisi enää päivähoidon piiriin vaan olisivat maksullista kerhotoimintaa. Päivähoitomaksuja korotetaan, vaikka ne jo nykyäänkin ovat todella suuret. Esimerkiksi kolmen lapsen perhe maksaa joka kuukausi jo nyt 650 e/kk päivähoidosta. Tämä summa on poissa ostovoimasta ja talouden rattaiden pyörittämisestä. Lisäksi koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta perittäviä maksuja nostetaan. Linjaus maksuissa tulisi olla aivan päinvastainen! Vanhempainrahakauden korvausta pienennetään ja tältä ajalta kertyvää loman karttumaa heikennetään. Asuntolainojen korkovähennysoikeutta pienennetään ja lakkautetaan lapsilisän sekä opintotuen indeksisidonnaisuus. Onko unohtunut, että huominen kasvaa tänään?

Eläkkeensaajien asumistuesta leikkaaminen tietää esim. 1100 euron kuukausieläkkeellä ja 500 euron vuokraa maksavalle noin 95 euron kuukausittaista heikennystä. Kun tähän lisätään kansaneläkkeen indeksijäädytyksen aiheuttama ostovoiman heikentäminen noin 5 e/kk, lääkekorvausten pienentäminen, sairaiden taksimatkakorvausten omavastuun suurentaminen ja energiaverojen korotukset tulee vaikutuksena yhä enenevä määrä ikääntyviä ja sairastavia kansalaisiamme elämään köyhyydessä ja heidän ostovoimansa tippuu entisestään. Luvattu takuueläkkeen korotus 20 e/kk on silmälumetta, sillä kokonaisvaikutus jää miinuksen puolelle. Palveluasumisessa ja vanhainkodeissa kaavaillun henkilöstön vähimmäismäärän pienentämisellä heikennetään ikäihmisten, sairaiden ja heidän omaistensa elämää. Myös hoitohenkilökunnan jaksaminen vaarantuu.

Hallitusohjelman liitteitä lukemalla selviää karut ajatukset leikata rajusti myös työttömien perusturvasta, palveluista ja julkisesta työllisyydenhoidosta. Ansioturvasta leikataan ja työmarkkinatukeen, peruspäivärahaan, ansiosidonnaiseen ja asumistukeen tehdään indeksijäädytys vuodelle 2016. Lisäksi vuodesta 2017 lähtien indeksikorotuksille on asetettu alhainen 0,4 prosentin katto. Aktiivisen työllisyyspolitiikan toteuttamisen kannalta olennaisista työllisyysmäärärahoista leikataan rajusti.

Työtön monilapsinen tai yksinhuoltajaperhe kokee nämä leikkaukset kaikista rajuimmin. Rahat niukkenevat entisestään ja päivähoito-oikeuden rajaaminen tekee työttömien perheiden lapsista eriarvoisia suhteessa työtätekevien lapsiin. Tällä politiikalla vahvistetaan ylisukupolvisen työttömyyden kierrettä, koska myös koulutukseen tehdään rajuja puolen miljardin euron leikkauksia.

Lisäksi hallitus on asettanut syyllistävän giljotiiniehdon palkansaajiin. ”Jos ette hyväksy työajan pidentämistä ym. työnantajien vaatimuksia niin lapsilisistä viedään 120 miljoonaa euroa, puolitetaan indeksikorotuksia ym. satojen miljoonien leikkauksia.” Tässä ei ole kyse neuvottelusta vaan sanelusta. Tällainen ei ole kuulunut suomalaiseen sopimiskulttuuriin ja kolmikantayhteistyöhön. Tämä on aivan uuden lehden avaus hallitukselta ja nähtäväksi jää, kuinka siihen reagoidaan. Onko vuonna 1940 julistettu Tammikuun kihlaus historiaa? Silloin sovittiin, että työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä pyritään löytämään työnantajien ja työntekijöiden välillä yhteisymmärrys neuvotteluteitse ja kiistojen ratkaiseminen pyritään tekemään yhteisymmärryksessä.

Hallitusohjelma sisältää korulauseita, jossa tavoitellaan yhteenkuuluvuutta kaikkien suomalaisten välille. Samassa veneessä oleminen ei mielestäni tarkoita sitä, että toiset soutaa ja toiset vähän melalla avittaa ja kalasaaliskin jaetaan niin, että soutajille jää vain kalanperkeet. Suunniteltuja leikkauksia ei tule sellaisenaan toteuttaa, vaan tulee hakea tasa-arvoisempia tapoja vahvistaa maan taloutta.

Oppositio tulee tarjoamaan oman vaihtoehtonsa Suomen kuntoon laittamiseksi. Omalta osaltani tulen työskentelemään niin eduskunnassa kuin kunnallisena päättäjänäkin niin, että ihmisten hyvinvointi toteutuu mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Toivottomuuteen ei saa vajota missään olosuhteissa.

Uuden hankintalain on otettava huomioon vammaiset henkilöt

Lauantai 16.5.2015 klo 9.04

Suomi päätti ottaa kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut 1.1.2007 voimaan tulleen julkisia hankintoja koskevan lain piiriin. Tämän lain mukaan kunnan on kilpailutettava myös vammaisia henkilöitä koskevat palvelut, mikäli se ei itse järjestä kyseistä toimintaa. Suomen kunnat ja kuntayhtymät ovat järjestäneet siitä lähtien yhteensä ainakin 200 palvelukilpailutusta vammaisten henkilöiden palveluihin liittyen. Lisäksi Kela kilpailutti vammaisten kuntoutus- ja tulkkipalvelut. Näiden kilpailutusten piirissä on ollut useita kymmeniä tuhansia vammaista henkilöä.

Vammaiset henkilöt ja heidän läheisensä ovat kokeneet kilpailuttamismenettelyn soveltamisen sosiaali- ja terveyspalveluissa monilla elämän alueilla (asuminen, kuljetuspalvelut, apuvälineet, kuntoutus sekä puhe- ja viittomakielen tulkkaus) erittäin ongelmalliseksi. Näiden kokemusten perusteella käyttäjät ovat todenneet, että palvelujen järjestämisvastuussa olevan tahon suorittama avoin kilpailutusmenettely on täysin sopimaton tapa vammaisten ihmisten välttämättömien, elämänmittaisten palveluiden järjestämiseen.

Sosiaali- ja terveyspalveluita hankittaessa halpa hinta ei saa olla määrittävä tekijä, sillä se ei useinkaan ole toimiva ratkaisu laadun varmistamiseksi. EU:n hankintadirektiivi sallii tehdä sosiaali- ja terveyspalveluiden hankintoja ottaen huomioon parhaan hinta-laatusuhteen. Uudessa hankintalaissa pelkän halvimman hinnan käyttäminen valintaperusteena tulisi poistaa. Vammaisilla ihmisillä ja heidän läheisillään on valtava määrä tyytymättömyyden ja pettymyksen kokemuksia kilpailutusten seurauksena.

Ihmisen elämään liittyviä säännöllisiä sosiaalisia suhteita ei voi mielivaltaisesti ja sattumanvaraisesti vaihtaa. Sosiaalisesti ja fyysisesti tutun ympäristön merkitys on erityisen suuri vammaisille ihmisille, minkä vuoksi ihmisten siirtämistä mielivaltaisesti pitää välttää ja vastustaa. Jokapäiväisen elämän palveluja ei voi vaihtaa usein, koska elämä sisältää sosiaalisia ympäristöjä ja säännöllisiä vuorovaikutussuhteita, turvallisuutta luovia tuttuja asioita ja apua tuovia ihmisiä. Palvelujen hankinta lyhytjänteisesti määräajaksi tekee vammaisten ihmisten elämälle väkivaltaa. Elämää ei eletä kolmen neljän vuoden jaksoissa. Sama koskee myös vanhuksia ja heidän palveluitaan.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen massakilpailutusten sijaan katse tulee käntää palveluita tarvitseviin ihmisiin. Palvelut on annettava vammaisen henkilön avun ja tuen tarpeiden sekä yksilöllisen palvelusuunnitelman pohjalta. Julkisten palveluiden on oltava räätälöityjä ihmisten tarpeisiin ja niiden rinnalla myös 3. sektoria ja pieniä paikallisia toimijoita tarvitaan kehittämään palveluita ihmisten todellisiin tarpeisiin. Tarvitaan enemmän asennetta siihen, että vammaiset ihmiset ja heidän läheisensä osallistuvat omien palvelujensa suunnitteluun.Työntekijöitä puolestaan tulee kannustaa kokeilemaan palvelujen järjestämistä tavallista yksilöllisemmin ja joustavammin. Ihmisen vapauden on koskettava kaikkia kansalaisia. On huomioitava, että tietyille palvelunkäyttäjäryhmille, kuten vammaisille henkilöille, vapaus valita palvelunsa liittyy perustavasti ja laajasti sen kaltaisten ihmisoikeuksien toteutumiseen arkielämässä, jotka näyttäytyvät meille muille itsestään selvinä, mutta joita heiltä usein puuttuu. Mikäli henkilöllä ei ole vapautta määritellä itse tarpeitaan tai toteuttaa itseään eikä liioin vapautta tehdä päätöksiä omista palveluistaan, ei voida puhua yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Tähän on tehtävä muutos.

Vapaus

Sunnuntai 10.5.2015 klo 9.00

Vapaus on ihmisen kallisarvoisin omaisuus ja tasa-arvoisuuden puolustaminen on myös taistelua vapaudesta. Jokaisella meistä on oltava vapaus valita ja toimia valintansa mukaisesti. Myös pienituloisilla on oltava vapaus valita ja juuri siksi sosialidemokraatit ovat toivoneet vapauden jakautumista tasaisesti ja oikeudenmukaisesti niin, ettei vain varakkailla olisi vapaus valita. Jokaisella on oltava mahdollisuus täysarvoiseen elämään. Mitä iloa pienituloisella on vapaudesta saada käyttää rahansa halunsa mukaan, jos kukkaro on tyhjä? Mitä lohtua on siitä, että on vapaus vaihtaa työpaikkaa, kun ei ole ollenkaan työtä? Vapaus on ollut lähtökohtaisesti rikkaiden etuoikeus ja sen vuoksi meidän mielestä yhteiskunnan on puututtava asioihin tasoituksen aikaansaamiseksi.

Jokaisella tulee olla mahdollisuus luoda elämästään paras mahdollinen ja näin ollen esimerkiksi näin äitienpäivänä käytän esimerkkinä sitä, että lasten ollessa pieniä, on jokaisella oltava tasa-arvoinen mahdollisuus valita, kuinka yhteensovittaa työnsä ja perhe-elämän. Tarve olla läsnä äitinä ja isänä lapsilleen, ja lapsen tarve omiin vanhempiinsa on aivan sama pieni- ja suurituloisilla. Pienituloisissa perheissä vapautta valita ei juurikaan ole. Asuntovelka ja pienet ansiotulot pakottaa äidit ja isät palaamaan mahdollisimman pian takaisin työelämään. Yhteiskunnan tulee tasoittaa mahdollisuutta viettää perhevapaita. Kaikista paras olisi, kun tasattaisiin naisten työnantajille tulevat vanhemmuuden kustannukset kaikkien veronmaksajien kesken ja samalla lisättäisiin vanhempainvapaan määrää nykyisestä yhdeksästä kuukaudesta 18 kuukauteen 6+6+6 -mallin mukaiseksi. Tässä olisi kiintiöity yksi jakso äidille, yksi isälle ja yksi jommalle kummalle. Järjestys olisi täysin perheen päätettävissä. Tulot olisivat samoin kuin nyt vanhempainvapaalla eli noin 80 prosenttia palkasta.

Kehittäisin 6+6+6 mallia vielä niin, että siinä olisi ylimääräinen 6 kk joustoa 18 kk päälle, jossa vanhempainvapaita voisi pitää osa-aikaisesti tai pari päivää viikossa. Vapaita voisi itsenäisesti ryhmitellä kouluikään asti, esim. olla kolmen kuukauden ajan töissä kaksi päivää viikossa, kun lapsi on pieni ja ekaluokkalaisen kohdalla olla iltapäivätunteja poissa töistä, jotta ehtii vastaanottamaan lapsen koulusta. Tämä auttaisi suuresti perheiden arkea.

Tasa-arvoisuus ei ole sama asia kuin samanlaisuus. Ihmisten ei tarvitse tasa-arvoisina olla samanlaisia. Päinvastoin ihmisten itsensätoteuttamista on rohkaistava ja vaalittava, sillä se tekee yhteiskuntamme rikkaammaksi. Jokaiselle lapselle pitää taata vapaus harrastaa. Nykyisin harrastusten maksut ovat kivunneet pilviin ja pienituloisten ja monilapsisten perheiden lasten osallistuminen harrastuksiin on vähentynyt rahapulan vuoksi. Kulttuuri- ja harrastustoiminta on jatkossa vietävä sinne, missä lapset ja nuoret ovat jo valmiina eli kouluihin. Kannatan kokonaiskoulupäivää, jossa iltapäivään sisältyy aikuisten vetämää lapsille mieluista ja maksutonta liikuntaa, kuvataidetta, käsitöitä, musiikkia, kirjallisuutta, tanssia ja teatteria, jotka kaikki tutkitusti edistävät terveyttä. Näin vähennetään monia ongelmia kuten lasten ja nuorten yksinäisyyttä, alakuloisuutta, päihteiden käyttöä, liikkumattomuutta ja epäterveellisiä ruokailutottumuksia. Huominen kasvaa tänään!

Ihminen ei ole kone

Keskiviikko 6.5.2015 klo 15.47

Usein lasten vanhempien hiljainen toive on, että saisi viettää enemmän aikaa kotona perheen kanssa. Toiveena on se, että ansiotyö ei olisi niin uuvuttavaa, että illalla on kaikki mehut poissa, eikä jaksa tehdä juuri mitään - urheilla tai harrastaa lasten kanssa. Mielissä on haaveet siitä, että illoissa olisi riittävästi aikaa olla läsnä.

Nykyajan nuorten aikuisten mielestä tärkeintä elämässä ei ole enää työ. Arvostukset ovat muuttuneet ja nykyisten nuorten aikuisten mielestä tärkeintä on oma perhe ja harrastukset ja vasta sitten ansiotyö. 1980-luvulla nuorille aikuisille tärkeintä oli työ, sitten harrastukset ja sitten vasta perhe. Nykyisistä päätöksentekijöistä sekä eduskunnassa että kuntien valtuustoissa suurin osa on vanhemman sukupolven edustajia, jotka tuntuvat välillä rakentavan maailmaa eri arvoilla ja ehkä kuvitellen, että nuoremmat sukupolvet jakavat saman arvomaailman. Siitäkö on syntynyt tämä Elinkeinoelämän keskusliiton ja keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän ehdotus työajan pidentämisestä sadalla tunnilla?

Tässä maassa on lähes 400 000 työtöntä, jotka tarvitsevat työaikaa taloudellisesti toimeen tullakseen, elättääkseen perheensä ja lisätäkseen elämäntyytyväisyyttään. Lisää työaikaa pitää saada myös heille, jotka tekevät nollatuntisopimuksella töitä ja niille monille kaupan alan työntekijöille, jotka tekevät osa-aikatyötä pienellä palkalla. Lisää työaikaa eivät tarvitse he, jotka jo nyt tekevät täyttä kahdeksan tunnin työpäivää. Päinvastoin olisi uskallettava keskustella siitä, mitä hyötyä ihmisille ja yhteiskunnalle tulisi, jos työaika laskettaisiin kuuteen tuntiin päivässä. Työajan lyhentäminen toisi ihmisille enemmän vapaa-aikaa, onnellisuutta, lisäisi liikuntaa, tekisi Suomesta lapsiystävällisemmän maan, edistäisi fyysistä terveyttä  ja mielenterveyttä, vähentäisi lasten yksinäisyyttä ja harrastamattomuutta ja epäterveellisiä elämäntapoja ja toisi työttömille töitä. Työ jakautuisi tasaisemmin. Ihmiset jaksaisivat työssä paremmin lyhyemmillä työajoilla.

Ihminen ei ole kone, joka jaksaa painaa rajattomasti sekä töissä että kotona. Jos ihmisistä imetään kaikki mehut irti, lisääntyy Suomessa entisestään tyytymättömyys, uupumus ja työkyvyttömyyseläkkeet. Joka arkipäivä keskimäärin kymmenen alle 30-vuotiasta siirretään työkyvyttömyyseläkkeelle, 75 prosenttia heistä mielenterveysongelmien vuoksi.

Suomi nousee sillä, että mahdollisimman moni meistä osallistuu työelämään, ei sillä, että harvat osallistuvat, menestyvät ja uupuvat. Työajan pidennys olisi lasten ja lapsiperheiden näkökulmasta kohtuuton, enkä kannata sitä. Nythän usein vain suurituloisilla on vapaus ja mahdollisuus lyhentää työaikaansa lasten ollessa pieniä. Pieni- ja keskipalkkaisilla ja pienyrittäjillä asunto- ja autolainat painavat päälle ja työajan lyhentäminen ei toimeentulon tippumisen vuoksi ole mahdollista. Poliittisin päätöksin on lisättävä kaikkien ihmisten vapautta ja suurempaa mahdollisuutta valita.

Maan kansallinen etu on työpaikat Suomessa

Sunnuntai 3.5.2015

Me eteläsavolaiset emme voi hyväksyä valtion säästötoimenpiteitä Pieksämäellä VR:n henkilökuntaan ja Sulkavalla vankilan koko toiminnan lakkauttamiseen. Yhteensä 70 työpaikan menetys iskisi rajusti meidän maakuntaamme. VR valtionyhtiönä ja rikosseuraamuslaitos valtion alaisena laitoksena sekä muun muassa Posti ovat velvollisia katsomaan, mikä on maan kansallinen etu - se on työpaikat Suomessa.  Valtion on omistajana oltava nykyistä tiukempi ja vahvempi ohjatessaan yhtiöitään ja ministeriöitä, joiden on tuettava nykyistä paremmin kasvun ja työllisyyden tavoitteita. Sanat työllisyyden edistämisestä on muututtava lihaksi ja valtionyhtiöidenkin on palveltava kansaa.

Lue koko vappupuheeni tästä.

Jokaisen puolueen tärkein työkalu on kannatus

Lauantai 25.4.2015

Poliittinen järjestelmämme on parlamentaarinen. Se tarkoittaa sitä, että eduskunta jakautuu vaalien jälkeen hallituksen takana oleviin hallituspuolueisiin ja oppositiopuolueisiin. Hallituksen muodostavat ne puolueet, jotka ovat voineet sopia yhteisistä poliittisen toiminnan tavoitteista ja sitoutuneet niiden läpiviemiseen. Puolueilla on nyt se aika, jolloin on osallistuttava vakavasti omien tavoitteidensa edistämiseen hallitusneuvotteluihin osallistumalla.

Suomessa poliittinen kartta on hyvin sirpaloitunut. Suurimmankin puolueen Keskustan kannatus yltää juuri ja juuri yli viidenneksen. Neljä suurinta mahtuu viiden prosenttiyksikön sisälle. Hallituksen muodostamiselle on siten siten useita vaihtoehtoja. Jokaisen puolueen tärkein työkalu on kannatus. Mitä enemmän kannatusta, sitä enemmän mahdollisuuksia saada tavoitteitaan etenemään.

SDP:n on mielestäni oltava tavoitteellisesti mukana hallitusneuvotteluissa. Nyt SDP:n on aika päättää reunaehdoista eli niistä asioista, joiden on toteuduttava demareiden hallituksessa ollessa. Samoin on tehtävä selväksi ne asiat, joiden edistämiseen emme missään olosuhteissa voi osallistua.

Kansalaiset ovat useissa yhteyksissä ilmaisseet tukensa SDP:n hallitustyöhön osallistumisen puolesta. Se, ettei tämä tahto siirtynyt kasvavaksi kannatukseksi, on erikseen mietittävä asia. Ratkaisuksi ei riitä vain oppositioon siirtyminen. Politiikan tekemisen tavat on joka tapauksessa uusittava. Siihen työhön on ryhdyttävä maakunnissa ja kunnissa, meidän jokaisen demarin. SDP on kansanliike. Kaikki osallistuvat liikkeen tekemiseen.

Me sosialidemokraatit olemme sitä vastaan mikä rikkoo, repii, sortaa ja alistaa. Pyrimme harmoniaan ja rauhaan, vapauteen, veljeyteen ja tasa-arvoon. Toimimme oikeudenmukaisuuden ja reilun pelin mukaisesti. SDP:n kansanliikkenä on vahvasti oltava puolustamassa heikommassa asemassa olevia, pienituloisia, palkansaajia, lapsiperheitä, työttömiä ja eläkeläisiä. Riippumatta siitä, onko puolue oppositiossa vai hallituksessa tinkimätön työ tavallisten ihmisten arjen parantamiseksi jatkuu.

Kiitos!

Maanantai 20.4.2015

Toverit, sukulaiset, ystävät! Koko tämä matka on ollut uskomaton. Olen niin kiitollinen ja onnellinen, että olen saanut kokea kaiken tämän. Nöyrästi kiitän teitä rakkaat ihmiset äänestänne ja siitä kuinka ahkeria olette olleet ja kuinka hyvin olette jaksaneet. Jokaisen teidän panosta ja osaamista on tarvittu ja kaikki teot on olleet tarpeellisia elokuun kukkasipulien pussittamisesta lähtien. Te kaikki olette tehneet aivan mielettömän työn työväenliikkeen eteen. Arvostan teitä jokaista erittäin korkealle. Olette näyttäneet, mitä on joukkovoima ja kansanliike. Teitte kaikkenne vaalikampanjan eteen pyyteettömästi.

Olen onnellinen siitä, että saan toimia myös suomalaisen palkansaajaliikkeen tukemana. Tuki on aina luottamuksen osoitus. Suomalainen hyvinvointivaltio on suurelta osin rakennettu poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen voimin. Ja työ jatkuu. Työllisyyden parantaminen, sosiaali- ja terveyspalvelujen ja koulutuksen turvaaminen ovat meille kaikille tärkeitä. Ihmisten eriarvoistuminen on pysäytettävä.

Kiitos lapsilleni! He tekevät minusta onnellisen. On upeaa, että heillä on luonteenlujuutta ja suuri sydän ja he arvostavat sitä, että on tärkeää tehdä työtä myös muidenkin kuin vain oman perheen eteen. Sydäntä lämmittää, kun he kysyvät kokouksesta kotiin tullessani, puolustinko köyhiä. Lapsissa on tulevaisuus ja heidän vuoksensa me kaikki jaksamme. Vaaleihin mennyt aika on ollut lapsiltani pois ja se täytyy korvata.

Aki, puolisoni, en tiedä miten voisin kiittää sinua kaikesta siitä mitä olet tehnyt hyväkseni. Kiitos, että jaksat rinnallani myötä- ja vastamäessäkin.

Haluan myös kiittää vanhempiani, jotka ovat kasvattaneet minusta sitkeän ja vastatuulta kestävän ja joutuneet välillä sydän syrjällään lukemaan lehtiuutisia. Äidit ovat sitä varten, että kävelevät lapsensa vierellä läpi vaikeidenkin elämäntaipaleiden, askel askeleelta. Kiitos äiti! Suuri kiitos appivanhemmilleni, joiden suunnattoman suuri apu tämän talven kiireisessä arjessa on ollut korvaamatonta.

Kaikista parasta vaalikampanjan aikana on ollut tutustua niin moniin ihmisiin. Keskustelut kansalaisten kanssa on se ruisleipä, joka minut pitää tiellä. Se palaute, että seisovaa vettä pitää liikuttaa ja jatka samaan malliin heikompien puolustamisessa on antanut suunnattomasti voimia.

Suhtaudun hyvin vakavasti kansalaisilta saamaani luottamukseen. Teen parhaani joka päivä ollakseni tuon luottamuksen arvoinen.

Toivon, että tulevissa maan hallitusneuvotteluissa puolueiden välillä olevien erimielisyyksien tilalle tulee sopu ja yksimielisyys, erehdysten tilalle oppiminen ja epäilyksen tilalle luottamus. Sopiminen ja kaikkien mukana pitäminen on Suomen kaltaisen pienen kansakunnan elinehto.

Huono henkilöstöpolitiikka nakertaa perusopetuksen laatua

Maanantai 13.4.2015

Koulujen toiminta on hyvinvointivaltiomme ydintoimintaa. On hyvä, että tiedotusvälineissä on nostettu keskusteluun kuntien epäasiallinen toiminta opettajien työsuhteen alkamisen suhteen. Pitkään on noudatettu hyväksi koettua tapaa palkata uudet opettajat työsuhteeseen 1.8. lukien. Näin on varmistettu oppilaille sujuva koulutyön alku ja hyvin suunniteltu kouluvuosi. Nyt säästösyistä useassa kunnassa on päätetty palkata opettajat vasta koulutyön alettua eli noin elokuun puolesta välistä.

Erityisesti koulunkäyntiavustajat ja iltapäiväkerhojen ohjaajat ovat olleet jo pitkään erittäin huonon henkilöstöpolitiikan uhreja. Esimerkiksi Mikkelissä koulunkäyntiavustajien työsuhde on katkaistu joululoman ja kesäloman ajaksi. Työnantaja tekee laittomia toimia, vaikka kuntatyönantajan tulisi olla esimerkin näyttäjä.

Meidän poliitikkojen on yhdessä ammattiliittojen kanssa puututtava näihin työsuhteiden pätkimisiin ja haettava keinot henkilöstön vakinaistamiseen. Ihmiset tarvitsevat vakinaisen työn ja palkan, jotta voivat kiinnittyä ja saada elämää eteenpäin. Jokainen haluaa tuntea tulevaisuutensa olevan turvattu. Lapset kouluissa tarvitsevat vakituisen osaavan aikuisen (opettajan, avustajan, kerho-ohjaajan) ilman pelkoa siitä, että juuri, kun kiintyy henkilöön, joutuu hän lähtemäänkin pois. Turvallinen, vakituinen työsuhde on työnantajan kilpailuvaltti saada osaavaa, hyvää henkilökuntaa. Jos työsuhteessa tapahtuu nykyisenkaltaisia kikkailuja, tekee epävarmuus työntekijälle pakon koko ajan katsella muualle, josko vakituista työsuhdetta löytyisi toisaalta. Työntekijöiltä poisleikattu aika on pois oppilailta ja varsinkin erityistä tukea tarvitsevilta lapsilta, joiden tuen tarpeisiin pitää perehtyä kunnolla.

Eräs räikeä esimerkki erityislapsen huomioimisessa Mikkelissä on seuraava: Etelä-Savon sairaanhoitopiiri maksoi erityislapsen henkilökohtaiselle avustajalle atk-avusteisen koulunkäynnin ohjauksen. Tämä suhteellisen kallis ohjaus tuotetaan Mäntykankaan koulusta Kuopiosta Mikkeliin. Kun avustaja oli saanut ohjauksen, hän pystyi ohjaamaan erityislasta, joka käy koulua osittain atk-avusteisesti. Tämä lapsi tulee tarvitsemaan avustajaa useiden kouluvuosien ajan, mutta kaupunki ei palkannutkaan avustajaa vakituiseksi, vaan ainoastaan yhden lukuvuoden ajaksi. Seuraavana syksynä lapselle palkattiin taas uusi avustaja, joka ei tietysti osannut käyttää atk-apuvälinettä. Sairaanhoitopiiri aivan oikein kieltäytyi maksamasta enää toista kertaa atk-avusteisen koulunkäynnin ohjausta. Lapsi joutui pitkälle syksyyn toimimaan ilman hänelle tarkoitettua apuvälinettä, kunnes kaupunki maksoi uudelle avustajalle ohjauksen. On kohtuutonta, että tällaisesta toiminnasta lapsi joutuu ensisijaiseksi kärsijäksi terveytensä kustannuksella. Lapsen hartiat olivat jumissa kohtuuttomasta käsillä kirjoittamisesta, kun apuvälinettä ei voitu hyödyntää, kuten ammattilaiset olivat tarkoittaneet. Kärsijänä ovat myös perhe sekä lisäksi veronmaksajat, joiden rahoja tuhlataan huonon työnantajapolitiikan vuoksi.

Oppilaiden oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen sekä turvalliseen oppimisympäristöön vaarantuu, jos henkilökunta ei ehdi perehtyä lapsen asioihin, opetussuunnitelmiin, turvallisuuskäytäntöihin, suunnitella työtään ja tavata perhettä. Huonolla henkilöstöjohtamisella luodaan kouluihin kahden kerroksen työväkeä, jotka eivät ole keskenään tasa-arvoisia. Miksi jo muutoinkin pienipalkkaisia ihmisiä kohdellaan huonosti ja laitetaan heidät oleman ilman palkkaa pätkä siellä ja toinen täällä? Antti Rinteen sanoin: ”Se, että pannaan osa porukkaa tylysti kyykkyyn, ei ole rohkeaa. Rohkeaa on se, ettei anneta sen tapahtua.”

Tällaiset työntekijöiden silpputyösuhteet vain sotkevat oppilaiden, perheiden ja koulujen henkilökunnan työskentelyn ja sillä heikennetään luottamusta, oikeudenmukaisuutta ja sitoutumista työnantajaan ja nakerretaan suomalaisen perusopetuksen laatua. Tilanteeseen on saatava muutos!

Kulttuurilla on myönteinen vaikutus ihmisen hyvinvointiin

Torstai 9.4.2015

Kulttuuri on kuvataidetta, elokuvataidetta, käsitöitä, musiikkia, kirjallisuutta, tanssia ja teatteria, jotka kaikki tutkitusti edistävät terveyttä ja pidentävät ikää vähintään yhtä tehokkaasti kuin aktiivinen liikunta. Katso video Mikkelistä.

Jo sadan vuoden ajan kulttuuri eri muodoissaan on ollut olennainen osa työväenliikettä. Itse harrastaen, konsertteihin ja teatteriesityksiin osallistuen kulttuuri on muodostanut tärkeän itsensä toteuttamisen väylän. Kulttuuri ja taide ovat kiinteä osa suomalaista sivistystä. Suomessa on vallinnut ymmärrys siitä, että kaikilla on oltava samat kulttuuriset oikeudet.

Erityisesti näinä aikoina, kun kaikki poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu tuntuu kiertyvän talouden ja rahan ympärille, auttaa kulttuuri meitä jaksamaan arjessa ja virkistää mieltä. Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, synkkä mieli kuihduttaa ruumiin. Teatterissa tai konsertissa käyminen antaa elämäniloa, tyytyväisyyttä ja vahvistaa yhteiskunnallista osallisuutta.

Monessa kunnassa on asetettu valtuustotasolla tavoitteita terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi myös kulttuurin keinoin. Taidetta ja kulttuuritoimintaa on viety terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyöhön, kouluihin, ennaltaehkäiseviin palveluihin, kuntoutukseen ja aina hoitoon asti. On erittäin tärkeää, että sosiaali- ja terveyspalveluiden piirissä olevan asiakkaan kulttuuritarpeet, yksilölliset toiveet ja toteutus kirjataan henkilön hoito- ja palvelusuunnitelmaan. Kulttuurin nälkä ei lakkaa ihmisen ikääntyessä tai sairastuessa. Kuntalaisten käyttöön on myös etsittävä aktiivisesti lisää yhteisiä toiminta- ja kohtaamispaikkoja. Näkisin mieluusti kesäisillä toreilla ja kävelykaduilla enemmän teatteria ja musiikkia. Miten ne olisivatkaan loistavia paikkoja esittää pieniä pätkiä tulevista näytelmistä ja konserteista ja saada ihmisiä kiinnostumaan.

Teatteri ja taideyhteisöt ovat julkistaneet tulevan hallitusohjelmatavoitteensa. Niissä kuvastuu vakava huoli taiteen ja kulttuurin tulevaisuudesta. Samalla esitetyt linjaukset muodostavat vahvan pohjan taiteen ja kulttuurin toimintamahdollisuuksille myös tulevina taloudellisesti epävarmoina aikoina.

Kuten kannanotossa todetaan: ”Kulttuurilla on keskeinen asema yhteiskunnallisessa muutoksessa. Taide ja kulttuuri ovat perusasioita, joiden uutta luova vaikutus säteilee elämän kaikille alueille, myös terveyteen ja talouteen. Eteenpäin katsova kulttuuripolitiikka luo tasapuoliset mahdollisuudet saada elämyksiä, oppia ja inspiraatioita kaikkialla Suomessa ja kaikille väestöryhmille. Kulttuuri on kannattava investointi henkisen, terveydellisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen ja parantamiseen.”

Allekirjoitan edellä mainitun näkemyksen. Taiteen ja kulttuurin rahoitus tulee varmistaa. Pelkkien rahapelituottojen varaan taiten ja kulttuurin rahoitusta ei tule jättää. Osaltaan valtio ja kunnat ovat velvollisia investoimaan tiloihin ja muihin puitteisiin suoraan verorahoitusta. Toimintarahoituksen perusta on valtionosuudet orkestereille, teattereille, kirjastoille ja museoille ja nämä täytyy tulla jatkossakin valtion budjettivaroista. Vain näin voidaan varmistaa kaikille mahdollisuus taiteesta ja kulttuurista nauttimiseen. Kulttuuri tulee olla kaikille taloudellisesti ja fyysisesti saavutettavissa.

Hyvinvoivat taide ja kulttuuri lisäävät hyvinvointia sekä luovat työpaikkoja. Nämä ovat mitä suurimmassa määrin linjassa meidän SDP:n työllisyyttä korostavaan talouspoliittiseen ajatteluun. Kulttuurilla on myös huomattava muita elinkeinoja tukeva vaikutus kauttaaltaan koko maassa.

Työttömien maksuttomista terveystarkastuksista tulee tiedottaa ja ne täytyy toteuttaa

Lauantai 4.4.2015

Jo neljä vuotta on ollut voimassa laki, joka velvoittaa kunnat järjestämään työttömille terveydenhuollon palveluita. Kunnan terveyspalvelujen tehtävänä on järjestää työttömien työkyvyn arvioimiseksi tarvittavat terveystarkastukset sekä niiden perusteella huolehtia mahdollisten sairauksien hoidon ja kuntoutuksen järjestämisestä.

Jos terveystarkastuksen yhteydessä todetaan työkyvyn heikentyneen, terveydenhuollon tulee ohjata työtön hoitoon tai kuntoutukseen. Tämä tarkoittaa jatkotutkimuksiin ohjaamista, sairauksien hoitamista ja lääkinnällisen kuntoutuksen toteuttamista tai siihen ohjaamista sekä ammatilliseen kuntoutukseen ja kuntoutuspsykoterapiaan ohjaamista. Jos toimenpiteiden seurauksena todetaan työkyvyttömyys, työtön tulee ohjata hakeutumaan sairauslomalle tai eläkkeelle. Tällöin työttömälle tulisi kirjoittaa todistus työkyvyttömyydestä ja tarvittaessa auttaa häntä eläke-hakemuksen tekemisessä.

Työttömien terveystarkastukset ovat siis samanlainen lakisääteinen velvollisuus kuin esimerkiksi koululaisten terveystarkastukset. Mikkelissä laki ei ole toteutunut ja olen selvittänyt tilannetta sekä pyytänyt tarkastuslautakuntaa arvioimaan ongelmia. Käsitykseni mukaan palvelut tulevat asianmukaisiksi viimeistään toukokuussa. Koska työttömien terveystarkastukset ovat lakisääteisiä, ei kaupunki edes voi valita haluaako se toteuttaa asian vai ei. En hyväksy niitä saamiani vastauksia johtavalta viranhaltijalta, että terveystarkastukset toteutetaan ”niillä resursseilla, jotka ovat käytettävissä”. Lakisääteiset tehtävät on nimittäin hoidettava budjetista riippumatta ja tästä johtavat viranhaltijat ovat virkavastuussa. Se, että kunta ei ole ottanut talousarvioon määrärahaa, ei vapauta kuntaa suorittamasta menoa, johon laki velvoittaa. Kunnan on talousarvioon varatuista määrärahoista riippumatta esimerkiksi turvattava sellaiset sosiaalietuudet ja -palvelut, joihin kuntalaisella on lainmukainen oikeus. Jos valtuusto ei ole osoittanut riittävästi rahaa työttömien terveystarkastuksiin, on viranhaltijoiden viipymättä tehtävä esitys asian korjaamiseksi lain mukaiseksi. Viimeistään nyt tämä jo neljä vuotta voimassa ollut laki tulee saattaa kuntoon myös Mikkelissä, jotta ihmiset saavat tarvitsemansa terveyspalvelut.

Terveystarkastusten tarkoituksena on edistää työttömän terveyttä ja ylläpitää työkykyä. Tällä halutaan ennaltaehkäistä mahdollisten terveysongelmien syntyä sekä pitää huolta henkisestä ja fyysisestä terveydestä. Kyseessä on tärkeä ennaltaehkäisevä palvelu. Esimerkiksi kohonnut verenpaine ja kakkostyypin diabetes voidaan havaita terveystarkastuksen yhteydessä.

Työttömien on todettu useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa sairastavan työllisiä enemmän ja voivan huonommin. Tyypillisiä terveysongelmia ovat muun muassa astma, diabetes, verenpainetauti ja alaselkäkivut. Tutkimusnäyttöä on myös työttömyyden yhteydestä varhaiseen kuolleisuuteen.

Työttömyys heikentää keskimäärin terveyttä ja hyvinvointia, mutta huono terveys ei myöskään ole valtti työmarkkinoilla. Siksi ei voi sanoa tarkkaan, mikä johtuu työttömyydestä ja mikä siitä, että terveysongelmaiset ovat useammin vailla työtä. Yleisesti tiedetään, että työttömyyden pitkittymiseen liittyy passivoitumista ja vetäytymistä. Murehtiminen aiheuttaa usein masentuneisuutta, elintavat rapautuvat ja työn saaminen vaikeutuu. Näin noidankehä syvenee.

Työttömäksi jäävien määrä on kasvanut, joten heidän terveyteensä ja työkykyynsä pitää panostaa. Kaupunginvaltuusto on päättänyt, että Mikkelin kaupunki tavoittelee merkittävää työttömyysprosentin alentumista. Tällöin koko virkakoneiston pitää työskennellä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Harmikseni huomaan, että tällä valtuuston ykköstavoitteella ei ole ollut terveyskeskuksen johdon toiminnassa sitä vakavuuden tasoa, joka sillä kuuluisi olla.

Sujuvan järjestelmän rakentamisessa tarvitaan työvoimahallinnon ja kunnallisen terveydenhuollon yhteistyötä. Lain mukaan TE-toimistoilla on koordinointivastuu. Niiden kuuluu tunnistaa terveystarkastusta tai työkykyselvitystä tarvitsevat työttömät ja ohjata heidät terveyskeskukseen. Työttömällä on oikeus hakeutua terveystarkastukseen itsekin tai esimerkiksi työttömien yhdistyksen kautta. TE-toimistossa on ollut viimeisen vuoden aikana useita henkilöitä Mikkelissä odottamassa työttömien terveystarkastukseen pääsemistä ja ajan saamista kaupungin vastuulla olevaan terveystarkastukseen. Lausuntoja ja ajan saamista on jouduttu odottamaan jopa puolikin vuotta. TE-toimiston asiakkaita ei voida kaikissa tapauksissa ohjata TE-toimiston muihin palveluihin ennen kuin terveydentila on selvitetty. Asiakkaiden palveluprosessit ovat viivästyneet.

Joissain kunnissa on jo erittäin sujuvia prosesseja ja yhteistyö toimii. Osassa kuntia työttömille on ihan oma terveydenhoitaja ja lääkäri varattuna tähän tarkoitukseen. Haluan toimia sen puolesta, että Mikkeli kuuluu jatkossa näiden kuntien joukkoon.

FAKTAA

• Työttömien oikeudesta kunnallisiin terveystarkastuksiin säädetään terveydenhuoltolaissa. Laki tuli voimaan toukokuussa 2011.
• Sosiaali- ja terveysministeriö lähetti kunnille elokuussa 2013 yksityiskohtaisen ohjeistuksen työttömien terveydenhuollon järjestämisestä.
• Työttömäksi jäävän terveyden ja työkyvyn arvioinnista säädetään työterveyshuoltokäytäntöjä koskevassa valtioneuvoston asetuksessa.

Rohkeutta ei ole kovasydämisyys

Tiistai 31.3.2015

”Se, että pannaan osa porukkaa tylysti kyykkyyn, ei ole rohkeaa. Rohkeaa on se, ettei anneta sen tapahtua.”, sanoo SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne. Professori Jaakko Hämeen-Anttila pukee saman toteamukseksi: "Se, mitä olen pitänyt kovasydämisyytenä, onkin nyt yhtäkkiä rohkeutta tehdä toisille kipeitä ratkaisuja."

Mielestäni rohkeutta on lisätä yhdenvertaisuutta, oikeudenmukaisuutta, kohtuutta ja heikomman puolesta toimimista. Tulevassa eduskunnassa lähtökohtana on oltava ihmisten asiat ja eriarvoistumista vähentävien toimenpiteiden nostaminen toiminnan keskiöön. Talouspolitiikan on palveltava tätä tavoitetta. Talousajattelua ei voi ulkoistaa ekonomeille. Poliitikkojen tehtävä on määritellä talouspolitiikan linjat. Meidän on kannettava vastuuta maan taloudesta unohtamatta kansaa.

Talouspolitiikkaa pitää tehdä tarpeeksi pitkällä tähtäimellä. Keskellä lama-aikaa tehtävä menojen leikkaaminen syventää työttömyyttä ja tulee tulevaisuudessa vain kalliimmaksi. Oikeiston leikkausresepti ei toimi. On otettava käyttöön vahva valtion mukaantulo elvyttävien ja työllisyyttä lisäävien investointien liikkeelle saamiseksi. Pieni- ja keskituloisten palkan- ja eläkkeensaajien ostovoimaa on lisättävä ja eläkkeiden indeksien jäädytykset on estettävä ja tehdyn indeksileikkauksen vaikutus on korvattava. Pieniin eläkkeisiin on tehtävä vähintään 50 euron tasokorotus ja verotuksessa kohdeltava pieniä ja keskisuuria eläkkeitä tasavertaisesti palkkatulojen kanssa.

Kuin yhdestä suusta media hokee suoraan elinkeinoelämän ja suurpankkien lobbareiden tiedotteita, mihin meillä on varaa ja mistä pitää ottaa pois. Kohde on aina pienituloinen eläkeläinen, palkansaaja tai lapsiperhe.

Tavoitteisiinsa elinkeinoelämä pyrkii porvarillisten puolueiden tuella pienenevillä palkoilla, palvelujen leikkauksilla, tuloturvaa tuovien indeksien jäädytyksillä ja toimeentuloa leikkaavilla tukien alennuksilla. Samaan aikaan nämä tahot vaativat varakkaille ja korkean tulotason omaaville verojen alentamista ja muita etuuksia, jotka rahoitetaan edellä mainituilla tulojen ja palvelujen leikkauksilla.

Me sosialidemokraatit emme anna periksi näille ihmisten eriarvoisuutta lisääville vaatimuksille. Siksi äänestäminen ja äänen antaminen sosialidemokraatille on ääni tavallisen suomalaisen hyvinvoinnille. Se, että pannaan osa porukkaa tylysti kyykkyyn, ei ole rohkeaa. Rohkeaa on se, ettei anneta sen tapahtua.